Mitä kasvatustieteilijät tutkivat?

Suo­mes­sa on 136 kas­va­tus­tie­teen pro­fes­so­ria. Se on val­tai­sa tut­ki­mus­pa­nos, mut­ta tut­kit­ta­vaa riit­tää ja aihe on tär­keä, joten panos­tus var­maan­kin kan­nat­taa. Jos täl­lai­nen pro­fes­so­rien armei­ja tut­kii  kas­va­tus­ta ja kou­lu­tus­ta, voi­si koh­tuu­del­la odot­taa jotain panos­ta yksin­ker­tai­siin, mut­ta tär­kei­siin – ja talou­del­li­ses­ti erit­täin mer­kit­tä­viin – kysy­myk­siin. Täl­lai­siin esi­mer­kik­si haluai­si vastauksen:

1)      Pari­kym­men­tä vuot­ta sit­ten lukioon sisään­pää­sy muu­tet­tiin niin, ettei omia oppi­lai­ta tai lähel­lä asu­via saa suo­sia, vaan oppi­laat on otet­ta­va perus­kou­lun päät­tö­to­dis­tuk­sen arvo­sa­no­jen perus­teel­la. Tämä seu­rauk­se­na lukiot ovat suu­ris­sa kau­pun­geis­sa eri­koi­tu­neet hyvien ja huo­no­jen oppi­lai­den lukoik­si.  Kysy­mys johon kai­pai­si vastausta

Onko oppi­mis­tu­los­ten kan­nal­ta parem­pi, että hyvät oppi­laat ovat omis­sa kou­luis­saan ja seis­kan oppi­laat oman tason­sa mukai­ses­sa ope­tuk­ses­sa, vai menes­tyi­si­kö hyvä oppi­las parem­min, jos koki­si itse­nä mui­ta ete­väm­mäk­si ja menes­tyi­si­kö seis­kan oppi­las parem­min, jos luo­kal­la oli­si myös hyviä oppi­lai­ta kirit­tä­mäs­sä ja anta­mas­sa esimerkkiä. 

2) Ylei­ses­ti vaa­di­taan pie­nem­piä ope­tus­ryh­miä, mut­ta tämä vaa­ti­mus tulee hyvin kal­liik­si. Asias­ta oli­si hel­pom­pi päät­tää, jos tietäisimme,

Miten ope­tus­ryh­män koko vai­kut­taa oppi­mis­tu­lok­siin tai mui­hin ope­tuk­sen päämääriin.

3) Noin 2,5 mil­jar­dia euroa uhra­taan kun­nan jär­jes­tä­mään päi­vä­hoi­toon. Tätä perus­tel­laan lap­sen edul­la. Suu­ria ideo­lo­gi­sia eri­mie­li­syyk­siä on sii­tä, onko päi­vä­hoi­to lap­sen etu vai oli­si­ko koti parem­pi hoi­to­paik­ka.  Pro­fes­so­reil­ta kai­pai­si vas­taus­ta siihen,

Miten päi­vä­hoi­to tukee lap­sen kehi­tys­tä koti­hoi­toon ver­rat­tu­na? Onko löy­det­tä­vis­sä ryh­miä, jot­ka hyö­ty­vät eri­tyi­ses­ti päi­vä­hoi­dos­ta. Mikä on ryh­mä­koon ja päi­vä­ko­din koon vai­ku­tus, mikä vai­ku­tus on hen­ki­lö­kun­nan laa­dul­la ja mää­räl­lä ja tilo­jen kool­la. Mikä on sopi­vin ikä siir­tyä koti­hoi­dos­ta päi­vä­hoi­toon ja onko täs­sä ero­ja eri väes­tö­ryh­mien välil­lä. Jos ei muu­ta help­poa mit­ta­ria löy­dy, tut­kit­ta­koon aluk­si vaik­ka päi­vä­hoi­don vai­ku­tus­ta koulumenestykseen.

81 vastausta artikkeliin “Mitä kasvatustieteilijät tutkivat?”

  1. Erit­täin hyviä kysy­myk­siä! En usko, että saat vas­tauk­sia. Aiheet ovat lii­an arko­ja niin kau­an, kun pro­fes­so­rin vir­ko­ja mie­hit­tä­vät kuus­kyt­lu­vun partaradikaalit. 😉

  2. Sil­loin täl­löin kan­nat­taa tosi­aan pureu­tua ole­vai­sen perus­tei­siin. Ruot­sis­sa onkin hää­hu­mun las­keu­dut­tua alet­tu poh­tia kunin­gas­kun­nan kor­vaa­mis­ta tasavallalla.

    Dagens Nyhe­te­ris­sä val­tio­tie­tei­li­jä Olof Ruin kyse­lee tänään eikö ole­kin vää­rin että maan kor­keim­mat virat kul­ke­vat perin­tö­nä? Eikö ne pitäi­si mui­den vir­ko­jen tapaan täyt­tää ansioi­den mukaan? Ja eikö ole vää­rin pakot­taa yhden per­heen jäse­niä roo­lei­hin joi­hin heil­lä ei ole lain­kaan edellytyksiä?

    http://www.dn.se/debatt/vi-behover-en-serios-debatt-om-vart-statsskick‑1.1128141

    Pitää­pä seu­ra­ta sikä­läis­tä kes­kus­te­lua jos­ko he vaik­ka kaa­vai­li­si­vat perus­ta­van­sa rumien nais­ten hal­lit­se­man vähem­mis­tö­jen para­tii­sin jol­lais­ta muu­an rans­ka­lai­nen filo­so­fi on sano­nut pahim­mak­si kuvi­tel­ta­vis­sa ole­vis­ta yhteis­kun­ta­mal­leis­ta. Siel­lä näet pal­kit­tai­siin pikem­min halu­jen kuin kyky­jen mukaan.

  3. Hyviä kysy­myk­siä, mut­ta luu­len­pa, että kun samo­ja asioi­ta on tut­kit­tu aiem­min, ovat vas­tauk­set “olleet vää­riä”. Näin­pä näi­tä samo­ja asioi­ta pyö­ri­tel­lään tääl­lä ama­töö­rien jou­kos­sa, joka lisäk­si aina on joka tapauk­ses­sa oikeas­sa — kaikessa.

  4. Kent­tä­työs­sä ole­van peda­go­gin vastaukset.

    1. Hyvät oppi­laat menes­ty­vät hyvin lukios­ta ja opet­ta­jis­ta huo­li­mat­ta. Res­sun opet­ta­jat eivät ole yhtään parem­pia kuin mui­den lukioi­den opettajat. 

    2. Aina­kin perus­kou­lus­sa suu­ri luok­ka­ko­ko lisää häli­nää ja häi­ri­köin­tiä ja sitä kaut­ta ope­tus ja oppi­mi­nen huo­no­nee. Tämä on sata var­ma asia.

    3. Perus­te­lin aikoi­na­ni omien lap­sie­ni vie­mis­tä päi­vä­ko­tiin sil­lä, että isos­sa jou­kos­sa kas­vaa parem­min yhtei­sön tavoil­le. Mut­ta päi­vä­ko­dis­sa­kaan ei saa olla lii­an iso­ja ryhmiä.

  5. Näki­sin, että päi­vä­ko­dit ovat nyky­ajan kor­vi­ke ennen ylei­sil­le suur­per­heil­le. Omien koke­muk­sie­ni mukaan lap­sen kehi­tys nopeu­tuu joka taval­la, kun on kans­sa­käy­mi­ses­sä saman ja eri ikäis­ten lap­sien kans­sa. Tie­ten­kin voi poh­tia, onko las­ten tar­peen­kaan kehit­tyä niin nopeas­ti, ja onko niin väliä alkaa­ko puhua vuo­den vai kol­men vuo­den iäs­sä, tai oppii­ko luke­maan 4- vai 7‑vuotiaana.

  6. Hyviä kysy­myk­siä! En osaa tar­jo­ta nui­hin muu­ta kuin koke­mus­pe­räis­tä mutua:

    1. Lukio­lai­nen hyö­tyy sii­tä, että saa opis­kel­la moti­voi­tu­nees­sa ja aktii­vi­ses­sa (=hyväs­sä) seu­ras­sa, oli lukio­lai­nen sit­ten itse huip­pu tai hei­kom­pi. Heik­ko­jen kerää­mi­nen yhteen puo­les­taan hait­taa hei­dän oppi­mis­taan. Koko­nai­suu­den kan­nal­ta paras­ta oli­si hie­man supis­taa lukio­kou­lu­tus­ta ja sit­ten jär­kä­tä ryh­mät maa­lais­lu­kio­tyy­li­sik­si: vähän heik­ko­ja, pal­jon tavik­sia ja vähän huip­pu­ja joka ryhmään.

    2. Yleen­sä pie­nem­piä ope­tus­ryh­miä toi­vo­taan sik­si, että nii­den pitä­mi­nen ojen­nuk­ses­sa on hel­pom­paa. Hyvän kou­lu­ku­rin saa­vut­ta­mi­seen on hal­vem­pia­kin mene­tel­miä, jois­ta tär­kein on se, että häi­ri­köt lai­te­taan tark­kik­sel­le. Nykyi­nen inte­graa­tio­ta koros­ta­va peda­go­gi­nen muo­ti vain ei suo­si näi­tä menetelmiä.

  7. Aina­kin yksi­lap­si­sen per­heen veka­ran on suo­ta­vaa men­nä päi­vä­ko­tiin, jot­ta oppi­si sosi­aa­li­sia tai­to­ja ja näki­si eri­lai­sia ihmi­siä. Samat perus­teet sopi­vat kyl­lä isom­piin­kin per­hei­siin. Päi­vä­ko­ti val­mis­te­lee kou­luun siir­ty­mis­tä, ja ilman sitä hyp­py voi olla lii­an pit­kä. Toki van­hem­mat voi­vat jär­jes­tää tätä “val­men­nus­ta” itse­kin esi­mer­kik­si pelaa­mal­la muis­ti­pe­le­jä, askar­te­le­mal­la, kyläi­le­mäl­lä ja käy­mäl­lä las­ten kans­sa leik­ki­puis­tois­sa, mut­ta päi­vä­ko­ti hoi­taa asian vähin­tään yhtä hyvin. Päi­vä­ko­dit kunniaan.

  8. O.S: “Miten ope­tus­ryh­män koko vai­kut­taa oppi­mis­tu­lok­siin tai mui­hin ope­tuk­sen päämääriin.”

    Vas­taus: Pie­nes­sä ope­tus­ryh­mäs­sä oppi­las oppi parem­min. M.O.T.

    Ei tähän mitään empi­ri­aa tar­vi­ta. Jos tut­ki­sim­me asi­aa niin vas­taus oli­si sama kuin : ” ensim­mäi­ses­sä ker­rok­ses­sa asu­vat käyt­tä­vät his­siä vähem­män kuin muis­sa ker­rok­sis­sa asuvat.

    Oppi­mi­seen vai­kut­ta­vat monet muut­kin asiat ryh­mä­koon lisäk­si. Kou­lul­la on myös mui­ta­kin tär­kei­tä tavoit­tei­ta tie­dol­li­sen oppi­mi­sen lisäksi.

    Lukio­lain mukaan lukio­kou­lu­tuk­sen tavoit­tee­na on tukea opis­ke­li­joi­den kas­va­mis­ta hyvik­si, tasa­pai­noi­sik­si ja sivis­ty­neik­si ihmi­sik­si ja yhteis­kun­nan jäse­nik­si sekä antaa opis­ke­li­joil­le jat­ko-opin­to­jen, työ­elä­män, har­ras­tus­ten sekä per­soo­nal­li­suu­den moni­puo­li­sen kehit­tä­mi­sen kan­nal­ta tar­peel­li­sia tie­to­ja ja tai­to­ja. Kou­lu­tuk­sen tulee tukea opis­ke­li­joi­den edel­ly­tyk­siä eli­ni­käi­seen oppi­mi­seen ja itsen­sä kehit­tä­mi­seen.” lähde:Opetus ja kulttuuriministeriö.

    Pisa-tut­ki­mus on suun­taa anta­va suo­ma­li­sen kou­lu­tuk­sen tasos­ta. Sen mit­ta­ria on pal­jon kri­ti­soi­tu, mut­ta on sii­nä asi­aa­kin. Itse koros­tan sitä, että suo­ma­lai­sen ihmi­sen on olta­va ava­ra­kat­sei­nen, sosi­aa­li­nen, tas­a­puo­li­nen ja toi­sia kunnioittava.

    1. Tie­dos­sa­ni on asias­sa yksi ainoa “tut­ki­mus” ja sen mukaan ope­tus­ryh­män kool­la ei ole juu­ri mitään vaik­tus­ta. Tulos on nii­nyl­lät­tä­vä, että asia pitäi­si tut­kia uudestaan.

  9. Näi­tä kysy­myk­siä on kyl­lä tut­kit­tu muu­al­la, ja pal­jon. Asial­la ovat olleet pää­asias­sa talous­tie­tei­li­jät. Täs­sä vas­tauk­set, jot­ka aina­kin omas­ta mie­les­tä­ni vas­taa­vat konsensus-näkemyksiä.

    1) Riip­puu olen­nai­ses­ti mis­sä iäs­sä kou­lu­lai­set jao­tel­laan ryh­miin ja miten. Olem­me yhdes­sä Roo­pe Uusi­ta­lon kans­sa tut­ki­neet, miten Suo­men perus­kou­lu-uudis­tus vai­kut­ti armei­jan tes­ti­tu­lok­siin ja näyt­tää sil­tä, että vähem­män kou­lu­te­tuis­ta per­heis­tä tul­lei­den kou­lu­lais­ten tes­ti­tu­lok­set nousi­vat uudis­tuk­sen seu­rauk­se­na. Perus­kou­lu-uudis­tuk­ses­sa kui­ten­kin muu­tet­tiin muu­ta­kin kuin ope­tus­ryh­miä. Kenias­sa on toteu­tet­tu satun­nais­tet­tu koe, jos­sa tut­kit­tiin taso­ryh­mien vai­ku­tus­ta. Kokeen tulok­sien mukaan kaik­ki hyö­tyi­vät taso­ryh­mis­tä. Näi­den tulos­et yleis­tä­mi­nen teol­li­suus­mai­hin on kui­ten­kin aika rohkeaa.

    Miten luok­ka­ka­ve­rei­den taso vai­kut­taa luo­kio­vai­hees­sa on tie­tääk­se­ni avoin kysy­mys. Se oli­si kui­ten­kin sel­vi­tet­tä­vis­sä suo­ma­lai­sel­la aineistolla.

