-          Pari­i­sis­sa kah­den päivän metrolip­pu mak­soi 14 euroa. Aika paljon.

-          Helsinkiläiset eivät tai­da ymmärtää, kuin­ka hyväl­lä stan­dard­il­la Helsin­gin metro on tehty. Pari­i­sis­sa junat kulki­vat hitaasti, nykien ja meluten. Sisäl­lä oli meluisaa ja ahdas­ta. Junan lat­tia oli yli kymme­nen sent­tiä lai­turin  yläpuolel­la, kos­ka tekni­ikkaan ei ole uhrat­tu riit­tävästi, tai sitä ei ollut aikanaan saatavis­sa. Toisaal­ta aika vaikea olisi ollut pyörä­tuo­lil­la päästä edes lai­turille asti. Pari­isi ei tai­da olla eri­tyisen ystävälli­nen vam­maisille, sil­lä pyörä­tuole­ja ei näkynyt missään.

-          Pari­i­sista pääsee TGV:llä vähän joka suun­taan. Inter­rail-matkaa­jalle tämä voi olla ongel­ma, kos­ka Ran­skan rautati­et ovat aset­ta­neet inter­rail-matkaa­jille aika tiukat kiin­tiöt. Me pääsimme kuitenkin vai­vat­ta Gen­eveen. Lisä­mak­su kymme­nen euroa. Juna oli erit­täin miel­lyt­tävä. Kom­muk­ka mit­tasi nopeudek­si 260 km/h. Nopei­den junien verkos­to Euroopas­sa kehit­tyy Pari­isi-keskeisek­si. Helsin­ki on siitä verkos­tos­ta aivan out Nyt taitaa päästä luoti­ju­nal­la Lon­toos­ta Roomaan (Pari­isin kaut­ta tietysti).

- Pari­isin metro­por­tit ovat aivan vihe­liäisiä matkalaukun kanssa kul­jet­taes­sa. Isom­man portin saa kyl­lä auki, kun kut­suu henkilökun­nan paikalle.

-          TVG:ssä ei ollut läp­pärille pis­torasi­aa net­tiy­htey­destä puhu­mat­takaan.  Muuten juna oli kyl­lä hyvin tasokas.

-          Sveitsin junis­sa oli pis­torasi­at, mut­ta vain niille kapeille (amerikkalaisille?) töpse­leille, joi­ta voi lait­taa maadot­tomat­tom­i­na myös maadotet­tui­hin pis­tora­sioi­hin. Kaik­ista omis­tamis­tani tietokonela­tureista olin ottanut mukaan sen, jos­sa on suo­ma­lainen pyöreäpäi­nen maadotet­tu töpseli. Olin­pas tyh­mä.  Sel­l­aiselle lituskalle ei olisi tarvin­nut hotelleis­sakaan dapteria.

Suo­mi on tun­net­tu eri­no­mai­sista muusikoista, niin kape­limestareista, viu­lus­teista kuin pianis­tis­takin. Tämä johtuu eri­no­mais­es­ta musi­ikkiopis­to­jär­jestelmästämme, joi­ta veron­mak­sa­jat tuke­vat avokä­tis­es­ti.  Lah­jakkaim­mat muusikot saa­vat, jos van­hem­mil­la on vähän varaa mak­saa, muu­ta ikälu­okkaa selvästi parem­paa ope­tus­ta. Koulun musi­ikkiopetuk­seen näi­den nero­jen pitää kuitenkin osal­lis­tua, vaik­ka he eivät sil­lä mitään uut­ta opikaan. Jat­ka lukemista “Lah­jakkaan lapsen opetus”

Futik­sen mm-kisoi­hin osal­lis­tuu yhdek­sän espan­jan tai por­tu­galinkielistä maa­ta. Näistä kahdek­san pääsi jatkoon. Yhden latin­o­maan (Hon­duras) putoami­nen oli väistämätön­tä, kos­ka Hon­durasin lohkos­sa oli kolme latin­o­maa­ta. Jat­ka lukemista “Lati­no-pal­lon mm-kisat”

Helsingis­sä on ter­veysasemia ja Alko­ja suun­nilleen yhtä paljon, mut­ta ne sijoit­tuvat aivan eri taval­la.  Alkotkin voisi­vat sijoit­tua kuin ter­veysase­mat, jos jokaisel­la olisi oma Alko jos­sa ja vain jos­sa hän saisi asioida.

