Bauska – Saulkrasti

Pienessä myötö­tu­u­lessa tasaises­sa maas­tossa alku­mat­ka meni todel­la jou­tu­isas­ti ja pienin fyy­sisin pon­nis­tuksin. Ensim­mäiset 20 kilo­metriä oli­vat kuitenkin oli­vat kuitenkin min­ullekin stres­saa­ia. Ei pien­nar­ta juuri lainkaan ja todel­la kova rekkali­ikenne. Oli seu­rat­tavaa vas­taan tule­vaa liiken­net­tä. Jos vas­taan tuli rek­ka ja takaa kuu­lui rekan ääni, oli järkevää men­nä suo­si­ol­la sivu­un. Tätä väliä on vaikea suositel­la kenellekään. 

Kah­den kym­men­nen kilo­metrin päästä paina­jainen päät­tyi ja pien­nar leveni.
Pohdin, ajanko hyvis­sä olo­suhteis­sa todel­la pitk­iälle vai poikkeanko Riikaan.

Menin Riikaan ja se mak­soi min­ulle yli kak­si tun­tia. Tästä ajas­ta tun­nista meni 45 min­u­ut­tia pas­tan odot­telu­un teras­sil­la (kuva) (!!!) 30 min­u­ut­tia sateen pitämiseen ja lop­ut todel­la hitaaseen matkan­tekoon kaupunki­in sisään ja ennen kaikkea kaupungista ulos. Ei siis ylip­itkään matkaa tänään.

Moukan tuuri­ni sateen suh­teen siis lop­pui. Pien­estä sateesta ei ole hait­taa, mut­ta rankkasateessa ei voi ajaa, kos­ka ei näe mitään.

Päädyin Saulkrasti­in. Sinne oli jäätävä, kos­ka seu­raavaan hotellin oli yli 50 kilo­metriä. Menin luot­tavaise­na hotel­li­in, jos­ta san­ot­ti­in, ettei ole tilaa eikä ole mis­sään muus­sakaan hotel­lis­sa tässä kylässä. Voi itku! Näytin var­maan säälit­tävältä, sil­lä lop­ul­ta min­ulle kun­nos­tet­ti­in huone, jota ei remon­tin jäljiltä olut vielä oet­tu käyttöön.

Nyt oli taas net­tiy­hteys, joten saa­toin lähet­tää myös eilisen tekstin.

9 vastausta artikkeliin “Bauska – Saulkrasti”

  1. Teen Hesarin kulut­ta­ja­sivulle testi­jut­tua sähköavusteis­es­ta retk­i­fil­lar­ista. Kiinnso­taisi kuul­la Osmon ja muidenkin retkipyöräil­i­jöi­den näke­myk­siä sähköavus­ta. Sil­lä on mum­mopy­öräi­lyn maine, mut­ta min­ua kiin­nos­taa siinä juuri retkeilymah­dol­lisu­udet: kuin­ka pitk­iä päivä­matko­ja voi tehdä ja kuin­ka riip­puma­ton tuulista voi olla, jos läh­tee joka aamu täy­del­lä akul­la ja lataa vähän lounastauollakin.

    Huomen­na tarkoi­tus men­nä mutkit­tele­via maaseu­ture­it­te­jä Hämeen­lin­naan ja tul­la suor­in­ta tietä takaisin. Siitä tulisi sel­l­ainen 220km. Aiem­paa koke­mus­ta on Ruotsin läpi­a­jos­ta, kolme läh­es 200 km päivää put­keen, sel­l­aisel­la kaupunkipyörällä.

  2. Poikkes­imme pyöräreis­sul­la Saulkrastis­sa joku vuosi sit­ten Niz­zan matkara­portin perus­teel­la. Hotellin nimi oli Marve. 

    Valitet­tavasti Oden edessä ole­vat matkak­ilo­metrit ovat aika tyl­siä. Via Balti­caa on siel­lä piir­ret­ty viivoit­timel­la ja rekkaa riit­tää. Vas­ta Eestin puolel­la saa­puu armah­dus; muka­va, van­ha Pär­nun tie alkaa aivan rajan pin­nas­ta (Ikla).

  3. Sähköavusteinen retk­i­fil­lari on ihan hyvä aja­tus, mut­ta akku­jen kesto vähän arve­lut­taa. Fil­lare­i­ta on eri­laisia, mut­ta omat koke­muk­seni sähköavusteis­es­ta eivät kan­nus­ta lähtemään retkelle.

