Pietarin paradoksi

Tilastotieteessä/todennäköisyyslaskennassa kaik­ki tun­te­vat Pietarin paradok­si. Ensin oli yleisel­lä tasol­la todis­tet­tu, ettei ruletis­sakaan (ei edes harhat­tomas­sa ruletis­sa, jos­ta se 37. reikä puut­tuu) voi olla voit­toon johtavaa strate­giaa.  Sit­ten joku esit­ti sel­l­aisen. Se menee näin:

Veikkaa vaik­ka punaisia numeroi­ta. Jos tulee punainen, kaksinker­tai­s­tat panok­sesi ja jos tulee valkoinen häviää kaiken.

Pane euro punaiselle ruudulle. Jos tulee punainen, saat kak­si euroa ja olet euron voitol­la. Jat­ka lukemista “Pietarin paradoksi”

Rahamarkkinoiden sääntely

Viimeaikaiset koke­muk­set ovat osoit­ta­neet, että rahamark­knoil­la pitää valvoa paljon enem­män moral hasar­dia. Ongel­ma jakau­tuu kah­tia, vaik­ka puoliskot on viimeaikaises­sa keskustelus­sa sekoitet­tu iloisesti.

1)      Val­tioiden ylivelka­an­tu­mi­nen luot­taen siihen, että joku tulee ja pelas­taa. Ilmiölle on muuten koti­mainen vas­tine kuntasektorilla.

2)      Jät­tiriskien otta­mi­nen markki­noil­la tyyli­in, heit­etään kru­u­naa ja klaavaa. Jos tulee klaa­va, voitan mil­jardin, jos tulee kru­u­na, en häviä mil­jar­dia. Joku muu häviää, kos­ka min­ul­la ei ole mil­jar­dia. Jat­ka lukemista “Rahamarkki­noiden sääntely”

Demareita ja vennamolaisia

Lasse Lehti­nen kir­joit­ti jos­sakin kir­jas­saan, että poli­ti­ikan tärkein raja ei kul­je oikeis­to­lais­ten ja vasem­mis­to­lais­ten välil­lä vaan demarei­den ja ven­namo­lais­ten; demarei­den, kuten Pekka Ven­namo ja ven­namo­lais­ten, kuten Reino Paasilin­na. (Pelkästään sik­si kan­nat­taa jät­täy­tyä pois poli­ti­ikas­ta, että voi analysoi­da puolue­tovere­itaan noin ennakkolu­u­lot­tomasti) Kyse on tosi­a­sioi­hin ja pop­ulis­mi­in perus­tu­vas­ta politiikasta.

Tästä on kyse demarien viimeaikai­sis­sa kan­nan­otois­sa. Eero Heinälu­o­man palat­tua demarei­den johtoon, puolue on siir­tynyt mon­ta piirua ven­namo­laiseen suun­taan, mikä ärsyt­tää mui­ta, kos­ka se on fal­skia. Eero Heinälu­o­ma nimit­täin on demareista demarein sekä sanan kiel­teisessä että myön­teisessä (ei ven­namo­lainen) mielessä. Ihmiselle voi antaa anteek­si sen, että hän on tyh­mä, mut­ta ei sitä, että hän näyt­telee tyh­mää olemat­ta oikeasti tyh­mä. Jat­ka lukemista “Demare­i­ta ja vennamolaisia”

Demarit haluavat kunnat maksamaan Kreikan tuen

Demar­it äänestävät Kreikalle annet­tavaa lainaa vas­taan. Hei­dän seli­tyk­sen­sä on, että Kreikan lain­oi­hin sotkeu­tuneet sijoit­ta­jat on pan­ta­va myös vas­tu­useen Suomes­sa samal­la taval­la kuin Sak­sas­sa. Suomes­sa pankit eivät ole juuri lain­oit­ta­neet Kreikkaa, eläkey­htiöt sen sijaan ovat. Eläkey­htiöt ovat osta­neet val­tion laina­pa­pere­i­ta, kos­ka niiltä on kiel­let­ty liian suurten riskien otta­mi­nen osta­mal­la vaikka­pa kovin paljon osakkei­ta sijoi­tusko­ri­in­sa. Jat­ka lukemista “Demar­it halu­a­vat kun­nat mak­samaan Kreikan tuen”