    2) Ope­tus­ryh­män koon ja oppi­mis­tu­lok­sien kor­re­laa­tio on posi­tii­vi­nen. Tämä joh­tuu kui­ten­kin sii­tä, että kou­lut sijoit­ta­vat hei­kom­mat oppi­laat pie­nem­piin ryh­miin. Satun­nais­te­tuis­sa kokeis­sa ope­tus­ryh­män kool­la on sel­vä nega­tii­vi­nen vai­ku­tus oppi­mis­tu­lok­siin. Sii­tä, onko ryh­mä­ko­ko­jen pie­nen­tä­mi­nen talou­del­li­ses­ti teho­kas tapa paran­taa oppi­mis­tu­lok­sia ei val­lit­se yksimielisyyttä.

    3)Tästä on hyvin seka­lai­sia tulok­sia. Vai­ku­tus näyt­tää riip­pu­van per­he­taus­tas­ta. Vähem­män kou­lu­te­tuis­ta per­heis­tä tule­vat ehkä hyö­ty­vät päiväkotiopetuksesta.

    Tätä kysy­mys­tä oli­si kui­ten­kin tär­keä tut­kia suo­ma­lai­sel­la aineis­tol­la, kos­ka ulko­maa­lais­ten tulos­ten yleis­tä­mi­nen on vai­ke­aa. Suo­mes­sa päi­vä­hoi­don hen­ki­lö­kun­ta on esi­mer­kik­si parem­min kou­lu­tet­tua kuin mones­sa muus­sa maassa.

  10. Mitä pie­nem­mät ope­tus­ryh­mät, sitä enem­män (huo­no­ja­kin) opet­ta­jia tarvitaan.

    Ei ole niin var­maa että hyvä ja huo­no opet­ta­ja opet­ta­vat parem­min kah­ta pie­nem­pää ryh­mää, kuin yksi hyvä opet­ta­ja suur­ta ryhmää.

  11. Onko kas­va­tus­tie­de tie­det­tä. Eihän sil­lä ole edes omaa teo­ri­aa, vaan se on sekametelisoppaa.

    Minua on itseä sosio­lo­gi­na kum­mas­tut­ta­nut tuo ope­tus­ryh­mä­asia. Joku voi­si vaa­tia, että kai­kil­la oppi­lail­la pitäi­si olla yksityisopettaja.

    Pie­nen ope­tus­ryh­män meto­di sopii peri­suo­ma­lai­seen erak­ko­luon­tee­seen, jol­la voi­daan tämä kor­pi­kan­san erak­ko­luon­ne siir­tää suku­pol­vel­ta toiselle.

    Oppi­mi­sen kan­nal­ta sil­lä ei ole mitään teke­mis­tä — eihän oppi­mi­nen tapah­du syöttötuolissa.

  12. Minul­la on taka­na­ni 30 vuot­ta koke­mus­ta perus­kou­lun opet­ta­ja­na ja Evert The Neve­Res­til­lä ja Syl­tyl­lä ilmei­ses­ti tasan nol­la. Ope­tus ei perus­tu pät­kän­kään ver­taa sosio­lo­gien tai peda­go­gien höpi­nöi­hin. Se on arkis­ta puur­ta­mis­ta las­ten kans­sa. Tois­tan mitä sanoin. Mitä suu­rem­pi ryh­mä sen huo­nom­mat tulok­set. Näin se vaan on. Käy­kää­pä nimi­mer­kit kokei­le­mas­sa onnean­ne jos­sain perus­kou­lus­sa, niin syn­tyy elämänviisautta.

  13. Siis sata­kol­me­kym­men­täyh­dek­sän professoria???? 

    Koko maa­ta lii­kut­ta­vas­sa lii­ken­tees­sä on, vähän räk­näys­ta­vas­ta riip­puen, kak­si tai vii­si pro­fes­so­ria. Se lii­kut­taa Suo­mea (vitun vähän).

    Tie­to­lii­ken­ne­sek­to­ril­la, johon tämä tusaa­mi­nen täl­lä het­kel­lä perus­tuu, on pikai­sen las­kel­man mukaan _korkeintaan_ 60 pro­fes­so­ria. Kas­va­tus­tie­teis­sä siis tulee tule­vai­suu­des­sa 50 ker­taa inno­vaa­tioi­ta kaik­keen lii­ken­tee­seen näh­den ja noin kak­si ker­taa enem­män kuin tie­to­lii­ken­tees­sä. Hyvä että ollaan tähän satstattu!

    Mitä vit­tua? kysyy nimi­mer­ki “epä­tie­toi­nen”

    Kari

  14. Luu­li­sin, että tuo Osmon mai­nit­se­ma “tut­ki­mus”, jos­sa osoi­tet­tiin, että ope­tus­ryh­män kool­la ei ole mer­ki­tys­tä, oli sivu­tuo­te jos­sa­kin isom­mas­sa tut­ki­mik­ses­sa, jos­sa haet­tiin menestysmuuttujia.

    Huo­mat­tiin, että suo­sit­tu­jen kou­lu­jen isot ope­tus­ryh­mät tuot­ta­vat vähin­tään yhtä hyvät tulok­set kuin epä­suo­sit­tu­jen kou­lu­jen pie­net ope­tus­ryh­mät. Tämän oli­sin itse­kin osan­nut puo­len sekun­nin miet­ti­mi­sen jäl­keen sanoa. Sil­ti olen salet­ti sii­tä, että iso oppi­las­ryh­mä tuot­taa huo­nom­paa oppi­mis­ta kuin pieni. 

    Hyö­dyt eivät kui­ten­kaan kas­va line­aa­ri­ses­ti ryh­män pie­nen­tyes­sä — jos nou­da­te­taan “nor­maa­le­ja” meto­de­ja. Itse pidän perus­kou­lun ylä­luo­kil­la ide­aa­li­na n. 16 — 20 oppi­laan hete­ro­gee­nis­ta ryh­mää: pie­nem­mäs­tä ryh­mäs­tä puut­tuu (yleen­sä) fik­sut suun­nan­näyt­tä­jät, isois­sa ryh­mis­sä pau­ka­päät saa­vat riit­tä­väs­ti hyväk­syn­tää vertaisiltaan. 

    Mut­ta Osmo on ehdot­to­mas­ti oikeas­sa: Näi­tä asioi­ta pitää tut­kia ja kun ei tut­ki­ta, 136 prof­faa on seli­tyk­sen velkaa.

    Tou­ko Mettinen

  15. Jark­ko Tont­ti viit­ta­si YLE:n tyy­ny­so­ta-ohjel­mas­sa Ruot­sis­sa teh­tyi­hin seu­ran­ta­tut­ki­muk­siin, jois­sa Ton­tin mukaan todet­tiin, että “mitä var­hem­min lap­si menee päi­vä­hoi­toon, sitä parem­min hän pär­jää elä­mäs­sään, alkaen kou­lu­me­nes­tyk­ses­tä päät­tyen syr­jäy­ty­mis­ris­kei­hin jne.”

    Ohjel­ma löy­tyy you­tu­bes­ta: http://www.youtube.com/watch?v=fHiwBJZTexo

  16. Ajan­koh­tai­seen aihee­seen liit­tyen oli­si kiva tie­tää, kuin­ka monen kas­va­tus­tie­tei­li­jän mie­li­pi­det­tä kysyt­tiin (vai kysyt­tiin­kö lain­kaan), kun perus­kou­lun tun­ti­ja­ko­työ­ryh­mä pää­tyi rat­kai­suun, että pak­ko­ruot­si säi­lyy ja vie­lä­pä aikais­tuu ala-asteel­le? Huhu­ja kun liik­kuu, että työ­ryh­män puheen­joh­ta­ja, Svenska.nu-jäsen Timo Lan­ki­nen oli asian ruot­sin­kie­lis­ten jär­jes­tö­jen kans­sa jo etu­kä­teen päät­tä­nyt eikä työ­ryh­mäl­lä ollut asi­aan juu­ri vaikutusmahdollisuuksia.

    Ruot­sis­sa, jos­sa oppi­lai­den kie­lio­pin­to­ja kos­ke­via pää­tök­siä eivät rasi­ta poliit­ti­set leh­män­kau­pat, on pää­dyt­ty sel­lai­seen rat­kai­suun, että vain englan­ti on kai­kil­le pakol­li­nen ja toi­sen vie­raan kie­len tilal­la voi opis­kel­la lisää englan­tia. Joten­kin minus­ta tun­tuu, että nime­no­maan tämän rat­kai­sun taka­na on todel­li­sia kas­va­tus­tie­teel­li­siä perusteita.

    Tie­ten­kin on hie­noa, jos opis­kel­laan mon­taa vie­ras­ta kiel­tä, mut­ta tosie­lä­mä on kui­ten­kin eri jut­tu kuin juh­la­pu­heet. Monel­la oppi­laal­la ei ihan oikeas­ti ole ns. kie­li­pää­tä ja vie­rai­den kiel­ten opis­ke­lu on han­ka­laa eikä kyse ole aina pel­käs­tään lais­kuu­des­ta. Ruot­sis­sa on kat­sot­tu parem­mak­si vaih­toeh­dok­si, että oppi­las oppii edes sen yhden (ja tär­keim­män) vie­raan kie­len koh­tuul­li­ses­ti kuin että oppii kah­ta kiel­tä hei­kos­ti. Suo­mes­sa voi­daan vain yksit­täis­ta­pauk­sis­sa antaa vapau­tus ruot­sin opin­nois­ta ja käy­tän­nös­sä kaik­ki hei­kot­kin kiel­ten oppi­jat jou­tu­vat tap­pe­le­maan kah­den vie­raan kie­len kans­sa (ruot­sin las­ken vie­raak­si kie­lek­si, kos­ka sitä­hän se useim­mil­le on).

  17. Tuos­sa vie­lä Ton­tin blo­gi­kir­joi­tus keskustelusta:
    http://www.vihrealanka.fi/node/1183

    Lyhyel­lä googlaa­mi­sel­la löy­tyi myös Mar­kon Hami­lon kriit­ti­nen kir­joi­tus tapauksesta:
    http://www.tiede.fi/blog/2009/01/23/jarkko-tontti-on-vaarassa/

    Itse tut­ki­mus on ilmei­ses­ti nimel­tään: Anders­son, Bengt-Erik & Stran­der, Kers­tin 2002. Fram­ti­den blev vår. 101 sjut­tio­ta­lis­teer följ­da under sina 25 förs­ta år. Rap­port 2 från FABAS­KO-pro­jek­tet. Indi­vid, omvärld och lärande/Forskning 11. Stock­holm: Lärarhögskolan.

  18. Voi­si myös kysä sitä, onko tut­kit­tu sitä, miten useam­man kuin yhden opet­ta­jan läs­nä­olo ope­tus­ti­lan­tees­sa vai­kut­taa oppi­mis­tu­lok­siin. Onko yli­pää­tän­sä yhden opet­ta­jan ja yhden luo­kan mal­li järkevä?

  19. Tämä hyp­pää nyt var­si­nai­sen aiheen ulko­puo­lel­le, mut­ta en mal­ta olla kom­men­toi­mat­ta nimi­merk­ki ama­töö­ri­pe­da­go­gin näke­myk­siä ruot­sin kie­len opiskelusta. 

    Monel­la oppi­laal­la ei ole niin sanot­tua matik­ka­pää­tä­kään yhtään, mut­ta sil­ti he jou­tu­vat tap­pe­le­maan ns. pak­ko­ma­te­ma­tii­kan kans­sa. Se nyt vaan on niin, että han­ka­lat­kin asiat on kou­lus­sa opit­ta­va. Tai aina­kin yri­tet­tä­vä niis­tä joten­kin suo­riu­tua. En ymmär­rä mik­si juu­ri ruot­si herät­tää niin kii­vai­ta into­hi­mo­ja. Yleen­sä vas­tus­ta­jat muis­ta­vat mai­ni­ta, että Ruot­sis­sa­kaan ei opis­kel­la suo­mea. Lisäk­si ker­ro­taan lähes aina, miten ruot­sa­lai­set ovat kie­li­ky­sy­myk­sen­sä ratkaisseet. 

    Vas­tus­ta­mi­sen kii­vau­des­sa tah­too vain unoh­tua tosi­asiat. Me emme opis­ke­le ruot­sia kou­lus­sa ruot­sa­lai­sia var­ten, vaan sik­si, että maas­sam­me asuu suo­ma­lai­sia jot­ka puhu­vat äidin­kie­le­nään ruot­sin kiel­tä. Kos­ka Suo­mi on kak­si kie­li­nen maa, on pel­käs­tään luon­te­vaa, että molem­mat kie­li­ryh­mät osaa­vat tois­ten­sa kiel­tä edes vähän. Maa­il­mas­ta löy­tyy mel­ko pal­jon esi­merk­ke­jä mais­ta jois­sa ei opis­kel­la tois­ten kie­li­ryh­mien kie­liä ja yleen­sä näis­sä mais­sa on jon­kin­lai­sia, jos­kus voi­mak­kai­ta­kin jopa väki­val­tai­sia, ris­ti­rii­to­ja kie­li­ryh­mien kesken.

  20. Pak­ko­ruot­si” kävi­si parem­min kau­pak­si jos sen pake­toi­si yhteen “pak­ko­pul­lan” kans­sa: tois­ta työn­ne­tään kor­vas­ta, tois­ta suusta.

  21. Osmo,

    Meil­lä oli aika­naan luo­kas­sa nel­jä­kym­men­tä­kak­si oppi­las­ta, mut­ta joten­kin sii­tä selvittiin.”

    Se oli sitä oppi­kou­lun aikaa, jol­loin kou­luun oli pää­sy­koe ja poruk­ka oli vali­koi­tu­nut­ta jouk­koa. Minun luo­kal­la­ni oli 45 oppi­las­ta. Oppi­kou­lus­ta sai hel­pos­ti läh­döt, jos hom­ma ei pelan­nut. Perus­kou­lu on aivan tois­ta maata. 

    Lukiois­sa on edel­leen hyvin suu­ria ryh­miä, 36 on aivan taval­li­nen luku isois­sa lukioissa.

  22. Yhtey­det luok­ka­koon ja opin­to­me­nes­tyk­sen yhtey­des­tä eivät ole suo­ra­vii­vai­sia, vaan riip­pu­vat myös sekä kun­nan että kou­lun koosta. 