    Kaupunki­olois­sa vai­htel­evas­sa ajos­sa (hidas­tuk­sia, mäkeä) moment­tian­turil­la varustet­tu Pana­sonicin elek­tron­i­ik­ka kestää yhdel­lä 10 Ah/26V akul­la suurim­mal­la avus­tuk­sel­la suo­ratankoisel­la napavai­hteisel­la 30 km. Pienem­mäl­lä avus­tuk­sel­la men­nään pidem­mälle, ja ilman avus­tus­ta tietysti rajat­tomasti. Maantiel­lä toden­näköis­es­ti pääsee pidem­mälle, pait­si sit­ten taas vastatuulessa.

    Ainakin tuo Pana­sonicin sys­tee­mi on siitä junt­ti, että lak­isääteinen nopeusra­joi­tus las­ke­taan kam­men pyöri­tysnopeud­es­ta. Tämä tarkoit­taa sitä, että kun avus­tus lakkaa suurim­mal­la vai­h­teel­la 25 km/h:ssa, se lakkaa alem­mil­la vai­hteil­la alem­pana. Reip­paan matkavauhdin ylläpitämisek­si pitää ajaa suurim­mal­la vai­h­teel­la, mut­ta sit­ten taas kadenssi putoaa epä­muka­van alas. (Enkä viit­si edes sanoa, onko joskus käynyt mielessä rat­taiden vai­h­t­a­mi­nen. Sehän olisi laitonta.)

    Toiselta puolelta sys­teemin eduk­si on las­ket­ta­va se, että sen aja­tus momentin mit­taamis­es­ta toimii hyvin. Kun kam­pea vään­tää vaikka­pa 20 Nm:n momen­til­la, laite lait­taa avus­tusasen­nos­ta riip­puen voimaa lisää 10 Nm, 20 Nm tai 30 Nm (muis­taak­seni). Tästä tulee aika lail­la ihmemieso­lo jalkoi­hin; ker­rankin tun­tuu siltä kuin jalois­sa olisi voimaa…

    Pana­sonicin sys­tee­mi lie­nee edelleen hienos­tunein, mut­ta muunkin­laisia sys­teemeitä on. Laki antaa kolme vaatimusta:

    1. avus­tus ei saa olla pääl­lä, jos aja­ja ei polje
    2. mak­simite­ho 250 W
    3. mak­siminopeus avus­tuk­sel­la 25 km/h

    Sähkö­fil­lar­in lois­tavin puoli on se, että se ihan oikeasti hävit­tää kak­si suur­ta pyöräi­lyn vetovoimaisu­ut­ta vähen­tävää tek­i­jää (vas­tatu­uli ja vas­tamä­ki). Lisäk­si se mah­dol­lis­taa kaupunki­olois­sa varsin pitkienkin matko­jen men­e­misen hyvin kil­pailukykyisel­lä vauhdil­la ilman kohtu­u­ton­ta hikeä. Käytän­nössä keskinopeus kaupungis­sa on 22–23 km/h mii­nus liikennevalot.

    Kulkuneu­von­akin sähköavusteinen fil­lari on ener­giate­hokas. Raskaal­lakin kelil­lä ja isol­la avus­tuk­sel­la on vaikea saa­da men­emään enem­män kuin 10 Wh/km. Tätä voi ver­ra­ta sähköau­to­jen tyyp­il­liseen luke­maan 200 Wh/km. Tässä mielessä näen sähköavusteisen pyörän uuden ajan kulkuneuvona.

    Odotan mie­lenki­in­nol­la retkitestin tuloksia!

  4. Tien­rak­en­t­a­mi­nen Latvi­as­sa ja Bal­ti­as­sa yleen­säkin haastellista.

    Esteinä ovat byrokra­tia ja korruptio.

    NL jäl­keen yksi­ty­i­somis­tus­ta puo­lus­te­taan äärimmäisyyteen.Niinpä yksi­ty­is­ten lunas­t­a­mi­nen yleiseen käyt­töön on tehty vaikeak­si ja kalliiksi.
    Niin­pä tiealuet­ta ei voi käytän­nössä laa­jen­taa helposti.

    Myöskin maan­omis­ta­jien selvit­tämi­nen on vaikeaa,sillä per­in­tövero­ja väl­tel­läk­seen mon­etkaan perikun­nat eivät jaa mai­ta ja omsi­ta­jien selvit­tämi­nen on vaikeaa.

    Lisäk­si kaik­ki omis­ta­jat on raa­hat­ta­va notaarin eteen henkilöl­lisyy­den tarkistamiseksi.

