Pyörämatkan yhteenveto

Vähän käy kateek­si vaikka­pa sveit­siläisiä fil­lari­matkaa­jia. Jos Sveit­sistä läh­tien tekee yli tuhan­nen kilo­metrin pyörä­matkan, valin­nan varaa on vaik­ka kuin­ka paljon: Italia, Riv­iera, Sak­san jok­i­laak­sot, Itä­val­ta, jopa Balkan.

Meil­lä suun­tia on kak­si, ellei tur­vaudu lentokoneeseen: joko laival­la Ruot­si­in tai Balt­ian hal­ki kohti etelää. Ruotsin läpi Tan­skaan olen ker­ran ajanut. Se oli tyl­sää ja mat­ka on todel­la pitkä. Bal­ti­as­sa olen ollut mon­ta ker­taa. Jos halu­aa Viros­ta etelään, on tasan kak­si tapaa päästä Latvi­aan. Via Balti­ka tai Val­gan kaut­ta. Muual­takin rajan yli Schen­gen-aikana var­maankin pääsee, mut­ta sil­loin on tur­vaudut­ta­va pieni­in hiekkatei­hin.  Val­gaan taas pääsee joko Tar­ton tai Vil­jandin kaut­ta, mut­ta matkalla on vaikea löytää majoitusta.

Latvi­as­sa on jok­seenkin pakko ajaa pääteitä, kos­ka sivutei­den verkos­to ei joh­da oikein mihinkään. Ainakin kar­tan mukaan kaik­ki sivu­ti­et ovat hiekkateitä. Bal­ti­as­sa hiekkati­et ovat välil­lä kuin uimaran­nal­la ajaisi. Bal­tia ja Puo­la ovat yhteen­sä iso­ja. Tämä mat­ka oli kol­mannes siitä matkas­ta, jon­ka tein aikanaan Niz­za­an – se tylsin kol­mannes. Puo­las­ta etelään men­täessä oikeas­t­aan vas­ta avau­tu­i­v­at mie­lenki­in­toiset paikat. Puo­las­sa on hyvä pikkutei­den verkos­to, mut­ta päällysteet ovat paikoin maantiepyörälle todel­la surkeat.

Suomes­sa on hyvä pyöräil­lä, jos kul­kee repun kanssa. Meil­läkin on pitk­iä väle­jä ilman majoi­tus­ta, mut­ta tämä tilanne on parane­mas­sa. Liiken­nesään­nöt kohtel­e­vat pyörää kovin nuiv­asti eteläisem­pi­in mai­hin näh­den. Jo tan­skas­sa on kiel­let­tyä ohit­taa fil­lar­ia metriä lähempää. Suomes­sa asfalt­tia on ilmeis­es­ti nastarenkaiden takia kovin karkear­akeista. Fil­lari ihas­tuu etelän täysin sileään asfalttilaatuun.

Pyörä­matkaa­jan kan­nat­taa siis lentää jon­nekin ja tehdä kier­ros siel­lä jos­sain. Näin teen ensi ker­ral­la. Itse tulin lentämisen suh­teen kovin epäileväk­si, kun Niz­za­s­ta palates­sa fil­lari oli ihan mäsänä. Mitä tek­isit, jos lentoy­htiö hajot­taisi fil­lar­isi jo meno­matkalla? Pyörän voi paka­ta pari sataa euroa mak­savaan tuke­vaan laukku­un, mut­ta jos lennät laukun kanssa vaik­ka Müncheni­in, mitä teet laukulle siel­lä? Lento­ken­täl­lä säi­ly­tys mak­saa 15 euroa/vuorokausi. Var­maan tähän jokin ratkaisu löy­ty­isi. Fil­lar­ili­ikkeistä saatavia pakkaus­pahve­ja voisi kokeil­la. Kaik­ki on parem­min, kun Rail Balti­ca valmistuu.

Etelään kan­nat­taa lentää toukoku­us­sa. Sil­loin on val­oisaa, mut­ta ei vielä tukalan kuuma. Hotelleis­sa on tilaa, mut­ta teras­seil­la tarke­nee. Kos­ka kaik­ki muut halu­a­vat pitää lomansa kesäl­lä, lomaa on help­po saa­da toukoku­us­sa, ellei nyt satu ole­maan kansane­dus­ta­ja eikä per­heessä ole kouluikäisiä lapsia.

