Lahjakkaan lapsen opetus

Suo­mi on tun­net­tu eri­no­mai­sista muusikoista, niin kape­limestareista, viu­lus­teista kuin pianis­tis­takin. Tämä johtuu eri­no­mais­es­ta musi­ikkiopis­to­jär­jestelmästämme, joi­ta veron­mak­sa­jat tuke­vat avokä­tis­es­ti.  Lah­jakkaim­mat muusikot saa­vat, jos van­hem­mil­la on vähän varaa mak­saa, muu­ta ikälu­okkaa selvästi parem­paa ope­tus­ta. Koulun musi­ikkiopetuk­seen näi­den nero­jen pitää kuitenkin osal­lis­tua, vaik­ka he eivät sil­lä mitään uut­ta opikaan.

Myös lah­jakkai­ta urheil­i­joi­ta opete­taan erik­seen urheiluseu­rois­sa. Heille on myös eril­liset urheilu­lukiot. Lahj­jakkaat urheil­i­jat on myös, de fac­to, vapautet­tu asepa­lveluk­ses­ta. Sen ajan he saa­vat käyt­tää ammat­ti­maiseen treenauk­seen ja kan­sain­välisi­in kilpailuihin.

Kukaan ei sano, että on jotenkin väärin opet­taa lah­jakkaille muusikoille ylimääräistä eikä kukaan sano, että osaisi­vathan nuo pim­put­taa pianoa ihan tyy­dyt­tävästi ilman erityisopetustakin.

Minus­ta pitäisi jär­jestää eri­ty­isope­tus­ta myös matemaat­tis­es­ti lah­jakkaille. Matem­ati­ik­ka on vähän saman­lainen asia kuin musi­ik­ki. Joillekin se o0n help­poa ja toisille ihan mah­do­ton­ta. Lukios­sa ja yliop­pi­laskir­joituk­ses­sa tämä on hyväksyt­ty. On erik­seen help­po ja erik­seen vaa­ti­va matem­ati­ik­ka, joista molem­mista voi saa­da yliop­pi­laskir­joituk­ses­sa lau­da­turin, vaik­ka helpon matem­ati­ikan lau­datur vas­taa hädin tuskin vaa­ti­van lau­da­turin cum­laudea.  Matemaat­tis­es­ti lah­jakkaim­mat eivät tosi­asi­as­sa saa koulu­aikanaan mitään ope­tus­ta matem­ati­ikas­sa, mikä on yhtä tarkoituk­sen­mukaista kuin että emme antaisi musikaalis­es­ti lah­jakkaille ope­tus­ta musi­ikissa, kos­ka nämä osaa­vat sen jo riit­tävän hyvin.

Vaa­ti­va matem­ati­ik­ka on aivan liian help­po matemaat­tis­es­ti lah­jakkaille. Ainakin suuris­sa kaupungeis­sa, jois­sa oppi­las­määrät riit­tävät, pitäisi olla eri­ty­isope­tus­ta matemaat­tis­es­ti lahjakkaille.

229 vastausta artikkeliin “Lahjakkaan lapsen opetus”

  1. Niille joille vaa­ti­va matem­ati­ik­ka on liian help­poa täy­ty­isi olla mah­dol­lista osal­lis­tua yliopis­to­ta­soisille matem­ati­ikan kurs­seille. Se on se seu­raa­va askel. Tämä on kai nykyäänkin mah­dol­lista, mut­ta en tiedä markki­noidaanko tätä tarpeek­si. Kuitenkaan lukion opet­ta­jille tuskin on pätevyyt­tä opet­taa yliopis­to­ta­soista matem­ati­ikkaa, niin että nämä kurssit voitaisi­in käyt­tää hyväk­si yliopisto-opinnoissa.

  2. Matem­ati­ik­ka on metoti­tiede joka etupäässä mah­dol­lis­taa muiden tietei­den har­joituk­sen, soit­ta­mi­nen tai pal­lon potkimi­nen taas taito­ja, eli ver­taus ontuu. Mut­ta jatket­takoon sitä kuitenkin, soit­ta­mi­nen tapah­tuu etupäässä koulu­a­jan ulkop­uolel­la ja pal­loa potk­i­taan illat aamut. Tois­toil­la ei toki ole var­maan matem­ati­ikas­sa, tai mik­sei myöskin esimerkik­si kir­joit­tamises­sa, mut­ta olen­nais­es­ti siinäkin on se har­ras­t­a­mi­nen. Eli kysymyk­sen voisi aset­taa niin että pitäisikö olla enem­män ohjat­tua har­ras­tus­toim­intaa. En osaa sanoa onko tästä hyöytä vai onko jopa parem­pi puuha­ta ilman ohjausta.

    Tämä liit­tyy myös siihen, ulkop­uolisen tietämät­töstä näkökul­mas­ta, out­oon ja kohtu­ut­tomaan vaa­timuk­seen että koulun pitäisi hoitaa ihan kaik­ki las­ten asi­at. Eikä sitä pitäisi sit­ten käy­dä 24/7?

  3. Vähän samo­ja ajatuk­sia min­ul­la kuin Tpyyluomalla. 

    Entä kielel­liseti lah­jakkaat lapset? Entäs eri­tyisen sosi­aaliset — ilmaisu, draa­ma? Erityisopetusta?

    Mik­si juuri matem­ati­ik­ka? Ehkä sik­si, että Osmo itse on matemaat­tis­es­ti ilmeisen lah­jakas ja luulee sik­si että matem­ati­ik­ka kaiken hyvän alku ja juuri. 

    Uskokaa tai älkää, niin oma poikani sai matemaat­tis­es­ti lah­jakkaan statuk­sel­la eri­ty­isope­tus­ta 90-luvun puolel­la. Sil­loin vielä riit­ti resursse­ja täl­laiseenkin ihmeeseen. Nythän kaik­ki määrära­hat menevät (eivätkä riitäkään) oppimishäir­iöis­ten ja maa­han­muut­ta­jalas­ten opetukseen. 

    Oli miten oli, niin diag­noosi oli minus­ta alun perin väärä. Kyseessä ei ole matemaat­tis­es­ti eri­ty­is­lah­jakas poi­ka, vaan yleis­es­ti lah­jakas poi­ka, jon­ka ajat­telun for­maa­li­nen puoli ylit­ti ikä­ta­son ala-asteel­la roimasti. 

    Sit­tem­min on tasoittunut.

  4. Matem­ati­ik­ka on metoti­tiede joka etupäässä mah­dol­lis­taa muiden tietei­den har­joituk­sen, soit­ta­mi­nen tai pal­lon potkimi­nen taas taito­ja, eli ver­taus ontuu.

    Aika sup­pea käsi­tys matematiikasta.Tavallaan soit­tamisen opet­telukin on vain musi­ikin esit­tämisen har­joit­telua, eli musi­ikin esit­tämi­nen on taito ja soit­tamisen opet­telu on vain metodin har­joit­telua. Yllä ole­via käsit­teitä lainat­en. Minus­ta matem­ati­ikan taito on taito siinä mis­sä pianon soittokin.

    Ja ihan var­masti matem­ati­ikan opiskelu on kovaa työtä ja vaatii omis­tau­tu­mista ainakin, jos aikoo etsiä omien kyky­jen ylära­jaa. Lah­jakkaille tek­isi hyvää saa­da jo perusk­oulus­sa jotain allekkain ker­to­laskua tai jakokul­maa haas­tavam­paa ja mie­lenki­in­toisem­paa käsiteltäväksi.

  5. Musi­ik­ki, kuvataiteet ja liikun­ta ovat asioi­ta joi­ta kult­tuuris­samme tehdään oppimisen lisäk­si niiden itsen­sä vuok­si. Matem­ati­ikalla ei ole saman­tyyp­pistä kult­tuu­ritukea. Pihalle on vaikea men­nä yhdessä laske­maan eikä sitä oikein hel­posti per­he­juh­lis­sa anneta matikkanäytöksiä. 

    Omas­sa koulus­samme olemme tar­jon­neet ja toteut­ta­neet matik­ka- ja shakkik­er­ho­ja, mut­ta soitonopiskelu­un tai urheilu­val­men­nuk­seen viit­taavaakaan inten­si­teet­tiä emme ole saa­neet aikaisek­si. Helsin­gin yliopis­ton Kumpu­lan kam­puk­sel­la toimi­va Luma-keskus organ­isoi matik­ka- ja luon­non­tiedek­er­ho­ja ja leire­jä ja sen tuki on käytössä pääkaupunkiseudul­la. Helsin­gin kouluil­la on tar­jol­la myös matik­ka- ja luon­non­tiede luokkia, joi­hin val­i­taan sovel­tuvu­usko­keel­la. Itse täl­laista luokkaa vetävänä tiedän, että meil­lä on vielä matkaa musi­ikkilu­okki­in orkestere­i­neen tai kak­sikieliseen opetuk­seen. Kehit­te­lyn kannal­ta tuki kodeista ja ympäröivästä yhteisöstä on todel­la arvokasta.

  6. Eikö tätä syven­tävää tietei­den ope­tus­ta voisi antaa yhteistyössä lähiyliopis­ton kanssa? Nykytekni­ikalla sen välit­tämi­nen onnis­tu­isi var­maan myös maaseudulle.

  7. Voipi olla, että yleis­sivistävä kivaki­vahöpöpö ‘oikeisi­in’ arvoihin kas­vat­ta­va koulu­jär­jestelmämme vie aikaa, ener­giaa ja halua lah­jakkail­ta etsikkovu­osi­naan kehit­tää eri­ty­is­taipumuk­si­aan mil­lä tahansa oppialueella.

    Voi myös olla, että koulu­jär­jestelmämme suosii niitä joista on kiva notkua koulujärjestelmän
    hoteis­sa vuodes­ta toiseen oppi­mas­sa etupäässä koulu­jär­jestelmässämme viihtymistä.

    Voi olla toisinkin, olisi kiva jos täl­lä blogilla aiem­min mainit­tu maamme lukuisa kas­va­tusti­eteil­i­jäarmei­ja ennakkolu­u­lot­tomasti tutk­isi asiaa. 

    Näin tuskin tulee käymään, human­istien tutkimus kun tup­paa tuot­ta­van tuloksia
    jot­ka tuke­vat tutk­i­jan ja tutkimuk­sen rahoit­ta­jan ennakkokäsityksiä.

    Ainakin on niin, että tässä maas­sa käy­dään koulu­ja enem­män kuin mis­sään koskaan. (OECD:n tilastot).

  8. tpyy­lu­o­ma:

    IMHO nykyti­lanteessa häir­it­sevää on se, että osa perusk­oul­u­lai­sista istu­vat pääosan vuodes­ta matem­ati­ikan tun­nit tyhjän pant­ti­na, kun osaa­vat asi­aa arvostelu­asteikon yläpäähän. Pelaa­vat aikansa kuluk­si vaikka­pa risti­nol­laa. (En tiedä kuin­ka yleinen tilanne tämä on. Lukiokavereista moni oli tätä sar­jaa, mut­ta min­ul­la on lukios­ta johtuen isohko selec­tion bias.)

    Näille tyypeille uhkaa kehit­tyä ko. ainet­ta, tai koulunkäyn­tiä yleen­sä, kohtaan kyyni­nen, ylim­ieli­nen tai vihamieli­nen asenne, jos­ta on sit­ten muka­va myöhem­min yrit­tää han­kki­u­tua eroon. 

    Saat­ta­vat myös tehdä pahaa heikom­min aineesta suo­ri­u­tu­vien oppi­laiden moti­vaa­ti­olle ja itse­tun­nolle, ja ainakin ärsyt­tävät opettajia. 

    Vaikea kuvitel­la, miten koulu­a­jan ulkop­uo­li­nen har­rastelu vaikut­taisi tähän suun­taan tai toiseen. Saisiko­han tasokurssit jotenkin muo­toil­tua niin, että ne meni­sivät demari­ar­gu­men­tista läpi? Siis siitä, että yläasteikäi­nen lap­si ei saa päästä tekemään päätök­siä, joi­ta voisi joutua katu­maan myöhemmin?

  9. Eli­na, paljonko Munkkivuores­sa on maahanmuuttajalapsia?

    Yhden Inti­as­ta adop­toidun tun­nen. Mut­ta en tiedä las­ke­taanko tämä maahanmuutoksi. 

    Tyt­täreni luokalla on yksi soma­lipoi­ka, joka käsit­tääk­seni kuitenkin asuu Tal­in­ran­nas­sa, ei Munkkivuoressa. 

    Mitä monikult­tur­isu­u­teen tulee, me munkkivuore­laiset olemme siis kovin köyhiä.

  10. Mik­si muusikoille ja urheil­i­joille pitää olla omat koulut?

  11. Yksi­tyiset perusk­oulut tulee sal­lia ja eli­it­tik­oulu­jen syn­tymistä sub­ven­toi­da mit­tavasti. Eli­it­ti ei ole muulle yhteiskun­nalle heiltä pois otta­va uhka, vaan pikem­min merkit­täviä saavu­tuk­sia kon­tribuoi­va kehi­tyk­sen ydin. Esimerkik­si merkit­täv­inä tiedemiehinä, tai juuri matemaatikkoina. Molem­pia Suo­mi voisi syn­nyt­tää paljon nyky­istä enemmän.

    Kipeästi tarvi­tun sivistyk­sel­lisen ja intellek­tu­aalisen eli­itin syn­tymi­nen on tehokkaasti estet­ty perusk­oulu­jär­jestelmässä, joka luon­not­toma­l­la ja henkises­ti väki­val­taisel­la taval­la tas­apäistää, turhaut­taa ja lop­ul­ta tukah­dut­taa luon­taista lah­jakku­ut­ta, uteliaisu­ut­ta ja tiedon­janoa iässä, joka on kaikkein merkit­tävin syväl­lisen ymmär­ryk­sen ja osaamisen kart­tumiselle. Tas­apäis­te­ty­istä ei äkisti tule 20+-vuotiaina huippuja.

    Lah­jakas nuori pysty­isi 12 vuodessa sisäistämään ja ymmärtämään nykyiseen näh­den moninker­taisen määrän merkit­tävää ja hyödyl­listä tietoa. Eikä sen tarvit­sisi olla rasit­tavaa, kulut­tavaa tai sen suurem­paa työ­taakkaa vaa­ti­vaa. Keskeistä olisi motivoi­va ja saman­henk­i­nen viiteryh­mä, johon lah­jakas nuori voisi samais­tua. Posi­ti­ivi­nen tun­neas­sosi­aa­tio ja sen myötä syn­tyvä moti­vaa­tio on keskeinen tek­i­jä oppimises­sa. Tämä ei onnis­tu yleisessä perusk­oulus­sa, jos­sa hier­arkian huip­ulle nou­se­vat hyvin toisen­laiset arvot. Aivan liian usein häikäilemät­tömän alkukan­taiset, jos­sa esimerkik­si kiitet­tävä arvosana ei ole mikään meri­it­ti tai ylpey­den aihe.

    Tärkeää olisi myös asialleen omis­tau­tunut opet­ta­ja, joka todel­la näk­isi vaivaa oppi­laiden­sa ymmärtämisek­si ja huomioimisek­si yksilöinä. Yksi­tyisk­oulut voisi­vat mak­saa paljon suurem­pia palkko­ja ja täten houkutel­la nyky­istä lah­jakkaam­paa aines­ta opet­ta­jik­si. Huonot opet­ta­jat voitaisi­in myös paljon nyky­istä helpom­min erot­taa. Kiusatkoon Hevostaan kyläk­oul­u­laisia. Ter­ve menoa. Sopi­va luokkakoko olisi n. 10 oppi­las­ta. Viihty­isiä avaria luokkatilo­ja, korkeat ilma­vat huoneet, filosofi­an luokkaan sohvia ja tyynyjä, han­kit­tu­ja taide­teok­sia seinille, monipuoliset har­rasteti­lat, kun­nolli­nen kir­jas­to ja vak­i­tu­inen kir­jas­ton­hoita­ja, joka osaisi opas­taa ja ker­toa oppi­laille hei­dän kiin­nos­tusko­htei­den­sa kir­jal­lisu­ud­es­ta. Kaik­ki oppimises­sa tarvit­ta­va tietokone- ym. välineistö viimeisen päälle. Puis­tom­ainen, laa­ja ja virik­keelli­nen piha, jos­sa voitaisi­in hyväl­lä sääl­lä pitää oppitun­te­ja ulkona puiden var­jos­sa. Ei sitä tavanomaista paria neliötä asfalt­tia. Oppilaiden/vanhempien/opettajien toivom­ien har­raste­ta­pah­tu­mien tai eri­lais­ten luokka­matko­jen jär­jestämi­nen ei olisi rahas­ta kiinni.

    Koul­ul­la olisi hyvin vapaat kädet räätälöidä ope­tus­sisältöjä, jois­sa yksit­täis­ten oppi­laiden henkilöko­htaiset kiin­nos­tuk­sen kohteet ja taipumuk­set huomioitaisiin.

    Koulun omis­ta­va yksi­tyi­nen säätiö pyrk­isi luon­nol­lis­es­ti tekemään voit­toa, mikä olisi heille kan­nustin pitää tason­sa mah­dol­lisim­man korkeana. Lukukausi­mak­sut oli­si­vat siten myös korkeat. Niitä val­tio osin sub­ven­toisi stipendi­jär­jestelmäl­lä eri­tyisen lah­jakkaille nuo­rille. Muu oppi­la­saines tulisi per­heistä, jot­ka oli­si­vat valmi­ita mak­samaan siitä, että hei­dän jälkikasvun­sa täl­laiseen koulu­un pää­sisi. Kun halukkai­ta olisi tar­jol­la ole­via paikko­ja enem­män, myös heitä joudut­taisi­in kar­si­maan. Koulu pidät­täisi oikeu­den, perustel­lusti ja harkin­nan jäl­keen, erot­taa koulu­un sopeu­tu­mat­to­mia oppi­lai­ta. Näin saataisi­in kar­si­tuk­si mm. suurin osa koulukiusaamisesta.

  12. Joku tun­tike­hysu­ud­is­tus on taas suun­nit­teil­la. Otsikoiden perus­teel­la tarkoi­tus on lähin­nä panos­taa pakko­ruot­si­in. Muuhun rahaa ei kai löy­dy, jos ei sit­ten eti­ikan opetuk­seen hiukan. 

    Suo­ma­lais­lapset tarvit­si­si­vat eri­tyis­es­ti sosi­aal­is­ten taito­jen ope­tus­ta esimerkik­si draa­maopetuk­sen muo­dos­sa. Mut­ta siitä on turha haaveil­la — tai keskustel­la eri­ty­is­lah­jakkaiden opetuk­seen liit­tyvä blogikir­joituk­sen yhteydessä.

    Pait­si ehkä eräästä näkökulmasta. 

    Jos on sosi­aalis­es­ti eri­ty­is­lah­jakas lap­si tyyli­in Lasse Pöysti tai Ilk­ka Kan­er­va. Pitäisikö hänen yli­var­taisia taito­jaan vielä kehit­tää mei­dän muiden raukko­jen rahoil­la? Tai jos on Saku Koivu, pitääkö min­un mak­saa hänen eri­ty­is­lukion­sa, jot­ta hän pää­sisi mah­dol­lisim­man run­saiden liha­p­a­to­jen ääreen Amerikassa?

    Entäs musi­ikin eri­ty­isope­tus? Miljoona veroeu­roa heit­etään toisen perään, jot­ta saisimme mah­dol­lisim­man mon­ta äijää heilumaan maail­man radio-orkesterei­den eteen. Sit­ten olete­taan, että minä olen junt­ti, jos en halua näi­den han­hien lap­su­ut­ta tukea, paiskia töitä kuukausikau­pal­la, lahjoit­taak­seni rahani Esa-Pekan tai Sakun tien tasoittamiseen.

    Hyväksyn veu­ro­jen käytön huono-osais­ten aut­tamisek­si, mut­ta hyväo­saiset ja hyväo­sais­ten van­hem­mat kek­siköön vähitellen toiset lypsylehmät. 

    Nyt miet­tii ruot­salaisen “hyv­in­voin­ti­val­tion” teo­ri­aan pere­htynyt, että rikkaisi­in pitää myös sijoit­taa, jot­ta he mak­saisi­vat kiltisti veron­sa. Mut­ta kuin­ka mon­ta veu­roa on Saku tai Esa-paek­ka mak­sanut tänne — puhu­mat­takaan Tup­pukylän sin­fo­niaorkesterin kakksofago­tista? Paran­taako heikäläis­ten ura todel­lakin vero­jen maksumoraalia?

    Jos raho­jani halu­taan eri­ty­is­lah­jakkaisi­in sijoit­ta, sijoitet­takoon ne sel­l­aisi­in nuorin, jot­ka lisäävät toden­näköisim­min tämän maan kansan­tuotet­ta. Matemaat­tis­es­ti lah­jakkaat ovat hyvä arvaus tai luul­tavasti paras, muusikot huonoin ja eivät urheil­i­jatkaan tule kaukaa takana.

    Mites olisi sotilaskoulut?

  13. Helsingis­sä on ainakin ollut sel­l­ainen matikkak­oulu kuin Maunulan yhteisk­oulu. Onko­han se pär­jän­nyt lukiover­tailuis­sa ja onko sieltä tul­lut maail­malle huip­pu­osaa­jia. Sivu­men­nen sanoen Suo­mi ei ole pär­jän­nyt maail­man matikkak­il­pailuis­sa kovin hääp­pöis­es­ti. Sen sijaan Pisat­utkimus ker­too, että Suomes­sa on hyviä keskivertokoululaisia.

  14. Pääosin lah­jakkaat muusikot ja urheil­i­jat ovat käsit­tääk­seni opiskelleet muual­la kuin koulus­sa. (Heille ei koulu­ope­tus ole tar­jon­nut juuri mitään.) Näin ainakin muual­la kuin Helsingis­sä. Muusikot ovat opiskeleet musi­ikkiopis­tois­sa ja yksi­ty­is­val­men­nuk­ses­sa, urheil­i­jat urheiluseu­rois­sa. On ole­mas­sa urheilu­pain­ot­teisia lukio­ta ja voisi mielestäni olla vaik­ka minkä pain­ot­teisia lukioi­ta, kysyn­nän mukaan. Mut­ta huipuille ei koulumaail­ma tar­joa tarpeek­si haastet­ta. Mis­sä ovat esimerkik­si matem­ati­ikkaseu­rat, jot­ka koulut­ta­vat lap­sia huipuiksi?

  15. “Sen sijaan Pisat­utkimus ker­too, että Suomes­sa on hyviä keskivertokoululaisia.”

    Pisa-tutkimusten mukaan Suomes­sa on myös poikkeuk­sel­lisen paljon huip­pu­ja. Muuten ei voisikaan sijoit­tua maail­man parhaaksi. 

    Parhaak­si mis­sä? Sitä voi tiet­ty kysyä.

  16. Tark­istin Munkkivuoren tilanteen vierask­ielis­ten osu­u­den suh­teen. Tääl­lä heitä on kolme pros­ent­tia. Tal­in­ran­nas­sa osu­us on n. 10 prosenttia. 

    Kos­ka Tal­in­ran­nas­sa on vain 1200 asukas­ta, niin kovin mon­ta maa­han­muut­ta­jalas­ta ei siis siel­läkään ole. Lähik­oulus­sa, jos­sa on 300 las­ta ei esimerkik­si ole joudut­tu jär­jestämään islamin ope­tus­ta lainkaan, vaan muu­ta­mat mus­lim­i­lapset käyvät läheisel­lä Helsin­gin Suo­ma­lais-ran­skalaisel­la koul­ul­la islamin opetuksessa. 

    Munkkivuoren läheisyy­dessä on Pitäjän­mäel­lä Ström­ber­gin ja Pikku Huopalah­den alueet, joiden mamupi­toisu­us on kohta­laisen korkea. Näiltä alueil­ta onkin kova tunku tänne ala-asteelle, kos­ka kan­ta­suo­ma­laiset per­heet suo­si­vat mah­doll­sim­man “valkoista” koulua. Tämä kehi­tys on nähtävis­sä tietysti kaikkial­la pääkaupunkiseudul­la. Kes­ki-Espoon kouluhan jopa sul­jet­ti­in yht­enä syynä oppilaskato. 

    (Tämä ei varsi­nais­es­ti nyt kuu­lu lah­jakkaan lapsen ope­tus- otsikon alle, mut­ta Osmo kysyi tätä, niin vas­taan siksi)

  17. Tivi, olen ihan samaa mieltä tuos­ta matem­ati­ikan opetuk­ses­ta varsinkin yläas­teel­la, oma opet­ta­jani ratkaisi tuon niin että antoi min­ulle seu­raa­van vuo­den tehtäviä ja mui­ta ongelmia pur­tavak­si. Tarkoitin sitä että lah­jakku­us jalostuu huipuk­si niin että sitä har­joite­taan jatku­vasti ja tuo­hon ei tun­tike­hys mis­sään tapauk­ses­sa riitä.

    En tiedä musi­ikinopiskelus­ta juuri mitään, mut­ta ainakin urheilus­sa olen­naista on nimeno­maan tois­tot joil­la lihas­muisti kehit­tyy. Esimerkik­si kori­pal­loa opi­taan heit­tämään heit­tämäl­lä kym­meniä tuhan­sia ker­to­ja. Minus­ta matem­ati­ikas­sa niinkään ei, olkoonkin että luki­o­laitos tuot­taa lau­da­turin yliop­pi­lai­ta jot­ka osaa derivoi­da unis­saanki­in ymmärtämät­tä lainkaan mis­tä siinä on kysymys.

    Lap­si ymmärtää itsekin että on jos­sain hyvä ja har­ras­taa sitä, tai voi se olla niinkin päin että har­ras­taa jotain sik­si että se kiin­nos­taa ja on sik­si siinä hyvä. En ihan täysin osta aja­tus­ta että matemaat­ti­nen lah­jakku­us, tai niin kuin Eli­na sanoo for­maali ajat­telu, on jotain sisäsyn­ty­istä, mut­ta sama­pa tuo käytän­nössä. Kyse on siitä että lap­si har­ras­taa jotain innol­la kel­loa katsomatta.

    Täl­laista hinkua pitäisi tukea, mut­ta tyh­myyk­sis­sämme sor­simme tietyn tyyp­istä lah­jakku­ut­ta, osit­tain sukupuo­let­tenuista syistä. Jos poi­ka nousee kuudelta aamul­ta lämimään kiekko­ja ken­tälle ennen koulua niin hän on ter­ve nuori urheil­i­janalku ja Pohjo­la-leirin scoutit soit­telee van­hem­mille. Jos tyt­tö soit­taa viu­lua kaik­ki illat niin hän on musikaalis­es­ti lah­jakas, tai jos käyt­tää kaiken aikansa tuhrus­taen merk­in­töjä vihkoon niin kyseessä on runo­tyt­tö. Jos poikalap­si ohjel­moi assem­b­ler­il­la yötä myöten tai luo mon­imutkaisen sar­jaku­vasar­jan kauh­u­fan­tasia­maail­mas­ta niin hänet lähetään psykologille.

    Inter­net aut­taa, niin kuin kaikkia mar­gin­aal­i­ta­pauk­sia. Joku voisi vaan joskus että olisiko pikku-Pet­terin net­ti­ad­dik­tios­sa kuitenkin kysymys siitä että ympäröivä fyysi­nen todel­lisu­us ei tar­joa älyl­lyl­lisiä virikkeitä.

  18. Aloi­tan taus­tois­tani. Olen toden­näköis­es­ti nim­imerk­ki Eli­nan tarkoit­ta­ma “yleis­es­ti lah­jakas” ihmi­nen, joskin aika vah­val­la matemaat­tisel­la pain­o­tuk­sel­la. Hain ja pääsin seu­tu­ni parhaaseen lukioon; jätin sen ensim­mäisen vuo­den jäl­keen opiskel­lak­seni kak­si vuot­ta jo maini­tus­sa Päivölässä.

    Oliko tästä min­ulle hyö­tyä? Kadunko val­in­taani? Voin tari­noi­da näistä jutun jos toisenkin. Kysykää, jos kiin­nos­taa. Palaan nyt jutun varsi­naiseen aiheeseen.

    Muis­tut­taisin, että mah­dolli­nen syn­nyn­näi­nen kyky ei tarkoi­ta, että halu­aa kehit­tyä sil­lä osa-alueel­la maail­man parhaak­si tai edes “huipuk­si”. Lah­jakku­us aut­taa, mut­ta ilman sisäistä halua (tun­teen paloa!) eten­e­m­i­nen on puur­tamista ja tavoit­teet jäävät saavuttamatta.

    Myös se on hyvä muis­taa, ettei juuri kukaan lah­jakas yksilö val­itse tule­vaisu­ut­taan sen mukaan, mikä olisi “yhteiskun­nalle tärkeää”. 

    Paras asia, mitä lah­jakkaalle lapselle voisi tehdä, olisi opet­taa tätä oikeasti oppi­maan. Nykyi­nen koulu­jär­jestelmä onnis­tuu tässä enem­mistön kohdal­la ihan kohta­lais­es­ti. Lah­jakkail­la lap­sil­la tulee sen sijaan vas­taan tämä “kirous”, kun jos­sain vai­heessa luon­tainen kyky ei riitä ja täy­ty­isi oikeasti vähän panostaakin.

    En usko, että opetuk­sen tason kiristämi­nen esim. lukioiässä on oikea ratkaisu. Lyhyessä ajas­sa täy­ty­isi omak­sua taidot, joi­ta muut lapset ovat voineet har­joitel­la yhdek­sän vuo­den ajan. Onnis­tu­uhan se, mut­ta paljon stres­siä tulee ja juuri hor­mon­aalis­es­ti han­kalaan aikaan.

    Epäilen myös, että lah­jakkaille sopi­vat tavat oppia eroa­vat keskiver­to-oppi­laan tavas­ta oppia. Itse en tarvitse mitään työkalua muis­ti­ni paran­tamiseen. Sen sijaan riit­tävän korkeata­soinen keskustelu aut­taa min­ua jäsen­tämään asioi­ta ja löytämään uusia oival­luk­sia. Joku oppimis­te­o­reetikko voinee ker­toa enemmän.

    Olisi hienoa, jos yleinen tai matemaat­ti­nen tai what­ev­er lah­jakku­us voitaisi­in tun­nistaa hie­man aiem­min. Ja heitä voitaisi­in aut­taa voit­ta­maan tämä kirous. On sinän­sä sääli, että jos kuu­luu urheilukyvy­iltään maan parhaiden promil­lien luokkaan, on val­men­ta­jia tar­jol­la. Vas­taa­va sys­tee­mi aiv­o­työlle, niin johan aukea­vat mon­et ovet.

    Ympäristökin aut­taa. Itsel­leni oli hyödyl­listä, että pääsin “kaltais­teni seu­raan”. Perusk­oulu­aikani ilmapi­iri oli täysin opiskelu­vas­tainen. Olis­in­pa tässä iässä ollut seuras­sa, jon­ka mielestä koulumen­estys ja uusien asioiden oppimi­nen on hieno asia… 

    Lopuk­si matem­ati­ikas­ta. Olen sitä mieltä, että suuri osa (vaa­ti­vas­takin) lukio­matem­ati­ikas­ta panos­taa liikaa lasku­ru­ti­ini­in ja liian vähän ideoihin. Tämä läh­estymistapa aut­taa kyl­lä YO-kir­joituk­sis­sa; hyvä ruti­i­ni antaa itselu­ot­ta­mus­ta ja aut­taa keinotekoisen aikara­jan voit­tamises­sa. Reaal­i­maail­man ongelmis­sa on kuitenkin tärkeäm­pää löytää sopivin työkalu kuin osa­ta käyt­tää yhtä tai kah­ta todel­la hyvin.

  19. Todet­takoon tuos­ta taloudel­lis­es­ti hyödyl­lisi­in aineisi­in panos­tamis­es­ta että siitä ei nyt ei ole niin hirveän kauan aikaa kun tietokäsit­te­lyti­eteen opiske­li­jat teki kesätöistä esimerkik­si raken­nuk­sil­la, kos­ka ei sem­moi­ses­ta matemaat­tis­es­ta puuhastelus­ta ollut oikein mitään käytän­nön hyötyä.

  20. Suo­mi itsenäistyi vuon­na 1957! Näin laukoi suht tuore yliop­pi­las, Miss Suo­mi vuosi­mallia 2008.

    Olen Osmon kanssa samaa mieltä, kouluis­sa ja koulu­jen pitää erikois­tua, jot­ta jokainen voi vahvis­taa vahvuuk­si­aa eikä downdgra­da­ta niitä.

    Sil­loin voidaan ryh­mäkokoakin aatel­la uudel­la taval­la. Luen­tomaises­sa kym­me­nien oppi­laiden ryh­mis­sä voidaan opet­taa, että Suo­mi itsenäistyi vuon­na 1917 (lai­tan sen tähän var­muu­den vuok­si, jos joku ei sitä tiennyt.) 

    Näil­lä luen­noil­la voidaan myös sek­suaal­i­tiedon avul­la opet­taa, miten mehiläiset pölyt­tävät kukkia (siitepö­ly­tys lie­nee nykyn­uo­rille tun­tem­at­tomam­paa kuin siit­tämisen mekanismit).

    Nämä yleis­luen­not sit­ten vapaut­ta­vat resursse­ja pieni­in ryh­mäkokoi­hin, jois­sa voidaan opetel­la fysi­ikkaa, kemi­aa, tietotekni­ikkaa ja vaik­ka mitä, kun­han pide­tään mielessä, että perusk­oulu- ja lukio ovat vas­ta jatko-opin­toi­hin val­men­tavia opinahjoja.

  21. Älykkäi­den ja tasaä­ly­is­ten tas­apäistämästä demar­it ajoi­vat aikanaan yhtä kiivaasti kuin Enem­mistöläiset kalli­iden län­si­au­to­jen kivittämistä.

    Nykyi­nen perusk­oulu­jär­jestelmä on syn­tynyt luo­maan tasaä­ly­isiä, val­tio­val­lan kuri­in ja nuh­teeseen alis­tu­via veronmaksajia.

    Suo­ma­lais­ten matem­ati­ikan ope­tus tuskin on muutenkaan kovin kum­moista, kun idästä tule­vat maa­han­muut­ta­jat läpäi­sevät käytän­nössä poikkeuk­set­ta mei­dän yliopis­to­jen matikka­pain­ot­teis­ten lin­jo­jen pääsyko­keet sikäläiseltä kansakoulupohjalta.

  22. Eli­na, paljonko Munkkivuores­sa on maahanmuuttajalapsia?

    Kevääl­lä val­tio­val­ta jakoi Helsingillekin muu­ta­man miljoo­nan lisämäärära­han koulu­jen luokkakoko­jen pienen­tämiseen — se päätet­ti­in tääl­lä kohdis­taa niihin koului­hin, jois­sa on paljon mui­ta kuin koti­maisia äidinkie­lenään puhu­via lap­sia. Eli (jos tämä jotain todis­telua edes vaati) maa­han­muut­ta­jien (tai tiet­ty­jen maa­han­mut­ta­jaryh­mien) eri­ty­is­resurssi­tarpeet ovat pois myös niiden koulu­jen oppi­lail­ta, jois­sa maa­han­muut­ta­jien määrä on vähi­nen. En tiedä mis­sä määrin tarve­hark­in­ta (“tarpeil­la” tarkoi­tan tässä siis muu­ta kuin pelkkää oppi­laiden lukumäärää ja ikää) vaikut­taa Helsin­gin tavanomais­ten ope­tus­määrära­ho­jen allokointiin.

  23. Antti Rasi­nen:

    Paras asia, mitä lah­jakkaalle lapselle voisi tehdä, olisi opet­taa tätä oikeasti oppi­maan. Nykyi­nen koulu­jär­jestelmä onnis­tuu tässä enem­mistön kohdal­la ihan kohta­lais­es­ti. Lah­jakkail­la lap­sil­la tulee sen sijaan vas­taan tämä “kirous”, kun jos­sain vai­heessa luon­tainen kyky ei riitä ja täy­ty­isi oikeasti vähän panostaakin.

    Täs­mälleen. Itse havaitsin vas­ta luku­lo­ma­l­la ennen yo-kir­joituk­sia, että pänt­täämi­nen ja ulkoa annet­tu­jen aihei­den opiskelu eivät kiin­nos­ta min­ua lainkaan (siihen men­nessä minäku­vani oli ehtinyt vääristyä vuosien ajan, kun suku­laiset ja tut­ta­vat oli­vat tulkin­neet hyvät numeroni merkik­si pänt­täämis­es­tä ja tietämät­tään rak­en­si­vat min­ulle paikkansapitämätön­tä iden­ti­teet­tiä). Pär­jäsin kyl­lä kir­joituk­sis­sa main­iosti luke­mat­takin, eikä itseäni ole jäänyt tämä poten­ti­aalin tuh­laus juuri har­mit­ta­maan, kos­ka val­itsin alan jos­sa olisin joka tapauk­ses­sa joutunut aloit­ta­maan puh­taal­ta pöydältä.

    Mut­ta yhteiskun­nan kannal­ta olisi var­maan ollut ihan hyödyl­listä opet­taa min­utkin oikeasti näkemään vaivaa niiden vuosien aikana, jot­ka joka tapauk­ses­sa perusk­oulus­sa ja lukios­sa roikuin. Olisin vähin­täänkin valmis­tunut nykyiseen ammat­ti­i­ni nopeam­min, tai “parhaas­sa” tapauk­ses­sa valin­nut sel­l­aisen alan, jos­sa olisin suurem­mak­si taloudel­lisek­si hyödyk­si yhteiskunnalle.

    En ole sitä mieltä, että kaik­ki lah­jakkaat tyyp­it pitäisi val­jas­taa lyhyen tähtäi­men rahantekokoneik­si — päin vas­toin: on tärkeää, että osan kiin­nos­tus suun­tau­tuu uin­u­vi­in tai nyky­hetkessä aivan arvot­tomil­takin tun­tu­vi­in kohteisi­in. Mut­ta osa var­masti jopa halu­aisi hyvin tien­aavak­si huipuk­si tieteen tai teknolo­gian kuumimpi­in kei­häänkärkipro­jek­tei­hin, ja kyl­lä meiltä löy­tyy ihmisiä, joil­la olisi sel­l­aiseen myös edel­ly­tyk­siä. Koul­u­laitos­ta pitäisi vain saa­da muokat­tua suun­taan, joka saa tuon poten­ti­aalin toteu­tu­maan käytännössä.

    Ystävis­säni on use­ampikin tyyp­pi, joi­ta silmin­näh­den ja oman ilmoituk­sen­sakin mukaan on jäänyt har­mit­ta­maan se, että maka­si­vat koko yleis­sivistävän koulu­tuk­sen ajan luokas­sa tyhjän pant­teina, joko ope­tus­ta häiriten tai itseen­sä ja omi­in ajatuk­si­in­sa käper­tyneinä. Olen miet­tinyt, mik­sei itseäni niin kovasti sape­ta se vuosia jatkunut jokapäiväi­nen mieliku­vi­tus­maail­moissa matkailu. Liit­tynee jotenkin siihen, että jos olisin alus­ta alka­en käynyt eli­it­tik­oulua, en ehkä olisi koskaan näh­nyt läheltä itses­täni poikkeav­ien ihmis­ten elämää, enkä vält­tämät­tä nyt ymmärtäisi hei­dän todel­lisu­ut­taan samal­la tavoin. Pidän edelleen olen­naise­na, että ystäväpi­iri­ni koos­t­u­isi mah­dol­lisim­man paljon toi­sis­taan poikkeav­ista ihmi­sistä. Osaa pelkästään älykkö­porukois­sa pyörineistä tutu­is­tani suo­ma­lainen perusk­oulukaan ei näytä aut­ta­neen tässä asi­as­sa, vaan jotkut selvästi halvek­su­vat ja ylenkatso­vat “hitaampia” kans­saih­misiään. Tämä olisi nähdäk­seni eli­it­tik­oulu­jär­jestelmän suurimpia riske­jä: empa­t­ian ja elämän mon­imuo­toisu­u­den ymmärtämisen puute. Ilman sitä ei ehkä voi rak­en­taa parem­paa maail­maa, vaik­ka aiv­ot oli­si­vat miten hienot ja huip­pu­un­sa viritetyt.

    Ylimääräisen har­ras­tus­toimin­nan tehoon en oikein usko, ainakaan sil­loin kun kyseessä ovat samat aineet joi­ta opiskel­laan perusk­oulus­sa joka tapauk­ses­sa (jos ja kun har­ras­tuneisu­udel­la ei kuitenkaan saa tun­neil­ta vapau­tuk­sia). Olisiko paras ratkaisu sit­ten se, että kaiken­laiset oppi­laat opiskel­e­vat samas­sa koulus­sa, mut­ta eri tasokurs­seil­la niiden ainei­den osalta, jois­sa sil­lä on merk­i­tys­tä? Jos kurssi­tar­jon­ta olisi riit­tävän monipuo­li­nen, (läh­es) jokaiselle löy­ty­isi alue, jol­la lois­taa, eivätkä oppi­laat jakau­tu­isi liian yksiselit­teis­es­ti vain hyvi­in ja huonoihin.

  24. Osmo
    “Ris­to. Miten lisära­han myön­tämi­nen maa­han­muut­ta­jak­ouluille heiken­si opetuk­sen taso vaikka­pa Munkkivuoressa?”

    Pres­i­dent­ti Halosen sanoin “kun joku saa enem­män, se on yhteis­es­tä pus­sista pois”, eli päivän­selväsi nuo mamu­jen ekstra­hat ovat muil­ta pois.

  25. Lah­jakku­u­den erot­ta­mi­nen eri­aikaises­ta kehit­tymis­es­tä on vaikeaa. Se, että joku oppii val­ta­van hel­posti luke­maan ja laske­maan 7‑vuotiaana tai juok­see mui­ta nopeam­min ei vält­tämät­tä ker­ro lah­jakku­ud­es­ta vaan kehitysvaiheesta. 

