Joskus kauan sit­ten min­u­un on iskostet­tu käsi­tys, että suo­ma­laiset maat­alous­tuot­teet ovat jotenkin eri­tyisen laadukkai­ta, maukkai­ta ja puh­tai­ta ja elin­tarvikeketjun moraali korkeal­la. Viime aikoina usko elin­tarvikeketjun moraali­in on eri­tyis­es­ti eläin­ten­pidon osalta vähän hor­junut, mut­ta kai niitä siko­ja kohdel­laan sika­mais­es­ti muuallakin.

Kasv­in­tuotan­non laatu on heiken­tynyt. Uudet perunat kau­pas­ta ostet­tuina saat­ta­vat olla huonom­pia kuin Ital­ias­ta tuo­dut uudet perunat, vaik­ka yöt­tömän yön auringon piti tehdä suo­ma­lai­sista uusista perunoista paljon maukkaampia ja ennen myös teki. Man­sikkaa saa yhä kun­nol­lise­na toril­ta ja Super­mar­ket­tien edus­tan myyn­tiko­juista. Kau­pas­ta oste­tut man­sikat kan­nat­taa kiertää kaukaa. Jat­ka lukemista “Suomen maat­alous veikkaa väärää hevosta”

Liss­abon on val­oku­vaa­jan unel­ma. Lois­tavaa dekadenssia, rappeu­tunut­ta entistä lois­toa. Por­tu­gali oli joskus maail­man­val­ta, nyt se on jäl­keen jäänyt köy­hä maa, jos­sa tur­istin on muka­va olla, kun kaik­ki on niin hal­paa. Liss­abon­ista näkee, että se on joskus ollut todel­la hieno kaupunki.

Teimme myös matkan paikallisju­nal­la läpi Liss­abo­nia ympäröiviä ker­rostalolähiöitä. Surullista. Mitä Por­tu­gali teki väärin, kun se tuh­lasi lois­ton­sa ja on nyt Euroopan köy­hää taka­maa­ta? Jat­ka lukemista “Mitä Por­tu­gali teki väärin?”

Barcelona vaikut­taa ulkois­es­ti erit­täin vau­raal­ta kaupungilta. Kuitenkin kansan­tu­loti­las­tois­sa se on jos­sain Pohjois-Kar­jalan tasos­sa. Tätä ei voi uskoa, jos on käynyt Kat­alo­ni­as­sa ja Lieksassa.

Ei sitä oikein uskonut myöskään The Inde­pen­dent –lehden Espanja/Katalonia tai Barcelona-liit­teen kolum­nisti, joka ver­taili kat­alo­nialais­ten veroti­eto­ja kulu­tuk­sen määri­in. Jo keskimääräi­nen vuokra vie verotet­tavas­ta tulosta lei­jo­nan osan. Mil­lä kata­laan­it osta­vat sel­l­aisen määrän kalli­ita auto­ja, syövät sata rav into­lail­lal­lista vuodessa, matkus­ta­vat yht­enään ulko­mail­la. Jat­ka lukemista “Ylel­lisen köy­hät katalaanit”

Jos Espan­jas­sa kuin­ka vihe­liäisessä baaris­sa hyvän­sä tilaa appel­si­in­ime­hun, se puris­te­taan oikeista appel­si­ineista automaat­tikoneel­la. Lop­putu­los on paljon parem­pi kuin tölkki­in säilöt­ty appel­si­in­ime­hu. Jos appel­si­in­ime­hu tuo­taisi­in Suomeen appel­si­ineina, se olisi tietysti kalli­im­paa kuin jos tuo­taisi­in pelkkä mehu. Mut­ta kul­jete­taan sitä turhempaakin, esimerkik­si huonoa keskieu­roop­palaista pullovet­tä, joka häviää kaikil­la omi­naisuuk­sil­taan suo­ma­laiselle hanavedelle. Jat­ka lukemista “Tomaat­ti ja apelsiinimehu”

Futik­sen MM-kisois­sa edelleen mie­lenki­in­toista on laskea sal­doa espan­jan ja por­tu­galinkielis­ten maid­en ja muun maail­man väli­sistä otteluista. Niitä pelat­ti­in kaiken kaikki­aan 25. Latin­o­maat voit­ti­vat niistä 14, hävi­sivät viisi ja kuusi päät­tyi tasan. Maalieroksi tuli 49–24.

