(Tästä artikkelista on tarkoitus jalostaa osaksi kaupunkisuunnittelua käsittelevää pamflettia, jonka Otso Kivekäs, Mikko Särelä ja minä aiomme julkaista vielä ennen kunnallisvaaleja. Tätä artikkelia muokataan vielä saadun palautteen perusteella. Pamflettiin tulossa olevia jo aiemmin julkaistuja tekstejä on Liikkumistarpeista ja Kolme tapaa elää. Olen julkaissut tämän myös Ihmisten kaupunki -blogissa, jossa muutoinkin käydään mielenkiintoista keskustelua kaupunkisuunnittelusta.)
Helsingissä on noin 230 000 autoa. Niiden säilytys vie tilaa noin seitsemän miljoonaa neliömetriä eli seitsemän neliökilometriä joko asfalttikenttää tai rakennettua pysäköintilaitosta. Tilan raivaaminen pysäköinnille on vaikeimpia kaupunkisuunnittelun haasteita. Osa autoista vaatii kaksi pysäköintipaikkaa, toisen työpaikan luona. Lisäksi kauppojen yhteydessä on pysäköintitilaa.
Kaupunki toimii sitä paremmin, mitä tiiviimmin rakennettu se on. Tiiveys tietysti myös maksaa, kun puistot jäävät pieniksi ja lasten leikkeihin ei ole tilaa. Pysäköinti alentaa tiiviyttä ilman, että lapset saisivat tilaa leikeilleen tai tilaa jäisi puistoille ja istutuksille. Väljästi rakentaminen pidentää matkoja – ja lisää auton tarvetta. Punavuori ja Töölö ovat suosituimpia asuinalueita Helsingissä, mutta sellaista ei saa enää rakentaa, koska ne eivät täytä pysäköintinormia.
Viikkiläinen pihanäkymä
Talvisin lumi mahdu ei kantakaupungissa oikein minnekään, koska pysäköidyt autot vievät alunperin lumelle tarkoitetun tilan.
Maanalaiset pysäköintipaikat poistavat pysäköinnin haitat, mutta ne maksavat paljon, olosuhteista riippuen 20 000 – 70 000 euroa. Todellisuudessa maanpäällinen paikka on vielä kalliimpi, kun lasketaan mukaan menetetyn rakennusoikeuden arvo. Kadunvarteen pysäköidyt autot lisäävät katujen ylläpidon ja lumen poiston kustannuksia huomattavasti. Syrjäisissä lähiöissä halvalla toteutettu pysäköinti maan päällä on perusteltua, mutta ei kantakaupungissa. Kyse ei ole mistään spekulatiivista arvoista, vaan siitä, että moni haluaa asua kantakaupungissa ja pysäköinti kilpailee tilasta ihmisten kanssa. Yksi pysäköintipaikka vie tilaa noin 25-35m2, eli lähes saman verran kuin keskimääräisellä helsinkiläisellä on asuintilaa.
Kantakaupungissa vanhojen talojen alle ei ole rakennettu pysäköintihalleja eikä pihoilla ole ainakaan virallisesti tilaa autoille. Asukkailla on oikeus saada hallussaan oleville autoille lähes ilmainen asukaspysäköintitunnus, yhden jokaista ajokortin omaavaa perheenjäsentä kohden. Se oikeuttaa maksuttomaan pysäköintiin kadun varressa. Muilla pysäköinti maksaa paikasta riippuen kahdesta neljään euroa tunnissa. Pysäköintitunnus maksaa 105 euroa vuodessa, eli 8,75 euroa kuussa. Tunnus on ostettava koko vuodeksi.
Asukaspysäköintipaikkoja on noin 19 000 ja tunnuksia on liikkeellä noin 27 000. Tunnuksen ostaminen ei siis takaa parkkipaikkaa. Jotta ongelma ei uudisrakentamisen myötä pahenisi, uusiin kiinteistöihin vaaditaan pysäköintipaikkoja noin kaksi pysäköintipaikkaa kolmea asuntoa kohden. Tämä vaatimus lisää tiiviisti rakennetuilla alueilla rakennuskustannuksia keskimäärin noin 500 eurolla asuinneliöltä.
Uudet ja vanhat kiinteistöt ovat siis kovin eriarvoisessa asemassa keskenään. Toiset saavat pysäköidä käytännössä ilmaiseksi, toiset joutuvat maksamaan pysäköinnistä enemmän kuin autostaan. Pienempiinkin eriarvoisuuksiin ovat oikeusoppineet puuttuneet, mutta tämän he hyväksyvät tai eivät ole sitä huomanneet. Eriarvoisuus ei ole pysäköinnin ongelmista suurin. Pahinta on, että nykypolitiikka pakottaa kalliisiin ja tehottomiin investointeihin.
Pysäköintitunnuksen halvasta hinnasta valittavat myös monet autoilijat, koska tunnuksella ei nyt saa paikkaa. Pelkästään kesällä käytössä olevaa autoa on edullisinta seisottaa muu aika kadulla oven edessä. Talvella lumi paljastaa, ettei osaa kadunvarteen pysäköidyistä autoista ole liikutettu talven aikana kertaakaan. Yli kolmetuhatta autoilijaa luopui tunnuksestaan, kun sen hinta nostettiin 36 eurosta sataan euroon vuodessa. Pieni on siis pysäköintioikeudesta koettu hyöty ollut. Kolmetuhatta pysäköityä autoa vie kadunvartta 40 kilometrin verran, kun otetaan huomioon porttikäytävät ja risteysalueet. Jos asukaspysäköintitunnuksen hinta nostettaisiin realistiselle tasolle, sen lunastaneet voisivat olla paljon varmempia paikan löytymisestä. Olisi myös järkevää, että tunnuksen voisi ostaa vain osaksi vuodesta ja että tunnus maksaisi lumisena aikana selvästi enemmän kuin muulloin, jotta kesäautot vietäisiin muualle säilytettäväksi.
Asukaspysäköintitunnusta vaaditaan vain osassa kaupunkia. Muualla kadun varteen saa pysäköidä ilmaiseksi. Jos tämän ei katsota loukkaavan yhdenvertaisuutta, voisiko ajatella, että tunnuksen hinta vaihtelisi alueittain sen mukaan, kuinka suuri ylikysyntä alueen paikkoihin kohdistuu? Vaihteleehan pysäköintimaksukin.
Rakennuslaki määrää asuinkiinteistöt toteuttamaan tarpeellisen määrän pysäköintipaikkoja. Tuo määrä päätetään kaavoituksen yhteydessä. Helsingissä asia on normitettu niin, että (tähän ne tarkat luvut, en muista ulkoa).
Miten on mahdollista, ettei pysäköintipaikkojen optimaalinen määrä riipu lainkaan niiden hinnasta? Voisi ajatella, että siellä, missä paikkojen järjestäminen maksaa tuhat euroa paikkaa kohden, niitä kannattaisi tehdä enemmän kuin siellä, missä paikan hinnaksi tulee seitsemänkymmentätuhatta euroa. Taloustieteissä oikeaksi pysäköintipaikkamääräksi määritellään se määrä, jonka autoilijat ovat valmiit lunastamaan tuotantokustannushintaan.
Pysäköinnin ongelma ei ole huutava siellä, missä sen järjestäminen on halpaa. Tilanne on aivan toinen rakennettaessa Helsingin rantoja. Esimerkiksi Jätkäsaareen on tulossa asuinpinta-alaa 600 000 kerrosneliötä, jolloin asumista palvelevia pysäköintipaikkoja vaaditaan rakennettavaksi noin 4500. Investointina tämä on luokkaa 200 miljoonaa euroa. Yhteensä Helsingissä ollaan kaikessa hiljaisuudessa tekemässä jätti-investointia pysäköintiin. Pelkästään Jätkäsaaressa, Kalasatamassa ja Kruunuvuorenrannassa pysäköinti maksaa vähintään 600 miljoonaa euroa, eikä pysäköintivaatimusten takia menetetty rakennusoikeus ole mukana luvussa. Investointi on järjettömän kallis siitä saatuihin hyötyihin nähden. Lisäksi tulevat työpaikkojen pysäköintipaikat, mutta niiden rakentaminen on vapaaehtoista, joten jos haaskaavaa rahankäyttöä esiintyy, se on investoijan oma vika. Maanalaiset paikat ovat satamalta vapautuvilla alueilla kalliita, koska ne joudutaan tekemään meren pinnan alapuolelle.