    Sit­ran rahoit­ta­mas­sa perus­kou­lu­lais­ten syr­jäy­ty­mis­ris­ke­jä kar­toit­ta­vas­sa Ope­tus­hal­li­tuk­sen ja Hel­sin­gin yli­opis­ton yhteis­työ­nä toteut­tams­sa tut­ki­muk­ses­sa todetaan: 

    Kou­lun koon, luo­kan koon ja kun­ta­tyy­pin välil­le muo­dos­tui inte­rak­tio. Oppi­lai­den kou­lu­me­nes­tys pie­nis­sä ja suu­ris­sa maa­seu­tu- ja kaupunkikouluissa
    ero­si mer­kit­se­väs­ti luok­ka­koon mukaan (F(3,2284) = 7,61,
    p < .0001). Maa­seu­dul­la kou­lu­me­nes­tys oli luok­ka­koos­ta lähes riippumatta
    kau­pun­ki­kou­lu­ja parem­pi pie­nis­sä kou­luis­sa. Suu­ris­sa kou­luis­sa menestys
    maa­seu­dul­la ja kau­pun­gis­sa oli saman­lais­ta 23 oppi­laan luok­ka­ko­koon saakka.
    Sitä suu­rem­mis­sa luo­kis­sa oli kou­lu­me­nes­tys kau­pun­gis­sa parempaa.

    Ihmet­te­len Jou­ni Lund­qvis­tin aka­tee­mi­sen kou­lu­tuk­sen saa­nee­na opet­ta­ja­na esit­tä­mää käsi­tys­tä tie­teel­li­sen tut­ki­muk­sen täy­des­tä tarpeettomuudesta. 

    Miten “arki­nen puur­ta­mi­nen” sii­hen liit­tyy, että yri­te­tään tut­ki­muk­sen kei­noin löy­tää par­haim­mat mah­dol­li­set puit­teet täl­le puur­ta­mi­sel­le? Mikä­li opet­ta­jan­kou­lu­tus­kin on vain peda­go­gis­ta höpi­nää, niin mihin koko kou­lu­tus­ta tarvitaan?

  23. Vil­le sanoo: 

    Näki­sin, että päi­vä­ko­dit ovat nyky­ajan kor­vi­ke ennen ylei­sil­le suur­per­heil­le.

    Tämän käsi­tyk­sen näkee ja kuu­lee sil­loin täl­löin. Osmo­kin on muis­taak­se­ni käyt­tä­nyt tätä päi­vä­hoi­don puo­les­ta puhu­va­na argumenttina. 

    Minus­ta ver­taus kui­ten­kin ontuu pahem­man ker­ran. Mis­sään suur­per­hees­sä ei ole kuut­ta­tois­ta 1–3 ‑vuo­tias­ta las­ta. Hei­tä on tyy­pil­li­ses­ti vaik­ka­pa kak­si. Jo vii­si­vuo­tias isom­pi sisa­rus leik­kii ohjaa­vas­ti pie­nem­pien kans­sa puhu­mat­ta­kaan sitä van­hem­mis­ta, jot­ka jo osaa­vat aut­taa pie­nem­pien hoi­dos­sa ja omal­la esi­mer­kil­lään kan­nus­ta­vat las­ta kehittymään. 

    On myös muis­tet­ta­va, että per­he on vah­va kiin­ty­mys­suh­tei­den ver­kos­to. Taa­pe­roi­käi­nen ei tun­ne empa­ti­aa tois­ta taa­pe­roi­käis­tä koh­taan ja aggres­sii­vi­nen käyt­täy­ty­mi­nen on pien­ten päi­vä­ko­ti­ryh­mäs­sä taval­lis­ta ja ilme­nee mm. pure­mi­se­na. Täs­tä on jotain observvointitutkimusta. 

    Omien koke­muk­sie­ni mukaan lap­sen kehi­tys nopeu­tuu joka taval­la, kun on kans­sa­käy­mi­ses­sä saman ja eri ikäis­ten lap­sien kanssa.

    Täs­sä ket­jus­sa ei nyt kai var­si­nai­ses­ti hae­ta näi­tä omia koke­muk­sia, joi­ta net­ti tur­su­aa jo lii­an­kin kans­sa. Koti­hoi­to ver­sus päi­vä­hoi­to­kes­kus­te­lu­ja on var­mas­ti sato­ja eri foorumiella. 

    Kak­so­set aina­kin kehit­ty­vät tut­ki­mus­ten mukaan hitaam­min eten­kin puheen osal­ta kuin yksit­täin syn­ty­neet. Tämä ei aina­kaan tue olet­ta­mus­ta sama­ni­käi­sen pil­tin jat­ku­van seu­ran autuaallisuudesta.

  24. Har­mi vaan pak­ko­kie­len puo­lus­ta­jien kan­nal­ta että NL:n kas­va­tus­tie­tei­li­jät jou­tui­vat totea­maan ettei kak­si­päi­siä vasi­koi­ta voi syn­tyä muu­ten kuin luonnonoikkuna.

  25. Osmol­ta hyvin avat­tu nyt kun ooyy suo­mi on maalla.
    Ene­nes­sä mää­rin me tar­vi­taan käden taitoja.

  26. Ope­tus­ryh­män kool­la ei perus­asioi­ta ope­tet­taes­sa ole mitään mer­ki­tys­tä nor­maa­lil­le oppi­laal­le. Oppi­laat kär­si­vät sii­nä vai­hees­sa, kun ope­tet­ta­va asia alkaa olla hyvin vaativaa.

    Eli perus­kou­lus­sa ope­tus­ryh­män voi olla suu­ri­kin, kun­han opet­ta­ja kyke­nee pitä­mään ryh­män kuris­sa ja ryh­mäs­tä on kar­sit­tu huo­noin aines pois.

    Yli­opis­tois­sa taas ope­tus­ryh­män tulee olla pie­ni, kos­ka ope­tet­ta­vat asiat ovat vaa­ti­via. Ope­tus­ryh­mien koko on Suo­ma­lai­sis­sa yli­opis­tois­sa usein lii­an suuri.

    Toi­nen yli­opis­to­jen ope­tuk­seen vai­kut­ta­va kes­kei­nen teki­jä on cam­pusa­luei­den raken­ne. Aluei­den on kyet­tä­vä yhdis­tä­mään ope­tus, asu­mi­nen ja sosi­aa­li­nen elämä.

  27. Timo hyvä,

    ohi­tit täy­sin, kuten pak­ko­ruot­sin kan­nat­ta­jat usein teke­vät, sen kas­va­tus­tie­teel­li­sen näkö­kul­man, jon­ka perään itse juu­ri kyse­lin. Mie­les­tä­si pak­ko­ruot­si pitää olla, kos­ka Suo­mi on ns. kak­si­kie­li­nen maa, etkä huo­mioi lain­kaan peda­go­gi­sia näkö­kul­mia. Haluat siis, että kie­lio­pin­not pää­te­tään poliit­tis­ten eikä peda­go­gis­ten, saa­ti­ka yksi­löi­den eri­lais­ten tar­pei­den perus­teel­la. Ja Suo­mi­han on kak­si­kie­li­nen maa lähin­nä pape­ril­la, todel­li­suu­des­sa­han Suo­mi on maa­il­man yksi­kie­li­sim­piä maita.

    Kun rupe­sit tosi­asiois­ta puhu­maan, niin saa­nen huo­maut­taa, että Ruot­sis­sa on suun­nil­leen yhtä suu­ri suo­men­kie­li­nen vähem­mis­tö (osa asu­nut siel­lä “aina”, osa muut­ta­nut työn peräs­sä) kuin Suo­mes­sa ruot­sin­kie­li­nen. Sil­ti, kuten itse­kin tote­sit, siel­lä ei opis­kel­la pak­ko­suo­mea (eikä tai­da kovin mones­sa kou­lus­sa onnis­tua edes vapaa­eh­toi­nen opis­ke­lu). En ole kuul­lut, että Ruot­sis­sa oli­si “jos­kus voi­mak­kai­ta­kin jopa väki­val­tai­sia, ris­ti­rii­to­ja kie­li­ryh­mien kes­ken”. Mie­les­tä­ni näi­tä kie­li­ris­ti­rii­to­ja, tosin ei onnek­si väki­val­tai­sia, on enem­män Suo­mes­sa. Ja nämä joh­tu­vat juu­ri sii­tä, että vähem­mis­tö tun­tuu sane­le­van enem­mis­töä kos­ke­van kie­li­po­li­tii­kan. Ja muu­ten, kos­ka “on pel­käs­tään luon­te­vaa, että molem­mat kie­li­ryh­mät osaa­vat tois­ten­sa kiel­tä edes vähän”, niin mik­si emme opis­ke­le myös pak­ko­saa­mea? Mik­si ruot­sia aidom­pi ja alku­pe­räi­sem­pi Suo­mes­sa puhut­tu kie­li (tai siis kie­let) jäte­tään aina pait­sioon? Toden­nä­köi­ses­ti vas­taat, että perus­tus­lais­sa saa­mel­la ei ole samaa ase­maa kuin ruot­sil­la. Herää kysy­mys, mik­si ei ole. Toden­nä­köi­ses­ti vas­taat, että saa­me­lai­sia on niin vähän. No niin on ruot­sin­kie­li­siä­kin suh­tees­sa suomenkielisiin.

    Ruot­sin kie­li­mal­liin vii­ta­taan usein ehkä sik­si, kos­ka se on maa­na hyvin Suo­men kal­tai­nen ja, kuten edel­lä kir­joi­tin, vähem­mis­tö­kiel­ten puhu­ja­mää­rä (suomi/ruotsi) on samaa suu­ruus­luok­kaa. Ruot­sin mal­lin siis olet­tai­si toi­mi­van hyvin Suo­mes­sa­kin. Mer­kit­tä­vä ero mai­den välil­lä on se, että Ruot­sis­sa koko maan kie­li­po­li­tiik­kaa ei pää­te­tä pel­käs­tään vähem­mis­tön (käy­tän­nös­sä siis RKP:n) toi­vei­den mukaan. Täs­tä RKP:n val­las­ta näh­tiin mie­len­kiin­toi­nen esi­merk­ki Kokoo­muk­sen puo­lue­ko­kouk­ses­sa, jos­sa Katai­nen neu­vot­te­li pak­ko­ruot­si­pää­tök­ses­tä kes­ken oman puo­lu­een­sa kokous­ta RKP:n Wal­li­nin kans­sa ja Sasi viet­ti jäl­kim­mäi­sen kokous­päi­vän oman puo­lu­een­sa kokouk­sen sijas­ta RKP:n puo­lue­ko­kouk­ses­sa selit­tä­mäs­sä puo­lu­een­sa pakkoruotsinäkemyksiä. 

    Kir­joi­tuk­ses­ta­si pää­tel­len et pidä Ruot­sin mal­lia hyvä­nä. Voi­sit­ko perus­tel­la, mikä var­si­nai­ses­ti on vika­na ajat­te­lu­mal­lis­sa “parem­pi yksi vah­va kie­li, kuin kak­si heik­koa kiel­tä”? Hehän kui­ten­kin vah­vas­ti suo­sit­te­le­vat mui­den ISOJEN ja TÄRKEIDEN kiel­ten (mm. sak­san ja rans­kan) opis­ke­lua kai­kil­le niil­le, kenel­lä kyvyt riittävät.

    Mate­ma­tiik­kaa ei voi ver­ra­ta kie­liin, kos­ka mate­ma­tiik­kaa on ainut­laa­tui­nen ja uni­ver­saa­li aine, mut­ta kie­liä on maa­il­mas­sa val­ta­van suu­ri mää­rä, eikä kaik­kia voi kukaan opiskella.

    Sanot­ta­kaan vie­lä, että minul­la ei ole mitään Ruot­sia, ruot­sa­lai­sia, ruot­sin kiel­tä tai suo­men­ruot­sa­lai­sia vas­taan. Lähin­nä olen RKP:läistä enem­mis­töä alis­ta­vaa kie­li­po­li­tiik­kaa vastaan.

  28. Täs­sä vie­lä edel­li­seen kir­joi­tuk­see­ni liit­tyen link­ki, jos­sa ker­ro­taan kiel­ten opis­ke­lus­ta Ruot­sis­sa. Englan­nin tai­to näh­dään erit­täin tär­keä­nä ja sen oppi­mi­nen halu­taan tur­va­ta. Mui­den kiel­ten opis­ke­luun kan­nus­te­taan pork­ka­nan, ei kepin avulla. 

    http://www.dn.se/ledare/huvudledare/pa-engelskans-villkor‑1.1122257

  29. Kyse ei ole oppi­mis­tu­lok­sis­ta vaan talou­des­ta ja vallasta:

    - Kylä­kou­lu­jen lak­kaut­ta­mis­ta perus­tel­laan sil­lä, että ryh­mä­koot ovat lii­an pie­niä ja kal­liik­si tulee.
    AOJ motii­vi ajaa pie­niä ryh­mä­ko­ko­ja on jär­jes­tö­po­liit­ti­nen. Mitä pie­nem­mät ryh­mä­koot ovat sitä enem­män jäse­niä on ja sitä parem­min myös jäse­nil­lä eli opet­ta­jil­la menee.
    — Kou­luis­sa val­ta on siir­ty­nyt eten­kin kau­pun­geis­sa opet­ta­jil­ta oppi­lail­le. Ennen yksi opet­ta­ja piti yli 40 oppi­laan luo­kas­sa jär­jes­tys­tä yllä. Hänel­lä oli val­ta ja kei­not pitää kou­lu­ty­tö häi­ri­köi­vät kuris­sa. Jos opet­ta­jan kei­not lop­pui­vat tuli reh­to­rin puhut­te­lu, siir­to eri­tyis­luo­kal­le ja jopa “apu­kou­luun”.

    Kou­lu­lai­tos­ta joh­taa­ko enää kukaan?

  30. Hoh­hoi­jak­kaa, ruot­sia on opis­kel­ta­va kos­ka matik­kaa­kin pitää.

    Onpa kyl­lä Lois­ta­vaa argumentaatiota…

  31. Kal­le,

    Eli perus­kou­lus­sa ope­tus­ryh­män voi olla suu­ri­kin, kun­han opet­ta­ja kyke­nee pitä­mään ryh­män kuris­sa ja ryh­mäs­tä on kar­sit­tu huo­noin aines pois.”