    Onko muuten suurten nero­jen muuten vain merkit­täviksi per­sooniksi nous­sei­den taustal­la ollut nero­jen tai lah­jakkaiden koulu? Ehkäpä onkin niin, että kama­l­in­ta, mitä lah­jakkaalle lapselle voi sanoa, että olet lah­jakas. Ehkä tas­apäistämi­nen onkin viisaam­paa: lah­jakas tai ei — töitä on tehtävä. Se tietysti on ongel­mallista, että vaa­timi­nen on opet­ta­jalle melko rankkaa eikä siitä edes yleen­sä kiitetä — päinvastoin.

    Maail­ma on täyn­nä lupauk­sia, joista ei tul­lut sitä mitä odotet­ti­in ja niitä, jot­ka ylit­tivät kaik­ki odotukset.

  26. Miten lisära­han myön­tämi­nen maa­han­muut­ta­jak­ouluille heiken­si opetuk­sen taso vaikka­pa Munkkivuoressa?

    En tiedä miten juuri Munkkivuores­sa näkyy posi­ti­ivsen diskrim­i­maa­tion eri­tysimäärära­hat muille kouluille, mut­ta jaan Syl­tyn kan­nan siitä, että jostain­han ne aina ovat pois. Miten voisi jol­lain järkeväl­lä perus­teel­la olla toista mieltä?

    Aloi­tus on tärkeä, kos­ka lah­jakkaat lapset jäävät vaille mitään eri­ty­ishuo­moio­ta suo­ma­laises­sa koulus­sa — he turhau­tu­vat, alisuo­ri­u­tu­vat ja pahim­mas­sa tapauk­ses­sa häiriköivät ja syr­jäy­tyvät erityisluokille. 

    Matemaat­tista lah­jakku­ut­ta en kuitenkaan aset­taisi mihinkään eri­ty­isas­e­maan. Lah­jakku­u­den lajit kulke­vat todel­la tiivi­isti käsikynkässä ja matemaat­tis­es­ti erit­täin lah­jakas on mitä toden­näköisim­min erit­täin hyvä oppi­las myös muis­sa teo­reet­ti­sis­sa aineissa.

    Sinän­sä pidän kiin­ni pohjo­is­maisen tasa-arvon peri­aat­teesta, jos­sa ei eris­tetä lap­sia eli­it­ti- ja slum­mik­oului­hin. Ratkaisuna näk­isin eri­ty­isopetuk­sen ulot­tamista myös lah­jakkaisi­in ja opetuk­sen voimakkaam­paa eriyt­tämistä lisäte­htävien ja muun mielekkään tekemisen kaut­ta taval­lisil­la oppitunneilla.

  27. Olen ammat­timuusikko ja tun­nen sato­ja suo­ma­laisia huip­pumuusikoi­ta. Jokaista heistä voitaisi­in kut­sua lah­jakkaak­si — oma­l­la taval­laan. Jokaisel­la heil­lä on jokin eri­ty­isosaamisen alue, jol­la he toimi­vat musi­ikin ken­täl­lä. Mitään yhteistä heistä on hyvin vaikea kek­siä. Itse olen toimin­ut amma­tis­sani n. 15 vuot­ta, mut­ta en silti edelleenkään tiedä, mitä musi­ikilli­nen lah­jakku­us tai musikaal­isu­us on — ellei sit­ten vain kiin­nos­tus­ta musi­ikki­in tai har­joitel­tua taitoa. Itse väitän, että koko keskustelu lah­jakku­ud­es­ta, joka on vähin­täänkin kyseenalainen käsite, on jopa vaar­al­lista, kos­ka se saat­taa johtaa esimerkik­si yksi­tyisk­oulu­jen suosimiseen, mikä maail­mal­lakin lisää enim­mäk­seen eri­ar­voisu­ut­ta — ei lah­jakku­ut­ta, mitä se sit­ten mah­taa ollakaan. 

    Tärkeä on myös kysyä, mik­si me olemme niin kiin­nos­tunei­ta käyrän perukoil­la ole­vista muu­tamista “huip­pu­osaa­jas­ta”. Onko mis­sään osoitet­tu, että juuri he ovat yhteiskun­nal­lis­es­ti tärkeitä? Eikö ole niin, että on osoitet­tu juuri päin­vas­taista? Eikö olekin niin, että keskiver­rot yhdessä tekevät merkit­täviä tieteel­lisiä ja taiteel­lisia asioi­ta. Näin näyt­täisi ole­van suurim­mak­si osak­si ainakin musi­ikissa. Lap­sitähde­tkin ote­taan yleen­sä ennen pitkää kiinni.

    Mut­ta siitä olen Osmon kanssa samaa mieltä, että las­ten kiin­nos­tuk­sen kohtei­ta pitää tukea. Se ei saa tarkoit­taa tasokokei­ta tai muu­ta aikuis­ten maail­maan kuu­lu­vaa eikä eteenkään puhet­ta lah­jakku­ud­es­ta. Las­ten kiin­nos­tus­ta on tuet­ta­va hei­dän omil­la ehdoil­laan. Matem­ati­ikas­ta kiin­nos­tunei­ta lap­sia voitaisi­in ohja­ta koulun ulkop­uolisille matem­ati­ikan ja luon­non­tieei­den kurs­seille tai vas­taav­ille. Se, että joku on nimeno­maan koulun ulkop­uolel­la ole­vaa, on lap­sille ja nuo­rille inspiroivaa. 

    Me ehdot­tomasti emme tarvitse eri­ty­isiä lah­jakkaiden las­ten kouluja.

  28. Luin aiem­paa ketjua, jos­sa taso­ryh­miä arvostelti­in, joten pitää vielä erik­seen maini­ta: mielestäni taso­ryh­mien pitäisi olla 1. aineko­htaisia, ja 2. jous­tavia ja eläviä, ei kiveen hakat­tu­ja. Ryh­mästä toiseen pitäisi voi­da siir­tyä vähin­tään puo­livu­osit­tain, omaan koulumen­estyk­seen perustuen.

    Luulisi, että näin saataisi­in kunkin oppi­aineen osalta osa­puilleen kaik­ki ne oppi­laat motivoitua, joil­la on mah­dol­lisuuk­sia men­estyä kyseisessä aineessa, ja lisäk­si huipuil­la olisi mah­dol­lisu­us kehit­tyä oikeasti hyviksi jo nuo­ri­na. Ja heikom­min men­estyvien opetuk­ses­sa voitaisi­in keskit­tyä heille olen­naisi­in tietoi­hin ja taitoi­hin, mikä var­maankin vähen­täisi yhteiskun­nal­lisen huonom­muu­den­tun­teen kehittymistä.

  29. Lisään vielä, että omas­sa lap­su­udessani kol­mannes­ta luokas­ta alka­via musi­ikkilu­okkia voita­nee pitää jonkin tapaisi­na lah­jakkaiden las­ten eri­tyisk­ouluina. Itse en aikanaan musi­ikkilu­okalle päässyt — olin kai epä­musikaa­li­nen. Samoin kävi suurim­malle osalle ikäryh­mäni ja kotikaupunk­i­ni lap­sista, jot­ka nyt ovat ammat­timuusikoi­ta. En tiedä, kuin­ka asi­at ovat olleet muis­sa kaupungeis­sa, mut­ta tästä voimme ainakin oppia sen, että ns. lah­jakku­u­den arvioimi­nen 7 vuo­ti­aana on käytän­nössä mah­do­ton­ta ja sen että eri­ty­is­lu­okat ja ‑koulut eivät vält­tämät­tä parhait­en val­men­na las­ta alalle, kos­ka ne voivat tuputuk­sel­laan ja väärän­laisel­la arkipäiväisyy­del­lään vähen­tää lapsen omaa kiin­nos­tus­ta aiheeseen. 

    Las­ten itsenäistymisen tarpei­ta ja kapinoin­tia ei pidä väheksyä.

  30. Olen kuin te kaik­ki: kärsin hitaas­ta opet­tamis­es­ta, eikä opet­ta­ja antanut min­un rak­en­taa kuu­raket­tia. Turhaan­n­uin, enkä rak­en­tanut enää mitään, aloin vain juo­da kal­jaa. Huo­masin, että olen siinäkin hyvä. Olen moni­lah­jakku­us. Eri­ty­isope­tus ja ei-eri­ty­isope­tus on ihan jees.

  31. Poikani kävi Olar­in luon­non­tiedelukion. Hyvä ratkatkaisu. Perusk­oulun lah­jakas oppi­las oli oma­l­la luokallaan keski­ta­soa. Vält­ti virheen, joka vei isukin turmioon: kuvitele­mas­ta kyvy­istään liikoja.

    Omas­sa koulus­sani oli leg­en­daarisen lehtori Eva Lietenin vetämä matem­ati­ikan ker­ho. Kokooon­nyúimme sun­nun­taisin englan­ti­laisel­la koululla.

  32. Eikö ole selvää, että eri­tyisen motivoitunei­ta ja lah­jakkai­ta pitää tukea, onpa ala läh­es mikä hyvän­sä? Hyville käsitöi­den tek­i­jöille enem­män sen alan ope­tus­ta, hyville ruotsin oppi­joille tätä lajia.

  33. tpyy­lu­o­ma:

    Minus­ta matem­ati­ikas­sa niinkään ei, olkoonkin että luki­o­laitos tuot­taa lau­da­turin yliop­pi­lai­ta jot­ka osaa derivoi­da unis­saanki­in ymmärtämät­tä lainkaan mis­tä siinä on kysymys. 

    Pitävät ainakin yliopis­tois­sa vielä fysi­ikan ja matet­mati­ikan opin­nois­sa laskuhar­joituk­sia eli laskare­i­ta, joiden tavoit­teena on ihan vain lasku­ru­ti­inin kehit­tämi­nen. Fysi­ikkaa opiskel­e­va ystäväni sanoi että matem­ati­ikan opiskelu kulut­taa eniten per­set­tä- laskem­i­nen on taito jon­ka oppii… no, laske­mal­la. Että kyl­lä tuo 10 000 tois­ton meto­di on käytössä matematiikassakin.

  34. Muis­tan opiskelu­aikana, kun olin tehtaas­sa kesätöis­sä ja poikkeuk­sel­lis­es­ti lauan­taina ylitöis­sä. Istuk­simme kahvi­tun­nil­la muiden duu­nar­ien kanssa las­taus­lai­turil­la ja näimme kun läheisen liekki­ma­jan puliukot joi­vat piimäl­lä jatket­tua tuulilas­in­pe­sunestet­tä. Moni lai­turil­la puoli­tois­tak­er­taista tun­tipalkkaa naut­tin­ut ammat­timies näyt­ti ole­van vil­pit­tömän kateelli­nen noille pult­sareille: “Siel­lä ne ryyp­pää veron­mak­sajien rahoil­la ja me joudu­taan ole­maan töissä!” 

    Tuli vaan taas tämä episo­di mieleen kun tässäkin ketjus­sa niin kovasti sur­raan Helsin­gin kaupun­gin “posi­ti­ivisen diskrim­i­naa­tion” raho­ja: viime vuosi­na n. 1,5 miljoon­aa euroa. Koko ope­tus­bud­jet­ti on 560 miljoon­aa euroa.

    Touko Met­ti­nen

  35. Ris­to. Miten lisära­han myön­tämi­nen maa­han­muut­ta­jak­ouluille heiken­si opetuk­sen taso vaikka­pa Munkkivuoressa? 

    Tässä nimeno­mi­ases­sa tapauk­ses­sa kysessä ole­via raho­ja uuti­soin­nin perus­teel­la siis kai jaet­ti­in koko maa­han (uuti­nen jon­ka näin, oli paikallisle­hdessä, joka keskit­tyis Suur-Helsin­gin kaupunkei­hin); Helsin­ki olisi saanut oman osuuten­sa riip­pumat­ta maa­han­muut­ta­jien määrästä. Jos raho­ja ei olisi eri­tyis­es­ti kohden­net­tu alueille, joil­la on run­saasti maa­han­muut­ta­jia, niin ehkä myös juuri Munkkivuoreen olisi riit­tänyt yksi lisäopet­ta­ja nykyti­lanteeseen verrattuna. 

    Jos tehdään ole­tus, että rahat eivät olleet lähtöko­htais­es­ti turhu­u­teen ohjat­tu­ja (eli lisäopet­ta­jien palka­ami­nen eli luokkakoon pienetämi­nen paran­taa oppimis­tu­lok­sia), niin täl­löin opetuk­sen taso Munkkivuores­sa on nyt huonom­pi kuin sen olisi ollut ilman eri­tyis­sat­saus­ta maahanmuuttaja-alueisiin.

  36. Mut­ta yhteiskun­nan kannal­ta olisi var­maan ollut ihan hyödyl­listä opet­taa min­utkin oikeasti näkemään vaivaa niiden vuosien aikana, jot­ka joka tapauk­ses­sa perusk­oulus­sa ja lukios­sa roikuin. Olisin vähin­täänkin valmis­tunut nykyiseen ammat­ti­i­ni nopeam­min, tai “parhaas­sa” tapauk­ses­sa valin­nut sel­l­aisen alan, jos­sa olisin suurem­mak­si taloudel­lisek­si hyödyk­si yhteiskunnalle. 

    Tulitko­han pal­jas­ta­neek­si yhden syyn sille, mik­si Suomes­sa opiskelu­a­jat venyvät? Moni yliopis­to-opiske­li­ja ei ole koulu­vu­osi­naan oppin­ut tekemään töitä, vaan hyvät arvosanat ovat tulleet luke­mat­ta. Yliopis­tossa useim­mat eivät enää pelkäl­lä lah­jakku­udel­la pärjääkään.

  37. Suosit­te­len tutus­tu­maan kir­jal­lisu­u­teen, jos­sa käsitel­lään asen­nemaail­man vaiku­tus­ta oppimiseen ja suo­ri­u­tu­miseen. Ajat­telumaail­ma, jos­sa koroste­taan lah­jakku­ut­ta kun johtaa alun­pitäenkin väärään suuntaan. 

    Noin lyhyesti san­ot­tuna, jos yksilö uskoo vah­vasti, että men­estymi­nen jol­lain alal­la on lah­jakku­ud­es­ta kiin­ni (koki hän itse ole­vansa lah­jakas tai lah­ja­ton), niin hän on herkem­pi luovut­ta­maan vaikeuk­sien edessä, kos­ka kokee vaikeuk­sien ole­van merk­ki siitä, että ei olekaan oikeasti lahjakas. 

    Yksilöl­lisiä ero­ja toki on, mut­ta yksilön ja yhteiskun­nan kannal­ta on tehokkaam­paa, jos päästään irti lah­jakku­usa­jat­telus­ta ja pyritään innos­ta­maan yksilöt keskit­tämään tar­mon­sa siihen (hyödyl­liseen) touhu­un, joka heitä eniten innos­taa. Suurin este eksper­tik­si tulemises­sa ei tule mis­sään nimessä ole­maan mah­dolli­nen lah­jakku­u­den puute vaan se, että ei jak­sa har­joitel­la har­joit­tele­mas­ta päästyään. 

    Aihealueesta on kir­joit­tanut hyvin David Shenk kir­jas­sa The Genius in All of Us. Mui­ta tärppe­jä on eksper­tik­si tulemista tutk­in­ut K. Anders Eric­s­son ja asen­tei­den vaiku­tus­ta suorituk­seen tutk­in­ut Car­ol Dweck.

  38. Min­un mielestäni suurem­pi ongel­ma kuin matemaat­tis­es­ti lah­jakkaiden eri­ty­isopetuk­sen puute on ope­tus­su­un­nitel­mamme takap­er­oisu­us matem­ati­ikan osalta.

    Pitäisi olla kansalaisvelvol­lisu­us ymmärtää edes jonkin­laisen mieliku­van tasol­la, mis­tä on kyse perus­lasku­toim­i­tuk­sis­sa, potenssi­in koro­tuk­ses­sa, juureno­to­ssa ja log­a­r­it­min oto­ssa, ja samal­la tavoin mieliku­van tasol­la taju­ta, miten ekspo­nent­ti- ja log­a­r­it­mi­funk­tiot käyt­täy­tyvät. Ja derivaatan käsit­teestä vielä jonkin­lainen mieliku­va. Mitään todel­lista oper­oin­ti­taitoa ei “nor­maali-ihmi­nen” tarvitse muil­la kuin perus­lasku­toim­i­tuk­sil­la, ja tämä on johtanut siihen, ettei mitään muu­ta taju­ta edes peri­aat­teen tasol­la, ellei sitä nimeno­mais­es­ti työn tai koulu­tus­su­un­nan vuok­si edellytetä.

    Se taso, mitä kaipaisin jokaisen, olisi, että jokainen perusk­oulun käynyt osaisi lukea ja tulki­ta liki­main oikein graafe­ja, jois­sa on käytet­ty log­a­r­it­mista asteikkoa, ja eri­laisia ajan suh­teen derivoitu­ja muutosgraafeja.

    (Mik­si ihmeessä muuten derivaat­ta ei tule edes tässä mielessä vas­taan perusk­oulus­sa? Onko niin, että matem­ati­ik­ka on kouluis­samme liiak­si matem­ati­ikkaa matem­ati­ikan vuok­si, ei arkielämän vuoksi?)

    Min­un mielestäni on käsit­tämätön­tä, että yhteiskun­nas­samme on eri­lai­sis­sa vas­tu­ulli­sis­sa tehtävis­sä, ja jopa talout­ta koske­via päätök­siä tekemässä, henkilöitä, joille ekspo­nent­ti- ja log­a­r­it­mi­funk­tiot ovat vieraita.

    Tämä min­un kaino toivo­muk­seni on mielestäni todel­la vähän vaa­dit­tu. Siihen ei silti pystytä, ja min­un mielestäni se johtuu siitä, ettei matem­ati­ikkaa arvoste­ta tarpeeksi.

  39. Tom­mi Vainikainen: “Eikö olekin niin, että keskiver­rot yhdessä tekevät merkit­täviä tieteel­lisiä ja taiteel­lisia asioita.”

    No ei todel­lakaan ole. Tuo on kovin pop­u­laari väite, joka on johdet­tu hyvin lah­jakkaiden ihmis­ten verkos­toi­tu­misen hyödy­istä, korostaen verkos­toi­tu­mista, aivan kuin se emer­gent­ti­na ilmiönä toimisi vaik­ka verkos­ton muo­dostaisi­vat vähem­mät lah­jakkaat. Suomes­ta esim. Hakkarainen, Lon­ka ja Lip­po­nen ovat tästä kir­joit­ta­neet jotakin puis­tat­ta­van mieli­v­al­taista ja val­heel­lista. En voi sanoa, mitä olen tästä aja­tus­su­un­nas­ta mieltä, kos­ka se jäisi sensuuriin.

    Väit­teesi oli­vat muutenkin eriskum­mallisia ja monin kohdin paikkansa pitämät­tömiä. Puu­tun nyt tähän keskeiseen. Ei tarvitse heit­el­lä arvauk­sia ja fiilis­te­lyjä lonkalta siitä, onko esimerkik­si lah­jakku­ut­ta ole­mas­sa vai ei. Asi­aa on kyl­lä tutkit­tu val­tavasti, eikä se ole lainkaan epä­selvä. Ei se ole mielipi­dekysymys, jon­ka totu­u­den voi ratkaista mieli­v­al­tais­es­ti vaikka­pa oma­l­la vasem­mis­to­laisel­la ide­olo­gial­laan. Lah­jakku­us on toki käsit­teenä mon­imutkainen ja mon­isyi­nen, mut­ta täysin selkeästi todel­li­nen ja hyvin merkittävä.

    Vielä; jo nyt on selkeitä alueel­lisia ero­ja perusk­oulu­jen tasos­sa, joi­hinkin niistä on pääsy­vaa­timuk­sia ja viimeistään lukios­sa tapah­tuu selkeää erot­telua. Se lisään­tyykö jokin metafyysi­nen enti­teet­ti nimeltä epä­tasa-arvoisu­us kun lah­jakkaimpi­en oppi­laiden koulu­vi­ihtyvyyt­tä lisätään yksi­tyisk­ouluil­la ja eli­it­tik­ouluil­la on yksi ja sama.

    Per­he on yhteiskun­nan luon­tainen biologi­nen ja psykologi­nen yksikkö. Van­hem­mil­la ei ole vas­tu­u­ta “tasa-arvos­ta”, jol­la ei ole väliä, vaan omien las­ten­sa etu­jen tur­vaamis­es­ta. Jos heil­lä on mah­dol­lisuuk­sia tar­jo­ta lapselleen koulu­tus, jos­sa näi­den ei tarvit­sisi oppia sitä muka­mas-kas­vat­tavaa koke­mus­ta jengeistä, kouluk­iusaamis­es­ta, huonoista opet­ta­jista, 35 oppi­laan luok­ista, tas­apäistämis­es­tä jne. vaan voivat tar­jo­ta jälkikasvulleen oppimisym­päristön, jos­sa nämä sen sijaan voisi­vat toimia hen­geltään hyvis­sä kan­nus­tavis­sa ryh­mis­sä, asi­aansa todel­la paneu­tu­vien opet­ta­jien opas­t­a­mi­na, niin ei yhteiskun­nal­la pitäisi olla mitään oikeut­ta tätä mah­dol­lisu­ut­ta kieltää.

    Se on väärin. Jokin epämääräi­nen epä­tasa-arvoisu­us on sen suh­teen moraalis­es­ti täysin merk­i­tyk­setön kysymys.

  40. Ville Teit­ti­nen:

    Ehkä tas­apäistämi­nen onkin viisaam­paa: lah­jakas tai ei – töitä on tehtävä.

    Päin vas­toin. Monien tääl­läkin esi­in tuo­ma ongel­ma on nimeno­maan se, että osa jengistä sujah­taa perusk­oulumme läpi liehu­vin lipuin töitä tekemät­tä, ja osa vielä lukiostakin. Tun­nen itsekin niin paljon täl­laisia tapauk­sia, että määrän perus­teel­la siinä on tuskin edes mis­tään eri­ty­i­sistä huip­pu­lah­jakkuuk­sista kysymys. Kyl­lä siinä tuh­lataan ihmis­ten poten­ti­aalia, ja samal­la osa tyl­sistyvistä lap­sista ja nuorista vielä kehit­tää kaiken­laisia ongel­makäyt­täy­tymisen muo­to­ja. Ei sel­l­ainen ole muillekaan luokas­sa oli­joille eduksi.

  41. AZ:
    Mik­si puhut lah­jakku­ud­es­ta ja sen suosimis­es­ta, vaik­ka tarkoi­tatkin sitä, että lapsen taus­tan ja per­heen var­al­li­u­u­den tulee näkyä selvem­min hänen saa­mas­saan koulutuksessa?

    Saara:
    Tarkoita­mme var­maan tas­apäistämisel­lä eri asioi­ta. Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että kaikkien poten­ti­aali pitää saa­da käyt­töön. Koul­u­lais­ten työn­teossa on muuten se jän­nä jut­tu, että jos siinä onnis­tuu niin se ei sit­ten olekaan sel­l­aista luter­i­laista teen­läksy­topet­te­lenkir­joi­tanolen kilt­ti opiskelua vaan kamalaa opiskelun himoa, jon­ka jokainen lukutoukkavai­heen kokenut tai siinä vieläkin elävä tunnistaa.

  42. Kysymyk­seen “mik­si juuri matem­ati­ikkaa” con­tra vaik­ka teat­teri, tek­isi mie­leni pelkästään näyt­tää facepalm. Oikea kysymys, jota Osmo ei nyt häveliäisyyssy­istä ole esit­tänyt, että mik­si musi­ik­ki tai liikun­ta? Syy on tietysti se, että matem­ati­ikan osaamisel­la on väliä laa­jem­minkin työelämässä kuin erikoisa­loil­la. So. matem­ati­ikkaa ei halu­ta opet­taa lah­jakkaille, kos­ka tiede­tään, että siitä on näille mitat­tavaa hyötyä. 

    Meille on jotenkin help­po hyväksyä, että liikun­nas­sa tai musi­ikissa lah­jakkaat saa­vat treenaamis­es­ta enem­män irti kuin muut, mut­ta matem­ati­ikan kohdal­la sitä ei ole help­po hyväksyä, kos­ka se on niin yleishyödylli­nen taito. 

    Itse muis­tan ensim­mäisenä opiskelu­vuon­na, kun pääsin “oikean” matem­ati­ikan pari­in, miten olin ensin innois­sani, ja vuo­den lop­pupuolel­la raivois­sani, kos­ka min­ua oli petet­ty. Toki minäkin “opin” matem­ati­ikkaa, mut­ta sain tietää sel­l­ai­sista asioista kuin aksiomaat­ti­nen päät­te­ly jne. iässä, jos­sa moni suuri matemaatikko oli jo elämän­työn­sä tehnyt. 

    En pidä itseäni “huip­pu­lah­jakkaana”, en edes kovin lah­jakkaana, mut­ta matem­ati­ikan kohdal­la ope­tus on perusk­ouluis­sa ja lukiois­sa täysin ala-arvoista. Minus­ta ei ole niinkuin Osmo esit­tää, että matem­ati­ik­ka osalle help­poa ja muille käsit­tämätön­tä. Se näyt­tää siltä, kos­ka lah­jakkain 20 pros­ent­tia ikälu­okas­ta kyke­nee oppi­maan 80 pros­ent­tia enem­män kuin muut, mut­ta tuon 20 pros­entin sisään mah­tuu ikälu­okas­sa Suomes­sakin 10–15 tuhat­ta nuor­ta. Näi­den välil­lä on sit­ten saman­ta­painen jakau­ma. Suomen koulu­jär­jestelmä käsit­telee parhaim­mil­laankin koko tuon porukan yht­enä klönt­tinä heikoim­man — tai vielä heikom­pi­en — mukaan.

  43. Kyl­lähän se, joka on kiin­nos­tunut [matem­ati­ikas­ta], myös omae­htois­es­ti hakeu­tuu kehit­tämään tuo­ta taitoaan.

    Huip­pukykyjä pakkososi­aal­is­te­taan koulus­sa. Mitä muu­ta pakolli­nen oppitun­neille osal­lis­tu­mi­nen on; vaik­ka olisi suorit­tanut vuosilu­okkansa oppimäärän tenttimällä.

    Perusa­ja­tus monel­la näyt­tää ole­van, että kykyjään voi kehit­tää vain tiukas­sa, byrokraat­tis­es­ti ohja­tus­sa, ulkoises­sa hallinnassa.

  44. Osmo:

    Koulun musi­ikkiopetuk­seen näi­den nero­jen pitää kuitenkin osal­lis­tua, vaik­ka he eivät sil­lä mitään uut­ta opikaan. 

    Tässä kohtaa täy­tyy huo­ma­ta, että koulu­jen musi­ikinope­tus ja musi­ikkiopis­to­jen ope­tus eroa­vat huo­mat­tavasti toi­sis­taan. Nykyään koulu­jen musi­ikinope­tus perus­tuu bändis­oit­toon, musi­ikkiopis­tot taas oman instru­mentin hyvään hallintaan. Nämä ovat kak­si eri maail­maa ja var­masti kaik­ki oppi­vat jotain uutta.

    Toinen kysymys on sit­ten onko sil­lä mitään väliä oppi­iko musi­ik­in­tun­neil­la mitään uut­ta. Saat­taisi jopa olla että tärkeäm­pää on hyvä fiilis ja yhdessä tekemisen riemu (ja se että on vaan kiva soit­taa)- seu­raaval­la tun­nil­la sit­ten opi­taan taas kansan­talout­ta nos­tavia, hyödyl­lisiä asioi­ta. Antaa sen musi­ikin olla hyödytön­tä turhu­ut­ta, se on kaik­ista hauskin­ta niin.

  45. Riit­ta:

    Tulitko­han pal­jas­ta­neek­si yhden syyn sille, mik­si Suomes­sa opiskelu­a­jat venyvät? Moni yliopis­to-opiske­li­ja ei ole koulu­vu­osi­naan oppin­ut tekemään töitä, vaan hyvät arvosanat ovat tulleet luke­mat­ta. Yliopis­tossa useim­mat eivät enää pelkäl­lä lah­jakku­udel­la pärjääkään.

    Uskon tosi­aan, että jos korkeak­oulu­opin­to­jen ensim­mäisiä vuosia ei olisi tarvin­nut käyt­tää sen tajuamiseen, että en itse asi­as­sa osaa kehit­tää itseäni jär­jestelmäl­lis­es­ti (ja että kehit­tämisen varaa ylipään­sä on, ja reip­paasti!), ja sitä seu­raavia vuosia kehit­tymis­tekni­ikoiden opet­telu­un, minkä jäl­keen vas­ta pääsin itse kehit­tymis­vai­heeseen, olisin valmis­tunut ainakin enem­män ajal­laan kuin nyt kävi (kandin suoritin osa­puilleen ajal­laan, mut­ta mais­terin tutk­in­to venyi 250% yliaikaiseksi).

    Samal­la on tosin san­ot­ta­va, että arvon­sa on sil­läkin että elää elämään­sä ja kas­vaa ihmisenä samal­la kun opiskelee. Nopeasti suoritet­tu tutk­in­to voi jäädä enem­män irralleen todel­lis­es­ta elämästä, mikä ei myöskään voi olla hyvä, ainakaan aja­tustyöhön tähtäävil­lä aloilla.

    Valmis­tu­in itse alalle, jota pide­tään tyyp­il­lis­es­ti ihmisille ja maail­malle merk­i­tyk­set­tömänä, jopa turhana. Myös moni alalle valmis­tuneista jakaa tämän käsi­tyk­sen. Itsel­leni ehti tuon vuosien pohdiskelun ja ongel­moin­ninkin siivit­tämänä kehit­tyä käsi­tys siitä, mitä hyö­tyä minus­ta on maail­malle ja yhteiskun­nalle, ja nyt voinkin ylpeänä edus­taa ammattikuntaani. 🙂

    Hätäiset pikatutkin­not eivät siis ole paras vai­h­toe­hto, mut­ta eipä ole sekään, että tutkin­non suorit­ta­mi­nen venyy vain sik­si, ettei perusk­oulus­sa olekaan tul­lut opit­tua kaikkea sitä, mitä siel­lä kuu­luisi oppia.

  46. Jarno Vir­ta­nen:

    Ajat­telumaail­ma, jos­sa koroste­taan lah­jakku­ut­ta kun johtaa alun­pitäenkin väärään suuntaan.

    Uskon ehdot­tomasti näin ole­van, mut­ta “tasokurssit” pitäisi silti saa­da käyt­töön. En usko niistä muo­dos­tu­van ongel­maa, kun­han ope­tushenkilökun­nan asenne saataisi­in kor­jat­tua lah­jakku­ut­ta korostavas­ta ajat­telus­ta vaivan­näön korostamisen ja eri­laisu­u­den kun­nioit­tamisen suun­taan (jos siinä siis kor­jat­tavaa on).

    Tasokursse­ja ei tarvit­sisi kut­sua tasokurs­seik­si vaan eriyte­tyk­si opetuk­sek­si, jos­sa kurssien eroavaisuuk­sia kuvat­taisi­in laadullisil­la määreil­lä eikä lait­ta­mal­la niitä tasokku­usjärjestyk­seen. Uskoisin tämän vas­taa­van todel­lisu­ut­takin parhait­en; jostakin asi­as­ta kiin­nos­tunei­den ja siinä edis­tynei­den ope­tushan on (tai sen olisi hyvä olla) myös laadullis­es­ti eri­laista kuin hei­dän, joil­la on kyseisen aiheen paris­sa vaikeuk­sia tai moti­vaa­tion puutetta.

    Tasokurssien avul­la voitaisi­in lieven­tää sitä kaikkivoipaisu­u­den tun­net­ta, joka syn­tyy oppi­laalle jon­ka ei tarvitse koskaan tehdä läksyjä saadak­seen todis­tuk­seen riv­in kymppe­jä. Edis­tyneem­pi­en ryh­mältä kun voitaisi­in edel­lyt­tää sel­l­aista “tasoa” jo perusk­oulus­sa, jon­ka eteen jokainen todel­la jou­tu­isi myös vähän näkemään vaivaa. Samoin vähem­män edis­tyneille ei var­masti yhtä hel­posti syn­ty­isi riit­tämät­tömyy­den ja ulkop­uolisu­u­den tun­net­ta, kun “opet­ta­jan lel­lik­it” oli­si­vat pois­sa silmistä niis­sä aineis­sa, jois­sa erot ovat suurimmat.

  47. Per­he on yhteiskun­nan luon­tainen biologi­nen ja psykologi­nen yksikkö. Van­hem­mil­la ei ole vas­tu­u­ta “tasa-arvos­ta”, jol­la ei ole väliä, vaan omien las­ten­sa etu­jen tur­vaamis­es­ta. Jos heil­lä on mah­dol­lisuuk­sia tar­jo­ta lapselleen koulu­tus, jos­sa näi­den ei tarvit­sisi oppia sitä muka­mas-kas­vat­tavaa koke­mus­ta jengeistä, kouluk­iusaamis­es­ta, huonoista opet­ta­jista, 35 oppi­laan luok­ista, tas­apäistämis­es­tä jne. vaan voivat tar­jo­ta jälkikasvulleen oppimisym­päristön, jos­sa nämä sen sijaan voisi­vat toimia hen­geltään hyvis­sä kan­nus­tavis­sa ryh­mis­sä, asi­aansa todel­la paneu­tu­vien opet­ta­jien opas­t­a­mi­na, niin ei yhteiskun­nal­la pitäisi olla mitään oikeut­ta tätä mah­dol­lisu­ut­ta kieltää. 

    Täl­lainen opiskelun kul­ta­maa­han on jo ole­mas­sa. Sieltä löy­tyy huip­pu­ja joka alalle ja lah­jakkain ja älykkäin kär­ki pääsee vapaasti val­it­se­maan itselleen kaikkein tuot­tavim­mat opit ja ammatit. Viime aikoina tuot­tavin­ta lie­nee ollut lain ja talousti­eteen opiskelu, sil­lä näi­den opiske­li­joiden lah­jakkaista lah­jakkaim­mat ovat päässeet töi­hin Capi­tol kukku­lalle ja Wall Streetille. Luon­taisen ner­outen­sa ja sitä tuke­van oppimisym­päristön avul­la he ovat onnis­tuneet luo­maan itselleen rahantekokoneen, finanssi­jär­jestelmän, jota käyt­tämäl­lä he eivät voi hävitä, vaik­ka miljoonat ja miljoonat heikko­lah­jaisem­mat ympäri maail­man menet­täi­sivät työ­paikkansa ja säästönsä. 

    Sel­l­ainen ”pieni” ongel­ma kyseisen rahakult­tuurin huip­putuot­ta­jil­la tietysti on, että lah­jat­tomien lau­mat saat­ta­vat heit­täy­tyä han­ka­lik­si. Mut­ta ei hätää. Tässä huip­pu­jen tuotan­to­laitok­ses­sa valmis­tuu myös viihde­te­ol­lisu­u­den huip­pu­ja, jot­ka osaa­vat pitää kansalaiset tyy­tyväis­inä – ainakin niin kauan kuin net­ti ja tele­vi­sio toimi­vat. Puhu­mat­takaan selit­täjien huipuista, jot­ka tyy­nen rauhal­lis­es­ti sano­ja valikoiden saa­vat vähäjärkisem­mätkin vaku­ut­tuneek­si siitä, etteivät Capi­tol kukku­lan ja Wall Streetin asi­akkaiden suuretkaan omaisu­udet ole keneltäkään pois vaan niitä käytetään kaikkien muiden hyväk­si. Tietysti tarvi­taan myös main­os­ta­jien huip­pu­osaamista, jot­ta ihmiset saataisi­in enenevästi halu­a­maan sel­l­aista, jota he eivät tarvitse, ja tuot­ta­jien huip­pu­osaamista kaiken sen tuottamiseen. 

    Jos edel­lä maini­tut huip­pu­osaamiset eivät kuitenkaan riitä pitämään lah­jat­tomien lau­mo­ja aloil­laan, on kään­nyt­tävä voimankäytön huip­pu­osaa­jien puoleen. Sil­loin tarvi­taan mm. huip­pu­matemaatikko­ja, fyysikko­ja ja kemis­te­jä, jot­ka osaa­vat rak­en­taa parhaat urk­in­tavä­li­neet, tehokkaim­mat aseet, kestävim­mät muu­rit ja tap­pavim­mat myrkyt. Eikä näistä töistä kenenkään älyn huipun kan­na­ta kieltäy­tyä, kos­ka niistä tul­laan mak­samaan enem­män kuin vähem­män tärkeistä töistä – puhu­mat­takaan puu­tarhan hoidosta.

  48. Ville Teit­ti­nen:

    Koul­u­lais­ten työn­teossa on muuten se jän­nä jut­tu, että jos siinä onnis­tuu niin se ei sit­ten olekaan sel­l­aista luter­i­laista teen­läksy­topet­te­lenkir­joi­tanolen kilt­ti opiskelua vaan kamalaa opiskelun himoa, jon­ka jokainen lukutoukkavai­heen kokenut tai siinä vieläkin elävä tunnistaa.

    Opiskelun himo edel­lyt­tää kuitenkin sitä, että “opiskelta­vat” asi­at eivät ole jo valmi­ik­si itses­tään selviä tai turhia. Har­va kokee opiskelun himoa esimerkik­si puhe­lin­luet­te­loa kohtaan.

    Minähän olen kiin­nos­tunut aika mon­en­lai­sista asioista, ja voin viet­tää tun­te­ja, päiviä tai viikko­ja niihin syven­tyen, jos tähän vain on aikaa ja mah­dol­lisu­us. Mut­ta avain­tek­i­jä tässä on juuri se oma kiin­nos­tus. Ongel­mani on siinä, että kun pitäisi lait­taa itsen­sä tekemään jotakin tyl­sää ja epäki­in­nos­tavaa, vain sik­si että jonkun muun mielestä se olisi min­ulle hyväk­si, se ei ota onnis­tu­ak­seen. En ole koskaan joutunut tekemään niin pär­jätäk­seni koulus­sa, joten se taito on jäänyt oppi­mat­ta. Pitkään ajat­telin, että elämässä pär­jää sil­ka­lla hedo­nis­mil­la. Taval­laan ajatuk­ses­sa onkin totu­u­den siemen (aivan liian moni tekee mielestäni liikaa vas­ten­mielisiä asioi­ta vain sik­si, että muut käskevät tai toivo­vat), mut­ta koko totu­us se ei mis­sään tapauk­ses­sa ole.

  49. AZ: Tiedätkö sinä sit­ten, mitä on musikaal­isu­us? Itse en sitä tiedä. Lah­jakku­u­den käsite on toki ole­mas­sa enkä ole sitä tietenkään kieltämässä. Itse vain en oikein tiedä, mitä sil­lä tarkkaan ottaen tarkoite­taan, ja päät­te­len myös näistä kir­joituk­sista, etteivät mon­et muutkaan tiedä. Usein sil­lä näytet­tään tarkoit­ta­van jotain syn­nyn­näistä omi­naisu­ut­ta. Ajatel­laan, että jonkin taidon han­kkimi­nen on geneet­ti­sistä syistä toisille helpom­paa. Toisaal­ta lah­jakku­udel­la tarkoite­taan usein myös pelkkää taitoa tai kiin­nos­tus­ta. Me esimerkik­si yritämme mita­ta lah­jakku­ut­ta testein, jois­sa mitataan oikeasti taito­ja. Matem­ati­ikan koe tai musi­ikkiop­pi­laitok­sen pääsykoe käyvät tästä esimerkkinä. Syn­näis­ten taipumusten arvioimi­nen tämän kaltaisil­la testeil­lä jää arvailu­jen varaan. Ja mik­sipä mei­dän niistä pitäisi edes olla kiinnostuneita?

    Yksi­tyisk­oulu­ja näytetään muuten perustel­e­van usein parem­mal­la opetuk­sel­la ja viihty­isäm­mäl­lä ja kan­nus­tavam­mal­la ympäristöl­lä. Mik­semme voisi vaa­tia näitä samo­ja asioi­ta julk­isil­ta kouluil­ta? Eivät ne kel­paa perusteluik­si yksi­tyisk­oulu­jen puolesta.

  50. Kyl­lähän se, joka on kiin­nos­tunut [matem­ati­ikas­ta], myös omae­htois­es­ti hakeu­tuu kehit­tämään tuo­ta taitoaan.

    Miten? Ennen inter­netin aikaa ei ollut nuoren ihmisen edes mah­dol­lista tutus­tua oikeaan matem­ati­ikkaan ilman että joku ker­toi mis­tä on kyse. Esimerkik­si luin lapse­na kaupun­gin kir­jas­tos­ta “matem­ati­ikankir­jo­ja”, mut­ta ei niis­sä ollut oikei­ta matem­ati­ikankir­jo­ja, joiden ole­mas­saolosta en edes tien­nyt ennen yliopistoa.

  51. Tiedemies: “Syy on tietysti se, että matem­ati­ikan osaamisel­la on väliä laa­jem­minkin työelämässä kuin erikoisaloilla.”

    Opiske­lin matem­ati­ikas­ta sivuaineen yliopis­tossa, työsken­telin myös tutk­i­jana ja nykyään IT-alalla. 

    Olen huo­man­nut että matem­ati­ikkaa soveltavas­sa työelämässä (IT-alal­la) pär­jäävät hyvin ne jot­ka ovat har­ras­ta­neet vakavam­min urheilu­la­jia tai esim. laulamista. Sosi­aal­isille taidoille tun­tuu ole­van enem­män kysyn­tää kuin puh­taalle syvem­män yliopis­to­ta­son matematiikalle. 

    Tutut oikeasti lah­jakkaat matemaatikot (Päivölä / tohtori ‑tasoa) tun­tu­vat kär­sivän triv­i­aaleista pätkätöistä, tai ovat muut­ta­neet ulko­maille. En ole havain­nut työelämässä minkään­laista pulaa lah­jakkaista matemaatikoista. Matem­ati­ikan laitosten raha­pu­la sen­si­jaan on tosiasia.

  52. K‑Veikko:

    Kyl­lähän se, joka on kiin­nos­tunut [matem­ati­ikas­ta], myös omae­htois­es­ti hakeu­tuu kehit­tämään tuo­ta taitoaan.