Nykyinen pysäköintipolitiikka johtaa satojen miljoonien eurojen tuhlaukseen Helsingin rantoja rakennettaessa. Talousjärjestelmämme perustuu periaatteeseen, jonka mukaan on järkevää tuottaa vain hyödykkeitä, joita joku haluaa ostaa tuotantokustannukset peittävään hintaan. Tästä poikkeuksena ovat vain koulutuksen tai terveydenhuollon kaltaiset hyödykkeet, joita subventoidaan yhteiskunnallisista syistä. Autoa ei tällaisena pidetä liikuntavammaisten autoja lukuun ottamatta, joten autopaikkaakaan ei voi sellaisena pitää. Jos autopaikan rakentaminen maksaa 50 000 euroa, mutta sen käyttäjä pitää sitä vain 10 000 euron arvoisena, syntyy 40 000 euron hyvinvointitappio. Kaikki myöntävät, ettei uusien asuinalueiden pysäköintipaikkoihin löydy mitenkään tarpeeksi vapaaehtoisia maksajia. Jos maksuhalukkuutta on vain kolmensadan miljoonan euron verran, autopaikkavaatimus tuottaa siis vähintään kolmensadan miljoonan menetyksen.
Esitämme, että Helsingissä siirrytään käytäntöön, jossa asunto-osakeyhtiöitä ei velvoiteta rakentamaan pysäköintipaikkoja, vaan asia annetaan markkinoiden ratkaistavaksi. Rakennettaessa kaupungin maalle tontinluovutusehtoihin laitetaan, ettei pysäköinnin kustannuksia saa sälyttää asuntojen hintaan, vaan asunnot ja parkkipaikat myydään tai vuokrataan erikseen. Kaavoituksen tulee kuitenkin mahdollistaa riittävän parkkipaikkamäärän rakentaminen joko heti tai myöhemmin. Pysäköinnin järjestämisestä alueella voisi huolehtia alueellinen pysäköintiyhtiö, joka voi omalla kustannuksellaan vastata pysäköintihallien rakentamisesta myös uudisrakennusten alle. Se asettaisi pysäköintimaksut omakustannusperiaatteen mukaan niin, että saa pääoma- ja käyttökustannuksensa katetuksi. Monopolihinnoittelun ehkäisemiseksi kyse voisi olla vaikka alueen autonomistajien muodostamasta osuuskunnasta.
Ilmeisesti tämän toteuttamiseksi tarvitaan muutosta rakennuslakiin. Asuinkiinteistöille asetettu velvoite rakentaa pysäköintipaikkoja tulee poistaa joko koko maasta tai kohdennetuilla alueilla. Autopaikkavelvoite voi olla järkevä muualla, mutta tiiviissä kaupunkirakenteessa se on kohtuuton.
Paikallaan olisi myös tarkennus lakiin asunto-osakeyhtiöistä. On erittäin yleistä, että jokainen asukas on maksanut autopaikoista asuntonsa hinnassa huomattavan summan, mutta paikat on jaettu käytännössä ilmaiseksi joillekin asukkaista. Jo nykyistä lakia tulkiten tällaista käytäntöä voi pitää lainvastaisena, koska se asettaa osakkaat eriarvoiseen asemaan keskenään. Oikeudenmukaista olisi huutokaupata paikat vuosittain vaikkapa niin, että maksimihinta olisi rakennuskustannuksista johdettu hinta.
On vahvoja argumentteja pakottaa rakentamaan pysäköintipaikkoja. Niiden rakentaminen on pakollista monessa maassa. Yleensä pakkoa ei ole sidottu asumiseen vaan auton omistamiseen. Näin on esimerkiksi Japanissa, jossa autoa ei voi hankkia osoittamatta, missä sitä on tarkoitus säilyttää.
Pysäköinnin irrottamiseen asunnon hinnasta on esitetty lukuisia vastaväitteitä. Kommentoimme tässä niistä yleisimpiä.
Normi on liian väljä eikä tiukka. Monin paikoin, esimerkiksi Arabianrannassa, pysäköintipaikkoja on määrätty rakennettavaksi liian vähän eikä liian paljon ja nyt niistä on pulaa. Näin on käynyt, koska käyttäjälleen pysäköintipaikka on lähes ilmainen. Pysäköinnin kysyntä riippuu sen hinnasta kuten minkä tahansa hyödykkeen kysyntä. Kun pysäköintipaikkojen hinta on ensin sisällytetty kaikkien asuntojen hintaan, paikan vuokraaja maksaa siitä vain symbolisen vuokran. Kolmen prosentin korkokannalla ja kolmenkymmenen vuoden kuoletuksella 50 000 euroa maksaneen paikan oikea vuokra on runsaat 200 euroa kuukaudessa pääomavuokraa ja hoitokulut päälle. Paikat olisivat riittäneet mainiosta, jos niistä olisi peritty oikeaa vuokraa. Itse asiassa Arabianrannasta saa autopaikan paljon halvemmalla kaupallisesta pysäköintihallista. Niitä ai haluta käyttää, koska ne ovat kalliita, mutta enemmän ne olisivat maksaneet, jos kaavoittaja olisi määrännyt asunto-osakeyhtiöt rakentamaan paikat omalla kustannuksellaan.
Kysyntä kasvaa ajan myötä. Uutta asuntoa ostavat ovat pienituloisia ja veloissaan. Tulojen ja perheen kasvaessa auton hankinta on edessä. Pysäköintipaikkojen rakentaminen talon alle jälkikäteen on kallista, ellei suorastaan mahdotonta. Kaupallinen pysäköintiyhtiö ei voi toteuttaa paikkoja etupainotteisesti, koska ensimmäiset vuodet tuottavat tappiota.
Tässä on järkeä, mutta asiaa ei pidä liioitella. Talouselämässä on selvitty hankalammistakin asioista. Jos kaupallinen investoija ei pysty arvioimaan pysäköintipaikkojen tarvetta, mistä kaavoittaja sen tietää? Kaavoittaja voi tulla asiassa vastaan kaavoittamalla pysäköintitilaa – esimerkiksi maanpäällisen pysäköintitalon – toteutettavaksi myöhemmin. Kannattaa joka tapauksessa tehdä hyvä arvaus siitä, mikä tulee olemaan paikkojen kysyntä tulevaisuudessa. Jätkäsaaressa 4500 autopaikkaa on hyvin huono arvaus, jos paikasta joutuu maksamaan 250 – 300 euroa kuussa.
Duunarin on voitava ostaa auto. Demarien vastaväite on, ettei autopaikkaa ei voi myydä erikseen, koska siitä tulisi niin kallis, ettei duunarilla olisi varaa pitää autoa. Argumentti on suorastaan kummallinen. Autopaikka ei muutu sillä halvemmaksi, että sen ostaminen on pakollista asunnon yhteydessä. Sen sijaan autopaikan hinnan lisääminen asunnon hintaan karkottaa nekin vähävaraiset, joilla ei ole autoa ja jotka joutuisivat maksamaan varakkaampien autopaikoista.
Tarvitaan yhteisvastuullisuutta. Kokoomuksen Risto Rautava sanoi Helsingin Sanomien palstoille, että opettajapariskunnalla ei ole varaa maksaa itse autopaikastaan. Tarvitaan asunto-osakeyhtiön sisäistä solidaarisuutta autopaikan kustannusten jakamiseen. Kummallinen argumentti tämäkin. Köyhän perushoitajan, jolla ei ole varaa omaan autoon, pitää maksaa opettajapariskunnan kahdesta autopaikasta? Jätkäsaareen opettajapariskunnalle ei ole varaa vaikka perhe ei tarvitsisi autoa, koska heillä ei ole varaa maksaa muiden autopaikoista.
Valikoi vääränlaisia asukkaita. Jos autopaikan maksaminen ei olisi pakollista, Helsingin rannoille kasautuisi autottomia ja hyvät veronmaksajat kaikkoaisivat Espooseen. Tätä se kuntien välinen kilpailu teettää. Kokoomuksen kannattaisi perehtyä tarkemmin Katajanokan ja Kruununhaan tulotasoon. Autopaikkojen puute ei ole proletarisoinut niitä.
Pysäköivät sitten muualle. Tämä pitää paikkansa, jos rakennetaan uudisrakennus vanhojen viereen alueella, jossa on asukaspysäköintiä, mutta ei päde vaikkapa Jätkäsaaressa, jossa niitä asukaspysäköintipaikkoja ei ole eikä tule. Kadunvarteen pysäköinti maksaa neljä euroa tunnissa ja luvattomille paikoille pysäköinti 80 euroa kerta. Ongelmana tässä on asukaspysäköintitunnuksen aivan liian matala hinta.
Vanhoilla alueilla täydennysrakentamisessa voisi ajatella, että uusien talojen asukkailla ei ole oikeutta asukaspysäköintitunnukseen. Tätä on pidetty syrjivänä. Miten se olisi sen syrjivämpää kuin uusille taloille asetettu velvoite rakentaa tolkuttoman kalliita pysäköintipaikkoja, tarvitaan niitä tai ei.
