Eilen sattui valitettava onnettomuus mopon ja polkupyörän kesken Sörnäisten Rantatiellä paikassa, jonka vaarallisuudesta minäkin olen kaupunkisuunnitteluvirastolle raportoinut. Helsingin Sanomien uutisessa spekuloitiin sillä, ajoiko mopo pyörätien väärällä puolella. Mopolle pyörätien molemmat puolet ovat vääriä, koska mopolla ei saa ajaa pyörätiellä, ellei sitä ole lisäkilvellä erikseen sallittu. Voi olla, että näkömuistini pettää, mutta minun mielestäni tuossa kohdassa ei ole tätä lisäkilpeä, kuten Helsingin pyöräteillä ei yleensäkään ole. Jos on, se pitää ottaa pois.
Tuo moposääntö muutettiin vuosia sitten toisin päin. Pahat kielet kertoivat, että muutos johtui siitä, että nuo ”Ei mopoille” lisäkilvet varastettiin varuskuntiin rajaamaan alokkaat ulos jermujen tuvista.
Lisäys klo 14
Kävin katsomassa paikkaa. Muistikuvani siitä, että onnettomuuspaikalla ei saa ajaa mopolla, oli totta teoriassa, mutta vain teoriassa. Liikennemerkit on asetettu niin sattumanvaraisesti, ettei niitä voi noudattaa.
Kun tulee keskustasta päin, ABC-huoltoaseman kohdalla on mopoilun kieltävä merkki, kuten muistinkin. Parikymmentä metriä kyseisen onnettomuuspaikan jälkeen ilmaswn mitään risteyksestä johtuvaa syytä on uusi merkki, joka sallii mopolla ajon. Mistä se mopo siihen väliin laillisesti pääsee, ei ole minulle aivan selvää. Ajamalla ajoväylää, pysähtymällä ja nostamalla mopo reunakiven yli? Kulosaaren sillalla saa ajaa mopolla.
Kulosaaresta päin tullessa sillan saa ylittää pyörätietä pitkin. Sillan jälkeen, paikassa, jossa on liittymä alas Hermannin rantatielle on merkki joka kieltää mopoilun kaupunkiin päin. Tytöt eivät siis saaneet periaatteessa jatkaa siitä mopolla, mutta mitä heidän olisi pitänyt tehdä sen jälkeen, kun olivat ensin tulleet laillisesti pyörätietä Kulosaaren sillan yli?
Liikennemerkit pitäisi asettaa niin, että niitä voi noudattaa. Kuuleeko vastuussa oleva viranomainen?
Tuota mopoilua on erittäin hankala valvoa. Se on vaarallista, mutta eihän poliiseja saa autoistaan ulos jonnekin pyörätielle mopoja odottelemaan.
Kovasti toivoisin, että minulla olisi joku hyvä idea miten ongelma saataisiin kuriin, mutta eipä taida oikein olla. Ehkä polkupyäräpoliisien reipas lisäys voisi auttaa. Samalla voisi muutenkin vähän vahtia, että jalankulkijat ja pyöräilijät mahtuvat turvallisesti yhteisille väylilleen.
Pyöräilevät poliisit ovat kyllä sitten pois muista tehtävistä. Ei ehkä toimi sekään kunnolla.
Espoossa näkee mopoja jatkuvasti niilläkin pyöräteillä, joilla lisäkilpi puuttuu. Eräänä päivänä taas näin Leppävaarassa nuoren tytön pysähtyvän punaisiin valoihin autotiellä, mutta kun hetkeen ei mistään tullut ketään, jatkoi tyttö matkaa päin punaisia. Samoin pururadoilla ja vastaavilla maastoreiteillä näkyy välillä mopoja, vaikka se on kiellettyä.
Säännöistä piittaamattomuus ja niiden terveyshyötyjen poisjääminen, jotka saataisiin jos nuoret pyöräilisivät mopoilun sijaan, ovat saaneet minut kannattamaan mopoilun täyskieltoa kaupungeissa.
Joskus pohdin myös, että mopokortin teoriakokeessa olisi ehkä syytä näyttää 100 kertaa tilanne, jossa on kevyenliikenteen merkki ilman lisäkilpeä ja kysyä saako tästä ajaa mopolla. Väärästä vastauksesta uusi yritys…
”Eräänä päivänä taas näin Leppävaarassa nuoren tytön pysähtyvän punaisiin valoihin autotiellä, mutta kun hetkeen ei mistään tullut ketään, jatkoi tyttö matkaa päin punaisia.”
