En ollutkaan pienen hotellimme ainoa pyöräilijä. Siellä yöpyi myös kaksi vanhempaa Itävallassa asuvaa amerikkalaista (?), jotka olivat matkalla Nordkapiin. Eikä ollut edes heidän ensimmäinen pitkä matkansa, vaan ymmärtääkseni neljäs, jos alle viiden tuhannen kilometrin matkoja ei lasketa. Istanbuliin päätyneen matkan pituudeksi nyt esimerkiksi oli tullut 7500 km. Jotenkin omanarvontuntoni laski, enkä maininnut vaatimattomasta Nizzan matkastani mitään.
Yöllä oli raju ukonilma ja satoi äänestä päätellen aivan kaatamalla. Kaunasin tietoja minulla ei ole, mutta lähellä Birzaissa satoi yöllä 50 mm. Pohdin sitäkin, kannattaako lähteä ollenkaan. Kaatosateessa ei voi ajaa, mutta helteellä pieni sade on parempi vaihtoehto kuin kuuma auringonpaiste.
Foreca oli parantanut tarjoustaan luvaten kertoimella sata, että välillä 6–18 sataa (p=99%). Vaikka aamulla näytti siltä, että ovat tällä kertaa oikeassa, olisin tuolla kertoimella kyllä lyönyt vetoa – ja olisin taas voittanut. Ei pisaraakaan.
Aamulla ilma tuntui jopa kylmältä. (Oikeasti 23 astetta!) . Niin sitä keho sopeutuu.
Reittiä suunnitellessa kannattaa selvittää, missä menee vanha tie. Tärkeimpien kaupunkien välille on yleensä rakennettu uusi nopea ja suora tie, jota on tylsä ajaa, mutta vanha tie, joka kiertelee kyläkeskusten kautta mennen silti melko suoraan, on jätetty jäljelle. Valitsin nytkin sellaisen, eikä se ollut kuin kilometrin pidempi. Jokseenkin samaa reittiä olin polkenut kovaan vastatuuleen toiseen suuntaan vuonna 2007 matkalle Nizzaan.
Alkumatkasta yöllinen myrsky oli kaatanut puita tielle. Palokunta oli niitä paraikaa raivaamassa. Paikka paikoin tulviva vesi oli tuonut tielle soraa ja parissa paikassa piti ajaa tien yli virtaavan kymmenen sentin tulvavirran läpi. Aamuyöstä tämä matka olisi ollut paljon vaikeampi.
Päivän etappi oli aivan ihana. Tie oli hyvässä kunnossa, ei juuri mäkiä, maisema hienoa. Pyörä kulki kuin unelma. Ajoin matalalla sykkeellä, mutta joutuisasti. Paljon ei tarvinnut pysähdellä, vaikka lämpötila nousi taas jonnekin hellelukemiin. Keho sopeutuu. 114 kilometriä meni kuin tyhjää vain. Kovin ovat kilometrit pyöräilijälle eripituisia.
Urheilujuomani loppui, eikä sitä täältä sunnuntaina saa mistään.
Panevezys on Liettuan viidenneksi suurin kaupunki, jossa on asukkaita noin 119 000. Keskusta on hyvin väljä ja siellä on paljon avaria puistoja. Ydinkeskustaksi kutsuttu torikin on selvä ei-kaupallinen puisto. Kuitenkin kaupungin halkaisee aivan brutaali keskeltä aidattu liikenneväylä.
Ajaessani sisään kaupunkiin bongasin mielenkiintoisen näköisen vanhan puisen omakotialueen. Kävin ruokailtuani katsomassa. Paljon tuli kuvia.
Sillä Forecan säätiedotuksella on ulkomailla ja usein jopa Helsingissä lähinnä komiikka-arvo.
Käytän itse pääosin hyväksi havaitsemaani WeatherPro ohjelmaa kännykässä. Se on MeteoGroupin tekele ja sitä vastaan en löisi vetoa, toisinkuin Forecaa vastaan.
Forecan pitkän ajan sääennustukset ovat olleet varsin hyviä, mutta heidän metodinwsa ei anna hyviä paikallisia lyhyen ajan ennusteita.