    Mut­ta hänen ei ole pakko tehdä niin. Koulun idea on mm. siinä, että siel­lä on pakko käy­dä tekemässä asioi­ta, joi­ta ei vält­tämät­tä aina itse halu­aisi tehdä. Sitä kaut­ta oppii tuon hiel­lä ja joskus tuskallakin tekemisen arvon, ja sen, että joskus jokin asia onkin ikävää puur­tamista vain alku­vai­heessa. Tämän opin soisin mielu­usti myös niille lap­sille, joiden ei nykype­r­usk­oulus­sa kympin saadak­seen tarvitse edes kir­jaa ava­ta. Mah­dol­lisu­us oppia on koulun tarkoi­tus. On yksiselit­teis­es­ti väärin, että tämä mah­dol­lisu­us evätään niiltä, jot­ka sat­tuvat koulu­un men­nessään osaa­maan ja tietämään “liikaa”.

    Huip­pukykyjä pakkososi­aal­is­te­taan koulus­sa. Mitä muu­ta pakolli­nen oppitun­neille osal­lis­tu­mi­nen on; vaik­ka olisi suorit­tanut vuosilu­okkansa oppimäärän tenttimällä.

    Tarkoi­tus voi olla hyvä, mut­ta moni fik­su ihmi­nen ei kyl­lä suh­taudu kovin hyväl­lä siihen, että heitä on maku­utet­tu luokas­sa vuos­i­tolkul­la tyhjän pant­ti­na (eikä sen parem­min var­masti suh­tau­tu­isi kukaan muukaan ihmi­nen). Osal­la tutu­is­tani on vieläkin vaikeuk­sia suh­tau­tua asi­aan, ja joillekuille tun­tuu jopa jääneen takaraivoon aja­tus: “Jos kaik­ki oli­si­vat kuten minä, min­un ei olisi tarvin­nut kär­siä”. Täl­lainen eri­laisu­u­teen kohdis­tu­va kau­naisu­us ei voi olla yhteiskun­nan kannal­ta hyödyl­listä, eikä sitä tulisi koulu­jär­jestelmän avul­la ihmisi­in kylvää.

  53. Ei yhteiskun­nal­la ole varaa jär­jestää kaikille sel­l­aista ope­tus­ta kuin mitä lah­jakkaim­mat lapset tarvit­se­vat ja ansait­se­vat. Kymme­nen hen­gen ope­tus­ryh­miä. Avaria ja viihty­isiä puis­tom­aisia koulun­piho­ja. Ensilu­okkaisia ope­tustilo­ja ja välineistöä. Yksilöi­den huomioimista, yksilöi­tyjä ope­tus­su­un­nitelmia. Se tulisi mah­dot­toman kalli­ik­si. Sik­si tähän suun­taan kehit­tyvien koulu­jen rahoi­tus saadaan yksi­tyisen sek­torin kaut­ta, van­hem­mil­ta jot­ka ovat valmi­ita mak­samaan siitä, että lapsen­sa voivat saa­da tämän suun­taista kehi­tys­tä. Tämä ei ole mer­i­tokra­ti­as­sa ongel­ma, sil­lä vau­raus ja perin­nölli­nen lah­jakku­us kor­reloi­vat hyvin vah­vasti. Lisäk­si yhteiskun­nan tulee sub­ven­toi­da täl­laisia koulu­ja stipendijärjestelmällä.

    Niin kut­su­tun tasa-arvon tulee yhteiskun­nas­sa rajoit­tua siihen, että kenenkään suo­ri­u­tu­mi­nen ei ole riit­tämät­tömästä ravin­nos­ta, ter­veysongelmista tai peru­sopetuk­sen puut­tumis­es­ta kiin­ni. Jos tämän ylitse, jotkut juok­se­vat toisia nopeam­min, kiipeävät toisia korkeam­malle, niin se ei ole muil­ta pois. Päin­vas­toin ihmiskun­nan hyv­in­voin­nin kehi­tys, joka on eri­tyis­es­ti tieteen, teknolo­gian ja myös filosofi­an kehi­tys­tä, on paljolti ollut riip­pu­vainen yksilöistä, jot­ka ovat eden­neet mui­ta pidem­mälle ja korkeam­malle ja välit­täneet sit­ten näkemään­sä. Nyky­isin on toki ongelmien mon­imutkaistues­sa yleistä, että verkos­tot lah­jakkai­ta ihmisiä, esimerkik­si tutkimus­ryh­mis­sä tekevät tätä ‘soi­h­dun kan­tamista’, mut­ta he ovat silti lahjakkaita.

    Lah­jakkaiden yksilöi­den huomioimi­nen ei ole vähem­män lah­jakkail­ta pois, vaan myös hei­dän hyödyk­seen. Nyt tätä lah­jakku­ut­ta perusk­oulu­jär­jestelmässä tukah­dute­taan, eikä se pääse kehit­tymään luon­tais­es­ti. Tiedon­janoaan ja uteliaisu­ut­taan tyy­dyt­täen. Lah­jakas nuori voi ren­nol­la ja luon­taisel­la opiske­lu­tahdil­la oppia nyky­istä yliopis­to­ta­son matem­ati­ikkaa jo kauan ennen lukioikää. Sit­ten yliopis­toiässä ja van­hempana hän voi hyö­dyn­tää poh­jana ole­vaa kykyään syvem­mässä opiskelus­sa, tutkimuk­ses­sa ja uuden tiedon ja ymmär­ryk­sen tuot­tamises­sa. Tämän tiedon ja ymmär­ryk­sen syn­tymisen varas­sa on kas­vanut hyv­in­voin­ti. Ei sitä jae­ta sin­ulle, min­ulle, jokaiselle yhtä mon­ta yksikköä hyv­in­voin­tia. Väit­täen, että muu­toin yhteiskun­ta olisi jotenkin epätasa-arvoinen.

    Vasem­mis­to­laiseen katkeru­ud­es­ta ja kateud­es­ta ammen­tavaan yksilöl­lisyy­den vihaamiseen liit­tyy erot­ta­mat­tomasti aja­tus siitä, että nopeam­min ja pidem­mälle kulke­vien, korkeam­malle kiipeävien rep­pui­hin tulisi lait­taa kiviä, jot­ta kulk­isimme kaik­ki tasa-arvoisem­min samaa tahtia.
    Perusk­oulu onnis­tuu tässä toki mitä tulok­sel­lisim­min, mut­ta se ei ole oikein. Se on eet­tis­es­ti hyvin väärin ja myös yhteiskun­nan kokon­aise­dun haitaksi.

    Tästä johtuen: Yksi­tyiset perusk­oulut tulisi sal­lia mitä pikim­miten, ja niitä tulisi alku­un myös tukea mittavasti.

  54. az, stunt­taan Art­turia: Käsit­tääk­seni mikään ei estä perus­ta­mas­ta yksi­tyisk­oulua. Jos ei niitä markki­noille ole niin ei ole kysyntääkään. 🙂

    Ja on sit­ten se Scru­ton-Mill meto­di, brit­ti filosofi Roger Scru­ton selosti Lin­gua fran­can kasvatusfilosofiaansa:

    In an April fea­ture sto­ry in the Lon­don Guardian, Scru­ton described how he will bring his son Samuel, then five months old, through his for­ma­tive years, steer­ing him as far away as pos­si­ble from tox­ins like pop music, base­ball hats, and bag­gy pants. “My wife Sophie and I have decid­ed to offer Sam a gen­uine­ly deprived child­hood,” Scru­ton explains. “Sam is being edu­cat­ed not so as to enjoy him­self, but so that oth­er peo­ple will enjoy him.” For the dura­tion of what Scru­ton calls Sam’s “ordeal,” the boy will not watch tele­vi­sion or play with toys or drink Coca-cola. He will, how­ev­er, read Greek by age six, play the piano and vio­la, and attend church regularly.

    The edu­ca­tion of Samuel Scru­ton is not exact­ly a Dick­en­sian hor­ror, but it’s not a walk in the park, either. Even Scru­ton acknowl­edges that Sam may “just become a cru­el exper­i­ment in par­ent­ing.” Think of John Stu­art Mill, who, raised by a philoso­pher father with a Scru­ton-like strong arm, suf­fered a ter­ri­ble break­down at twen­ty. Reject­ing his father’s teach­ings, Mill found inspi­ra­tion in Wordsworth, the Oasis of his day. Guardian read­ers pre­dict that a trou­bled adult­hood lies ahead for young Sam Scru­ton, too. Sug­gest­ed one let­ter writer, “The Guardian should invite Mr. Scru­ton to pro­vide us with a reg­u­lar col­umn on bring­ing up young Samuel, the pro­ceeds to be invest­ed to pay for ther­a­py required in lat­er life.”
    http://linguafranca.mirror.theinfo.org/9907/pop.html

    Tuos­ta on kymme­nen vuot­ta eli tulok­set lie­nee sisässä. 🙂

  55. AZ: Miten mielestäsi pitäisi erotel­la lah­jakkaat lapset vähem­män lah­jakkaista? Minkä ikäisenä se pitäisi tehdä? Puhut myös kalli­ista lah­jakkaiden las­ten yksi­tyisk­ouluista, joi­hin vain varakkail­la on varaa. Pää­sisikö näi­hin koului­hin kaik­ki, joil­la on rahaa, vai pitäisikö varakkaidenkin las­ten joukos­ta vielä erotel­la lah­jakkain aines? 

    Toinen kysymys on se, onko lah­jakkaak­si luokitel­lun lapsen pakko opiskel­la vaikei­ta asioi­ta, jos taso­ryh­mät hyväksytään. 

    Kol­man­nek­si, mik­si lapsen pitäisi osa­ta yliopis­to­ta­soista matem­ati­ikkaa? Onko osoitet­tu jos­sain, että siitä on jotain eri­ty­istä hyö­tyä? Itse tiedän musi­ikin osalta sen, että lap­sitähdet ote­taan kiin­ni. Kehi­tys ei jatku saman­laise­na hau­taan asti. Mon­et entiset lap­sitähdet saat­ta­vat olla jopa hyvin surullisia tapauksia. 

    Neljän­nek­si, onko autis­mi äärim­mäistä lahjakkuutta?

  56. tpyy­lu­o­ma,

    Nykyisel­lään yksi­tyisk­oulun perus­t­a­mi­nen edel­lyt­tää käytän­nössä ope­tus­min­is­ter­iöltä saatavaa lupaa. Lisäk­si laki kieltää lukukausi­mak­sut, mikä estää kai­vat­tu­jen eli­it­tik­oulu­jen syn­tymisen, kos­ka niille ei saa­da riit­tävää rahoi­tus­ta. Eli sel­l­ais­ten koulu­jen perus­t­a­mi­nen kuin mitä yllä visioin on nykyisel­lään lakiteitse estet­ty. Juuri näi­den lakien pitäisi sik­si ensin muut­tua. Sil­loin nähtäisi­in oli­si­vatko van­hem­mat tuol­lai­sista kouluista halukkai­ta mak­samaan. Esimerkik­si yhdys­val­ta­lais­ten yksi­tyisk­oulu­jen suo­sion perus­teel­la väit­täisin, että oli­si­vat. Sankoin joukoin, kenel­lä varaa on.

  57. Ehdo­tat Osmo matemaat­tis­es­ti lah­jakkaille eri­ty­isope­tus­ta. Minkähänkokois­es­ta porukas­ta ikälu­okit­tain mah­taisi olla kysymys?

    Tiedemies puhui tuos­sa yllä 20% osu­ud­es­ta, mut­ta luulisin, että sen ver­ran nykypäivänä on lukion pitkässä matikas­sa. Ei kai heitä kaikkia ole tarkoi­tus ohja­ta erityisopetukseen?

    En vas­tus­ta lah­jakkaiden eri­ty­isope­tus­ta — mut­ta se tapa, mil­lä sitä hiukan nykyisel­lään har­raste­taan, on mielestäni kyl­lä soc­cer-mamien keino saa­da omat moni­lah­jat­tomat lapsen­sa vähän parem­paan seu­raan. (Musiikki‑, kieli‑, luon­non­tiede- jne. luokat. Jopa urheilu­lu­okille kysytään lukuaineniden keskiar­voa.) Tämä tuo polar­isaa­tion takaisin — mut­ta oppik­oulu­aikainen polar­isaa­tio oli paljon nyky­istä reilumpi: yksi pääsykoe ja köy­hille vapaaoppilaspaikat.

    Touko Met­ti­nen

  58. tpyy­lu­o­ma:

    az, stunt­taan Art­turia: Käsit­tääk­seni mikään ei estä perus­ta­mas­ta yksi­tyisk­oulua. Jos ei niitä markki­noille ole niin ei ole kysyntääkään. 

    njoo… julkiset koulut vääristää kyl­lä markki­noi­ta, mut­ta jos ne yksi­tyiset koulut sais samat rahat kuin julkisetkin, niin sit joo.

    Ekaks olis hyvä siir­tyä edes ruotsin malli­in ja sen jäl­keen voi miet­tiä lisäuudistuksia.

  59. Touko Niem­i­nen:

    En vas­tus­ta lah­jakkaiden eri­ty­isope­tus­ta – mut­ta se tapa, mil­lä sitä hiukan nykyisel­lään har­raste­taan, on mielestäni kyl­lä soc­cer-mamien keino saa­da omat moni­lah­jat­tomat lapsen­sa vähän parem­paan seu­raan. (Musiikki‑, kieli‑, luon­non­tiede- jne. luokat. Jopa urheilu­lu­okille kysytään lukuaineniden keskiar­voa.) Tämä tuo polar­isaa­tion takaisin – mut­ta oppik­oulu­aikainen polar­isaa­tio oli paljon nyky­istä reilumpi: yksi pääsykoe ja köy­hille vapaaoppilaspaikat. 

    Pääkaupunkiseudun nykyisessä koulupoli­ti­ikas­sa erikois­lu­okkien aja­tus on ehkäistä koulu­jen välistä polar­isaa­tio­ta ja tar­jo­ta eri­ty­istä jo lähik­oulus­sa. Sovel­tuvu­uskoelu­okka­maail­maa seu­ran­neena olen Toukon kanssa samaa mieltä, että mam­mo­jen moti­vaa­tio näkyy voimakkaasti ainakin alak­oul­u­lais­ten valmn­nois­sa. Ja se sovel­tuvu­u­den mit­taami­nen, se onkin haas­tavaa. Pitäisi tietää mitä halu­aa ja vielä miten sitä mita­ta luotettavasti..

  60. Olen ehdot­tomasti samaa mieltä Osmon kanssa ja ihmette­len näitä soraääniä, joi­ta täältä heti tuli. Matem­ati­ikan lisäk­si pitäisi täl­laisen erikoisk­oulu­tuk­sen koske­maan kaikkia luon­non­ti­eteitä, ml. tieto­jenkäsit­te­lytiede. Oikeas­t­aan on käsit­tämätön­tä, miten paljon musi­ikkia ja urheilua tue­taan ver­rat­tuna näi­hin monel­la taval­la tärkeämpi­in kohteisi­in (eikä min­ul­la ole mitään näitäkään vas­taan, har­ras­tan itse sekä urheilua että soit­tamista). Jostain syys­tä tosi syvässä elää vieläkin se ajat­te­lu­ta­pa, että on ihail­tavaa olla hyvä muusikko tai urheil­i­ja, mut­ta hyvät matemaatikot tai ohjel­moi­jat ovat säälit­täviä nörttejä.

  61. az, min­un ei pitäisi soit­taa suu­tani asioista joi­ta en ymmär­rä, mut­ta meneeköhän se ihan niin ettei mak­su­ja saa per­iä? Aika help­poa tuo olisi kiertää, vaik­ka joku van­hempainy­hdis­tyk­sen kan­na­tus­mak­su. Joka tapauk­ses­sa, en minäkään ymmär­rä mitä tekemistä yksi­tyisk­ouluil­la kuvaa­mas­sasi muo­dos­sa on lah­jakkaiden opetuk­sen kanssa.

  62. Nyt minus­ta olisi erit­täin tärkeä tietää, miten tun­nis­te­taan matemaat­tis­es­ti lah­jakas lapsi?

  63. Tom­mi Vainikainen:

    Itse tiedän musi­ikin osalta sen, että lap­sitähdet ote­taan kiin­ni. Kehi­tys ei jatku saman­laise­na hau­taan asti. Mon­et entiset lap­sitähdet saat­ta­vat olla jopa hyvin surullisia tapauksia.

    Olisiko kyse juuri tästä samas­ta ilmiöstä, jota tääl­lä on puitu jo muutenkin ja jon­ka vuok­si näitä eli­it­tik­oulu­ja ja taso­ryh­miä aje­taan? Eli kun lap­si on poikkeuk­sel­lisen lah­jakas, hänen ei tarvitse nähdä vaivaa ja har­joitel­la lainkaan samal­la tavoin kuin muiden. Jos­sakin vai­heessa enem­män har­joit­tel­e­vat sit­ten saa­vat lah­jakkaan kiin­ni ja menevät ohi. Men­estyk­ses­tä kun vain pieni osa on lop­ul­ta kiin­ni lah­jakku­ud­es­ta (itse väitän saman koske­van myös taideainei­ta, vaik­ka moni vielä uskookin taiteel­lisen luovu­u­den ole­van jonkin­lainen viimeinen jumalal­lis­ten syn­nyin­lahjo­jen saareke).

    Itse en kan­na­ta eril­lisiä elit­tik­oulu­ja (taso­ryh­miä puolestaan kyl­lä) mon­es­takaan syys­tä, mut­ta yht­enä syynä juuri se että taso­ryh­mästä toiseen siir­tymisen tulisi olla mah­dol­lisim­man jous­tavaa. Näin eri ikä­vai­heis­sa ja elämän­ti­lanteis­sa ilmenevät kiin­nos­tuk­set ja lah­jakku­udet tuli­si­vat mah­dol­lisim­man hyvin ruokituiksi.

  64. Tiedemies puhui tuos­sa yllä 20% osu­ud­es­ta, mut­ta luulisin, että sen ver­ran nykypäivänä on lukion pitkässä matikas­sa. Ei kai heitä kaikkia ole tarkoi­tus ohja­ta eri­ty­isopetuk­seen?

    Point­ti­ni oli, että se 20% tms, joka on tuos­sa lukion pitkässä matem­ati­ikas­sa, jakau­tuu keskenään samal­la taval­la kuin muu pop­u­laa­tio, ja sen sisäl­lä on 20% (so. koko pop­u­laa­tios­ta ~4%), jot­ka kykenevät oppi­maan jotain paljon enem­män. Tämä poruk­ka saa hyvin vähän irti nyky­muo­tois­es­ta opetuk­ses­ta. Puhumme siis parista tuhannes­ta oppi­laas­ta per ikäryhmä. 

    Ver­tailun vuok­si, Suomes­sa valmis­tuu vuodessa noin 1400 tohto­ria. Tätä voi pitää erit­täin karkeana arviona kaikkein tasokkaim­man koulu­tuk­sen tarpeen suuruusluokasta.

  65. TL
    “Olen huo­man­nut että matem­ati­ikkaa soveltavas­sa työelämässä (IT-alal­la) pär­jäävät hyvin ne jot­ka ovat har­ras­ta­neet vakavam­min urheilu­la­jia tai esim. laulamista”

    Lah­jakku­us tulee yleen­sä nip­puina. Yleen­sä urheilullis­es­ti lah­jakkaat men­estyvät hyvin myös koulus­sa ja ovat älykkäitä, mat­tinykäset ovat poikkeuk­sia, samp­pala­juset ja han­nu­man­niset, las­se­viren­it ja paavonurmet ovat enem­män nor­mi kuin stereo­typ­ia “tyh­mistä urheilijoista”.

    Tavoit­teel­lises­sa urheilus­sa vaa­di­taan itsekuria ja kykyä motivoitua tekemään paljon työtä palkin­non eteen, joka on jos­sain hamas­sa tule­vaisu­udessa ja vähin­täänkin epä­var­ma. Nuo luon­teen­pi­ir­teet aut­ta­vat myös työelämässä.

  66. Kan­nat­taa vielä kysyä, onko yhteiskun­nalle järkeväm­pää tukea pianon­pim­put­telijoi­ta vai matik­iste­ja? 😉 Hyvin hoidet­tu IB-lukio on käsit­tääk­seni osavas­taus ongelmaan. 

    Yleisem­minkin kult­tuuria ei nor­maalis­sa län­si­maises­sa sys­tee­mis­sä tue­ta yhtä paljon val­tion varoista kuin Suomes­sa. Sum­mat sinän­sä ovat pieniä, mut­ta hie­man nau­ret­tavaa tuo tuk­i­touhu on.

  67. Suomes­sa on oppivelvol­lisu­us, mut­ta ei koulu­pakkoa. Joten jokainen van­hempi voi kyl­lä jär­jestää las­ten­sa opetuk­sen halu­a­mal­laan taval­la, vaik­ka perus­ta­mal­la heille oman koulun oma­l­la kus­tan­nuk­sel­laan. Ei ole pakko lähet­tää kun­nan koulu­un. Toki opetuk­sen tasoa valvoo kun­ta näis­säkin yksityiskouluissa.
    Pahin este kau­pal­lis­ten yksi­tyisk­oulu­jen syn­tymiselle on kyl­lä julkisen puolen korkea laatu. Kysyn­tää yksi­tyisk­ouluille var­masti olisi Suomes­sakin, jos ope­tus julk­i­sis­sa olisi aivan retu­peräl­lä. Lain­säädän­nöl­listä estet­tä ei ole.

  68. Tim­oT: “Lain­säädän­nöl­listä estet­tä ei ole.”

    Lain­säädän­nöl­liset esteet ovat täysin selvät ja fun­da­men­taalit. Joten älä viit­si sat­u­il­la. Pois­te­taan ne esteet, niin nähdään oletko oike­as­sa tois­es­ta väit­teistäsi. Uskon hyvin vah­vasti, että olet siitäkin väärässä. Lapset ovat useim­mille van­hem­mista tärkein asia elämässä, ja hei­hin ollaan valmi­ita sat­saa­maan val­tavia sum­mia rahaa. Mik­si ei siis siihenkin, joka kos­ket­taa las­ten elämää 6+ tun­tia päivässä ja on erit­täin merk­i­tyk­sel­listä koko hei­dän elämän taipaleen­sa kannalta.

  69. az

    Sik­si tähän suun­taan kehit­tyvien koulu­jen rahoi­tus saadaan yksi­tyisen sek­torin kaut­ta, van­hem­mil­ta jot­ka ovat valmi­ita mak­samaan siitä, että lapsen­sa voivat saa­da tämän suun­taista kehi­tys­tä. Tämä ei ole mer­i­tokra­ti­as­sa ongelma…

    Var­maan läh­es kaik­ki lah­jakkaiden lap­sien van­hem­mat ovat valmi­ita mak­samaan mut­ta pitää olla myös varaa mak­saa. Ja eikös mer­i­tokra­t­ian yksi määritelmä ole että kaikil­la on mah­dol­lisu­us samaan koulu­tuk­seen var­al­lisu­ud­es­ta yms. huoli­mat­ta. Mitäs niil­lä yksi­tyisk­ouluil­la sit­ten tehdään kun siitä mer­i­tokra­ti­as­ta ollaan näin päästy eroon, pure­taanko ne?

    Saara

    moni fik­su ihmi­nen ei kyl­lä suh­taudu kovin hyväl­lä siihen, että heitä on maku­utet­tu luokas­sa vuos­i­tolkul­la tyhjän panttina

    Kiitos pakko­ruotsin meil­lä taviksil­lakin on aivan saman­laisia koke­muk­sia, siinä rkp on oike­as­sa että kansakun­taa yhdis­tävä tek­iä tämä ruotsinkieli siis…

  70. Timo: “…Pahin este kau­pal­lis­ten yksi­tyisk­oulu­jen syn­tymiselle on kyl­lä julkisen puolen korkea laatu…”

    Ei se ihan noin mene. Suomes­ta tuhot­ti­in tarkoituk­sel­lis­es­ti tas­apäistämishu­umas­sa toimi­va yksi­ty­is­ten oppik­oulu­jen ja lukioiden laadukas verkos­to. Eniten se iski maakun­ti­in, jois­sa ei ole enää vetovoimaisia huippulukioita.

    Nyt kiinos­tus­ta koulu­jen perus­tamiseen on ollut lähin­nä eri­laisil­la lahkoil­la. Eivät ole saa­neet lupia kovin hel­posti, joten ihan turha väit­tää, että koulu­jär­jestelmä olisi avoin kilpailulle.

    Pääkaupunkiseudul­la asia ei pahem­min hait­taa, kos­ka kun­nal­liset koulut polar­isoitu­vat luon­nos­taan. Jo ala-asteet rankataan ja asi­as­ta per­il­lä ole­vat van­hem­mat (mm. opet­ta­jat) katso­vat hyvin tarkkaan, mihin lapsen­sa laittavat.

  71. Kalle, kult­tuurin tukem­i­nen on kyl­lä tärkeää vaik­ka se ei siltä heti tun­tu­isikaan. On hyvä, jos Suomes­sa sen­tään val­tio tukee kult­tuuria, kos­ka meil­lä ollaan sil­lä sar­al­la kuitenkin aika paljon monia mui­ta jäl­jessä (viit­taan kehit­tyneisi­in, varakkaisi­in ja van­hoi­hin Euroopan valtioihin).

    Osmon mainit­se­ma klassi­nen musi­ik­ki saat­taa olla poikkeus yleis­lin­jas­ta, mut­ta se onkin kult­tuuri­la­ji­na huo­mat­tavasti mui­ta suori­tuskeskeisem­pää, joten ymmär­rän mik­si auk­tori­teet­tiuskoiset ja raadan­ta-eti­ikalla kyl­läste­tyt suo­ma­laiset — Itäblokin maid­en tapaan — pär­jäävät siinä. Klas­sises­sa musi­ikissa on useim­miten kyse muiden luomien teosten esit­tämis­es­tä (säveltäjät ovat äärim­mäisen pieni vähem­mistö). Esit­tämi­nenkin on kyl­lä jonk­i­nasteista luo­vaa toim­intaa, mut­ta kuitenkin ylivoimais­es­ti suurin osa esit­täjän tarvit­se­mas­ta tieto-tai­dos­ta liit­tyy motoriseen kykyyn, jon­ka har­joit­ta­mi­nen riit­tävälle tasolle edel­lyt­tää vuosien päivit­täistä, use­an tun­nin har­joit­telua. Luo­va osu­us kehit­tyy siinä sivus­sa, ja liian luo­vak­si ei saa ryhtyä tai tulee täystyrmäys.

    Olisiko niin, ettei Ran­skas­sa, Ital­ias­sa, Espan­jas­sa jne. val­tion kult­tuu­ritukea tarvi­ta yhtä paljon, kun kult­tuuria arvoste­taan enem­män, jol­loin tuk­i­joitakin löy­tyy? Palasin itse hil­jat­tain eräästä eteläisen Euroopan maas­ta, jonne min­ut puolisoineni oli kut­sut­tu erääseen kult­tuu­ri­ta­pah­tu­maan (minä sisäl­lön­tuot­ta­jana, puoliso vier­aana). Tapah­tu­man rahoi­tus tuli osit­tain kaupungilta ja osit­tain yrityksiltä/järjestöiltä. Siel­lä häm­mästelin sit­ten sitä meininkiä. Mm. tele­vi­siokana­van haas­tat­telu erosi suo­ma­lais­ten kanavien vas­taav­ista kuin päivä yöstä. Suomes­sa lähde­tään aina liik­keelle jonkin­laisel­la epälu­u­loisel­la kyräi­lyl­lä. Haas­tat­teluis­sa ei päästä lainkaan asi­aan, kun ensin täy­tyy perustel­la mihin alaani ylipään­sä tarvi­taan ja ker­ra­ta peruskäsit­teitä. Lopus­sa ehtii ehkä kor­ja­ta muu­ta­man toim­intaa koske­van yleisen väärinkäsi­tyk­sen. Tämä toimit­ta­ja puolestaan, vaik­ka ei var­masti ollutkaan mitenkään alaan erikois­tunut, kysyi ihan asial­lisia ja aiheel­lisia, kiin­nos­tavia ja silti kansan­ta­juisia kysymyk­siä tekemi­sistäni. Vaik­ka oli vielä mies! Suomes­sa moista “syväl­listä” kult­tuu­ri­ti­etämys­tä pidet­täisi­in automaat­tis­es­ti homona. 😀

    Tapah­tu­maan osal­lis­tui poli­itikko­ja kaupun­gin pormes­tarista läh­tien, kaik­ki silmin­näh­den iloisi­na ja ylpeinä kaupun­gin hienos­ta kult­tuurielämästä. Mietin, miltä näyt­täisi jos vaikka­pa mei­dän Jus­si Pajusemme vierail­isi jos­sakin vas­taavas­sa Helsin­gin kult­tuu­ri­ta­pah­tu­mas­sa (pait­si ettei tääl­lä vas­taavia tapah­tu­mia edes järjestetä).

    *

    Olen samaa mieltä joidenkuiden aiem­pi­en kom­men­toi­jien kanssa siitä, että matem­ati­ikan lisäk­si tarvit­taisi­in lisää ohjaus­ta luo­vaan ajat­telu­un ja itseil­maisu­un. Pelkkä häikäi­sevä for­maalin ajat­telun kyky ei auta, jos ei ole mitään hajua siitä mitä ajat­telisi ja mik­si. Kovia tieteitä korosta­mal­la päädytään hel­posti Nokia-syn­d­roomaan, jos­sa tekni­nen ja tieteelli­nen suorit­ta­mi­nen nousee hyvien (siis ihmiselämän kannal­ta hyvien) oival­lus­ten tekemistä tärkeämmäksi.

    Olen silti myös matem­ati­ikan opetuk­sen monipuolis­tamisen kan­nal­la. Puheet siitä, kuin­ka oikea matem­ati­ikan opiskelu alkaa nyky­isin vas­ta korkeak­oulus­sa (siihen saak­ka on kyse laskemis­es­ta), ovat tut­tu­ja min­ullekin, vaik­ka en itse olekaan asi­aa käynyt totea­mas­sa. Mah­taa siepa­ta niitä tapauk­sia, jot­ka oli­si­vat mielel­lään opetelleet oikeaa matem­ati­ikkaa viimeistään lukiossa.

  72. Saara
    “Men­estyk­ses­tä kun vain pieni osa on lop­ul­ta kiin­ni lahjakkuudesta ”

    Riip­puu var­maan siitä mitä tarkoite­taan men­estyk­sel­lä? Terävim­mälle huip­ulle ei mil­lään alal­la ole mah­dol­lisu­ut­ta päästä, jos ei ole lahjakas.

    Ote­taan vaik­ka tuo matem­ati­ik­ka, kun siitä ollaan puhut­tu. Siinä suurim­mal­la osal­la ihmi­sistä lop­puu eväät lukion pitkään matem­ati­ikkaan ja vielä harvem­malle uppoaa yliopis­to­ta­soinen matem­ati­ik­ka. Esimerkik­si minä pär­jäsin lukios­sa hel­posti, mut­ta yliopis­tossa tuli matem­ati­ikas­sa älyn rajat vas­taan. Pääsin kurssit kep­pisi­imoil­la läpi, mut­ta en voi väit­tää ymmärtäneeni opiskeltavista asioista kuin mur­to-osan samal­la taval­la syväl­lis­es­ti kuin ymmärsin ne vielä lukiossa. 

    On täysin päivän­selvää että esimerkik­si lukion pitkän matem­ati­ikan läpäisyyn tarvi­taan jo joknin ver­ran matemaat­ti­sa lah­jakku­ut­ta. Olen yrit­tänyt opet­taa lukion pitkää matem­ati­ikkaa par­ille pereeseeni kuu­lu­valle yksilölle, mut­ta kun se ei uppoa, niin se ei ker­takaikki­aan uppoa.

  73. Kalle:

    Yleisem­minkin kult­tuuria ei nor­maalis­sa län­si­maises­sa sys­tee­mis­sä tue­ta yhtä paljon val­tion varoista kuin Suomes­sa. Sum­mat sinän­sä ovat pieniä, mut­ta hie­man nau­ret­tavaa tuo tuk­i­touhu on. 

    Euroopas­sa kult­tuurin tukem­i­nen on kyl­lä ihan nor­maalia ja orkestere­i­ta on enem­män kuin Suomes­sa. Kan­nat­taa muis­taa että kult­tuurin tukemiseen kuu­luu myös mäk­i­hypyn ja muun turhu­u­den tukem­i­nen. Rahat pois mäkihypyltä. 

    Kan­nat­taa vielä kysyä, onko yhteiskun­nalle järkeväm­pää tukea pianon­pim­put­telijoi­ta vai matikisteja? 😉

    Vaikea sanoa, uskoisin että molem­pia tarvi­taan. Onko tämä ihan tot­ta nollasummapeliä?

    Hyvin hoidet­tu IB-lukio on käsit­tääk­seni osavas­taus ongelmaan. 

    Tätä en nyt kyl­lä tajua. Miten ihmeessä?

  74. Okei Tiedemies.

    Voisiko ratkaisu olla aikasem­mas­sa postauk­ses­sasi: “Ennen inter­netin aikaa ei ollut…” 

    Ope­tushal­lis­tus aloit­taa joka vuosi ken­tän tarpeista esi­in nous­sei­ta han­kkei­ta, jois­sa erit­täin mielel­lään sovel­letaan esim. tietotekni­ikkaa uuu­den­laisi­in oppimisym­päristöi­hin. Matikanopet­ta­jia koulut­ta­mal­la hei­dät ohjat­taisi­in seu­lo­maan luok­istaan ne, jot­ka asi­na help­pouden takia pitkästyvät ja joil­la olisi myös moti­vaa­tio­ta ja aikaa opiskel­la “oikea­ta” matem­ati­ikkaa. Hei­dät sit­ten koot­taisi­in läheisen yliopis­tokaupunki­in sään­nöl­lis­es­ti lähipäiville sosi­aal­is­tu­maan ja väli­a­jat net­ti pukkasi sel­l­aista ongel­maa ja fer­mat’n lauset­ta, ettei var­masti kävisi aika pitkäksi.

    Yliopis­to­jen matikan­laitok­setkin saisi­vat rekry­toin­tipo­h­jansa kun­toon ja assareille pien­tä puuhaa.

    Tosin — yllä mainitsin tuon moti­vaa­tion. Turus­sa esimerkik­si luon­non­ti­eteel­lis­es­ti pain­ot­tuneen luki­olin­jan sisään­pääsykeskiar­vo oli alhaisin koko kaupungis­sa (7,29) kun se saman lukion yleis­lin­jallekin oli läh­es numeron parem­pi (8,25).

    Jokin siinä matikas­sa ei nuo­ria “nap­paa”. Voisiko se ainakin osak­si olla tuo yllä väläyt­tämäsi facepalm-asenne? 

    Touko Met­ti­nen

  75. Saara: Näytit ajat­tel­e­van, että lah­jakku­us on syn­nyn­näi­nen omi­naisu­us, joka helpot­taa jonkin taidon oppimista tai asioiden muis­tamista. Olkoon niin. Tämän omi­naisu­u­den tun­nist­a­mi­nen onkin sit­ten hyvin vaikeaa. Matem­ati­ikan koe ei selvästikään riitä. Siinä mitataan taitoa, ei oppimiskykyä. Pitäisi siis seu­ra­ta lap­sien oppimista hyvin tarkkaan ja esimerkik­si mita­ta työhön käyte­tyn ajan määrä. Tämäkään ei riit­täisi, kos­ka uuden omak­sumis­es­ta helpot­taa val­tavasti jo opitut asi­at. Lapset pitäisi siis ensin mah­dol­lisim­man tehokkaasti tas­apäistää niin, että he osaisi­vat täs­mälleen saman ver­ran asioi­ta, jon­ka jäl­keen koe voitaisi­in aloitaa. Tämäkään ei ehkä riit­täisi, kos­ka per­soon­al­lisu­userot, lapsen kehi­tys­vai­he ja jois­sain tapauk­sis­sa ehkä sukupuolierotkin vaikut­ta­vat sovel­tuvim­man ope­tus­me­todin val­in­taan. Varhais­lap­su­u­den virik­keet muokkaa­vat myös erit­täin paljon oppimiskykyä. 

    Päädytään siihen, että käytän­nön tasol­la syn­nyn­näisen lah­jakku­u­den arvioimi­nen on mah­do­ton­ta. Silti siitä kuitenkin puhutaan, aivan kuin se olisi kenen tahansa tun­nis­tet­tavis­sa. Se taas minus­ta osoit­taa sen, että sen tun­nist­a­mi­nen ei itseasi­as­sa ole edes kovin kiin­nos­tavaa vaik­ka sil­lä perustel­laankin kaiken­laisia väit­teitä. Meille näyt­tää riit­tävän usko­mus, että jotain sel­l­aista on olemassa. 

    Palaan vielä Osmon kir­joituk­seen. Kaik­ki lapset saa­vat peri­aat­teessa musi­ikkik­oulu­tus­ta Suomes­sa. Lah­jakku­udel­la ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa. Toinen seik­ka on se, että musi­ikin tun­neil­la, jot­ka toki voisi­vat olla monel­la taval­la eri­laisia, opi­taan asioi­ta, joi­ta ei musi­ikkiopis­tossa opete­ta. Esimerkkinä käyköön vaik­ka Maamme-laulun sanat. 

    Eri­ty­is­lukuoi­ta on maas­samme vaik­ka minkälaisia. Urheilu­lukiot eivät ole tässä suh­teessa mitään poikkeuk­sia. Matem­ati­ikka­pain­ot­teisi­akin lukio­ta toki on. Eri­ty­is­lukioi­hin pääsy­vaa­timuk­se­na on hyvä perusk­oulun päästö­todis­tus, men­estys eri­ty­isalal­la sekä suosi­tuk­set. Mitään lah­jakku­u­teen viit­taavaa en tästä vielä löy­dä — ellei sil­lä sit­ten tarkoite­ta osaamista. Hyvät soit­ta­jat pää­sevät musi­ikkik­oului­hin. Hyvät urheil­i­jat men­estyvät urheilussa.

  76. tpyy­lu­o­ma:

    Ja Art­turille tiedok­si että käsit­tääk­seni ihan saman ver­ran nuo yksi­tyisk­oulut saa­vat rahaa kuin julkisetkin OM:ltä.

    Mitkä “nuo yksi­tyisk­oulut”? Ne, joi­ta kuka tahansa saa mil­loin tahansa perus­taa? Ja ne joiden puut­tumi­nen osoit­taa, että markki­noil­la ei ole niille kysyntää?

  77. Olen huo­man­nut että matem­ati­ikkaa soveltavas­sa työelämässä (IT-alal­la) pär­jäävät hyvin ne jot­ka ovat har­ras­ta­neet vakavam­min urheilu­la­jia tai esim. laulamista. Sosi­aal­isille taidoille tun­tuu ole­van enem­män kysyn­tää kuin puh­taalle syvem­män yliopis­to­ta­son matem­ati­ikalle.

    Muut osa-alueet (kuten lah­jakkuuk­sien kor­re­laa­tio jne.) jo käsitelti­in, mut­ta yhtä ei, ja tässä pudotan han­skat kyl­lä pois.

    Sosi­aalisen lah­jakku­u­den hyödyl­lisyys työelämässä perus­tuu paljolti nol­la­sum­maisi­in pelei­hin, so. sosi­aalis­es­ti lah­jakas pär­jää, jos nyt ei aivan muiden kus­tan­nuk­sel­la, niin ainakin melkein. Me emme arvos­ta kult­tuu­ri­na sitä, että tehdään asioi­ta, vaan sitä, että ollaan tärkeitä ja tehdään itsemme tärkeik­si muille. Tähän tarvi­taan sosi­aal­ista lah­jakku­ut­ta, hyvää viinapäätä jne.

    Kokon­aishyv­in­voin­nin lisään­tymi­nen tulee lyhyel­lä aikavälil­lä melkein kokon­aan ja pitkäl­lä aikavälil­lä yksi­no­maan, teknolo­gian kehi­tyk­ses­tä. Puh­tal­la yri­tyk­sen ja ere­hdyk­sen voimal­la etenevä teknologi­nen kehi­tys päät­tyy useim­mil­la aloil­la aika pian niiden kek­simisen jäl­keen, ja ain­oa (tun­net­tu) muu keino kehit­tää parem­paa teknolo­giaa, on matemaat­tis-luon­non­ti­eteel­lisen ymmär­ryk­sen lisäämi­nen ilmiöstä — ja sen jäl­keen tietysti palaami­nen yri­tyk­sen ja ere­hdyk­sen menetelmi­in eri näkökulmasta. 

    Sosi­aal­isil­la taidoil­la on roolin­sa toki tässäkin, kos­ka suurin osa paran­nuk­sista on paran­nuk­sia ihmisen näkökul­mas­ta, ja tois­t­en ihmis­ten ymmärtämistä tarvi­taan tähän. Se ei kuitenkaan — näin väitän — ole asia, joka mitenkään kär­sii abstrak­tin matemaat­tis­lu­on­non­ti­eteel­lisen ajat­telun kehit­tämis­es­tä. Jotkut väit­tävät näin syistä, joi­ta voi vain arvailla. 

    Stereo­tyyp­it “nörteistä” ovat pääsään­töis­es­ti vääriä; oman koke­muk­seni mukaan nörteil­lä — sil­loin kun he saa­vat olla rauhas­sa keskenään type­r­ien “sosi­aal­is­ten” nuorten kiu­san­te­ol­ta — on hyvät sosi­aaliset taidot ja muu­tamia poikkeuk­sia luku­unot­ta­mat­ta laa­jahkot sosi­aaliset kon­tak­tiverkos­tot. Stereo­tyyp­pi­tarkastelus­sa sivu­ute­taan kak­si olen­naista asi­aa: 1, jokaista syr­jään­vetäy­tyvää matemaat­tis­es­ti lah­jakas­ta “hikipinkoa” kohti on ole­mas­sa kymme­nen suun­nilleen yhtä lah­jakas­ta nor­maal­isti sosi­aal­ista nuor­ta. 2. Jokaista syr­jään­vetäy­tyvää matemaat­tis­es­ti lah­jakas­ta hikipinkoa kohti on ole­mas­sa viisikym­men­tä syr­jään­vetäy­tyvää heikko­lah­jaista nuorta.