Helsinki ja Espoo ovat täynnä liikennevaloja, joiden ilmaisimet eivät tunnista polkupyöriä ja mopoja. Eivät aina moottoripyörääkään. Tällöin valo ei vaihdu, ennen kuin taakse tulee auto jonka ilmaisin tunnistaa. Tästä on ihan poliisin kanta olemassa, että jos valo ei vaihdu vihreäksi valokierron aikana, niin punaisia päin saa mennä. Mitä muutakaan siinä voisi tehdä? Järjetöntä tosin, että tuollaisia ilmaisimia rakennetaan, vaatisi sitten vähintään lisäksi painonapin josta valokutsun saa tilattua.
Tähän pyörätiekysymykseen sanoisin, että se ratkeaa samalla, kun pyöräteitä aletaan suunnitella järkevästi (Helsingissä on jo päästy hyvään alkuun). Polkupyörän ja mopon nopeusero ei kuitenkaan ole suuri, kaikki pyöräilyn pääreitit tulisi suunnitella 45 km/h tavoitenopeudelle, ellei nopeusrajoitus ole tätä alhaisempi. Ja tuossa Sörnäisten rantatien kohdassa helppo ratkaisu olisi asettaa siihen sopiva liikennemerkki, ”tie kapenee” tai ”muu vaara” tai alhaisempi nopeusrajoitus. Tähän tapaukseen se tosin ei olisi auttanut, koska mopoilija ajoi väärässä paikassa.
Käsittämätön muoti ostaa mopoja helsinkiläisille nuorille, jotka lyhyiden välimatkojen ansiosta pääsevät joka paikkaan hyvin kätevästi polkupyörillä ja julkisilla.
Minullakin 11-vuotias tyttö pyöräilee paljon kahden kodin väliä pitkin kävelyteitä, joilla ei saisi mopoilla, mutta mopoillaan siitä piittamatta. Vauhti on sitä luokkaa, että pahaa jälkeähän siinä tulee, jos törmäys sattuuu.
Että vähän pelottaa ja raivostuttaakin tällainen, vaikken mielestäni näissä asioissa ole mikään lastani ylisuojeleva hysteerikko.
Koulussa poliisi sanoi meille aikoinaan, että ajakaa kaupunkiin pyörätietä pitkin. Poliisin mielestä autotie oli liian vaarallinen mopoilijalle.
Tänä päivänä samalla tiellä kulkee enemmän autoja ja enemmän mopoja. Asenteet lakia kohtaan ovat vain muuttuneet siten, että mopoilijat ovat oikeasti autojen seassa.
Mopoilija on huonoimmassa asemassa liikenteessä. Mopoilijalla ei ole edes, mistä valita.
Aikoinaan oli myös sallittua ajaa mopolla pyörätietä ellei sitä ollut erityisesti kielletty.
Vantaalla taas Ylästöntien länsipäässä mopoilu on pyörätiellä merkitty sallituksi, mutta siitä huolimatta useimmat ajavat pyörätien sijaan autotiellä.
Mopoilun ongelmat olisivat vähäisemmät, jos ne saisivat kulkea 45 km/h:n sijaan 60 km/h.
Mopokortin teoriakoetta pitäisi muutenkin terävöittää. Tämänpäiväisen (23.6) Hesarin mopokolariuutisen yhteydessä haastatelluista mopoilijoista ainakin yksi näytti oleva sitä mieltä, että mopolla on pyöräilijään nähden etuajo-oikeus. ”On se vähän vaarallista, kun nuo pyöräilijät ei yhtään väistä” ja ”Eilenkin meinas yks pyöräilijä ajaa suoraan alle”.
Haluan tässä tuoda esiin kokemuksen syvällä rintaäänellä Osmolle, erään hyvin tärkeän seikan mopoista.
Minulla oli nuorena mopo, sen jälkeen kevytmoottoripyörä ja sen jälkeen erilaisia moottoripyöriä.
Kun siirryin moposta kevariin, niin ajamisen turvallisuus nousi heti. Mopoissa on se iso ongelma, että ne kulkevat liian hiljaa suhteessa muuhun liikenteeseen. Niillä ei sen takia ole kovinkaan turvallista ajaa tien reunassa, joten senkin takia niillä ajellaan siellä missä ei saisi ajella.