Olin matkalla maantiepyöräl­lä (ent. kil­pafil­lari) ja tavarani oli­vat repus­sa. Lisäk­si min­ul­la oli laukku ohjaus­tan­gos­sa (tuot­ti vähän ongelmia) ja sat­u­la­put­keen kiin­nitet­ty vähän isom­pi ”tarvike­laukku”. Rep­puselässä pyöräilevät ovat selvässä vähem­mistössä Pohjois-Euroopas­sa, mut­ta Etelä-Euroopas­sa näky on yleinen. Raskaasti las­tatut retkipyörät ovat etelässä aika uusi näky, mut­ta yleistymässä. Olisin voin­ut ottaa myös van­han Nishi­ki Con­ti­nen­tal­i­ni, joka on suun­nitel­tu juuri pyörä­vael­luk­si­in. Kun kymme­nen vuot­ta sit­ten ostin kil­pafil­lar­i­ni, siitä piti tul­la vain kun­tolenkkien menopeli, mut­ta ihas­tu­in siihen niin paljon, että Nishi­ki on jäänyt talvipyöräk­si. Ero on kuin Ferrar­il­la ja Ladalla.

Rep­pu ei ole ongel­ma sik­si, että se painaa, vaan sik­si, että se hiostaa hel­teel­lä. Jos olisin tien­nyt varautua yli 30 asteen läm­pötiloi­hin, olisin valin­nut toisin. Retkipyörä hitaud­estaan huoli­mat­ta olisi muutenkin ollut parem­pi ratkaisu, sil­lä maantiepyörä vaatii sileää asfalt­tia, eikä sitä ollut kuin Via Balti­calla. Nishikil­läni en olisi ollut niin riip­pu­vainen pääteistä ja päällyste­ty­istä teistä.

Repus­sa on se hyvä puoli, että sen voi ottaa mukaan kaup­paan, eikä fil­lari­in jää mitään varastet­tavaa. Rep­pu­un mah­tuu kyl­lä kaik­ki mitä ihmi­nen matkalla tarvitsee.

Matkaa ker­tyi 1160 km ja sykemit­tarin mukaan kalore­ja kului 37 Mcal (miten se sit­ten määritel­läänkin). Tässä on vähän mit­tau­songelmia, kos­ka matkan aikana – kuten aina on min­ulle käynyt – syke las­ki huo­mat­tavasti, minkä mit­tari tulk­it­si vähen­tyneek­si ener­gian kulu­tuk­sek­si. Joku muu pitäisi sitä kun­non kohoamisena.

 

28 vastausta artikkeliin “Pyörämatkan yhteenveto”

  1. Kaiketi kävit vaa’as­sa ennen ja jäl­keen pyöräreis­sun. Että paljonko pain­osi putosi 1160 km / 37 Mcal / n. 10 vuorokau­den reissussasi.

    Noin niin kuin yleisek­si tiedok­si lai­h­dut­ta­jille (kuten minä) ja vertausluvuksi.

    Vastaa

  2. Vain kak­si suun­taa, etelä ja län­si? Mik­sei Venäjäl­lä voisi pyöräillä?

    Vastaa

  3. Tavarate­lineeseen kiin­nitet­täviä laukku­ja on myös pikaki­in­ni­tyk­sel­lä, jol­loin olka­hi­h­nal­la varuste­tun sivu­laukun voi hel­posti nap­a­ta kaup­paan mukaan. Tsekkaa esim Ortliebin tuot­teet. Itse en aja enää edes työ­matko­ja repun kanssa, niin paljon miel­lyt­täväm­pää ja käteväm­pää on hyvien sivu­laukku­jen kanssa. 

    Kiitok­set joka tapauk­sess matkare­por­taa­sista. Näitä on kiva lukea näin omaa kesälo­mareis­sua odotellessa

    Vastaa

  4. Cyclocross-pyörä (cc) on kuin maantiepyörä, mut­ta siihen mah­tuu lev­eäm­mät renkaat, jol­loin pyörä sovel­tuu esimerkik­si hiekkateille, talvi­a­joon tai jopa maas­toon. Moni­in cc-pyöri­in saa myös tavarate­lineet ja loka­suo­jat, jol­loin ne sovel­tu­vat myös retkikäyt­töön mut­ta ovat keskimäärin keveämpiä ja nopeampi kuin “varsi­naiset” retkipyörät, jot­ka taas on suun­nitel­tu kan­ta­maan isoa kuor­maa ja ovat sik­si raskastekoisempia.

