Hotellissa yöpyi ainakin kaksi pyörämatkalla olevaa pariskuntaa. Tähän mennessä en olekaan Gdanskin jälkeen nähnyt pyörämatkailijoita. Tänään niitä oli enemmänkin. Viiden hengen seurue samassa levähdyspaikassa 20 kilometriä ennen maalia. He olivat puolalaisia.
Aivan ihana tie tänään. Mutkitteleva ja välillä nousua, välillä laskua, mutta mäetkin olivat kohtuulyhyitä. Päällyste aivan loppuosaa lukuun ottamatta oikein hyvää. Niinpä matkantekokin sujui ihan mukavasti. Tosin tolkuton helle pakotti ottamaan mäet hyvin hitaasti ja pitämään paljon taukoja. Puolivälissä söin ”sandwitchin”. Oli tarkoitus tankata kevyesti, mutta se oli valtavan iso. Tiesin, ettei kannata syödä sitä kaikkea, mutta nälkä pakotti syömään. Olisi pitänyt pitää paljon pidempi tauko, mutta kello alkoi olla paljon. Oli todella tuskaista lähteä liikkeelle täyden vatsan kanssa, mutta olo parani nopeasti.
Vettä kului ajomatkan aikana 3,25 litraa ja hotellissa oli pakko juoda janoonsa yhtenään. Ainakin viisi litraa mennyt tänään vettä.
Viljelijä kahden pienen lapsensa kanssa ajamassa lehmiä iltalypsylle. Pentti Linkola pyöräili aikoinaan Puolan maaseudulla ja ihastui sen linkolalaiseen elämänmuotoon. Tuo elämänmuoto on nopeasti väistymässä tehomaatalouden tieltä, mikä lisää satoja tuottaen vaikeuksia EU:n maatalouspolitiikalle, vapauttaa valtavasti työvoimaa muihin elinkeinoihin sekä pilaa Itämerta.
Suwalki on 70 000 asukkaat kaupunki hyvin lähellä Liettuan rajaa. Keskusta on vanhaa rakennuskantaa, yhtenäisesti kaksikerroksista. Tällä on vahva juutalainen perinne ja kaupungilla on ollut runsaasti erilaisia hallitsijoita. Vanhaa Itä-Preussia tämä ei kuitenkaan ole, vaan kaupunki kuului maailmansotien välissä Puolalle.
Oli hankaluuksia etsiä ruokapaikkaa. Paikallinen tulotaso ei taida riittää ylläpitämään ruokaravintoloita. Olutjuottamoja on vaikka muille jakaa ja saa niissä lautasellisen ranskiksia ja muuta vastaavaa.
Yhden ulospäin houkuttelevan näköisen ravintolan löysin – houkutin oli seinällä oleva monipuolinen ruokalista, jossa pääruuat maksoivat tavanomaisen neljän euron sijasta kuusi. Avasin oven hämärään ja aivan tyhjään ravintolasaliin. Koska paikka on auki, pitää löytää se osa ravintolasta, joka on auki. Löysin tarjoilijan, kysyin voiko täällä syödä, ja hän johdatti minut hämärään ja tyhjään ravintolasaliin, sytytti valot ja toi ruokalistan. Listalla oli esimerkiksi kuutta erilaista kalaa. Tilasin ison salaattiannoksen ja perinteistä paikallista ruokaa – (paikallinen = liettualaista!?) täytettyjä pannukakkuja. Meillä niitä olisi kutsuttu krepseiksi. Salaatti oli tehty täysin tuoreista aineksista. Mitenkähän tämä yhtälö toimii taloudellisesti?
Olen itsekin tehnyt pitkiä pyöräilyretkiä nuorempana, pääosin Suomessa mutta kerran ajoin Italiassa Firenzestä Roomaan.Oli hieno kokemus. Olin silloin laiha poika.Aika seikkailu, sillon ei ollut kännyköitä eikä tietokoneita.
Liettuahan oli alueellinen suurvalta tuollapäin 1300-luvusta 1500-luvulle, jolloin sen alue sisälsi koko nykyisen Valko-Venäjän, puolet nykyisestä Ukrainasta sekä isoja osia Puolasta ja Venäjästä. Vielä ihan 1700-luvun loppuvuosiin so oli huomattavan iso, tuo nykyinen Puolan alue oli silloin ihan täysin Liettualaista aluetta. Tuolta ajalta on jäänyt vielä paljon liettualaista kulttuuria erityisesti tuonne Koillis-Puolan alueelle.
varsinkin puolan maaseudulla ravintoloiden ansaintalogiikka vaikuttaa perustuvan häihin. häitä vietetäään tyyppillisesti ravintoloissa suuren sukulaisjoukon kera ja ruokaa kannetaan pöytään aamun tunneille asti. en ihmettelisi vaikka suurin osa ravintoloiden liikevaihdosta tulisi erilaisten yksityistilaisuuksien järjestämisestä, kun noita kissanristiäisiä on paljon muitakin.
Mulla on Slovakiasta yksi ihan vastaava ravintolakokemus. Kaupungista löytyi tasan yksi ravintola (eikä sekään löytynyt helposti), lafka oli ihan pimeän aution oloinen, olimme ainoat asiakkaat — ja saimme erittäin hyvää ja tuoretta ruokaa tosi halvalla. Kumma juttu, ajattelin minäkin tuolloin.
Siis Puola-Liettua oli ko. suurvalta, jossa Liettuan asema oli Puolaa heikompi.
Wikipedia: “Puola-Liettua, muodollisemmin Puolan kuningaskunta ja Liettuan suuriruhtinaskunta (puol. Królestwo Polskie i Wielkie Księstwo Litewskie), oli vuosina 1569–1795 Keski- ja Itä-Euroopassa sijainnut suurvaltio, joka syntyi, kun Puolan kuningaskunta ja Liettuan suuriruhtinaskunta muodostivat valtioliiton.”
Tuo oli jo sitä Liettuan vallan laskun aikaa. Kuten sanoin, Liettua oli suurvalta 1300–1500 luvuilla, jonka yleensä katsotaan päättyneen tuohon Puolan kanssa solmittuun valtioliittoon 1569.
Tosin tuo alue, jossa Suwalkikin on, kuului vielä valtioliiton aikaan Latvialle eikä Puolalle. Puolaa siitä tuli vasta kun molemmat maat itsenäistyivät Venäjästä.
Latvialle?
Raimo K:
Ei, kyllä Liettua oli suurvalta, 1400-luvun lopulla jopa Euroopan suurin valtio. Puola-Liettua syntyi myöhemmin. (katso lainaamastasi Wikipedia-artikkelista linkit Liettuan suuriruhtinaskuntaan)
Sattui varsin sopivasti. Olen lähestymässä Suwalkia pohjoisesta. Lähdin puolen päivän aikoihin Marijampolesta, jossa meni kaksi yötä vihoittelevaa vasenta akillesjännettä hoivatessa. Sattui sopivasti Liettuan kansallispäivän kohdalle. Garmin kertoo, että muutama hotelli kaupungista löytyy. Olisi mukava katsoa Tour de Francesta sen, minkä ehtii. Helle jatkuu, taukotiheys on suuri ja nestettä kuluu.
No ulottuihan se pitkälle itään ja etelään, mutta ei länteen, ei juurikaan Puolaan.
No, vuodesta 1794 Suwalki kuului Preussille, vuodesta 1807 Varsovan suuriruhtinaskunnalle.
Latvia syntyi vasta I maailmansodan jälkeen.