Kun pääradalle alet­ti­in puuha­ta neljät­tä lisäraidet­ta lisään­tyneen paikallisju­nali­iken­teen tarpeisi­in joskus 1990-luvul­la, esille tuli myös aja­tus antaa nykyi­nen ratakäytävä kokon­aan paikallisju­nille ja tehdä kauko­ju­nille kokon­aan uusi rata lentoase­man kaut­ta. Se hylät­ti­in ja nyt ollaan uud­estaan tilanteessa, jos­sa pähkäil­lään rataa kauko­ju­nali­iken­teelle lentoase­man kaut­ta. Jat­ka lukemista “Val­tion bud­jet­tikuri lisää menoja”

Joskus vuosia sit­ten pyörän ja auton väli­nen väistämisvelvol­lisu­us oli kovin yksinker­tainen asia. Polkupyörä oli ajoneu­vo, jol­la oli tasa-arvoises­sa risteyk­sessä väistämisvelvol­lisu­us, jos auto tuli oikeal­ta ja päin vas­toin. Paljon syn­tyi onnet­to­muuk­sia ja eduskun­ta päät­ti muut­taa lakia niin, että pyörä on väistämisvelvolli­nen sil­loin täl­löin ja joskus taas ei. Sen jäl­keen risteysajo on men­nyt hankalaksi.

1)      Fil­lari on väistämisvelvolli­nen, jos se pyöräti­etä ajaen tasa-arvoises­sa risteyk­sessä ris­teää keskel­lä kort­telia auto­tien kanssa, tuli auto mis­tä tahansa.  Jos pyörätie näyt­tää pyörätieltä, mut­ta siinä ei ole liiken­nemerkkinä pyörätie vaan moot­to­ri­a­joneu­vol­la-ajo kiel­let­ty, aje­taan kuten tasa-arvoises­sa risteyk­sessä aje­taan. Näitä on paljon. Usein niis­sä on lisäk­ilpenä joko ton­tille ajo sal­lit­tu tai huoltoa­jo sal­lit­tu. Pyöräil­i­jä tietää, että hänel­lä on täy­det oikeudet, mut­ta auto ei voi tietää sitä mitenkään. Jat­ka lukemista “Ota juristi mukaan risteykseen”

Taas kävi niin, että kun kuor­ma-auto pysähtyi suo­ja­tien eteen antaak­seen tilaa kolmelle lapselle, henkilöau­to ei kokenut aiheel­lisek­si pysähtyä, vaan ajoi kah­den tytön päälle.

Jos ohit­taa pysähty7mättä suo­ja­tien eteen pysähtyneen ajoneu­von, pitäisi ottaa kort­ti pois, tapah­tui onnet­to­muut­ta tai ei, koska

1) Jos sen tekee tahal­laan, ei ole sovelias aja­maan autoa

2) Jos sen tekee vahin­gos­sa, kos­ka ei osaa, on vielä sopi­mat­tomampi aja­maan autoa.

Minus­ta on parem­pi nos­taa hiilid­iok­sidi­veroa kuin tehdä hallinnol­lisia päätök­siä siitä, mil­lä mikin kaupun­ki läm­mitetään. Verot­ta­mal­la kivi­hi­iltä ja turvet­ta riit­tävän rankasti, kan­nuste­taan siir­tymään uusi­u­tu­vi­in ener­gialähteisi­in siel­lä, mis­sä se on järkev­in­tä. Hal­li­tus nos­taa bud­jet­tiesi­tyk­sessä läm­mi­tyk­sen hiilid­iok­sidi­veroa juuri niin kuin pitääkin.

Pait­si, että yhteis­tuotan­nos­sa tuote­tun kaukoläm­mön veroko­htelu menee väärin. Jat­ka lukemista “Kaukoläm­mön ener­giaveroa ohjaa tulopolitiikka”

Myön­nän, että en ole tutus­tunut kun­nol­la Helsin­gin ener­giavai­h­toe­htoi­hin. Ain­oa, jota voin sanoa asi­as­ta var­muudel­la on, että valtuuston/poliittisten ryh­mien asi­as­ta tekemät lin­jauk­set on tehty hätäis­es­ti ja niitä olisi hyvä tark­istaa. Ylitse kaiken meneväk­si ympäristöpoli­it­tisek­si tavoit­teek­si tulisi ottaa hiilid­iok­sidipäästö­jen vähen­tämi­nen – ei Helsingis­sä itsessään vaan koko maail­mas­sa – tai ajatel­laan vähän paikallisem­min, Pohjoismaissa.

Helsin­gin päätök­sis­sä vika on siinä, että val­tu­us­to ei tyy­tynyt aset­ta­maan tavoit­teek­si hiilid­iok­sidipäästö­jen vähen­tämistä vaan aset­ti myös toisen tavoit­teen uusi­u­tu­vien ener­gialähtei­den käytöstä.