Ensi vuo­den alus­ta, jos eduskun­ta hyväksyy lakiesi­tyk­sen ter­vey­den­huolto­laista, jokainen Helsinkiläi­nen saa asioi­da mil­lä helsinkiläisel­lä ter­veysase­mal­la halu­aa. Tämä mullis­taa ter­veysase­ma­jaon, kos­ka mon­elle paras ter­veysase­ma ei ole se lähin – esimerkik­si Viikkiläisille Pih­la­jamä­ki on paik­ka, jonne ei muuten tule juuri pistäy­dy­tyk­si, kos­ka se on väärään suun­taan.  Uskoisin, että muu­ta­ma ter­veysase­ma joudu­taan lakkaut­ta­maan asi­akkaiden puut­teen vuok­si. Kos­ka vain joil­lakin ter­veysasemil­la on lab­o­ra­to­ri­opalve­lut paikalla, asi­akkaat tietysti hakeu­tu­vat niille vält­tääk­seen ylimääräistä matkus­tamista. Jat­ka lukemista “Helsin­gin ter­veyskeskusverkko remonttiin”

Puheen­vuoro valtuustossa

Suh­den­naon­gel­ma vai kestävyysvaje?

Onko Helsin­gin talouden heikken­e­misessä kyse suh­dan­neon­gel­mas­ta, kuten sodem-ryh­män  puheen­jo­hta­ja Jor­ma Bergholm on sanonut vai pidem­piaikaises­ta kestävyys­va­jeesta, kuten oikeal­ta on san­ot­tu? Bergholm voi olla oike­as­sa, mut­ta kan­nat­taa silti suh­tau­tua tähän kuin pysyvään kestävyys­va­jeeseen, kos­ka niin menetellen voimme saa­da rahoillemme parem­paa vastinetta.

Ener­gialaitos

Jat­ka lukemista “Puheen­vuoro tarkastuskertomuksesta”

Eilen sat­tui valitet­ta­va onnet­to­muus mopon ja polkupyörän kesken Sörnäis­ten Rantatiel­lä paikas­sa, jon­ka vaar­al­lisu­ud­es­ta minäkin olen kaupunkisu­un­nit­telu­vi­ras­tolle rapor­toin­ut. Helsin­gin Sanomien uutises­sa speku­loiti­in sil­lä, ajoiko mopo pyörä­tien vääräl­lä puolel­la. Mopolle pyörä­tien molem­mat puo­let ovat vääriä, kos­ka mopol­la ei saa ajaa pyörätiel­lä, ellei sitä ole lisäk­il­vel­lä erik­seen sal­lit­tu. Voi olla, että näkö­muis­ti­ni pet­tää, mut­ta min­un mielestäni tuos­sa kohdas­sa ei ole tätä lisäk­ilpeä, kuten Helsin­gin pyöräteil­lä ei yleen­säkään ole. Jos on, se pitää ottaa pois.

Tuo moposään­tö  muutet­ti­in vuosia sit­ten toisin päin. Pahat kielet ker­toi­vat, että muu­tos joh­tui siitä, että nuo “Ei mopoille” lisäk­il­vet varastet­ti­in varuskun­ti­in rajaa­maan alokkaat ulos jer­mu­jen tuvista.

Lisäys klo 14

Kävin kat­so­mas­sa paikkaa. Muis­tiku­vani siitä, että onnet­to­muu­s­paikalla ei saa ajaa mopol­la, oli tot­ta teo­ri­as­sa, mut­ta vain teo­ri­as­sa.  Liiken­nemerk­it on asetet­tu niin sat­tuman­varais­es­ti, ettei niitä voi noudattaa.

Kun tulee keskus­tas­ta päin, ABC-huoltoase­man kohdal­la on mopoilun kieltävä merk­ki, kuten muistinkin. Parikym­men­tä metriä kyseisen onnet­to­muu­s­paikan jäl­keen ilmaswn mitään risteyk­ses­tä johtu­vaa syytä on uusi merk­ki, joka sal­lii mopol­la ajon. Mis­tä se mopo siihen väli­in lail­lis­es­ti pääsee, ei ole min­ulle aivan selvää. Aja­mal­la ajoväylää, pysähtymäl­lä ja nos­ta­mal­la mopo reunakiv­en yli? Kulosaaren sil­lal­la saa ajaa mopolla.