    Mil­lä Kal­le kar­sit huo­non ainek­sen pois ja mitä se huo­no tar­koit­taa. Ei minus­ta sitä huo­noa aines­ta ole kovin pal­jon. Kun luo­kas­sa on 25 mur­ro­si­käis­tä tai sitä lähes­ty­vää tena­vaa, niin sekaan mah­tuu kai­ken­lais­ta. Minus­ta perus­kou­lun luok­ka­ko­ko ei sai­si olla 18 enem­pää. Päi­vä­ko­din mak­si­mi 12.

    Opet­ta­jan ammat­ti on ammat­ti sii­nä mis­sä muut­kin. Työ teki­jään­sä neu­voo, sii­nä ei teo­riat pal­jon pai­na kun menet ylä­as­teen luok­kaan ja yri­tät koo­ta hom­man kokoon.

  32. Kie­li­puo­lue RKP on onnis­tuu jat­ku­vas­ti pelaa­maan ruot­sin pakol­li­sek­si aineek­si. Maas­sa on 250000 ruo­tisn­kie­lis­tä, jot­ka osaa­vat myös suo­mea ja sii­tä huo­li­mat­ta 5 mil­joo­naa suo­ma­lais­ta jou­tuu pak­ko-opis­ke­le­maan suo­men­ruot­sia, joka on aika pit­käl­le eri asia kuin ruot­sin­ruot­si. Paras neu­vo Tuk­hol­man kävi­jöil­le on se, että puhu­kaa englan­tia, sitä te osaat­te ja sil­lä pär­jää erit­täin hyvin.

    Sano­kaa­pa pak­ko­ruot­sin kan­nat­ta­jat, mitä hyö­tyä pak­ko­ruot­sis­ta on suo­ma­lai­sil­le. Vas­tauk­sek­si ei kel­paa johon­kin perus­tus­la­kiin viittaaminen.

    Ainoa jär­ke­vä kie­lioh­jel­ma oli­si, että enk­ku pakol­li­sek­si kai­kil­le ja toi­nen kie­li pak­ko­na myös, mut­ta sen sai­si itse valita.

  33. Ryh­mä­ko­ko­ja on tut­kit­tu pal­jon­kin. Näin loma-aikaan viit­teet löy­ty­vät vas­ta kotoa. Perus­väit­tä­mä on, että ryh­mä­koon las­ke­mi­ses­ta on hyö­tyä tuon­ne 25 oppi­laan tie­noil­le asti. Tämän jäl­keen tilan­ne tasoit­tuu ja sit­ten alle 15 jopa heikkenee.

    Oman 17 vuo­den koke­muk­sel­la sanoi­sin, että suu­rim­mat erot ovat opet­ta­jan ja oppi­lai­den työ­viih­ty­vyy­des­sä 32:n ja 20 oppi­laan ryh­mis­sä. Oleel­lis­ta on myös se mitä ope­te­taan. Tai­to­jen, vaik­ka sor­vaa­mi­sen tai ään­tä­mi­sen opet­ta­mi­seen tar­vi­taan pie­niä jos­kus yksi­löl­li­siä ope­tus­het­kiä. Onnek­si nyky­kou­lus­sa nii­tä­kin voi järjestellä.

    Taso­ryh­mä­ajat­te­lu kiin­nos­taa itseä­ni­kin. Perus­o­le­tuk­se­ni on, että hete­ro­gee­ni­set ryh­mät ovat par­haat, kui­ten­kin niin että tila­päi­siä ryh­miä kan­nat­taa muo­dos­taa tai­to­jen mukaan. Pysy­vis­tä ryh­mis­tä tulee hel­pos­ti itse­ään toteut­ta­via = me emme osaa matik­kaa, me emme tyk­kää kir­jois­ta.. Kos­ka lap­set kas­va­vat ja kehit­ty­vät eri tah­tiin, pysy­vä ryh­mit­te­ly oli­si hai­tal­lis­ta. Täs­tä syys­tä perus­kou­lus­sa luo­vut­tiin aika­naan tasoryhmistä. 

    Sosio­lo­gian näkö­kul­mas­ta oli­si mie­len­kiin­tois­ta tie­tää kau­pun­ki­lu­kioi­den luok­kayh­teis­kun­ta­luon­tees­ta. Äidin kou­lu­taus­ta on edel­leen­kin mer­kit­tä­vin oppi­mis­ta ennus­ta­va teki­jä. Oman lap­se­ni lukio­poh­din­nois­sa näyt­tää ole­van oleel­lis­ta mil­lais­ta väkeä siel­lä opiskelee.

  34. Erit­täin tär­keä avaus Soininvaaralta!
    Onnek­si maas­tam­me löy­tyy vie­lä jalat maas­sa ole­via ajat­te­li­joi­ta ja kehit­tä­jiä. Opet­ta­ja­na jak­saa jat­ku­vas­ti ihme­tyt­tää, että usein mie­li­pi­tei­tä ja “asian­tun­te­mus­ta” tun­tuu ope­tuk­ses­ta ole­van pal­jon niil­lä, jot­ka eivät ole päi­vää­kään luo­kan edes­sä viet­tä­neet. Kas­va­tus­tie­de usein lii­te­lee tuol­la jos­sain kabi­net­ti-visio-sfää­reis­sään ja todel­lis­ta työ­tä koe­te­taan teh­dä maa­lais­jär­jel­lä ja vähe­ne­vil­lä resurs­seil­la niin hyvin kun tai­de­taan. Komp­paan täy­sin Jou­ni Lund­qvis­tiä, jon­ka puheen­vuo­rois­ta kuu­luu hänen todel­li­nen koke­muk­sen­sa ja asian­tun­te­muk­sen­sa asias­ta. Nyt oli­si todel­la syy­tä pureu­tua näi­hin perus­ta­vaa laa­tua ole­viin kysy­myk­siin ope­tuk­ses­ta. Kas­va­tus­tie­teen väi­tös­kir­jo­jen aihei­ta seu­ra­tes­sa tun­tee välil­lä todel­lis­ta ärsyyn­ty­mis­tä, kun miet­tii mihin nol­la­tut­ki­muk­siin taas yli­opis­ton resurs­se­ja on käytetty.
    Oma pie­ni, empii­ri­nen havain­to­ni ryh­mä­koos­ta on seu­raa­va: Olen opet­ta­nut samaa ainet­ta, samal­la kir­ja­sar­jal­la usei­ta vuo­sia kah­del­la eri paik­ka­kun­nal­la ylä­kou­lus­sa. Ope­tus­ryh­miä on usei­ta ja ne läpi­leik­kaa­vat paik­ka­kun­tien koko ikä­ryh­män. Mie­les­tä­ni otos on siis mel­ko kat­ta­va. Edel­li­ses­sä kun­nas­sa oli teh­ty pää­tös luon­non­tie­teen ryh­mä­koon rajaa­mi­ses­ta 16 oppi­laa­seen. Nykyi­ses­sä kou­lus­sa­ni ei rajaus­ta ole, joten ryh­mien koot vaih­te­le­vat 20–25 oppi­laan välil­lä. Ero on sel­vä, saan käy­tyä nykyi­ses­sä työ­pai­kas­sa­ni vain n. puo­let tai 2/3 sii­tä asias­ta, min­kä sain käy­tyä ilman sen suu­rem­paa kii­reh­ti­mis­tä edel­li­ses­sä työ­pai­kas­sa pien­ten ryh­mien kans­sa. Joko minä olen mer­kit­tä­väs­ti hidas­tu­nut, oppi­laat ovat jat­ku­vas­ti kova­päi­sem­piä nykyi­ses­sä kou­lus­sa tai sit­ten ryh­mä­kool­la on oikeas­ti mer­ki­tys­tä asi­aan. Ehkä­pä joku minua vii­sam­pi ja ope­tuk­ses­ta enem­män tie­tä­vä osaa selit­tää pitä­väs­ti tämän vuo­des­ta toi­seen pysy­vän eron.

  35. Olen täy­sin samaa miel­tä ainee­no­pen ja Lund­qvis­tin kans­sa nyky­kou­lus­ta. Olen opet­ta­nut aineen­opet­ta­ja­na ylä­kou­lus­sa ja lukios­sa vuosikymmenet. 

    Jo näi­den muu­ta­mien vuo­si­kym­me­nien aika­na oppi­la­sai­nes on muut­tu­nut dra­maat­ti­ses­ti maa­lais­paik­ka­kun­nal­la­kin. Syy­nä tähän on yhteis­kun­nan mur­ros kai­kil­la inhim­mil­li­sen elä­män alueilla.

    Suu­ri muu­tos tapah­tui jo sil­loin kun siir­ryt­tiin perus­kou­luun. Sii­tä jo mai­nit­tiin aikai­sem­min­kin. Perus­kou­lu-uudis­tuk­sen suu­rin ideo­lo­gi­nen munaus teh­tiin sii­nä, kun polii­ti­kot väit­ti­vät, että kaik­ki oppi­vat kai­ken. Halut­tiin pois­taa luok­kayh­teis­kun­nan her­rat ja työ­läi­set asetelma.

    Täs­sä demo­kra­ti­soi­mi­ses­sa meni kui­ten­kin lap­si pesu­ve­den muka­na. Nuor­ten lah­jak­kuuse­rot ja ja vah­vuu­det mitä­töi­tiin. Kaik­ki halut­tiin puris­taa samaan muot­tiin. Esim. käden tai­dois­sa lah­jak­kaat pako­tet­tiin teo­riaop­piin, joka soti lah­jak­kuu­den pro­fii­lia vas­taan. Eri­lai­sia esi­merk­ke­jä on yhtä mon­ta kuin on oppilastakin. 

    Jokai­sel­le ei tie­ten­kään voi rää­tä­löi­dä täy­sin omaa opis­ke­luoh­jel­maa, mut­ta voi­daan luo­da päälinjat.

    Kun lah­jak­kuus­pro­fii­lil­taan suu­rin piir­tein saman­lai­set lai­te­taan teke­mään sitä, jos­sa he ovat omim­mil­laan, niin ryh­mä­ko­ko­kin voi olla nykyis­tä suu­rem­pi .(tie­tyin reunaehdoin)

    Nyky­kou­lus­sa on huo­mat­tu, että entis­tä suu­rem­pi osa tar­vit­see jon­kin­lai­sen eri­tyi­so­pe­tuk­sen. Näin ei voi­dä tie­ten­kään toi­mia, ja sik­si on luo­tu inkluusio­mal­li. Ts. lähes kaik­ki sama­ni­käi­set oppi­laat ovat samas­sa luo­kas­sa ja aineen­opet­ta­ja sit­ten eriyt­tää ope­tus­ta kun­kin oppi­laan eri­tyis­tar­pei­den mukaan.

    Tähän lisä­tään vie­lä kam­ree­rien vaa­ti­mus hal­vem­mas­ta kou­lu­tuk­ses­ta mm. suu­rem­pien ryh­mä­ko­ko­jen avul­la. Sanon­pa vaan, että se on vii­mei­nen nau­la perus­kou­lun ja sitä kaut­ta jat­ko-opin­to­jen arkkuun.

    Nyt kam­ree­reil­le kuu­ma vink­ki hal­vas­ta ope­tuk­ses­ta. Verk­ko-ope­tus on vir­ka­mies­ten tai­ka­sa­na. Kou­lun oppi­laat sul­je­taan audi­to­rioon 50–100 oppi­laan ryh­miin verk­ko-ope­tuk­seen. Kier­tä­vä kiin­teis­tö­pal­ve­lu (ulkois­tet­tu ja halpa)käy täräyt­tä­mäs­sä data­pro­jek­to­rin käyn­tiin ja näpyt­te­lee osoit­teet ja näin tie­to­jen kopioin­ti ope­tus­las­ten vih­koi­hin läh­tee käyntiin.

    Välil­lä kul­lan­mu­rut käy­vät syö­mäs­sä hyväs­sä jar­jes­tyk­ses­sä ja tule­vat taas sen jäl­keen kuu­liai­ses­ti jat­ka­maan työ­tään. Moti­vaa­tio­han on kai­kil­la tapis­sa, sil­lä jokai­nen halu­aa hyvät läh­tö­pis­teet kor­kea­kou­lui­hin ja tiedemiesopintoihin.

    Mihin täs­sä enää opet­ta­jia tar­vi­taan? Viis­kyt ton­nia kau­pun­gin rahaa vuo­des­sa ja sii­tä­kin ajas­ta opet­ta­jat ovat suu­rim­man osan lomillaan.

  36. Ama­töö­ri­pe­da­go­gil­le

    Kom­men­toin vie­lä vas­taus­ta­si mie­li­pi­tee­seen. Ensin­nä­kin Ruot­sis­sa ei mil­lään mit­ta­ril­la mitat­tu­na suun­nil­leen saman suu­rui­nen suo­ma­lais­vä­hem­mis­tö kuin Suo­mes­sa ruot­sin­kie­li­nen vähem­mis­tö. Luku­mää­ri­ses­ti Suo­mes­sa ruot­sin­kie­li­siä on lähes 50 pro­sent­tia enem­män. Vähem­mis­tön pro­sen­tu­aa­li­nen osuus väes­tös­tä on Ruot­sis­sa yli 3 pro­sent­tiyk­sik­köä pie­nem­pi. Mut­ta kuten yri­tin ensim­mäi­ses­sä kir­joi­tuk­ses­sa­ni koros­taa, Ruot­sin tilan­teen ei mie­les­tä­ni pitäi­si vai­kut­taa mei­dän pää­tök­siim­me miten­kään. Eikä Ruot­si todel­la­kaan ole ver­tai­lu­kel­poi­nen täs­sä asias­sa Suo­men kans­sa. Ruot­sis­sa ole edes yhtä viral­lis­ta kiel­tä, Suo­mes­sa nii­tä on kaksi.

    En myös­kään ymmär­rä miten Suo­mi on mie­les­tä­si yksi­kie­li­nen maa, aina­kin tääl­lä ran­nik­ko­vyö­hyk­keel­lä ruot­sin kiel­tä kuu­lee arjes­sa joka päivä. 

    Saa­men­kie­lis­ten osuus on todel­la vähäi­nen ver­rat­tu­na oikeas­taan mihin­kään kie­li­ryh­mään Suo­mes­sa. Venä­jää puhu­via­kin on 25 ker­taa enem­män kuin saamenkielisiä.

    Mate­ma­tiik­kaa­kin mie­les­tä­ni voi täs­sä asias­sa ver­ra­ta kie­liin, kos­ka se kamp­pai­lee kou­lus­sa samois­ta rajoi­te­tuis­ta resurs­seis­ta kuin kie­let. Vapaut­ta­mal­la tun­te­ja sii­tä saa­tai­siin enem­män tun­te­ja mui­hin asioi­hin. Sitä tosin en kan­na­ta. Eikä sitä­pait­si ruot­si­kaan niin pal­joa englan­nis­ta eroa, että toi­sen oppi­mi­nen ei yhtään hyö­dyt­täi­si toi­sen oppimista.