Kokeilkaas itse käytännössä ja liikkukaas mopolla tuolla liikenteen seassa. Autot ja rekat ohittelevat kokoajan ja saa olla ohitusten takia tarkkana, tulee ohitusilmavirtauksia ym. Etenkin rekka on paha, siitä tulee aika kovat ilmavirtaukset kun mopolla ajaa tien reunassa ja rekka menee ohi. Hutera mopo heiluu ja hyvä ettei meinaa rekka imaista sitä kylkeensä.
Mopon sallittua tehoa pitäisi nostaa siten, että sen huippunopeus nousisi sellaiseksi, että sillä kerkeää taajama-alueella ajella muun liikenteen vauhdissa. Eli sellainen 80 km/h olisi mopolle hyvä. Tietenkin jarrut pitää silloin olla tehokkaammat.
Maaseudulla mopot yms. vasta riesan muodostavat. Monille niin sanottu maaseudun rauha tarkoittaa nykyisin sitä, että saa rauhassa tuottaa rajattomasti konemelua erilaisin laittein.
Melun lisäksi onnettomuusriskit ovat suuria niin mopoilijoille kuin sivullisillekin.
Kaupungeissa on varmaan jotain mahdollisuuksia saada poliisi puuttumaan räikeimpiin ongelmiin, mutta maalle viranomaisia ei oikein kehtaa pyytää ja asiaan vaikuttaa sekin, että huumaavan melun ja tukahduttavan bensankatkun tuottajat ovat tuttuja naapurinpoikia, -tyttöjä, -ukkoja ja joskus -emäntiäkin.
Olisi paljon helpompi, jos tuollaisia muitten ihmisten ja luonnon elämään laajasti vaikuttavia harrastustoimintoja jotenkin säädeltäisiin lailla ja samalla ajattelutavoista pyrittäisiin karsimaan tuo ”maailman nopein kansa”-ihastelu.
Oikeastaan mopot, mopoautot, mönkijät, kevarit, moottoripyörät ja muutamat muut laitteet voisi kieltää lukuun ottamatta tapauksissa, joissa niitten käyttö on hyötysyin perusteltu esimerkiksi mopoilijan korkean iän tai vammaisuuden takia.
Minä lähtisin siitä, että kiellettäisiin ensin autot kaupungissa. Saataisiin lihavat ja laiskat keski-ikäiset terveellisen pyöräilyn pariin.
Olen myöskin vakuuttunut siitä, että nykyiset nuoret osaavat liikennesäännöt paremmin kuin minun sukupolveni saman ikäisenä. Silloin ei mitään mopokorttia tunnettukaan ja liikenteeseen lähdettiin ui-tai-upppoa-menetelmällä.
Poliisilla tuntuu olevan tilanteeseen vähättelevä asenne. Jokin aika sitten poliisimies vastasi lehtihaastattelussa pienten koululaisten vanhempien huoleen, ettei ne mopopojat sentään tahallaan päälle aja. Ilmeisesti tämän pitäisi lohduttaa alle jääänyttä.
Saman logiikan mukaan autoakin saisi ajaa humalassa, jos ei nyt ihan tarkoituksella törmäile.
Myös Helsingin kaupungilla on pyöräilyturvallisuuteen vähättelevä asenne. Ko toteutuksesta Sörnäisissä on huomautettu joka ikisessä kyselyssä missä on kartoitettu pyöräilyn vaaranpaikkoja vähintään kymmenen vuoden aikana. Helsingin kaupunki ei välttämättä voi vaikuttaa lainsäädäntöön, mutta pyöräteiden rakenteisiin pystyy varmasti puuttumaan. Salermon kommenttien mukaan ko kohdalle oltaisiin kenties jotain jo tekemässä, mutta monta muuta paikkaa on täysin vastaavassa tolassa.
Pyöräilijät pitäisi saada käyttämään pakollista kypärää, noudattamaan liikennesääntöjä ja häädettyä pois jalankulkijoille varatuilta alueilta. Asiat tärkeyttä todistaa kuolemaan johtanut onnettomuus.
Kun Suomessa lisäksi menehtyy vuosittain n. 1100 ihmistä erinäisin liukastumisien yhteydessä tulleisiin vammoihin, niin pitäisin koko keskustelun painopistettä hieman harhaan menneenä.
Porttiteorian mukaan mopoilu voisi tietysti johtaa lopulta autoiluun, joten siltä osin ymmärrän kyllä asian vakavuuden!
Mopot ovat Helsingissä pieni riesa verrattuna autoihin jotka täyttävät kaikki kadut ja pihat.