Kulosaares­ta päin tul­lessa sil­lan saa ylit­tää pyöräti­etä pitkin. Sil­lan jäl­keen, paikas­sa, jos­sa on liit­tymä alas Her­man­nin rantatielle on merk­ki joka kieltää mopoilun kaupunki­in päin. Tytöt eivät siis saa­neet peri­aat­teessa jatkaa siitä mopol­la, mut­ta mitä hei­dän olisi pitänyt tehdä sen jäl­keen, kun oli­vat ensin tulleet lail­lis­es­ti pyöräti­etä Kulosaaren sil­lan yli?

Liiken­nemerk­it pitäisi aset­taa niin, että niitä voi nou­dat­taa.  Kuuleeko vas­tu­us­sa ole­va viranomainen?

Helsin­gin Sanomat kir­joit­ti tänään sek­si­tapo­jen muut­tumis­es­ta. Merkit­tävänä muu­tok­se­na nähti­in seksin tasa-arvois­tu­misen, kun nuo­ril­la naisil­la on nyt jok­seenkin yhtä paljon sek­sikump­panei­ta kuin miehillä. Ennen naisil­la oli elämän­sä aikana ollut keskimäärin kak­si sek­sikump­pa­nia, nyt jo kak­si­toista. Miehillä on sek­sikump­panei­ta ollut useampia.

Voisiko erossa olla kyse rehellisyy­den asteesta ja siitä, kumpaan suun­taan vale­hdel­laan jos vale­hdel­laan? Jos jätämme homosek­suaaliset suh­teet väli­in, niin sek­sisuh­teeseen tarvi­taan sekä mies että nainen. Eikö niitä sil­loin pitäisi olla miehillä ja naisil­la yhtä paljon, sekä itse akte­ja että kumppaneita?

Jakau­ma voi tietysti olla erimuo­toinen, mut­ta keskiar­von on olta­va sama.

(Tek­sti on julka­istu kolumn­i­na Suomen Kuvalehdessä)

Alku­peräiset kun­tara­jat poh­jau­tu­vat Suomes­sa seu­rakun­tien rajoi­hin. Seu­rakun­nan alueen määrit­ti se, että kaikkien oli päästävä sun­nun­taina kirkkoon hevospelil­lä, jalan tai veneel­lä. Myös Kun­nan keskuk­ses­sa oli voita­va asioi­da päivän aikana. Rajoi­tus väl­jeni tei­den paran­nut­tua auton kor­vat­tua hevosen.

Tietotekni­ik­ka on jo vienyt ja tulee edelleen viemään tarvet­ta paikallisil­ta palveluil­ta. Sähköis­es­ti asioitaes­sa on aivan saman­tekevää, mis­sä Kelan lähin toimip­iste sijait­see. Myös kun­nan kanssa asioin­ti muut­tuu sähköiseksi.

Sil­loin täl­löin kysytään, mik­si kahdes­ta saman­lais­es­ta kun­nas­ta toinen pystyy tar­joa­maan hyvät palve­lut hal­val­la ja toisel­la palve­lu­ta­so on huono, mut­ta rahaa menee paljon enem­män. Syy voi olla paris­sa kalli­is­sa poti­laas­sa. Ter­vey­den­huolto sopi kun­nan tehtäväk­si, kun sil­lä vielä tarkoitet­ti­in lähin­nä kun­nan­lääkärin anta­maa hoitoa. Nyt tar­jol­la on parem­pia mut­ta samal­la paljon kalli­impia hoito­ja. Asuinkun­ta mak­saa kaiken, vaik­ka sairaalaa ylläpitää sairaan­hoitopi­iri. Vaku­u­tusy­htiök­si moni kun­ta on aivan liian pieni.

Van­hus­ten­hoito on kun­nan van­haa ydin­toimi­alaa. Onko tämä kuitenkaan nykyään kohtu­ullista, kun jois­sakin kun­nis­sa puo­let asukkaista on koh­ta eläk­keel­lä työikäis­ten muutet­tua kaupunkei­hin? Van­hus vuodeosas­tol­la mak­saa kun­nalle yli 50 000 euroa vuodessa; yhtä paljon kuin opet­ta­jan palkkaami­nen peruskouluun.