    Vii­mei­sek­si totean vie­lä, että on surul­lis­ta että jot­kut ihmi­set pitä­vät vähem­mis­töä suo­jaa­vaa poli­tiik­kaa ja lake­ja enem­mis­töä alis­ta­va­na. Mikä­li ruot­sin kie­len ase­maa ei oli­si tur­vat­tu, niin sitä pitäi­sin isom­pa­na alis­ta­mi­se­na ja enem­mis­tön suo­rit­ta­ma alis­ta­mi­nen on aina pahem­pi asia kuin toi­sin­päin. Mikä­li vähem­mis­tö edes miten­kään voi enem­mis­töä alistaa.

  37. Hyvä esi­merk­ki täs­tä vain oikean­lais­ten tulos­ten hyväk­sy­mi­ses­tä on suh­tau­tu­mi­nen ruu­miil­li­seen kuri­tuk­seen joka pitää aina muis­taa tuo­mi­ta. Kui­ten­kin Mar­jo­rie Gun­noe on osoit­ta­nut että kuri­te­tut lap­set menes­ty­vät kou­lus­sa parem­min ja he suh­tau­tu­vat posi­tii­vi­sem­min kou­lun­käyn­tiin aina­kin ame­ri­kas­sa. Epäi­len vain että saman tut­ki­muk­sen teke­mi­nen Suo­mes­sa ilman ennak­koa­sen­tei­ta on tut­ki­muk­sel­li­nen itsemurha.

  38. Timo, ohes­sa vas­ta­kom­men­tit. Sinä sel­väs­ti­kin ajat­te­let kie­lio­pin­to­ja vain poliit­ti­ses­ta näkö­kul­mas­ta, etkä löy­dä sitä kas­va­tus­tie­teel­lis­tä vink­ke­liä, jon­ka perään olen täs­sä yrit­tä­nyt kysel­lä. Ei kai vaan suku­ni­me­si ole Lankinen…? 😉

    Ruot­sis­sa ei mil­lään mit­ta­ril­la mitat­tu­na suun­nil­leen saman suu­rui­nen suo­ma­lais­vä­hem­mis­tö kuin Suo­mes­sa ruot­sin­kie­li­nen vähemmistö.”

    Las­ken meän­kie­li­set suo­men­kie­li­siin kos­ka kysees­sä on suo­men kie­len murre.

    Ruot­sis­sa ole edes yhtä viral­lis­ta kiel­tä, Suo­mes­sa nii­tä on kaksi.”

    No jos nyt pilk­kua haluat vii­la­ta, niin ei ole Suo­mes­sa­kaan yhtään viral­lis­ta kiel­tä. Sen sijaan perus­tus­lain mukaan on kak­si kan­sal­lis­kiel­tä. Ja perus­tus­la­ki­han ei ota mitään kan­taa sii­hen, mitä kie­liä pitää pakol­la opis­kel­la (vaik­ka Kim­mo Sasi väit­ti­kin niin RKP:n puoluekokouksessa).

    En myös­kään ymmär­rä miten Suo­mi on mie­les­tä­si yksi­kie­li­nen maa, aina­kin tääl­lä ran­nik­ko­vyö­hyk­keel­lä ruot­sin kiel­tä kuu­lee arjes­sa joka päivä.”

    Suo­mi on kan­sain­vä­li­ses­ti tar­kas­tel­tu­na hyvin yksi­kie­li­nen maa, sil­lä maan pää­kie­len puhu­jien osuus on yli­voi­mai­sen suu­ri. Monis­sa mais­sa on kie­li­vä­hem­mis­tö­jä, joten arjes­sa voi kuul­la monia kie­liä ilman, että ne ovat viral­li­sia kieliä.

    on surul­lis­ta että jot­kut ihmi­set pitä­vät vähem­mis­töä suo­jaa­vaa poli­tiik­kaa ja lake­ja enem­mis­töä alistavana”

    Pie­nen ja useim­mil­le tar­peet­to­man vähe­mis­tö­kie­len vas­ten­tah­toi­nen pak­ko-opet­ta­mi­nen on enem­mis­tön alis­ta­mis­ta. Pak­ko­ruot­sin vas­tus­ta­mi­sel­la ei ole mitään teke­mis­tä ruot­sin­kie­li­sen vähem­mis­tön oikeuk­sien vas­tus­ta­mi­sen kans­sa. Ei mis­sään muu­al­la­kaan vähem­mis­tön oikeuk­sia tur­va­ta pak­ko-opet­ta­mal­la kyseis­tä kiel­tä koko kan­sal­le. Aja­tus on täy­sin jär­je­tön. Jos sinun mie­les­tä­si pak­ko­ruot­si on joten­kin oleel­li­nen osa vähem­mis­töä suo­jaa­vaa poli­tiik­kaa, niin voit­ko ystäl­li­ses­ti ker­toa, mik­si saa­men kiel­ten suo­jak­si ei ole mää­rät­ty pak­ko­saa­mea? Kysees­sä kui­ten­kin pal­jon uha­na­lai­sem­pi asia kuin ruot­sin kieli. 

    Ruot­sin tilan­teen ei mie­les­tä­ni pitäi­si vai­kut­taa mei­dän pää­tök­siim­me mitenkään”

    Alku­pe­räi­nen kom­ment­ti­ni liit­tyi sii­hen, että epäi­lin, että Suo­men kie­lio­pin­to­ja kos­kien ei kas­vas­tus­tie­teen asian­tun­ti­joil­ta ole mie­li­pi­tei­tä juu­ri kysel­ty. Ruot­si on sik­si hyvä ver­tai­lu­koh­ta, että siel­lä kie­lio­pin­not voi­daan suun­ni­tel­la kas­va­tus­tie­teel­li­sis­tä näkö­kul­mis­ta, eikä RKP:n näkö­kul­mas­ta käsin. Joten Ruot­si voi­si olla oikein hyvä mal­li Suo­men tule­vai­suu­den kielipolitiikalle.

    Kuu­li­sin miel­lä­ni Osmon kom­men­tit tähän ajan­koh­tai­seen kie­liai­hee­seen. Olen ymmär­tä­nyt, että olet jos­sain vai­hees­sa “kään­tä­nyt tak­ki­si”, etkä enää kan­na­ta pak­ko­ruot­sia. Pitää­kö paikkaansa?

  39. Sii­tä on kai jon­kin­lai­nen kon­sen­sus, että “taval­li­set” lap­set eivät päi­vä­hoi­dos­ta juu­ri­kaan hyö­dy, mut­ta eri­tyis­lap­set hyö­ty­vät. Yksi isoim­mis­ta päi­vä­hoi­don puo­les­ta puhu­vis­ta sei­kois­ta on se, että useim­mat eri­tyis­lap­set eivät syn­ny “eri­tyis­lap­si” ‑lei­ma otsas­sa. Monen lap­sen eri­tyi­syys tun­nis­te­taan­kin nime­no­maa päi­vä­ko­dis­sa, kos­ka kaik­ki asiat eivät käy ilmi neu­vo­lan tes­teis­sä, joi­ta saa teh­dä yksin th:n ohjauk­ses­sa. Ryh­mä­ti­lan­teet ja arki päi­vä­ko­dis­sa anta­vat täy­den­tä­vää tie­toa. Van­hem­mil­la voi olla omia epäi­lyk­siä, mut­ta nyky­maa­il­mas­sa monil­la ei ole koke­muk­sia pik­ku­lap­sis­ta ja usein tois­tel­laan, ettei lap­sia sai­si­kaan ver­ra­ta ja että lap­set kehit­ty­vät eri tahtiin. 

    Eli­na taan­noin kir­joit­ti toi­min­ta­te­ra­pian kal­leu­des­ta. Sii­tä­kin oli­si kiin­nos­ta­vaa saa­da tut­ki­mus­tie­toa, että mitä päi­vä­ko­ti-ikäis­ten toi­min­ta­te­ra­pi­aan käy­te­tyn rahan vas­ti­neek­si saa.

  40. Timo:
    “Ruot­sis­sa ole edes yhtä viral­lis­ta kiel­tä, Suo­mes­sa nii­tä on kaksi.”

    Ensin­nä­kin Ruot­sis­sa on tosia­sial­li­ses­ti viral­li­nen kie­li, vaik­ka sil­le mois­ta tit­te­liä muo­dol­li­ses­ti mis­sään ei oli­si annet­tu­kaan. Sen näkee esi­mer­kik­si sii­tä, mil­lä kie­lel­lä maan lait on sää­det­ty ja tuo­miois­tui­met pää­tök­sen­sä antavat. 

    Väit­teen toi­nen puo­li on sit­ten täs­sä asiayh­tey­des­sä kehä­pää­tel­mä. Ruot­sin nykyi­ses­tä eri­tyis­a­se­mas­ta on pidet­tä­vä kiin­ni kos­ka lais­sa sano­taan, että ruot­sil­la on erityisasema…

  41. Pisa-tut­ki­muk­sen yhtey­des­sä on saa­tu myös tulos, että par­haat oppi­mis­tu­lok­set saa­daan 24–30 oppi­laan ryhmissä. 

    Aineen­opet­ta­jal­le sanon, että kaik­kia tut­ki­mus­tu­lok­sia voi ja pitää­kin tar­kas­tel­la kriit­ti­ses­ti, mut­ta päte­vä kri­tiik­ki koh­dis­tuu mah­dol­li­siin meto­do­lo­gi­siin puut­tei­siin. Sinun koke­muk­se­si kysei­ses­tä ilmiös­tä voi­vat olla sinul­le tosia, mut­ta tie­teel­li­sen argu­men­taa­tion kan­nal­ta ne ovat yhdentekeviä. 

    Mitä sel­vä­jär­ki­syy­teen tulee, niin minua pikem­min­kin kau­his­tut­taa, että yli­opis­tos­ta val­mis­tuu täl­lai­sel­la tie­de­kä­si­tyk­sel­lä varus­tet­tu­ja opet­ta­jia luo­kan eteen. Arno Kot­rol­la on muu­ten täs­tä aihees­ta juhan­nus­he­sa­ris­sa hyvä kir­joi­tus vie­ras­ky­näs­sä. Jokai­sen tuli­si erot­taa huu­haa, tie­de ja omat koke­muk­set toisistaan.

  42. Mikä­li vähem­mis­tö edes miten­kään voi enem­mis­töä alistaa. 

    Et sit­ten ole kuul­lut esim. apartheidista?

  43. Se, min­kä­lais­ten omi­nai­suuk­sien kehit­ty­mi­nen on lap­sen kan­nal­ta tär­ke­ää, on yhteis­kun­nal­li­nen muut­tu­va tila. Sata vuot­ta sit­ten oli tär­ke­ää, että lap­si oppi hyväk­si ‘tais­te­li­jak­si’ tai sit­ten yhdek­si len­kik­si moni­su­ku­pol­vis­ta per­het­tä, jos­sa kes­kei­set elin­kei­not oli­vat met­säs­tys ja maan­vil­je­ly. Sit­ten tuli teol­li­nen aika, teh­taat, mas­sa­tuo­tan­to, perus­kou­lu ja päiväkodit. 

    Itse näen päi­vä­ko­din myön­tei­se­nä asia­na, var­sin­kin kun asum­me alu­eel­la, jos­sa ei mui­ta sama­ni­käi­siä lap­sia juu­ri ole. Ja päi­vä­ko­dis­sa myös sosi­aa­lis­tuu maa­il­maan ja asioi­hin, jois­ta on hyö­tyä 15 vuo­den pääs­tä. Ja maa­il­ma muut­tuu edel­leen. Emme var­mas­ti voi tie­tää, mit­kä omi­nai­suu­det ovat ‘suo­siol­li­sia’ tule­vai­suu­des­sa. Ehkä ne ovat nii­tä, joi­ta lap­sem­me oppii päi­vä­ko­dis­sa ja koto­na tänään.

    Se, että kou­lu edel­leen­kin on pal­jol­ti ‘mas­sa­tuo­tan­toa’ ei mie­les­tä­ni estä yhtään las­ta löy­tä­mäs­tä sitä ‘omaa jut­tua’ ja kehit­ty­mään sii­nä, jos koto­na esi­mer­kik­si tähän roh­kais­taan. Oma-aloit­tei­sen opis­ke­lun ja luke­mi­sen tai­dot ovat tar­peen jos lap­si aika­naan pää­tyy vaik­ka­pa yli­opis­toon. Tämän voi alkaa itse­näi­ses­ti jo aikai­sem­min. Ei sii­hen kou­lua tarvita.

  44. Eli­na: “kaik­kia tut­ki­mus­tu­lok­sia voi ja pitää­kin tar­kas­tel­la kriit­ti­ses­ti, mut­ta päte­vä kri­tiik­ki koh­dis­tuu mah­dol­li­siin meto­do­lo­gi­siin puut­tei­siin. Sinun koke­muk­se­si kysei­ses­tä ilmiös­tä voi­vat olla sinul­le tosia, mut­ta tie­teel­li­sen argu­men­taa­tion kan­nal­ta ne ovat yhdentekeviä.”

    Niin­pä. Jos teo­ria ja käy­tän­tö eivät koh­taa, muu­te­taan käy­tän­töä. Näin­hän teh­tiin erääs­sä naa­pu­ri­maas­sa, mut­ta ei sii­tä hyvä seurannut.

  45. Osmon lis­ta koos­tuu erit­täin tär­keis­tä asiois­ta, jois­ta tut­ki­mus­ta on tosi­aan vali­tet­ta­van vähän, jos ollenkaan. 

    Lisäi­sin luet­te­loon vie­lä päi­vän­polt­ta­van aiheen eli maa­han­muut­ta­ja­las­ten ope­tuk­sen. Sitä­kin oli­si täs­sä ehti­nyt jo pari­kym­men­tä vuot­ta tut­kia, joten hyvin on velt­toa mei­ni­kiä kas­va­tus­tie­teen alalla. 

    Nyt­hän kiis­tel­lään esim. sii­tä kan­nat­taa­ko resurs­se­ja suun­na­ta oman kie­len ope­tuk­seen vai oli­si­ko parem­pi panos­taa tehos­tet­tuun suo­men kie­len opetukseen. 