Ensisijaisesti pitäisi vähentää autojen määrää, jolloin myös mopoilla/ja fillareilla olisi turvallisempi ajaa ajotiellä.
Jos mopon tehot eivät riitä, niin sitten voi hankkia kevytmoottoripyörän. Piikillä ajaa jo ihan kevyesti liikennevirran mukana myös moottoritiellä.
Esa: ”Helsinki ja Espoo ovat täynnä liikennevaloja, joiden ilmaisimet eivät tunnista polkupyöriä ja mopoja. Eivät aina moottoripyörääkään.”
Vahvistan saman Tampereelta monesta risteyksestä, kaikki valot eivät yleensä vaihdu moottoripyörälle. Nuo tunnistimet perustuvat asfaltin alla olevaan johtimeen ja sähkömagneettiseen induktioon kun päälle tulee riittävästi metallimassaa.
Ja poliisilta on vahvistettu että saa ajaa varovaisesti päin punaisia jos ei muuta vaihtoehtoa ole.
Kimmo:
Kimmo ihan oikeesti. nyt puhuttiin onnettomuudesta jossa polkupyörä on törmännyt mopoon kevyen liikenteen väylällä. Yhtä ainutta jalankulkijaa ei ollut osallisena.
Se että syöpiä on suomessa paljon enemmän kuin MS-tautia ei liene mikään syy lopettaa MS- lääkkeiden kehittämistä.
> Tytöt eivät siis saaneet periaatteessa jatkaa
> siitä mopolla, mutta mitä heidän olisi pitänyt
> tehdä sen jälkeen, kun olivat ensin tulleet
> laillisesti pyörätietä Kulosaaren sillan yli?
Ajaa ramppia pitkin Hermannin rantatielle ? Se on liikennesääntöjen mukaan sallittua.
ks. http://maps.google.com/?ie=UTF8&hq=&hnear=Helsinki,+Suomi&ll=60.186566,24.977503&spn=0.007393,0.022616&z=16 ; oranssi ramppi.
Pitäisi luoda mopon tilalle ajoneuvoluokaksi pienmoottoripyörä, joka siis kulkisi nopeammin kuin mopo. Ei kevareillakaan ajella muualla kuin ajoradalla.
Tai toisaalta, kun kevareiden tehoja on jo nyt pudotettu, niin voitaisiin vaikka kevarikortin ikärajaa pudottaa 15 vuotiaat saisivat sen.
Satunnaisesti Helsingin keskustassa pyöräilevänä pidän pyöräteiden merkitsemista kaiken kaikkiaan huonona. Ajat pyörätiellä, ja yx kax se loppuu? Mitä sitten? Ajoradalle jatkamaa matkaa, ja kohta huomaat, että toisella puolella tietä on kuin onkin pyörätie. Jalankulkijat eivät pittaa tuon taivaallista kävelevätkö pyörätiellä vai jalkakäytävällä. Mielestäni on ihme, että onnettomuuksia sattuu niinkin vähän.
Osmakin on jäänyt kehityksen kelkasta, kun on puhe 2-pyöräisistä kaupunkiliikenteessä. Mopoja pitää suosia autojen kustannuksella eikä vaarantaa niillä liikkujia. Mopojen määrä pitäisi saada lisättyä työmatkaliikenteessä satakertaisesksi nykyisestä. Kun vastaava määrä autoja jää pois liikenteestä ruuhkat ja paikoitusongelmat poistuvat. Näin liikenneinfran rakentamisen tarve vähenee. 4-tahtinen mopo käy kuin sukkasillaan, joten meluhaitatkaan eivät lisäänny.
Muuten – tapattaisitko Sinä Osmo lapsesi- tai itsesi ajattamalla heidät Kulosaaren sillalla mopolla autojen seassa. Paikalla on 70 km/t nopeusrajoitus ja käytännössä autot ajavat 85 km/t.
Muualla Euroopan kaupungeissa helpotetaan kaikin tavoin myös moottorkäyttöisten 2-pyöräisten liikkumista. Niille on mm. omat ilmaiset parkkiruudut. Stadissakin voitaisiin joka 10. parkkiruutu muuttaa 6 moton paikoitusalueeksi. Talvella sitten samija paikkoija voi käyttää lumen varastointiin.
Kevyen liikenteen keskinäinen vihanpito hyödyttää autoalaa. Se on kuitenkin helppo lopettaa muuttamalla liikennemerkkien merkitys toiseksi.