Hyödyt
Jos pysäköinnin kustannukset kohdennettaisiin auton käyttäjille, saavutettaisiin huomattavia taloudellisia hyötyjä. Kyse on aivan oppikirjataloustieteestä eikä asiaa siksi oikeastaan tarvitsisi selostaa enempää. Hinta saa ihmiset sopeutumaan niukkuuteen järkevästi. Jos pysäköintipaikan rakentaminen maksaa 10 000 euroa, siitä perittävä oikeuden pääomavuokra on 42 euroa kuussa. Jos paikan rakentamiskustannukset ovat 50 000 euroa, oikea pääomavuokra on 200 euroa kuussa ja niin edelleen, kun koroksi oletetaan kolme prosenttia ja investointi kuoletetaan 30 vuodessa. Mitä pysäköinnin oikea hinnoittelu saisi aikaan?
Kantakaupungissa asuvista kotitalouksista puolella ei ole autoa. Sinne, missä pysäköinti on hyvin kallista, valikoituisi tietysti suhteessa enemmän niitä, jotka tulevat toimeen ilman autoa, koska ovat töissä lähellä eivätkä tarvitse autoa muualla liikkumista varten. Tämä on täysin kansantaloustieteen peruspilarin, suhteellisen edun periaatteen mukaista.
Moni helsinkiläinen ei tarvitse autoa Helsingin sisäisessä liikenteessä, vaan auto on hankittu, kun silloin tällöin matkustetaan muualle. Jos pysäköintipaikka on kaksi kertaa kalliimpi kuin auto, auton vuokraamisen kannattavuus auton omistamiseen nähden kasvaisi olennaisesti. Helsingissä toimii autojen yhteisomistamista soveltava yhtiö CityCarClub, jonka toiminta muuttuisi olennaisesti kannattavammaksi, ellei autojen säilyttämistä tuettaisi.
Pysäköinnin subventointi on autoilun subventointia yleensä. Erityisesti se syrjii pieneen tilaan mahtuvia kaksipyöräisiä ajoneuvoja. Tulevaisuuden kaupunkikulkuneuvo saattaa olla sähkömopo, joka vie murto-osan auton vaatimasta tilasta. Jos tuota auton tilankäyttöä ei subventoitaisi, sähkömopo voisi syrjäyttää kömpelöt autot nopeammin. Jos sähkömopo joka tapauksessa syrjäyttää suuren osan autoista kaupunkiliikenteessä, miljardin investointi pysäköintipaikkoihin osoittautuu aivan hölmöksi.
Ruutukaava-alueella pysäköinti maan alle
Helsinki rajoittaa toimistotalojen pysäköintipaikkojen määrää torjuakseen työmatkaliikenteen ruuhkia. Lähtökohtamme on, ettei asukaspysäköintiä tule rajoittaa. Asuntojen yhteyteen rakennettakoon niin paljon paikkoja kuin halutaan, mutta vain niin paljon – tietysti omalla kustannuksella.
Kantakaupungin alueelle tarvitaan suuria maanalaisia pysäköintilaitoksia, koska asukaspysäköintipaikoista on pulaa ja koska pysäköintiä kadunvarressa tulee rajoittaa.
Useimpien töölöläisten autoilijoiden etu olisi, että alueelle tulisi maanlaista pysäköintitarjontaa, vaikka autoilijat joutuisivatkin sen maksamaan. Kukaan ei kuitenkaan halua maksaa tästä itse, vaan toivoo muiden ostavan kalliita hallipaikkoja ja vapauttavan näin ilmaista tilaa maan päältä. Hallipaikka maksaa 200 euroa kuussa ja kadunvarsipaikka 105 euroa vuodessa. Tähän tilanteeseen nähden selvä parannus melkein kaikkien kannalta olisi, että asukaspysäköintitunnuksen hintaa nostettaisiin ja lisääntyvä tuotto korvamerkittäisiin asukaspysäköintiin tarkoitettujen hallipaikkojen hintojen tukemiseen. Näin hallipaikka halpenisi ja kadunvarsipysäköinti muuttuisi kalliimmaksi. Tässä yhteydessä on mahdollista poistaa maanpäällisiä pysäköintipaikkoja sieltä, missä niistä on eniten haittaa.
Pysäköintiä tulisi ohjata maan alle niin paljon, että katutilaa saisi vapautetuksi pysäköinniltä. Nyt pysäköintikentäksi uhrattu Töölöntori on kaupunkitilana pilattu mahdollisuus. Satunnainen pysäköijä löytäisi lyhytaikaisen paikan helpommin, elleivät kadunvarret olisi täynnä pitkäaikaissäilytyksessä olevia autoja. Lumitalvista selvittäisiin helpommin, jos joka korttelista jokunen pysäköintipaikka siirrettäisiin lumikasojen varastointia varten.
Ruutukaavassa osa kaduista kannattaisi varata pihakaduiksi niin, että niitä pitkin voisi edetä kävellen pitkiäkin matkoja autoliikenteen häiritsemättä. Pihakaduista tulisi nopeasti suosittuja sekä kävely-yhteyksinä että oleskelutiloina. Kuvitelkaa mikä mahdollisuus!
Autoton kaupunginosa
Olisi kohtuullista, että edes yksi kaupunginosa Helsingissä rakennettaisiin autottomaksi. Autottomuus ei tarkoita vain pysäköinnistä ja sen maksuista luopumista, vaan mahdollisuutta suunnitella koko kaupunginosa pienimittakaavaiseksi, pienten kujien yhdistämäksi eurooppalaistyyppiseksi kaupungiksi. Kun puolet kantakaupungin ruokakunnista nytkin on autottomia, ei tulisi olemaan vaikeata löytää kaupunginosaan asukkaita. Päinvastoin, siitä tulisi suosittu statusalue kuten nyt ovat vanhat autoille kovin ahtaat keskustat Baltian kaupungeissa. Kokonaan aluetta ei kiellettäisi autonomistajilta. Alueen ulkopuolelle voisi rakentaa pysäköintilaitoksia, joista pysäköintitilaa saa markkinahintaan.
Helsingin uusilla alueilla pysäköinti toteutetaan alueellisen pysäköintiyhtiön toimesta, josta kiinteistöt velvoitetaan maksamaan kaavamääräyksen mukainen määrä autopaikkoja. Tilastollisesti on niin että varakkailla on autoja enemmän kuin varattomilla. Varakkaat myös asuvat useammin moistusasunnossa ja varattomat useammin vuokralla. Olen miettinyt missä määrin vuokra-asukkaat maksavat omistusasujinen autopaikkoja, ts vuokrissa peritään osuutta pysäköinti-investoinneista mutta vuokralaisista autoja on vain harvalla. Toki on sinänsä sama asuuko autopaikan subventoija vuokralla vai maksaako asuntolainaa, mutta kun kovasti pohditaan miten taata kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja, niin on varsin kohtuutonta sälytää vuokralaisille autopaikkojen maksajan rooli.
Yksi numerojuttu, kantakaupungin asukkaista auto on noin 30-40%, vähän lähteestä ja laskentametodista riippuen.
Minerva, missä noin tehdään? Puhutko sä nyt tosta kirjoituksen mallista, senhän idea oli että tuon pysäköintiyhtiön osakkaita ovat sen käyttäjät.
Arabianrantaan on noussut mukavan kaupunkitalo-fiiliksen antava talo Kaanaankadulle. Iso, mutta sopusuhtainen. Ihmeellinen ero heti silmään, kun talon katto on näkyvissä kävelijälle, eikä talo lopu vain yhteen tasaiseen viivaan. Sama ero ottaa silmään jo uusissa Jätkäsaaren taloissa, kun niitä vertaa sinänsä moderniin Ruoholahdenrannan kulmataloon. Vanhassa vara parempi.
Tuon Arabian talon ympäristö antaa hyvän esimerkin siitä, kuinka autot vievät tilaa ihmisiltä. Sisäpiha betonia ja asfalttia, kadunpuoli parkkiruutua. Parkkihalli kai vielä siinä alla.
Muutama ikävystyneen näköinen lapsi katseli alas kalterimaisen parvekkeen takaa. Voin kuvitella, että jos vanhempi ei jaksa lähteä valvojiksi, ei lapsetkaan pääse ulos, koska pieniä lapsia ei uskalla lähettää kauemmaksi pihalta ja pihalla pelkona on jonkun parkkeeraustaidot. Suunnittelijat ja nykyvaltuusto toteuttavat kiitettävästi kepulaisten kuvausta Helsingistä.