    Tar­vit­tai­siin kan­sain­vä­li­siä kat­ta­via ver­tai­lu­ja eri mai­den käy­tän­nöis­tä, jot­ta huo­noim­man tulok­sen tuot­ta­vat väl­tet­täi­siin ja par­haim­pia voi­tai­siin ottaa käyttöön. 

    Luin juu­ri, että Ruot­sis­sa vain 25 pro­sent­tia soma­li­taus­tai­sis­ta oppi­lais­ta saa sen tasoi­sen perus­kou­lun päät­tö­to­dis­tuk­sen, joka oikeut­taa lukiopaikkaan. 

    En tie­dä, mut­ta pel­kään pahoin, että Suo­mes­sa tilan­ne on vie­lä keh­nom­pi. Pel­ko­ni ehkäi­se­mi­sek­si tai toden­ta­mi­sek­si tämä pitäi­si tut­kia. Suo­men perus­kou­lus­sa maa­han­muut­ta­ja­las­ten työs­ken­te­lyä vai­keut­taa pakol­li­nen ruot­sin kie­li ja oppi­si­säl­löt muu­ten­kin ovat hie­man laa­jem­pia kuin lah­den takana. 

    Kuten Osmo­kin on jos­kus toden­nut, maa­han­muut­ta­ja­lap­set pitäi­si saa­da ehdot­to­mas­ti päi­vä­ko­tiin kol­mi­vuo­tiai­na, ehkä jo aiem­min, kos­ka kie­len­ke­hi­tys on kii­vaim­mil­laan ennen tätä. Näin he omak­sui­si­vat kie­len, tutus­tui­si­vat mui­hin lähi­kou­luun tule­viin lap­siin ja suo­ma­lai­siin tapoi­hin. Nyt­hän jopa Suo­mes­sa syn­ty­neet lap­set voi­vat tul­la ensim­mäi­sel­le luo­kal­le ummik­koi­na, mikä syr­jäyt­tää heti alku­met­reil­lä ja syö val­ta­vas­ti eri­tyi­so­pe­tuk­sen resursseja.

  46. kui­ten­kin Mar­jo­rie Gun­noe on osoit­ta­nut että kuri­te­tut lap­set menes­ty­vät kou­lus­sa paremmin.…”

    Tus­kin kovin yllät­tä­vää. Lyö­mäl­lä voi­daan kas­vat­taa yli­kilt­te­jä lap­sia, joil­la on tar­ve miel­lyt­tää mui­ta ja tuo­da van­hem­pien eteen hyviä arvo­sa­no­ja. Tai muuten.….

    Toi­mii­ko kou­lu­me­nes­tyk­sen tut­ki­mi­nen mit­ta­ri­na muul­le kuin, no, kou­lu­me­nes­tyk­sel­le. Yksin­ker­tais­te­taan tut­ki­mik­sia ja esi­te­tään aikui­si­kään ehti­neel­le tut­ki­muk­sen koh­teel­le yksi kysy­mys: astei­kol­la yhdes­tä kym­me­neen kuin­ka tyy­ty­väi­nen olet elä­mää­si? Tar­koi­tan vaan, että kait onnel­li­nen put­ki­mies mur­heel­li­sen toh­to­rin voit­taa. Ja tekee lisäk­si hyö­dyl­lis­tä työtä.

    Täl­lai­sia tulee mie­leen maas­sa, joka “menes­tyy” pisa-tut­ki­muk­sis­sa, kou­lu­ta­pois­sa ja itsemurhatilastoissa.

  47. Ovat­ko­han kysy­myk­set lii­an yksin­ker­tai­ses­ti esi­tet­ty­jä. Suo­sit­te­len pals­tan luki­jol­le esim. Täh­det ja ava­ruus-leh­den seu­raa­mis­ta. (Useat seu­ran­ne­vat, mutat ilmeis­ti ei OS) Edes fysii­kan sel­vis­tä ongel­mis­ta ei nyky­tie­dol­la voi löy­tää täy­sin yksi­kä­sit­teis­tä vastausta.

    Päi­vä­ko­ti — koti­hoi­to on täy­sin hedel­mä­tön kysy­myk­se­na­set­te­lu. (Luki­ja huo­man­nee, että enti­nen perus­pal­ve­lu­mi­nis­te­ri ei mai­nin­nut kir­joi­tuk­ses­san per­he­päi­vö­hoi­toa, joka toisn on katoa­va hoi­to­muo­to, valitettavasti.) 

    Kun on tar­peek­si koti­hoi­dos­sa ole­via leik­ki-ikäi­siä lap­sia, niin lähiym­pä­ris­tös­tä löy­tyy leik­ki­ka­ve­rei­ta. Koti­hoi­to tar­vit­see tuek­seen tuki­pal­ve­lui­ta, kuten las­ten­puis­tot ja ‑ker­hot.

    Kaik­ki nai­set eivät voi eivät­kä halua jää­dä kotiäi­deik­si. Hyviä per­he­päi­vä­hoi­ta­jia ei löy­dy joka oksal­ta. Joten sen­kin takia päi­vä­ko­te­ja tarvitaan.

  48. Päi­vä­ko­ti – koti­hoi­to on täy­sin hedel­mä­tön kysymyksenasettelu.”

    Niin­pä, sen sijaan näki­sin mie­lel­lä­ni ihan asian­tun­ti­ja­tie­toa sii­tä, miten pit­kä kesä­lo­ma päi­vä­hoi­dos­ta on lap­sil­le tar­peen, kuin­ka mon­ta päi­vää vii­kos­sa ja kuin­ka pit­kät päi­vät oli­si­vat hyvä valin­ta. Tämä nii­tä per­hei­tä var­ten, jois­sa on toi­nen van­hem­mis­ta syys­tä tai toi­ses­ta päi­vät kotona.

    Yleen­sä ollaan sitä miel­tä, että nor­maa­li alle kol­mi­vuo­tias ei päi­vä­hoi­dos­ta mitään hyö­dy. Niin­pä moni per­he valit­see mini­mi­mää­rän päi­viä (oli­ko se kym­me­nen päi­vää kuus­sa), jos halu­aa lap­sen syys­tä tai toi­ses­ta päi­vä­hoi­dos­sa pitää. Täs­tä­kin oli­si mie­len­kiin­tois­ta saa­da tut­ki­mus­tie­toa, jää­kö hoi­to­paik­ka näin lii­an vie­raak­si ja pelottavaksi.

    Ja nämä tulok­set nime­no­maa suo­si­tuk­si­na, ei nor­mi­na. Aina hoi­to­päi­vien pituut­ta ei voi mää­ri­tel­lä pel­käs­tään sen päi­vä­ko­ti-ikäi­sen tar­peis­ta läh­tien, vaik­ka van­hem­pi oli­si­kin päi­vät koto­na. Esi­mer­kik­si per­heen koti­hoi­dos­sa ole­vien las­ten päi­vä­ryt­mi täy­tyy ottaa myös­kin huomioon.

  49. Ihmet­te­len Jou­ni Lund­qvis­tin aka­tee­mi­sen kou­lu­tuk­sen saa­nee­na opet­ta­ja­na esit­tä­mää käsi­tys­tä tie­teel­li­sen tut­ki­muk­sen täy­des­tä tarpeettomuudesta.”

    Lund­qvist vain viit­ta­si kas­va­tus­tie­tee­seen. Useim­mat tun­te­ma­ni ihmi­set ovat sitä pitä­neet mel­ko tur­ha­na- myös koke­neet opet­ta­jat. Itse tus­kas­tuin nopeas­ti moni­tie­tei­seen “tie­tei­lyyn” ja hori­naan ja jätin perus­o­pin­not kesken. 

    Tie­ten­kin käy­tän­nön peda­go­giik­ka vaa­tii hie­man opin­to­ja ja har­joit­te­lua, mut­ta sii­hen tus­kin tar­vi­taan 136 (?) pro­fes­so­ria tieteilemään? 

    Jos edes puo­let resurs­seis­ta siir­ret­täi­siin eksak­tei­hin tie­tei­siin, voi­si nii­tä Nobe­lei­ta ja inno­vaa­tioi­ta oikeas­ti jos­kus tullakin.

  50. Hyviä tut­ki­mus­ky­sy­myk­siä Osmol­ta. Talous­tie­teen puo­lel­la on tut­kit­tu pal­jon­kin kou­lu­tuk­sen vai­ku­tuk­sia esim. työ­mark­ki­na­me­nes­tyk­seen. Ongel­ma­na näis­sä kou­lu­tuk­sen vai­kut­ta­vuus­tut­ki­muk­sis­sa (aina­kin talous­tie­tei­li­jöi­den mie­les­tä 🙂 ) on endogeenisuus. 

    Käy­tän­nös­sä me emme voi ver­ra­ta kah­ta ident­tis­tä oppi­las­ryh­mää kes­ke­nään, jois­ta toi­nen ryh­mä oli­si jaet­tu taso­ryh­miin ja toi­nen ei — JA että kaik­ki muut ympä­ris­tö­te­ki­jät (esim. opet­ta­jat ja kou­lun resurs­sit) oli­si­vat samo­ja. Näis­tä tut­ki­muk­sis­ta siis puut­tuu vali­di kont­ra­fak­tu­aa­li, joten han­ka­la löy­tää vas­taus­ta joka ei kär­si­si endogeenisuudesta.

    Tämän itse­va­lin­taon­gel­man tuo­man har­han voi­si kor­ja­ta siten että oppilaat/opiskelijat jaet­tai­siin satun­nai­ses­ti kah­teen jouk­koon. Toi­sel­le sal­lit­tai­siin taso­ryh­mät ja toi­sel­le ei. Har­va van­hem­pi (tai oppilas/opiskelija) kui­ten­kaan suos­tui­si täl­lai­seen yhteis­kun­ta­tie­teel­li­seen kokee­seen saa­tik­ka sitou­tui­si sii­hen var­sin­kin jos jou­tui­si sii­hen jouk­koon jol­ta kiel­let­täi­siin valin­ta­mah­dol­li­suus. Täten voi­tai­siin mita­ta onko valin­ta­mah­dol­li­suu­del­la arvoa kes­ki­mää­rin, nii­den osal­ta jot­ka havait­ta­vas­ti käyt­tä­vät valin­ta­mah­dol­li­suut­ta ja nii­den osal­ta jot­ka valin­ta­mah­dol­li­suu­den takia jou­tu­vat ns. huo­nom­piin kou­lui­hin. Toki voi olla että tämä tie­to kum­paan satun­nais­ryh­mään kuu­luu voi­si vai­kut­taa tulok­siin — place­bo on näky­väs­ti place­bo — mut­ta täl­le ei oikein voi mitään.

    Edel­li­nen koe ei kui­ten­kaan ole rea­lis­mia, ihmi­siä on aika han­ka­la pakot­taa las­ten­sa kou­lu­tuk­sen suh­teen. Täten kos­ka ei ole kun­non kont­ra­fak­tu­aa­lia eikä satun­nais­ta­mi­nen ole mah­dol­lis­ta näi­den kysy­mys­ten tut­ki­mi­nen kär­sii endo­gee­ni­suu­des­ta — löy­de­tyt tulok­set voi­vat olla täy­sin harhaisia.

  51. Riit­ta: “Niin­pä, sen sijaan näki­sin mie­lel­lä­ni ihan asian­tun­ti­ja­tie­toa sii­tä, miten pit­kä kesä­lo­ma päi­vä­hoi­dos­ta on lap­sil­le tar­peen, kuin­ka mon­ta päi­vää vii­kos­sa ja kuin­ka pit­kät päi­vät oli­si­vat hyvä valin­ta.” En uskal­la edes kuvi­tel­la, mil­lai­sia meto­dei­hin liit­ty­viä epä­sel­vyyk­siä täl­lai­siin tut­ki­muk­siin liit­tyi­si. Kuin­ka sel­vi­te­tään, miten pit­kä kesä­lo­ma päi­vä­ko­dis­ta on lap­sel­le hyväk­si? Tai mikä on sopi­va päi­vä­ko­ti­päi­vän mit­ta? Onko­han täs­sä jotain lii­al­lis­ta asian­tun­ti­ja­kult­tuu­rin arvostamista?

  52. Onko­han täs­sä jotain lii­al­lis­ta asian­tun­ti­ja­kult­tuu­rin arvostamista?

    Voi olla, mut­ta tosia­sia on, että täs­sä maas­sa on lap­sia, jot­ka ovat yli kah­dek­san tun­tia päi­väs­sä päi­vä­ko­dis­sa joka iki­nen arki­päi­vä, pitä­mät­tä ollen­kaan lomia. Par­haas­sa tapauk­ses­sa äiti on hoi­to­va­paal­la pik­kusi­sa­ruk­sen kans­sa. Täl­lai­sis­sa tilan­teis­sa oli­si työn­te­ki­jöil­lä hyvä olla vähän “kät­tä­pi­dem­pää”, kun suo­sit­te­le­vat van­hem­mil­le hoi­to­päi­vien vähentämistä.

    Kun itse mie­tin, miten isom­man lap­sen kans­sa toi­mim­me, kun jäin äitiys­lo­mal­le, oli­sin kai­van­nut pää­tök­sen­teok­si muu­ta­kin kuin sen iäni­kui­sen var­sin asen­teel­li­sen hoke­man “lap­sen paras paik­ka on kotona”.

  53. Suo­sit­te­len Ste­ven Levit­tin ja Step­hen J. Dub­ne­rin kir­jaa Frea­ko­no­mics — Outous­ta­lous, jos­sa ker­ro­taan mm. Chica­gon kou­luar­pa­jai­sis­ta. Kun Chica­gos­sa sal­lit­tiin kou­lu­lais­ten hakeu­tua mihin tahan­sa kou­luun, suo­si­tuim­piin kou­lui­hin halusi niin pal­jon oppi­lai­ta, että voit­ta­jat rat­kais­tiin arpomalla.

    Myö­hem­min tut­kit­tiin oppi­mis­tu­lok­sia. Todet­tiin, että kou­lu­me­nes­tys oli paras niil­lä, jot­ka pyr­ki­vät eliit­ti­kou­lui­hin, riip­pu­mat­ta sii­tä, pää­si­vät­kö he nii­hin vai eivät. Ne, jot­ka meni­vät mini­mi­vai­val­la omaan lähi­kou­luun­sa, menes­tyi­vät kes­ki­mää­rin huo­nom­min kuin ne, jot­ka pyr­ki­vät parem­paan kou­luun mut­ta kui­ten­kin jou­tui­vat lähikouluun.