  78. “Käsit­tääk­seni mikään ei estä perus­ta­mas­ta yksi­tyisk­oulua. Jos ei niitä markki­noille ole niin ei ole kysyntääkään.” 

    Minä lai­tan lapseni heti yksi­tyisk­oulu­un, kun saan vapau­tuk­sen vero­tuk­ses­ta niiltä osin, kuin mak­samani verot menevät koulutukseen.

    Eli kysyn­tää ei syn­ny kovin hel­posti, kun kaik­ki ovat jo pakko­mak­sa­neet “ilmaisen” koulun — minä myös muu­ta­man naa­purin lapsen osalta. Ostovoimas­ta ei ole paljoa jäl­jel­lä 55–56 % mar­gin­aaliv­eron ja muun SDP-riis­ton jälkeen.

  79. Mon­es­sa alak­oulus­sa on käytössä taso­ryh­mäope­tus, jos­sa matemaat­tis­es­ti taita­vat oppi­laat opiskel­e­vat omas­sa ryh­mässään muu­ta­man viikko­tun­nin. Tämän lisäk­si he saa­vat eriytet­tyä oppi­ma­te­ri­aalia ja suuren määrän kan­nus­tus­ta. Lop­un vas­tu­un lapsen matemaat­tis­ten taito­jen kehi­tyk­ses­tä jät­täisin kodeille ja har­ras­tusseu­roille. Sama pätee kaikki­in oppiaineisiin.
    Itse en ole vielä tutus­tunut oppi­laaseen, jolle peru­sopetuk­sen matem­ati­ik­ka olisi ollut liian help­poa. Taitavillekin löy­tyy kyl­lä nyky­isin haastei­ta ja opet­ta­jat tar­joa­vat niitä mieluusti.

    Parhait­en lah­jakkaiden eriytet­ty ope­tus onnis­tuu luokissa, jois­sa on pieni ryh­mäkoko ja hyvä luokka­hen­ki. Täl­löin lah­jakas oppi­las uskaltaa olla eri­lainen ja opet­ta­jal­la on myös aikaa antaa hänelle yksilöl­lisiä tehtäviä.

  80. Suomeen pitäisi saa­da shakkik­oulu­ja. Shak­ki on yksi parhaim­mista peleistä oppia shakki­nap­pu­loiden liikku­mista ja sitä, miten eri tilanteisi­in tulee shakissa ennakoi­da. Kuvit­te­len välil­lä ole­vani pelis­sä kuningas.

  81. # Tom­mi Vainikainen kirjoitti:

    “Nyt minus­ta olisi erit­täin tärkeä tietää, miten tun­nis­te­taan matemaat­tis­es­ti lah­jakas lapsi?”

    Osmo vois tosi­aan vas­ta­ta tähän kysymykseen.
    Taus­tana mainit­takoon se, että mul­la oli 16-vuo­ti­aana nelo­nen alge­bras­sa, geome­tri­as­sa ja fysi­ikas­sa. Muu­ta­man vuo­den sekoilun jäl­keen mul­la oli niis­sä kaikissa lau­da­tu­rit ja olisin päässyt sinne Osmon yliopis­toon ilman pääsykokei­ta. Jäi kuitenkin hie­man hämäräk­si mihin ammat­ti­in siel­lä oikein valmis­tu­taan ja menin mielu­um­min insinöörikouluun.

    Mul­la on sel­l­a­nen muis­tiku­va, että siir­ryin muu­ta­mas­sa kuukaudessa 10-ker­hoon, kun ostin “Schaum­m’s Out­line Series”-kirjoja ja luin lukion matem­ati­ikan etukä­teen. Sain hom­mas­ta jonkin­laisen kokon­aisku­van puudut­ta­van nip­peli­jauhamisen sijas­ta. Aidosti “Lah­jakas” ei kyl­lä mitään eri­tysk­oulu­ja kaipaa.

  82. tiedemies:

    Puh­tal­la yri­tyk­sen ja ere­hdyk­sen voimal­la etenevä teknologi­nen kehi­tys päät­tyy useim­mil­la aloil­la aika pian niiden kek­simisen jäl­keen, ja ain­oa (tun­net­tu) muu keino kehit­tää parem­paa teknolo­giaa, on matemaat­tis-luon­non­ti­eteel­lisen ymmär­ryk­sen lisäämi­nen ilmiöstä — ja sen jäl­keen tietysti palaami­nen yri­tyk­sen ja ere­hdyk­sen menetelmi­in eri näkökulmasta.

    mun mielestä sä ajat­telet nyt teknolo­giaa vähän sup­peesti. Kyl­lähän sosi­aalis­es­ti lah­jakkaat voi kek­siä uusia tapo­ja olla muiden ihmis­ten kanssa niin, että kaikil­la on mukavampaa.

    Yhteiskun­nan sään­nöt voi kans kehit­tyä yri­tyk­sen ja ere­hdyk­sen tai ihmisti­etei­den kaut­ta ilman luon­non­ti­etei­den kehit­tymistä. Sään­töjär­jestelmät on taval­laan teknologia.

    Siitä oon samaa mieltä, että loogises­sa ajat­telus­sa lah­jakas ei oo sosi­aalis­es­ti avuton.

  83. Minus­ta koko kysymys typ­istyy mölinäk­si, kos­ka tässä käytetään ter­miä “lah­jakas”. Se saa ihmiset jotenkin sokeak­si ilmiöille, jot­ka joka iki­nen tun­nistaa ympäristössään muuten.

    Ei mei­dän tarvitse panos­taa “lah­jakku­u­teen”, vaan tar­jo­ta mah­dol­lisu­us saa­da ohjat­tua ope­tus­ta mielekkääl­lä tasol­la, so. tasol­la, joka vas­taa kunkin osaamista. Siis muis­sakin asiois­sa kuin urheilus­sa ja musi­ikissa. Joskus tämä tarkoit­taa sitä, ettei ole mielekästä pitää las­ta tai nuor­ta “taval­lises­sa” koulus­sa, kos­ka hänelle mielekäs ope­tus on jos­sakin aineessa sel­l­aista, jota ei taas ole mielekästä tar­jo­ta suurelle osalle mui­ta oppilaita.

    Yhteiskun­ta hyväksyy tämän, kun kyse on musi­ik­ista, kuvataiteista, tai urheilus­ta, jopa teat­ter­ista. Paljon vähem­män hyväksyn­tää löy­tyy, kun kyse on biolo­gias­ta, kemi­as­ta, fysi­ikas­ta, matem­ati­ikas­ta, jne. 

    Osmon kysymys on ihan vali­di, mut­ta väärin muo­toil­tu. Kun kyse on kumikiekon hakkaamis­es­ta kepil­lä tai viu­lun­soitos­ta, ei ole mitään ongelmia, mut­ta “oikeasti tärkei­den” asioiden kohdal­la se muut­tuu heti vaar­al­lisek­si nat­sis­mi­in ver­rat­tavak­si rikokseksi.

  84. Sylt­ty kirjoitti:

    Ote­taan vaik­ka tuo matem­ati­ik­ka, kun siitä ollaan puhut­tu. Siinä suurim­mal­la osal­la ihmi­sistä lop­puu eväät lukion pitkään matem­ati­ikkaan ja vielä harvem­malle uppoaa yliopis­to­ta­soinen matematiikka.

    Näin­hän asia ei ole. Vas­ta jos­sain yliopis­ton jatko-opin­to­vai­heessa men­nään niin pitkälle, että suurelta osalta alka­vat kog­ni­ti­iviset edel­ly­tyk­set lop­pua. Olen läh­es­tulkoon var­ma, että läh­es kuka tahansa, joka on riit­tävän motivoitunut, pystyy omak­sumaan mais­ter­in­tutk­in­toon vaa­dit­ta­van määrän matem­ati­ikkaa. Kyse ei suurim­mak­si osak­si ole mis­tään kovin mon­imutkaises­ta, vaan enem­mänkin tot­tumuk­ses­ta abstrak­ti­in ajat­telu­un, ja tämä on opit­tavis­sa ole­va asia, siinä mis­sä lukutaitokin.

    En tarkoi­ta, että olisi mis­sään nimessä järkevää opet­taa yliopis­to­tutkin­non ver­ran matem­ati­ikkaa jokaiselle. Mut­ta matem­ati­ikan “vaikeus” on samankaltaista vaikeut­ta kuin luku- ja kir­joi­tus­taidon vaikeus lukutaidottomalle.

    Tietysti, ne, joil­la on luon­nos­taan (gee­nien tai varhais­lap­su­u­den joh­dos­ta) parhaat edel­ly­tyk­set abstrak­tien käsit­tei­den hah­mot­tamiseen, oppi­vat matem­ati­ikkaa nopeam­min, ja näin ollen saa­vat enem­män posi­ti­ivisia koke­muk­sia matem­ati­ikan oppimis­es­ta, ja näin ollen ovat motivoituneem­pia. Kehä ruokkii itseään. Luulen, että matem­ati­ikan oppimiseen ei vaa­di­ta lah­jakku­ut­ta. Sen sijaan olen var­ma, että siihen vaa­di­taan moti­vaa­tio­ta, ja lah­jakkail­la on moti­vaa­tio­ta var­masti enem­män kuin vähem­män lahjakkailla.

  85. Sylt­ty:

    Riip­puu var­maan siitä mitä tarkoite­taan men­estyk­sel­lä? Terävim­mälle huip­ulle ei mil­lään alal­la ole mah­dol­lisu­ut­ta päästä, jos ei ole lahjakas.

    Ei olekaan, vaan tarkoitin sitä että sinne ei pääse pelkästään ole­mal­la lah­jakas. Lah­jakku­us on vain perusedel­ly­tys, jon­ka jäl­keen pitää tehdä paljon työtä.

  86. Tom­mi Vainikainen, en minä ainakaan ole sitä mieltä, että lah­jakku­us olisi help­poa tai edes mah­dol­lista luotet­tavasti tun­nistaa. Kyl­lä siitä voidaan puhua myös ilman, että se voidaan tun­nistaa, vaik­ka tämä ehkä kuu­lostaakin hassulta. 🙂

    En kuitenkaan kan­na­ta lah­jakku­uskäsit­teen yliko­rostamista mm. jokapäiväisessä ope­tustyössä. Siel­lä riit­tää ihan sen havait­sem­i­nen, kuka pär­jää kul­loisel­lakin het­kel­lä mis­säkin asi­as­sa, ja mis­sä puolestaan on vaikeuk­sia. En usko sel­l­aiseen ped­a­gogiseen asen­teeseen, jos­sa osalle lap­sista tolkute­taan kuin­ka kovin lah­jakkai­ta nämä ovat, ja muut seu­raa­vat tätä sivus­ta. Kan­nus­tuk­ses­ta hyö­tyy jokainen, ja mielel­lään kan­nus­tuk­sen tulisi keskit­tyä omaan yrit­tämiseen ja panos­tuk­seen eikä syn­nyn­näisi­in (tai sel­l­aisi­na pidet­ty­i­hin) omi­naisuuk­si­in. Muis­tan olleeni jo pikku­lapse­na tätä mieltä. Ärsyt­ti val­tavasti, että paljon min­ua enem­män vaivaa näke­viä ei kehut­tu ja palkit­tu lainkaan samas­sa mit­takaavas­sa kuin minua.

    Juuri sik­si kan­natankin jous­tavia taso­ryh­miä, että kul­lakin oppi­laal­la olisi mah­dol­lisu­us mis­sä tahansa vai­heessa siir­tyä ryh­mästä toiseen oman pär­jäämisen mukaan. Kenenkään ei tarvit­sisi tyl­sistyä (jos ryh­mien vaa­tivu­us ja oppi­las­määrät olisi mitoitet­tu hyvin), ja kukaan ei jäisi oman ryh­män­sä sisäl­lä liikaa jäl­keen. Tässä jär­jestelyssä nekin tapauk­set tuli­si­vat parem­min huomioiduik­si, jot­ka eivät ensin pär­jää vaikka­pa matikas­sa lainkaan, ja parin vuo­den kulut­tua ovat ikäryh­män­sä edistyneimpiä.

  87. Sep­po Ryväs, eikö sin­ulle tul­lut tyl­sää matikan­tun­neil­la? Etkö usko, että jos olisit voin­ut käyt­tää ne yläas­teen tun­nit lukiomatikan opiskelu­un omas­sa tahdis­sa (ja sen jäl­keen yliopis­tom­atikan), olisit oppin­ut olen­naisia jut­tu­ja tehokkaam­min tai enem­män tai sekä että?

    En tarkoi­ta että men­nyt­tä pitäisi kat­ua tai jäädä haikaile­maan, mut­ta jos nyt ker­ran yleistäen mietitään miten jatkos­sa suo­ma­lais­ten joukos­ta saisi muu­ta­man kan­sain­välisen huip­putek­i­jän aikaisek­si, niin eikö vaiku­takin siltä ettei ajal­laan annetus­ta, oman­ta­sois­es­tasi oppi­sisäl­löstä olisi ainakaan hait­taa ollut? En sano, ettetkö voisi olla alasi kan­sain­vä­li­nen huip­pu nytkin, mut­ta huip­ul­la­han ei ole kat­toa: aina voisi olla vielä parempi.

  88. Kokon­aishyv­in­voin­nin lisään­tymi­nen tulee lyhyel­lä aikavälil­lä melkein kokon­aan ja pitkäl­lä aikavälil­lä yksi­no­maan, teknolo­gian kehityksestä.

    No ei tule. Kokon­aishyv­in­voin­ti kas­vaa kun tuot­tavu­us kas­vaa, tuot­tavu­ut­ta taas voidaan kas­vat­taa esimerkik­si käyt­tämäl­lä teknolo­giaa tai organ­isoimal­la työ uudelleen tehokkaam­min. Siis nimeno­maan käyt­tämäl­lä teknolo­giaa, itsessään sil­lä ei tee yhtään mitään. Tämä taas vaatii useim­miten että ihmiset muut­ta­vat toim­intat­apo­jaan, uusia rahoi­tus- ja lasku­tus­mall­e­ja, tuotan­to­tapo­jen määrit­tämistä, tms. sel­l­aista mis­tä ne jovi­aalit tyyp­it sopi­vat kahvin ääressä.

    Kun teknolo­gia kehit­tyy se useim­miten mon­imutkaistuu, yhä sofistikoituneem­mat ihmi­sistä ja teknolo­gias­ta koos­t­u­vat jär­jestelmät puhutaan sit­ten tietoverkoista, rahoi­tus­markki­noista tai vaikka­pa julk­ishallinnos­ta koet­tel­e­vat mon­imutkaisu­udessaan käsi­tyskyvyn rajo­ja. Tuon mon­imutkaisu­u­den hallinta eli ohjaami­nen johonkin hyödyl­liseen on se mikä tuot­taa, itseasi­as­sa vaik­ka niil­lä kas­va­tusti­eteil­i­jöil­lä saat­taa olla tähän hyvinkin enem­män annet­tavaa kuin insinööreillä.

  89. az: Esitä ne lainko­h­dat, jot­ka estävät sin­ua perus­ta­mas­ta omaa koulua omille ja naa­purisi lapsille.
    Kalle: kuka tuhosi yksi­tyiset koulut? Etteivät vain olleet niiden ylläpitäjät niiden tul­tua kan­nat­ta­mat­tomik­si? Asi­akkaat kato­si­vat, kos­ka he eivät saa­neet lukukausi­mak­suille riit­tävää lisäar­voa julk­isi­in koului­hin verrattuna.

  90. Vielä koul­u­lu­vista. Mielestäni oman koulun perus­tamiseen ei sen kum­mem­pia lupia tarvi­ta. Mut­ta sit­ten tarvi­taan, jos sitä halu­taan pyörit­tää yhteiskun­nan rahoil­la. Käytän­nössä nyky­isin kaik­ki “yksi­tyisetkin” koulut toimi­vat verovaroil­la, sil­lä mak­sajia ei muuten tah­do löytyä.

  91. Antti Rasi­nen:

    Paras asia, mitä lah­jakkaalle lapselle voisi tehdä, olisi opet­taa tätä oikeasti oppi­maan. Nykyi­nen koulu­jär­jestelmä onnis­tuu tässä enem­mistön kohdal­la ihan kohta­lais­es­ti. Lah­jakkail­la lap­sil­la tulee sen sijaan vas­taan tämä “kirous”, kun jos­sain vai­heessa luon­tainen kyky ei riitä ja täy­ty­isi oikeasti vähän panostaakin. 

    Olen oman ja tut­tavieni näp­pitun­tu­man perus­teel­la erit­täin väkevästi samaa mieltä. Jatku­vasti tulee vas­taan tapauk­sia, jois­sa nuoru­u­den hyväpäisyys on vai­h­tunut turhau­tu­miseen yliopis­to­ta­sol­la, kun pelkkä tun­neil­la hereil­läo­lo ei enäå riitäkään. Osa tajuaa tilanteen, osa ei. 

    Itse en ole liki­mainkaan fik­suim­mas­ta päästä — ehkä siinä parhaan 10 % kohdal­la — mut­ten silti joutunut tekemään ala-asteen kol­man­nen luokan jäl­keen lainkaan kotite­htäviä, enkä kir­joituk­si­inkaan vaivau­tunut luke­maan. TKK:lle siir­tyessä “menetin” peruskurs­seil­la kolmisen vuot­ta ja olin hiuskar­van päässä koulunkäyn­nin lopet­tamis­es­ta, kunnes sisäistin, että opiskelun eteen pitää joskus tehdä töitäkin. Sit­ten tulikin tehtyä suurin osa opin­noista seu­raa­van kah­den vuo­den aikana.

    Omaa hölmöyt­tä tietysti, mut­ta silti välil­lä toivoi, että olisi istu­mis­li­has­ten käyt­töön oppin­ut tai opetet­tu jo vähän aikaisem­min. Paljon vähem­mäl­lä ham­mas­tenkiristyk­sel­lä ja alaku­lol­la olisi päässyt.

  92. tiedemies

    Sosi­aalisen lah­jakku­u­den hyödyl­lisyys työelämässä perus­tuu paljolti nol­la­sum­maisi­in pelei­hin, so. sosi­aalis­es­ti lah­jakas pär­jää, jos nyt ei aivan muiden kus­tan­nuk­sel­la, niin ainakin melkein.

    Ehkä kuitenkn pois­lukien pomot? Sosi­aalis­es­ti lah­jakas pomo voi motivoi­da, aut­taa ris­tiri­itati­lanteis­sa jne. kun taas “vähem­män lah­jakas” voi dis­sa­ta, tule­hdut­taa tilan­net­ta entis­es­tään tai jopa olla huonon ilmapi­irin pääsyy. Ero porukoiden tulok­sen­tekokyvyssä voi olla huomattava.

  93. Toi mun tek­sti meni vähän pieleen, siitä saa sen käsi­tyk­sen että sosi­aa­li­nen lah­jakku­us / lah­jat­to­muus kor­relois kusipäisyy­den kanssa. Mitä tarkotin on että esim. tekni­ikka­pain­ot­teisen johta­jan huonot sosi­aaliset kyvyt voivat heiken­tää työryh­män tuloksentekokykyä.

  94. Sep­po Ryväk­sen tari­na ker­too juuri sen mis­tä on kysymys. Parin vuo­den keskit­tymisel­lä voi kir­joit­taa matem­ati­ikas­ta lau­da­turin. Se ei valitet­tavasti ker­ro Sepon lah­jakku­ud­es­ta vaan siitä mil­lä tasol­la ope­tus ja vaa­timuk­set ovat lukiossa.

    Keskustelua luet­tuani tun­tuu että ihmiset jot­ka eivät ole opiskelleet matemaat­tisia ainei­ta eivät tai­da ollenkaan käsit­tää miten surkeal­la tolal­la on mei­dän matem­ati­ikan opetus.

    Muis­tan oma­l­ta opiskelu ajal­ta sen että noin puo­let ensim­mäisen vuo­den fysi­ikan opiske­li­joista jou­tui osal­lis­tu­maan laitok­sen jär­jestämään matem­ati­ikan tukiopetuk­seen kos­ka eivät mitenkään muuten olisi selvi­neet laskuharjoituksista.
    Se että lukion laa­ja matem­ati­ik­ka ei yksik­er­tais­es­ti anna riit­täviä eväitä matemaat­tis­ten ainei­den yliopis­to tasoiseen opiskelu­un oli tiedos­sa jo 90 luvun alus­sa ja tietääk­seni ongel­ma on siitä vain pahentunut.

  95. Näyt­tää siltä, että täl­läkin pal­stal­la useim­mat kan­nat­ta­vat luokkay­hteiskun­taa eli lapsen tule­va yhteisku­nan­lli­nen ase­ma pitäsi määräy­tyä van­hempi­en tulo­jen ja ase­man mukaan.

    Ja näin­hän on todel­la käymässä, sosi­aa­li­nen kier­to on län­si­mais­sa hidas­tu­mas­sa ja ryysy­istä rikkak­si alkaa olla vain myytti.
    Täl­laiset yhteiskun­nat ovat kaatuneet uud­is­tusten puutteeseen,hyvä esimerk­ki on itäi­nen naapuri.
    Siel­läkin yhteiskun­ta siir­tyi perin­nöl­liseen asemamajärjestelmään 

    Todel­lisia lah­jakkuuk­sia on todel­la vähän ‚siihen ryh­mään kuu­luu n 1 % väestöstä eli ikälu­okas­ta n 600.

    Kun koulu­ja on n 3000 niin eipä noi­ta todel­la lah­jakkai­ta riitä edes kah­ta joka kouluun.
    Jos taas ote­taan nuo 10 oppi­laat mukaan niin joukko kas­vaa n 3000 eli sil­loin ikälu­okkaa ja koulua kohti on yksi henkilö.

    Aika vaikea näin pienelle joukolle on jär­jestää lisähar­ras­tuk­sia, etenkin kun halut ja tarpeet poikkea­vat itse lah­jakku­u­den alueesta

    Min­ul­la päät­ti nuorem­pikin poi­ka perusk­oulun 10 keskiar­vol­la, joten henkilöko­htaista koke­mus­ta asi­as­ta on riittävästi.
    Eivät nämäkään nuoret niin poikkeav­ia ole, että tarvit­si­vat yhteiskun­nan hyysäystä.
    He kuu­lu­vat niihin men­estyji­in, jot­ka osaa­vat jo itse huole­htia tarpeis­taan ja etsivät noi­ta ylimääräisiä haastei­ta aivan ilman ulkop­uolista apuakin.

    Eikä se matemaat­tis­es­ti lahjkaskaan halua vält­tämät­tä lisää matem­ati­ikkaa vaan jotain aivan muuta.
    Ei ole itses­tään selvää, että lah­jakku­us johonkin olisi se ihmisen oma halu omas­ta alasta.

    Esim USA:n ehkä älykkäin henkilö on täl­lä het­kel­lä James Woods,ÄÖ 180, mut­ta hän on tyy­tynyt näyt­telemään b‑luokan sar­jois­sa ja elokuvissa.
    Tai venäläi­nen matem­ati­ikkanero Grig­ori Perel­man elää eristyk­sis­sä muus­ta yhteisöstä per­heen­sä kanssa eikä hänestä ole juuri hyö­tyä muulle yhteiskunnalle.Pitäisikö hänet pakot­taa tutk­i­jak­si johonkin yliopistoon

    Toinen lah­jakkaan lapsen ongelmista on, että hänen on opit­ta­va elämään tavis­ten kanssa ja eristämi­nen muista johtaa vain vaikeuk­si­in yksi­tyiselämässä ja voi ohja­ta koko elämän sivuraiteelle.

  96. Suomes­sa suurimpia men­estyjiä ovat olleet ral­li-F1-kuskit ‚moot­toripyöräil­i­jät, veneilijät.

    Pitäisikö lah­jakkaille kuskeille perus­taa kilpa-ajokouluja ??

    Tai jääkiekkkoil­i­jat ? Heille jääkiekkokoulu ?

    Tai pop-muusikoille oma musi­ikkiopis­to ? Nythän tuo ylimääräi­nen ope­tus keskit­tyy lähin­nä klas­siseen musi­ikki­in mut­ta joku Ville Valo tai Nightwish työl­listää Suomes­sa enem­män kuin paperitehdas

  97. “Minus­ta pitäisi jär­jestää eri­ty­isope­tus­ta myös matemaat­tis­es­ti lah­jakkaille. Matem­ati­ik­ka on vähän saman­lainen asia kuin musiikki. ”

    Matem­ati­ik­ka on vain ogelmien ratkaisun apu­vä­line ja ensin täy­tyy hal­li­ta mmenetelmät hyvin, jot­ta voi oikeasti käyt­tää matem­ati­ikkaa apuna .
    Matemaat­tiseti lah­jakas voi suun­tau­tua hyvin mon­elle alalle, joten enpä usko, että per­suk­ouli­un opet­ta­jien rah­keet riit­tävät jokaisen tieteenalan tieteenalal­la tarvit­ta­van eri­ty­is­matem­ati­ikan opetukseen.

    On vähän eri asia laskeskel­la sähköpi­ire­jä kuin tehdä luju­us­laskelmia tai kehitel­lä lasken­tamenetelmiä näi­hin tarkoituksiin ?

    1. Perusk­oulun opet­ta­ja ei ehkä pysty opet­ta­maan matikkaa lah­jakkaille matemaatikoille, kuten ei lah­jakkaille viulis­teillekaan. Ratkaisun pitäisi olla vähän saman­lainen kuin musi­ikin opetuk­ses­sa — sil­lä ero­tuk­sel­la, ettöä tuon eri­ty­isopetuk­sen voisi saa­da koulu­tun­tien aikana, siis saisi vapau­tuk­sen taval­lisil­ta matikan­tun­neil­ta. Ei toi­mi syr­jäseuduille, kuten ei musi­ikin eri­ty­i­siopetuk­skaan, mut­ta toimii enem­mistön oppi­laista kohdalla.

  98. “Stereo­tyyp­it “nörteistä” ovat pääsään­töis­es­ti vääriä; oman koke­muk­seni mukaan nörteil­lä – sil­loin kun he saa­vat olla rauhas­sa keskenään type­r­ien “sosi­aal­is­ten” nuorten kiu­san­te­ol­ta – on hyvät sosi­aaliset taidot ja muu­tamia poikkeuk­sia lukuunottamatta”

    Heh , olen nyt ollut muu­ta­man ker­ran Ressun oppi­laiden valvo­jana retkil­lä ja bileis­sä eivätkä nämäkään nuoret poikkea muista nuorista.
    Aivan saman­laisia kiusaa­jia, räy­hääjiä, a‑sosiaalisia etc löy­tyy tästäkin joukosta.
    On aivan yhtä stereo­tyyp­pinen käsi­tys, että 10 oppi­las on rauhalli­nen, fik­su , ei kiusaa, ei tee jäynää, ei ryyppää

  99. Liian van­ha:

    Matem­ati­ik­ka on vain ogelmien ratkaisun apu­vä­line ja ensin täy­tyy hal­li­ta mmenetelmät hyvin, jot­ta voi oikeasti käyt­tää matem­ati­ikkaa apuna . 

    Noin voi sanoa ain­oas­taan joku, joka ei ole koskaan näh­nyt sitä sym­me­tri­an kauneut­ta ja yksinker­taisu­u­den mon­imutkaisu­ut­ta, joka matem­ati­ikkaan sisältyy.

    Matemaat­tiseti lah­jakas voi suun­tau­tua hyvin mon­elle alalle, joten enpä usko, että per­suk­ouli­un opet­ta­jien rah­keet riit­tävät jokaisen tieteenalan tieteenalal­la tarvit­ta­van eri­ty­is­matem­ati­ikan opetukseen. 

    No itseasi­as­sa perus­menetelmät ja peri­aat­teet ovat melko pitkälle samo­ja. Ne mon­imutkaisem­mat erikoisju­tut voi opiskel­la sit­ten yliopsitossa.

    Siitä olen samaa mieltä, että prusk­oulun opet­ta­jal­la eivät (ainakaan pääsän­töis­es­ti) riitä, mut­ta eipä tarvitse riittääkään.

    On vähän eri asia laskeskel­la sähköpi­ire­jä kuin tehdä luju­us­laskelmia tai kehitel­lä lasken­tamenetelmiä näi­hin tarkoituksiin ? 

    No itseasi­as­sa, samat diff­isy­htälöt siel­lä viuhuu. Se on oikeas­t­aan suo­ras­taan häm­mästyt­tävää, kuin­ka lähel­lä toisi­aan eri insinööri­ti­eteet ovat — noin niinkuin matemaat­tis­ten menetelmien suhten 🙂 

    Tietenkin jokaisel­la alal­la on omat kom­mer­venkkin­sä, mut­ta ne oppii kyl­lä nopeasti, jos on vah­va matemaat­ti­nen pohja.

    Kari

  100. Todel­lisia lah­jakkuuk­sia on todel­la vähän ‚siihen ryh­mään kuu­luu n 1 % väestöstä eli ikälu­okas­ta n 600.

    Mis­tähän tämä osu­us on tem­pais­tu? Ja tarkoi­tatko nimeno­maan matematiikkaa?

  101. Perusk­oulun opet­ta­ja ei ehkä pysty opet­ta­maan matikkaa lah­jakkaille matemaatikoille […]

    Ei kukaan perusk­oul­u­lainen ole matemaatikko vai mitä ihmettä nyt tarkoi­tat? Matemaatikko on tutk­i­jak­oulu­tuk­sen saanut asiantuntija. 

    Yläas­teen matem­ati­ikan opet­ta­jal­la on ylem­pi korkeak­oulu­tutk­in­to matem­ati­ikas­ta sekä ped­a­gogis­est opin­not eli on se aika kum­ma, jos ei pysty. 

    Alkaa olla vähän mys­ti­fioin­nin maku tässä matemaat­tises­sa lah­jakku­udessa. Ihan kuin kesku­udessamme olisi paljonkin joitain ylilu­on­nol­lisia nero­lap­sia juuri matem­ati­ikan saralla. 

    Täl­laisia löy­tyy aina sil­loin täl­löin isoista pop­u­laa­tioista esim. Kiinas­ta tai Inti­as­ta, mut­ta eiköhän tääl­lä nyt ihan riitä taval­liset mais­ter­it opet­ta­maan murkkuikäisille matikkaa, myös erit­täin lah­jakkaille. Jos joku superyk­silö jostain putkah­taa esi­in, niin eiköhän hänelle sit­ten löy­dy vaik­ka yliopistopaik­ka suo­raan 15-vuotiaana.

  102. “sil­lä ero­tuk­sel­la, ettöä tuon eri­ty­isopetuk­sen voisi saa­da koulu­tun­tien aikana, siis saisi vapau­tuk­sen taval­lisil­ta matikantunneilta”

    Helsin­gin perusk­ouluis­sa opiske­li 37000 oppi­las­ta eli n 4000 per vuosikurssi.
    Näistä ns 10 oppi­lai­ta 1800 yhteen­sä tai 200 per vuosikerta.
    Matemaat­tis­es­ti lah­jakkai­ta on ehkä vuosikurssista 100 ja heistä ehkä 30 kiin­nos­tunut lisä-tai kor­vaavas­ta opetuk­ses­ta, joten heistä saisi muu­ta­man ryhmän .
    Mut­ta matem­ati­ikan ope­tus on muiden tun­tien seassa ja perusk­oulus­sa ei ole hyp­py­tun­te­ja, joten ope­tus pitäisi jär­jestää muiden ainei­den kus­tan­nuk­sel­la tai koulu­tun­tien päätteeksi.

    Ja siltikin noille matem­at­tis­es­ti lah­jakkaille pitäisi ensin opet­taa sama kuin perusk­oulus­sakin ja har­jaan­nut­taa hei­dät käyt­tämään menetelmiä kuten muidenkin.
    Päälle tulee vielä matkustelu koulupäivän aikana

    Mut­ta matem­ati­ikkaan löy­tyy omat ker­hon­sa kuten urheilu­un tai musikki­in, ei siihen tarvi­ta yhteiskun­nan holhousta.Koulut voivat toki olla ker­ho­jen yhteistyökump­panei­ta kuten alla näkyy

    “Sum­ma­mu­tik­ka-ker­hot

    Sum­ma­mu­tikan matem­ati­ikkak­er­hot ovat perusk­oulun alalu­okkien oppi­laille suun­nat­tu­ja ker­ho­ja, jot­ka kokoon­tu­vat eri puo­lil­la pääkaupunkiseu­tua koulu­jen tilois­sa. Ker­hot jär­jestetään yhteistyössä Helsin­gin yliopis­ton, LUMA-keskuk­sen ja ker­hok­oulu­jen kanssa.

    Ker­hois­sa tutus­tu­taan matem­ati­ikkaan askar­rellen, liikkuen ja pelat­en. Tärkein­tä ovat hauskan­pito ja onnis­tu­misen elämyk­set. Mieliku­vi­tus ja luovu­us ovat tarpeen, kun matem­ati­ikkaa leik­itään ja tutk­i­taan yhdessä. Ker­hot ovat suun­nat­tu kaiken­laisille matem­ati­ikan oppijoille.

    Kevääl­lä 2007 eri puo­lil­la pääkaupunkiseu­tua toi­mi yhteen­sä 34 Sum­ma­mu­tik­ka-ker­hoa. Matem­ati­ikkaa niis­sä tut­ki yli 500 lasta.

    Koulu­jen ilmoit­tau­tu­mi­nen matikkak­er­ho-yhteistyök­ouluk­si on kevään 2010 osalta päät­tynyt. Ilmoit­tau­tuneisi­in on otet­tu yhteyttä.

  103. Lisää matem­ati­ikkak­er­hoista löy­tyy esim tästä artikkelista
    Mat­mati­ikas­sakin voi soveltaa verkko-opiskelua ja sil­loin kat­tavu­us on laaja.
    Tosin syr­jäseudut ovat ulkona verkko-opetuk­ses­takin, kos­ka ei ole kun­non tietoliikenneyhteyksiä 

    http://solmu.math.helsinki.fi/2006/erik2/matkerhot.pdf

  104. Vähäpätöisel­lä Suomel­la ei ollut paljoa ylpeilyn aihet­ta itsenäistymisen jäl­keen. Oli sen­tään urheil­i­jat, jot­ka juok­si­vat Suomen maail­mankar­talle. Ja Sibelius. Eikös koh­ta ruvet­tukin panos­ta­maan näi­hin “suo­ma­laiskansal­lisi­in vahvuuk­si­in”? Saunalukioi­ta ei sen­tään perustettu.

    Tuli Nokia ja maa­han piti saa Nokia-insinööre­jä. Firma­han spon­soroikin muis­taak­seni jotain matikkalukio­ta. Luulen, että tämä innos­tus matikan eri­ty­isopetuk­seen kumpuaa Nokia-innostuksesta. 

    Entäs muut lah­jakku­u­den lajit? Mik­sei voisi olla käsi­työlukio­ta? Kuvaa­mataide, kielet, kemia, lääketiede … Miten olisi geolo­gialukio, nyt kun kaivos­toim­inta alkaa saa­da vauhtia?

    Ehkä matikkalah­jakku­us ilmen­tää kuitenkin yleisem­pää lah­jakku­ut­ta. Ehkä lukioi­ta voisi perus­taa moniä­lykkyys­teo­ri­an kat­e­go­ri­oiden mukaan:
    http://fi.wikipedia.org/wiki/Moni%C3%A4lykkyysteoria

  105. Tapio Pel­to­nen
    ” Olen läh­es­tulkoon var­ma, että läh­es kuka tahansa, joka on riit­tävän motivoitunut, pystyy omak­sumaan mais­ter­in­tutk­in­toon vaa­dit­ta­van määrän matematiikkaa.”

    Mitä mais­ter­itutk­in­toa tarkoi­tat? Useim­mis­sa mais­ter­itutkin­nois­sa vaa­dit­tu matem­ati­ik­ka on kevyem­pää, mitä sisäl­tyy lukion lyhyen matematiikkaan.

    Jos taas tarkoi­tat matem­ati­ikan tutk­in­toa, niin ei var­masti onnis­tu, useim­mat eivät pää­sisi läpi edes teknil­lisen tiedekun­nan matem­ati­ikankursse­ja muuten, kuin opet­tele­mal­la ulkoa tärp­pite­htävät mitään niistä tajuamatta.

    “Mut­ta matem­ati­ikan “vaikeus” on samankaltaista vaikeut­ta kuin luku- ja kir­joi­tus­taidon vaikeus lukutaidottomalle.”

    Roskaa. Kyl­lä se nyt vaan on niin, ettei kaik­ista ihmi­sistä ole kaikkeen. 

    ” Luulen, että matem­ati­ikan oppimiseen ei vaa­di­ta lahjakkuutta. ”

    Kyl­lähän kuka tahansa oppii laske­maan yhteen- ja ker­to­lasku­ja, mut­ta kylmä tosi­a­sia on, että tietyn tason jäl­keen pelkkä moti­vaa­tio ei auta ja se taso tulee useim­mille lukion pitkän matikan kohdal­la vastaan.

  106. Kun meil­lä oli aikoinaan lisäope­tus­ta matem­ati­ikas­sa sitä _haluaville_, se oli nimeno­maan _lisäopetusta_ . Sitä annet­ti­in iltaisin, viikon­lop­puisin, ja kesäisin. Halukkai­ta oli paljon, ja opet­ta­jat halu­si­vat opettaa.

  107. Melkein jo tästä ketjus­takin mielestäni näkee, että se joukko joka nyt jää ilman kun­nol­lista ja oman tasois­taan matem­ati­ikan ope­tus­ta (puhutaan nyt selvyy­den vuok­si vain siitä), ei ole mitään promillen tai edes pros­entin luokkaa, vaan näitä ihmisiä on paljon. Se, että nykyiset perusk­oulun opet­ta­jat eivät pysty opet­ta­maan nyky­istä edis­tyneem­pää matem­ati­ikkaa (jos näin todel­la on) ei ole hyvä syy jät­tää merk­it­sevä osa jokaises­ta ikälu­okas­ta vaille kun­nol­lista ope­tus­ta. Lisäk­si tämä oletet­tu puute on kyl­lä kor­jat­tavis­sa. Siitä esim. 10% suu­ruis­es­ta joukos­ta matemaat­tis­es­ti “liian lah­jakkai­ta” (nyky­opetuk­seen näh­den) löy­tyy kyl­lä opet­ta­jat, joil­la riit­tää kykyä opet­taa matem­ati­ikkaa tasol­la, jota nämä oppi­laat tarvitsevat.

    Itse­hän en ole mis­sään tapauk­ses­sa matemaat­tis­es­ti mitenkään poikkeuk­sel­lisen lah­jakas. Lukios­sa lyhyt matik­ka oli kyl­lä liian help­poa min­ulle, ja opet­ta­ja repi hiuk­set päästään kun ei voin­ut taju­ta mik­si joku kaltaiseni val­it­sisi sen vapaae­htois­es­ti (syynä oli 105 kurssin yhteis­määrä, jos­ta olisi pitänyt kar­sia liikaa mui­ta ainei­ta pitkän matikan kurssien tieltä). Mut­ta yläas­teen lopus­sa osal­lis­tu­in pitkälle matikalle aikovien eriytet­tyyn opetuk­seen, joten min­ul­la on joku käsi­tys omista lahjois­tani, jot­ka lienevät pitkä­matikkalais­ten joukos­sa suun­nilleen keskitasoa.

    Tästä huoli­mat­ta yläas­teen matem­ati­ikan­tun­nit oli­vat mielestäni aivan nau­ret­tavaa roskaa. Vaik­ka yleen­sä pyrin käyt­täy­tymään tun­neil­la mah­dol­lisim­man hyvin ja häir­iötä aiheut­ta­mat­ta, taatak­seni muille mah­dol­lisu­u­den oppia, matikan­tun­neil­la jopa min­ul­ta lähti mopo käsistä. Kehitin mm. “visaisia” kom­pakysymyk­siä, joi­ta saat­toi liian tyl­sän tun­nin aikana kysyä opet­ta­jal­ta (joka yleen­sä harhau­tui pohdiskele­maan niitä koko lop­putun­nin ajak­si) ja häir­itsin muutenkin opetusta.

    On var­masti sit­ten vielä asia erik­seen, miten saataisi­in ruokit­tua oikeasti huip­pu­lah­jakkaidenkin oppimista mah­dol­lisim­man varhais­es­ta vai­heesta alka­en ilman että sitä varten pitää perus­taa näille ihmisille kokon­aan uusia koulu­ja. Minus­ta alku­un voisi kokeil­la vaik­ka vain sitä, että poikkeuk­sel­lisen nopeasti ja hyvin suo­ri­u­tu­valle annetaan edis­tyneem­pää mate­ri­aalia itseopiskeltavak­si, ja hän saa käyt­tää oppitun­nit sen kanssa painimiseen. Jos opet­ta­ja ei osaakaan hän­tä ohja­ta, niin ainakin on annet­tu jokin mah­dol­lisu­us toteut­taa lahjojaan.

  108. Liian van­ha, olen kanssasi itse asi­as­ta samaa mieltä, mut­ta sitä en ole huo­man­nut että moni tääl­lä kan­nat­taisi luokkay­hteiskun­taa (mieleeni tulee äkkiseltään vain az). Jos ope­tus­ta eriytetään sen mukaan, mil­lä tavoin oppi­laat käytän­nössä edis­tyvät, se merk­it­see mielestäni lisään­tyvää tasa-arvoisu­ut­ta eikä päin vas­toin. Etenkin jos eriyt­tämi­nen tapah­tuu ilman leimaamista lah­jakkaik­si ja vähem­män lah­jakkaik­si, siis siten että ain­oas­taan kunkin oppi­laan sen­hetki­nen suo­ri­u­tu­misen taso määrää, miten hän­tä opetetaan.