Hoteinta hottia taalla jenkeissa on urheilusuorituksen jalkeen juoda kylmaa maito- kaakaota. Sita ei toki saa pyoralle mukaan mutta ehka loytyy seuraavasta majapaikasta. Kokeile sita urheilujuoman korvikkeena.
Urheilujuomaa ei voi korvata millään, mitä juodaan suorituksen jälkeen, koska nestettä tarvitaan suorituksen aikana. Urheilujuoman tarkoitus on imeytyä hyvin — pelkkä vesi jää helposti vatsalaukkuun höskymään — tuottaa tarpeellinen määrä sokeria oheispolttoaineeksi rasvalle sekä korvata hikoilussa menetetty suola. Urheilujuoma on pääasiassa suolaa ja sokeria (sen voi hätätilassa korvata itse tehdyllä sekoituiksella, mutta se ei toimi yhtä hyvin) Koska suolan juominen ei ole cool, suolaa kutsutaan urheilujuokmissa elektrolyyteiksi.
Kuvaavaa kehon sopeutumisesta tosiaan. On jotensakin ihmeellistä, miten lämpötilan kanssa sopeutuminen tapahtuu aivan huomaamatta. Oma kokemukseni on, että reilu +30-keskilämpötiloihin sopeutuu ihan hyvin, ja kun eilen lähdin aamulenkille poikkeuksellisen kylmään ilmaan (+24) se todellakin tuntui kylmältä.
En tiedä päteekö tämä pyöräilijöille, mutatis mutandis:
http://www.irunfar.com/2010/04/heat-acclimation-for-runners.html
Pohdiskelin tuota kesäsään ennustelua. Voisikohan merkitystä olla myös sillä, että kesäisin sateet ovat useammin peräisin kohoavista ilmavirtauksista (konvektiosateita; kuurosateita), jotka ovat paikallisia, yllättäviä ja joiden sijainnin tarkka ennustaminen lienee lähellä mahdotonta.
Esimerkiksi ilmatieteen laitos ei viime päivinä edes yrittänyt ennustaa sadetta eksaktisti, vaan ilmoitti missä päin näille kuuroluonteisille sateille otollinen ilmamassa liikkuu. Sama ilmiö on havaittavissa viiden päivän sääennusteiden muuttumisessa. Parin päivän päähän ennustaminen ei selvästi onnistu, vaan aurinko vaihtuu sadepilveen ja päinvastoin edestakaisin jatkuvalla syötöllä.
Rintamasateet ovat ilmeisesti jo huomattavasti helpompia ennustaa. Eivätkös ne Euroopan sateet kuitenkin ole olleet niitä konvektiotyyppisiä viime päivinä, joten forecalla on toisaalta ollut vaikea työ antaa niistä tarkkoja ennusteita. Kokonaan toinen asia on, ettei silloin pidä tehdä mitään sadanprosentin väitteitä, jos tietää ettei niihin kykene.
Osmo selittikin urheilujuoman tarkoituksen ja tuo on varmaankin tarkoitettu palautusjuomaksi koska kaakaossa on sokeria ja maidossa proteiinia.
Suosittelen kaikille kunnolla liikkujille urheilujuomaa suorituksen ajaksi ja palautusjuomaa lopuksi.
Kaupallisen urheilujuoman voi korvata: Vichy sekä omenatuoremehu. Siinä on suolat ja sokerit sekä hyvä ja raikas maku. Tällä on sotkettu 30 vuotta. Suorituksen jälkeen siihen voi lisätä tilkan vakoviiniä = loppuverryttely ja rentoutus ´) .
Pohjois Espanjassa ihmettelin Forecan huono tasoa toukokuulla.
Syy selvisi pari päivää myöhemmin kun oltiin jo kuljettu jonkin verran.
Kun katsoin sääkarttaa niin paikka oli pari sataa kilometria väärässä suunnassa.
Pärnussa käyn usein ja aika metsässä Foreca on ennustusten kanssa. Kuinka ollakaan huonompi.