    Lisäk­si kir­jas­sa ker­ro­taan varoit­ta­via esi­merk­ke­jä sii­tä, miten käy, kun opet­ta­jil­le anne­taan pal­kan­ko­ro­tuk­sia hyvien oppi­mis­tu­los­ten ja pot­ku­ja huo­no­jen tulos­ten perus­teel­la. Jos oman luo­kan menes­tys val­ta­kun­nal­li­sis­sa tes­teis­sä jää hei­kok­si rei­lun pelin kei­noin, opet­ta­ja­kin voi yrit­tää huijata.

  54. Minus­ta täs­sä ryh­mä­ko­ko-kes­kus­te­lus­sa oli­si tär­ke­ää huo­ma­ta myös opet­ta­jan jak­sa­mi­nen. Kun tar­kis­taa moni­si­vui­sia kokei­ta, soit­te­lee päi­vit­täin kotei­hin ja istuu lukui­sis­sa pala­ve­reis­sa, on erit­täin mer­kit­tä­vää onko luo­kan­opet­ta­ja­na 20:lle vai 40:lle oppilaalle.

    Ala­kou­lus­sa opet­ta­ja on pää­osin kas­vat­ta­ja. Kas­vat­ta­mi­nen vaa­tii hyvää oppi­las­tun­te­mus­ta. Kah­den­kym­me­nen oppi­laan ryh­mäs­sä opet­ta­ja jak­saa tutus­tua oppi­lai­siin­sa ja ehtii kes­kus­tel­la jokai­sen kans­sa päi­vit­täin. Vaik­ka tämä ei näkyi­si suo­raa tut­ki­muk­sis­sa paran­tu­nei­na oppi­mis­tu­lok­si­na, on se kui­ten­kin äärim­mäi­sen tär­ke­ää monel­le oppi­laal­le. Sen huo­maa jo sii­tä, miten pal­jon oppi­lail­la on opet­ta­jal­leen ker­rot­ta­vaa. Mones­ti oppi­laan hen­ki­lö­koh­tais­ten asioi­den huo­mioi­mi­nen voi olla se rat­kai­se­va teki­jä, joka saa hänet yli­pään­sä tule­maan kouluun.

    Myös ope­tus­me­to­dit vali­taan usein täy­sin ryh­mä­koon perus­teel­la. 20:lle oppi­laal­le on muka­va pitää draa­ma­pe­da­go­gi­aa tai vaik­ka bän­di­soit­toa, kun taas 40:lle se on jo mah­do­ton­ta. Ja väit­täi­sin että moni­puo­li­set ope­tus­me­ne­tel­mät kas­vat­ta­vat oppi­las­ta enem­män kuin pelk­kä pul­pe­tis­sa istu­mi­nen. Aina­kin ne usein opet­ta­vat sosi­aa­li­sia tai­to­ja enem­män kuin yksin­työs­ken­te­ly. Moni­puo­li­set ope­tus­me­ne­tel­mät vähen­tä­vät usein myös kiusaa­mis­ta, kun kyse on yhteis­hen­keä kas­vat­ta­vis­ta työ­ta­vois­ta. Tai mitä onkaan musii­ki­no­pis­ke­lu ilman soit­ta­mis­ta tai käsi­työn opis­ke­lu ilman työkaluja.

    Lisäk­si kou­lut oli­si myös raken­net­ta­va uudel­leen, jos haluai­sim­me isom­mat ryh­mä­koot. Luok­ka­huo­neet ovat usein jo nyt lii­an pie­niä, vaik­ka oppi­lai­ta oli­si “vain” tuo kaksikymmentä. 

    Kou­lu­maa­il­maa tun­te­mat­to­mat usein unoh­ta­vat, että perus­o­pe­tuk­ses­sa on hyvin pal­jon oppi­lai­ta, joil­le perus­op­piai­nes on jo hyvin vaa­ti­vaa. Täl­löin on tär­ke­ää, että opet­ta­jal­la on aikaa oppi­laal­le ja hei­dän yksi­löl­li­sil­le tar­peil­leen. Niin sano­tus­sa nor­maa­lis­sa luo­kas­sa voi nykyi­sin olla kym­me­nen eri­tyi­sop­pi­las­ta. Näi­den eri­tyis­las­ten kans­sa pär­jä­täk­seen on käy­tet­tä­vä hyvin jous­ta­via ope­tus­me­to­de­ja ja olta­va inten­sii­vi­ses­ti läs­nä luok­ka­ti­lan­tees­sa. Tämä onnis­tuu pie­nes­sä ryh­mäs­sä, kos­ka opet­ta­jal­la on pie­nem­pi jouk­ko huo­mioi­ta­va­naan. Opet­ta­jan on kyet­tä­vä pitä­mään luok­ka­huo­ne tur­val­li­se­na. Ja nykyi­sin luok­ka­huo­neen tur­val­li­se­na pitä­mi­nen vie yllät­tä­vän pal­jon ener­gi­aa sekä vaa­tii jon­kin ver­ran esi­työ­tä sekä oppilastuntemusta.

    Minus­ta tuo Osmon esit­tä­mä kysy­mys kak­si saa vas­tauk­sen, jos hyö­dyn­ne­tään sitä suur­ta käy­tän­nön asian­tun­te­mus­ta, jota maam­me opet­ta­jat omaa­vat. Ja uskoi­sin, että opet­ta­jien kan­ta ryh­mä­ko­ko-asi­aan on jo tul­lut selväksi.

    Niin ja ter­ve­tu­loa kat­so­maan, mikä on läh­tö­ti­lan­ne aloit­ta­vil­la eka­luok­ka­lai­sil­la nykyi­sin. Sen jäl­keen en usko, että moni­kaan enää ehdot­taa isom­pia ryhmäkokoja.

  55. 3) Omien las­te­ni kaut­ta olen sitä miel­tä, että ensin on per­he­päi­vä­hoi­to hyvä rat­kai­su ja sit­ten esi­kou­lu. Tuo sosi­aa­lis­tu­mis­nä­kö­kul­ma per­he­päi­vä­hoi­don tai päi­vä­hoi­don kaut­ta on tär­keä, mut­ta se voi­tai­siin var­mas­ti jär­jes­tää esim. ker­ho­toi­min­nan kaut­ta, jos koti­hoi­don tuet voi­tai­siin jär­jes­tää paremmiksi. 

    Päi­vä­hoi­dos­ta unoh­tuu usein yksi näkö­kul­ma: Kuka eni­ten hyö­tyy päi­vä­hoi­dos­ta? Ei se ole lap­si. Ei se ole las­ten van­hem­mat, jot­ka pää­se­vät töi­hin. Se on työ­nan­ta­ja, joil­le päi­vä­hoi­to­jär­jes­tel­mä vapaut­taa työn­te­ki­jöi­tä. Samal­la taval­la suo­ma­lai­nen kou­lu­tus­jär­jes­tel­mä hyö­dyt­tää elin­kei­noe­lä­mää. Tämän kan­nat­tai­si esim. EK:n ja sen lähi­pii­rin, esim. kokoo­muk­sen muis­taa. Päi­vä­hoi­to ja kou­lu­tus ei ole pelk­kä menoe­rä, vaik­ka näi­hin lap­siin liit­ty­vis­tä pal­ve­luis­ta ollaan mie­lel­lään ensim­mäi­se­nä kar­si­mas­sa esim. kun­ta­lii­tok­sis­sa. Paras-han­ke on sil­tä osin epä­on­nis­tu­nut ja pahem­paa on tulossa.

    Hyö­ty­jiä päi­vä­hoi­dos­ta ovat myös val­tio ja kun­nat. Niil­le toki päi­vä­hoi­don jär­jes­tä­mi­ses­tä aiheu­tuu kus­tan­nuk­sia, mut­ta vero­tu­lo­jen kaut­ta sal­do on kui­ten­kin posi­tii­vi­nen. Toki hyö­ty­jiä ovat myös van­hem­mat, kos­ka töis­sä tie­naa enem­män kuin koto­na. Lop­pu­pe­leis­sä vähi­ten hyö­tyy lap­si, vaik­ka tuo sosi­aa­lis­tu­mi­nen on toki tär­keä näkökulma.

    P.S. EK:n Leif Fager­näs, joka jäi aikai­sin eläk­keel­le, pro­fi­loi­tui ammat­ti­va­lit­ta­jak­si. Mie­len­kiin­tois­ta näh­dä, jat­kaa­ko seu­raa­ja Mik­ko Puk­ki­nen samal­la profiililla.

  56. Meil­lä oli aika­naan luo­kas­sa nel­jä­kym­men­tä­kak­si oppi­las­ta, mut­ta joten­kin sii­tä selvittiin.
    — Osmo Soininvaara

    Ennen onnis­tui, kos­ka koto­na ja kou­lus­sa käy­tet­tiin fyy­sis­tä kurittamista.

  57. Oon kysel­ly tätä ennen­kin, mut­ta onko tääl­lä kaks karia? Jos on, niin vois­ko toi­nen kari alkaa käyt­tä­mään jotain tun­nis­tet­ta­vaa nimimerkkiä?

  58. Ilmei­ses­ti jon­kin­lai­nen vas­taus kysy­myk­sen 1 on aina­kin ole­mas­sa. Oppi­lai­den kes­ki­näi­nen ver­tai­lu vai­kut­taa suo­raan oppi­lai­den minä­kä­si­tyk­siin (joka vai­kut­taa itse­tun­toon, moti­vaa­tioon, tavoi­te­ta­soon jne.), joten hyvät oppi­laat ovat moti­voi­tu­neem­pia kes­kin­ker­tai­sem­pien kuin hyvien seu­ras­sa, kos­ka hei­dän posi­tii­vi­nen minä­kä­si­tys saa jat­ku­vas­ti vahvistusta.

    Aihe tuli itsel­le vas­taan teok­ses­sa Hel­ka­ma ym.: Joh­da­tus sosi­aa­lip­sy­ko­lo­gi­aan. Hel­sin­ki. 2005.

    Täs­sä kir­jas­sa vii­ta­taan siis tut­ki­muk­seen: Marsh, H. W. & Par­ker, J. W. (1984). Deter­mi­nants of stu­dent self concept: Is it bet­ter to be a rela­ti­ve­ly lar­ge fish in a small bond even if you dont learn to swim as well? Jour­nal of per­so­na­li­ty and social psyc­ho­lo­gy, 47, 213–221.

  59. Maal­lik­ko­na haluai­sin myös tes­ta­ta sitä, kuin­ka opis­ke­li­joi­den mah­dol­li­suus vai­kut­taa perus­kou­lus­sa luku­jär­jes­tyk­seen­sä vai­kut­taa esi­mer­kik­si syr­jäy­ty­mis­ris­kiin (työl­lis­ty­mi­seen, opiskeluun).
    Nyky­ään kont­rol­loi­daan sitä kuin­ka pal­jon pitää opis­kel­la matik­kaa tai äidin­kiel­tä tai lii­kun­taa tai mitä tahan­sa. Jos kou­lu­lai­set (tai huol­ta­jat) päät­täi­si­vät itse mitä opis­ke­li­si­vat ja kuin­ka pal­jon, niin tulok­set saat­tai­si­vat yllät­tää posi­tii­vi­ses­ti. Moti­vaa­tio opin­toi­hin kun saat­tai­si lisääntyä. 

    RKP:llä on muu­ten hie­man kak­si­naa­mais­ta tuo kak­si­kie­li­syys­po­li­tiik­ka, kun Espoos­sa vas­tus­tet­tiin suo­men- ja ruot­sin­kie­lis­ten kou­lu­jen yhdis­tä­mis­tä saman katon alle. Suo­men­kie­lis­ten ruot­sin­tai­don kan­nal­ta näin sen vain posi­tii­vi­se­na, mut­ta nyt ruot­sin­kie­li­set sano­vat­kin sen ole­van “uhka” ruot­sin kie­lel­le. Elä­vä kie­li nyt muut­tuu joka tapauk­ses­sa. Ruot­sin kie­len opis­ke­lu on aina­kin minul­le ollut täy­sin tur­ha, vaik­ka­kin ruot­sin­kie­li­sel­tä paik­ka­kun­nal­ta olen­kin kotoi­sin, että hyvä kun olen ruot­sia jos­kus bus­sis­sa kuul­lut, saa­ti kau­pan kas­sa­na aikoinaan.

  60. Huo­mau­tuk­se­na, asi­aan puut­tu­mat­ta, täs­sä ket­jus­sa on toi­nen­kin samal­la nimi­mer­kil­lä kirjoittava 🙂

    Kari (se toinen)

  61. Tie­dos­sa­ni on asias­sa yksi ainoa “tut­ki­mus” ja sen mukaan ope­tus­ryh­män kool­la ei ole juu­ri mitään vaik­tus­ta. Tulos on nii­nyl­lät­tä­vä, että asia pitäi­si tut­kia uudestaan.”

    Eni­ten kou­lu­me­ne­tyk­seen vai­kut­ta­va teki­jä on oppi­laan sosi­aa­li­nen taus­ta, eri­tyi­ses­ti äidin asen­ne koulutukseen.
    Lah­ja­kas­kaan oppi­las ei menes­ty ellei hänel­lä ole kodin tukea.
    Opet­ta­ja ei voi tun­kea tie­toa vas­ta­ha­koi­sen tai mui­den huo­lien vai­vaa­man oppi­laan kalloon .
    Koti ja oppi­las selit­tää n 70 % koulumenetyksestä.

    Kou­lun , opet­ta­jan , ryh­mä­koon, apu­vä­li­nei­den ym vai­ku­tuk­sek­si arvoi­daan n 5 %.

    Lop­pu on vir­het­tä tai jotain vie­lä löy­tä­mä­tön­tä tekijää .

    Tätä ope­te­taan aivan viral­li­ses­sa opet­ta­ja­kou­lu­tuk­ses­sa, pitää kai­vaa läh­tei­tä, kun en muis­ta enää niitä

  62. Art­tu­ri:

    Oon kysel­ly tätä ennen­kin, mut­ta onko tääl­lä kaks karia? Jos on, niin vois­ko toi­nen kari alkaa käyt­tä­mään jotain tun­nis­tet­ta­vaa nimimerkkiä? 

    Kos­ka näi­tä sekaan­nuk­sia jon­kin ver­ran tun­tuu sat­tu­van, ja minun skit­so­free­ni­ses­tä luon­tees­ta­ni joh­tuen eron teke­mi­nen­kään ei tun­nu ole­van itses­tään sel­vää, niin kir­joi­tan sit­ten täs­tä läh­tien omal­la nimel­lä­ni — vaik­ka var­sin ano­nyy­mi­hän sekin on, kuten jokai­nen voi googlet­ta­mal­la hel­pos­ti selvittää.