    Vastaa

  5. Pekka Taipale:
    Vain kak­si suun­taa, etelä ja län­si? Mik­sei Venäjäl­lä voisi pyöräillä?

    Jopa pohjoisen suun­nal­la on elämää. Ellei koti­maan siir­tymä­taipale iske, niin IC-junien etei­sis­sä on polkupyörille kul­je­tuste­lineitä. Nor­jan vuono­jen ran­noil­la joka kylässä tar­jotel­laan tur­is­teille yösi­jo­ja. Eikä pohjoises­sa Ruot­sis­sakaan ja esim. korkeal­la ran­nikol­la kovin tyl­sät maise­mat ole.

    Vastaa

  6. Pekka Taipale:
    Vain kak­si suun­taa, etelä ja län­si? Mik­sei Venäjäl­lä voisi pyöräillä?

    Se ei vain käytän­nössä onnis­tu. Pientare­i­ta on täysin sat­un­nais­es­ti, mont­tu­ja todel­la paljon ja liikenne vil­liä. Usein ajo­ra­ta päät­tyy korkeaan pudo­tuk­seen ilman kun­non pien­nar­ta. Oman lisän­sä tuo­vat pysähtyneet ajoneuvot. 

    Ennenkaikkea venäläiset eivät ole tot­tuneet pyöräil­i­jöi­hin ja reak­tiot voivat olla mitä sat­tuu. Hen­ki on heikoil­la jos yrit­tää asfaltil­la pyöräil­lä, pienet kyläti­et taas eivät oikein vie min­nekään järkevään paikkaan.

    Vastaa

  7. Itsel­lä on vain Suomes­sa pyöräilleenä ollut käytössä Car­radi­cen sat­u­la­put­keen kiin­ni tule­va laukku (http://www.carradice.co.uk/products/type/sqrslim). Sen vetoisu­us on noin 16 litraa. Se on ollut riit­tävästi kesä­varusteil­la kulkies­sa: ohuet housut, kevyet kengät, pyöräi­ly­tavaraa (var­alle sisäkume­ja ym)…

    Oma pyöräni on alu­mi­inirunk­oinen enkä ole huo­man­nut siinä mitään vau­ri­oi­ta, kuten vään­tymistä. Hiilikuitu­runk­oisen kestävyy­destä en osaa sanoa tuon suh­teen mitään.

    Vastaa

  8. Adven­ture cycle-tour­ing hand­bookin mukaan Venäjäl­lä voi ihan hyvin fil­laroi­da. Pitää vain olla kun­non retk­i­fil­lari. Ja varaosat omas­ta takaa.

    Pyöristä:
    Itsel­läni on VSF Fahrrad­man­u­fak­turin T‑Randonneur (http://www.fahrradmanufaktur.de/produkte/expedition/tx-randonneur-sram-apex-20-gang/ ), tosin Shi­manon 105-osil­la. Sil­lä jak­saa hyvin 150 km päivä­matko­ja vaik­ka matkatavaraakin olisi kahdessa takalaukus­sa yli 15 kg. Hiekkateil­läkin pär­jää hyvin, kun on 37 mm Schwalbe Marathon Plussat. 

    Olen tuuman­nut, että fil­lariretkel­lä min­ul­la ei ole tarvis yli 21km/h keskinopeuk­sille, joten retk­i­fil­larikin käy. Eikä tarvitse pelätä fil­lar­in hajoavan.

    Mut­ta tärkein­tä on pyöräi­ly kau­ni­is­sa maise­mas­sa. Väli­neet ovat vält­tämät­tömät, mut­ta toissijaiset.

    Vastaa

  9. Isom­malle repulle pitäisi kehit­tää jonkin­lainen kiin­ni­tys fil­lari­in, jos­ta sen voisi hel­posti irrot­taa ja ottaa mukaan. Niin sitä ei tarvit­sisi pitää selässä.

    Vastaa

  10. jiipee:
    Itsel­lä on vain Suomes­sa pyöräilleenä ollut käytössä Car­radi­cen sat­u­la­put­keen kiin­ni tule­va laukku (http://www.carradice.co.uk/products/type/sqrslim). Sen vetoisu­us on noin 16 litraa. Se on ollut riit­tävästi kesä­varusteil­la kulkies­sa: ohuet housut, kevyet kengät, pyöräi­ly­tavaraa (var­alle sisäkume­ja ym)…

    Oma pyöräni on alu­mi­inirunk­oinen enkä ole huo­man­nut siinä mitään vau­ri­oi­ta, kuten vään­tymistä. Hiilikuitu­runk­oisen kestävyy­destä en osaa sanoa tuon suh­teen mitään.

    Eivät run­got noin mität­tömistä voimista mene rikki. 

