Per­in­teisessä kaupungis­sa arvokkaim­mat alueet ja kalleim­mat asun­not ovat lähel­lä keskus­taa. Hin­ta las­kee etäisyy­den mukana. Niin kauan kuin tämä oli asianti­la, oli ymmär­ret­tävää, että kaupunkiseu­tu­jen keskuskun­ta, jon­ka väestö oli paljon varakkaam­paa, otti kan­taak­seen merkit­tävän osan yhtei­sistä menoista kehyskun­tien päästessä elämään siiv­el­lä. Lop­putu­lok­sen kannal­ta tämä oli oikeudenmukaista.

Niin­pä Helsin­ki vas­tasi yksin seudun teat­tereista, rak­en­si moot­tori­tien­sä ja ratikkaverkkon­sa oma­l­la rahal­laan, kan­toi vas­tu­un sosi­aalis­es­ta asun­to­tuotan­nos­ta ja asun­not­tomista. Jat­ka lukemista “Kun­tien väli­nen kil­pailu raais­tuu (2)”

1)      Kyl­lä

Kaikin mokomin, vaik­ka EU:n julk­i­lausumat eivät tai­da tässä paljon painaa. On kuin tor­juisi julk­i­lausumil­la Aus­tralian tulvia.

On vaikea ymmärtää, mik­si teolli­nen glob­al­isaa­tio ei ole levin­nyt Välimeren eteläpuolelle vaan työ­paikat ovat syn­tyneet Aasi­aan. Ne ovat kuitenkin van­ho­ja sivistyskan­so­ja, jois­sa on ainakin ollut toimi­va yhteiskun­nalli­nen rakenne.

Nuo yhteiskun­nat ovat matkalla täy­del­listä tör­mäys­tä. Niis­sä on koh­ta lap­sia enem­män kuin koko EU:ssa, eli pian niiden väk­iluku ylit­täisi EU:n väk­ilu­vun samal­la kun tuotan­nolli­nen poh­ja on heikko. Luon­non­va­ro­ja ei riitä mis­sään tapauk­ses­sa tuolle väestölle, joten kansakun­tien pitäisi elät­tää itsen­sä teol­lisu­udel­la luon­non­va­roil­taan köy­hän Japanin tavoin. Jat­ka lukemista “Pitäisikö EU:n ilmaista tuken­sa yksin­val­ti­aiden vas­tus­ta­jille arabimaissa?”

Eräs keskeisessä ase­mas­sa ole­va espoolainen vaikut­ta­ja perusteli min­ulle sitä, mik­si on oikein, että Helsin­ki kan­taa suurem­man vas­tu­un asun­not­to­muud­es­ta kuin Espoo suun­nilleen näin: asun­not­toman on luon­te­vam­paa viet­tää aikaansa Hakaniemen torin ympäril­lä kuin jos­sakin espoolaisen omako­tialueen jalka­käytäväl­lä. On myön­net­tävä, että argu­men­tis­sa on jotain perää. Usko olisi kuitenkin vahvem­pi siihen,  että Espoos­sa ajatel­laan vain asun­not­tomien omaa paras­ta, kun hei­dät lähetetään Helsinki­in, jos taloudelli­nen vas­tuu ongel­mas­ta ei siir­ty­isi mukana. Jat­ka lukemista “Kun­tien väli­nen tak­tikoin­ti raaistuu”

Olen osavas­tu­us­sa siitä, että Suomes­sa saa myy­dä Itämer­estä pyy­dys­tet­tyä kalaa, jon­ka diok­si­inip­i­toisu­udet ylit­tävät EU:n ihmis­ravin­nolle aset­ta­mat rajat.

Olin perus­palve­lu­min­is­teri, kun EU kiristi ruuan norme­ja diok­si­inin osalta. Diok­si­i­ni on Kes­ki-Euroopas­sa paha vit­saus. Tan­skas­sa esimerkik­si äite­jä kehote­taan imet­tämään lap­si­aan mah­dol­lisim­man lyhyen ajan, kos­ka äid­in­maito on niin myrkyl­listä. EU päät­ti lopet­taa kansalais­ten­sa myrkyt­tämisen pane­mal­la ruualle tiukat nor­mit. Suomel­la ei ollut niiden kanssa vaikeuk­sia, pait­si, että Itämeren kalat ylit­tivät rajat reilusti. En ole kemisti, mut­ta olen ymmärtänyt, että saamme kiit­tää tästä sel­l­un kloorivalkaisua.

