Luin joskus kansan­talousti­eteil­i­jää, joka ker­toi, ettei äänestämisessä ole mitään järkeä. Päät­te­ly meni jotenkin näin: Olete­taan, että pres­i­dentin­vaalis­sa tilanne on niin tasan, että ehdokkaiden ään­imäärät mah­tu­isi­vat sadan­tuhan­nen äänen sisälle.  Jos käyt äänestämässä on karkeasti arvioiden yksi mah­dol­lisu­us sadas­ta tuhannes­ta, että ääne­si ratkaisee voit­ta­jan. Jos äänestämi­nen vie puoli tun­tia ja arvo­stat aikasi kymmenek­si euroksi tun­nis­sa, sin­un pitää arvostaa ehdokkaasi voit­to puolen miljoo­nan euron arvoisek­si, ennen kuin äänestämi­nen kan­nat­taa. Jat­ka lukemista “Kan­nat­taako lib­er­taarin äänestää?”

Moni näyt­tää ihmettelevän, mik­si Helsin­gin itäpuolelle pitää asut­taa ihmisiä. Kuka halu­aisi asut­taa samat ihmiset Kehäradan var­teen ja kuka min­nekin. Vähän mittakaavakysymyksiä.

Maankäyt­töä mitoite­taan vuosikym­meniksi. Viimeisen 30 vuo­den aikana uuden­maan väk­iluku on nous­sut noin 14 000 asukkaal­la vuodessa. Uuden­maan­li­iton arviois­sa varaudu­taan asut­ta­maan Uudelle­maalle – siis lähin­nä Helsin­gin seudulle, on tulos­sa seu­raavien 25 vuo­den aikana 430 000 asukas­ta.  Tilas­tokeskuk­sen väestöen­nuste on jonkin ver­ran maltil­lisem­pi, 360 000 uut­ta asukas­ta vuo­teen 2040 men­nessä. Kun ote­taan huomioon oletet­tu asum­isväljyy­den kasvu, tänne pitäisi rak­en­taa seu­raavien 30 vuo­den aikana Turun ja Tam­pereen yhteen­las­ke­tun asun­tokan­nan ver­ran lisää. Jos siis on näh­nyt junan ikku­nas­ta pienen asumat­toman alueen, se ei vielä tee tyhjäk­si tarvet­ta rak­en­taa lisää.

Helsin­ki voi sijoit­taa kan­takaupunki­in – lähin­nä sata­mal­ta vapau­tuville alueille – ehkä 50 000 asukas­ta. Kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­ta on kehot­tanut nos­ta­maan tehokkuuk­sia, mut­ta ei siinä ole paljon tehtävis­sä, sil­lä esit­telijöi­den esi­tyk­setkin ovat olleet varsin tehokkai­ta. Vuosaa­res­sa on suun­nitelmia kar­sit­tu asukkaiden vas­tus­tuk­sen takia ja aika han­kalaa voi olla rak­en­taa suun­nitel­tua asu­tus­ta Meri-Rasti­lan met­si­in, vaik­ka se onkin lähel­lä metroase­maa. Hyvä kaupunki­rakenne on tiivis mut­ta har­va: tiivi­isti raken­net­tua kaupunki­maista ympäristöä ja lähel­lä kun­non viheralueet.

Van­taa pystyy otta­maan Kehäradan ympäristöön noin 50 000 asukas­ta. Minus­ta Mäntsälän pitäisi ottaa 30 000 asukas­ta, mut­ta mäntsäläläiset ovat varautuneet kolmeen tuhanteen.

Helsin­ki-Por­voo –akselille on kaavail­tu 150 000 asukas­ta. Tämä on täysin mah­do­ton­ta ilman raideliikennettä.

Vielä jää painei­ta rak­en­taa kehyskun­tien savipel­loille kah­teen autoon perus­tu­vaa asuntokantaa.

Itse olen toimin­ut vuo­den ver­ran akti­ivis­es­ti sen puoles­ta, että Päi­jät-Häme kaap­paisi tuos­ta Uudelle­maalle kaavail­lus­ta muut­tovir­ras­ta sel­l­aiset 50 000. Ratkeaa 13.9.

Öster­sun­domin yleiskaava

Pan­ti­in pöydälle

Tehdään yhteistä yleiskaavaa yhdessä Van­taan ja Sipoon kanssa. Toisinkin yhden kun­nan yleiskaa­va, yhteinen yleiskaa­va voi poike­ta maakun­takaavas­ta. Tämä selit­tää sen, mik­si viras­to esit­tää maakun­takaa­van osalta, että sen suo­jelu­ra­jauk­set ratkaistaisi­in yhteisen yleiskaa­van yhtey­dessä. Jat­ka lukemista “Kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­ta 19.8.2010”

Minus­ta uuti­nen, jon­ka mukaan Antti Kaikkos­ta uhkaa vankeustuomio lahjusten antamis­es­ta on kohtu­u­ton. Jat­ka lukemista “Antti Kaikkos­es­ta tehdään sijaiskärsijää”

Kir­joi­tus on julka­istu kolumn­i­na Suomen Kuvale­hdessä. Blo­gin sään­nöl­lisille luk­i­joille sen ajatuk­set saat­ta­vat olla tuttuja.

Muu­ta­ma vuosi sit­ten Espan­jas­sa nuori mies tem­paisi silmäl­a­sit päästäni ja lupasi ne takaisin 50 euron hin­nas­ta. Ohikulk­i­jat neu­voivat mak­samaan. Rahat saat­u­aan sivistyneen oloinen mies pahoit­teli tekoaan ja sanoi, ettei hänel­lä ole muu­ta mahdollisuutta.

Olin huumer­a­han alkulähteil­lä. Saman­laisia pikkupuro­ja syn­nyt­tävät ullakko­mur­rot, polkupyörä­varkaudet, eläkeläisäitin­sä tilit puhdista­vat aikamiespo­jat, väki­val­taiset pankkiryöstöt ja per­in­töra­hansa huumeisi­in haaskaa­vat käyttä­jät. Miljoon­ista pikkupuroista syn­tyy val­ta­va vir­ta, joka mur­taa tieltään kaik­ki padot. Jat­ka lukemista “Huumeis­sa pahin­ta on rikollisuus”

Kun Yhdys­val­lat saa ensim­mäisen väril­lisen pres­i­dentin, olisit­teko arvan­neet, mil­lä hal­ven­taval­la attribuu­til­la valkoinen punaniskare­pub­likaani tätä Harlemin slum­mien toivoa solvaa, kun pääsee Hesari­in solvaa­maan: hän oli liian elit­isti­nen.

Postauk­seni keskus­ta-asumisen suh­teel­lis­es­ta hin­nan­nousus­ta herät­ti keskustelun hin­nan ja arvon suh­teesta. Käsitei­den selkeyt­tämisek­si vähän tyl­sää teoriaa.

Kuten käsite­ana­ly­y­sis­sa on tapana, tehdään epäre­al­isti­nen ole­tus, jon­ka mukaan keskus­ta-asum­ista voidaan valmis­taa lisää niin, että uusi on yhtä hyvää kuin van­ha eikä van­hakaan siitä huonone eikä parane.  Lisään­tyykö vai vähe­neekö keskus­ta-asumisen arvo ja mitä tapah­tuu hin­nalle? Jat­ka lukemista “Hin­ta, arvo ja niukkuus”