    Sat­u­la­tolp­pi­in kiin­nitet­tävien tarakoiden/laukkujen huono­ja puoli sen sijaan on tas­apain­on heiken­tymi­nen. Yhden kohdan kiin­ni­tys ja pain­on korkea sijain­ti aiheut­taa ajaes­sa ikäviä puolelta toiselle vis­pauk­sia muu­ta­maa kiloa suurem­mil­la painoilla.

    Vastaa

  11. Kaiken­laisia tavarankul­je­tus­ratkaisu­ja on tul­lut pyörä­matkoil­la kokeil­tua vuosien mit­taan. Yhtä ja ain­oa­ta opti­maal­ista ratkaisua en ole vielä löytänyt. Kuitenkin ehkä kaikkein monipuolisin käyt­tämäni ratkaisu on Bob Yak-tyy­li­nen yksipyöräi­nen peräkär­ry. Sen avul­la voi matkaa tait­taa läh­es­tulkoon mil­laisel­la (ts. miten kevyel­lä) pyöräl­lä tahansa ja tavarankul­je­tuska­p­a­siteet­tia on riit­tävästi kaikki­in tarpeisi­in. Takana­van akseli­in kiin­nitet­tävä peräkär­ry siirtää mukana kul­jetet­ta­van tavaran pain­on pois pyörän päältä ja ehkäisee täl­lä keinoin kaikkein han­kalimpi­en tekni­ikkaon­gelmien syn­tymistä. Esimerkik­si pin­na- tai laak­eririkot, runk­o­mur­tu­mat tai tavarate­linei­den mur­tu­vat runk­oki­in­ni­tyk­set ovat aika taval­lisia pyörän pääl­lä makaavas­ta pain­os­ta syn­tyviä ongelmia, joi­ta ns. tien pääl­lä mielel­lään vält­tää viimeiseen asti. 

    Lom­pakon, kam­er­an, puhe­li­men ja matkaeväät kul­je­tan kätevästi kiin­nitet­tävässä ja irroitet­tavas­sa Ortliebin tanko­laukus­sa. Laukku ei ole hal­pa mut­ta kun sen ker­ran raaskin ostaa niin enää en ilman sitä matkaan lähde.

    Vastaa

  12. Tavalli­nen Teknikko:
    Kaiketi kävit vaa’assa ennen ja jäl­keen pyöräreis­sun. Että paljonko pain­osi putosi 1160 km / 37 Mcal / n. 10 vuorokau­den reissussasi.

    Noin niin kuin yleisek­si tiedok­si lai­h­dut­ta­jille (kuten minä) ja vertausluvuksi.

    Muistinko­han oikein. Yhden ben­sal­i­tran enr­gi­sisältö on aika lähel­lä 37 MJ eli ker­rot­tuna 4,2:llasiis lähel­lä 160 Mcal. Eli siis neljän ben­sal­i­tran edestä Ode on polkenut.

    Tuo ener­giamäärä vas­taa likip­itäen 9 kg hii­il­i­hy­draat­te­ja tai 4,5 kiloa ras­vaa, joten kaipa pon­nis­tus näkyy vyötärössäkin.

    Itseäni vähän har­mit­taa, kun taas köhää ja viiden kilo­metrin pyöräi­ly jo oikea uroteko.

    Vastaa

  13. Tarvit­seeko pyöräretkil­lä vält­tämät­tä omaa pyörää? Voisiko sel­l­aisen vuokra­ta kuten auton? Täl­löin ei olisi kul­je­tu­songelmia ulkomaillakaan.
    Pohjoisen suun­taa kyl­lä suosit­telisin minäkin, tosin autol­la kulke­neena. Esim. Tukhol­mas­ta pohjoiseen.

    Vastaa

  14. Ruotsin SJ ei kul­je­ta pyörää mut­ta Örse­und­ståg jon­ka pohjoisin ase­ma on Kalmaris­sa kuljettaa.

    Kokeilepa pyöräil­lä Turus­ta Ahve­nan­maan hieno­jen maisemien läpi läpi Ruotsin saaris­toon, saar­i­hyp­pele siel­lä Vax­holms­bo­lagetin laivoil­la maail­man hienoin­ta saaris­toa Nynäsham­ni­in ja ota laut­ta Got­lanti­in. Käy vaik­ka ekskur­si­ol­la Fårössä ja tule takaisin Visbyhyn.

    Ota laut­ta Öölan­nin pohjoiskär­keen ja pyöräile Öölan­ti läpi tai ainakin siihen puo­liväli­in, jos­ta pääset bus­si­in joka kul­jet­taa pyörän sil­lan yli Kalmari­in. Sieltä juna Köpikseen.