Lieneekö samat taustat kuin muutama vuosi sitten kun Lontoossa asuessani ihmettelin miksi ilmoitettu korkein päivälämpötila oli aina liian matala Suomen säälaitoksilla.
Jossain vaiheessa selvisi että lämpötila ei ole ylin vaan Suomen aikaan klo 12 lämpötila. Lontoossa kello on silloin 10 ja lämpimin aika jossain klo 16 aikaan. Yleensä monta astetta korkeampi.
Moskovassa taitaa olla tuohon aikaan korkein lämpötila. Ettei vain ole Suomettumista tuossakin kohdassa.
Nyt se näyttää olevan klo 15 aikaan Suomen ajassa.
Parempi. Mutta eihän se kerro mitään eri aikavyöhykkeiden todellisuudesta?
Ravinnon sopivuus riippuu tietysti aina yksilöstä, mutta yleisesti rauhallisessa pitkäkestoisessa liikunnassa toimii hyvin vesi ja kuivahedelmät, esim. rusinapähkinä sekoitus tai vaikka kuivatut taatelit.
Veteen voi sekoittaa ripauksen mineraalisuolaa tavallisen suolan sijaan. esim. Pan suolaa, joka sisältää paljon vähemmän natriumkloridia ja enemmän kaliumia ja magnesiumia, jotka ovat tärkeitä palautumisen kannalta. Samoin esim. hunaja (fruktoosia) toimii hyvin veteen sekoitettuna.
Palautusjuomana yllä mainittu maitokaakao on erinomaista, maito sisältää heraproteiineja ja kaseiineja joita lihakset käyttävät.
Aatteellisessakin mielessä pyrin hyödyntämään aina mahdollisimman luonnollista ja prosessoimatonta ravintoa. Urheilujuomista ja ‑geeleistä saan usein vain ilmavaivoja. Lisäksi ne ovat kalliita ja teollisesti tuotettuja.
Terveisin entinen kilpaurheilija, nykyinen kuntourheilija.
Jatkaakseni Kaakao-vyörytystä 😉
Palautusjuomana Kaakao on oiva, mutta kannattaa satsata sellaiseen oikeaan Kaakaoon ei mihinkään sokeripommiin. 100 g kaakaojauhetta siältää 520 mg magnesiumia — eli erittäin paljon. Taisi olla ihan ruoka-aineiden top 3:ssa magenesiumpitoisuutensa osalta. Magnesium pitäisi puolestaan vähentää lihaskramppien määrää. Tien päällä kannatta kyllä vedellä sitä urheilujuomaa. Ja syödä taateleita ja banskuja.
Palautusjuomana maitokaakao on todellakin todettu parhaaksi tutkimuksessa joka julkaistiin International Journal of Sport Nutrition and Exercise Metabolism. Mitkään “merkkijuomat” eivät sille pärjänneet vaikka niissä oli sama proteiini/hiilihydraattisuhde.
http://www.cbsnews.com/stories/2006/02/24/health/webmd/main1342839.shtml
Tuota noin… eikös urheillessa pitäisi fruktoosia oikeastaan vältellä, koska se pitää prosessoida maksassa ennen kuin muu elimistö voi sitä hyödyntää? Glukoosia lihakset voivat sen sijaan käyttää suoraan energian lähteenä. Lisäksi pelkkä fruktoosi taitaa imeytyä heikommin kuin glukoosin seurassa.
Mallassokeri (tai maltodekstriini, kuten sitä urheilijoille myydään) olisi ehkä optimaalinen, mutta itse olen pärjännyt tavallisella sakkaroosilla ja maldonin merisuolalla (sinänsä suolan laadulla ei kait liene niin väliä, mutta kun ko. suolaa sattuu muuten olemaan aina kaapissa…) Tosin omat urheilut ovat yleensä joko pitkäkestoisia ja matalasykkeisiä tai sitten lyhytkestoisia ja täysillä vedettyjä — pitkällä pyörälenkillä voisi ehkä tavita toisenlaista nesteytystä.
Pitkäkestoisessa (4–8h) kevyessä rasituksessa, esim. pyöräilyssä, hitaammat sokerit tasaisemmin energiaa kuin glukoosi.