    Latvia, samoin kuin Viro ja Liet­tuakin laa­jsati ovat soramaita,joten sopi­vaa kiveä kan­tavaan rak­en­teeseen ja/tai asfalt­ti­in on vaikea löytää.Latviassa on saata­vana vain hiekkakiveä,joka mure­nee liiken­teen tärinästä.Kovempi kivi­laatu on tuo­ta­va kaukaa,esim Lem­minkäi­nen toi kiv­en Suomes­ta laivoilla .

    Niin­pä Via Balti­cas­ta tuli ainakin Lat­vian kohdal­la torso:Kapea ja huonos­ti perustettu.

    EU rahat häipyivät suurelta osalta parem­pi­in taskuihin

  5. @Marko, sähkö­fil­lari on paras juuri ret­ki- ja matkapyöräilyssä. Sil­loin pyörässä pitää olla kun­nolli­nen akku. Meil­lä on pyöris­sä Li-Ion 36 V15 Ah 540 Wh akut ja niil­lä ajaa yhdel­lä latauk­sel­la 120–180 km. Eli ajoai­ka on käytän­nössä raja­ton, sil­lä emme ainakaan me jak­saisi tuo­ta pitem­pään yht­enä päivänä ajaa vaik­ka olisi mil­laiset akut 🙂 Yöl­lä (tai mik­sei päiväl­läkin) tietenkin pitää olla lataus­mah­dol­lisu­us. Eli ihan erä­maa­han sähköpyöräl­lä ei kan­na­ta lähteä.

  6. Hilk­ka Hel­sti: Meil­lä on pyöris­sä Li-Ion 36 V15 Ah 540 Wh akut ja niil­lä ajaa yhdel­lä latauk­sel­la 120–180 km.

    Kiin­toisaa! Mitkä fil­lar­it, mitkä avus­timet? Kuin­ka paljon nuo avit­ta­vat? Saako tuon 120 km kun­non vas­tatu­uleen kuor­man kanssa?

  7. Pyörä oli sähköa­pun­sa hyvin naamioin­ut BH Emo­tion Neo. Hki-HML 105 km meni 5 m myötä­tu­u­lessa econ­o­my-avus­tuk­sel­la 4 tun­nis­sa ja rapi­at, akku­un jäi 20 %. Palu­u­ta ennen lounaal­la 2,5h lataus­ta, nousi 80 prossaan. Avus­tus­ta tarvit­si vas­tatu­uleen samal­la 25 keskinopeudel­la enem­män, akku hyy­tyi Keimo­las­sa. Kahvi­tauol­la lisää vir­taa muu­ta­man kilo­metrin mäki­in ja Haa­gan tienoil­ta sit­ten onnek­si lähin­nä alamäk­iä kotiin. 

    Ilman apua tuo on raskaampi kuin oma kaupunkipyöräni, mut­ta taval­lisia rumia sähköpyöriä se on usei­ta kilo­ja kevyem­pi. Pysty asen­to, joten ei opti­mi painaa sähköl­lä tuul­ta vas­taan maantiel­lä. Keskus­puis­ton kumpuil­evas­sa tuu­len­suo­jaises­sa maas­tossa aivan mah­ta­va, kaupunkipyöränä myös hyvä, eri­tyis­es­ti jos halu­aa näyt­tää coo­lil­ta. Design poikkeaa täysin tyyp­il­li­sistä sähköavusteisesta.

  8. @Viherinssi, mei­dän sähköpyöristä ja retk­istä voi lukea sivuil­ta http://sahkofillari.wordpress.com/
    Kalkhof­feil­la aje­taan. Akku­jen kesto riip­puu peruste­hon lisäk­si mon­es­ta asi­as­ta, kuten pyörän + lastin + aja­jan pain­os­ta, maas­tos­ta, tuules­ta jne.

  9. Hilk­ka Hel­sti:
    @Viherinssi, mei­dän sähköpyöristä ja retk­istä voi lukea sivuil­ta http://sahkofillari.wordpress.com/
    Kalkhof­feil­la aje­taan. Akku­jen kesto riip­puu peruste­hon lisäk­si mon­es­ta asi­as­ta, kuten pyörän + lastin + aja­jan pain­os­ta, maas­tos­ta, tuules­ta jne.

    Kiitok­sia tiedoista, hieno blogi!

    Ajo­matko­jen erot kävivätkin blo­gista irti, johtu­vat pääosin kahdes­ta syys­tä. Oma ajo­ta­pani on epä­taloudelli­nen (pysähdyk­siä, keskinopeus paljon korkeampi, paljon suur­in­ta avus­tus­ta), ja akkukin on käyt­tämässäni vehkeessä paljon pienem­pi (260 Wh vs. 540 Wh). Voiman­si­ir­to muuten on sama ilmeis­es­ti vai­hteis­toa myöten.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.