  109. “Se, että nykyiset perusk­oulun opet­ta­jat eivät pysty opet­ta­maan nyky­istä edis­tyneem­pää matem­ati­ikkaa (jos näin todel­la on) ei ole hyvä syy jät­tää merk­it­sevä osa jokaisesta”

    Opet­ta­jat nou­dat­ta­vat ope­tus­su­un­nitel­maa ja kykenevät kyl­lä sen hoita­maan menestyksekkäästi

    “Lukios­sa lyhyt matik­ka oli kyl­lä liian help­poa min­ulle, ja opet­ta­ja repi hiuk­set päästään kun ei voin­ut taju­ta mik­si joku kaltaiseni val­it­sisi sen ”
    Kir­joitit matikas­ta var­maan L ja kaik­ki kokeet oli­vat 10:jä ??

  110. “Mis­tähän tämä osu­us on tem­pais­tu? Ja tarkoi­tatko nimeno­maan matematiikkaa?”

    Lah­jakku­u­den yksi perus­ta on älykkyys ja erit­täin älykkäinä pide­tään niitä, jot­ka ylit­tävät 130–150 arvon riip­puen vähän mil­lä hajo­nan­l­la asi­aa tarkastellaan.
    Näitä on n 1–3 % pop­u­laa­tios­ta, joten ei näitä erikoisen lah­jakkaitakaan enem­pää ole ja jos halu­taan vain se hup­pu niin sil­loin tuo 1 % on sopi­va määritelmä huipuille, kos­ka huip­ulle ei mon­taa mahdu.

    Mon­tako matem­ati­ikan pro­fes­so­ria meil­lä tarvitaan ?
    Halu­taanko heitä tuhan­sia tai kym­meniä tuhansia ?

  111. Catili­na:

    Kun meil­lä oli aikoinaan lisäope­tus­ta matem­ati­ikas­sa sitä _haluaville_, se oli nimeno­maan _lisäopetusta_ . Sitä annet­ti­in iltaisin, viikon­lop­puisin, ja kesäisin. Halukkai­ta oli paljon, ja opet­ta­jat halu­si­vat opettaa.

    Minus­ta vapaae­htoista lisäope­tus­takin saa antaa ja ottaa vas­taan ken halu­aa, mut­ta todel­lista ongel­maa, nykype­r­usk­oulumme opetuk­sen sopi­mat­to­muut­ta useille siel­lä opiskeleville, se ei ratkaise.

    Edis­tyneet tyl­sistyvät tun­neil­la eivätkä voi opetel­la niitä asioi­ta jot­ka sil­lä het­kel­lä meni­sivät heille opti­maalis­es­ti jakelu­un, kun puolestaan jäl­jessä tule­vat koke­vat suori­tu­s­painei­ta ja huonom­muu­den­tun­tei­ta. Sik­si ope­tus­ta täy­tyy eriyt­tää. Ja sik­si, että ne edis­tyneetkin jou­tu­isi­vat opet­tele­maan tyl­sältä tun­tu­vaa puur­tamista ja itsen­sä ylit­tämistä. Tätähän ei saavute­ta siten, että tar­jo­taan halukkaille lisäopetusta.

  112. tpyy­lu­o­ma, tuo ei ollut mikään vas­taväite. Teknolo­gia on sitä, miten sitä käytetään. Tuo on vähän sama, kuin jos väit­teeseen “kir­jat koos­t­u­vat sanoista”, ja sanois­it että “eivät koos­tu, vaan kir­jois­sa on aina tarina”. 

    Ei vasarakaan ole “teknolo­giaa” ennenkuin sil­lä hakataan naulo­ja. Tuot­tavu­u­den kasvu on ain­oa asia, joka voi edes teo­ri­as­sa paran­taa pitkäl­lä aikavälil­lä elin­ta­soa, ja teknolo­gia on pitkäl­lä aikavälil­lä ain­oa asia, joka voi edes teo­ri­as­sa paran­taa tuot­tavu­ut­ta. Lyhyel­lä aikavälil­lä ole­mas­saol­ev­as­ta teknolo­gias­ta voidaan saa­da enem­män irti, joskus hyp­päyk­seno­mais­es­tikin, mut­ta sekin irtiot­to on mah­do­ton­ta ilman sitä teknologiaa.

    Eivät infor­maa­tiote­knolo­giaa hyö­dyn­tävät johtamisin­no­vaa­tiot tms. ole hyödyl­lisiä ilman sitä teknolo­giaa. Kaikki

  113. Tiedemies:

    Kokon­aishyv­in­voin­nin lisään­tymi­nen tulee lyhyel­lä aikavälil­lä melkein kokon­aan ja pitkäl­lä aikavälil­lä yksi­no­maan, teknolo­gian kehityksestä.

    Tuo­ta, saisiko tähän jonk­in­moista perustelua (sekä mah­dol­lis­es­ti “teknolo­gian” määritelmää)?

  114. Human­is­tit muuten kir­joit­ta­vat paljon parem­pia kir­jo­ja kuin matemaatikot eli matemaat­tis­es­ti suun­tau­tuneet. Tulee mileen, etä ne sul­kee tois­nen­sa pois.

  115. Liian van­ha:

    joku Ville Valo tai Nightwish työl­listää Suomes­sa enem­män kuin paperitehdas” 

    Ja mil­lä ihmeen tavalla?

  116. Halu­aisin tois­tonkin uhal­la vielä pala­ta “lahjakkuus”-kritiikkiini. Luulen, että Osmo tarkoit­ti lah­jakkaal­la oppi­laal­la innos­tunut­ta ja men­estynyt­tä opiske­li­jaa. Se on suurin piirtein se taso, jon­ka opet­ta­ja voi oppi­laas­taan tietää. Hän tietää, että hänen oppi­laansa näyt­tää men­estyvän hel­posti ja hän osoit­taa mah­dol­lis­es­ti innos­tus­ta aiheeseen. Hän ei tiedä, mis­tä men­estys ja innos­tus johtuu. Näyt­täisi ainakin tämän keskustelun perus­teel­la siltä, että olemme taipu­vaisia tämän epäti­etoisu­u­den äärel­lä puhu­maan lah­jakku­ud­es­ta. Niputamme käsit­teen alle siten kaiken sen, mitä emme tiedä. Kuitenkin jos alamme tutkia oppi­laan taus­to­ja, löy­dämme onnis­tu­misen elämyk­siä, ystäviä, kiusaa­jia, kodin ilmapi­irin, varhais­lap­su­u­den virik­keet, kan­nus­tus­ta jne. Epäti­etoisu­us häl­ve­nee ja lah­jakku­us-sanan käytön tarve vähenee. 

    Mon­et var­maan muis­ta­van tan­skalaisen kouluko­keen, jos­sa oppi­laat jaet­ti­in pitki­in ja pätki­in ja jos­sa heille samal­la ker­rot­ti­in, kuin­ka jom­pi kumpi ryh­mistä on älykkäämpi kuin toinen. Muu­tos sosi­aalises­sa rak­en­teessa muut­tui välit­tömästi ja oppimis­tu­lok­set muut­tui­v­at seu­raa­vana päivänä. Näin help­poa mei­dän on toisaal­ta kan­nus­taa ja toisaal­ta polkea las­ten itse­tun­toa. Muu­tu­i­v­atko oppi­laat lah­jakkaim­mik­si ja lahjattomimmiksi?

    Lah­jakkus-käsit­teen epä­selvyys näyt­tää tämänkin keskustelun perus­teel­la johta­van melkein mihin tahansa päätelmi­in. Sil­lä nähtävästi pystytään perustele­maan eli­it­tik­oulu­ja tai vaikka­pa neromyyt­tiä. Sana muokkaan­tuu hel­posti eri tilanteisi­in ja eri tarkoituk­si­in. Se näyt­tää hel­posti myös ruokki­van aja­tus­ta, jos­sa jokaisel­la meil­lä olisi syn­nynäiset erikois­taipumuk­set eri koulu­aineisi­in, jot­ka sit­ten esimerkik­si ide­ol­o­gi­sista syistä pitää tun­nistaa ja jon­ka jäl­keen pitää tar­jo­ta täs­mäope­tus­ta (DDR-tyyli­in) näille erikoislahjakkuuksille. 

    Meil­lä kaikil­la on kuitenkin omas­sa elämässäm­mekin koke­muk­sia kas­vamis­es­ta, jos­sa olemme pystyneet ylit­tämään kuvitel­lut rajamme. Sen lisäk­si jokaisel­la meistä on tut­tu­ja, joiden “lah­jakku­us” on tul­lut esi­in varsin myöhäisel­lä iäl­lä. Tääl­läkin näitä tari­noi­ta on esitet­ty. Malli, jos­sa pyrimme jaka­maan lapset lah­jakkaisi­in ja lah­jat­tomi­in, hukkaa nämä “lah­jakku­udet”. Yhteiskun­ta, joka pyrkii erot­tele­maan lap­sia näi­den uskot­tu­jen omi­naisuuk­sien mukaan, syyl­listyy hyvin hel­posti oikeusmurhiin. 

    Epäam­mat­ti­maisen ymmär­ryk­seni perus­teel­la lapsen kan­nus­tamisel­la ja onnis­tu­misen elämyk­sil­lä on hyvin tärkeä rooli oppimises­sa. Olen myös ymmärtänyt, että lap­si oppii parhait­en omae­htoisen leikin kaut­ta. Sik­si lapsen omaa kiin­nos­tu­mista pitäisi tukea. Jous­ta­vat taso­ryh­mät voivat olla hyvä aja­tus, mut­ta vain jos se ei saa aikaan syr­jäy­tymistä, mikä saat­taa olla hyvin vaka­va ongel­ma. Lap­si käsit­tääk­seni on huono oppi­las, jos hän uskoo ole­vansa huono oppi­las ja toisin päin. Tämän osoit­taa mm. em. tan­skalaiskoe. Lähtöko­htamme pitäisi olla se, että oppimi­nen olisi mukavam­paa. Ajat­te­lu­ta­pa, jos­sa lap­sista opete­taan huip­pu­osaa­jia kap­i­tal­istien tarpeisi­in, jot­ta kil­pailukykymme vahvis­tuu, puis­tat­taa minua.

    1. Ajat­telin, että lah­jakkai­ta matem­ati­ikan oppi­lai­ta olisi suun­nilleen yhtä paljon kuin musi­ikkiopis­to­jen oppilaita.

  117. Onko havait­tu tutkimuk­sis­sa negati­ivista kor­re­laa­tio­ta sosi­aalisen kyvykkyy­den ja matemaat­tisen lah­jakku­u­den välillä? 

    Oma arkikoke­muk­seni TKK:n kanssa yhteistyötä tehneenä puoltaisi tätä hypoteesia. 

    Flanel­li­paitaiset näp­pylä­naa­mat ryn­nivät laitok­sen ruoka­jonos­sa vierail­e­van naisen yli, hissi­in tunge­taan jopa eläkeikää läh­estyvän nais­puolisen esimiehen varpaiden päältä, perse ei nouse tuolista, kun ter­ve­hditään kädestä, kesäl­lä kul­je­taan viral­li­sis­sa tilaisuuk­sis­sa short­eis­sa ja urheilu­san­daaleis­sa (muista sukat) ja kru­u­nataan koko komeus vyölaukul­la, jne… 

    Eikä mitään merk­i­tys­tä oliko pro­fes­sori vai ensim­mäisen vuo­den opiske­li­ja — sama meno. 

    En tiedä ovatko havain­toni nyt jol­lain tavoin värit­tyneet, mut­ta tämän koke­muk­sen jaoin myös kol­le­go­jeni kesken, jot­ka tuli­vat muualta. 

    Totaal­imoukkia koko sak­ki, toki poikkeuk­set vahvis­ti­vat säännön.

  118. Kyse ei ole vain murkkuikäisille hie­man vaikeam­man matem­ati­ikan opet­tamis­es­ta. Kysymys on kokon­ais­val­tainen ja kos­ket­taa koulu­taival­ta ensim­mäis­es­tä luokas­ta läh­tien. Ensim­mäisel­lä luokalla äidinkie­len tun­neil­la opetel­laan luke­maan, usein vielä hitaimpi­en ehdoil­la. Mitä tekee oppi­las, joka joko jo osaa lukea koulu­un tul­lessaan tai oppii suju­vasti luke­maan muu­ta­mas­sa viikossa?
    Matem­ati­ik­ka on ala-asteel­la lähin­nä mekaanisen laskemisen opet­telua. Entä jos oppi­las jo ensim­mäiselle luokalle tul­lessaan suo­ri­u­tu­isi hel­posti 6. luokan matem­ati­ikan tehtävistä? Mitä hän tekee matem­ati­ikan tun­neil­la seu­raa­vat kuusi vuotta?

    Koulu­jär­jestelmä ja useim­mat opet­ta­jat eivät suinkaan ole valmi­ita kohtaa­maan näitä ja monia mui­ta vas­taavia vaatei­ta. Ensin­näkään opet­ta­ja-aines ei keskimäärin ole riit­tävän tasokas­ta. Eikä työnku­va motivoivaa, kos­ka sama palk­ka juok­see siitä huoli­mat­ta teki työn­sä sit­ten hyvin tai huonosti.
    Ja sil­loin kun opet­ta­jal­la olisikin kykyä ja tah­toa, niin ei ole suuris­sa luokissa resursse­ja yksilöko­htaiseen lähestymiseen.

    Eikä kyse ole vain matem­ati­ikas­ta. Koko ope­tus­su­un­nitel­makeskeinen läh­estymistapa on sovel­tuma­ton lah­jakkaille oppi­laille. Lah­jakas oppi­las voi suo­ri­u­tua esimerkik­si matem­ati­ikan peru­sop­pimäärästä mur­to-osas­sa siitä ajas­ta, mitä lak­isääteis­es­ti määrätään viikkoko­htaisek­si, mut­ta olla kuitenkin inten­si­ivis­es­ti kiin­nos­tunut kir­jal­lisu­ud­es­ta ja his­to­ri­as­ta. Täl­löin pitäisi olla mah­dol­lista, että jos hän­tä matem­ati­ik­ka ei sen pidem­mälle kiin­nos­ta, niin hän on vapaa siirtämään tun­te­ja esimerkik­si kir­jal­lisu­udelle. Tai his­to­ri­an­filosofi­alle. Tai vaikka­pa vapaalle pohti­valle keskustelulle mitä erinäisim­mistä aiheista (mikä sekin edel­lyt­täisi opet­ta­jil­ta poikkeuk­sel­lista koulut­tuneisu­ut­ta ja ymmärrystä).
    Eikä hänel­lä ole suorituk­sel­lista pakkoa istua luokas­sa ylhäältä määrät­tyjä tun­timääriä kutakin ainetta.

    On selvää, että täl­lainen jous­ta­va oppimi­nen edel­lyt­tää pieniä luokkakoko­ja, oppimis­es­ta innos­tunei­ta oppi­lai­ta, ja asi­aansa todel­la paneu­tu­via opettajia.
    Näitä on mah­do­ton­ta toteut­taa nykyisen perusk­oulu­jär­jestelmän alaisu­udessa. Lak­isääteis­es­ti niiden toteut­ta­mi­nen on estet­ty yksityisesti.

    Yllä joku mainit­si shakin. Shak­ki on alue, jol­la lah­jakku­u­den ja nuore­na teh­dyn työn merk­i­tys tun­netaan poikkeuk­sel­lisen hyvin. Ei voi­da toki sanoa var­mak­si, kuin­ka ver­tailukelpoinen shak­ki on mui­hin aloi­hin, mut­ta edel­lyt­täessään lah­jakku­ut­ta matemaat­tises­sa ja luo­vas­sa ajat­telus­sa, yht­eneväisyyk­siä toden­näköis­es­ti löytyy.
    Shak­ista tiede­tään, että on ole­mas­sa sel­l­ainen omi­naisu­us kuin ‘lah­jakku­us’, jota mikään määrä työtä ei kor­vaa. Kaik­ki huip­pu­pelaa­jat ovat jo hyvin nuo­ri­na erot­tuneet ympäristöstään. Poikkeuk­set ovat äärim­mäisen harvinaisia.
    Toisek­si tiede­tään se, että huip­ulle pääsemisek­si on kova työ ja panos­tus shakki­in aloitet­ta­va viimeistään n. 10 vuo­den iässä. Joitakin poikkeuk­sia, jot­ka aloit­ti­vat pelaa­maan shakkia ammat­ti­mais­es­ti “vas­ta” 12 vuo­den iässä löy­tynee muu­tamia. Myöhem­min täysi­pain­oisen har­joit­telun aloit­ta­neet huip­ulle päässeet pelaa­jat ovat aivan yksit­täisiä poikkeuk­sia, jos heitä on ylipäätään.

    Emme tiedä ihmis­mielestä tarpeek­si jot­ta voisimme tode­ta selväk­si, mik­si ikävu­osien 10–16 väli­nen työ on niin kor­vaam­a­ton­ta poikkeuk­sel­lisen kyvyn kehit­tymisek­si, mut­ta toden­näköis­es­ti tämä liit­tyy ikäkausit­taiseen aivo­jen kehit­tymiseen, kuten pienel­lä lapsel­la kie­len oppiminen.

    Vas­taa­van ilmiön tiedämme shakin ohel­la mm. klas­sis­es­ta musi­ik­ista. En tiedä, mis­tä musi­ik­ista esim. Tom­mi Vainikainen yllä puhuu, mut­ta aika har­vas­sa ovat maail­man­lu­okan klas­siset muusikot, viulis­tit ja pianis­tit, jot­ka oli­si­vat aloit­ta­neet van­hem­mal­la iäl­lä. Eikä se todel­li­nen osaami­nen, toisin kuin Saara väit­tää, ole mekaanista, vaan huiput erot­tuvat tulkintakyvystään.

    Miten tämä sit­ten liit­tyy perusk­oulu­un? Itsel­läni on shakin, klas­sisen musi­ikin ja muu­tamien muiden näi­hin yht­enevien esimerkkien val­os­sa aika vah­va käsi­tys siitä, että nämä kri­it­tiset ikävuodet 10+ pätevät huip­pukyvyn saavut­tamiseen myös monil­la aka­teemisil­la aloil­la. Matem­ati­ikas­sa, fysi­ikas­sa ja jopa niinkin poikki­ti­eteel­lisel­lä ja epämääräisel­lä alal­la kuin yhteiskun­nal­lises­sa filosofiassa.

    Jos ja kun tämä vaade sivu­ute­taan, kuten sosial­isti­nen perusk­oulu sys­temaat­tis­es­ti pyrkii tekemään, niin sil­loin estetään lah­jakkai­ta oppi­lai­ta työstämään lah­jakku­ud­estaan sitä poten­ti­aalia, mikä siitä olisi saatavissa.
    Tämä ei ole vain henkilöko­htainen tap­pio monille näistä oppi­laista, vaan myös yhteiskun­nan kokon­aishyö­dyn kannalta.

    Voi hyvin olla, että toisen­laisen koulu­jär­jestelmän avul­la Suo­mi kykenisi syn­nyt­tämään nykyiseen näh­den moninker­taisen määrän todel­lisia aka­teemisia huip­pukykyjä. Empi­irisia perustei­ta tämän suun­taiselle usko­muk­selle on runsaasti.

    Eikä tämä tarkoi­ta mitään lah­jakkaiden oppi­laiden rääkkäämistä kovil­la vaateil­la ja kir­japinoil­la, vaan päin­vas­toin tiedämme psykolo­gias­ta aivan hyvin, että ihmiset usein pitävät sel­l­ais­es­ta, ja tekevät sel­l­aista innol­la, mis­sä he koke­vat ole­vansa hyviä, mis­tä he saa­vat onnis­tu­misen tun­tei­ta, mis­tä he saa­vat posi­ti­ivista palautet­ta ja kannustusta.
    Tämä edel­lyt­tää toki myös muiden oppi­laiden ver­tais­ryh­mää, joka jakaa samo­ja sosi­aal­isia arvo­ja ja piirteitä.
    Edel­lä mainit­tu oppimi­nen siten edel­lyt­tää spe­si­fioitua oppimisympäristöä.

  119. “Toinen lah­jakkaan lapsen ongelmista on, että hänen on opit­ta­va elämään tavis­ten kanssa ja eristämi­nen muista johtaa vain vaikeuk­si­in yksi­tyiselämässä ja voi ohja­ta koko elämän sivuraiteelle.”

    Lah­jakas­ta las­ta ei toki pidä eristää taviksista, mut­ta ei myöskään muista lah­jakkaista. Otan esimerkik­si itseni: olen ollut 10 vuot­ta yhteiskun­nan jär­jestämässä ei-ihan-vapaae­htoises­sa opetuk­ses­sa (perusk­oulu + asevelvol­lisu­us) niiden tavis­ten kanssa. Tähän ver­rat­tuna matem­ati­ikkalukios­sa viet­tämäni pari vuot­ta on lyhyt ajan­ja kso — tavat­toman hyödylli­nen ja mieluisa sel­l­ainen, suurelta osin luokkakaverei­den takia.

    Olen kuul­lut myös erään musi­ikkilukion alumnin kuvaa­van huo­mat­ta­van posi­ti­ivisek­si koke­muk­sek­si sitä kun hän lukios­sa ensim­mäistä ker­taa tör­mäsi mui­hin musikaal­isi­in nuoriin.

  120. Monien mielestä ongel­ma näyt­tää ole­van, että perusk­oulus­sa tai lukios­sa opete­taan väärän­laista matem­ati­ikkaa, joka ei val­men­na korkeak­oulu­opin­toi­hin. Kyseessä on koordinaatio-ongelma. 

    Joillekin ongel­ma on, että perusk­oulu­matem­ati­ik­ka on liian help­poa eikä se sik­si motivoi lah­jakkai­ta. Eli kaikille pitäisi saa­da tason­sa mukaista ope­tus­ta. Ongel­ma taitaa olla tosi­aan myös se, että näitä muu­ta­maa blogikom­men­toi­jaa luku­unot­ta­mat­ta nuoret eivät halua oppia enem­pää matem­ati­ikkaa. Mik­si sitä pitää niille tuput­taa? Taval­lises­sa perusk­oulus­sa on keskimäärin ehkä yksi oppi­las joka on lah­jakku­u­den ja taitavu­u­den lisäk­si niin innos­tunut, että halu­aisi oppia matem­ati­ikkaa enem­män kuin sitä opete­taan. Oma triv­i­aali koke­muk­seni on yläas­teen matem­ati­ikkalu­okalta, jol­la oli tavat­toman hyvin pär­jääviä lap­sia — monia kympin ja vielä use­ampia ysin oppi­lai­ta. Kukaan näistä nuorista ei ollut matem­ati­ikas­ta niin innos­tunut, että olisi ollut kiin­nos­tunut opiskele­maan sitä opetet­tua enempää.

    Mis­tä innos­tuk­sen puute koulua kohtaan sit­ten ker­too? Ehkä jostain yleis­es­tä ilmapi­iristä. Har­vat lapset saa­vat esimerkik­si kotoaan per­in­tönä innos­tuk­sen koulua kohtaan. Lisäk­si vain pienel­lä osal­la lap­sista on koulus­sa opetet­tavia asioi­ta kohtaan sisäsyn­tyi­nen innos­tus. Koulua puur­re­taan lähin­nä ulkoisen pakon ja pain­os­tuk­sen edessä.

  121. Itse olin laa­jan lukion laa­jim­mal­la matem­ati­ikan lin­jal­la. Tyl­sistyin oppitun­nil­la ja piereske­lin eri hajuisia päästöjä, joí­den alku­perää opet­ta­ja jäi pohdiskele­maan. Ker­rankin kun olin syönyt hernekeit­toa, niin …

  122. Lah­jakku­ud­es­ta: Lukion pitkän matikan tilas­toti­eteen kokeesta sain kuu­tosen. Yliopis­ton tilas­totiedon paljon vaikeam­mas­ta kokeesta (5 ov. 80-luku), sain 3-. Läh­es täy­det (3 mak­si­mi). En ole luu­latavsti matemaat­tis­es­ti kovin lah­jakas mut­ta tarvit­taes­sa motivoitunut. Tämä lie­nee yleistä. Koko lah­jakku­us­puhe on vähän harhaan­jo­htavaa. Moti­vaa­tio ja aiheen mielekkyys voi olla suurem­pi tekijä.

  123. Nos tuskin olisi tarvin­nut lisää matikkaa, vaan eri­ty­isope­tus­ta käytös­tavois­sa ja muiden huomioonot­tamises­sa. Myös mah­dol­lis­es­ti jonkin­lainen ter­apia olisi tul­lut kyseeseen. 

    Jos lukioikäi­nen halu­aa provosoi­da tun­tia jol­lain noin häiri­in­tyneel­lä taval­la, niin tosi­aan eri­ty­is­toimet oli­si­vat olleet paikallaan, mut­tei matem­ati­ikan muodossa. 

    Mut­ta ehkä tämä on sitä teekkar­i­hu­umo­ria, joka tun­tuukin anaali­vai­heeseen jumit­tunei­den, häiri­in­tynei­den perversiolta. 

    +++++++

    Tääl­lä on epäi­lyt­tävän paljon näitä “tyl­sistyin laa­jas­sa matikas­sa” ‑tyyppe­jä.

    Mikään oma koke­muk­seni niin itse pitkän matikan opiskelleena kuin kah­den pitkän tien valin­neen lapsen äit­inä ei tue sitä, että kovinkaan mon­elle lukion laa­jan matikan kurssit oli­si­vat itses­tään­selviä ja lau­datur tulisi vihel­telemäl­lä. Otos kat­taa siis koulu­tover­it ja laa­jan tut­tava­pi­irin muutenkin. 

    Joko tääl­lä pesii merkit­tävä tihen­tymä nero­ja tai sit­ten kyseessä on vah­va “aika kul­taa muis­tot” ‑efek­ti. Ihmi­nen nyt mielu­um­min muis­telee ole­vansa erit­täin lah­jakas kuin keskinkertaisuus.

  124. Nyt mieleeni väistämät­tä muis­tuu ajan­jak­so, jol­loin joku ped­a­gog­itäti oli ilmeis­es­ti kat­sel­lut pet­tävän yksinker­taisen näköisiä Venn-dia­gram­me­ja (jot­ka hel­posti muis­tut­ta­vat hymy­naamo­ja) ja saanut lois­toidean: perusk­ouluis­sa tuli opet­taa erästä matem­ati­ikan vaikeim­min käsitet­tävistä ja abstrak­teim­mista osa-alueista. Muis­tan innos­tuk­sen, mut­ta en sitä, mil­lä perusteil­la siitä sit­tem­min kai luovuttiin.

    Nyt kun kym­me­nien vuosien jäl­keen taas har­ras­tan matem­ati­ikkaa, se kyl­lä aukeaa ihan eri tavalla.

  125. Koko lah­jakku­us­puhe on vähän harhaan­jo­htavaa. Moti­vaa­tio ja aiheen mielekkyys voi olla suurem­pi tekijä.

    Minä olen pitkään ollut sitä mieltä, että siitä, mitä useim­mat ihmiset taval­lises­sa puhekielessä puhu­vat lah­jakkuute­na, vähin­tään 90% on kiin­nos­tus­ta, työtä ja moti­vaa­tio­ta ja korkein­taan 10% “oikeaa” lahjakkuutta.

  126. “Ajat­telin, että lah­jakkai­ta matem­ati­ikan oppi­lai­ta olisi suun­nilleen yhtä paljon kuin musi­ikkiopis­to­jen oppilaita.”

    Heh, ei se ole lah­jakku­ut­ta, että pim­put­taa pianol­la yksinker­taisia sävelkuvioita.
    Kyn­nys musi­ikkiopis­toon on sen ver­ran mata­la, että suurin osa on taviksia.

    Eivät orkeste­rien soit­ta­jatkaan keskimäärin ole sen lah­jakkaampia kuin keski­ta­son merkonomit , kukin tietysti oma­l­la alallaan.

    Minäkin laulan toisi­naan, mut­ta ei se minus­ta lah­jakas­ta laula­jaa tee

  127. tekevät sel­l­aista innol­la, mis­sä he koke­vat ole­vansa hyviä, mis­tä he saa­vat onnis­tu­misen tun­tei­ta, mis­tä he saa­vat posi­ti­ivista palautet­ta ja kannustusta.
    Tämä edel­lyt­tää toki myös muiden oppi­laiden ver­tais­ryh­mää, joka jakaa samo­ja sosi­aal­isia arvo­ja ja piirteitä.
    Edel­lä mainit­tu oppimi­nen siten edel­lyt­tää spe­si­fioitua oppimisympäristöä.

    Jos “lah­jakas” lap­si siir­retään “tavis­ten” joukos­ta ver­tais­ten­sa joukkoon, niin min­un logi­ikkani mukaan koke­muk­set siitä että on kaverei­hin näh­den hyvä, onnis­tu­misen tun­teet ja posi­ti­ivi­nen palaute kaverei­hin näh­den hyvien arvosano­jen suh­teen vähe­nee, ei kas­va. Vai ehkä tuo­hon riit­tää se, että näille saadaan pien­estä pitäen taot­tua päähän, että nämä kuu­lu­vat über­men­sch-kasti­in, ja nämä osaa­vat tehdä tarvit­ta­vat ver­tailut ei luokka­toverei­den­sa vaan roskasakin suhteen?

    Kan­natan kyl­lä eri­tyis­es­ti matemaat­tis­ten ainei­den taso­ryh­miä, mut­ta tuo nimeno­mainen argu­ment­ti osuu silmään sisäis­es­ti ristiriitaisena.

  128. Muis­tu­tan Osmo, etteivät kaik­ki musi­ikkiopis­tois­sa opiskel­e­vat lapset ole mil­lään muo­toa lahjakkaita. 

    Harv­inaisem­paa soit­in­ta esim. käyrä­torvea pääsee kyl­lä opiskele­maan, jos kutakuinkin havait­see puolen säve­laskeleen eron. Piano-oppi­la­s­paikalle jo onkin tunkua. Län­si-Helsin­gin opis­ton piano-oppi­laak­si ote­taan muis­taak­seni 10 pros­ent­tia pyrkijöistä. 

    Tämä jo ihan sik­si, että orkestereis­sa on pulaa puhal­ta­jista, ei solis­teista eikä säestäjistä. 

    Jos muuten täl­laisille matikkaopis­toille on kysyn­tää, niin mik­si niitä ei ole? Matem­ati­ik­ka ei vaa­di mitään eri­ty­isiä tilo­ja, esim. lähik­oul­ul­ta voi vuokra­ta luokkahuoneen ilta­toim­intaa varten. Matem­ati­ik­ka ei vaa­di yksi­ty­isope­tus­ta, vaan on jopa tehokkaa­maa pienryhmissä. 

    Ryh­mä kokoon, opet­ta­ja paikalle ja rahaa sen ver­ran likoon, että tila ja opet­ta­jan palk­ka tulee kate­tuk­si. Tuskin tässä nyt mitään val­tion­a­pu­ja tarvitaan. 

    Musi­ikkiopis­tot ovat huono ver­tailuko­h­ta, kos­ka soit­ti­men opiskelun tulee olla pääosin yksi­ty­isope­tus­ta, tilat vaa­ti­vat äänieristyk­sen takia eri­ty­is­ratkaisu­ja. Tois­es­ta luokkahuoneesta ei luon­nol­lis­es­ti saa kuu­lua inah­dus­takaan oman sel­l­otun­nin aikana. Opis­to tarvit­see paljon soit­timia. Laadukas piano ei ole aivan halpa. 

    Ja voihan niitä val­tion­a­pu­ja sit­ten lähteä hake­maan kun ensik­si on jotain näyt­töä toimin­nas­ta. Yri­tyk­set saat­taisi­vat spon­sa­ta muuten ihan mielel­lään toimintaa.

  129. Eli­na:

    Oma arkikoke­muk­seni TKK:n kanssa yhteistyötä tehneenä puoltaisi tätä hypoteesia. 

    Arro­gant­tia paskasakkia 🙂

    Kari

  130. Ajat­telin, että lah­jakkai­ta matem­ati­ikan oppi­lai­ta olisi suun­nilleen yhtä paljon kuin musi­ikkiopis­to­jen oppi­lai­ta.

    Musi­ikkiopis­toon pääsee kuka tahansa, ja heikko­lah­jaisem­pikin oppii soit­ta­maan tai laula­maan, jos niin tah­too ja jak­saa har­joitel­la. Eivätkä kaik­ki jääkiekkoa seu­rata­sol­la har­ras­ta­vat ole lah­jakkai­ta, lah­jakkai­ta ovat lähin­nä ne jot­ka pää­tyvät NHL-pelaa­jik­si tai SM-liigaan. Musi­ik­ki on vielä epämääräisem­pää ja pirstaleisempaa.

    Olin lukios­sa 90-luvul­la, har­rastin tietokonei­ta ja ohjel­moin­tia, ja olin äärim­mäisen turhau­tunut koulun ATK-opetuk­seen, joka ei ollut mis­tään kotoisin. Nyt olen tietotekni­ikan ja matem­ati­ikan mais­teri. En kuitenkaan koe ole­vani matemaat­tis­es­ti lah­jakas, en ole koskaan ollut. Olen havain­nut omat rajani matem­ati­ikas­sa mon­een ker­taan. Enkä olisi hyö­tynyt puh­taan matem­ati­ikan lisäopin­noista mitenkään, eivät ne olisi edes kiinnostaneet. 

    Sen­si­jaan olisin hyö­tynyt suuresti lukioaikaises­ta ohjel­moin­ti­val­men­nuk­ses­ta, sekä esimerkik­si algo­rit­mi­matem­ati­ikas­ta tai grafi­ikkao­hjel­moin­nin matemaat­ti­sista perusteista.

    Valitet­tavasti opet­ta­jani oli­vat kyvyt­tömiä tuol­laiseen, ja ovat enim­mäk­seen täysin kyvyt­tömiä edelleen. Min­ul­la on yläaste- ja lukioikäisiä suku­laisia, joiden kanssa olen keskustel­lut koulu­jen IT-opetuk­ses­ta. Ja edelleen kuulen jut­tu­ja siitä kuin­ka opet­ta­jat eivät osaa mitään, eivät ymmär­rä mitään, ja pyytävät oppi­lai­ta opet­ta­maan toisilleen esim. mikä on Face­book, kun opet­ta­ja ei ole koskaan sel­l­aista kokeillut.

    Eli point­ti­ni oli se, että opet­taisin yleis­es­ti matemaat­tis­es­ti lah­jakkaille luki­o­laisille enem­män matem­ati­ikan soveltamista käytän­nön ongelmien kaut­ta, kuin puh­das­ta yliopis­to­ta­son teo­ri­aa, johon kyke­nee aidosti vain n. 1–3% ikälu­okas­ta. Ja suurem­mis­sa kaupungeis­sa tuo ehkä onnistuukin.

  131. Tiedemies,

    tpyy­lu­o­ma, tuo ei ollut mikään vas­taväite. Teknolo­gia on sitä, miten sitä käytetään… Ei vasarakaan ole “teknolo­giaa” ennenkuin sil­lä hakataan nauloja.

    Min­ulle jäi kyl­lä sin­un kir­joituk­ses­tasi sel­l­ainen kuva että raken­nusalan tehokku­us kas­vaa oikeas­t­aan vain tekemäl­lä parem­pia vasaroi­ta. Ymmär­rät kai teknolo­gian laa­jem­min kat­taen koko sen soveltamisen? Tässä ei ole sinän­sä minus­ta mitään vikaa, tosin täl­laisel­la tarkastelul­la ajaudu­taan hel­posti siihen että läh­es kaik­ki tekem­i­nen ja jär­jeste­lyt on teknolo­giaa. Mut­ta jos teknolo­gia ei ole pelkkiä lait­tei­ta, ohjelmia, tms. niin kuin se arkipuheessa ymmär­retään, niin myöskään sen kehit­tämi­nen ei ole sitä että lab­o­ra­tio­r­ios­sa sovel­letaan matem­ati­ikkaa uusien lait­tei­den luomiseksi.

    Tuot­tavu­u­den kasvu on ain­oa asia, joka voi edes teo­ri­as­sa paran­taa pitkäl­lä aikavälil­lä elin­ta­soa, ja teknolo­gia on pitkäl­lä aikavälil­lä ain­oa asia, joka voi edes teo­ri­as­sa paran­taa tuottavuutta.

    Väit­täisin että esimerkik­si julki­nen ter­vey­den­huolto kon­tra yksi­tyi­nen nos­taa kokon­ais­tuot­tavu­ut­ta, ja jos tuos­ta esimerk­istä on eri mieltä niin vaik­ka sama tois­in­päin. Min­un on vähän vaikea ymmärtää tuol­laista juridis­taloudel­lise­ta jär­jeste­lyä teknolo­giana edes laa­jas­sa mielessä.

  132. Az, kuin­ka suuren osu­u­den kus­takin ikälu­okas­ta arvelet ole­van oppi­laina tuol­laisia, joi­ta kuvailit? Näitä tapauk­si­a­han ei tosi­aan voitaisi edes taso­ryh­mil­lä aut­taa, kos­ka mikään taval­lises­sa perusk­oulus­sa toimi­va ryh­mä ei voi ede­tä niin vauhdil­la, että hyvin poikkeuk­sel­lisenkin edis­tyjän tarpeet tuli­si­vat tyydytetyiksi.

    Entä se haaveile­masi mak­sulli­nen eli­it­tik­oulu? Var­maan real­isti­nen lukumäärä tuol­laisille kouluille Suomen kokoises­sa maas­sa olisi yksi kap­pale, vai? Arveletko, että tähän koulu­un sopivien las­ten van­hem­mat oli­si­vat valmi­ita muut­ta­maan lapsen opetuk­sen vuok­si eri paikkakun­nalle? Vai olisiko koulu sisäop­pi­laitos, johon vain oppi­las lähtisi itsek­seen asumaan? Miten nämä lapset seu­lot­taisi­in ikälu­okan joukos­ta ja kuin­ka suurel­la osal­la heistä arvelet ole­van varakkaat van­hem­mat (= kuin­ka paljon täl­laisen koulun olisi käytän­nössä mah­dol­lista per­iä lukukausimaksuja)?

    Klas­sis­es­ta musi­ik­ista korjaus:

    Eikä se todel­li­nen osaami­nen, toisin kuin Saara väit­tää, ole mekaanista, vaan huiput erot­tuvat tulkintakyvystään.

    Väitin ain­oas­taan, että luo­van toimin­nan osu­us on klas­sisen musi­ikin esit­tämisessä huo­mat­tavasti pienem­pi kuin vaikka­pa säveltämisessä tai muus­sa uut­ta luo­vas­sa toimin­nas­sa. Tämän pitäisi olla itses­tään­selvyys. Hyväk­si klas­sisen musi­ikin esit­täjäk­si ei voi tul­la har­joit­ta­mat­ta nimeno­maan motorista kykyään — hyväk­si säveltäjäk­si puolestaan ei voi tul­la har­joit­ta­mat­ta nimeno­maan luo­vaa kykyään (“think­ing out­side the box”), jon­ka har­joit­ta­mi­nen ei onnis­tu ole­mas­saol­e­vaa musi­ikkia tai tekni­ikka­har­joituk­sia soittamalla.

  133. “Oma arkikoke­muk­seni TKK:n kanssa yhteistyötä tehneenä puoltaisi tätä hypoteesia. ”

    Eli­nan kan­nat­taisi olla kiitolli­nen näille nörteille.

    Hei­dän ansiostaan Eli­nankaan ei tarvitse elää puis­sa ja syödä raakaa lihaa , mato­ja, kär­päsiä, laji­tovere­i­ta ja hedelmiä.

    Eikä tarvitse huole­htia 15 lapsesta

  134. Osmo: “Ajat­telin, että lah­jakkai­ta matem­ati­ikan oppi­lai­ta olisi suun­nilleen yhtä paljon kuin musi­ikkiopis­to­jen oppilaita.”

    Paljonko­han niitä on? Pitänee ottaa huomioon, että luul­tavasti musi­ikkiop­pi­laitok­sis­sa on melkoinen ikäpyra­mi­di: muskareis­sa käy lap­sia aivan jul­me­tusti, mut­ta lukioikäisiä soit­to-oppi­lai­ta lie­nee jo aika vähän.

    Tässä ketjus­sa on puhut­ta lähin­nä matikas­ta (vs. musi­ik­ki ja urheilu), mut­ta kuten lie­nee selvää, moni muukin lah­jakku­us (ehkä) kaipaa sitä, että kaikkein lah­jakkaim­mat saa­vat riit­tävän haas­teel­lista ope­tus­ta jo perusk­oulu- (?) tai viimeistään lukioikäisenä. Ja tietenkin pitää miet­tiä, onko tämä laa­jen­nus rajat­tu vain aka­teemisi­in aineisi­in: voihan olla, että huip­pu­lah­jakkaat puusepät tai kok­it tarvit­si­si­vat myös tukea lahjakkuudelleen.

    Vai — uskaltaisim­meko edelleenkin luot­taa siihen, että hem­metin hyvä perusk­oulu voisi itseän­sä kor­jaa­mal­la ja kohtu­ullisil­la lisäresurs­seil­la löytää sen keinon (mm. verkko-opiskelu), jol­la eri alo­jen kiis­tat­to­mia lah­jakkuuk­sia voitaisi­in aut­taa nyky­istä enem­män. (Vaik­ka kyl­lähän heitä nykyisel­läänkin aute­taan — Eli­na on mielestäni oike­as­sa siinä, kun hän ihmettelee, etteikö tavalli­nen matem­ati­ikan mais­teri muka mil­lään osaa aut­taa lah­jakas­ta 13-vuo­ti­as­ta matem­ati­ikan huippua.)

    En mil­läään usko, että matemaat­tis­es­ti huip­pu­lah­jakas oppi­las ei esim. omas­sa koulus­sani voisi tehdä opet­ta­jansa kanssa diil­iä: teen samat kokeet kuin muutkin oppi­laat, mut­ta tun­neil­la opiske­len omia asioi­tani. Yhdek­sän opet­ta­jaa kymmen­estä kan­nus­taa tuo­hon ja kahdek­san kymmen­estä myös tar­joaa mate­ri­aale­ja. (Jo 70-luvul­la yksi kaveri­ni opiske­li sak­san tun­neil­la venäjää ja sai sak­san­nu­meron­sakin venäjän osaamisen perusteella.)