    Kari (siis se, joka tän­ne pää­sään­töi­ses­ti on kirjoittanut…)

  63. opis­ke­li­ja
    ” Jos kou­lu­lai­set (tai huol­ta­jat) päät­täi­si­vät itse mitä opis­ke­li­si­vat ja kuin­ka pal­jon, niin tulok­set saat­tai­si­vat yllät­tää posi­tii­vi­ses­ti. Moti­vaa­tio opin­toi­hin kun saat­tai­si lisääntyä. ”

    No tuo­han nyt on täyt­tä ros­kaa. Jos oppi­laat ja van­hem­mat sai­si­vat päät­tää, ne kaik­kein huo­noim­mat opis­ke­li­ja eivät opis­ke­li­si yhtään mitään (eikä nii­den van­hem­pia kiin­nos­tai­si pät­kän vertaa).

  64. Minä lai­tan siis KariR eli minä kom­men­toin vain sitä koh­taa 3 😉

  65. Minun luo­kal­la­ni oli 45 oppi­las­ta. Oppi­kou­lus­ta sai hel­pos­ti läh­döt, jos hom­ma ei pelan­nut. Perus­kou­lu on aivan tois­ta maata. ”

    Minä kävin aikoi­na­ni yksi­tyi­sen oppi­kou­lun ja lukion, mut­ta ei siel­lä mitään kuria ollut.
    Kou­lun joh­to­kun­nas­sa istui­vat kau­pun­gin sil­mää­te­ke­vät eivät­kä he sal­li­neet, että hei­dän lap­si­aan oli­si kuri­tet­tu ja rangaistu.
    Niin­pä opet­ta­jat kiusat­tiin ulos puo­les­sa vuodessa.
    Myös­kin tap­pe­lut ja kiusaa­mi­nen oli yleis­tä, mut­ta sel­vi­sin suu­ri­ko­koi­se­na hel­pol­la, mut­ta ympä­ris­tö ei ollut miten­kään hauska
    Niin­pä tote­sin, että jos asian oppii luke­mal­la niin kou­lus­sa ai kan­na­ta käy­dä ja ellei opi niin ei kan­na­ta käy­dä sen­kään vertaa.

    Ei minua kos­kaan ran­gais­tu pinnauksesta.

    Perus­kou­lun lähes­tyes­sä kuria yri­tet­tiin paran­taa mut­ta sii­nä kävi nolosti:Rehtori sai mus­tat sil­mät ensim­mäi­sel­tä, jota yrit­ti kurittaa.
    Kave­ri läh­ti mut­ta niin kävi rehtorillekin

    Niin­pä pin­na­sin suu­rim­man osan ajas­ta ja kävin kokeissa.
    Hyvin näin­kin pär­jä­si, ei kou­lu ole vält­tä­mä­tön oppimiselle.
    Kou­lun ensi­si­jai­nen teh­tä­vä on säi­lyt­tää eli pitää nuo­ri­so pois kaduilta

  66. Perus­kou­lua käy­dään seis­kan ja kasin oppi­lai­den ehdoil­la. Hyvät ja hei­kot saa­vat men­nä meno­jaan. Armo­vii­to­set ja ansiot­to­mat kym­pit ovat hyvin taval­li­sia. Tämän on jo Pisa­tut­ki­mus­kin selvittänyt.
    Opet­ta­jil­la ei yksin­ker­tai­ses­ti ole aikaa ja tar­moa ääri­pään oppi­lail­le. Mut­ta enem­män minä olen kui­ten­kin huo­lis­sa­ni hei­kois­ta oppi­lais­ta. Hyvät kyl­lä pär­jää­vät elä­mäs­sään ‚vaik­kei­vat mati­kan olym­pia­lai­sis­sa pärjääkään.

  67. On sitä muis­sa­kin tie­teis­sä “tie­de­mie­hiä”, kuten eräs, joka tänään YLE ykkö­sen aamu­lä­he­tyk­ses­sä sanoi edus­kun­nas­sa vas­tus­ta­va­na ydin­voi­maa, kos­ka vain hän kat­soo pit­käl­le tulevaisuuteen. 

    Hänen mukaan­sa pitää kan­taa kan­not­kin met­säs­tä bio­ener­giak­si, jot­ta kuusen kan­to­sie­ni saa­daan kuriin.

    Kysei­nen tau­din run­sas­tu­mi­nen joh­tuu teho­met­sä­ta­lou­des­ta, jota kysei­nen pro­fes­so­ri halu­aa siis enti­ses­tään tuhoi­sal­la taval­la tehostaa.

  68. Tie­tääk­se­ni ope­tus­ryh­män koon vai­ku­tus­ta opp­mis­tu­lok­siin on tut­kit­tu useam­man­kin ker­ran. Muis­ti­ni mukaan sel­vi­tyk­set osoit­ta­vat, että hie­man alle 30 on var­sin sopi­va koko. Jos ope­tus­ryh­mää pie­nen­ne­tään, oppi­mis­tu­lok­set saat­ta­vat hie­man paran­tua mut­ta niin mar­gi­naa­li­ses­ti, että sitä on vai­kea mita­ta. Esim Hel­sin­gin perus­kou­luis­sa ope­tus­ryh­män kes­ki­ko­ko lie­nee noin 20. Kun vie­lä olin viras­sa lukion reh­to­ri­na, kou­lus­sa­ni ryh­män kes­ki­ko­ko oli 22 oppi­las­ta. Kun puhu­taan ryh­mien koon kes­kiar­vois­ta, täy­tyy muis­taa, etä poik­kea­mia on. Aina syn­tyy huu­toa, kun jos­sa­kin kou­lus­sa ryh­mä tai pari on rei­lus­ti yli 30 suu­rui­nen. Kukaan ei vali­ta, että esim. venä­jän ryh­mäs­sä on 6 oppilasta.

    Olen vakaas­ti sitä miel­tä, että jos kou­luun pan­naan lisä­pa­nos­tuk­sia, hyö­tyä saa­daan sel­keäs­ti enem­män jois­ta­kin muis­ta toi­men­pi­teis­tä kuin ryh­mä­ko­ko­jen pie­nen­tä­mi­ses­tä. Vai­ku­tus­val­tai­nen OAJ on vaa­ti­nut vuo­si­kym­me­niä rymä­ko­ko­jen pie­nen­tä­mis­tä. Jos vähän miet­tii mik­si, voi syy löy­tyä aika itsek­käis­tä perusteista.

  69. Ryh­mä­koon mer­ki­tys­tä oppi­mi­seen on mah­do­ton sel­vit­tää tie­teel­li­ses­ti. Mis­tä otat ver­tai­lu­ryh­män ja miten ver­tai­let kes­ke­nään eri­ko­koi­sia luok­kia. Jokai­ses­sa luo­kas­sa on oma menon­sa, häi­rik­kön­sä ja opettajansa.

    Pit­käl­lä työ­ko­ke­muk­sel­la uskal­lan väit­tää, että perus­kou­lus­sa 25 oppi­las­ta on ehdo­ton mak­si­mi. Tai­sin sanoa aiem­min, että 18 on suun­nil­leen hyvä ryh­mä­ko­ko. Sen­kin voi pila­ta yksi ainoa kusi­pää oppi­las (tai opettaja).

  70. iisa, minua kiin­nos­tai­si tie­tää, mikä se nykyi­nen todel­li­suus eka­luok­ka­lais­ten ryh­mä­kois­ta on. Lap­se­ni aloit­ti pari vuot­ta sit­ten taval­li­sess­sa hel­sin­ki­läi­ses­sä perus­kou­lus­sa 16 oppi­laan luokalla.

  71. Vai­ku­tus­val­tai­nen OAJ on vaa­ti­nut vuo­si­kym­me­niä rymä­ko­ko­jen pie­nen­tä­mis­tä. Jos vähän miet­tii mik­si, voi syy löy­tyä aika itsek­käis­tä perusteista.”

    En puhui­si itsek­käis­tä perus­teis­ta, kun kysees­sä on oppi­laan huo­mioi­mi­seen käy­tet­tä­vä aika, opet­ta­jan jak­sa­mi­nen sekä ope­tus­ti­lan koko.

  72. Ryh­mä­ko­ko ei lie­ne mikään itsei­sar­vo, ja ope­tet­ta­va oppiai­ne sekä ope­tus­me­to­dit­kin ovat täs­sä var­mas­ti mer­kit­se­viä ja huo­mio­nar­voi­sia asioita. 

    Ammat­ti­kor­kea­kou­lus­sa toi­mi­va­na vie­raan kie­len opet­ta­ja­na jou­dun kui­ten­kin totea­maan, että ryh­mä­kool­la on erit­täin suu­ri mer­ki­tys. Jos ryh­mä­ko­ko ylit­tää reip­paas­ti 20 hen­keä, niin aina­kin kom­mu­ni­ka­tii­vi­suu­teen pyr­ki­vä kie­len ope­tus kär­sii välit­tö­mäs­ti. Sitä pait­si ison ryh­män kans­sa hom­ma menee hel­pom­min luen­noi­mi­sek­si, ja ope­tus on sit­ten lii­an opettajajohtoista. 

    Ja toi­saal­ta, kun on iso ope­tus­ryh­mä, opet­ta­ja ei ehdi oppia tun­te­maan opis­ke­li­joi­ta. Tämä on todel­li­nen ongel­ma kal­tai­sel­le­ni tun­tio­pet­ta­jal­le, joka usein opet­taa samo­ja opis­ke­li­joi­ta vain kurs­sin tai parin ajan. Opis­ke­li­joi­ta ei siis todel­la­kaan opi tun­te­maan isos­sa ryh­mäss, jol­loin myös arvioin­ti on hankalaa.

    Itse kan­na­tan tuto­ri­aa­li­mais­ta opet­ta­mis­ta ja kes­kus­te­lua. Ide­aa­li­ta­pauk­ses­sa ope­tus­ryh­män koko on 10–15 hen­keä. Näin opet­ta­ja ehtii paneu­tua kuhun­kin opis­ke­li­jaan riit­tä­väs­ti. Lisäk­si ryh­mään luul­ta­vas­ti vali­koi­tuu riit­tä­vän eri­lai­sia hen­ki­löi­tä, jol­loin pien­ryh­mis­sä suo­ri­tet­ta­viin teh­tä­viin (toi­vot­ta­vas­ti) syn­tyy syner­gi­aa. Näin ope­tus­ryh­mä ei myös­kään ole lii­an pie­ni yksit­täi­sen opis­ke­li­jan näkö­kul­mas­ta, kos­ka yksit­täi­sen opis­ke­li­jan työ­taak­ka ei kas­va 10–15 hen­gen ope­tus­ryh­mäs­sä hen­gäs­tyt­tä­vän tuntuiseksi.

  73. Huo­mau­tuk­se­na, asi­aan puut­tu­mat­ta, täs­sä ket­jus­sa on toi­nen­kin samal­la nimi­mer­kil­lä kirjoittava 

    Kari (se toinen)

    Hmm, mut­ta kum­pi on kum­pi? 😀 Tar­koi­tan noin niin­kuin ylei­ses­ti ottaen.

  74. Syl­tyl­le:
    Aja­tuk­se­na­ni oli­kin, että jotain on opis­kel­ta­va, mut­ta kuin­ka pal­jon bil­saa, matik­kaa, kie­liä, se oli­si jota­kuin­kin vapaas­ti valit­ta­vis­sa. Että ei vain voi­si olla opis­ke­la­mat­ta mitään tai opis­kel­la pel­käs­tään musiik­kia tai pii­rus­tus­ta. Jos vie­lä kehit­te­li­si eteen­päin, niin voi­si var­mis­taa kokeil­la “perus­tai­dot” mitä ne sit­ten oli­si­kaan ja aina­han on tes­tit jatkokoulutuksiin.

  75. Jyr­ki Lohi:

    Tie­tääk­se­ni ope­tus­ryh­män koon vai­ku­tus­ta opp­mis­tu­lok­siin on tut­kit­tu useam­man­kin ker­ran. Muis­ti­ni mukaan sel­vi­tyk­set osoit­ta­vat, että hie­man alle 30 on var­sin sopi­va koko. Jos ope­tus­ryh­mää pie­nen­ne­tään, oppi­mis­tu­lok­set saat­ta­vat hie­man paran­tua mut­ta niin mar­gi­naa­li­ses­ti, että sitä on vai­kea mita­ta. Esim Hel­sin­gin perus­kou­luis­sa ope­tus­ryh­män kes­ki­ko­ko lie­nee noin 20. Kun vie­lä olin viras­sa lukion reh­to­ri­na, kou­lus­sa­ni ryh­män kes­ki­ko­ko oli 22 oppi­las­ta. Kun puhu­taan ryh­mien koon kes­kiar­vois­ta, täy­tyy muis­taa, etä poik­kea­mia on. Aina syn­tyy huu­toa, kun jos­sa­kin kou­lus­sa ryh­mä tai pari on rei­lus­ti yli 30 suu­rui­nen. Kukaan ei vali­ta, että esim. venä­jän ryh­mäs­sä on 6 oppilasta.

    Olen vakaas­ti sitä miel­tä, että jos kou­luun pan­naan lisä­pa­nos­tuk­sia, hyö­tyä saa­daan sel­keäs­ti enem­män jois­ta­kin muis­ta toi­men­pi­teis­tä kuin ryh­mä­ko­ko­jen pie­nen­tä­mi­ses­tä. Vai­ku­tus­val­tai­nen OAJ on vaa­ti­nut vuo­si­kym­me­niä rymä­ko­ko­jen pie­nen­tä­mis­tä. Jos vähän miet­tii mik­si, voi syy löy­tyä aika itsek­käis­tä perusteista.

    Olet­ko Jyr­ki käy­nyt opet­ta­mas­sa nyky­ajan perus­kou­lu­luok­kia? Minä olen, ja vaik­ka olen nykyi­sin aivan toi­sel­la alal­la, kehot­tai­sin otta­maan vaka­vas­ti mm. iisan kommentit.

    Se, että ope­tus­teh­tä­vän onnis­tu­mis­ta mita­taan “kou­lu­me­nes­tyk­sel­lä” (siis ilmei­ses­ti todis­tuk­sen arvo­sa­noil­la) on vähän sama kuin se, että hyvin­voin­tia mita­taan BKT:lla. Met­sään menee, tulok­sis­ta tär­keim­mät jää­vät koko­naan mittaamatta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.