Tääl­lä Madridis­sa, jonne saavuimme eilen puolelta päivin, voiton­juh­lin­ta alkoi jo tun­te­ja ennen itse peliä. Espan­jan­lipuin ja Tor­resin paidoin varustet­tu­ja nuo­ria vir­tasi kohden keskus­taan tasaise­na vir­tana. Itse ottelua sadat­tuhan­net nuoret kat­soi­vat keskus­taan pystytet­ty­jen jät­tiru­u­tu­jen väl­i­tyk­sel­lä. Sinne min­unkin piti ängetä, kos­ka täl­laista tapah­tu­maa pääsee har­voin todis­ta­maan. Väkeä oli niin paljon, että har­va näki ottelus­ta mitään. Ei tul­lut mieleen nos­taa screeniä korkeam­malle? Jat­ka lukemista “Lati­no-pal­lon loppuottelu”

Kat­alo­nia on yksi men­estyneim­mistä ja vau­raim­mista alueista Euroopas­sa. Keskel­lä vau­raut­ta on kokon­aan toinen maail­ma, ker­jäläis­ten, lait­tomien kau­pustelijoiden ja tasku­varkaiden. Min­ul­takin vieti­in lom­pakko metrossa.

Yksi seli­tys siihen, että Kat­alo­nia on eri­lainen kuin muu Espan­ja, on siinä, etteivät mau­rit kos­keen val­lan­neet Kat­alo­ni­aa. Jat­ka lukemista “Kat­alo­nia”

Murha oin suun­nitel­malli­nen tai eri­tyisen raa’asti toteutet­tu hen­gen­ri­is­to. Tap­po on suun­nit­telema­ton, yleen­sä äkkipikaisuk­sis­saan tehty hengenriisto.

Jos han­kkii luvat­toman käsi­aseen, jol­la ei ole muu­ta käyt­töä, kuin ihmisen tap­pami­nen, eikö se ole pitkäjän­teiseen suun­nit­telu­un perus­tu­vaa tap­pamista, siis eikö kyseessä pitäisi olla murhan? Vai onko murhaamista vain se, että mirhaa juuri sen henkilön, jon­ka on aikonut murha­ta ja jos ampuu sat­un­nais­es­ti kenet tahansa, se ei ole murha vaan tap­po, vaik­ka olisi kuin­ka suun­nitel­tu? Jat­ka lukemista “Voiko luvat­toma­l­la käsi­aseel­la tappaa?”

Pari­i­sis­sa, Niz­zas­sa ja tääl­lä Barcelonas­sa moot­toripyörät läh­es hal­lit­se­vat liiken­net­tä. Lukumääräis­es­ti niitä var­maankin on enem­män kuin auto­ja, mut­ta tilaa viev­inä autot näyt­tävät enem­mistöltä. Kaupunkiym­päristön kannal­ta moot­toripyörät ovat raivos­tut­ta­va keksin­tö. Ne melu­a­vat ja hai­se­vat ja niil­lä aje­taan vaar­al­lisen tun­tuis­es­ti, mikä tuo stres­saa­van tun­teen. Autoon ver­rat­tuna niis­sä on yksi eri­no­mainen omi­naisu­us. Ne vievät paljon vähem­män tilaa. Jos yksi moot­toripyörä kor­vat­taisi­in yhdel­lä autol­la, kaik­ki liiken­teen hai­tat pois­tu­isi­vat ker­ral­la: mikään ei liikkuisi.

Kiinan kaupungeis­sa moot­toripyörät on kiel­let­ty luku­un otta­mat­ta hil­jaisia neli­tahtisia fil­lar­in kokoisia vekot­timia, joiden äänin on todel­la niin hil­jainen, että on oikein­ta kat­sot­ta­va tarkkaan, onko kyse sähkö­fil­lar­ista. Keveitä sähkö­mopo­ja Kiinas­sa on tolkut­tomasti. Olisiko tämä kaupunkili­iken­teen tule­vaisu­us siel­lä, mis­sä epäon­nis­tunut kaupunkisu­un­nit­telu ei tue joukkoli­iken­net­tä? Jat­ka lukemista “Sähkö­mopot”

Niz­zan ratik­ka – yksi lin­ja – on lois­ta­va. Sille on tehty tilaa sulke­mal­la kumipyöräli­ikenne kokon­aan pois eräistä Niz­zan val­takaduil­ta. Samal­la niistä on tul­lut Alek­si-tyyp­pisiä käve­lykatu­ja ja niiden kau­palli­nen arvo on nous­sut. Sitä ihmettelee, että tar­jon­ta on liian vähäistä. Ratikat ovat ajoit­tain tupat­en täyn­nä. Jos on varaa tuol­laiseen infraan, pitäisi olla varaa muu­ta­maan lisäratikkaan ja kuljettajaan.