    Sen jäl­keen oletkin kuningas. Pyöräl­lä on hyvä ajaa ja sen saa junaan Tan­skas­sa ja Sak­sas­sa. Pääset minne vaan.

    Saaris­toetapit ovat täl­lä reit­il­lä hieno­ja ja van­drarhemiä löy­tyy taajaan.

    Vastaa

  15. TimoT:lle vas­tauk­sek­si. Viking Line myy hyvin suosit­tu­ja pyöräi­ly­paket­te­ja Maar­i­an­ham­i­nas­ta eteen­päin. Paket­ti­in kuu­luu pyörä, kart­ta ja yöpymiset. Voin ker­toa, että asi­akaskun­ta on pääasi­as­sa iloisia nais­porukoi­ta — eli naimat­tomille miehille vinkiksi 😉

    Vastaa

  16. Ode yhdessä edel­lisessä viestissään:

    “Sit­ten on se vähem­män ratio­naa­li­nen puoli. Tässä toisin päin tulemises­sa ongel­mana on, että viimeiset päivät ovat pelkkää per­ille pääsemistä. Koti­in on kiva tul­la, mut­ta matkas­ta puut­tuu seikkailu ja uuden kokem­i­nen. Koti­in olisi vain kiva tul­la nopeam­min. Näin min­un on käynyt mon­ta ker­taa ja niin kävi nytkin. Saulkrastista alkoi pelkkä polkem­i­nen kohti kotia. Sik­si en myöskään läht­enyt kiertämään Tar­ton kaut­ta, vaik­ka olin niin vähän ajatel­lut. Olisi kan­nat­tanut tehdä mat­ka toisin päin ja tehdä aikataulus­ta sen ver­ran väljä, ettei per­ille pääsemis­es­tä olisi tul­lut stressiä.”

    Mukavaa huo­ma­ta, että olemme hen­gen­heimo­laisia: niin tai näin, aina väärin päin. Tosin sil­lä erol­la, että virheel­lisek­si koet­tu ratkaisu olisi pän­ninyt min­ua myös a) alku­matkas­ta, b) keski­matkas­ta ja c) loppumatkalla.

    Sit­ten itse asi­aan, jos­ta taaskaan en tiedä mitään.

    Vel­jeni har­ras­taa sel­l­aiselle hyvis­sä käteis­varois­sa ole­valle henkilölle sopi­vaa pyöräi­ly­matkailua: Lennetään vuosit­tain Bai­jeri­in tai Itä­val­taan. Siel­lä odot­taa jär­jestet­ty mat­ka pyöri­neen seu­ruei­neen, majapaikkoi­neen sekä matkata­vankul­je­tuk­sel­la. Reit­ti­val­in­takaan ei ole turhan rasittava.

    Automatkalla kat­se­limme Harz-vuoris­tossa ylöspäin pon­nis­tele­via pyöräil­i­jöitä ja totes­imme, meitä tässä iässä ei täl­laiseen enää ole.

    Oma pyörä on tietenkin aina oma pyörä (Puo­let huvista, että sen kanssa on siel­lä ja tuol­la). Kes­ki-Euroopas­sa kyl­lä tun­tuu löy­tyvän hyviä pyörävuokraamo­ja. Fik­suin­ta lie­nee pan­na asialle alueel­la asu­va tut­tu kysymään, mis­tä saa hyväkun­toisia vuokrat­tua. Tai laina­ta häneltä. Ainakin min­ulle on fil­lari tiedos­sa Bon­nin lähel­lä Reinin rannalla.

    OS kir­joit­ti

    ” Fil­lar­ili­ikkeistä saatavia pakkaus­pahve­ja voisi kokeil­la. Kaik­ki on parem­min, kun Rail Balti­ca valmistuu.”

    Kyl­lä junien ja ilma-alus­ten lisäk­si Euroopas­sa kul­kee myös kanain­välis­ten lin­jo­jen busse­ja ja paljon. Olin katso­v­inani, että edestakainen mat­ka Tallinnas­ta, öö, Göt­tin­geni­in mak­saisi siinä 130 egua. Voi olla, että jos­sain yhteyk­sis­sä on vai­h­to, mut­ta se ei ole ongelma. 

    Mainit­sen tämän aina erik­seen, kos­ka eräät tun­tu­vat akti­ivis­es­ti uno­hta­van bussien ole­mas­saolon joukkoli­iken­teen muo­tona. Ja uno­hta­van myös sen, että brut­toen­er­gian kannal­ta bus­si on yhtä tehokas tai teho­ton kuin juna tai flygari.