750 miljardia on iso pino rahaa

Jos tuon velka­isten euro­maid­en velko­jien pelas­tus­paketin suu­ru­ut­ta yrit­tää hah­mot­taa, tehdään se kotois­es­ti 50 euron seteleil­lä. Jos tuol­laisen sum­man nos­taisi Otto-automaatista ja pinoisi setelit päällekkäin, pinos­ta tulisi 1500 kilo­metriä korkea. Pino var­maankin kaa­tu­isi. Jos se kaa­tu­isi kohti etelää, viimeiset seteli putoaisi­vat jon­nekin Mus­tan­meren tienoille.

=====

Kolme vuot­ta sit­ten Niz­zan­matkan ensim­mäi­nen etap­pi, Pär­nu Viro

Setelirahoitusta pöytään

EU pitää kri­isikok­ouk­sen tor­juak­seen markki­noiden tuomio­ta huomisaa­mu­na pörssien avautues­sa. Kyse ei ole kreikas­ta, vaan siitä, mitä tämä New York Timesin kuva ker­too. (Kiitok­set linkistä nim­imerk­ki TL:lle) Luvut ovat dol­lare­i­ta. Amerikkalaiseen tapaan triljoonil­la tarkoite­taan biljoo­nia. En tiedä minkä päivän vai­h­tokurssin mukaan. Kuvas­ta saa isom­man klikkaa­mal­la. Jat­ka lukemista “Setelira­hoi­tus­ta pöytään”

Kaupunkisuunnittelulautakunta 6.5.2010

Kaik­ki asi­at läpi yksimielis­es­ti esi­tyk­sen mukaan.

Tapu­likaupun­gin kaava

Kaa­va hyväksyt­ti­in yksimielis­es­ti kiitoksin. Asi­as­ta oli tul­lut asukkail­ta paljon kiel­teistä palautet­ta, jota lau­takun­nas­sa vähän ihmeteltiin.

Kiin­nos­tavin kysymys jäi kokon­aan ulkop­uolelle. Tapu­likaupunkia on ehdotet­tu puret­tavak­si ja raken­net­tavak­si tilalle uusi nykyaikainen ja paljon tehokkaam­min suun­nitel­tu alue. Sitä kuitenkin juuri perusko­r­jataan suurin kus­tan­nuksin, joten olemme jo men­neet sen tien­haaran ohi. Niin­pä tämäkin kaa­va vas­tasi alueen väljää rak­en­tamista, ase­man lähel­lä. Tapu­likaupun­gin väljyys on jotenkin eri­laista kuin vaikka­pa Munkkivuoren väljyys. Se on vain maan tuhaus­ta ilman, että väljyys ilmenisi parem­pana asuinympäristönä.

Jätkäsaaren rak­en­tamistapao­hje

Helsin­ki ohjeis­taa varsin pilkun­tarkasti, mut­ta huono­ja koke­muk­sia on saatu, kun ei ole ohjeis­tet­tu vaan on luotet­tu raken­nus­li­ikkei­den kykyyn tuot­taa hyvä asuinympäristöä. Ne oli­vat niitä aiko­ja, kun asukkail­la ei ollut varaa mak­saa parem­mas­ta ja sik­si vapaus tuot­ti huonoa ja hal­paa. Tämä oli sel­l­ainen jät­ti­paket­ti, ettei luot­ta­mus­mies voi kuin luottaa.

Lausun­to ELY-keskuk­sen investointisuunnitelmasta

Val­tion rahan­puute vaikeut­taa yhdyskun­tien kehit­tämistä. Olisi paljon parem­pi, jos vas­tuu infra­struk­tu­urin rahoituk­ses­ta siir­ret­täisi­in kun­nille. Tehtävän mukana siir­ty­isi tietysti myös rahaa.

