Lyhennelmä puheestani Helsingin kaupunginvaltuustossa 5.5.2010
Tavan takaa sanotaan, että Helsingin asuntopolitiikka on epäonnistunutta, koska asuntojen hinnat ovat täällä niin korkeita. Oikeastaan se osoittaa, että meidän asuntotuotantomme on erittäin onnistunutta ja muiden epäonnistunutta, koska Helsingissä haluaisi asua enemmän kuin asuntokantaamme mahtuu. On meilläkin betonibrutalismin jäljiltä alueita, joilla asuntopolitiikka on ”onnistunutta” jos onnistumisella nyt todella tarkoitetaan sitä, että asunnoista ei haluta paljon maksaa.
Epäonnistunutta on elinkeinopolitiikka sellaisilla paikkakunnilla kuin Pori ja Imatra, joista väkeä virtaa Helsingin seudulle. Asunnon niistä kyllä saa halvalla.
Epäonnistuneita olemme kyllä koko seudun tasolla, koska asutus on hajaantunut pitkin nurmijärviä ja pornaisia. Koska ihmiset eivät rakasta pitkiä ja aikaa vieviä matkoja, asuntojen hintoihin muodostuu etäisyydestä johtuva ero. Mitä kauempana sijaitsevat marginaalisesti kannattavat asunnot, sitä kalliimpia ovat asunnot lähellä. Jos sama määrä asuntoja, olisi rakennettu järkevämpiin paikkoihin, asuminen Helsingissä olisi halvempaa.
Korkeat uusien asuntojen myyntihinnat uhkaavat johtaa siihen, että Helsingin Hitaspolitiikka epäonnistuu. Vaikka asuntojen hintasäännöstely on talousteoreettisten tosiasioiden vastaista, olen pitänyt sitä pienempänä pahana. Ihmisellä on vain yksi elämä, eikä sitä mielellään uhraisi asuntomarkkinoiden tasapainottamisen alttarille. Jos uusia Hitas-asuntoja jonotetaan vuorokausikaupalla, on jotain kyllä pielessä. Hintasäännöstely ei toimi, jos hintaero vapaiden ja säännösteltyjen markkinoiden välillä on liian suuri.
Täydellinen epäonnistuminen meillä oli viime vuoden asuntotuotannossa, kun rakennusliikkeet lopettivat vapaarahoitteisen tuotannon kuin yhteisestä sopimuksesta. Omalta kannaltaan ne toimivat järkevästi, koska toimenpide johti asuntojen hintojen voimakkaaseen nousuun. Tätä ei kaupunki voi hyväksyä. ATT:n on otettava suurempi vastuu myös kovan rahan tuotannosta. Yksityisille tontteja vuokrattaessa vuokraehtoon liitettävä kohta, jonka mukaan vuokraoikeus loppuu heti, jos minkäänlaista suhdanneluontoista viivyttelyä esiintyy.
Lopuksi: kun Outi Alanko-Kahiluoto kertoi, että VATT:n tutkimuksen mukaan asumistuki menee asuntojen vuoksiin noin kuusikymmentäprosenttisesti, lisään tähän, että korkojen verovähennysoikeus menee hintoihin sataprosenttisesti.