    Fil­lari mah­tuu bussin tavarati­laan. Koska­han muuten lin­ja-autoi­hin tulee taas taakse saman­laiset pyöränkul­je­tus­sarvet kuin oli vielä 60-luvun alus­sa? Ei sil­lä tai­da olla merkitystä.

    Velosi­pedin­sa­han voi myös erik­seen lähet­tää matkako­hteeseen­sa rahti­na. DHL:n ym. ylen­nysh­in­tais­ten liikkei­den lisäk­si löy­tyy huokeampia pienem­piä yrit­täjiä. Kul­je­tuk­seen on syytä vara­ta aikaa, jos halu­aa käyt­tää halvem­paa ja ekol­o­gisem­paa maakul­je­tus­ta. Tut­tuni muuten siir­si täl­laisel­la pikku­fir­mal­la pienen muut­tokuor­mansa (mm. fil­lari) Mala­gas­ta Helsinkiin.

    Vastaa

  18. Varmistin Waxhloms­bo­lagetin sivuil­ta: kyl­lä ne fil­lar­in ottaa, 30 kru­unua lisää. Eihän sinne Nynäsham­ni­in ole pitkä mat­ka (tyl­sä kyl­lä), mut­ta tuon saaris­ton läpi kulkem­i­nen on aivan mah­tavaa luk­sus­ta. Aloit­taa voi Kapell­skäristä tai Grissle­ham­nista ja ohit­taa Tukhol­man kokonaan.

    Vastaa

  19. Sinne pohjoiseen ei halua men­nä, kun kat­se­lee läm­pötilo­ja. Esim. oma­l­la Han­ko-Nuorgam reis­sul­la Utsjoel­la 4 astet­ta ja Helsingis­sä samaan aikaan 20 astet­ta. Tuol­la matkalla kah­den viikon aikana paino muuten putosi vain pari kiloa joskin ras­vapros­ent­ti oli hiukan lohdullisem­paa luettavaa.

    Olen samaa mieltä CC-pyörien ylivoimaisu­ud­es­ta yleispyöränä, kuin joku aikaisem­pikin kirjoittaja.

    Mitä tulee tavaran kul­je­tuk­seen niin olen kokeil­lut rep­pua, peräkär­ryä (BOB ja Extrawheel) mut­ta olen miet­tinyt, että kak­si Ortliebin pienem­pää etu/sivu laukkua taakse laitet­tuna voisi olla seu­raa­va kokeilu. Hyviä ja huono­ja puo­lia on kaikissa, mut­ta ei niistä enem­pää näin kän­nykäl­lä kirjoittaessa.

    Jos ei halua mäkien rajoit­ta­van men­e­mistä niin Euroopas­ta löy­tyy sel­l­aisi­akin, esim. Tona­van var­relta jos­ta olen ajanut Pas­sau-Wien välin.

    Vastaa

  20. Osmo vis­si­inkin on liian tun­net­tu henkilö esim. Ruot­sis­sa, Tan­skas­sa ja Sak­sas­sa, että pyöräilee mielum­min esim. Latvi­as­sa, Liet­tuas­sa ja Puolassa.

    Vastaa

  21. Ruot­sis­sa juni­in mah­tuu joskus pyörä, helpoiten asia selviää yrit­tämäl­lä sisään junaan. Nykyään SJkin ilmeis­es­ti kuskaa pyöriä myös joil­lain muil­la kuin paikallisju­nil­la (tiety­il­lä väleil­lä ja asemil­la vain). Paikallisju­nis­sa pyöriä saa kuska­ta. Ruot­sis­sa junista ei löy­dy mitään tietoa mis­tään hel­posti, kos­ka eri yhtiöil­lä on eri käytän­nöt, ja mikään taho ei kokoa niitä yhteen. Eli jos ase­mal­ta kysyy pääseekö junaan pyörän kanssa, niin siel­lä ei sitä tiede­tä, pitää kysyä junas­ta. Netistä voi löytää tietoa, etenkin jos osaa ruot­sia parem­min kuin minä.