Vähän pani miet­timään, pyörivätkö Helsin­gin liiken­ner­atkaisut liian pienis­sä ajatuk­sis­sa. Julkisen liiken­teen puolue on saanut tor­patuk­si Vapau­denkadun ja Keskus­tatun­nelin, mut­ta ei ole saanut tilalle mitään. Jos vapau­denkatu olisi yhdis­tet­ty ajatuk­seen tehdä Man­ner­heim­inti­estä ja Hämeen­ti­estä joukkoli­iken­nekatu, tulos olisi ollut ehkä parempi.

Bussin/ratikan ker­ta­mak­su on euro, mikä johtaa varsin run­saaseen, kul­jet­ta­jal­ta ostet­tu­jen ker­tal­ip­pu­jen käyt­töön. Yhden kalen­teripäivän (ei siis 24 h) lip­pu on neljä euroa. Lento­kent­täbus­sis­sa eivät ker­tal­iput kel­paa, vaan on ostet­ta­va lip­pu koko päiväk­si. Sinän­sä hyvä juoni tutus­tut­taa matkus­ta­jat päivälippuihin.

Bus­sit ovat siis halpo­ja, mut­ta mak­saisin enem­män, jos ne oli­si­vat hyviä. Yleen­sä joutuu sei­so­maan ja meno on hyvin nykivää. Istuma­paikko­ja on vähän. Suurin osa matkus­ta­jista seisoo.  On pidet­tävä hyvin kiin­ni. Bus­si­mat­ka ei ole varsi­naista laat­u­aikaa. Bussien ongel­ma on se, että ne seiso­vat samoissa ruuhkissa auto­jen kanssa ja ruuhkia riittää.

Katu­verkko on kyl­lä tehokkaasti jäsen­nel­tyä. On käve­lykat­ua, kat­ua, jos­sa saa ajaa, mut­ta liikenne on suun­nitel­tu hitaak­si, läpi­a­jokat­ua, jos­sa liiken­neval­ot anta­vat mah­dol­lisu­u­den kovahkoon vauhti­in (40–50 km/h) ja on moottoriteitä.

Niz­zas­sa on jonkin ver­ran varsin laadukkai­ta pyöräteitä. Suomes­ta poiketen jalankulk­i­jat kun­nioit­ta­vat niitä. Lento­ken­tälle meneväl­lä pyörätiel­lä on 20 km/h nopeusra­joi­tus. ’Autoil­i­jat kun­nioit­ta­vat suo­jatiesään­töjä yhtä huonos­ti kuin Suomes­sa. Kadun yli kuitenkin pääsee hel­posti, kos­ka liiken­neym­päristö las­kee nopeudet alas. En tiedä, mil­lainen liiken­neval­osään­tö on viral­lis­es­ti, mut­ta sitä nou­date­taan kuin se olisi sama kuin Ruot­sis­sa ja oli Suomes­sa noin vuo­teen 1969. Punaisil­la saa ylit­tää, ellei se hait­taa liikennettä.

Tätä olen täl­lä blogilla ihme­tel­lyt ennenkin, mut­ta ihmette­len taas. Miten sveit­siläi­nen saa sveit­siläisel­lä palkkata­sol­la käyt­tämät­tä vierastyövoimaa kan­nat­ta­maan hotellin, joka koos­t­uu rav­in­to­las­ta ja tusi­nas­ta vierashuonei­ta? Hin­ta on halvem­pi ja laatu­ta­so selvästi parem­pi kuin vaikka­pa asi­akkaiden omis­ta­mas­sa Cumu­luk­ses­sa. Naa­purei­hin­sa ver­rat­tuna Sveit­si on kallis maa. Muual­la hotel­li­huonei­den hin­nat ovat vielä selvästi halvempia.

Suomes­sa las­ke­taan, että hotel­lis­sa on olta­va vähin­tään sata huonet­ta, ennen kuin sitä saadaan mitenkään kan­nat­tavak­si. Silti hin­nat ovat meil­lä kalli­im­mat.  Jokin ongel­ma palveluelinkeino­ja koskevas­sa lain­säädän­nössä vai pelkkää osaamisen puutetta?

Vai riistävätkö keskieu­roop­palaiset per­heyrit­täjät itseään?