Muutenkin Arabianrannan kaupunginpuoli on niin pyhitetty autoille, ettei oikein usko miten parkkiruuduista voi olla pulaa, kun alue on jo kasvanut kiinni kantakaupunkiin ja yhteyksiäkin on. Mitä kaikkea elämää tuolla voisikaan olla talojen välit täynnä, jos ne ei olisi täynnä parkkiruutuja.
Elämäntapa vaatii sanoo joku ja hyväksyy uuden business parkin kehälle ja automarketin muualle. Voisi joku kaavoittaa ihmisille halvempaa ja aikaa säästävää elämäntapaa. Ja samalla kaavoittaa vapaata olohuonetta pihalle, ettei ainoa olohuoneenjatke ole pieni parveke, josta näkee parkkiruutuja pihallaan.
Jos Arabianranta olisikin keskellä tiivistä kaupunkiarakennetta, eikä luonnonsuojelualueen vieressä, niin aika vähän olisi ihmisillä mahdollisuuksia oleskella vapaasti alueella. Varsinkin, kun tasakatotkaan ei taida olla ihmisten käytössä, saatika viljelyssä. Kun kaupunkia pitäisi vielä tiivistä lisää, niin jossain muualla, missä ei ole kokonaista luonnonsuojelualuetta, tiivistäminen vie loputkin vapaat alueet ja jää vain parkkiruudut ja talot. Kivikaupunkihelvetti ilman elämää onkin sitten syntynyt.
Ympärivuotinen mopoilu on suomalaisittain haihattelua.
Toiseksi, jenkkimalli voisi tosiaan olla hyvä: kun keskustoissa ei voi tai kannata autoa pitää, muutetaan lähiöihin. Keskustat autioituvat, rappeutuvat ja slummiutuvat ja hyvä niin. Sillä miksi muka aina pitäisi ajatella siltä kantilta, että mikä on hyvä keskustoille? Jos eivät omillaan pärjää, vajotkoon kuolevaisten tasolle.
Jenkkimalli, jossa keskustat autioituvat. Tarkoitat varmaankin Manhattania?
Viikistä kertova kuva kertoo vain osatotuuden – tai oikeastaan tämän kirjoituksen yhteydessä kuva ei yllä edes siihen. Mikäli olet käynyt paikan päällä, niin olet huomannut kuvan lähettyvillä on useita lasten leikkipaikkoja ja autot ajetaan omalle ”aidatulle” alueelle. Ei täydellinen, mutta toimiva. Samaten Viikin Latokartano on hyvin tiivistii rakennettu, ja kuvan lähimaastossa sijaitsevat mainiot ulkoilualueet.
Tiedoksi, että kuvassa näkyvät parkkipaikat maksavat enemmän kuin Soininvaaran mainostamat sata euroa vuodessa. Kirjoituksen kuvitukseen sopivammat kadunvarsipaikat löytynevät keskustasta.
Autottomuudesta: Suosittelen kurkistamaan minkä tahansa HOAS:in opiskelija-asuntolan parkkialuetta, ja ihastella pienituloisten opiskelijoiden ”autottomuutta”.
Ehkä tässä tarvitaan jotain pragmaattisia ehdotuksia:
– vartoitu (kamerat, aita) säilytysalue jossakin syrjässä (mutta joukkoliikenteen saavutettavissa) autojen talvisäilytystä varten. Henkilöauton säilytys esim 10 e/kk, jolloin kadunvarsisäilytys ei ole tarpeen ja kannattavaa.
– pysäköintiluvan hinta luokkaa 20 eur/kk, siis 220 eur/ vuosi. Lupa mahdollista yhdistää talvisäilytykseen, jolloin alennus 10 eur/kk jolloin ei ole käytössä. Käytännössä alennus tulee siitä, että lumityöt helpottuvat.
Maksullinen pysäköinti on helposti jo 10 eur/päivä ja asukaspysäköinnin vaihtoehtokustannukseksi tulee helpostikin 200 euroa kuukaudessa vaikka auto välillä olisi ilmaispaikalla kauempana.
Auton käyttötarvetta voi tulla työn ja elämäntilanteen muuttuessa nopeastikin. Osalla taas auto on aivan tarpeellista mutat vähän satunnaisempaa tarvetta varten, jolloin halvempi etäpysäköinti ja parkekeraus lastauksen ja purun ajaksi asunnon lähistölle on ihan hyvä ratkaisu.
Joka tapauksessa pamflettiin toivon myös autoilulle ja auton omistamiselle ymmärtämistä.
Tuosta ilmeisesti puuttuu nollia. Kuuruvuori olisi kyllä hieno lisä nimistöön.
Arabien ranta taitaa olla jonkun muun meren kuin Itämeren reunaa.
Peräti kolme nollaa. Käyn korjaamassa.
Eipä fillarinkaan pysäköinti aivan halpaa ole. Laskelin mielessäni, että yksi fillari, tarvittava liikkumatila huomioonottaeen vaatii 2 m2 säilytystilaa, alakantiina rvioituna. Esiteyillä parametreilla n 4000 e / kpl parhaimmillaan investointikustannuksina ja ja 250 e vuotuiskustannuksina.
Teemu, Minerva,
Tuo kuulostaa öbaut suunnilleen Herttoniemenrannalta. Asukkaat, mukaanlukien autottomat vuokralaiset, maksaa noin neljäkymppiä per kuukausi per hallipaikka, ja autopaikanvuokraajat sitten siihen päälle kolmekymppiä silloin kun vuokraavat sen paikan.
Kylläpäs on ajat muuttuneet! Kun itse vajaa kymmenen vuotta sitten asuin opiskelija-asunnossa Helsingin Koskelassa, oli taloyhtion parkkipaikka aina huomattavan tyhjä. Isännöitsijällä taisi olla useampi auto ja ainakin yhden opiskelukaverin äiti maksoi autottomalle tyttärelleen edullisen vuosipaikan, koska vieraili itse autolla Helsingissä useamman kerran vuodessa.
Muttei kuitenkaan sitä todellista sataa tai kahta sataa euroa kuukaudessa?
Nuo paikat ovat tontilla, eivät kadunvarsipaikkoja, jota maksavat 8,75 euroa kuussa.
”Normi on liian väljä eikä tiukka. Monin paikoin, esimerkiksi Arabianrannassa, pysäköintipaikkoja on määrätty rakennettavaksi liian vähän eikä liian paljon ja nyt niistä on pulaa. ”
Arabianrannassa on parhaillaankin myynnissä joukko hallipaikkoja hintaan 17000-18000euroa.Kun ne vihreän käsityksen mukaan ovat alihinnoiteltuja,kun kukaan ei halua maksaa täyttä hintaa niin tuskinpa siellä pulaa parkkipaikoista on ?
Arabianrannan nettisivujen keskustelupalstalta löytyi tällainen viesti:
Ilmeisesti tämä henkilö soitti myös minulle, koska esitti jokseenkin samansisältöisen valituksen. Yritin sanoa hänelle, että sen kun ostaa sen paikan siitä viereisestä hallista murto-osahinnalla siitä, mitä lisäpaikkojen rakentaminen olisi vaatinut. Hänestä ne olivat hallissa liian kalliita. Yritin sanoa, että jos kaavalla olisi käsketty taloyhtiö rakentamaan hallipaikat talonsa alle kahteen kerrokseen, ne olisivat tulleet paljon kalliimmaksi kuin se 46 000 euroa, mitä ainakin viereisessä kohteessa oli. Hänestä oli kuitenkin demarien ja vihreiden vika, ewttei hän saanut paikkaa. Sekään ei kelvannut selitykseksi, ettei kaupunki mitenkään kieltänyt rakentamasta pakkoja enemmän, sillä tuo pysäköintinormi on vain miniminormi. Se, ettei yhtiä razkentanut paikkoja enempää, oli taloyhtiön oma päätös.
Silti kirjoittaja on oikeassa siinä, että häntä on kohdeltu väärin. Hän on nimittäin maksanut pysäköinnistä asuntonsa hinnassa yhtä paljon kuin ne, jotka paikan ovat saaneet. Sitten talon johtokunta on jakanut paikat pärstäkertoimen perusteella käytännössä ilmaiseksi joillekin. Minusta tämä on asunto-osakeyhtiö lain vastaista, sillä osakkaita ei saa asettaa eriarvoiseen asemaan keskenään. Ne pitäisi huutokaupata vuosittain. Silti paikkoja subventoitaisiin, sillä kun vieressä on kaupan puoli-ilmainen pakka siinä kaupallisessa hallissa, ei taloyhtiö voi saada huutokaupalla omiaan pois. pysäköinnistä.
Kantakaupunkiin riittää aivan varmasti halukkaita asukkaita vaikka pysäköinti maksaisi 400€ kuussa. Alennusta voisi myöntää niille joille oma auto on välttämätön työhön.