    Pitkän­matkan bus­sit eivät kyl­lä muual­la kuin Suomes­sa kovinkaan hel­posti ota pyörää mukaan. Johtu siitä että niis­sä bus­seis­sa on kak­si ker­rosta, mut­ta pienem­mät tavarati­lat kuin Suomes­sa. Suomes­sa­han lin­ja-autokalus­to on opti­moitu rahdin eikä ihmis­ten kul­jet­tamiseen, ja sik­si pyörät on aina kyyti­in mah­tuneet. Ehkä jos purkaa pyörän pieni­in osi­in ja pakkaa laukku­un. Tiedot tosin vajaat 10 vuot­ta van­hat, mut­ta sil­loin ei Ran­skan ja Suomen välisil­lä reit­eil­lä liiken­nöi­neet bus­sit pyöriä otta­neet. Jotkut on kuulem­ma puhuneet pyörän mukaan kiel­losta huolimatta.

    Lai­vat on käte­viä pyörä­matkalaiselle, sil­lä mukaan mah­tuu aina. Hyt­tiä tosin ei ollenkaan vält­tämät­tä löy­dy. Ei ole ongel­ma jos kul­kee leiriy­tymis­varustei­den kera, maku­ualus­tan­si­ja on aina löy­tynyt. Esim Gdan­skista pääsi ainakin aiem­min hel­posti Nynäshami­in ja sieltä junal­la Tukhol­maan, jos­ta laival­la hel­posti Helsinki­in (voi toki ajaakin, n. 80 km, oli vain tuol­loin pyörä vähän rik­ki joten 4h aikaa ja 80 km oli pieni ris­ki). Viking linel­lä ainakin lipun on voin­ut ostaa sata­man por­til­ta, Puo­las­sa piti käy­dä lip­pu osta­mas­sa jostain toimis­tos­ta kaukana satamasta

    Nykyään olen suun­nan­nut pyörä­matkat yhä use­am­min pohjoiseen ja asfal­toitu­jen tei­den ulkop­uolelle. Suomes­sa on mainio met­säau­totei­den verkos­to, Ruot­sis­sa samoin. Luot­toko­rt­ti ei kyl­lä riitä varustukseksi.

    Nokon idean mukaan olen tehnyt pyörälaukku­ja, jot­ka saa koot­tua rinkak­si jo use­am­mankin. Älyt­tömän paljon käytän­nöl­lisem­pi kuin kasa irto­laukku­ja, joi­ta useim­mil­la raskaasti las­ta­tu­il­la näkyy. Pohjoiseen suun­nates­sa hyvä puoli on tosin myös se että varkai­ta ei tarvitse niin pelätä. Luot­toko­rt­tireis­saa­jalle sopivia sekä rep­puna että pyörälaukku­na toimivia säkke­jä saa nykyään valmiinakin.

    Saaris­tossa pyöräretkeily on enem­mänkin laivaretkeilyä, suurin osa ajas­ta ollaan lau­tal­la tai odotel­laan sitä. Ihan kivaa sinänsä.

    Vastaa

  22. Marko Hami­lo:
    Varmistin Waxhloms­bo­lagetin sivuil­ta: kyl­lä ne fil­lar­in ottaa, 30 kru­unua lisää. Eihän sinne Nynäsham­ni­in ole pitkä mat­ka (tyl­sä kyl­lä), mut­ta tuon saaris­ton läpi kulkem­i­nen on aivan mah­tavaa luk­sus­ta. Aloit­taa voi Kapell­skäristä tai Grissle­ham­nista ja ohit­taa Tukhol­man kokonaan.

    30 krunua on nykykur­sil­la likimäärin 3,30 eruoa. Sil­lä taitaa saa­da huoltar­il­la kahvin ja pullan.

    Wax­holm­bo­lagetin lai­vat ovat elämys kaikki­na vuo­de­naikoina: Jouluku­un alus­sa kym­menisen vuot­ta sit­ten olin asioil­la Tukhop­mas­sa. Iltapäivä, sateinen oli vapaa ja päätin käy­dä Wax­holmil­la laivalla. 

    Nämä lau­tathan pure­taan hyvin nopeasti kus­sakin välip­is­teessä. Kuulin “Wax­holm” ja kiire­hdin ulos…

    Olin yksin Vassholmin saarel­la, jos­sa oli vain yksinäi­nen yhden kat­u­lam­pun valaise­ma lai­turi ja pieni suo­jaraken­nus. Ensin­nä mieleen tuli Nar­nia ja sit­ten kysymys, mil­loin läh­tee seu­raa­va laut­ta? Kah­den tun­nin kulut­tua? Ker­ron joskus lisää tästä onnel­lis­es­ti päät­tyneestä seikkailus­ta. Oli siel­lä pari huvilaakin

    Vastaa

  23. Kiitos matkara­portista! Olemme menos­sa Balt­ian maid­en ja Puolan läpi Ukrainaan (www.roadtoodessa.blogspot.com), ja minus­takin Balt­ian maid­en tasaiset ja suo­rat tiet oli­vat aika kuiv­aa pol­jet­tavaa. Mut­ta jo Koil­lis-Puolan järvialueel­la avau­tui hieno­ja maisemia, olemme ilmeis­es­ti men­neet hie­man eteläisem­pää reittiä.