Turha kieltää pyöräily jalkakäytävällä kokonaan, turha kieltää mopoilu pyörätiellä kokonaan, kun sama turvallisuusvaikutus ilman keskinäistä vihareaktiota on mahdollinen muuttamalla jalkakäytävän jalankulkijamerkki tarkoittamaan jalankulkijan nopeutta, kevyen likenteen pyörä ja jalankulkija -merkki tarkoittamaan hidasta pyöräilynopeutta ja pyörätien merkki tarkoittamaan pyörän nopeutta.
Pyörällä saisi siis laillisesti ajaa jalkakäytävällä, kunhan nopeus pysyy jalankulkunopeutena. Mopolla saisi ajaa pyörätiellä, kunhan nopeus pysyy pyöräilynopeutena. Merkkeihin tietysti sovitetaan järkevät numeroarvolliset nopeudet ja koko homma on sillä selvä.
Samalla voitaisiin korjata se älyttömyys, että pyöräilijän täytyy suojatietä laillisesti ajaessaan (pyörätien jatkeella) silti väistää autoilijaa. Autoilija tai muu varsinaista tietä liikkuva väistäisi uudessa mallissa yksiselitteisesti kaikkea suojatietä liikkuvaa liikennettä. Jalankulkijaksi tunnistamien ei todellakaan ole aina helppoa.
Mopot eivät massansa, nopeutensa ja kiihtyvyytensä puolesta sovi pyörä- eivätkä autoteille, siitähän tämä Kulosaaren sillan ongelma pohjimmiltaan johtuu. Se että onko mopojen pyörätiellä ajo erikseen sallittava vai kiellettävä on aika pieni ongelma, samoin kuin tätä ohjaavien liikennemerkkien sijainti.
T.Sipilä
Tämähän on kuin suoraan cityvihreiden puolueohjelmasta, maaseudulta pitää kieltää traktorit, moottorisahat, hakettimet ja kaikki mikä viittaa työntekoon ja pitää melua. Maaseudulla pitää olla hiljaa ja elää kaupunkilaisten tukien varassa. Ainoat sallitut ammatit joutenolon lisäksi on luomuviljely hiljaisella kuokalla ja maaseutumatkailu jossa viihdytetään kaupunkilaisia veronmaksajia kansantanhuilla.
Kaj Luukko
Matkailu avartaa, tulee pyörailemään pariksi päiväksi Tampereelle. Voin taata että sen jälkeen kirjoituksesi muuttuu muotoon ”voi kuinka hyvin täällä meillä Helsingissä sentään asiat ovatkaan” 😉
”Tuo moposääntö muutettiin vuosia sitten toisin päin. Pahat kielet kertoivat, että muutos johtui siitä, että nuo “Ei mopoille” lisäkilvet varastettiin varuskuntiin rajaamaan alokkaat ulos jermujen tuvista.”
Jermujen tupia on suomen varuskunnissa varmasti pari dekadia vähemmän kuin noita liikennemerkkejä. Oikeampi syy on siinä että liikennemerkkien laittaja rupesi noudattamaan omia ohjeitaan. Eli lisäkilvillä voidaan vain höllentää varsinaisen merkin ohjetta, ei kiristää.
”Liikennemerkit pitäisi asettaa niin, että niitä voi noudattaa. Kuuleeko vastuussa oleva viranomainen?”
Tekniikan Maailma -lehti tekee silloin tällöin juttuja vääristä liikennemerkeistä. Käsittääkseni vastuussa olevat viranomaiset aika harvoin niitä vaihtelevat. Ilmeisesti kukaan ei ole vastuussa siitä miten liikenteessä pitäisi oikeasti eri välineillä ajaa. Laitetaan vaan merkkjä sinne tänne ja katsotaan miten kansa pärjää.
Eikös se mopon nopeus laillisesti ole nykyään 45 km/h? Eikö sen voisi nostaa viiteen kymppiin. Silloin pitäisi ainakin kaupungeissa vauhti riittää autojen tahtiin (siis lain mukaan – jos käytäntö on toinen, on siihen puututtava). Siellä maantiellä ne yhä lisääntyvät mopoautotkin surffaavat, ja ’sujuvasti’ niitäkin ohitellaan.