Itse ajoin pitkään nurmijärveltä töihin Kehä I:lle. Ja se riittää. Autolla kehä I:n sisäpuolelle ajaminen on jo nyt yhtä tuskaa. Ei sitä halua.
SIIS: pyrkimys muuttaa kehä I:n sisäpuoli pikkuhiljaa autottomaksi on minulle ok. Kenties Helsingin synkeä keskustakin siitä viehkoontuisi. Kannatan! Autoilijoille riittää kehä I:n ulkopuolinen alue.
”Jenkkimalli, jossa keskustat autioituvat. Tarkoitat varmaankin Manhattania?”
Kirjoitin muistaakseni: autioituvat, rappeutuvat ja slummiutuvat. Autioituminen tarkoitta sitä, kun USA:n kaupunkikeskukset tuppaavat tyhjenemään iltaisin, kun asukkaat pendelöivät lähiöihinsä.
Manhattan ei ole paras mahdollinen esimerkki eikä etenkään vertailukelpoinen Helsinkiin. Mutta, joo, kyllä New Yorkin tärkein keskuskin on kokenut pahaa rappeutumista ja slummiutumista: Hell’s Kitchen, Times Square, Little Italy, Harlem ja pistetään vielä Bronx, jonne ulkopuolisen ei kannata nykyäänkään eksyä, kuten ei Harlemin pohjoisosiinkaan.
Parempia esimerkkejä keskustojen rappiosta löytyy kuitenkin muista kaupungeista, kuten USA:ssa matkustaneet tietävät.
En tietenkään väitä, että autopaikkojen subventoinnin puute olisi yksinään vastuussa. Mutta eiköhän se niin väistämättä ole, että mitä kalliimmaksi ja hankalammaksi autoa tarvitsevan keskiluokan asuminen tulee, sitä todennäköisemmin keskiluokka muutta muualle. Tämä ajatus perustuu siihen spontaaniin tunteeseen, että ainakin minä vakavasti harkitsisin muuttamista, jos autopaikasta pitäisi maksaa paljon nykyistä enemmän.
Ja kun autonsa tarvitseva keskiluokka muuttaa, tilalle ei ole tulossa autoa tarvitsematon eliitti. Heikäläisetkin nimittäin kaikkoavat pian, kuten monen jenkkikaupungin esimerkki kertoo.
Ja mitäs väliä siinä? Ei se lähiöelämä niin kauheaa ole, kunhan se shopping mall on kävelymatkan päässä. Vielä paremmaksi se muuttuisi, jos autoilu ja omakotitalot olisivat yhtä halpoja kuin USA:ssa. Mutta se on tietenkin utopiaa. Todennäköisemin hinnat ovat vain nousussa — mikä on, muuten, subventiota keskustojen hyväosaisille.
Turhaa haihattelua tämä jenkkimallin kaipuu tietysti on. Keskustojen kiinteistömassojen arvo on aivan liian korkea ja kaavoittavien poliitikkojen sidokset liian vahvoja, että markkinoiden annettaisiin ratkaista, kuten tässä Soininvaaran ja kumppaneiden visiossa hahmotellaan.
Harlem on muuten parantunut aivan olennaisesti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Slummit ovat kaikonneet Manhattinin ulkopuolelle.
Pessi, kiitos.
Jenkkimalli tarkoittaa sitä että keskustaa elävöitetään motareilla ja pysäköintikentillä, minkä jälkeen liikenneongelmat ratkeavat ihan sillä että sinne ei enää kukaan halua mennä. Detroit on klassiko aiheesta.
Yleisesti ottaen, niin meillä kuin muualla, kaupunkialueen viihtyisyys, arvostus, kiinteistöjen hinnat, jne. korreloi käänteisesti sen kanssa kuinka helppoa ja halpaa siellä ajaa ja pysäköidä. Tämä ei johdu siitä että autoilun vaikeuttaminen parantaa kaupunkia vaan siitä että autoilun helpottaminen huonontaa kaupunkia. Kun kaikkea ei voi saada niin sitten pitää valita. Minä tykkään enemmän kaupungeista kuin autoista, ja eikä se autoilukaan niin hirveätä ole kaupungissa, vähän hidasta vaan.
Nyt taisi osua kirsikka haaviin, Manhattan kuuluu muutamaan harvaan poikkeukseen Yhdysvalloissa. Helsingin kokoisissa kaupungeissa tuollaisia anomaloita on vähemmän…
Tyypillisempi malli on se, jossa koko roskan keskellä on CBD (central business district), jossa kukaan ei asu. Sen ulkopuolella on inner city, jossa aikanaan asui työväenluokka, mutta nykyään pikemmin työttömänväenluokka. Suurimmat sosiaaliset ongelmat ovat tuolla alueella.
Käytännössä tämä tarkottaisi Helsingissä sitä, että Kolmen sepän ympärillä olisi pelkkiä kauppoja ja yrityksiä (niinkuin onkin), ja Töölö-Ruoholahti -vyöhyke olisi slummia (onneksi ei).
Amerikkalaisen mallin syntymiseen on olemassa runsaasti sellaisia historiallisia tekijöitä ja muita taustatekijöitä, joita meillä ei ole. Mutta jos kaupunkirakenne lähtisi rakoilemaan tuolla tavalla, sitä vastaan kannattaisi taistella aika voimakkaasti, koska kehityksen kääntäminen on vaikeaa.
Hyvä pamfletti monessa suhteessa, mutta moitin kyllä aluksi yhtä laskutapaa:
Kuoletus? Se tulisi kyseeseen, jos olisi perusteltu syy olettaa autopaikan murenevan tomuksi 30 vuodessa.
Oikea laskutapa on ottaa autopaikan hinnan todellinen kehitys, autopaikan kaikki ylläpitokulut sekä vastaavalla riskitasolla olevan vaihtoehtosijoituksen arvon kehitys. Kiinteistösijoitukset ovat yleensä varsin matalan riskin sijoituksia pitkällä aikavälillä, joten vaihtoehtosijoituksen korkoero ei ole kovin korkea. Olisiko pari prosenttiyksikköä?
Autopaikan ylläpitokulut ovat ihan merkittäviä, mutta neliöä kohti paljon matalammat kuin asunnoilla (ei vettä, ei juuri sähköä, ei remontoitavia märkätiloja). Näistä saa muutaman satasen vuodessa.
Näillä laskemalla autopaikan todellinen hinta kokonaiskustannuksina on 50-150 e/kk riippuen suuresti hallin rakentamiskustannuksista. Jos tuossa haluaa käyttää paljon korkeampaa pääoman korkoa, siihen olisi hyvä nähdä perusteita.
(Tähän tosin sellainen poikkeama, että jos halli on rakennettu vaikeaan paikkaan huonosti, kustannukset voivat rakennusvirheiden takia räjähtää käsiin.)
= = =
Toinen juttu on tämä, jota ei markkinatalouden suunnasta katsottuna ihan heti ymmärrä:
Asia olisi helposti korjattavissa näin nettiaikakaudella. Jos jollain alueella on aina käytettävissä 1 000 paikkaa, niin sitten huutokaupataan netissä ne 1 000 paikkaa. Kuka hyvänsä saa paikan huutaa, hintataso löytää markkinahintatason. Paikat voidaan myydä jopa kortteleittain, jolloin ihmiset saavat paikan aika lailla läheltä kotiaan.
Autoilijoiden kannalta palvelutaso paranisi merkittävästi, turha pörrääminen vähenisi ja kaupunki saisi rahaa. Rahasta osan voisi kanavoida talvikunnossapitoon, mikä edelleen parantaisi palvelutasoa ja vähentäisi haittoja.
Tahti:
Amerikkalaisissa keskustoissa, paria poikkeusta lukuunottamatta, nimenomaan on varmistettu se että kaikki tehdään autoilun ehdoilla. Keskusta on ympyröity moottoriteillä ja vanhat rakennukset on purettu parkkipaikoiksi.
Yleensä keskustat ovat vain businesskeskittymiä, sillä ostokset voidaan tehdä autoilevan ”elämänmuodon” mukaisesti missä vain.
Lisäksi amerikkalainen elämäntyyli vaatii sen että asumisväljyys koko ajan kasvaa ja että talot ovat mahdollisimman uusia, sen takia vanhat omakotitalot tai kerrostaloasunnot lähellä keskustaa eivät keskiluokalle kelpaa.
Hyvä pointti. Tosin tähänkin se motkotus laskutavasta. Tavanomaisen 5 x 2,5 m2 autopaikan hinta todellisuudessa on noin 100 e/kk. Autopaikalle menee fillareita parikymmentä (tiedän kokemuksesta), joskin silloin ovat polkimet pinnojen välissä ja jarruvaijerit kaverin sarvissa. Eli vitosen kuussa kuitenkin.
