Vähän käy kateeksi vaikkapa sveitsiläisiä fillarimatkaajia. Jos Sveitsistä lähtien tekee yli tuhannen kilometrin pyörämatkan, valinnan varaa on vaikka kuinka paljon: Italia, Riviera, Saksan jokilaaksot, Itävalta, jopa Balkan.
Meillä suuntia on kaksi, ellei turvaudu lentokoneeseen: joko laivalla Ruotsiin tai Baltian halki kohti etelää. Ruotsin läpi Tanskaan olen kerran ajanut. Se oli tylsää ja matka on todella pitkä. Baltiassa olen ollut monta kertaa. Jos haluaa Virosta etelään, on tasan kaksi tapaa päästä Latviaan. Via Baltika tai Valgan kautta. Muualtakin rajan yli Schengen-aikana varmaankin pääsee, mutta silloin on turvauduttava pieniin hiekkateihin. Valgaan taas pääsee joko Tarton tai Viljandin kautta, mutta matkalla on vaikea löytää majoitusta. Jatka lukemista “Pyörämatkan yhteenveto”


Pienessä myötötuulessa tasaisessa maastossa alkumatka meni todella joutuisasti ja pienin fyysisin ponnistuksin. Ensimmäiset 20 kilometriä olivat kuitenkin olivat kuitenkin minullekin stressaaia. Ei piennarta juuri lainkaan ja todella kova rekkaliikenne. Oli seurattavaa vastaan tulevaa liikennettä. Jos vastaan tuli rekka ja takaa kuului rekan ääni, oli järkevää mennä suosiolla sivuun. Tätä väliä on vaikea suositella kenellekään.
Aamu venyi, koska olin mielestäni lomalla enkö töissä – jos nukuttaa niin nukuttaa – ja koska piti metsästää urheilujuomaa. Aamun ylellisyyksiin kuului Hesarin lukeminen, kun oli kerrankin nopea nettiyhteys. Näköjään Suomessa saadaan asiat sotkuun, vaikka olen poissa sotkemasta. -:) Matkaan vasta puolenpäivän jälkeen. Viivästys ratkaisi sen, että en valinnut Birzain kautta kulkevaa reittiä vaan pysyttelen Via Balticalla. 