    Eli yhteen­ve­to: ei piru soikoon uusia lah­jakku­uslin­jo­ja entis­ten lisäk­si — jos mah­dol­lista, niin niitä van­ho­jakin pois. Mut­ta perusk­oul­ulle ja luki­olle oikei­ta resursse­ja vas­ta­ta myös lah­jakkaiden haasteisi­in — onhan sitä puolit­tain kor­vamerkit­tyä rahaa ennenkin jaet­tu. Perusk­oului­hin ker­ho­ra­haa (takaisin), ja yliopis­to­jen ja lukioiden yhteis­hankkeille rahaa — näin aluksi)

    Ja vielä az: et voi olla tosissasi.
    Ja vielä: monel­la tun­tuu ole­van syvä huoli toh­eloista lah­jakkuuk­sista -“Mik­sei kukaan tul­lut sanomaan, että pitäisi töitäkin tehdä.” Aika jän­nä huoli — tulee soc­cer-mamat mieleen.

    Touko Met­ti­nen

  135. Lah­jakku­ut­ta ei saisi koskaan kahli­ta, ja tämän takia jo ala-asteelta läh­tien tulisi olla huip­pu­lah­jakkaille erityisopetusta.

    On kum­mallista, että tarkkailu­lu­okkia on melkein joka koulus­sa, mut­ta lah­jakkaille ei ole omia luokkia edes koko kun­nas­sa. (tosin, aina sil­loin täl­löin lah­jakkaat kyl­lästyvät hitaaseen opetuk­seen niin pahasti, että joutu­vat itse tarkkikselle)

  136. Ajat­telin, että lah­jakkai­ta matem­ati­ikan oppi­lai­ta olisi suun­nilleen yhtä paljon kuin musi­ikkiopis­to­jen oppilaita. 

    Tässä on nyt joku virhe­o­let­ta­ma siitä, että musi­ikkiopis­tossa olisi pelkästään musi­ikki­lah­jakkuuk­sia. Ei ole. Suurin osa musi­ikkiopis­to­jen oppi­laista on taval­lisia kakaroi­ta joista on kiva soit­taa, ja siihen annetaan mah­dol­lisu­us. Jotkut kakarat on lah­jakkai­ta, toiset pär­jäilee mukavasti (itse kuu­lun musi­ikin ammat­ti­laise­na ehkä enem­män tähän joukkoon) ja joitain ei vain kiin­nos­ta. On jotenkin yhtä päätön­tä olet­taa, että urheiluk­er­hos­sa olisi pelkästään urheilullis­es­ti lah­jakkai­ta, balet­tik­er­hos­sa balet­ti­lah­jakkai­ta tai kuvataidek­oulus­sa visuaalis­es­ti lah­jakkai­ta ihmisiä. 

    Ei ei, niitä lap­sia vain (suurelta osin) kiin­nos­taa har­ras­taa kaiken­laista, ja mei­dän velvol­lisu­utemme veron­mak­saji­na on sit­ten mak­saa se.

  137. Voi hyvin olla, että toisen­laisen koulu­jär­jestelmän avul­la Suo­mi kykenisi syn­nyt­tämään nykyiseen näh­den moninker­taisen määrän todel­lisia aka­teemisia huippukykyjä

    Eri asia sit­ten lie­nee, mik­si oikeasti lah­jakkaat ihmiset halu­aisi­vat Suomes­sa aka­teemisik­si huip­pukyvyik­si, kun akatemi­au­ra ei Suomes­sa hirveästi lasku­ja mak­sa saati vauras­tu­ta edes niitä nyky­isiä huip­pu­ja. Samoil­la ton­nin tutkimusa­pu­ra­hoil­la siel­lä nyt paah­ta­vat niin lukuisat keskinker­taisu­udet kuin har­vat nerotkin, muu­ta­maa pr-henkistä pekkahi­mas­ta luku­unot­ta­mat­ta, jot­ka ovat osan­neet tuot­teis­taa niinkut­su­tun osaamisen­sa johdon kon­sul­toin­ti­in sun muuhun tilpehööriin.

    Todel­liset lah­jakku­udet lähtevät jo nyt ulko­maille. Onko syytä olet­taa, että tilanne muut­tuisi, vaik­ka panos­taisimme hei­dän varhaisk­oulu­tuk­seen­sa kolme ker­taa enem­män rahaa kuin nyt?

  138. Päivi Pasi, olen antanut itsel­leni ker­toa että ulko­maille men­nään kyl­lä uraa vauhdit­ta­maan ja rahaa tekemään, mut­ta lapset palataan tekemään Suomeen. Sil­loin Suomeen tulee myös ulko­maila han­kit­tu tai siel­lä kehitet­ty arvokas know-how. En tosin tiedä, onko tässä väit­tämässä oikeasti perää. Oman alani hom­mis­sa parhait­en pär­jäävät lähtevät läh­es poikkeuk­set­ta ulko­maille ja jäävät sinne, mut­ta min­un alani onkin Suomes­sa poikkeuk­sel­lisen aliarvostettu.

  139. Tähän nyt on jo min­unkin pakko puut­tua, vaik­ka minä en las­ten opetuk­ses­ta tiedäkään mitään, kos­ka tämä on merkit­tävästi päin seiniä

    Tiedemies:

    Kokon­aishyv­in­voin­nin lisään­tymi­nen tulee lyhyel­lä aikavälil­lä melkein kokon­aan ja pitkäl­lä aikavälil­lä yksi­no­maan, teknolo­gian kehityksestä. 

    Eli Neu­vos­toli­itossa sit­ten var­maan elin­ta­so oli samal­la tasol­la kuin Län­si-Euroopas­sa — kos­ka teknologi­nen osaami­nen oli suun­nilleen samaa tasoa?

    Työn tuot­tavu­u­den kasvu ei perus­tu pelkästään tekni­ikan kehit­tymiseen, hyv­in­voin­nin kehit­tymi­nen vielä vähem­män. Piste.

    Kari

  140. Touko Miet­ti­nen,

    Mik­si luulet, että en olisi tosis­sani? Onko aja­tus mah­do­ton, että joku olisi todel­la inhon­nut ihan­noimaasi peruskoulua?
    Päin­vas­toin olen esit­tänyt kan­tani hyvin maltil­lis­es­ti ja siloitel­lusti nähtynä siihen, mil­laisia näkökan­to­ja voisin puoltaa.
    En todel­lakaan kan­na­ta “tasa-arvoa”. Kun kuulen jotakin perustelta­van tasa-arvol­la, pidän paljon toden­näköisem­pänä, että kyseessä on muo­dos­sa tai toises­sa väki­val­lan kannattaminen.
    Kivien sul­lomi­nen pidem­mälle ja korkeam­malle yrit­tävien reppuihin.

    Tässä nyt kuitenkin on myös point­ti­na, että kan­natan inhimil­listä, karkeasti kuvat­en ihmis­ten hyv­in­voin­nin edel­ly­tyk­set mak­si­moivaa ja kär­simyk­set min­i­moivaa yhteiskun­taa. Kansal­lis­es­ti ja globaal­isti. Tässä on erim­ielisyy­den yti­menä se, että useim­mat tääl­lä eivät tai­da ymmärtää, kuin­ka tärkeää tämän kannal­ta on his­to­ri­al­lis­es­ti ollut ja on tule­vaisu­udessa, että jotkin ihmiskun­nan edus­ta­jat kiipeävät korkealle ja matkaa­vat kauas ja sit­ten välit­tävät tähdel­listä ymmär­rystä ja tietoa muille.
    Tähän kuu­luu nim­im. tiedemiehen täysin paikkansa pitävä väite teknolo­gian ja vau­rau­den (hyv­in­voin­nin) suo­ras­ta syy-seu­raus­suh­teesta. Mut­ta se on vain osa kuvaa. 

    Yhteiskun­nal­lisen filosofi­an merk­i­tys tulee tämän vuo­sisadan kulues­sa entis­es­tään koros­tu­maan. Tälle on monia syitä. Tiedon määrä tulee lisään­tymään ja itse­or­gan­isoi­tu­misen ja kon­trol­loimat­to­muu­den väli­nen raja yhteiskun­nan tasol­la hämär­tymään. Tämä tulee koros­tu­maan eri­tyis­es­ti uusien teknolo­gioiden myötä, mm. bio/geeni‑, nano‑, robotiikka‑, tekoäly-. 

    Ihmiset eivät laa­jalti ymmär­rä, että tek­nol­o­gisen kehi­tyk­sen kiihtyvyy­den joh­dos­ta on hyvin mah­dol­lista ellei toden­näköistä, että vuo­den 2100 maail­ma tulee suurem­min eroa­maan vuodes­ta 2000, kuin vuosi 2000 esihistoriasta.

    En ole niinkään huolis­sani siitä, etteikö maail­mas­sa tule riit­tämään matemaatikko­ja, tiedemiehiä ja insinööre­jä, jot­ka toteut­ta­vat kehi­tyk­sen teknis­es­ti. Olen paljon enem­män huolis­sani siitä, että ihmiskun­nal­la ei tule ole­maan yhteiskun­nal­lisia ajat­telijoi­ta, jot­ka kykeni­sivät tekemään kehi­tyk­ses­tä ja sen merk­i­tyk­sistä tarvit­tua selkoa kehi­tyk­sen yhä monimutkaistuessa.

    mm. Fukuya­man Our Posthu­man Future:ssa ja monis­sa muis­sa aihealueen teok­sis­sa, suurim­mat pelko- ja samal­la toiveku­vat sivua­vat nimeno­maan sitä “über­men­schia”, johon tcrown yllä ivat­en viit­tasi. Mut­ta se on todel­lisu­ut­ta. Ihmi­nen, joka saavut­taa kyvyn ylit­tää ihmisen.

    Tämä on jo pitkä viesti, mut­ta jatkan, mitä Niet­zsche kuvasi, mielestäni tähdel­liset kohdat…

    “All beings so far have cre­at­ed some­thing beyond them­selves. Do you want to be the ebb of that great tide, and revert back to the beast rather than over­come mankind? What is the ape to a man? A laugh­ing-stock, a thing of shame. And just so shall a man be to the Over­man: a laugh­ing-stock, a thing of shame.

    Man is a rope tied between beast and over­man — a rope over an abyss.

    What is great in man is that he is a bridge and not an end: what can be loved in man is that he is an over­ture and a going under”

    Niet­zschen tulkin­nat voidaan sivu­ut­taa, mut­ta hänen tämän prob­lemati­ikan kuvaami­nen on osu­va siir­ret­tynä 21. vuo­sisadan tek­nol­o­giseen tulevaisuuteen. 

    Miten tämä liit­tyy käsil­lä ole­vaan aiheeseen? En lainkaan usko, että suo­ma­lainen perusk­oulu tai useim­mat län­tiset koulu­jär­jestelmät sen parem­min kykenevät varus­ta­maan niitä lah­jakkai­ta tämän päivän lap­sia, joista voisi tul­la tule­vaisu­u­den suun­nan­näyt­täjiä, lainkaan riit­täväl­lä tiedol­lisel­la ja ymmär­ryk­sel­lisel­lä pääo­ma­l­la. Eivät alku­unkaan. Kyse ei ole pienistä eroista, kuten muu­tamien tasokurssien kohdal­la, vaan täysin fun­da­men­taaleista, kval­i­tati­ivi­sista eroista.

    Osa lap­sista olisi kan­nus­tavas­sa ympäristössä täysin kykeneviä, halukkai­ta, innokkai­ta opiskele­maan ja pohti­maan mm. tieteen­filosofi­an, esteti­ikan, tule­vaisu­u­den tutkimuk­sen ja eti­ikan kysymyk­siä. Asteit­tain, mut­ta kuitenkin paljon ennen yliopis­toikää, tärkeinä kehi­tysvu­osi­na n. 10–19, jol­loin aiv­ot ovat hyvin vas­taan­ot­tavaisia ja ymmär­rys kehitet­tävis­sä syväl­lisem­min kuin mihin yliopis­toiässä aloit­ta­vat voivat kyetä.

    Tämä on nyt aivan riit­tämätön tila aiheen monipuolisem­malle käsit­te­lylle. Mut­ta tässä on nimeno­maan point­ti­na myös se, että kehi­tys on koko ihmiskun­nan eduk­si, ihmiskun­nan ymmär­ryk­sen edel­ly­tys­ten. Myös sen tcrown­in ilmeis­es­ti halvek­si­man “roskasakin”. Ei tässä ole kyse vastakkainasettelusta.

    Jos kysymyk­set “lah­jakku­ud­es­ta” koetaan ongel­mallisik­si, niin odot­takaa joitakin vuosikym­meniä, kunnes ihmisil­lä on biologi­nen kyky syn­nyt­tää yli-ihmisiä, ja joil­lakin ehkä halua ja rahaa siihen. Sil­loin on oikeasti pelkona, että osa Niet­zschen pro­fe­ti­as­ta saat­taa toteutua.

    Nämä ja tuhan­net muut kysymyk­set ja haas­teet kaipaa­vat niiden ymmärtäjiä, erit­telijöitä, selit­täjiä. Ajat­telijoi­ta, jot­ka kykenevät myös välit­tämään laa­jem­pi­in kansan­joukkoi­hin tätä ymmär­rystä. On koko ihmiskun­nan etu edesaut­taa mah­dol­lisim­man korkeata­soisen ymmärtämisen edel­ly­tys­ten syntymistä.

    Nykyisen ns. “älymys­tön” ja aka­teemisen yhteiskun­nal­lisen teo­ri­an taso on katas­tro­faa­li­nen. Useim­mat lah­jakkaatkin nuoret aikuiset tule­vat yliopis­toille kyken­emät­töminä sitä haastamaan.

    Eväi­den antamisen tähän tehtävään pitää alkaa jo paljon aikaisemmin.

  141. Az, mie­lenki­in­toinen tek­sti, jos­sa paljon asi­aa (pait­si tuo ole­tus siitä, että vau­raus olisi hyvä hyv­in­voin­nin mit­tari). Mut­ta miten tun­nistaisit huip­pu­lah­jakku­udet kansan syvien riv­ien joukos­ta ennen 10. ikävuotta?

  142. Az. Kan­nus­ta­va ympäristö, joka kan­nus­taisi las­ta “opiskele­maan ja pohti­maan mm. tieteen­filosofi­an, esteti­ikan, tule­vaisu­u­den tutkimuk­sen ja eti­ikan kysymyk­siä”, olisi var­masti mah­ta­va ympäristö, jos halu­aisi opiskel­la ja pohtia em. aihei­ta. Kyl­lä, sinän­sä arvostet­ta­va aja­tus. Täl­laisen ympäristön pitäisi vain olla hyvin kokon­ais­val­tainen. Pelkkä koulu ei yksin riitä. Koulun ulkop­uo­li­nen maail­ma kavere­i­neen, kiusaa­ji­neen ja ihas­tuksi­neen muut­taa kaiken. Sitä on ihmisenä olem­i­nen. Me olemme kaikkein mieluiten suosit­tu­ja kuin osaavia. 

    Ja kiin­nos­tavaa yli-ihmi­nen läp­pää. Jos ajat­telemme kult­tuurimme kehi­tys­tä evo­lu­ti­ivis­es­ti, päädymme siihen, että kult­tuurimme muo­vaa meistä ihmi­sistä mah­dol­lisim­man sovel­tuvia aikaamme. Geneet­tis­es­ti muokat­tu­ja yli-ihmisiä emme ehkä yksinker­tais­es­ti tarvitse. Meil­lä on juok­si­joi­ta, jot­ka alit­ta­vat 10 sekun­nin rajan sadal­la metril­lä. Mihin tarvit­sisimme 8 sekun­nin alit­ta­jaa? Meil­lä on hyvin vahvo­ja ihmisiä, jot­ka jak­sa­vat nos­taa val­tavia pain­o­ja. Koneet ovat tehneet hei­dät tarpeet­tomik­si. Siel­lä tääl­lä on autis­te­ja, joil­la on käsit­tämätön muisti. Sil­läkään taidol­la ei ole juuri mitään käyt­töä, kos­ka voimme säilöä tietoa ATK-jär­jestelmäämme. Toiset autis­tit laske­vat vaikei­ta lasku­ja nopeam­min kuin laskukone. Se on kiehto­vaa, mut­ta hyödytöntä. 

    Kaikille inhimil­lisille omi­naisuuk­sille löy­tyy fri­ikkin­sä. Emmeme tarvitse heitä enem­pää. En ole perin­nöl­lisyys­tutk­i­ja, mut­ta uskon siihen, että geneet­ti­nen infor­maa­tio on hyvin yleis­lu­on­toista. Voimme löytää geenin, joka tekee ihmis­es­tä pitkän ta vah­van, mut­ta ampumahi­ihtäjä- tai musikaal­isu­us­geeniä ei voi olla. Jos voisi, meil­lä pitäisi olla geene­jä myös taidoille, joi­ta ei ole edes vielä kek­sit­ty. Geen­imuun­telu ihmisil­lä alka­nee sairauk­sien ehkäisy­il­lä ja ulkonäön paran­nuk­sil­la ei matem­at­tiko­jen luomisella. 

    Mihin ihmeeseen me tarvit­sisimme super­fri­ikke­jä? Taval­liset nyky­ih­miset kun ovat kykeneviä kaikki­in niihin toim­intoi­hin, joi­ta me heiltä vaadimme. Peruskaveri pystyy suun­nit­tele­maan talo­ja, tekemään taidet­ta tai johta­maan Yhdys­val­to­ja tai orkeste­ria. Mikä geneet­ti­nen omi­naisu­us tek­isi esimerkik­si poli­itikos­ta parem­man? Entäpä mikä tasokurssi?

  143. az, mihin tuo käsi­tys kiihtyvästä tek­nol­o­gis­es­ta kehi­tyk­ses­tä perus­tuu? Minus­ta näyt­tää pikem­minkin siltä että iso hyp­py tek­nol­o­gisek­si sivil­isaa­tiok­si tapah­tui 1900-luvun puo­livälin tienoil­la ja sen jäl­keen on lähin­nä tehty paran­nuk­sia jo kek­sit­tyyn tekniikkaan.

  144. Ihmisen elin­iän pitu­us on suun­nilleen 50 vuot­ta. Sen jäl­keen ja mon­et sitä ennen ovat lääketi­eteen ja teknolo­gian varas­sa. Luon­toäi­ti on ajatel­lut niin, että kun lapset on hoidet­tu maail­malle, hom­ma on siinä.

    Arve­len, että lääketiede ja tutkimus on paljon kiin­nos­tuneem­pi ihmisen hengis­säpitämis­es­tä kuin superyk­silöistä. Hän tai he, jot­ka kek­sivät keinot syövän paran­tamiseen, ovat mitallinsa ansain­neet. Syöpä on rikkaiden maid­en sairaus, Afrikas­sa sitä ei ole.

    Nyky­tutkimus on tiim­i­työtä. Se vaatii yhteistyökykyä eli myös sosi­aal­ista lah­jakku­ut­ta; Viisas­ten ker­ho, jos­sa on älyä, koke­mus­ta ja yhteistyö­taitoa. Sel­l­ainen maail­ma ei ehkä kovin paljon kaipaa Poin­car­én otak­suman todistajia.

    1. Ihmisen nor­maali van­hu­u­teenkuolemisikä on noin 70 vuot­ta. Aiem­pi keskimäär­fäi­nen elinikä oli jopa 30 vuot­ta suuren lap­sikuolleisu­u­den vuok­si ja sik­si, että infek­tioi­hin saat­toi kuol­la kos­ka tahansa.

  145. Jostain joskus lueske­lin, että maail­man neroilla(matematiikka, musi­ik­ki, kuvatade, kir­jal­lisu­us) on ollut taipumus­ta autismi­in, kuten asperg­eri­in. Esim. Ein­steinil­la on arvel­tu olleen sitä. Jos neron tun­nistaa jo lapse­na, mis­tä tun­nistaa, että hän on terve.

  146. Saara:

    Mut­ta miten tun­nistaisit huip­pu­lah­jakku­udet kansan syvien riv­ien joukos­ta ennen 10. ikävuotta? 

    Et koskaan löy­dä Mus­tanaamio­ta, hän löytää sinut
    — van­ha viidakon sanonta

    🙂

    Kari

  147. Tom­mi Vainikainen, henkilöko­htainen mielip­i­teeni on, että maail­ma kyl­lä tarvit­sisi lisää sel­l­aisia huip­pu­lah­jakkuuk­sia, jot­ka kykenevät yhdis­telemään eri alo­jen tietoa ja ideoita jonkin­laisek­si kokon­aisku­vak­si (ainakin nyky­istä kokon­aisem­mak­si). Suurim­man osan tämän het­ken pahim­mista ongelmista voidaan kat­soa johtu­van siitä, että kysymyk­siä rajoitu­taan tarkastele­maan vain omas­sa karsi­nas­saan ja jätetään kunkin niistä kohdal­la huomioimat­ta koko muu maail­ma ja ihmiselämä yleis­es­ti ottaen.

    Tietokoneet ovat tässä mielessä juuri siel­lä rajoit­tuneim­mas­sa ääripäässä. Niiden avul­la tätä ongel­maa ei voi­da ratkaista, ei ainakaan vielä pitkään aikaan. Ihmi­saivoil­la voitaisi­in, kos­ka niiden toimin­nas­sa rajat eivät lähtöko­htais­es­ti ole yhtä jyrkkiä (moni kyl­lä käytän­nössä ajat­telee rajoit­tuneesti, mut­ta tämä ei johdu kap­a­siteetin puut­teesta vaan siitä, että mei­dät kas­vate­taan käyt­tämään aivo­jamme näin).

    Et kai sinä voi olla sitä mieltä, että maail­ma on täl­lä het­kel­lä valmis ja täy­delli­nen, eikä mitään paran­net­tavaa oikeas­t­aan ole? Ihmisen riit­tävyyt­tä on turha arvioi­da sil­lä perus­teel­la, miten hyvin hän kyke­nee suorit­ta­maan nyky-yhteiskun­nan tehtäviä. Kyse­hän on siitä, miten pääsemme kehi­tyk­sessä eteen­päin, jot­ta yhteiskun­nan ja ihmis­la­jin nykyiset kasvukivut jäävät historiaan.

  148. Tom­mi Vainikainen

    Mihin ihmeeseen me tarvit­sisimme super­fri­ikke­jä? Taval­liset nyky­ih­miset kun ovat kykeneviä kaikki­in niihin toim­intoi­hin, joi­ta me heiltä vaadimme.

    Tuos­sa on kyl­lä perus­tavaa laat­ua ole­va ongel­ma. Mitä jos 100, 200, 300 jne. vuot­ta sit­ten päätök­sen­tek­i­jöinä oli­si­vat olleet “Tom­mit”. Ei kai kehi­tys lopu tänään, ennen oli kaik­ki paremmin?

  149. Eli­na

    Oma arkikoke­muk­seni TKK:n kanssa …Totaal­imoukkia koko sak­ki, toki poikkeuk­set vahvis­ti­vat säännön.

    Tää menee nyt vähän sivus­ta mut­ta tätä asi­aa olen ihme­tel­lyt usein. Työsken­te­len insinööri­pain­oit­teises­sa työ­porukas­sa ja en voi lopet­taa häm­mäste­lyä kuin­ka mukavia työkaver­it on. Mua olis tosi help­po puukot­taa selkään, viko­ja löy­tyy, mokailen sään­nöl­lis­es­ti. Mut­ta ei, työkaver­it on lois­tavia, kaik­ki nau­raa tois­t­en­sa hölmöilyille.

    Suo­ma­lainen insinööri kun soit­taa niin aina se alkaa että “onko paha paik­ka, ehditkö jutel­la” ja jos sanoo että “on vähän kiire” niin kukaan ei jää int­tään (no ehkä 1/100). Loma­l­la saat­taa hätäti­lanteessa tul­la sähkö­posti ja sekin alkaa viiden virk­keen alus­tuk­sel­la tyyli­in “anteek­si että häir­it­sen mut­ta nyt on vähän paha paik­ka…”. Ja aina saa apua jos pyytää, ja toisinpäin.

    Sit­ten on nää Eli­nan moukat, en epäile lainkaan etteikö tuo ole tot­ta. Mut­ta ihmette­len työilmapi­ir­ilogi­ikkaa, onko insinööri jotenkin inhimil­lisem­pi kuin human­isti vai mis­tä kyse. Tai sit­ten oon For­rest Gump kun ei tajuu. Ehkä on nin että mitä älykkäämpi, sitä enem­män moukkia vieressä?

  150. Touko Met­ti­nen:

    En mil­läään usko, että matemaat­tis­es­ti huip­pu­lah­jakas oppi­las ei esim. omas­sa koulus­sani voisi tehdä opet­ta­jansa kanssa diil­iä: teen samat kokeet kuin muutkin oppi­laat, mut­ta tun­neil­la opiske­len omia asioi­tani. Yhdek­sän opet­ta­jaa kymmen­estä kan­nus­taa tuo­hon ja kahdek­san kymmen­estä myös tar­joaa materiaaleja.

    Ehkä meno on muut­tunut sit­ten omien perusk­oulu­vu­osieni? Omat opet­ta­jani eivät kyl­lä suh­tau­tuneet mui­ta nopeam­paan edis­tymiseen lainkaan suopeasti.

    Esimerkik­si luokka­toveri­ni teki ala-asteel­la koko vuo­den matem­ati­ikan tehtävät lisäte­htävi­neen yhdel­lä rupea­mal­la. Mikä oli opet­ta­jan reak­tio? Antoiko hän tälle pojalle seu­raa­van vuo­den kir­jan tehtäväk­si? Eipä tietenkään, vaan poi­ka jou­tui kumit­ta­maan koko kir­jan puh­taak­si ja tekemään sit­ten samat tehtävät uudelleen samas­sa tahdis­sa kuin muukin luokka.

    1. Mina opiske­lin matikkaa juuri kuten Touko Miet­ti­nen sanoi. Etenin tun­neil­la omaan tahti­in. Sen seu­rauk­se­na opin matem­ati­ikan aivan vaarin. Intu­iti­iv ises­ti, mut­ta en for­maal­isti. Intu­iti­ivi­nen osaami­nen on joskus paljon parem­pi, mut­ta sil­la ei voi kehittya kovin pitkalle.

  151. Osmo,

    “Ihmisen nor­maali van­hu­u­teenkuolemisikä on noin 70 vuotta.” 

    Näin on, rikkaissa mais­sa, mut­ta Afrikas­sa alle 50. Sama tilanne oli Euroopas­sa 100 vuot­ta sitten.

    1. Ei ole Afrikas­sakaan 50 vuot­ta. Keski8/ika on 50 vuot­ta, mut­ta ihmi­nen elaa Afrikas­sakin 70-vuot­giaak­si, ellei kuole johonkin onnet­to­muu­teen tai infek­tioon ennenaikaisesti.

  152. “Syöpä on rikkaiden maid­en sairaus, Afrikas­sa sitä ei ole.”

    Tämä mullis­ta­va tieto pitää heti lähet­tää GLOBO­CANille. Nyt ne luull­e­vat siel­lä, että Afrikas­sa esi­in­tyy syöpää. Vitsi.

    Mut­ta tot­ta tosi­aan on, että eteläis­in­tä Afrikkaa luku­un otta­mat­ta Afrikas­sa esi­in­tyy kak­si, kolme ker­taa vähem­män syöpää kuin vau­rais­sa maissa.

    http://info.cancerresearchuk.org/prod_consump/groups/cr_common/@nre/@sta/documents/generalcontent/cr_043265.pdf

  153. Vai onko niin, että ter­vey­den­huol­lon puut­tumisen takia monista syöpä­ta­pauk­sista Afrikas­sa ei tiede­tä tai ne eivät tule kir­ja­tuik­si minnekään?

  154. Ei “lah­jakkuuk­sia” pidä varsi­nais­es­ti tun­nistaa ennen 10 ikävuot­ta. Tärkeää on mielestäni sel­l­ais­ten ympäristö­jen mah­dol­lis­t­a­mi­nen ja edesaut­ta­mi­nen, jot­ka tuke­vat mah­dol­lisen lah­jakku­u­den ilmen­tämistä ja oppi­laiden suurem­paa yksilöl­listä huomioimista. Alhaal­ta ylöspäin. Ei niin, että ylhäältä var­ta vas­ten ruvet­taisi­in osoit­tele­maan ja lajit­tele­maan, varsinkaan alle 10-vuotiaita.

    Mer­i­tokra­ti­as­sa tiedämme sää­tykier­ron jo hidas­tuneen. Lah­jakkai­ta lap­sia syn­tyy tilas­tol­lis­es­ti huo­mat­tavasti toden­näköisem­min ylem­män keskilu­okan per­heisi­in kuin köy­hi­in per­heisi­in. Siten joidenkin yksi­ty­is­ten koulu­jen mah­dol­lis­es­ti korkeat lukukausi­mak­sut eivät olisi merkit­tävä ongel­mako­h­ta tilas­tol­lis­es­ti. Yhteiskun­ta voisi toki sub­ven­toi­da jonkun ver­ran stipen­di­en muodossa.

    Enkä näe, että tavoitelta­va ihanne olisi muu­ta­ma “eli­it­tik­oulu” itsessään vaan ne oli­si­vat yksi taso laa­jem­mas­sa oppimisen hajauttamisessa.

    Mieletön­tä sosial­is­tises­sa perusk­oulus­sa on se ylhäältä päin tule­va Suun­nitel­ma, jol­la val­ta­va yksilöi­den vari­aa­tio yritetään pakot­taa ahtaaseen muot­ti­in. Sit­ten pohdi­taan toimikun­nis­sa onko tälle tuhan­sien yksilöi­den vari­aa­ti­olle hyväk­si opiskel­la draa­maa vai filosofi­aa. Pitäisikö sille lisätä yksi tun­ti matem­ati­ikkaa vai käsitöitä. Tämä on täysin jär­jetön­tä. Kukaan ei voi ennus­taa tarkalleen, minkälainen peru­sop­pimi­nen vuon­na 2010 on hyödyk­si vuo­den 2030 tai 2040 maail­mas­sa. Infor­maa­tion lisään­tymi­nen ja yhteiskun­nan kiihtyvä ja yhä mon­imutkaisem­pi tek­nol­o­gis­tu­mi­nen johtaa mah­dot­to­muu­teen hal­li­ta suuria kokon­aisku­via kattavasti. 

    Tilanteessa, jos­sa on mah­do­ton­ta sen enem­pää oppia kuin opet­taa kaikkea tähdel­listä, yhteiskun­ta hyö­ty­isi hajaute­tus­ta oppimis­es­ta. Hajautet­tu oppimi­nen voisi myös jous­tavam­min mukau­tua tuke­maan oppi­laiden oppimismotivaatiota.

    Itse näk­isin tarkoituk­sen­mukaisek­si, että ope­tus­su­un­nitel­ma sisältäisi vain kar­si­tun yti­men­sä. Äidinkieltä sen ver­ran, että lue­tun ymmärtämi­nen on tyy­dyt­tävää. Matem­ati­ikkaa sen ver­ran, että hah­mot­taa ympäröivän yhteiskun­nan mit­ta­suhtei­ta. Englan­tia sen ver­ran, että ei ole inter­net-luku­taido­ton mod­ernissa maailmassa.

    Tämän ympäriltä on niin val­tavasti eri asioi­ta mitä oppia ja opet­taa. Val­in­taa ja vapaut­ta tämän suh­teen pitäisi siirtää ylhäältä päin sanel­luista suun­nitelmista ruo­hon­ju­u­ri­ta­son vuorovaiku­tuk­seen opet­ta­jien, oppi­laiden ja van­hempi­en välil­lä. Valin­nan vaikka­pa draa­man ja kyse­levän filosofi­an välil­lä voi tehdä koulu­jen konkreet­tisel­la ruo­hon­ju­u­ri­ta­sol­la, ei sitä tarvitse päät­tää kaikkien puoles­ta jos­sain ylempänä.

    Samoten pitäisi vapaut­taa aineko­htaisia oppi­sisältöjä tiukoista raameista. Esimerkik­si kemi­as­ta ja fysi­ikas­ta voi opet­taa niin luke­mat­to­mia eri­laisia asioi­ta ja eri­lai­sista näkökul­mista. Muis­taako joku muukin vaa­di­tun opet­tele­maan alkuainei­den taulukkoa? Eri suo­tyyp­pi­en varpukasvien nim­iä? Afrikan maid­en pääkaupunke­ja? Euroopan maid­en rahayk­sikköjä? Mikä määrää, että nämä ovat tähdel­lisem­pää oppimista (eivät tietenkään ole), kuin esimerkik­si tietää, mikä on Brown­in liike, ja mik­si se tulee ole­maan 21. vuo­sisadal­la keskeisessä ase­mas­sa? Tai tähdel­lisem­piä kuin Camus, Renoir tai Popper?

    Opetuk­ses­sa olisi hyvä huomioi­da myös ero ymmär­ryk­sen ja tiedon omak­sumisen välil­lä. Eri­lais­ten ope­tus­sisältö­jen ‘nar­rati­iv­it’ (mik­si opit­tu on tähdel­listä, mitä se kos­ket­taa, mitä kytkök­siä sil­lä on jne.). Korostaa voisi myös ‘puh­taan’ ajat­telemisen oppimista (tämä on ehkä enem­män niiden “eli­it­tik­oulu­jen” suun­taan) vahvis­tusharho­jen tiedostamista, näke­mys­ten iden­ti­teet­tisidon­naisu­u­den, iden­ti­fioi­tu­misen merk­i­tys­tä, oman oike­as­sa olemisen todis­telun erot­tamista tiedon itseis­ar­vos­ta. Tiedon aset­tamista kon­tek­stei­hin ja yhdis­tymistä kokon­aisuuk­sik­si. Pienem­män ja suurem­man pahan peri­aat­teen ymmärtämi­nen. jne.

    Hel­posti täyt­tyy kymme­nen opetussuunnitelmaa. 

    Yksi ongel­ma, minkä täl­laises­sa kehi­tyk­sessä näk­isin on se, että opet­ta­jien pätevyys­vaa­timuk­set hel­posti kas­vaisi­vat. Pidem­mäl­lä aikavälil­lä se voisi olla myös vahvu­us, jos yksi­tyiset koulut kykeni­sivät mak­samaan korkeam­paa palkkaa, tar­joa­maan motivoivampia toimenku­via ja tämän kaut­ta lisäämään opet­ta­jak­si koulut­tau­tu­misen houkuttelevuutta.
    Nykyi­nen opet­ta­jien taso­han on kaikkea muu­ta kuin mairitteleva.

    Kyse on muu­toinkin joka tapauk­ses­sa niin luu­tuneista rak­en­teista, että niiden muut­tumiseen menee vuosikym­meniä, vaik­ka radikaale­ja muu­tok­sia ruvet­taisi­in kir­jaa­maan laki­in huomen­na, mitä ei tietenkään aivan heti ole tapahtumassa.

    Har­vaa yhteiskun­nal­lista tavoitet­ta, jos yhtäkään, pitäisin Suomes­sa kuitenkaan yhtä tähdel­lisenä kuin nykyisen perusk­oulu­jär­jestelmän hävit­tämistä ja kor­vaamista oppi­laiden lah­jakku­u­den, yksilöl­lisyy­den, taipumuk­set ja moti­vaa­tion huomioival­la avoimel­la ja itse­or­gan­isoitu­val­la jär­jestelmäl­lä, joka voimis­taisi rahoi­tus­taan yksi­tyisel­lä rahoituk­sel­la ja tämän avul­la kus­tan­ta­isi parem­pia oppimisym­päristöjä ja ammat­ti­taitoisem­pia opettajia.

    Ensim­mäiset askeleet oli­si­vat siten sal­lia tuo yksi­tyi­nen rahoi­tus ja vapaut­taa ope­tus­su­un­nitelmien liikku­ma- ja valinnanvaraa.

  155. BMG:n kanssa ihan vas­taa­vat koke­muk­set, esimerki­ki usein sosi­aalis­es­ti kyvyt­tömik­si par­jatut insinööries­imiehet ovat ihan vil­pit­tömän kiin­nos­tunei­ta alais­ten­sa hyv­in­voin­nista, käskevät loma­lle tai koti­in jos päivät venyvät, vaikut­ta­vat väsyneiltä, vaa­ti­vat organ­isaa­tion sisäl­lä kohtu­ullisem­man työkuor­man alaisilleen, otta­vat itse vas­tu­un töp­päi­ly­istä koko osas­tol­la, jne. toimi­vat niin kuin hyvän suo­raselkäisen pomon tulee toimia. Min­ulle on tästä sel­l­ainen kään­teisp­sykologi­nen teo­ria että kun normidip­pa tun­tee itsen­sä huonok­si ihmis­ten kanssa ja on epä­var­ma omas­ta osaamis­es­taan esimiehenä niin yrit­tää enemmän.

  156. Eli­na: “Oma arkikoke­muk­seni TKK:n kanssa Totaal­imoukkia koko sak­ki, toki poikkeuk­set vahvis­ti­vat säännön.”

    BRG“Tää menee nyt vähän sivus­ta mut­ta tätä asi­aa olen ihme­tel­lyt usein.”

    Seli­tys: tyyp­il­lis­es­ti naiset inhoa­vat hil­jaisia matemaat­tis­es­ti nört­te­jä ja rakas­ta­vat lipeviä psykopaat­te­ja. Vanki­vaunus­sa on paljon parem­paa seu­raa kuin Aal­to Yliopis­tossa. “Puoli“tutut narkkar­it hoitel­e­vat tuhan­sia naisia jne.

  157. Mut­ta ihmette­len työilmapi­ir­ilogi­ikkaa, onko insinööri jotenkin inhimil­lisem­pi kuin human­isti vai mis­tä kyse. 

    Olen tehnyt saman havain­non, insinööri­porukas­sa saa parem­min olla oma itsen­sä ja apua saa, jos pyytää. Min­ul­la on tälle pari seli­tys­tä: ensin­näkin asi­at ovat usein niin vaikei­ta, että ei voi oikein mis­tään asi­as­ta ajatel­la “kyl­lä sin­un pitäisi tämä tietää/osata itsekin” ja moni on joskus ollut koulus­sa se luokan outo hikipinko, ymmärtää sik­si, että me ihmiset olemme ihan oikeasti hyvin eri­laisia, eikä yritä pakot­taa toista johonkin muottiin.

    Siel­lä tääl­lä on autis­te­ja, joil­la on käsit­tämätön muisti. Sil­läkään taidol­la ei ole juuri mitään käyt­töä, kos­ka voimme säilöä tietoa ATK-järjestelmäämme. 

    Jos tarkoi­tat täl­lä jotain senkaltaista, että enää ei tule opetel­tua ystävien ja tut­tavien puhe­lin­nu­meroi­ta ulkoa, niin se on var­masti tot­ta. Hyvästä muis­tista on silti työelämässä kovasti etua, kun kaikkea ei tarvitse aina tark­istaa kir­joista ja vaik­ka jotain tark­istaa tarvit­sisikin, niin on jäänyt jonkin­lainen mieliku­va, mis­tä tieto on kaivet­tavis­sa esi­in (aina­han ei KVG auta).

    On kum­mallista, että tarkkailu­lu­okkia on melkein joka koulus­sa, mut­ta lah­jakkaille ei ole omia luokkia edes koko kunnassa. 

    Meinaat var­maankin erityisopetusta?

    Jostain joskus lueske­lin, että maail­man neroilla(matematiikka, musi­ik­ki, kuvatade, kir­jal­lisu­us) on ollut taipumus­ta autismi­in, kuten asperg­eri­in. Esim. Ein­steinil­la on arvel­tu olleen sitä. Jos neron tun­nistaa jo lapse­na, mis­tä tun­nistaa, että hän on terve. 

    Tämänkaltaiset nerot yleen­sä ovat eri­ty­isopetuk­ses­sa ja hei­dät nykyään tun­nis­te­taan usein jo ennen kouluikää. Kyse ei ole mis­tään sairaud­es­ta, vaan per­soon­al­lisu­u­den piirteistä, joi­ta löy­tyy noin 10 pros­en­til­ta väestöstä (useim­mil­la näistä liev­inä, vain pieni osa saa diag­noosin) ja joiden kanssa on taval­la tai toisel­la opetelta­va elämään (siinä, mis­sä vaikka­pa pituuten­sa kanssa).

    On paha sanoa, onko näi­den kohdal­la kyse nimeno­maa lah­jakku­ud­es­ta, vai hyvästä muis­tista ja taipumuk­ses­ta paneu­tua johonkin asi­aan niin, että muu maail­ma unohtuu.

  158. Tuot­tavu­us ei pitkäl­lä aikavälil­lä kas­va ilman niitä parem­pia lait­tei­ta. Se voi kas­vaa vuosia, mut­ta toden­näköis­es­ti ei vuosikym­meniä, ja aivan tasan var­masti ei vuo­sisato­ja, pelkästään toim­intat­apo­ja muuttamalla.

  159. “Mieletön­tä sosial­is­tises­sa perusk­oulus­sa on se ylhäältä päin tule­va Suun­nitel­ma, jol­la val­ta­va yksilöi­den vari­aa­tio yritetään pakot­taa ahtaaseen muottiin.”

    Armei­jas­sa muokataan ihmisiä vieläkin tarkem­min yhteen muot­ti­in, mut­ta sitä ei pide­tä huonona.

  160. Ei ole Afrikas­sakaan 50 vuot­ta. Keski8/ika on 50 vuot­ta, mut­ta ihmi­nen elaa Afrikas­sakin 70-vuot­giaak­si, ellei kuole johonkin onnet­to­muu­teen tai infek­tioon ennenaikaisesti.

    Saisiko tähän jotain perustelu­ja? Mis­tä tähän päätelmään on tul­tu — juuri 70 vuotta? 

    Miten tätä on voitu mitata?

  161. Osmo: “Mina opiske­lin matikkaa juuri kuten Touko Miet­ti­nen sanoi.”

    Huo­m­a­sit kai, että esitin, että nämä omaan tahti­in opiskel­e­vat voisi kaivaa esi­in ja heille voisi tar­jo­ta “lähipäiviä” jos­sakin lähistön matikan­laitok­sel­la. Olisiko tästä ollut apua sin­un intuitiivis/formaaliseen ongelmaan?

    Yritän jos­sakin vai­heessa lukea nuo az:n kom­men­tit ajatuk­sel­la ja vas­ta­ta niihin (rak­en­tavasti). Nyt olen pitkäl­lä polkupyörä­marssil­la Satakun­nas­sa, mikä on hienoa.