Mik­si ne Pohjo­is­maat pitää sotkea kuvioon? Mik­si ei riitä, että ajat­telemme vain päästöjä Helsingis­sä? Jat­ka lukemista “Helsin­gin lämmitys”

Yhä jatku­vista sodista, johon Yhdys­val­lat osal­lis­tuu, verisin ei ole Afgan­istan vaan Mek­sikon huume­so­ta, jos­sa on kuol­lut liki 30 000 ihmistä.

Nol­la­tol­er­anssi on hyvää huume­poli­ti­ikkaa, jos se toimii kun­nol­la, mut­ta jos se ei toi­mi, se vain pahen­taa tilan­net­ta. Kun vira­nomaiset pitävät amatöörit pois­sa markki­noil­ta, kun­non ammat­ti­lais­ten voitot kas­va­vat ja huume­bisnes kukois­taa vain entistä enem­män. Tämä on nyt kokeil­tu liki neljäkym­men­tä vuot­ta. Voisi uskoa vähem­mäl­läkin. Ei toimi.

Yhä use­ampi esit­tääkin, että huumeet otet­taisi­in pois rikol­lisil­ta ja siir­retään yhteiskun­nalle. Mallikin on ole­mas­sa: Alko. Jat­ka lukemista “Kan­nat­taako hävit­tyä sotaa jatkaa?”

Kiinan eksten­si­ivi­nen talouskasvu näyt­tää läh­estyvän rajo­jaan. Tähän asti on ajatel­tu, että maal­la on ehtymätön työvoimare­servi maaseudul­la. Nyt työvoiman tar­jon­ta alkaa näyt­tää niukku­ut­ta suh­teessa kysyn­tään ja palkat kipua­vat ylöspäin. Kiinan val­tion on myös sallinut joitakin palkkavaa­timuk­si­in liit­tyviä lakko­ja, ja min­imi­palkko­ja on nos­tet­tu kysyn­nän ja tar­jon­nan tas­apain­ot­tamisek­si. Kiinaa on vaa­dit­tu revalvoimaan val­u­ut­tansa. Jotain sen suun­taista on luvat­tu tehdä, mut­ta varsi­nais­es­ti val­u­u­tan aliar­vos­tus näyt­tää hoitu­van palkkainflaatiolla.

Kym­meniä tuhan­sia kiinalaisia muut­taa yhä päivit­täin kaupunkei­hin. Uusia kaupunke­ja peruste­taan kol­menkap­paleen päivä­vauh­tia, mikäli pyöräil­lessäni kuulin kuu­lokkeis­tani oikein radios­sa ker­ro­tun. Mut­ta yhden lapsen poli­ti­ik­ka alkaa purra myös työvoiman määrään. Jat­ka lukemista “Kiinan talouskasvu kään­tyy lop­ul­ta vaurastumiseksi”

Inter­rail tuli aikanaan nuorisolle, mut­ta lipun voi nyt – vähän eri­hin­taise­na tosin – ostaa kuka vain. Juna on mie­lenki­in­toinen tapa tutus­tua Eurooppaan.

Ensim­mäi­nen varoi­tus: aikuisen Inter­rail-matkailu on kallista, ellei halua majoit­tua puis­to­jen penkeil­lä, yöju­nis­sa, retkeily­ma­jois­sa ja syödä kau­pas­ta ostet­tu­ja sämpylöitä. Kolme viikkoa hotel­lia­sum­ista kah­den täh­den hotelleis­sa ei ole hal­paa eikä ulkona syömi­nen ole hal­paa. Tähän ver­rat­tuna itse Inter­rail-lip­pu on hal­pa. Jat­ka lukemista “Aikuis­ten Interrail-matkailu”

Halu­an tois­taa argu­ment­ti­ni käsi­a­sei­den lait­tomas­ta hal­lus­sapi­dos­ta, kos­ka keskustelu asi­as­ta luiskahti täysin mar­gin­aal­isi­in asioi­hin alku­peräisen argu­mentin osalta.

Minus­ta Suomes­sa suh­taudu­taan aivan liian lev­äperäis­es­ti siihen, että joku kan­taa julkisel­la paikalla luva­ton­ta aset­ta. Jos joku han­kkii rikol­lises­sa tarkoituk­ses­sa itselleen revolverin, se on vaka­van rikok­sen valmis­telua ja siihen pitäisi sel­l­aise­na suh­tau­tua. Jokin nau­ret­ta­va pikkusakko ei todel­lakaan riitä.

On myös käsit­tämätön­tä, että jos poli­isin edus­ta­ja sanoo jostain väestöryh­mästä, että ne kan­ta­vat kaik­ki aset­ta mukanaan. Jos ase on niil­lä kaikil­la, eikä se kan­nat­taisi ottaa pois? Tässä asi­as­sa hyväksy­isi ratio­naalisen ”pro­filoin­nin”. Ei täl­laisen alakult­tuurin kehi­tys­tä voi suvai­ta. Jos epäilys olut­pul­losta oikeut­taa ruumi­in­tarkas­tuk­seen jalka­pal­lokat­somon porteil­la, mik­si epäilys aseen hal­lus­sapi­dos­ta ei oikeut­taisi? Jat­ka lukemista “Käsi­a­seista”