Mutta liikennevälineitä on niin moneksi, että koskaan eri liikennevälineiden vauhtia ei saada ihan yhteensopivaksi (kaupungissa jalankulkija 5 km/h, pyöräilijä 25 km/h, mopoilija 45 km/h, autoilija 60 km/h, bemarit, moottoripyörät ja vastaavat ajoittain 80 km/h, väyliä maksimissaan kolme, usein kaksi) silloin tarvitaan oikeaa asennetta liikenteeseen. Se on suurin kysymys.
15-vuotias juuri kortin saanut mopoilija, joka ’ei pelkää mitään’, on tietysti tavallaan riski jo sinänsä. Ongelma on tuttu kotona henkilökohtaisesti. Keskusteluja aiheesta on käyty.
40 kilsaa tunnissa kulkeva mopo on tosiaan nykytilanteessa aika mahtoton. Ehdotan että jaetaan ne ”polkuavusteiseen” ja ”extrakevytmoottoripyöriin”. Polkuavusteinen ei liiku, jos ei poljeta samalla ja extrakevyt olisi 50 kuutioinen ilman rajoittimia, niin että sillä
pääsisi kuuttakymppiä.
Mopo oli ennen ylivertainen liikenneväline stadissa. Ajelin aikoinaan Puotilan ja Otaniemen väliä ja mopo nastarenkain toimi ympärivuoden parhaiten.
Vespa eli kevytmoottoripyörä oli hitaampi, koska se juuttui ruuhkiin. Mopoilla sai siihen aikaan ajaa pyörätiellä aina. Ja lisäksi Teuvo Aura huolehti siitä että pyörätiet olivat aina ajokunnossa.
Yritin myös tavallista fillaria, mutta 30 kilsaa päivässä ympärivuoden oli vaan liikaa. Yritin kuukausikaupalla, mutta kunto ei kertakaikkiaan noussut riittävästi, vaan paino putosi ja nukahtelin kesken työpäivän.
20 kilsaa näyttää olevan ympärivuotisen työmatka-ajon maksimi ja silloinkin on muuttuu endorfiini-orjaksi, niin ettei pysty viikonloppuna rentoutumaan, vaan on pakko ajaa Porvooseen ja takas.
MikkoR
Tästä riemukkaimpana esimerkkinä on Oopperan kohdalla oleva Mannerheimintien ja Hesarin risteys. Kalliosta päin tultaessa keskimmäisellä kaistalla on valkopohjainen merkki joka kertoo kaistaa pitkin päästävän Taksi- nimiseen paikkaan. En tiedä missä moinen Helsingissä on.
Ilmeisesti tarkoituksena on ollut viestittää että keskimmäistä kaistaa sopii käyttää vain mitttariautojen. Ikävästihän poliisi siinä on pakkoraossa koska hyvä tarkoitus on ilmiselvä, mutta toteutus hirvittävällä tavalla pielessä. Ollut jo monta vuotta.
Kyllähän mopoilijat taitavat ikävässä raossa olla. Autojen seassa mopot ovat turhan hitaita, eikä monikaan autoilija kovin kauan köröttele alle rajoitusten mopon perässä, oli ohittaminen turvallista tai ei.
Kevyen liikenteen väylille mopoilla taas on liikaa nopeutta ja massaa, noilla väylillä kun liikkuu käytännössä aina sekä pyöräilijöitä että jalankulkijoita liikennemerkeistä riippumatta.
Mopot aiheuttavat runsaasti vaaratilanteita kevyen liikenteen väylillä, ahkerana työmatkapyörälijänä näen tätä mopokaahailua joka päivä. Se, miksi mopoilu sallitaan kevytväylillä, johtuu tietysti siitä, että kevyen liikenteen väylällä kuolee tai loukkaantuu onnettomuudessa ainoastaan kävelijä tai pyöräilijä, mutta autotiellä tapaturmassa kuolee tai vammautuu mopoilija ja – mikä tärkeintä – materiaalivahingot ovat suuremmat. Auto voi nähkääs kolhiintua. Tulee vakuutussotkuja.
Tämä on ainoa syy tähän mopoilun sallimiseen kevyillä.
Kun elämme diabeteksen ja sydän- ja verisuonitautien suurvallassa, on hupaisaa, että yhteiskunta totuttaa ja suorastaan kannustaa kansalaiset jo lapsesta kulkemaan moottoripeleillä kaikkialle. Aikuistumisriittiin kuuluu ehdottomasti mopon tai – vielä parempaa- mopoauton hankinta. Autokoulu alkaakin sitten lukiossa tai viimeistään armeijassa.