    Touko Met­ti­nen

  162. az: “Nykyi­nen opet­ta­jien taso­han on kaikkea muu­ta kuin mairitteleva.”

    Ja mis­tähän tämän tiedät? Muis­teletko nyt omia koulu­aiko­ja vai heit­teletkö muuten vaan jotain mutua? Jos opet­ta­jien taso ei ole hyvä, muil­lakin aloil­la työsken­tele­vien luulisi sit­ten ole­van aivan surkei­ta. Opet­ta­jank­oulu­tus on kuitenkin yksi vaikeim­mista aloista päästä opiskelijaksi.

      1. Kan­sain­välis­es­ti ehkä, mut­ta jos kat­so­taan koti­maisia ver­tailu­ja* esimerkik­si yliopis­ton eri pääainei­den keskimääräi­sistä yo-todis­tuk­sista, niin kas­va­tusti­eteil­i­jät ja opet­ta­jat (varhais‑, aine‑, luokan‑, yleis‑, aikuis-) ovat tiet­ty­jen taide­alo­jen ja upsee­rien jäl­keen kaik­ista hönöimpiä.
        Vähän epäilen, että iso kuva suuresti järkky­isi, vaik­ka heille teet­täisi armei­jan p1-kokeen tai men­san testin.

        https://tilastoneuvos.vipunen.fi/2020/01/20/korkeakoulutukseen-paasseiden-menestys-ja-koevalinnat-ylioppilastutkinnossa/

  163. Tuot­tavu­us ei pitkäl­lä aikavälil­lä kas­va ilman niitä parem­pia lait­tei­ta. Se voi kas­vaa vuosia, mut­ta toden­näköis­es­ti ei vuosikym­meniä, ja aivan tasan var­masti ei vuo­sisato­ja, pelkästään toim­intat­apo­ja muuttamalla.

    Näk­isin mielu­um­min että asi­at kor­reloi­vat, parem­min johdet­tu yri­tys tuot­taa parem­pia lait­tei­ta. Ja kyl­lä “parem­piakin” lait­tei­ta tuot­ta­van yri­tyk­sen saa polvilleen toim­intat­apo­ja muuttamalla.

  164. Tiedemies:

    Tuot­tavu­us ei pitkäl­lä aikavälil­lä kas­va ilman niitä parem­pia lait­tei­ta. Se voi kas­vaa vuosia, mut­ta toden­näköis­es­ti ei vuosikym­meniä, ja aivan tasan var­masti ei vuo­sisato­ja, pelkästään toim­intat­apo­ja muuttamalla. 

    No kyl­lähän niitä pääo­mia (infraa, osaamista) ker­tyy ihan ilman mitään parem­pia lait­teitakin, vai eikö? Vuo­sisadas­ta toiseen.

    Kari

  165. Ajatelkaas vaan mitä mah­dol­lisuuk­sia tule­va väistämät­tömästi verkot­tu­va maail­ma tulee tar­joa­maan vähänkään lah­jakkaam­malle myös Juu­pa­joel­la. Ei niil­lä lah­jakkail­la lap­sil­lanne tule ole­maan varsi­naista hätää tässä asiassa.

    Kan­natan perusk­oulun nyky­istä lin­jaa että kaik­ki yritetään pitää kyydissä.

  166. TM, tuot­tavu­us ei pitkäl­lä aikavälil­lä kas­va esimerkik­si ilman talousjär­jestelmää joka pystyy mukau­tu­maan uusi­in lait­teisi­in. Jotenkin vielä sula­tan ajatuk­sen että lait­tei­den kehi­tys olisi tuot­tavu­uskasvun vält­tämätön ehto pitkäl­lä aikavälil­lä, mut­ta riit­tävä ehto se ei kyl­lä ole.

    Vähän az:n suun­taan, sem­moinen yleinen huomio teknolo­gian his­to­ri­as­ta että tähänkin saak­ka sen kehi­ty­sen­nus­teet on men­nyt keskimäärin päin seiniä, mik­si oltaisi­in nykyään niin paljon viisaampia? Minus­ta ei ole esimerkik­si lainkaan itses­tään­selvää että nan­otekn­lo­gia tai biote­knolo­gia tuot­taa mullis­tavia keksin­töjä, inno­vaa­tiot voi tul­la jostain ihan muual­takin. Jos pitäisi arva­ta niin itse veikkaisin logis­ti­ikan automa­ti­soi­tu­mista koko ketjun osalta, mut­ta kuten san­ot­tu tuol­laiset arvauk­set menee yleen­sä pieleen. Luulen että näin sik­si että emme oikein osaa muu­ta kuvitel­la kuin samaa teknolo­giaa kuin nyt, vaan jotenkin parem­pana. Malli­in super­vasara joka takoo itsek­seen. Naulan vaan kor­vasikin ruu­vi, mikä taas mah­dol­lis­es­ti mm. lentokonei­den kehi­tyk­sen, oli automa­ti­soival­la koneel­la käännettävissä…

  167. Saara: Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että alat ylit­täviä ihmisiä pitäisi arvostaa entistä enem­män. Tämä huip­pu­lah­jakku­uskeskustelu vain yleen­sä vie asioi­ta toiseen suun­taan. Nytkin on puhut­tu pääasi­aas­sa matem­ati­ikas­ta ja matemaat­tis­es­ti lah­jakkaista ihmi­sistä. Yhden asian osaajista. 

    Oma näke­myk­seni, mikä tulee musi­ikin kaut­ta, on se, että maail­ma tarvit­see mon­en­laisia ihmisiä. Jotkin meistä erikois­tuu yhteen kapeaan alaan. Toiset ris­teilevät alal­ta toiselle. Molem­pia tarvi­taan. Kapea-alaiset muusikot eivät esimerkik­si pysty tekemään yksin mitään musi­ikkia. He tarvit­se­vat aina laa­ja-alaisem­pia muusikoi­ta avuk­seen. Huip­pu­lah­jakku­ud­es­ta puhu­vat ihmiset eivät yleen­sä näe tätä. Ein­steinkaan ei yksin pystynyt muo­toile­maan matemaat­tisia kaavo­jaan, jos olen ymmärtänyt oikein. 

    Ja maail­ma on kai nyt juuri niin täy­delli­nen kuin se voi olla. Eikös täy­del­lisen maail­man käsit­teeseen sisäl­ly juuri se, että se on kuvitel­ma tai tavoite? Maail­maa pitää tot­ta ihmeessä kehit­tää parem­mak­si. Jos en siihen uskoisi, en voisi olla kiin­nos­tunut poli­ti­ikas­ta. Mut­ta en myöskään usko, että maail­maa voisi paran­taa ihmisen geen­imuun­telul­la. Ei ole kyse sen kaltai­sista asioista. 

    BRG: Minä uskon, että ihmiset ovat olleet 300 vuot­ta sit­ten saman­laisia kuin nykyään. Evoluu­tio ei etene ymmärtääk­seni niin nopeasti. Kehi­tys ei lopu tähän, mut­ta se on ilmeis­es­ti hyvin hidas­ta. Eteenkin länsimaissa.

  168. AZ. Mie­lenki­in­toinen jut­tu: tek­stisi vaikut­taa ihan yhtä lennokkaal­ta kuin ope­tus­su­un­nitel­ma http://www02.oph.fi/ops/perusopetus/pops_web.pdf — eri­tyis­es­ti sen alku­lu­vut — ennen aineko­htaisia sisältöjä.

    Ehkäpä ajat­te­lu­tavas­samme on tämä ero: sinä ajat­telet (ehkä) että mei­dän hyv­in­voin­ti­imme vaikut­taa eniten se, minkälaiset edel­ly­tyk­set hyvään elämään on “parhaal­la” neljän­nek­sel­lä. Minus­ta taas mei­dän kaikkien elämän­laatu­un vaikut­taa eniten se, minkälaiset elämisen eväät ovat suo­ma­lais­ten “huonoim­mal­la” neljänneksellä.

    Touko Met­ti­nen

  169. Osmo:

    Suomes­sa opet­ta­jat ovat kan­sain­välis­es­ti ver­tail­tuna erit­täin hyviä ja hyvin koulutettuja. 

    Kyynikko voisi tietysti epäil­lä, että meil­lä on vedet­ty vähän överik­sikin tuon opet­ta­jien koulu­tus­ta­son kanssa. Lie­neekö maail­mas­sa toista maa­ta, jos­sa las­ten­tarhanopet­ta­jil­ta ja perusk­oulun alalu­okkien luokanopet­ta­jil­ta vaa­di­taan ylem­pi korkeak­oulu­tutk­in­to (Mas­ters Degree)? Toki tämä liit­tyy suo­ma­laisen koulu­tusjär­jestelmän yleiseen kum­mallisu­u­teen, että alem­paa korkeak­oulu­tutk­in­toa (Bach­e­lors) ei kelpu­ute­ta mihinkään, jon­ka joh­dos­ta val­taosa yliopis­tok­oulute­tu­ista tulee työelämään vas­ta kolmekymp­pis­inä, kun muual­la maail­mas­sa työt aloite­taan vähän yli kaksikymppisinä.

    Kum­masti Suomen koulu­jär­jestelmä kyl­lä toi­mi ihan hyvin sil­loinkin kun kansak­oulun- ja las­ten­tarhanopet­ta­jat tuli­vat sem­i­naareista, eivätkä olleet maistereita.

  170. Touko Met­ti­nen:

    Ehkäpä ajat­te­lu­tavas­samme on tämä ero: sinä ajat­telet (ehkä) että mei­dän hyv­in­voin­ti­imme vaikut­taa eniten se, minkälaiset edel­ly­tyk­set hyvään elämään on “parhaal­la” neljän­nek­sel­lä. Minus­ta taas mei­dän kaikkien elämän­laatu­un vaikut­taa eniten se, minkälaiset elämisen eväät ovat suo­ma­lais­ten “huonoim­mal­la” neljänneksellä.

    Minä taas uskon, että eniten vaikut­taa se, kuin­ka hyvin toi­sis­taan poikkeav­ien oppi­joiden tarpeet kyetään otta­maan huomioon. En usko että on hyvä idea vali­ta pääasial­lisek­si tukemisen ja kehit­tämisen kohteek­si vain joko paras­ta tai huonoin­ta neljännestä. Pitäisin suo­ras­taan ihmeel­lisenä jos ei nyky­maail­mas­sa pystytä sen ver­ran eriyt­tämään ope­tus­ta, että kum­mankin joukon oppimi­nen tapah­tuu opti­maalis­es­ti (tai että sitä oppimista yleen­sä edes tapahtuu).

  171. Yhtä asi­aa olen oet­ta­jana aina ihme­tel­lyt. Mitä saake­lin merk­i­tys­tä gradul­la on opet­ta­jan ammat­ti­in. Joku äidinkie­lenopiske­li­ja tutkii pilkku­ja, matikanopet­ta­ja jotain teo­ri­aa, biolo­gian opet­ta­ja jonkin kasvin levin­neisyyt­tä. Kun marssit sinne luokkaa, gradul­lasi ei ole minkään val­takun­nan merk­i­tys­tä. Otin tämän gradun esille, sik­si, että se on suuri kiviri­ip­pa mais­terin tiel­lä, jos et ole jäämässä tutk­i­jan tielle.

  172. Vään­tämi­nen epäolen­nais­es­ta on epäolen­naista. Vuo­den 1700 elin­ta­so oli toki paljon korkeampi kuin vuo­den 700 elin­ta­so, ja se voi selit­tyä pääomil­la tms. Mut­ta pääomien ker­tymi­nen ja talouselämän kehit­tymi­nen ei selitä sitä, että elin­ta­son kasvu koko tuona 1000 vuo­den ajan­jak­sona oli vähäisem­pää kuin elin­ta­son kasvu esimerkik­si Suomes­sa vuosien 1870 ja 1970 välissä.

  173. Tiedemies:

    Vään­tämi­nen epäolen­nais­es­ta on epäolen­naista. Vuo­den 1700 elin­ta­so oli toki paljon korkeampi kuin vuo­den 700 elin­ta­so, ja se voi selit­tyä pääomil­la tms. Mut­ta pääomien ker­tymi­nen ja talouselämän kehit­tymi­nen ei selitä sitä, että elin­ta­son kasvu koko tuona 1000 vuo­den ajan­jak­sona oli vähäisem­pää kuin elin­ta­son kasvu esimerkik­si Suomes­sa vuosien 1870 ja 1970 välissä. 

    No asi­a­han on mon­isyi­nen, mut­ta ei tuol­la päät­te­lyl­lä voi pää­tyä siihen, että talouskasvus­sa kyse olisi yksi­no­maan tekni­ikan kehit­tymis­es­tä. Samaan aikaan on kuitenkin muo­dos­tunut oikeusval­tiokäytän­tö, maaor­ju­us on pois­tet­tu, maail­mankaup­pa on kas­vanut hyvin merkit­tävästi jne. Suurin kasvu on lisäk­si tapah­tunut II maail­man­so­dan jäl­keen — his­to­ri­as­sa harv­inais­laa­tuisen — pysyvän rauhan­ti­lan aikana. Ei näitä tek­i­jöitä mielestäni voi noin vain ohittaa.

    Mielestäni kyse ei ole epäolen­nais­es­ta asi­as­ta kahdes­ta syys­tä. 1) ei ole mitään takei­ta siitä, että tule­vaisu­udessa tekni­ikan kehit­tymi­nen jatkuu nykyisel­lään (mitäs sit­ten tapah­tuu?) ja 2) esimerkik­si Afrikas­sa ongel­ma ei ole niinkään tekni­ikan puute, vaan insti­tuu­tioiden heikkous (kor­rup­tio, sodat, yleinen luot­ta­muk­sen puute).

    En kiistä sitä, etteikö tekni­ikan kehit­tymi­nen olisi ollut val­ta­van voimakas tek­i­jä talouskasvun kannal­ta, mut­ta eivät ne kyl­lä sitä kokon­aisu­udessaan selitä.

    Kari

  174. Kukaan ei tai­da kiistää sitä, että Tiedemies on oike­as­sa siinä, että pitkäl­lä tähtäimel­lä tekni­ikan kehi­tys on lisän­nyt hyvinvointia.(Tosin, kaiketi muös pahoivoin­tia, esim. asete­knolo­gian myötä.)

    Mut­ta aika moni on tuonut esi­in, että muutkin asi­at lisäävät yhteiskun­nan hyv­in­voin­tia: oikeusjär­jestelmän kehi­tys, yhteiskun­nan demokrati­soi­tu­mi­nen jne.

    Äkkiseltään näytäisi siltä, että yhteiskun­nan on help­po kehit­tyä teknis­es­ti mut­ta vaikea kehit­tyä muuten: oikeudel­lis­es­ti, moraalis­es­ti jne. 

    Tästä on help­po pää­tyä lud­di­itik­si: tekni­nen kehi­tys (joka todel­lisu­udessa mah­dol­lis­taa usein uusia ongelmia) on syytä pysäyt­tää, jot­ta voisimme edelleen olla onnellisia.

    Itse en ole lud­di­it­ti. Sik­si kan­natankin vah­vasti entisen lukion (pitkän) matem­ati­ikan opet­ta­jani näkökul­maa: matemaat­tis­es­ti lah­jakkaiden nuorten tulee lukion lop­pu­un asti har­ras­taa matem­ati­ikan ohel­la kaikkea mah­dol­lista muu­ta, kos­ka on hyvin luul­tavaa, että he tule­vat viet­tämään koko lop­puelämän­sä 18-> matemaat­tis­ten ongelmien parissa. 

    Pitäsikö tähän lait­taa että:MOT

    Touko Met­ti­nen

  175. Jos meil­lä on niin eri­no­mainen koulu­jär­jestelmä ja niin eri­no­maiset opet­ta­jat, niin mik­si suo­ma­lais­ten las­ten koulu­vi­ihtyvyys on mit­tauk­sis­sa ollut joko Euroopan huonoin tai huonoimpia. Eikö tämä ole sitä pait­si hie­man tärkeämpi mit­tari kuin muu­ta­ma piste PISA-tulok­sis­sa? PISA-tulok­sis­sa­han suo­ma­laiset ovat vielä lisäk­si taval­laan hui­jan­neet, kos­ka huonoimpi­en oppi­laiden tulok­set eivät niis­sä näy (toisin kuin monil­la muil­la mail­la) ja lisäk­si tulok­sis­sa näkyy suh­teessa alhainen eteläisen maa­han­muut­ta­javäestön osu­us. Kun nämä muut­tu­jat tasa­taan, niin emme enää olekaan kär­jessä, mut­ta koulu­vi­ihtyvyys on silti edelleen Euroopan huonointa.

    Jopa 1/3 suo­ma­lai­sista lap­sista viihtyy koulus­sa erit­täin huonos­ti. Väitän, että karkeaa yhteyt­tä voi hakea siitä tilas­totiedos­ta, että Euroopan enti­sis­sä sosial­is­ti­mais­sa asu­vat edelleen maail­man vähiten onnel­liset ihmiset. Suomen perusk­oulumalli on raken­net­tu sosial­is­tis­ten ihantei­den poh­jal­ta ja aikanaan sosial­is­tiselta val­ti­ol­ta laa­jalti kopioiden.

    PISA-keskustelus­sa on vähälle huomi­olle jäänyt myös se seik­ka, että eritel­lyis­sä tulok­sis­sa monien län­si­maid­en yksi­tyisk­oulut voit­ta­vat Suomen tulok­set men­nen tullen. Poikkeuk­sel­lisen hyviä tulok­sia ovat saa­neet Bri­tann­ian yksi­tyisk­oulu­jen oppi­laat. Esimerkik­si Bri­tan­ni­aan näh­den Suomelle antaa etu­matkaa myös se, että kielemme on nati­iville suh­teessa erit­täin nopea oppia kir­joi­tus- ja ään­tämisas­u­jen yht­enevyy­den takia. Silti hei­dän yksi­tyisk­oulun­sa tule­vat takaa ohitse ja menevät kauas edelle.
    Perusk­oulumallin poh­jal­ta tätä tulosta on vaikea lähteä selit­tämään ”oppi­la­sainek­sen” poh­jal­ta, kos­ka tämä koko kat­e­go­ri­oin­ti kiel­letään lähtöko­htais­es­ti. Touko Miet­tisen linkit­tämässä ope­tus­su­un­nitel­mas­sa ei puhuta yhtään mitään lah­jakku­ud­es­ta. Koko käsite lois­taa pois­saolol­laan. (Sen sijaan siel­lä san­o­taan sel­l­aisia hir­veyk­siä kuten perusk­oulu­tuk­sen tavoite on saa­da oppi­las arvosta­maan monikult­tuurisu­ut­ta. Anna nyt kaik­ki kestää.) Mitä opet­ta­jank­oulu­tuk­ses­sa evästetään lah­jakku­u­den suh­teen? Saaran ker­toma esimerk­ki siitä, kuin­ka yhdeltä istu­mal­ta kaik­ki matem­ati­ikan kir­jan laskut oikein pis­tel­lyt käs­ket­ti­in kumit­ta­maan koko kir­ja on kar­mai­se­va, mut­ta ei suinkaan ain­ut laat­u­aan. Tiedän vas­taavia esimerkke­jä itsekin. En tästä joh­da väitet­tä ilmiön yleisyy­destä, mut­ta se viit­taa suun­taan, että ehdo­ton­ta kiel­toa täl­laiselle ei pain­ote­ta opettajankoulutuksessa/ohjeistuksessa.

    Ei ikinä pidä uno­htaa, että mon­en opet­ta­jan sielun­maise­maan kuu­luu olla pikkusieluinen pas­ka, ja sik­si näi­den tapausten var­al­ta olisi olta­va ole­mas­sa lak­isääteinen tiuk­ka lieka kaulan ympärille, joka estäisi heitä pääsemästä ter­ror­isoimaan ja trau­ma­ti­soimaan oppi­laitaan. Siinähän sit­ten riuh­toisi­vat sisim­mässään. Kun fyysi­nen väki­val­ta oli vielä kouluis­sa sal­lit­tua, mon­et opet­ta­jat hyö­dyn­sivät sitä mieli­v­al­taisel­la taval­la synkän sielun­sa tyy­dyt­tämisek­si. Vas­taavasti pitää estää henk­i­nen väki­val­ta. Tuol­lainen opet­ta­ja, joka käs­kee kumit­ta­maan kir­jan, sen sijaan, että vaik­ka kut­su­isi oppi­laan luok­seen, ottaisi selvää paljon hän matem­ati­ikkaa osaa, keskustelisi tämän van­hempi­en kanssa ja aut­taisi han­kki­maan oppi­laalle jonkin vaa­ti­vam­man kir­jan (jos­ta oppi­las voisi välil­lä jäädä vaik­ka tun­nin jäl­keen keskustele­maan opet­ta­jan kanssa), niin sel­l­ainen kumit­ta­maan käskevä opet­ta­ja ansait­sisi pait­si pysyvän ope­tuskiel­lon, myös oikeudel­lisen tuomion pahoinpitelystä.

  176. Touko Miet­ti­nen,

    Mitä ovat ne “eväät”, joi­ta se “alin neljännes” mielestäsi tarvit­see? Väitän, ettei perusk­oulun oppi­sisältö lainkaan tar­joa sitä.
    Tämä on osa suurem­paa ongel­maa, jos­sa perusk­oulus­sa keskeisessä ase­mas­sa on infor­maa­tion ulkoaop­pimisen pain­ot­tumi­nen. Mitä hyö­tyä on puris­taa kuin kivestä vet­tä siltä alim­mal­ta neljän­nek­seltä vieraiden kiel­ten kieliop­pisään­tö­jen osaamista, hie­man haas­tavampia matematiikan/fysiikan yhtälöitä tai his­to­ri­an vuosiluku­ja? Näitähän mitataan ei “elämisen eväitä”.
    Teetäpä samoille henkilöille vas­taa­vat kokeet pari vuot­ta tai edes pari kuukaut­ta myöhem­min, ja se pakot­ta­mal­la opit­tu on jo uno­htunut. Se koval­la vaival­la han­kit­tu “6” tai “7” on hävin­nyt tieto­sisäl­löltään kuin tuh­ka tuuleen.

    Eikä tämä koske vain sitä alin­ta neljännestä. Olisi mie­lenki­in­toinen koe lait­taa vaikka­pa yläk­oulun ja lukion lehtor­e­i­ta suorit­ta­maan ei-opet­tamien­sa ainei­den kokei­ta. Kuin­ka hyvin muis­tu­isi­vat matem­ati­ikan lehto­rille lin­tu­jen muut­toa­jat, rauhan­sopimusten vuosilu­vut, Suomen met­säsienet, kieliop­pisään­tö­jen pilkun­paikat. Voisi tul­la aika paljon vitosia ja kutosia. Entä se kymp­istä puut­tu­va infor­maa­tio, joka väli­aikaises­ti pitää muis­taa ollak­seen “hyvä oppi­las”, kuin­ka tärkeää se on? Onko se todel­la tärkein­tä, mihin käyt­tää ope­tu­saikaa hyvien elämän eväi­den antamiseksi?
    Mitä siitä jää todel­la käteen?

    Mis­sä määrin se on yleis­pätevää, yleiskäytän­nöl­listä opas­tus­ta elämään, tai laa­jem­min oppimisen perustei­ta rak­en­tavaa? Kuten oli­si­vat mm. ymmärtämi­nen, tun­tem­i­nen, ajat­telem­i­nen, hahmottaminen. 

    Sosial­is­tisia mai­ta hal­lit­si behav­ior­isti­nen pseudoti­eteelli­nen psykolo­gia, jos­sa täl­laiset ihmisen sisäiset tilat oli pitkälti sivu­utet­tu ja ihmi­nen nähti­in ehdol­lis­tet­ta­vana ärsyke-vaste-oliona.

    Hil­jak­si­in vas­ta näi­den sisäis­ten tilo­jen ja voimavaro­jen merk­i­tys­tä ollaan haparoiden ymmärtämässä päät­täjien tahol­la. Yksi tun­ti draa­maa? Maalia lahoa­van raken­nel­man seiniin.

  177. az: “Jos meil­lä on niin eri­no­mainen koulu­jär­jestelmä ja niin eri­no­maiset opet­ta­jat, niin mik­si suo­ma­lais­ten las­ten koulu­vi­ihtyvyys on mit­tauk­sis­sa ollut joko Euroopan huonoin tai huonoimpia.”

    Keskeinen ongel­ma tässä on, että tutkimuk­set mit­taa­vat herkästi väärää asi­aa. Suo­ma­lais­lapset eivät vas­taa kyse­ly­i­hin viihtyvän­sä koulus­sa, mikä liit­tyy suo­ma­laiseen koulukult­tuuri­in. Suomes­sa las­ten ei kuu­lu sanoa viihtyvän­sä koulus­sa. Muual­la lapset suh­tau­tu­vat koulus­sa käyn­ti­in eri tavoin. Esimerkik­si mainit­se­masi brit­tiläiset yksi­tyisk­ouluis­sa käyvät eli­itin lapset luul­tavasti myös saa­vat koulu­tus­ta arvosta­van kas­vatuk­sen ja hur­jasti kan­nus­tus­ta koulunkäyn­ti­in koko kasvuym­päristöstään. Muutenkin koulu lie­nee heille huo­mat­tavasti kokon­ais­val­taisem­pi asia, jon­ka yhtey­dessä muun muas­sa har­raste­taan kaikkea kivaa. Suomes­sa har­ras­tuk­set puolestaan ovat seu­ra­toim­intaa. Tietysti näi­den briti­las­ten koulu­vi­ihtyyvyy­teen vaikut­taa moni muukin seik­ka, mut­ta kaikki­aan ei liene ihme, että he ilmoit­ta­vat viihtyvän­sä koulus­sa parem­min kuin esimerkik­si suomalaislapset.

    az: “Ei ikinä pidä uno­htaa, että mon­en opet­ta­jan sielun­maise­maan kuu­luu olla pikkusieluinen pas­ka, ja sik­si näi­den tapausten var­al­ta olisi olta­va ole­mas­sa lak­isääteinen tiuk­ka lieka kaulan ympärille, joka estäisi heitä pääsemästä ter­ror­isoimaan ja trau­ma­ti­soimaan oppilaitaan.” 

    Tapasi panetel­la monia opet­ta­jia on ällöt­tävä ja loukkaava.

  178. nim­im. “antti”,

    En panetel­lut ketään henkilöko­htais­es­ti. Totesin vain mat­ter-of-fact, että ammat­tikun­taan x kuu­luu merkit­tävästi yksilöitä sielun­maise­mal­la y. Voit hakea ver­tauk­sen vaik­ka armei­jas­ta. Armei­jas­sa oli men­neinä vuosi­na paljon nyky­istä pahempi sim­pu­tu­songel­ma. Siihen huomion kiin­nit­tämi­nen, että esimiehistä löy­tyi pikkusieluisia pasko­ja, jot­ka riit­tävän kon­trol­lin puut­teessa sim­putuk­seen syyl­listyivät, ei sekään ollut sen enem­pää panet­telua. Ongel­man tiedost­a­mi­nen ja siihen puut­tumi­nen ovat huo­mat­tavasti vähen­täneet simputusta.

    Eri­tyis­es­ti ala-asteil­la tämän todel­lisen ja laa­jan ongel­man haas­t­a­mi­nen on vaikeaa, kos­ka lapset eivät ole vielä riit­tävän vahvo­ja yksilöitä lait­taak­seen vas­taan, ymmärtäk­seen tilan­net­ta, vaan päin­vas­toin useim­miten nöyr­tyvät mieli­v­al­taisenkin auk­tori­teetin edessä.

  179. az

    Poikkeuk­sel­lisen hyviä tulok­sia ovat saa­neet Bri­tann­ian yksi­tyisk­oulu­jen oppilaat.

    Onko sul­la tietoa kuin­ka nuo ovat sijoit­tuneet kouluviihtyvyysmittauksissa?

    Saaran ker­toma esimerk­ki siitä, kuin­ka yhdeltä istu­mal­ta kaik­ki matem­ati­ikan kir­jan laskut oikein pis­tel­lyt käs­ket­ti­in kumit­ta­maan koko kir­ja on kar­mai­se­va, mut­ta ei suinkaan ain­ut laatuaan

    Uskon tai ainakin toivon että tuo on ver­ran­nolli­nen pakkosyöt­tämiseen koulu­ruokailus­sa eli his­to­ri­aa. Oma­l­la ala-asteel­lani (-75 eteen­päin) kaik­ki 3 opet­ta­jaa oli­vat pikkusieluis­ten pasko­jen pahim­mas­ta päästä mut­ta nykyään nuo lienevät vähem­mistönä. Totu­u­den vuok­si sel­l­ainen tarken­nus että ihan ekalla luokalla oli hieno ope joka ikävä kyl­lä jäi sit­ten eläkkeelle.

    Anna nyt kaik­ki kestää

    Sosi­aal­is­t­a­mi­nen eli toisin sanoen aivope­su on aina ollut yksi koul­u­laitok­sen päämääristä ja on sitä jotkossakain.

  180. Maaor­ju­u­den lakkaut­ta­mi­nen ei ollut mah­dol­lista ennen kuin maat­alouden tuot­tavu­us oli riit­tävän suuri ja toisaal­ta maat­alousväestölle mielekäs vai­h­toe­htoinen elan­non­hankkimiskeino. Teknolo­gia oli tässä aivan keskeistä.

    Ei orju­ut­ta lakkaut­tanut lop­ul­ta mikään jalo aate, vaan teolli­nen vallankumous. 

    Yhteiskun­ta on mon­imutkainen jär­jestelmä, joten toki useim­mat asi­at vaikut­ta­vat toisi­in­sa jotekin. Jos ottaisimme mod­ernin teknolo­gian pois nyky-yhteiskun­nas­ta, se pää­ty­isi toden­näköis­es­ti nopeasti johonkin maaor­ju­u­den kaltaiseen. Feo­dal­is­mi oli mah­dol­lis­es­ti tehokkain tapa hoitaa asi­at sil­lä teknolo­gial­la, jol­la sitä pyöritettiin.

  181. Tiedemies,

    Onhan siinä var­maankin jotain perää, että maaor­ju­den lakkaut­ta­mi­nen on yhtey­dessä tekni­ikan kehit­tymiseen, mut­ta ei se ain­oas­taan siitä ole ollut kiin­ni. Esimerkik­si Suomes­sa hom­ma lopetet­ti­in sato­ja vuosia ennen Viroa, eikä voi oikein väit­tää olleen teknolo­gian hyväk­sikäytössä suurem­pia ero­ja (Viro oli tuol­loin mm. Suomea vauraampi).

    En oikein niele sitä aja­tus­ta, että olisimme niin hyv­in­voivia pelkästään teknolo­gian vuok­si, kos­ka monis­sa muis­sa paikois­sa näin ei ole (teknolo­gia on sinän­sä sama).

    Kari

  182. Tuo Tiedemiehen teknolo­giafil­ia ei kyl­lä vaiku­ta mitenkään eri­tyisen perustel­lul­ta. Vaik­ka voitaisi­inkin osoit­taa nykyisen hyv­in­voin­timme johtu­van yksi­no­maan teknolo­gian kehi­tyk­ses­tä (mitä tuskin voidaan tehdä), tämä ei tietenkään ker­ro mitään siitä, mil­lä eväil­lä hyv­in­voin­ti­amme tule­vaisu­udessa parannetaan.

    Omas­ta näkökul­mas­tani taide, kult­tuuri, maail­mankat­so­muk­sel­liset ilmiöt ja muut ihmisen henkiseen kehit­tymiseen liit­tyvät asi­at ovat niitä, joil­la voidaan jatkos­sa saa­da suurim­mat paran­nuk­set aikaan. Mut­ta kos­ka ymmär­rän näkökul­mani ole­van rajoit­tunut, hyväksyn että teknolo­gias­takin voi olla meille hyötyä.

    Se nyt kuitenkin on roskaa, että vain ja ain­oas­taan teknolo­gias­ta (siinäkin tapauk­ses­sa, että tun­nis­te­taan mikä kaik­ki todel­lisu­udessa kuu­luu teknolo­gian piiriin).

    1. Olen kyl­lä Tiedemiehen kanssa samaa mieltä siitä, että teknolo­gian kehi­tys on elöin­ta­son nousun välttämä
      tön ehto. Sen sijaan sor­tu­vat taloudet osoit­ta­vat, ettei se 0le riit­tävä. Yhteisku­jn­nan toimivu­udel­la ja keskinäisel­lä luot­ta­muk­sel­lakin on oma vält­tämätön osuutensa.

  183. “Maaor­ju­u­den lakkaut­ta­mi­nen ei ollut mah­dol­lista ennen kuin maat­alouden tuot­tavu­us oli riit­tävän suuri ja toisaal­ta maat­alousväestölle mielekäs vai­h­toe­htoinen elan­non­hankkimiskeino. Teknolo­gia oli tässä aivan keskeistä.”

    Suomes­sa (Ruot­sis­sa) ei tiet­tävästi koskaan ollut maaor­ju­ut­ta, mikä yksinään riit­tää kumoa­maan hypo­teesin. Lisää todis­teaineis­toa ei olisi sitäkään vaikea han­kkia varsinkin, kun feo­dal­is­mia ja maaor­ju­ut­ta ei muutenkaan ollut Euroopas­sa ole­mas­sa kuin paikoitellen ja lähin­nä per­iferisessä idässä.

    “Ei orju­ut­ta lakkaut­tanut lop­ul­ta mikään jalo aate, vaan teolli­nen vallankumous. ”

    Orju­u­den nimeno­maan lopet­ti jalo aate ja sitä tuke­neet sota­lai­vat. Euroopas­sa­han orju­us lop­pui pääosin jo keski­a­jal­la kristi­nusko nimisen aat­teen ansios­ta. 1800-luvun aate, abo­li­tion­is­mi, keskit­tyi lopet­ta­maan sen muual­la eli ei-teol­lises­sa maail­mas­sa. Tosin kaikkea orju­ut­ta ei ole vieläkään onnis­tut­tu lopet­ta­maan, vaik­ka jalo aate on tänään vahvem­pi kuin koskaan.

    “Jos ottaisimme mod­ernin teknolo­gian pois nyky-yhteiskun­nas­ta, se pää­ty­isi toden­näköis­es­ti nopeasti johonkin maaor­ju­u­den kaltaiseen. ”

    Jos teknolo­gia otet­taisi­in pois, tulok­se­na olisi katas­trofi, kos­ka ruo­ka ei riit­täisi. Sosi­aaliset inno­vaa­tiot jäi­sivät kuitenkin elämään vähin­tään haavekuvina samaan tapaan kuin anti­ik­ki keski­a­jal­la. Sosi­aal­isi­in inno­vaa­tioi­hin kuu­lu­vat esim. tiede, lait ja markki­na­t­alous. Muu­ta en viit­si jos­sitel­la, kun on niin mah­do­ton skenaario.

    1. Maaor­ju­ut­ta syn­tyy tilanteis­sa, jois­sa jotkut ovat (yleen­sä soti­laal­lisel­la v oimal­la) saa­neet maan omis­tuk­seen­sa eikä lisä­maa­ta ole saatavil­la. Suomes­sa ja Ruot­sis­sa asut­ti­in niin har­vasti, ettei maaor­ju­ut­ta syn­tynyt. Torp­par­i­laitos oli kuitenkin kehit­tymässä kohti orjuutta.

  184. Nil­litetään nyt vielä vähän. Se että sil­lä kehit­tyneel­lä teknolo­gial­la ylipään­sä tekee yhtään mitään edel­lyt­tää sitä että ihmiset osaa­vat myös käyt­tää sitä, esimerkik­si use­at arkiset tietotekni­ikan tehokkaat käyt­tö­ta­vat edel­lyt­tävät jonkin­laista mateet­tamista yleis­sivistys­tä. On vähän vaikeaa tehdä esimerkik­si ihan yksinker­tais­takaan laskel­maa taulukko­lasken­tao­hjel­mal­la jos ei ymmär­rä matem­ati­ikas­ta yhtään mitään. Ääries­imerk­ki on henkilöau­to jon­ka käyt­töä opetel­laan kuukausi­tolkul­la. Väit­täisin myös että pääl­lä ole­van finanssikri­isin yksi taus­ta­syy on se että eril­laiset taviksillekin myytävät rahoi­tus­tuot­teet ylit­tävät keskiver­to taviksen pros­ent­ti­laskukyvyn, yksinker­tais­taen jos ei ymmär­rä mikä vuosiko­rko on niin ei pitäisi ottaa luottoa.

    Andy Grov­el­la oli muuten ihan mie­lenki­in­toisia huomioi­ta teknolo­gian kau­pal­lis­tamis­es­ta ja sen hyö­ty­jen jakau­tu­mis­es­ta taan­noises­sa artikke­lis­sa, http://www.bloomberg.com/news/2010–07-01/how-to-make-an-american-job-before-it-s-too-late-andy-grove.html

  185. Näin aloit­tel­e­vana ympäristöekonom­i­na voisin heit­tää tähän aiheen sivus­ta-keskustelu­un, että hyö­dyn­tämiskelpoinen ener­gia se on mikä maail­maa pyörit­tää :). Mie­len­virk­istyk­sek­si tästä vähän mie­lenki­in­toista luettavaa:

    http://www.energybulletin.net/node/52507

    En tunne asi­aa lainkaan, mut­ta yksi osaseli­tys mik­si maaor­ju­us lakkautet­ti­in Suomes­sa Viroa aikaisem­min saat­taisi olla eri­lainen energiatalous.

  186. Saara: “Omas­ta näkökul­mas­tani taide, kult­tuuri, maail­mankat­so­muk­sel­liset ilmiöt ja muut ihmisen henkiseen kehit­tymiseen liit­tyvät asi­at ovat niitä, joil­la voidaan jatkos­sa saa­da suurim­mat paran­nuk­set aikaan.”

    Teknologi­nen kehi­tys tulee mullis­ta­maan taiteen, kult­tuurin ja maail­mankat­so­muk­sel­lis­ten ilmiöi­den merk­i­tysym­päristöjä. Ihmisen henkiseen kehit­tymiseen liit­tyvät asi­at nivoutu­vat yhä tiivi­im­min kysymyk­si­in siitä mitä/mikä/? on ihmi­nen. Me läh­estymme tule­vien vuosikym­menten sisäl­lä sen biol­o­gisen kie­len ymmärtämistä, joka mei­dät syn­nyt­tää. Lop­ul­ta me olemme vas­takkain kysymyk­sen kanssa, voisim­meko syn­nyt­tää jotain muuta.

    Myös eksis­ten­tial­is­tiset riskit nou­se­vat uudelleen esille tek­nol­o­gisen kehi­tyk­sen mah­dol­lis­taes­sa entistä vaar­al­lisem­pi­en joukko­tuhoa­sei­den kehit­te­lyn, ja ydi­na­sei­den han­kkimista paljon huo­maa­mat­tomam­min, pienem­min resurssein.

    Mon­et keskeiset “parem­paa maail­maa” kos­ket­ta­vat kysymyk­set joi­hin taide, kult­tuuri ja filosofia tule­vaisu­udessa otta­vat kan­taa, eivät ole erotet­tavis­sa tek­nol­o­gis­es­ta ympäristöstään. Hyvässä ja pahassa.

  187. Tietenkään en väit­tänyt, että teknolo­gia on riit­tävä. Väite olisikin absur­di, sil­lä maanvil­je­ly ei hyödy trak­torista, jos maanvil­jeli­jä kyn­tää pel­lot käsin ja käy trak­to­ril­la vain kylil­lä ajele­mas­sa kil­paa. Samoin tietotekni­ik­ka ei tehos­ta mitään toim­into­ja, jos tietokoneil­la ei tehdä muu­ta kuin pelataa Pacmania.

    Mil­lä tahansa annetul­la teknolo­gial­la talouskasvul­la on ihan konkreet­ti­nen raja, joka voidaan johtaa esimerkik­si siitä, kuin­ka paljon ener­giaa yhteiskun­ta voi hyö­dyn­tää, kuin­ka paljon raa­ka-ainei­ta voi ylipäätään käyt­tää, tai kuin­ka suuri tuot­tavu­us voidaan saa­da aikaan. Karkeana esimerkkinä, jos pain­okone voi painaa kir­jan min­uutis­sa, kir­jo­ja voidaan tehdä 1440 päivässä ja 525960 vuodessa. Ilman parem­paa pain­okonet­ta, kir­jo­ja ei saa­da mil­lään enem­pää vuodessa, vaik­ka kir­jat ladot­taisi­in kuin­ka nopeasti. 

    Voidaan tietenkin tode­ta, ettei insinööre­jä tarvi­ta enää sik­si, että teknolo­gian aset­ta­ma rima on niin korkeal­la, että sen saavut­ta­mi­nen on jo muista syistä pelkkää utopi­aa. Tämä ei kuitenkaan tun­nu uskot­taval­ta väit­teeltä, kos­ka jo yksin halvem­pi­en ja ener­giate­hokkaampi­en ratkaisu­jen (autot, kod­in­tekni­ik­ka, rak­en­t­a­mi­nen jne.) rajahyö­ty näyt­täisi ole­van melkoinen. 

    Ihmisiä tun­tuu yleis­es­tiot­taen vaivaa­van sen­tyyp­pinen ajat­telu, että jos johonkin ilmiöön vaikut­taa makro­ta­sol­la mon­ta tek­i­jää, niin yhteen tek­i­jään panos­t­a­mi­nen on jotenkin muista pois. Yllä ikäänkuin ujute­taan sel­l­aista argu­ment­tia, että jos koulu­tamme parem­pia insinööre­jä (huom: parem­pia, ei enem­män), niin tämä jotenkin johtaisi mei­dät yhteiskun­taan, jos­sa ihmisoikeudet, luot­ta­mus, markki­noiden toimivu­us jne jne. automaat­tis­es­ti jotenkin vähenisivät. 

    Tämä on vähän samankaltainen jut­tu kuin ilmas­toskep­tikoiden implisi­it­tis­es­ti käyt­tämä argu­ment­ti, että kos­ka sekä hiilid­iok­si­di että auringon säteily vaikut­ta­vat ilmas­toon, niin hil­lid­iok­sidipäästö­jen vähen­tämi­nen ei auta, kos­ka se var­maan lisää auringon säteilyä.