Kyselin liit­tymien kaar­resäteistä. Ohjenopeuk­sia ja mitoituk­sia on kuulem­ma jatku­vasti alen­net­tu niin, ettei >Lah­den väylän ja Kehä III:n risteyk­sen kaltaisia jär­jet­tömyyk­siä enää tehdä, mut­ta vielä voisi parantaa.

Tässä lau­takun­ta poisti main­in­nan Itäväylän ja Kehä I:n risteyk­sen sil­tavai­h­toe­hdos­ta, kos­ka koko vai­h­toe­htoa ei ole meille vielä esitelty.

Pitäisikö euroalua hajottaa?

Vas­tauk­seni HS-raadin kysymykseen

2) Ei pitäisi hajottaa.

Mut­ta jos se hajoaa, se hajoaa, vaik­ka ei pitäisi. Kaat­ues­saan raken­nel­ma tuhoaa paljon ympäriltään.

Yhteisessä val­u­u­tas­sa on val­u­vi­ka. Ennen val­tioiden velka­pa­per­it oli­vat taat­tua tavaraa, kos­ka niiden vakuute­na oli setelipaino. Vel­ka kui­tat­ti­in inflaa­ti­ol­la, eli pan­ti­in koko kansa tasais­es­ti mak­samaan. Kun tätä mah­dol­lisu­ut­ta ei enää ole, lainanan­ta­jien pitäisi suh­tau­tua val­tioiden velka­pa­perei­hin samal­la taval­la kuin yri­tys­ten velka­pa­perei­hin. Tämä taas tek­isi elvy­tyk­sen hyvin kalli­ik­si lama-aikoina, kos­ka velka­an­tu­va val­tio joutuu mak­samaan korkeaa korkoa. Jos taas tästä lamas­ta ei olisi pyrit­ty yli velka­an­tu­mal­la, se olisi tul­lut vielä kalli­im­mak­si. Lama-aikana pitäisi hyväksyä se, että keskus­pank­ki elvyt­tää setelira­hoituk­sel­la, kuten EKP onkin tosi­asi­as­sa tehnyt, mut­ta suun­nan­nut rahoituk­sen epäurheil­i­ja­mais­es­ti vain joi­hinkin valtioihin.

Yhteiseen val­u­ut­taa pitää liit­tää yhteinen finanssipolitiikka.

Jotenkin Yhdys­val­lois­sakin on selvit­ty osaval­tioiden taloudel­lis­es­ta itsenäisyy­destä ja yhteis­es­tä val­u­u­tas­ta, vaik­ka Kali­for­nia onkin jo pahasti kuralla.

Hyvä Sirpa Pietikäinen!

En yleen­sä pidä siitä, että suo­ma­laiset  valit­ta­vat koti­maan poli­it­tista ratkaisu­ista EU:lle. Asi­at pitäisi ratkaista koti­maas­sa. Täl­lä ker­taa val­i­tus on aiheelli­nen. Sirpe Pietikäinewn (kok) on valit­tanut EU:lle norp­pi­en hävit­tämis­es­tä ja on vaql­i­tuk­ses­saan aivan oike­as­sa.  On aivan tolku­ton­ta, että Sirk­ka-Liisa Antti­la ei saa kiel­letyk­si norp­pi­en verkkokalas­tus­ta. Tästä tulee Suomelle isot ja täysin ansaitut sakot. Jotenkin Antti­lan arvo­maail­ma tun­tuu päivä päivältä vieraammalta.