Kun­tien ja val­tion työn- ja vas­tu­un­jako on ker­takaikkises­ti väärä, jos kun­nat ovat niin pieniä kuin ne ovat. Pienis­sä kun­nis­sa vas­tuste­taan kun­tali­itok­sia, jot­ta päätös­val­ta ei karkaisi kauas, mut­ta vielä kauem­mas se siir­ty­isi, jos tehtävät siir­ret­täisi­in valtiolle.

Pien­ten maalaiskun­tien murheet on hoidet­tavis­sa val­tion rahal­la, eikä sitä edes tarvi­ta paljon. Pienis­sä syr­jäi­sis­sä kun­nis­sa asuu vähän ihmisiä. Toimin­nal­lisia säästöjä niiden yhdis­tämis­es­tä ei paljon tule. Kun­ta­jaon ongel­mat ovat suurten kaupunkien ympärillä.

Kaupun­git raken­net­ti­in alun perin tiivi­isti pienelle alueelle, kos­ka niis­sä liikut­ti­in lähin­nä jalan eikä asukkaitakaan ollut paljon. Nyt val­taosa suo­ma­lai­sista asuu jonkin kaupun­gin vaiku­tus­pi­iris­sä. Kaupunki­mainen asu­tus on levit­täy­tynyt kym­me­nien kilo­me­trein päähän keskus­toista. Ydinkaupunke­ja ympäröivistä maalaiskun­nista on tul­lut lähiörykelmiä, jot­ka men­neisyy­den per­in­tönä ovat itsenäisiä kuntia.

Kaupunkiseudun toimivu­us riip­puu ratkai­sev­asti siitä, miten asu­tus työ­paikat, kau­pat, koulut ja viher­alueet sijait­se­vat ja miten liikenne on jär­jestet­ty. Hyvässä kaupungis­sa päivit­täiset asi­at ovat lähel­lä. Huonos­sa kaupungis­sa aikaa, rahaa ja tilaa tärvään­tyy liiken­teeseen. Hyvässä kaupungis­sa palveluelinkeinot kukois­ta­vat, huonos­sa on tyy­tymi­nen ABC-asemiin.

Läh­es jokaisen kaupunkiseudun kehi­tys on kärsinyt pahasti keskuskaupun­gin ja ympäryskun­tien huonos­ta yhteistyöstä.  Sen seu­rauk­se­na yhdyskun­tarakenne on hajon­nut. Tämä on Suomen suurin ympäristörikos, mut­ta siitä kär­sivät myös asukkaat ja yri­tyk­set. Pahim­mat hölmöy­det on tehty pääkaupunkiseudul­la, mut­ta Helsin­ki ympäristöi­neen on Suomen mit­takaavas­sa muuten niin ylivoimainen, että se men­estyy virheistään huoli­mat­ta. Erot näkyvät räikeäm­min muis­sa kasvukeskuk­sis­sa. Turku ja Vaasa ovat maan pahim­mat alisuo­ri­u­tu­jat. Mik­si Seinäjo­ki voi men­estyä Vaasaa parem­min ja mik­si Turku ei ole Suomen ehdo­ton kakkoskaupun­ki? Turku­laiset ja vaasalaiset riitelevät itsen­sä pois maailmankartalta.

Työ­paikat keskit­tyvät kaikkial­la maail­mas­sa suurille paikkakun­nille, kos­ka ne tarvit­se­vat monipuolisia työ­markki­noi­ta ja erikois­tunut­ta työvoimaa, tai paljon lähel­lä ole­via asi­akkai­ta. Kaik­ki Suomen kaupunkiseudut ovat kan­sain­välisen mit­ta­pu­un mukaan liian pieniä.

Hajanainen yhdyskun­tarakenne tekee kaupunkiseudus­ta toimin­nal­lis­es­ti pienem­män. Turun seudul­la asuu noin 300 000 asukas­ta, mut­ta se ei toi­mi kuin 300 000 asukkaan kaupun­ki, kos­ka yhdyskun­tarakenne on kelvoton.