Yritin siis sanoa, että napostelen pitkillä lenkeillä itse mieluummin banaania ja kuivattuja hedelmiä ja juon vettä, kuin että joisin urheilujuomaa. Nämä kaikenlaiset ravontosuositukset ovat tietysti makuasioita, ja usein yksilölliset erot ovat suuria.
Aika ammattimaista on nykyään pyöräilykin. Minun amatöörimäisillä (noin 100 km/vrk) pyöräretkillä on riittänyt vesi, kahvi ja pulla. Ongelmana ei yleensä ole se, etteivät lihakset jaksaisi (en aja hirveän lujaa), vaan se että takapuoli puutuu.
Miten ihmeessä pyöräily kelpaa esimerkiksi kevyestä rasituksesta? 😉
Nopeiden sokereiden laittaminen urheilujuomaan perustunee siihen ideaan, että koska nestettä nautitaan vähän väliä (ainakin pitäisi), niin energiaa tulee ihan riittävän tasaisesti. Lisäksi, kun sitä sokeria on käytännössä joku 2–3 rkl per litra (joulun alla räntäsateessa golfatessa ehkä 5 rkl/l — mutta se alkaa olemaan ehdoton maksimi), niin ei sitä sokeria tosiaankaan pääse missään vaiheessa liikaa tulemaan kulutukseen nähden.
No, minulla on yhden kerran iskenyt pelkän veden kanssa imeytymishärö ja seurannut vatsan kouristelu, holtiton yrjöäminen ja puolittaista sekavuutta aiheuttanut nestehukka olivat sellainen kokemus, että en enää ikinä juo liikkuessani muuta kuin nestettä, jossa on lämpötilaan, suorituksen rasitukseen ja kestoon yms. optimoitu sokeri- ja suolapitoisuus. Käytännössä siis kotona sotkettua taloussokeri-merisuola-litkua, joka on maustettu olemattomalla lirauksella kevytmehua.
Vesa, jos ajaa vähän kovempaa, eli pohkeet yms lihakset vähän kovemmilla, ei takapuoli joudu pidättelemään niin paljon painoa eikä samalla tavalla puudu. Tottakai myös satula ja keskikehon lihaskunto vaikuttaa.
Pyörämatkoilla käytän ajonaikaisena juomana kivennäisvettä. Sitä saa ostettua edullisesti joka paikasta. Kivennäisvesi tuntuu imeytyvän paremmin kuin pelkkä vesi ja siinä on myös vähän makua.
Kaakaosta en osaa sanoa mitään mutta Baltiassa saa kefiiriä, joka on ehkä maailman paras palautusjuoma. Paikalliset käyttävät sitä yleisesti krapulan parantamiseen eli jotakin taikaa siinä täytyy olla.
Kannattaa lukea tämä juttu:
http://www.ts.fi/teemat/terveys/353912/Banaani+paihittaa+urheilujuoman
Vesi ja banaani on hyvä yhdistelmä eikä maksa niin paljoa.
Urheilujuomien litkimisestä eivät myöskään hampaat tykkää.
Juoda pitäisi pieniä määriä kerrallan. Isoista tulee helposti rekyyli
Totta.
Kivennäisvedessä on suoloja ja sen vuoksi se imeytyy nopeammin kuin vesi.
There is a new comment to Kaunas – Panevezys.
Comment Link: http://www.soininvaara.fi/2012/07/08/kaunas-panevezys/comment-page‑1/#comment-212749
Author: Matti
Comment:
Pyörämatkoilla käytän ajonaikaisena juomana kivennäisvettä. Sitä saa ostettua edullisesti joka paikasta. Kivennäisvesi tuntuu imeytyvän paremmin kuin pelkkä vesi ja siinä on myös vähän makua.
Kaakaosta en osaa sanoa mitään mutta Baltiassa saa kefiiriä, joka on ehkä maailman paras palautusjuoma. Paikalliset käyttävät sitä yleisesti krapulan parantamiseen eli jotakin taikaa siinä täytyy olla.