Asuntopolitiikan epäonnistuminen

Lyhen­nelmä puheestani Helsin­gin kaupung­in­val­tu­us­tossa 5.5.2010

Tavan takaa san­o­taan, että Helsin­gin asun­topoli­ti­ik­ka on epäon­nis­tunut­ta, kos­ka asun­to­jen hin­nat ovat tääl­lä niin korkei­ta. Oikeas­t­aan se osoit­taa, että mei­dän asun­to­tuotan­tomme on erit­täin onnis­tunut­ta ja muiden epäon­nis­tunut­ta, kos­ka Helsingis­sä halu­aisi asua enem­män kuin asun­tokan­taamme mah­tuu. On meil­läkin betoni­bru­tal­is­min jäljiltä aluei­ta, joil­la asun­topoli­ti­ik­ka on ”onnis­tunut­ta” jos onnis­tu­misel­la nyt todel­la tarkoite­taan sitä, että asun­noista ei halu­ta paljon maksaa.

Epäon­nis­tunut­ta on elinkei­nop­o­li­ti­ik­ka sel­l­aisil­la paikkakun­nil­la kuin Pori ja Ima­tra, joista väkeä vir­taa Helsin­gin seudulle. Asun­non niistä kyl­lä saa halvalla.

Epäon­nis­tunei­ta olemme kyl­lä koko seudun tasol­la, kos­ka asu­tus on hajaan­tunut pitkin nur­mi­järviä ja por­naisia. Kos­ka ihmiset eivät rakas­ta pitk­iä ja aikaa vieviä matko­ja, asun­to­jen hin­toi­hin muo­dos­tuu etäisyy­destä johtu­va ero. Mitä kauem­pana sijait­se­vat mar­gin­aalis­es­ti kan­nat­ta­vat asun­not, sitä kalli­impia ovat asun­not lähel­lä. Jos sama määrä asun­to­ja, olisi raken­net­tu järkevämpi­in paikkoi­hin, asum­i­nen Helsingis­sä olisi halvempaa.

Korkeat uusien asun­to­jen myyn­ti­hin­nat uhkaa­vat johtaa siihen, että Helsin­gin Hitaspoli­ti­ik­ka epäon­nis­tuu.  Vaik­ka asun­to­jen hin­tasään­nöste­ly on talous­te­o­reet­tis­ten tosi­a­sioiden vas­taista, olen pitänyt sitä pienem­pänä pahana. Ihmisel­lä on vain yksi elämä, eikä sitä mielel­lään uhraisi asun­tomarkki­noiden tas­apain­ot­tamisen alt­tar­ille. Jos uusia Hitas-asun­to­ja jonote­taan vuorokausikau­pal­la, on jotain kyl­lä pielessä. Hin­tasään­nöste­ly ei toi­mi, jos hin­taero vapaiden ja sään­nöstel­ty­jen markki­noiden välil­lä on liian suuri.

Täy­delli­nen epäon­nis­tu­mi­nen meil­lä oli viime vuo­den asun­to­tuotan­nos­sa, kun raken­nus­li­ik­keet lopet­ti­vat vapaara­hoit­teisen tuotan­non kuin yhteis­es­tä sopimuk­ses­ta.  Oma­l­ta kannal­taan ne toimi­vat järkevästi, kos­ka toimen­pide johti asun­to­jen hin­to­jen voimakkaaseen nousu­un. Tätä ei kaupun­ki voi hyväksyä.  ATT:n on otet­ta­va suurem­pi vas­tuu myös kovan rahan tuotan­nos­ta. Yksi­ty­isille tont­te­ja vuokrat­taes­sa vuokrae­htoon liitet­tävä koh­ta, jon­ka mukaan vuokraoikeus lop­puu heti, jos minkään­laista suh­dan­nelu­on­toista viivyt­te­lyä esiintyy.

Lopuk­si: kun Outi Alanko-Kahilu­o­to ker­toi, että VATT:n tutkimuk­sen mukaan asum­is­tu­ki menee asun­to­jen vuok­si­in noin kuusikym­men­täpros­ent­tis­es­ti, lisään tähän, että korko­jen verovähen­nysoikeus menee hin­toi­hin sataprosenttisesti.