    Poljimme muuten viime vuon­na viiden hen­gen porukalla Mur­man­ski­in (www.trapinka.blogspot.com) ja hengis­sä siitäkin selvit­ti­in. 🙂 Oma koke­muk­seni on, että autoil­i­joiden käytök­ses­tä aina etukä­teen varoitel­laan, mut­ta todel­lisu­udessa ovat aika saman­laisia kaikkial­la: suurin osa ihan asial­lisia ja seassa muu­ta­ma har­va ääliö. 

    Eli koke­muk­semme mukaan myös Venäjäl­lä voi pyöräil­lä samal­la taval­la kuin mis­sä tahansa — kär­siväl­lisyyt­tä ja huumo­ria kan­nat­taa kuitenkin ottaa matkaan mukaan hiukan taval­lista enemmän. 😉

    Vastaa

  24. Aion pala­ta pur­jeka­jakil­lanikin Tukhol­man saaris­toon, mut­ta ehkä joskus myös pyöräil­lä siitä läpi. Aikataulut menevät suun­nilleen näin, jos halu­aa mak­si­moi­da pyöräilyn:

    Turus­ta ren­gas­re­it­tiä Korp­pooseen, Ahve­nan­maan yhteysaluk­sel­la Långnäsi­in, ajoa Maar­i­an­ham­i­naan, jos­sa yö.

    Ajoa Eck­eröhön jos­ta yli Grissle­ham­ni­in ja pyöräl­lä siitä etelään — tai suo­raan Kapell­skäri­in. Los­si yli Ljusteröhön ja sieltä 10 min Wax­holms­bo­laget Grindalle, ilta­pala, 10 min lai­va ja pyöräi­ly yök­si Gustavsbergiin.

    Lep­opäivä: aamupinkaisu Boohon jos­ta lai­va Utön pohjoisosi­in. Saaren läpi ja lai­va Nynäsham­ni­in. Lai­va Vis­by­hyn ja yö siellä.

    Lai­va ei menekään enää Öölan­ti­in, mut­ta Oskar­sham­ni­in menee. Pää­tien vier­estä menee pienem­piä teitä Kalmari­in. Sieltä junal­la Kööpen­ham­i­naan. Illal­la ehti­nee jo pitem­mällekin yöksi.

    Samal­la kyl­lä kan­nat­taisi tehdä joku lenk­ki Got­lannis­sa ja/tai Öölan­nis­sa. Psykol­o­gis­es­ti se vain on tyh­mää kun siinä ei etene sel­l­aisel­la lenkil­lä nyt minnekään.

    Vastaa

  25. Ja jos halu­aa vain siirtää pyörää Itämeren toiselle puolelle min­i­moimal­la pyöräi­lyn Ruot­sis­sa, niin se käy näin:

    Turus­ta yön yli Tukhol­maan. Aamul­la paikallisju­na Väster­haningeen. Run­saan tun­nin polkem­i­nen Nynäsham­ni­in. Lai­va Vis­by­hyn ja lounas siel­lä. Lai­va Oskar­sham­ni­in ja illal­la vielä pyöräi­lyä 75 km klo 20 saa­pu­van laivan jäl­keen kohti Kalmaria. Tai osa siitä. Aamul­la ajoa Kalmarin juna-ase­malle. Run­saan kol­men tun­nin junakyy­dil­lä Köpik­sessä jo keskipäiväl­lä tai alkuiltapäivästä.

    Vastaa

  28. Hei Osmo!

    Tör­mäsin tähän viime vuo­den viesti­isi sat­tumal­ta. Hienoa, että olet edelleen jatkanut pyöräreissujasi. 

    Itse innos­tu­in uudelleen fil­lariretkeilystä muu­ta­ma vuosi sit­ten luet­tuasi sen Niz­za-kir­jasi. Olen nyt kevääl­lä lähdössä ns. eläk­ereisulle Roomas­ta Hämp­toni­in (Hämeen­lin­na). Ohes­sa blo­giosoit­teeni, jos­sa olen main­in­nut sin­ut Rämön Matin ohel­la innoit­ta­jana. http://fillarantti.wordpress.com/

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.