BRG:lle tiedotettakoon, että ensimmäisen kerran saan kuulla julistavani cityvihreiden ohjelmaa. Se on tällaiselle pienviljelijäkotitaustaiselle ihmispololle joko suuri kunnia tai sitten ei.
Työkäytössä olevia koneita äänineen ei varmaan kukaan vastusta, mutta kun esi-isien hiellä ja vaivalla raivaamia peltoja käytetään niin sanottujen peltoautojen ja muitten meluavien ajoneuvojen ratoina, taitaa kysymys olla jostain muusta kuin työnteosta.
Eikä oikein hyödylliseltä työltä näytä sekään, että naapurin kevarisankari tekee mc-radan kasvimaani ympärille.
Turhaa koneääntä saavat aikaan niin perinteiset maalaiset kuin kaupungista maalle äskettäin muuttaneet.
Varsinkin jälkimmäiset ovat kuitenkin mestareita siinä, että koneita käytetään täysin epärationaalisesti: moottorisahoilla katkotaan pikkusormen vahvuisia risuja ja viimeksi muotiin ovat tulleet pienoiskaivinkoneet, joilla saa puolen päivän ahertamisen seurauksena siirtymään varmaan kaksi lapiollista maata paikasta toiseen.
Melun lisäksi ongelmana on siis uusavuttomuus ja sen siirtyminen uusille sukupolville.
Mikäs ongelma tässä on, Kulosaaren sillalla on kaksi ylimääräistä kaistaa, aikoinaan rakennettu ratikkakiskoja varten. Eli kyllä sinne mahtuu vaikka mopokaista. 🙂
Jalankulkijat ne vasta vaarallisia ovatkin pyöräilijöiden seassa. Juuri kun luulet voivasi ohittaa samaan suuntaan kulkevan jalankulkijan, mokoma huojahtaa metrin tai kaksi juuri sille puolelle, josta olet ohittamassa häntä. Käytännössä jokaisella fillarilenkillä tulee yksi tai kaksi vaaratilannetta tämän takia.
Eikä ohi hiipiminenkään ole mikään vaihtoehto, kun tarkoituksena on pitää vauhti tasaisena ja syke korkealla.
Juge: Juuri näin. Onko se jokin ihmisen luontainen reaktio pomppia sivuun kun kuuluu ääntä takaa? Pyörätiellä kävelevät ihmiset eivät ole ongelma pyöräilijöille. Mutta nämä eteen pomppivat ihmiset ovat. Kunhan kävelisivät suoraan vaikka millä reunalla, ongelmaa ei olisi. Vanhemmat ihmiset siirtyvät aina johonkin suuntaan, velvollisuuden tunnosta, siis eteen. Ja pyörän täytyy laitaa taas jarrut päälle. Ihmiset eivät vaan osaa toimia esimerkiksi yhdistetyllä kävely- ja pyörätiellä. Jalankulkijat eivät edes aina ymmärrä, että heitäkin koskee säännöt. Ja sitten he vaan pomppivat eteen. Pitääkö tässä ruveta italialaiseksi torventoitottajaksi?
”Sillan jälkeen, paikassa, jossa on liittymä alas Hermannin rantatielle on merkki joka kieltää mopoilun kaupunkiin päin. Tytöt eivät siis saaneet periaatteessa jatkaa siitä mopolla, mutta mitä heidän olisi pitänyt tehdä sen jälkeen, kun olivat ensin tulleet laillisesti pyörätietä Kulosaaren sillan yli?”
Siinähän on juuri se liittymä, jossa on myös pyörätie alas Hermannin rantatielle. Sallittu mopoille. Idea näyttäisi siis olevan että mopolla saa tulla vain sitä kautta ja viimeinen kapea vaaranpaikka on kielletty mopoilta.
Jos ajattelee, että tässä olisi jokin idea, niin se olisi tuo, mutta uskon enemmän sattumaan kuin suunnitelmaan. Kai siihen olisi laitettu jokin viitta.
Normaalisti mopolla kai ajettaisiin vain oikeanpuoleista pyörätietä, mutta nyt pohjoisen puolella oleva kevyenliikenteenväylä on suljettu siltaremontin takia. Hermannin rantatielle vievällä rampilla pitäisi olla tosiaan jokin viitoitus mopoille. Pamppua, putkaa ja sakkoa vamantuottamisesta siltaremontin viitoituksesta vastaavalle?
Osmo, puhut vähän, mutta täyttä asiaa.