Jos joku ihan oikeasti laskisi näin, pyörien säilytysjärjestelyissäkin tapahtuisi nopeasti jotain fiksua. Kukaan tuskin haluaisi maksaa avohässäkässä säilytettävistä fillareista tuota hintaa. Pyöriä menee helposti kaksi päällekkäin, ja lukittu pyöräkaappi olisi aika lailla siellä toivelistan yläpäässä.
Voisin muuten sen vitosen kuussa maksaakin! Se huolehtisi siitäkin, että ne raatofillarit häipyisivät tieltä. Ei pöljempätä – jos ei olisi ajatusmaailmani vastaista, rakennusmääräyksissä pitäisi olla yksi lukittava ja helposti saatavilla oleva fillaripaikka per asunto…
Times Square on hyvä esimerkki siitä, miten Atlantin takanakin osataan tehdä jalankulkualueita ja rajoitetaan autoliikennettä keskustassa. Ympäristöstä tulee paljon viihtyisämpi ja vastoin epäilyksiä liikkeet hyötyvät muutoksesta ja saavat enemmän asiakkaita.
Toinen keino vähentää liikenteen haittoja on kieltää liikenne keskusta-alueilla muilla kuin sähköautoilla. Ensi vaiheessa tämä laskee todennäköisesti myös liikenteen määrää, mutta joukkoliikenteen tarjontaa pitää parantaa, että vaikutus olisi pysyvä.
Kyllä ilmiö on silmiinpistävä monessa kaupungissa. Esimerkiksi Pittsburghissa (Massachusetts, USA) kello viiden jälkeen ydinkeskusta on täysin autio; sen sijaan keskustaa ympäröivissä kauppakeskuksissa (hirmuiset parkkikentät ympärillä) on keila- ja luistinrataa, teemaravintolaa ja vilkas sosiaalinen pöhinä päällä.
Sitten toisaalta vaikka Utrechtissa, Hollannissa, ydinkeskusta on tosi tiivis ja kuhisee iloista elämää iltaisin – ja kaikki tuntuvat liikkuvan fillarilla.
Arvaan summamutikassa että kyseessä on positiivinen takaisinkytkentä, joka ajaa kaupunkisysteemin jompaan kumpaan kahdesta ääripäästä. Jos autojen määrä alkaa jostain syystä lisääntyä tapahtuu lumivyörymäinen kehityskulku jonka päässä on Pittsburgh-mainen rengaskaupunki. Vastaavasti autojen väheneminen käynnistää vyöryn kohti Utrechtia: kun autot vähenevät, ne eivät vie enää tilaa, kaupunki tiivistyy, kiinnostavat paikat eivät ole enää liian kaukana fillarilla tavoitettavaksi, joten autojen määrä vähenee lisää.
Näin siis naiiviisti yksinkertaistaen. Kaupunkihan ei tiivisty ja harvene kumipallomaisesti joka päivä vaan sadan vuoden aikaskaalalla. Ja asiaan vaikuttaa moni muukin tekijä, mukaanlukien fillaroinnin epämiellyttävyys pimeänä talviaikana meilläpäin.
Kun katselee kantakaupunkin asuntojen hintakehitystä, tuntuvat nuo skenaariot keskustan slummiutumiseta lievästi ilmaistuna yliampuvilta. Jos joku tarvitsee työssään autoa, mielestäni tästä aiheutuvat kustannukset kuuluvat työnantajalle eivät naapureille.
Huutokauppaa yksinkertaisempaa olisi muuttaa asukaspysäköinnin veloitus vuositasolta kuukausittaiseksi. Tuulilasiin kiinnitettävät tunnukset kun ovat muutenkin jäämässä historiaan ja tarkastus hoituu rekisterinumerosta.
Kun samalla tuplattaisiin hinta, niin paikat päätyisivät niitä oikeasti tarvitseville.
Hinnankorotuksen tuotto voitaisiin käyttää lyhentämättömänä katujen (talvi)kunnossapitoon.
”Amerikkalaisissa keskustoissa, paria poikkeusta lukuunottamatta, nimenomaan on varmistettu se että kaikki tehdään autoilun ehdoilla.”
Ehdotin sellaista hypoteesiä, että autopaikkojen markkinaehtoinen hinta ja sijoittuminen olisivat osaltaan kiihdyttäneet jenkkikaupunkien keskustojen rappiota.
Tiedä siitä sitten, mutta varmaan asiaa pitää pohtia: onko autopaikkojen subventio perusteltua, jos sillä on kuvaamani ulkoisvaikutus eli se pitää riittävän määrää keskiluokkaa keskustassa.
Itse ainakin taitaisin häippäistä lähiöön, jos autopaikka maksaisi tuollaisen suurkaupunkien tyypillisen jenkkihinnan eli pari sataa taalaa kuussa ja sijaitsisi vielä hyvässä lykyssä monen korttelin päässä. Mutta eihän se vielä mitään tietenkään todista.
Satun tuntemaan kirjoittajat ja esimerkiksi Särelä kyllä ymmärtää omakohtaisesti autoilua, mistä se johtuu ja mitä sille voi tehdä.
Ensimmäinen ideasi on hyvä ja jo toteutettu. HKR:llä on Ruskeasuolla kuvaamasi palvelu tarjolla, taitaa tosin omakustannehintaan maksaa vähän enemmän, mutta ennen kaikkea se on kalliimpaa kuin asukaspysäköinti kantakaupungissa. Kyllä, kaupungin tarjoama pysäköinti Tehtaankadulla on halvempaa kuin Ruskeasuolla.
Mistä pääsen ehdotukseesi pysäköintimaksun suuruudesta. En tiedä onko suuruus oikea, mutta olennaisempaa on ettei kukaan muukaan tiedä. Selitetään vaikka näin:
Jos haluaisimme tehdä autoilusta mahdollisimman hankalaa niin vaatisimme maksutonta pysäköintiä. Autoliikenne keskustaan romahtaisi. Kun kaikki paikat olisivat täynnä autoja kellon ympäri, niin mitä sinne ajamaan kun autoa ei saa mihinkään parkkiin. (Sivuutan nyt sen että tuosta seuraisi läpiajoliikenteen siirtymistä kehäteiltä keskustaan.)
Toinen ääripää voisi olla vaikka että pysäköinti maksaa kympin tunti ja parkkisakko on tonnin. Olisi sangen tyhjät kadunvarret.
Helsingissä ollaan huomattavasti lähempänä tuota maksutonta ääripäätä,. Optimi pysäköintipaikkojen saatavuuden suhteen on se hinta jolla osa paikoista on aina vapaana, eli auton saa pysäköityä. Yksi per kortteli tai joka yhdeksäs paikka vapaa on yleisiä nyrkkisääntöjä. Jos on enemmän vapaana niin lasketaan hintaa, jos vähemmän niin nostetaan.
Eli tämä on ihan kokeellinen kysymys. Jos vaan päätetään joku kohtuulliseksi koettu hinta niin se on johonkin suuntaan pieleen, käytännössä ja yleensä alakanttiin. Siitä sitten seuraa että paikat on loppu, eli rahoilleen ei saa vastinetta. Veikkaan että optimihinta on yllättävän pieni, autoilun kysyntä joustaa kokemuspohjaisesti aika hyvin.
Kauppakamariklusteri on tässäkin liikenneasiassa vaan yksinkertaisesti väärässä. Keskustan kivijalkakauppiaan etu ei ole että se pysäköinnin hintaa poljetaan, vaan se että asiakas saa autonsa ylipäänsä parkkiin.
Kirjoittajilla on ilmeisesti tarkoitus pudottaa Vihreiden kannatusta tai sitten kyseessä on huomion siirtäminen toisarvoisiin asioihin jotta oma saamattomuus ja osaamattomuus kapunkisuunnittelussa ei paljastuisi äänestäjille.
Kapunkisuunnittelussa Helsingissä pitää nyt keskittyä keinoihin joilla löydetään tarpeeksi tontteja niin vuokra-asuntotuotantoon kuin kohtuuhintaisiin omistusasuntoihin. Vaihtoehtona on keskiluokkaisen väen kiihtyvä muuttoliike kehyskuntiin.
Tuollaisella tyhjäpäisellä nyhjäämisellä autopaikkojen ja pysäköinnin kanssa Vihreät vain kiihdyttävät yhdyskuntarakenteen hajoamista ja autoiluun perustuvaa työmatkaliikennettä. Kokoomus ja demarit kiittää
Osmo Soininvaara: Kantakaupungin alueelle tarvitaan suuria maanalaisia pysäköintilaitoksia, koska asukaspysäköintipaikoista on pulaa ja koska pysäköintiä kadunvarressa tulee rajoittaa.
