(Tästä artikkelista on tarkoitus jalostaa osaksi kaupunkisuunnittelua käsittelevää pamflettia, jonka Otso Kivekäs, Mikko Särelä ja minä aiomme julkaista vielä ennen kunnallisvaaleja. Tätä artikkelia muokataan vielä saadun palautteen perusteella. Pamflettiin tulossa olevia jo aiemmin julkaistuja tekstejä on Liikkumistarpeista ja Kolme tapaa elää. Olen julkaissut tämän myös Ihmisten kaupunki ‑blogissa, jossa muutoinkin käydään mielenkiintoista keskustelua kaupunkisuunnittelusta.)
Helsingissä on noin 230 000 autoa. Niiden säilytys vie tilaa noin seitsemän miljoonaa neliömetriä eli seitsemän neliökilometriä joko asfalttikenttää tai rakennettua pysäköintilaitosta. Tilan raivaaminen pysäköinnille on vaikeimpia kaupunkisuunnittelun haasteita. Osa autoista vaatii kaksi pysäköintipaikkaa, toisen työpaikan luona. Lisäksi kauppojen yhteydessä on pysäköintitilaa.
Kaupunki toimii sitä paremmin, mitä tiiviimmin rakennettu se on. Tiiveys tietysti myös maksaa, kun puistot jäävät pieniksi ja lasten leikkeihin ei ole tilaa. Pysäköinti alentaa tiiviyttä ilman, että lapset saisivat tilaa leikeilleen tai tilaa jäisi puistoille ja istutuksille. Väljästi rakentaminen pidentää matkoja – ja lisää auton tarvetta. Punavuori ja Töölö ovat suosituimpia asuinalueita Helsingissä, mutta sellaista ei saa enää rakentaa, koska ne eivät täytä pysäköintinormia.
Viikkiläinen pihanäkymä
Jatka lukemista “Pysäköinti”