Kun­tien väli­nen yhteistyö yhdyskun­ta­su­un­nit­telus­sa ei onnis­tu koskaan.  Yhteistyö ei onnis­tu, kos­ka yhdenkään kun­nan ei kan­na­ta sitä edis­tää. Kyse on rahasta.

Pohjo­is­maista hyv­in­voin­ti­val­tio­ta toteut­taa Suomes­sa kun­ta. Val­tio tasoit­taa kun­tien välisiä taloudel­lisia ero­ja, mut­ta kaupunkiseuduil­la tämä tasoi­tus ei toi­mi. Jokaiselle kun­nalle taataan vero­tu­lo­ja määrä, joka vas­taa noin 92 pros­ent­tia val­takun­nal­lis­es­ta keskiar­vos­ta asukas­ta kohden. Kasvukeskusten ulkop­uolel­la kaik­ki kun­nat ovat tämän tulotaku­un piiris­sä, eikä niiden sik­si kan­na­ta kil­pail­la veron­mak­sajista keskenään. Kasvukeskuk­sis­sa kil­pailu hyvistä veron­mak­sajista sen sijaan on raadol­lista. Hyvien veron­mak­sajien houkut­telu on kuitenkin sivistyneem­pää kuin huono­jen karkottaminen.

Vajaat viisi pros­ent­tia asukkaista aiheut­taa puo­let kun­nan sosi­aali- ja ter­veystoimen menoista. Joukos­sa on huostaan otet­tu­ja lap­sia, vuodeosas­to­jen van­huk­sia, mie­len­ter­veyspoti­lai­ta ja erikois­sairaan­hoidon poti­lai­ta ja ympärivuorokautista apua tarvit­se­via vam­maisia. Vielä edullisem­paa kuin houkutel­la hyviä veron­mak­sajia kun­taan on hätis­tel­lä tuo­ta viit­tä pros­ent­tia muualle. On häpeäl­listä han­kkia maine kun­tana, joka kohtelee van­huk­sia kaltoin, mut­ta huono kan­nus­taa ikään­tyviä muut­ta­maan pois, ennen kuin voimat heikkenevät.

Hyviä veron­mak­sajia houkutel­laan ja huono­ja karkote­taan kaavoituk­sen ja asun­topoli­ti­ikan keinoin. Kun­tien välil­lä on niin voimakas etur­i­s­tiri­ita, että on turha toivoa niiden pystyvän yhteistyöhön. Jos halu­amme ehyt­tä yhdyskun­taraken­net­ta, elin­voimaisia kaupunke­ja ja reilua hyv­in­voin­tipoli­ti­ikkaa, kaupunkiseuduil­la tulee kun­nat liit­tää yhteen tai siirtää suuri osa niiden tehtävistä ja vero­tu­loista metropolihallinnolle.

On toki toinenkin keino. Yhteistyö itsenäis­ten kun­tien kesken muut­tuu mah­dol­lisek­si heti, jos verot kerätään kaupunkiseuduit­tain yhteiseen kas­saan ja jae­taan asukaslu­vun suh­teessa ja eräät väestörak­en­teeseen liit­tyvät sosi­aali- ja ter­veys­menot tasa­taan seudun kun­tien välil­lä. Sen jäl­keen edut ovat yht­enevät ja yhteistyö muut­tuu mahdolliseksi.

Mini­hal­li­tus­neu­vot­teluis­sa päädyt­ti­in siirtämään vuosia Het­emäen työryh­mässä  valmis­tel­tu suuri verore­mont­ti vaalien yli seu­raavalle hal­li­tuk­selle. Ehkä se oli viisas­ta, kun asiantun­ti­jat niin sanovat, mut­ta ihme­tyt­tää hal­li­tus, joka siirtää seu­raa­jalleen läh­es kaiken. Kun hal­li­tus­val­las­ta niin vah­vasti vaaleis­sa tapel­laan, luulisi hal­li­tuk­seen pää­se­vien pyrkivän tekemään omana aikanaan mah­dol­lisim­man paljon niin, ettei mah­dol­lisen vaal­i­tap­pi­on jäl­keen jää seu­raa­jalle mitään tehtävää. Mis­tä isoista asioista tämä hal­li­tus on oikein päättänyt?