Periaatteessa oikein hyvä, jos laitoksen autopaikat myös menevät asukkaille. Mutta inhorealismia on ajatella seuraavasti:
”Aluksi autopaikat asukkailla – ajat huononevat – asukkaasta paikan kuukausimaksu on liian kallis – asukas luopuu paikasta – pysäköintilaitoksen on pakko saada tulonsa – se vuokraa paikan yritykselle – paikka menee työmatkapysäköintiin – työmatkaliikenne lisääntyy – ruuhkat pahenevat – ympäristö huononee, jne.”
Kehityksen ei tietysti tarvitsisi mennä tähän suuntaan, mutta voiko sen estää. Voi, jos halutaan: laitoksen rakentamisen yhteydessä on lähialueelta myös ihan oikeesti vähennettävä kadunvarren pitkäaikaispysäköintiä ja suunnattava vapautuva tila – kuten Osmokin esitää – jakeluun, asiointiin tai vaikka pyöräkaistoihin.
Näin taataan laitokselle paremmat markkinat kaikissa olosuhteissa ja myös parannetaan ympäristöä, mikä onkin laitoksen rakentamisen perimmäinen tarkoitus.
”Yksi pysäköintipaikka vie tilaa noin 25-35m2, eli lähes saman verran kuin keskimääräisellä helsinkiläisellä on asuintilaa.”
Aiheeseen perehtyneet varmaan tietävät mitä kaikkea tuohon lukuun sisältyy, mutta maallikko ihmettelee että ei ne autot nyt noin suuria ole (ja poliittinen vastustaja voi naureskella että ei ne vihreät osaa edes laskea). Kannattaa ehkä kirjoittaa auki mitä tuo sisältää?
Se sisältää ajoväylät parkkipaikoille, tästä tulee huomattavasti lisää. Katso jotain parkkikenttää ja arvioi, kuinka suuri osa maasta on autojen alla. Jos pysäköintitalo on useassa kerroksessa, rampit vievät vielä lisää tilaa.
Asukkaista vai asuinkunnista?
Tragikoomista on, että Helsingille on ongelma myös se, että keskiluokkaiset lapsiperheet eivät enää muuta kehyskuntiin kuten ennen. Päiväkoteja ja kouluja on optimistisesti lakkautettu tai suunniteltu lakkauttaa, millä piti säästää paljon rahaa. Pääkaupunkiseudun kaikille kunnille on ongelma, että uusia asuinalueita rakennetaan, ja niihin yleensä muuttaa lapsiperheitä, mitä varten pitää rakentaa palveluita.
Jos halutaan optimoida kaupungin tulot, pitää keskittyä tuottamaan asuntoja työssäkäyville nuorille sinkuille tai lapsettomille pareille.
Taas sama älyllinen epärehellisyys.
Jos pysäköintiä verrataan asumisen neliöihin, niin asumisen vaatimaan tilaan pitää laskea mukaan porraskäytävät, kellarikomerot, pesutuvat, talosaunat, väestönsuojat, jne. Harvaan asuntoon ainakaan kantakaupungissa astutaan suoraan kadulta.
Yksi ramppi syöttää useaa kymmentä autopaikkaa, samoin yksi yksisuuntainen ajoväylä kymmeniä parkkiruutua. Ramppien viemä tila pitää jakaa parkkipaikkojen määrillä ja lisätä sitten vasta ayksittäisen ruudun alaan niin saadaan oikea pinta-ala.
5×2,5 autopaikka vaatii muuta tilaa suunnilleen puolet ruudun koosta (tämä on mitoitusnormi kun tehdään esim hankesuunnitelmia) eli yhden ruudun vaatima kokonainala on alle 20 m2. Kaupunkisuunnitteluvirastossa on kyllä onnistuttu tekemään enemmänkin tilaa tuhlaavia ratkaisua, mutta ala-arvoisen suunnitelun aiheuttamia kustannuskia ei pidä laittaa autoilijoiden piikkiin.
KariS Nuo kaikki mainitsemasi asiat kuuluvat kerrosneliöihin.
Jos sinulla on hehtaari tilaa, saat sinne mahtumaan noin 300-350 autopaikkaa.
Hyvin bongattu, tarkoitin asuntokunnista. Tosin kantakaupungissa ero ei ole niin suuri, keskikoko kai jotain 1,6, tjsp.
Tää asia ei ole ihan helppo, yhdet luvut saa rekisteröidyista autoista per asunto, siitä tosin puuttuu liisarit joita on muistaakseni 8,7% autokannasta. Toisaalta helsinkiläisille rekisteröityjä autoja on säilytyksessä vaikka kesämökeillä. Sitten on vielä kesäautot jotka eivät ole koko vuotta rekisterissä.
Yksi aivan väärä tapa on katsoa kuinka paljon Helsinkiin on rekisteröity autoja ja jakaa se asuntojen määrällä. Tossa on mukana kaikkea busseista miehistönkuljetusvaunujen kautta takseihin, ja lisäksi minusta on päivänselvää että useamman ulkopaikkakuntalaisen työsuhdeauto on rekisteröity Helsinkiin kuin toisin päin siksi että Helsingissä käy huomattavasti enemmän ulkopaikkakuntalaisia töissä kuin päin vastoin, ja heillä todennäköisemmin on auto.
Asiaa on selvitetty myös kyselytutkimuksilla, ne antaa saman suuntaisia lukuja. Olen taipuvainen uskomaan niitä pienempiä lukuja ihan siksi että kerta kaikkiaan tilaa säilyttää autoja kantakaupungissa on kovin rajallisesti.
Muuten Hesarissa oli juttu Kalasataman autottomasta talosta jonka vuokralaiset vaikutti kovin tyytyväisiltä. Siinä oli vaan yksi asiavirhe, ei todellakaan ole Suomen ensimmäinen autopaikaton talo, noita on Helsinki täynnä. Itse olen asunut yhdessä sen kummemmin asiaa ajattelematta, rakennusvuosi 1936 eli 24 vuotta ennen parkkinormia.
Jenkeissä autopaikkoja nimenomaan ei ole, harvoja poikkeuksia lukuunottamatta, tehty markkinaehtoisesti, vaan Helsinki on kopioinut tämän pysäköintipolitiikan suoraan Yhdysvalloista. Valtavien parkkipaikkamäärien vaatimimen on nimenomaan syy amerikkalaisten kaupunkikeskustojen kuolemaan.
Helsingissä Smith-Polvisen suunnitelma keskustan kortteleiden jyräämisestä autoteiden alta ei saanut kannatusta toisin kuin vastaavat suunnitelmat monissa amerikkalaisissa kaupungeissa.
Oireellista onkin se, että amerikkalaisista kaupungeista ne paikat, joissa parkkipaikat maksavat paljon, ovat niitä harvoja kaupunkeja, joiden keskustat ovat säilyneet kohtuullisen hyvin. Kaikkien muiden – autoille myötämielisempää politiikkaa harjoittaneiden – kaupunkien keskustat on tuhottu.
http://www.uctc.net/papers/351.pdf on hyvä aloituspaketti aiheesta, jos on kiinnostusta tutustua.
Mielestäni taas kyseessä on aliarvio. Auto jota ajelisin ellen olisi muuttanut kantakaupunkiin ja siitä luopunut olisi noin 4×2 metriä iso. Eli kahdeksan neliötä parkkitilaa on sille vähintään varattava, käytännössä ehkä 15 kun lasketaan mukaan parkkipaikan ajokaista ja vara naapuriin jne.
Jos siihen päälle olisi rakentanut viisikerroksisen talon, niin siinä olisi siis 75 asuinneliötä ihmisten käytössä. Itse maksan tällä hetkellä 60 neliöisestä tonnin kuussa vuokraa. Eli yksi maanpäällinen keskusta-autopaikka on melko arvokas.
Jos tehtäisiin niin että Helsinki olisi kaupunki, ja ne joille ei kaupungissa asuminen kelpaa muuttakoot maalle, tätähän voisi kepu siirtyä ajamaan elävän maaseudun nimissä, ja demarit halpojen keskustakämppien nimissä. Mutta ei.
Ode:
Kyse oli uudesta taloyhtiöistä. Rakennetaanko Helsingissä muka vielä yhtiöitä, joissa autopaikkoja ei myydä erillisinä?
On surullista, kuinka Oden kaltainen fiksu poliitikko uhraa merkittävän osan ajastaan autoilun vastustamiseen. Autoilu nyt vaan sattuu olemaan merkittävä osa suomalaisten enemmistön elämäntapaa. Helsinki ei ole suurkaupunki, vertailut Manhattaniin ovat ontuvia. Autot mahtuvat Suomeen, myös Helsinkiin ihan hyvin.