Hal­li­tus lähet­ti min­ut min­is­terikok­ouk­seen neu­vot­tele­maan asi­as­ta. Vihreä ter­veysmin­is­teri tun­tui parem­mal­ta vai­h­toe­hdol­ta kuin kalas­tuk­ses­ta vas­taa­va min­is­teri Hemilä, joka ei olisi kuitenkaan malt­tanut olla lausumat­ta kiel­let­tyä sanaa ”työl­lisyys”. Kaik­ki veto­si­vat työl­lisyy­teen saadak­seen oma­lle tuotan­nolleen poikkeuk­sia, joten siitä argu­men­tista ei ollut mihinkään. Jat­ka lukemista “Mik­si Itämeren loh­ta saa myydä?”

Joskus 1990-luvun alus­sa toimeen­tu­lotuen laskemis­pe­rustet­ta muutet­ti­in niin, että las­ten nor­mi korotet­ti­in lap­sil­isän ver­ran ja lap­sil­isä las­ket­ti­in tulok­si, joka alen­taa lap­sil­isää. Tämä on sen jäl­keen herät­tänyt jatku­vaa närää, kos­ka kun lap­sil­isää joskus har­voin korote­taan, toimeen­tu­lo­tukiper­heet jäävät ilman tätä koro­tus­ta. Radiouutiset pani­vat parem­mak­si ja sanoi­vat, että jär­jeste­ly merk­it­see, etteivät köy­hät per­heet saa lap­sil­isää lainkaan.

Toimeen­tu­lo­tuki­nor­mi ensim­mäis­es­tä laps­es­ta on 264 euroa kuus­sa, jota siis sadan euron lap­sil­isä vähen­tää niin, että per­he saa toimeen­tu­lo­tukea tosi­asi­as­sa 164 euroa. Olisiko parem­pi, että nor­mi olisi, kuten se oli entisen lasku­ta­van mukaan, 164 euroa, minkä päälle tulisi lap­sil­isä, 100 euroa?

Ainakin YLEn toimit­ta­jan olisi tämä jälkim­mäi­nen tapa helpom­pi hyväksyä. Jat­ka lukemista “Pitäisikö lap­sil­isän olla toimeen­tu­lo­tuki­normin sisäl­lä vai sen ulkopuolella?”

Hesarin mukaan Grön­lan­nin jää ja lumipeite on viime vuon­na sulanut 530 mil­jardin ton­nin edestä. Jos uuti­nen todel­la tarkoit­taa, että tuon ver­ran vähem­män vet­tä on sitoutunut Grön­lan­ti­in, vet­tä on muo­dos­tunut 80 000 litraa jokaista maail­man asukas­ta kohden. Muiden tek­i­jöi­den pysyessä ennal­laan meren pin­ta olisi nous­sut tuon ansios­ta millin. Jaet­tuna Grön­lan­nin pin­ta-alal­la jääpeite olisi ohen­tunut noin 30 sentillä.

Hesarin mukaan Apple aikoo ottaa iPadil­la luet­ta­vat sanomale­hdet oman tilaus­mo­nop­o­lin­sa hal­tu­un. Net­ti­h­e­sarin lukuoikeudet pitäisi ostaa Applelta, joka saman tien pidät­tää tilaus­mak­sus­ta itselleen 30 pros­ent­tia. Samal­la se pitää tilaa­jarek­isterin itsel­lään aikoen var­maankin hyö­tyä tästä kau­pal­lises­sa main­on­nas­sa. Jat­ka lukemista “Voisiko Applen strate­gian kieltää?”

Keskustelu kiinan autoarpa­jai­sista herät­ti mie­lenki­in­toisen keskustelun siitä, miten luon­nol­lis­es­ti niukko­ja hyödykkeitä tulisi jakaa, ostovoiman vai arvioiden tarpeen mukaan. Muiden kiirei­den takia ehdin vas­ta osal­lis­tu­maan tähän keskustelu­un. [TARKENNUS: Tarkoi­tan luon­nol­lis­es­ti niukalla hyödyk­keel­lä hyödyket­tä, jota ei voi­da valmis­taa enempää]

On oikein jakaa ter­vey­den­huoltoa tarpeen, mut­ta muiden kuin vält­tämät­tömyyshyödykkeinen jako muun kuin ostovoiman mukaan johtaa älyl­liseen umpiku­jaan.  Ne kan­nat­taa myy­dä eniten tar­joavalle. Jos ostovoiman mukaan jakami­nen johtaa liian eri­ar­voiseen tilanteeseen, kor­jat­takoon tulon­jakoa, ei jakope­rustet­ta. Jat­ka lukemista “Niukku­u­den jakami­nen: jokaiselle tarpeen­sa mukaan?”