  188. “Maaor­ju­ut­ta syn­tyy tilanteis­sa, jois­sa jotkut ovat (yleen­sä soti­laal­lisel­la v oimal­la) saa­neet maan omis­tuk­seen­sa eikä lisä­maa­ta ole saatavilla.”

    Ana­lyysi tosi­aan para­nee merkit­tävästi tiedemiehen esit­tämästä, jos mukaan ote­taan val­lankäyt­tö. Kovin kun­nol­lista siitä ei kuitenkaan tule, jos ei ole fak­tat kohdallaan.

    Maaor­ju­ut­ta on syn­tynyt lähin­nä rauhat­tom­i­na aikoina (esim. Rooman rom­ahdet­tua), kun maanvil­jeli­jät ovat osta­neet soti­val­ta luokalta eli aatelisil­ta ja joskus myös kirkol­ta suo­jelua. Nämä sopimuk­set ovat sit­ten lip­sah­ta­neet maanvil­jeli­jälle kohtu­ut­toman huonoik­si usein sil­loin, kun mak­sut on jäänyt huonoina vuosi­na maksamatta. 

    Tästä johtuu, että jotkut his­to­ri­oit­si­jat ovat halun­neet luop­ua feo­dal­is­min käsit­teestä. Ei ollut mitään selvää yhteiskun­ta­mallia vaan luke­mat­to­mia eri­laisia sopimuksia. 

    Pulaa vil­je­ly­maas­ta Län­si-Euroopas­sa ei ollut polt­ta­va kuin sat­un­nais­es­ti. Vil­jelemätön­tä maata­han oli vaik­ka kuin­ka. Tosin maan mar­gin­aal­i­tuot­toa määrä­sivät reunae­hdot, jot­ka ohja­si­vat pakkau­tu­maan lähekkäin. Tarkoi­tan lähin­nä sotaa, huono­ja yhteyk­siä ja härkien kaltais­ten kalli­iden investoin­tien yhteiskäyt­töä. Itä-Euroopas­sa, jonne maaor­ju­us pesiy­tyi pidem­mäk­si aikaa ja mis­sä se myös insti­tu­tion­al­isoiti­in, maa­ta oli vielä enemmän. 

    “Suomes­sa ja Ruot­sis­sa asut­ti­in niin har­vasti, ettei maaor­ju­ut­ta syn­tynyt. Torp­par­i­laitos oli kuitenkin kehit­tymässä kohti orjuutta.”

    Torp­pare­i­ta oli vähän ennen 1700-luvul­la alka­nut­ta ripeää väestönkasvua. Torp­par­i­u­teen ei liity muutenkaan paljon mitään maaor­ju­u­den dynami­ikas­ta: ei ollut suo­jelukykyä eikä oikeas­t­aan tarvet­takaan eikä oltu sidot­tu turpeeseen vaan päin­vas­tainen oli pikem­min ongelma.

    Täy­tyy kai vielä tode­ta, että var­mas­tikin uud­is­as­ut­tamisen ja pak­en­e­misen mah­dol­lisu­us on jos­sain määrin heiken­tänyt maaor­ju­ut­ta. Sitä Tiedemirhen aika marx­i­laista väitet­tä en sen sijaan usko, että orju­us olisi tehokkain tuotan­to­ta­pa jol­lain tietyl­lä teknolo­gial­la. Ainakaan yhtälö ei ole noin yksik­er­tainen. Pitää ottaa huomioon lukuisat muut tek­i­jät, kuten orjan hin­ta ja tuot­tavu­us tai pääo­man omis­ta­jien muinainen taipumus sijoit­taa maa­han muista kuin kap­i­tal­is­ti­sista syistä.

  189. Tiedemies,

    En minä yrit­tänyt ujut­taa sel­l­aista aja­tus­ta, että tekni­ikan kehit­tämisel­lä ei olisi erit­täin suur­ta maekri­tys­tä ihmis­ten hyv­in­voin­nille tai että tekni­ikan kehit­tämi­nen olisi jotenkin “pois” muus­ta kehi­tyk­ses­tä. Emmeköhän me molem­mat kuitenkin saa rahamme nimeno­maan sen tekni­ikan kehittämisestä 🙂

    Kysymys on ennem­minkin se, että johtuuko tekni­ikan kehit­tymi­nen markki­na­t­aloud­es­ta, oikeusval­tios­ta ja vakaas­ta yhteiskun­tarak­en­teesta, vai johtaako tekni­ikan kehit­tymi­nen sinäl­lään yllä main­ut­tuun yhteiskun­tarak­en­teeseen. Minä olisin taipu­vainen kallis­tu­maan ensin mainit­tuun vai­h­toe­htoon olkoonkin, että vaiku­tuk­sia on epäilemät­tä molem­pi­in suuntiin.

    Sen lisäk­si sit­ten vielä väitin, että ihmis­ten hyv­in­voin­ti vakaas­sa, oikeu­den­mukaises­sa ja tehokkaasti organ­isoidus­sa yhteiskun­nas­sa kas­vaisi sukupolves­ta toiseen, vaik­ka tekni­ik­ka ei kehit­ty­isikään. Toki paljon hitaammin.

    Osmo Soin­in­vaara:

    Maaor­ju­ut­ta syn­tyy tilanteis­sa, jois­sa jotkut ovat (yleen­sä soti­laal­lisel­la v oimal­la) saa­neet maan omis­tuk­seen­sa eikä lisä­maa­ta ole saatavil­la. Suomes­sa ja Ruot­sis­sa asut­ti­in niin har­vasti, ettei maaor­ju­ut­ta syn­tynyt. Torp­par­i­laitos oli kuitenkin kehit­tymässä kohti orjuutta. 

    Jaa, tiedä tuos­ta. Ei kai siel­lä Venäjäl­läkään varsi­nais­es­ti tilas­ta ollut puutetta?

    Kari

  190. Tiedemies, ei tääl­lä minus­ta ole teknolo­gian merk­i­tys­tä vähätel­ty, vaan lähin­nä kri­ti­soitu tätä väittämääsi:

    Kokon­aishyv­in­voin­nin lisään­tymi­nen tulee lyhyel­lä aikavälil­lä melkein kokon­aan ja pitkäl­lä aikavälil­lä yksi­no­maan, teknolo­gian kehityksestä.

    Tuo nimit­täin näyt­tää siltä kuin sanois­it, että vain ja ain­oas­taan teknolo­gian kehi­tyk­sel­lä on merk­i­tys­tä ihmis­ten hyv­in­voin­nin kannal­ta. Näin sen ainakin itse tulkitsin.

    Pidän itsekin teknolo­giaa sekä erit­täin olen­naise­na että kaikkialle ulot­tuvana inhimil­lisen toimin­nan alueena, mut­ta toisaal­ta uskon ettei teknologi­nen edis­tymi­nen kehit­tyneis­sä yhteiskun­nis­sa suinkaan vält­tämät­tä merk­itse raa­ka-ainei­den kulu­tuk­sen kasvua — ennem­minkin päin vas­toin (etenkin jos puhutaan vain sel­l­ai­sista teknolo­gian osa-alueista, joil­la on suo­raa vaiku­tus­ta taval­lis­ten ihmis­ten arkielämään ja sitä kaut­ta hyv­in­voin­ti­in). Näin sivuhuo­mau­tuk­se­na tämä siis.

    Az, uskotko todel­la että jo lähivu­osikym­me­nien aikana opimme tyh­jen­tävästi ymmärtämään omaa ohjel­moin­ti­amme? Tai edes niin hyvin, että voimme ryhtyä hal­lit­se­maan sitä? Onko sin­ul­la antaa aihet­ta käsit­tele­viä kir­jal­lisu­usvinkke­jä? (Kuvailusi menevät suun­nilleen samo­ja rato­ja kuin omat ajatuk­seni, sil­lä ero­tuk­sel­la että itse en usko tuon tapah­tu­van omana elinaikanani.)

    Valitet­tavasti olen siinä uskos­sa, että jo nyt kehi­tyk­semme ihmis­inä(* laa­haa jäl­jessä tek­nol­o­gisi­in kyky­i­himme näh­den. Toisin sanoen emme ole riit­tävän kyp­siä käyt­tämään itse kehit­tämäämme teknolo­giaa. Tässä mielessä ihmisyys ja teknolo­gia ovat (teo­reet­tis­es­ti) erotet­tavis­sa, ja em. syys­tä pain­ot­taisin ihmisyy­den kehit­tymistä edis­täviä välineitä teknolo­gian yli, kun puhutaan lähivu­osikym­me­nien hyvinvoinnistamme.

    *Käytän sanaa ‘ihmi­nen’, vaik­ka oikeas­t­aan ajat­te­len että ihmi­nen on väli­vai­he matkalla eläimestä sik­si jok­sikin, joka meistä ehkä joskus tulee — jos käy hyvin.

  191. AZ:lle.

    Ter­ve. Nimeni ei ole Touko Miet­ti­nen, nim­imerkki­ni on Touko Met­ti­nen. Ymär­rän, että tämä ei ole help­poa, mut­ta kun on ker­ran mielestään keksinyt hienon nim­imerkin, siitä on vaikea luopua.

    Kysy­it: Mitä ovat ne “eväät”, joi­ta se “alin neljännes” mielestäsi tarvit­see? Väitän, ettei perusk­oulun oppi­sisältö lainkaan tar­joa sitä.

    No — lyhyesti. Paras­ta, mitä koulu voi tar­jo­ta, on hyvät luokka­tover­it. Niitä pitäisi siis riit­tää mah­dol­lisim­man monelle.

    Perusk­oulun oppi­sisäl­löistä olen kanssasi pitkälti samaa mieltä. Ope­tus­su­un­nitel­maa kor­jaisin niin, että halu­aisin opet­taa vähem­män mut­ta paremmin. 

    Touko Met­ti­nen
    nimimerkki

  192. Väit­teeni on yleis­es­ti hyväksyt­ty, mut­ta jotenkin tun­tuu, että tääl­lä se on ymmär­ret­ty jotenkin porukalla tarkoi­tushakuis­es­ti. Teknolo­gian kehi­tys on ain­oa asia, joka voi nos­taa tuot­tavu­ut­ta pitkäl­lä aikavälil­lä. Pääo­man rajatuot­tavu­us on laske­va pitkäl­lä aikavälil­lä, ja jos­sain vai­heessa investoin­nit eivät enää riitä kuin kor­vaa­maan jo ole­mas­saol­e­van pääo­man rappeutuminen. 

    Feo­daaliy­hteiskun­nas­sakin maat­alouden tuot­tavu­us on merkit­tävästi suurem­pi, jos maaor­jil­la on trak­tor­e­i­ta, puimure­i­ta, lan­noit­tei­ta, GMO-vil­jaa jne, kuin jos käytössä olisi pelkästään kuok­ka ja sirp­pi. Feo­daaliy­hteiskun­nas­ta voidaan toki siir­tyä markki­na­t­alouteen tms., ja tämä voi nos­taa tuot­tavu­ut­ta kan­nustin­vaiku­tusten tms. kaut­ta, mut­ta ei pitkäl­lä aikavälil­lä. Klep­tokraat­tisen eli­itin johta­mas­sa yhteiskun­nas­sakin sähköl­lä toimi­vat junat ja hehku­lam­put ovat tehokkaampia kuin hevoskiesit ja päreet. Edelleen, toimi­vas­sa oikeusval­tios­sa hevoskär­ry­il­lä logis­ti­ik­ka toimii parem­min kuin ilman oikeusval­tio­ta, mut­ta logis­tise­na ratkaisuna tämän aset­ta­mat rajoit­teet tule­vat kyl­lä vas­taan melko pian. So. pitkäl­lä aikavälil­lä insti­tuu­tioiden paran­tamis­es­ta ei saa­da mitään irti. 

    Kun esitin väit­teen orju­u­den lakkaut­tamisen ja teol­lisen val­lanku­mouk­sen suh­teesta, niin viit­tasin USA:han. Pohjoisen USA:n teol­lis­tuneem­mal­la yhteiskun­nal­la oli “varaa” vaa­tia orju­u­den lakkaut­tamista. Puuvil­la­plan­taa­seil­la ei, kos­ka puuvil­lan keräämi­nen oli vielä 1800-luvun puo­livälis­sä käsi­työtä, eikä kor­vaavaa investoin­tia ollut tar­jol­la. Orjatyövoima on toki huonom­paa kuin palkat­tu työvoima, mut­ta tietyis­sä olois­sa myös halvem­paa. Kyse oli siis myös taloudel­lis­es­ta intressistä. 

    Kuten sanoin, en kiistä yhteiskun­nal­lis­ten insti­tuu­tioiden kehi­tyk­sen jne. roo­lia, mut­ta väitän, että ilman teknolo­giaa, sel­l­aisen kehi­tyk­sen kyky paran­taa hyv­in­voin­tia on erit­täin rajalli­nen. Pitkäl­lä aikavälil­lä vain teknolo­gial­la on väliä.

  193. Pitkäl­lä aikavälil­lä vain teknolo­gial­la on väliä.

    En nyt aivan ymmär­rä argumet­ti­asi. Min­un nähdäk­seni jos tarkastel­laan Soma­li­aa, niin ei ole minkään­laista merk­i­tys­tä sil­lä kuin­ka paljon teknolo­gia kehit­tyy tai kuin­ka pitkää aikaväliä tarkastel­laan, ihmis­ten hyv­in­voin­ti ei parane mil­lään merkit­täväl­lä taval­la ennen kuin tietyt yhteiskun­nal­liset insti­tuu­tiot on saatu parem­malle tolalle.

  194. Tiedemies:

    Kuten sanoin, en kiistä yhteiskun­nal­lis­ten insti­tuu­tioiden kehi­tyk­sen jne. roo­lia, mut­ta väitän, että ilman teknolo­giaa, sel­l­aisen kehi­tyk­sen kyky paran­taa hyv­in­voin­tia on erit­täin rajalli­nen. Pitkäl­lä aikavälil­lä vain teknolo­gial­la on väliä.

    Olisiko­han tässä kysymys vain siitä, että käyt­tämäsi kieli poikkeaa yleis­es­ti totutusta? 

    Vain teknolo­gial­la on väliä? Eihän se noin voi olla, jos ja kun puhutaan ihmis­ten hyv­in­voin­nista. Teknolo­gial­la voidaan lisätä pahoin­voin­tia siinä mis­sä hyv­in­voin­ti­akin — se on vain väline jota täy­tyy osa­ta käyt­tää oikein (aivan kuten se matemaat­tis-loogi­nen älykkyyskin, jon­ka avul­la teknolo­giaa kehitetään). Teknolo­gia on aina suh­teessa kehit­täjään­sä ja käyt­täjään­sä. Jos antaisimme vaikka­pa muu­ra­hais­ten käyt­töön kaiken oman teknolo­giamme, lisään­ty­isikö muu­ra­hais­ten hyv­in­voin­ti? Ei, kos­ka ne eivät osaisi hyö­dyn­tää teknolo­giaamme sel­l­aisel­la taval­la, joka hyödyt­täisi niitä. Jos olisi tot­ta, että vain teknolo­gial­la on väliä, muu­ra­hais­ten pitäisi hyö­tyä mei­dän teknolo­gias­tamme yhtä paljon kuin me itse.

    Hyväksyn sen väit­tämäsi, että ilman teknolo­gian kehit­tymistä on vaikeaa tai mah­do­ton­ta lisätä ihmisen hyv­in­voin­tia pitkäl­lä aikavälil­lä. Tästä ei kuitenkaan seu­raa, ettei mil­lään muul­la kuin teknolo­gial­la olisi mitään väliä.

  195. Tiedemies:

    Väit­teeni on yleis­es­ti hyväksyt­ty, mut­ta jotenkin tun­tuu, että tääl­lä se on ymmär­ret­ty jotenkin porukalla tarkoitushakuisesti. 

    Ei kan­nat­taisi käyt­tää piikkiä, jos ei ole valmis siihen, että se osuu myös itseen.

    Minä olen yleis­es­ti ottaen pitänyt kovin tärkeänä sitä, ettei asioi­ta ymmär­retä tahal­laan väärin — jos väärin ymmär­retään, niin se on ihan yleistä idi­o­tismia. Myön­net­täköön, ettei aina ole onnis­tunut. Silti, kyl­lä se aina havah­dut­taa, kun moi­ses­ta syytellään.

    Ja sit­ten se piik­ki takaisin päin. Yleis­es­ti hyvksytyl­lä ei voi asial­lis­es­ti ottaen perustel­la mitään, ei ainakaan tieteessä tai totu­u­den etsimisessä (mikä on osit­tain sama asia).

    Teknolo­gian kehi­tys on ain­oa asia, joka voi nos­taa tuot­tavu­ut­ta pitkäl­lä aikavälil­lä. Pääo­man rajatuot­tavu­us on laske­va pitkäl­lä aikavälil­lä, ja jos­sain vai­heessa investoin­nit eivät enää riitä kuin kor­vaa­maan jo ole­mas­saol­e­van pääo­man rappeutuminen. 

    Kyse kai on siitä, mikä on “pitkä aikaväli” (har­voin, jos koskaan, on näin paljon tehnyt mieli laina­ta Key­ne­siä, mut­ta jät­tä­nen väli­in). Oikeasti “pitkäl­lä aikavälil­lä” ei tietenkään mil­lään muul­la ole väliä kuin sil­lä, päästäänkö tältä pal­lol­ta ylipäätään johonkin vai eikö päästä (=tekni­nen kehi­tys). Minä tarkoitin tässä yhtey­dessä kuitenkin sato­ja tai tuhan­sia vuosia.

    Ja minus­ta sil­lä aikavälil­lä ihmisen hyv­in­voin­nin kasvulle on ihan hyvin vielä mah­dol­lisuuk­sia siinäkin tapauk­ses­sa, että tekni­ikan kehi­tys pysähty­isi tähän: ei infra ole valmis vielä satoi­hin vuosi­in, eikä meilä vieläkään ole riit­tävästi hyviä kokke­ja, par­ture­i­ta tai kirjailijoita.

    Eli muil­la osa-alueil­la kuin tekni­ikas­sa on todel­la pitkä tie kulke­mat­ta “opti­mi­in”.

    Mut­ta jot­ta pelataan avoimin kor­tein, niin ehkä minä sit­ten ker­ron, mikä min­un oikea huole­nai­heeni on. Minus­ta luon­non­ti­eteis­sä ei olla kek­sit­ty mitään aidosti uut­ta sit­ten 60-luvun, eikä tekni­ikas­sakaan sit­ten 80-luvun. Ei ole mikään pois­sul­jet­tu vai­h­toe­hto, että meinin­ki tökkää vähin­tään jok­sikin aikaa sadoik­si vuosik­si (ikuis­es­ti?) siltä osin.

    Kari

  196. kasvulle on ihan hyvin vielä mah­dol­lisuuk­sia siinäkin tapauk­ses­sa, että tekni­ikan kehi­tys pysähty­isi tähän: ei infra ole valmis vielä satoi­hin vuosi­in, eikä meilä vieläkään ole riit­tävästi hyviä kokke­ja, par­ture­i­ta tai kir­jail­i­joi­ta.

    Tätä en kiistä muuten kuin ehkä infran osalta. “Satoi­hin vuosi­in” kuu­lostaa liioit­telul­ta. Mikä on ratakiskon, betoniele­mentin, tms. tekni­nen käyt­töikä? Infran on pakko olla ainakin pääosin “valmista” viimeistään sil­lä aikavälil­lä, jos teknistä kehi­tys­tä ei tule, kos­ka sil­lä aikavälil­lä se infra täy­tyy rak­en­taa kokon­aan uud­estaan. So. investoin­nit alka­vat jos­sain pis­teessä men­nä kokon­aan van­han infran ja pääo­man kor­vaamiseen. Sen jäl­keen ei ole eikä tule paljoakaan kasvua ilman tekonolo­giaa. Jotain pien­tä tehostamista voi tietysti olla mah­dol­lista tehdä, mut­ta noil­la aikaväleil­lä sekin on marginaalista.

    Minus­ta luon­non­ti­eteis­sä ei olla kek­sit­ty mitään aidosti uut­ta sit­ten 60-luvun, eikä tekni­ikas­sakaan sit­ten 80-luvun. Siis WTF? Geno­mi on luet­tu, nyt sitä selvitetään. Mikro­bi­olo­gias­sa on vaik­ka mitä uut­ta tul­lut 60-luvun jäl­keen. COBE vahvisti alkuräjähdys­teo­ri­aa, uusia kvarkke­ja löy­det­ti­in vielä 90-luvul­la, tau-neu­tri­ino vas­ta 2000-luvul­la, Hig­gsin boso­nia etsitään– jos sitä ei löy­dy, niin fysi­ik­ka menee paljolti uusik­si. Poin­car­en hypo­teesi todis­tet­ti­in vas­ta muu­ta­ma vuosi sit­ten. En edes jak­sa jatkaa. Teknolo­gia­puolelta löy­tyy vaik­ka mitä.

    Se, että sinä kuvit­telet kehi­tyk­sen pysähtyneen ei (onnek­si) ole todiste muus­ta kuin siitä, ettet ilmeis­es­ti seu­raa tapahtumia.

  197. Tähän alku­peräiseen aiheeseen liit­tyen, tässä Newsweekin artikke­li luovu­u­den opetuk­ses­ta Yhdys­val­loista.. Lap­sille pitäisi opet­taa luovu­ut­ta, ei ulkoaop­pimista, ja — tämä oli min­ulle uusi tieto — lapse­na mitat­tu “luovu­u­sosamäärä” ennus­taa men­estys­tä uut­ta luo­vis­sa tehtävis­sä (tutk­i­ja, tuoteke­hit­täjä, artisti, kir­joit­ta­ja jne.) kolme ker­taa älykkyysosamäärää parem­min. Artikke­lis­sa peräänku­u­lute­taan akti­ivisia toimia, kos­ka tulok­set luovu­ustesteis­sä ovat pudon­neet 1990-luvul­ta alka­en. Syyk­si epäil­lään per­in­teis­ten har­ras­tusten kor­vau­tu­mista peleil­lä ja televisiolla.

    Jutus­ta tuli elävästi mieleen muu­ta­ma vuosi sit­ten tekemäni tutkimushaas­tat­telusar­ja, jos­sa selvitimme kokenei­den tuoteke­hit­täjien käsi­tyk­siä siitä, miten hyväk­si tuoteke­hit­täjäk­si tul­laan. Eräs tuoteke­hi­tysjo­hta­ja vas­tasi, että hän oli 25 vuo­den ajan yrit­tänyt miet­tiä, miten selvit­täisi työhaas­tat­telus­sa tuoreen insinöörin poten­ti­aalin kehit­tää uusia tuot­tei­ta. Kuulem­ma kaikkein paras ennus­ta­ja on myön­tävä vas­taus kysymyk­seen “rak­en­telitko nap­pu­lana lennokke­ja tai muu­ta vastaavaa?”

    Oman, lyhyehkön suun­nit­te­lu­toimis­tokoke­muk­seni perus­teel­la aja­tus kuu­lostaa hyvin uskottavalta.

  198. Tiedemies:

    Feo­dal­is­mi oli mah­dol­lis­es­ti tehokkain tapa hoitaa asi­at sil­lä teknolo­gial­la, jol­la sitä pyöritettiin.

    Mah­dol­lis­es­ti. Toinen mah­dol­lisu­us on tietenkin, että hallinnon jär­jestämi­nen on itsessään teknolo­gia, joka kehit­tyy. (ks. Paul Romer tai let a thou­sand nations bloom)

    Tiedemies:

    Feo­daaliy­hteiskun­nas­ta voidaan toki siir­tyä markki­na­t­alouteen tms., ja tämä voi nos­taa tuot­tavu­ut­ta kan­nustin­vaiku­tusten tms. kaut­ta, mut­ta ei pitkäl­lä aikavälillä.

    mitääääh?! Tot­takai voi. Väitätkö sinä nyt, että yhteiskun­nan sään­nöt ei vaiku­ta pitkäl­lä aikavälil­lä tuot­tavu­u­teen? Eli että pitkäl­lä aikavälil­lä vaik­ka Sin­ga­poren ja Pohjois-Kore­an elin­ta­so konvergoituu?

  199. Väitätkö sinä nyt, että yhteiskun­nan sään­nöt ei vaiku­ta pitkäl­lä aikavälil­lä tuot­tavu­u­teen? Eli että pitkäl­lä aikavälil­lä vaik­ka Sin­ga­poren ja Pohjois-Kore­an elin­ta­so kon­ver­goituu?

    En, vaan väitän, että jos kaiken­lainen teknolo­gian kehit­tymi­nen pysähtyy, kasvun rajat tule­vat hyvin pian vas­taan. Jos maail­mas­sa käytet­täisi­in edelleen pelkkiä höyrykonei­ta, eikä olisi esimerkik­si polt­to- ja sähkö­moot­tor­e­i­ta, tuot­tavu­us olisi hur­jan paljon alhaisem­pi. Pohjois-Kore­ankin keskimääräi­nen tuot­tavu­us on toden­näköis­es­ti parem­pi kuin 1700-luvun alun Euroopassa. 

    Kan­nustin­vaiku­tuk­set vaikut­ta­vat tuot­tavu­u­teen. Ote­taan esimerk­ki, jota jo aiem­min käytin, eli kir­jat. Ennen kir­japain­o­taitoa kir­jo­ja oli tavat­toman kallis tehdä, kos­ka ne täy­tyi kir­joit­taa käsin. Tästä tulee raja kus­tan­ta­moiden tuot­tavu­udelle, jota ei taku­ul­la voi ylit­tää vaik­ka kan­nustin­vaiku­tuk­set oli­si­vat mitä. Pain­okoneel­la varuste­tul­la kopi­oi­jal­la on täysin triv­i­aal­isti moninker­tainen tuot­tavu­us käsinko­pi­o­jaan verrattuna. 

    Hallinnon jär­jestämistä voidaan tietysti pitää teknolo­giana, eikä min­ul­la sinän­sä ole mitään sitä vas­taan, mut­ta siinäkin tapauk­ses­sa se on vain yksi teknolo­gia muiden joukos­sa. Vrt. tuot­tavu­us ei voi kas­vaa lop­ut­tomi­in, vaik­ka tele­vi­sioiden valmis­t­a­mi­nen tehos­tu­isi niin, että niiden tekem­i­nen olisi ilmaista, jos kaik­ki muu teknolo­gia jun­naa paikallaan.

  200. Minä rak­en­telin lennokke­ja ja veneitä. Rak­en­telin myös pom­me­ja ja paukku­ja. Apteek­ista sai sil­loin vielä jopa klorua aika helpol­la. Rakkaim­mat lelut kuitenkin oli­vat, ja ovat edelleen, pehmon­al­let, joi­ta onkin ker­tynyt jo viitisensataa 🙂

  201. En, vaan väitän, että jos kaiken­lainen teknolo­gian kehit­tymi­nen pysähtyy, kasvun rajat tule­vat hyvin pian vastaan.

    Minkä kasvun? Aiem­min olet puhunut hyv­in­voin­nista, mut­ta minus­ta kovasti kuu­lostaa siltä, että olet määritel­lyt hyv­in­voin­nin kasvun argu­ment­tisi kannal­ta läh­es tau­tol­o­gis­es­ti suurem­mak­si määräk­si tavaraa parem­mal­la teknolo­gial­la tuotettuna.

    Jos ihmis­ten hyv­in­voin­ti ymär­retään jonkin­laise­na onnel­lisuute­na, on hyvin kyseenalaista pystyykö teknolo­gian kehit­tymi­nen kas­vat­ta­maan sitä enää ollenkaan, kun taas yhteiskun­nan insi­tuu­tio­den kehit­tämisel­lä on vielä val­ta­va poten­ti­aali ihmis­ten hyv­in­voin­nin lisäämisessä. 

    Tästä tulee raja kus­tan­ta­moiden tuot­tavu­udelle, jota ei taku­ul­la voi ylit­tää vaik­ka kan­nustin­vaiku­tuk­set oli­si­vat mitä

    En usko, että siitä ollaan eri mieltä, etteikö max. miljoona kir­jaa vuodessa sylkevästä kir­japain­okoneesta tule max. miljoona kir­jaa vuodessa riip­pumat­ta yhteiskun­ta­järjestyk­ses­tä. Kysymys on siitä, pystytäänkö miljoonas­ta kir­jas­ta saa­maan enem­män hyv­in­voin­tia irti yhteiskun­taa kehit­tämäl­lä. Min­un mielestäni on itses­tään selvää, että voi, ja yhtä itses­tään selvää on että yhteiskun­taa voi aina kehit­tää tässä suh­teessa parem­paan suun­taan, aivan kuten teknol­giaa on aina varaa kehit­tää. Eli ihmis­ten hyv­in­voin­ti voi kas­vaa pitkäl­lä aikavälil­lä ilman teknolo­gian kehit­tymistä. (Tosin väitän, että nämä kehit­tymiset ruokki­vat toisi­aan. teknolo­gia kehit­tyy huo­mat­ta­van paljon nopeam­min kun yhteiskun­ta kehit­tyy ja päinvastoin.)

  202. Tiedemies:

    Tätä en kiistä muuten kuin ehkä infran osalta. “Satoi­hin vuosi­in” kuu­lostaa liioit­telul­ta. Mikä on ratakiskon, betoniele­mentin, tms. tekni­nen käyt­töikä? Infran on pakko olla ainakin pääosin “valmista” viimeistään sil­lä aikavälil­lä, jos teknistä kehi­tys­tä ei tule, kos­ka sil­lä aikavälil­lä se infra täy­tyy rak­en­taa kokon­aan uud­estaan. So. investoin­nit alka­vat jos­sain pis­teessä men­nä kokon­aan van­han infran ja pääo­man kor­vaamiseen. Sen jäl­keen ei ole eikä tule paljoakaan kasvua ilman tekonolo­giaa. Jotain pien­tä tehostamista voi tietysti olla mah­dol­lista tehdä, mut­ta noil­la aikaväleil­lä sekin on marginaalista. 

    Minus­ta tässä syn­tyy jonkin­lainen harha siitä syys­tä, että se tekni­ik­ka tosi­asial­lis­es­ti on kehit­tynyt. Minus­ta esimerkik­si Suomes­sa liiken­n­ev­erkko saati­in “valmi­ikksi” joskus ennen sotia ole­val­la ajal­la, mut­ta sit­ten sen jäl­keen kek­sit­ti­in henkilöau­to, jon­ka vuok­si piti rak­en­taa autoliikenneverkko.

    Sekä rata- että autoli­iken­n­ev­erkon rak­en­t­a­mi­nen on ollut aikanaan suuri pon­nis­tus. Nykyisel­lään se ei sitä enää olisi, juurikin tekni­ikan kehit­tymisen vuok­si. Sen sijaan ylläpi­to voi tul­la yllät­tävänkin kalli­ik­si, kos­ka ennenaikaan asioi­ta on tehty paljon “väärin” nykytekni­ikan näkökul­mas­ta kat­soen. Jos mitään uut­ta ei enää kek­sit­täisi, niin tok­i­han nyky­istä enem­män siir­ryt­täisi­in ratkaisui­hin, jois­sa ylläpi­to on hal­paa; nyky­isin ei oikein kan­na­ta, kos­ka tule­vaisu­u­den tekni­ik­ka kuitenkin tekee kaik­ki ongel­mat hie­man toisennäköiseksi.

    Mut­ta toki olet asial­lis­es­ti ottaen oike­as­sa siinä, että ei sieltä lop­ut­tomi­in ole mitään ihmeitä saatavis­sa, sadoik­si vuosik­si kuitenkin. Jo kaupungis­tu­misas­teen kas­vamiseen jon­nekin 90 pros­entin luokkaan näyt­tää kestävän sata vuot­ta, joten ei se infran rak­en­t­a­mi­nen nyt ihan kauhen lyhyel­lä aikavälil­lä ole mitätön juttu.

    WTF? Geno­mi on luet­tu, nyt sitä selvitetään. Mikro­bi­olo­gias­sa on vaik­ka mitä uut­ta tul­lut 60-luvun jäl­keen. COBE vahvisti alkuräjähdys­teo­ri­aa, uusia kvarkke­ja löy­det­ti­in vielä 90-luvul­la, tau-neu­tri­ino vas­ta 2000-luvul­la, Hig­gsin boso­nia etsitään– jos sitä ei löy­dy, niin fysi­ik­ka menee paljolti uusiksi. 

    Voi olla, että minä en vain näe :-/

    Minus­ta nuo jutut ovat olleet lähin­nä hienosäätöä aiem­paan ja toisaal­ta tekni­ikan puolel­la kehi­tys on ollut lähin­nä “kauan” sit­ten kek­sit­ty­jen ideoiden käytän­nön toteuttamista.

    Minä ajat­telin sel­l­aisia Iso­ja Ideoita, kuten vaikka­pa sähkö­mag­neti­ik­ka, kvant­timekani­ik­ka, suh­teel­lisu­us­teo­ria ja gee­nien löytämi­nen. Tekni­ikan puolel­la ajat­telin sel­l­aisia pro­jek­te­ja, kuten Arpanet, Bellin lab­o­ra­to­rio ja Palo Alton tutkimuskeskus. Ei tuol­laisia minus­ta vähään aikaan ole ollut.

    Mut­ta kuten san­ot­tua, on tietenkin täysin mah­dol­lista, että näi­den jut­tu­jen näkem­i­nen on vain liikaa min­un rajoit­tuneelle mielel­leni. En minä silti pidä mitenkään mah­dot­tomana ske­naar­i­ona, että hom­ma “hyy­tyy” jos­sain vai­heessa, ei tosin vielä ainakaan lähivu­osikym­meninä, ideoiden puutteeseen. 

    Sanomat­takin on selvää, että toivoisin ole­vani väärässä. Mut­ta ei min­ul­la ainakaan ole kovasti uusia (iso­ja) ideoita, eikä niitä tun­nu muual­lakaan eri­tyisem­min ole­van, enem­män pikku­paran­nuk­sil­la ja van­ho­jen ideoiden soveltamisel­la tässä mennään.

    Se, että sinä kuvit­telet kehi­tyk­sen pysähtyneen ei (onnek­si) ole todiste muus­ta kuin siitä, ettet ilmeis­es­ti seu­raa tapahtumia. 

    Pes­simisti ei pety 🙂

    Kari

  203. J.M. Korho­nen:

    Lap­sille pitäisi opet­taa luovu­ut­ta, ei ulkoaoppimista…

    Niin pitäisi, mut­ta se on han­kalaa yhteiskun­nas­sa, jos­sa val­lit­se­va kan­ta on se, että luovu­us on syn­nyn­näi­nen lah­ja eikä sitä voi oppia.

    Vaik­ka hyväksyt­täisi­in (kuten toiv­ot­tavasti sen­tään vielä joskus tapah­tuu), että luovu­ut­ta voi sekä oppia että opet­taa, joudu­taan kulke­maan vielä pitkä mat­ka ennen kuin meil­lä on perusk­oulunopet­ta­jia, jot­ka myös tosi­asial­lis­es­ti kykenevät sitä opettamaan.

  204. Tiedol­lis­tu­vas­sa maail­mas­sa keksin­nöt tule­vat ole­maan yhä kas­vavis­sa määrin imma­te­ri­aal­isia ja lisäar­voa tuote­taan yhä enenevis­sä määrin muu­toin kuin tek­nol­o­gisia här­pät­tim­iä lisää keksimällä/valmistamalla.

    Ja se tuotet­ta­va lisäar­vo on aika pitkälti ihmis­ten pään sisäl­lä (brän­dit ja mieliku­vat). Ei kai tuol­laiselle “laadulliselle” kasvulle ole mitään rajaa ole­mas­sa. Tuot­tei­den arvos­tus ja sitä kaut­ta hin­takin on lop­pu­jen lopuk­si ihmis­ten pään sisällä.

  205. Olen Karin kanssa samal­la taval­la vähän pes­simisti­nen, tai ainakaan en pysty näkemään mitään evi­denssiä siitä että tekni­ikan kehi­tys kiihtyy.

    Karin mainit­se­maan 60-luvun men­nessä oli esimerkik­si kek­sit­ty penisili­i­ni, ehkäisyp­il­leri ja elin­si­ir­to­jakin oli tehty, kak­si ensim­mäistä oli mullis­tavia keksin­töjä. Mitä se genomin koodami­nen on tuottanut?

    Liiken­nepuolel­la sotien jäl­keen isoim­mat kehi­tysaskeleet on stan­dard­ikont­ti ja toimi­va suihku­moot­tori, ensim­mäi­nen mah­dol­listi laa­jenevan maail­mankau­pan ja on mainio esimerk­ki siitä kuin­ka tuot­tavu­u­den raju kas­vat­ta­mi­nen ei todel­lakaan vaa­di mitään teknis­es­ti ihmeel­listä. Viime vuosikym­me­nien isoim­mak­si kehi­tysaskeleek­si liiken­teessä joku tar­josi lentokonelaukkua, pyörät on kas­vat­tanut jalankulk­i­joiden kykyä kulkea tavaroiden kanssa merkittävästi.

    Tietotekni­ikas­sa on kehit­tynyt lähin­nä pros­es­sorit, mikä on tietenkin arvokas ja hyvä jut­tu, mut­ta esimerkik­si uusia yleisiä ohjelmis­to­tyyppe­jä on syn­tynyt hyvin harvakseen.

    Olisiko niin että teknolo­gian kehi­tyk­sen hyödyt ovat laskevia?

  206. Minus­ta tässä nyt vähän viisas­tel­laan vähän samaan tapaan kuin että kos­ka palamiseen perus­tu­va män­tä­moot­torikin kek­sit­ti­in jo 1200-luvul­la, niin polt­to­moot­torin teknolo­giakaan ei ole kehit­tynyt 800 vuo­teen. Kuuhunkin lennet­ti­in yli 1000 vuot­ta van­hal­la kiinalaisel­la teknologialla.

    Sori, mut­ta tämä ei oikein nyt täs­mää, enkä jak­sa vääntää.

  207. Tiedemies,

    Minus­ta et nyt ole ihan reilu mui­ta keskustelijoi­ta kohtaan.

    Esimerkik­si kvant­ti­teo­ria, New­tonin lait ja Maxwellin yhtälöt (ja jos nyt pop­ulis­min uhal­lakin laite­taan tähän vielä suh­teel­lisu­us­teo­ri­akin) ovat olleet sekä älyl­lis­es­ti, tek­nol­o­gis­es­ti että maail­manku­val­lis­es­ti _mullistavia_. Niiden ymmärtämisessä ja soveltamises­sa tässä on viimea­jat mennyt.

    On ihan aiheelli­nen kysymys, että tuleeko — tai onko jo tul­lut — vas­taavia tule­vaisu­udessa (ja kuin­ka läheisessä tule­vaisu­udessa), vai ei.

    Jos sinus­ta näi­den kysymys­ten pohtimi­nen on “viisas­telua”, niin en voi muu­ta kuin esit­tää valit­telu­ni. Jos taas halu­at tasokkaampia argu­ment­te­ja, niin sillekään ei tai­da olla paljoa tehtävissä :-/

    Kari

  208. Kari, luon­non­ti­eteis­sä viimeiset 50 vuot­ta tul­laan toden­näköis­es­ti muis­ta­maan moleku­laaris­ten bioti­etei­den kul­takaut­e­na. Tämän ajan­jak­son aikana on selvitet­ty mon­et keskeisim­mät elämän moleku­laariset perus­mekanis­mit, mm. gee­nien rakenne ja sääte­ly, geen­i­tuot­tei­den moleku­laariset funk­tiot, niiden rak­en­teet ja vuorovaiku­tuk­set. Tämän tiedon avul­la on opit­tu ymmärtämään monien sairauk­sien, kuten esim. syövän, molekyyl­i­ta­son syntymekanismeja. 

    Olisi kovin yllät­tävää, mikäli nämä saavu­tuk­set eivät vaikut­taisi erit­täin merkit­tävästi esim. lääketi­eteen ja kasv­in­jalostuk­sen tule­vaisu­u­teen seu­raa­van 50–100 vuo­den aikana.

  209. KK: “On ihan aiheelli­nen kysymys, että tuleeko – tai onko jo tul­lut – vas­taavia tule­vaisu­udessa (ja kuin­ka läheisessä tule­vaisu­udessa), vai ei.”

    Toinen aiheelli­nen kysymys on tarvi­taanko “teknolo­gian kiihtyvään kehi­tyk­seen” vas­taavia mullis­tuk­sia kuin fysi­ikas­sa 1900–1940, vai riit­tääkö tiedon hallinta. Jos 1930-luvul­la kek­sit­ty kiin­teän olo­muodon fysi­ik­ka siirtää tietoa tarvit­taes­sa gigatavu­jen nopeudel­la mis­tä tahansa maa­pal­lol­ta, on tietoon perus­tu­val­la teol­lisu­udel­la peri­aat­teessa maa­pal­lon puit­teis­sa rajat­tomat raa­ka-aineläh­teet edel­lyt­täen että instru­men­toin­ti onnistuu.

    Esimerk­ki: jos­sain joku ker­toi globaalin pain­ovoimakar­tan laa­timis­es­ta. Entäpä jos tämä johtaakin vähitellen siihen että maankuoren raa­ka-ainevarat yhtäkkiä tun­netaankin kaut­taal­taan. Tämä olisi jo aika mullis­tavaa. Saman­laisia esimerkke­jä “rajat­tomas­ta instru­men­toin­nista” voi miet­tiä alalle kuin alalle.

  210. Ihmette­len että yhä haikail­laan niiden mah­dol­lisuuk­sien perään jot­ka menetetään kun lah­jaikkaim­man 1% ihmi­sistä jätetään “paapo­mat­ta” main­ioil­la olo­suhteil­la ja resursseilla. 

    Opiskelun ja koulu­tuk­sen, jos minkä, tulisi olla suomes­sa Ei-nol­la­summapeliä jos­ta koko kansakun­ta, ei vain lah­jakkain osa jos­sain eri­ty­isalueessa, hyötyisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.