Vuosikaudet Itä-Helsingistä keskustaan mopoilleena olen ihmetellyt juuri tuota kohtaa. Se on täysin käsittämätön ja mahdoton yhtälö. Osoitus siitä, etteivät nuo kilpiä kiinnitettäväksi määräävät virkamiehet ole tilanteen tasalla. Useasti olen huomauttanut pyräteiden mopokilpien puutteellisuuksista ja epäjohdonmukaisuuksista – korjauksia on tullut nihkeästi…
Mopoliljoita pidetään yksioikoisesti nuorina, tyhminä jne. Kuljen itse työmatkat mopolla ja voin kertoa muista typeryksistä kevytliikenneväylillä. Polkupyöräilijät lähtevät oikein ripasilla pääsisikö ohi, (yleensä miehet) koska itse ajan usein rauhallisesti noin 30 km/tunnissa jään heistä jälkeen huimasti jo penellä matkalla. Jalankulkijat kävelevät miten sattuu ristiin rastiin väylää sterot tai kännykkä korvalla ja parhaalla vielä neljä koiraa mukana pitkässä remmissä. Voin sanoa, että extiimiä on työmatka jotta pääsee mopollakin kanssa kulkijoiden vuoksi kotiin turvallisesti, auto liikenteestä nyt puhumattakaan.
Nyt olisi oikeasti mahdollisuus pienentää liikenteen päästöjä. Ratkaisu on sähkömopo/skootteri. Itse ajelen työmatkani sähköskootterilla koska
a) se on halvempaa kuin autolla tai julkisilla.
b) se on nopeampaa kuin autolla tai julkisilla.
c) se kuluttaa vähemmän ympäristöä kuin kulkemiseni julkisilla saati autolla.
d) ajoajan voi arvioda itse enkä joudu olemaan VR:n epäluotettavien junien armoilla.
Nyt pitäisi vain saada kunnolliset mopoväylät pääkaupunkiseudun suurien teiden ja ratojen varsille. Kustannus olisi pieni mutta hyödyt luonnolle ja ihmisille suuret.
Uskoisin, että moni autolla työmatkojaan kulkeva olisi valmis vaihtamaan sähkömopoiluun jos vain ymmärtäisi sen hyödyt.
Olen AIVAN SAMAA MIELTÄ. Mopot pois pyöräteiltä. Jotta mopoilla voisi kuitenkin ajaa niin KAIKKIEN teiden ja maanteiden nopeusrajoitus on laskettava 45km/h. Autoille on asennettava kiihtyvyys rajoitin, jotta ne eivät kiihdy mopoja nopeammin tavoitenopeuteen. HYVÄ PERSUSSUOMAALIALISET
Uutena mopoilijana ja +40 vuotiaana voin liikennettä mopon sarvien takaa katsoneena sanoa, että oudolta näyttää. Liikenteessä autojen seassa ei ole hyvä mennä, vaikka ajaisi nopeusrajoitusten mukaan. Melkeimpä aina tulee ohitetuksi ja mitä pahimmissa paikoissa. Pyöräteillä pyöräilijät ja varsinkin nämä sauvarullaluistelijat ovat vaappumisellaan vaarallisia kulkiessaan koko pyörätien leveyttä käyttäen. Autolla ajaessani en huomaa sellaista ohittelua kaupunkialueella, vaikka ajaisin reilusti alle nopeusrajoituksen! Näköjään mopot provosoivat autoilijoita mitä erikoisimpiin suorituksiin näyttäessään, että heidän kulkineensa on nopeampi kuin mopot.
Mopot eivät kuulu mihinkään niin kauan kun eivät kulje sähköllä. Senkin jälkeen nuoret voivat polkea. 2-tahtimopo, jollaisia on suurin osa, aiheuttaa noin 50 000 kertaa suuremmat päästöt kuin nykyauto ( siis yksi mopo päästää hiilivetyjä 50 000 kertaa enemmän per poltettu litra polttoainetta kuin nykyauto ja kuluttaa per 100 km enemmän kuin järkiauto). Sellaisen hankkiminen kertoo kaiken ko. henkilön tai hänen vanhempiensa arvomaailmasta. Kun tulevaisuudessa ei yksityishenkilö voi omistaa mitään polttomoottoria, on epäreilua opettaa lapset ajamaan mopolla kouluun ilmaisen koulubussin takana. Ja sitten mopo korvaa vapaa-aikana kaiken liikunnan.