Vastustan juuri sitä asdiantilaa, jota pekka ihmettelee. Haluan, että pysäköintipaikka myydään erikseen ja haluan, että taloyhtiöt saavat itse päättää, montako paikkaa ne rakentavat.
Vertasit suomalaisten henkilöä kohden käytössä olevaa netto asuinpinta-alaa pysäköinnin vaatimaan bruttoalaan, joka sekin oli väärin.
Kun asioita vertaa toisiinsa, kannattaa käyttää samoja kriteerejä molemmissa.
Kerrosalaan lasketaan myös ulkoseinät jne, kerrosala (siis rakennusoikeus) on täysin eri asia kuin henkilöä kohden käytettävissä oleva asuinpinta-ala. Miksi koko ajan sotketaan näitä termejä jotta oma asia saataisiin näyttämään paremmalta??
Jos joku arkkitehti suunnittelee niin alhaisella tehokkuudella kuin 300 autopaikkaa 10000 neliöä (=hehtaari) kohden, on hänen syytä vaihtaa ammattia. Vähintää 400 paikkaa, normaalisti noin 500 paikkaa saadaan hyvällä suunnittelulla mahtumaan. Mutta kuten sanoin, ala-arvoista suunnittelua esiintyy aika paljon jopa kaupungin viranomaisten tekemänä.
Parikymppiä kuussa nimetystä polkupyöräpaikasta, johon voi ajaa (ei kantaa pyörää tai yhdellä kädellä pitää ovea auki), jonka lähellä on vesipiste ja hieman tilaa pesu- ja huoltotoimia varten, ja johon ei pääse taloyhtiön ulko-oven avaimella. En usko että olisi kovin suuri ongelma saada kaupaksi töölöläisessä taloyhtiössä, ainakaan verrattuna autopaikkaan samoilla fasiliteeteilla ja samalla markkinahinnalla.
Jotta autottomuus olisi realistinen vaihtoehto, tarvitaan hyvät julkiset liikenneyhteydet. Tämä on halvempaa tiiviisti rakennetussa kaupungissa. Helsingin keskustassa tila on kuitenkin rajallinen luonnonvara, mikä on johtanut kohtuuttoman kalliiseen asumiseen.
Ydinkeskustan lisäksi tiivistä rakentamista voidaan toteuttaa nopeiden raideyhteyksien varaan. Tällä tavalla autotonta elämäntapaa voidaan tarjota paljon suuremmalle joukolle.
Joukkoliikenteen tariffipolitiikalla pitäisi ohjata asumista tiivistymään Helsingin keskustaan tai ratojen varsille kävelymatkan päähän asemista. HSL:n kaavailtu tuleva vyöhykejako ei tätä tee, vaan se suosii esimerkiksi Kehä I:n ulkopuolella olevia laajoja omakotialueita.
Sähkömopossa on samat rajoitteet, kuin tavallisessa mopossa, joten sen suosio tuskin tulee olemaan nykyisiä mopoja suurempi.
Mielenkiintoinen vaihtoehto on sähköavusteinen polkupyörä, mitä saa ajaa kevyen liikenteen väylillä ja kypäräksi riittää kevyt pyöräilykypärä. Toisin kuin sähkömopossa, akun loppumista ei tarvitse pelätä, koska loppumatkan voi aina tarvittaessa polkea.
Itse ajelen tällaisella, mutta Suomen lakien rajoitukset vähentävät sähköfillarin käyttökelpoisuutta. Suomessa avustuksen tulee loppua nopeudessa 25 km/h ja moottorin maksimiteho on 250 W. Nämä rajoitteet aiheuttavat sen, ettei sähköavusteisella pyörällä pääse juurikaan nopeampaa kuin hyväkuntoinen tavallisella pyörällä.
Mopon ja polkupyörän väliin tarvittaisiin uusi ajoneuvoluokka (mikä Saksassa jo on): Suurin sallittu nopeus esim. 45 km/h ja moottoriteho korkeintaan 500 W. Ilman avustusta pyörällä saisi ajaa kevyenliikenteen väylillä. Tällainen pyörä vähentäisi auton käyttöä ainakin meidän perheessä rajusti.
Mopon suurin sallittu nopeus on 45 km/h.
Kirjoittajat: ”Maanalaiset paikat ovat satamalta vapautuvilla alueilla kalliita, koska ne joudutaan tekemään meren pinnan alapuolelle.”
Täsmennyksenä, katutason +4-5 m alle mahtuu hyvin yksi pysäköintikerros merenpinnan yläpuolelle ilman kalliita patoseiniä. Joissakin tapauksissa, esim. Arabien rannassa, toinen parkkitaso on toteutettu kerroksen verran nostetun pihan alle. (Korttelin sisäpihan pinta on kerroksen katutasoa ylempänä.)
Maanalainen parkkiluola taas on toteutettu ainakin Herttoniemen rannassa, jossa (entisen satama-)alueen alla on kallioinen mäki, johon pysäköintiluola on kaiverrettu.
*
Aina kuulee naputusta, kun rakenteita yritetään järkevöittää ja uudistaa. Tässä on juuri Vihreiden hienous ja heikkous. On hankala puhua tulevaisuuden ratkaisujen puolesta, jotka näyttäytyvät järjellisiltä suuremmalle yleisölle vasta myöhemmin.
San Franciscosta löytää autolle helpommin parkkipaikan kuin Helsingistä.
Helsingissä pitää olla auto senkin takia, että voi sillä käydä kotopuolessa tai kesämökillä muutaman kerran vuodessa. Auto seisoo pihalla tai kadulla suurimman osan aikaa.
San Franciscossa ei autoja makaa pihoilla tai katujen varsilla, eikä siellä omisteta autoa satunnaisia maaseutretkiä varten.
San Franciscossa on autovuokraamoja tuiki tiheään ja tasaisesti koko alueella eikä vain lentokentällä ja ydinkeskustassa, kuten Suomessa.
Tein netissä koevarauksen AVIS:n autoista.
Tilavan perheauton saa Helsingistä viikoksi vuokralle hintaan 1235 euroa.
Vastaavan full size auton saa viikoksi San Franciscosta 233 dollarilla eli 185 eurolla, joka pitää sisällään 8,5 prosentin veron.
Helsingin parkkipaikkaongelma johtuu ainakin osaksi siitä, että auton vuokraaminen on tehty mielettömän kalliiksi. Jopa turismi kärsii tästä.
Oikein hyvä kirjoitus. Jos tällaista uskallusta tuodaan Helsingin päätöksentekoon, ehkä asiaa valuu myös meille tänne Espooseen (tosin hieman epäilen…). Ehkä pienennä detailina voisin sanoa, että tuo huomautus lasten leikkitilasta on hieman kotiäiti-populismia ja tunnemössöä. Mutta siis loistava kirjoitus joka tapauksessa!
Kyse on oden kunnallisvaaliteemasta Helsingissä. Enemmistö helsinkiläisistä ei nimenomaan omista autoa, vaikka enemmistö suomalaisista niiin tekisikin (eikä ole silloinkaan mikään iso enemmistö). Kaupunkiin autoilu ei missään tapauksessa kuulu: jos kaupungista tehdään niin väljä, että sinne autot mainiosti mahtuvat, kyse ei ole enää kaupungista. Nykyiset naurettavat autopaikkanormit estävät käytännössä kaupungin rakentamisen kokonaan. Kaupunkisuunnittelu joudutaan tekemään lähes kokonaan autopaikkanormin perusteella, eikä esimerkiksi sen mukaan millainen olisi kiva kaupunki asua.
Auto on väline, ei itseisarvo. Jos autoilu on elämäntapa, en voi kuin sääliä. Antakaa meidän, joille autoilu ei ole elämäntapa, rakentaa Suomeen edes yksi kaupunki.
Per kerros?
”Asukaspysäköintitunnusta vaaditaan vain osassa kaupunkia. Muualla kadun varteen saa pysäköidä ilmaiseksi.”
Missäspäin Helsinkiä voi parkkeerata asuinalueilla kadunvarteen ilmaiseksi koko päiväksi, liityntäpysäköintiä mukaanlaskematta?
Eikö kaikkialla ole vain 2-3h vierasparkkeja?
Turhaa ajoa jos on auto välillä hallussa, niin sillä on pakko lähteä liikenteeseen ainakin liityntäparkkikselle.
Vierasparkkiksia voi siis hyödyntää ne asukkaat, jotka vievät autonsa päiväksi työ/opiskelupaikalle, mutta yötyötä tekeville moinen ei sitten onnistukkaan…
Näinhän se meillä menee, keppiä, mut ei porkkanaa.
45 km/h riittäisi kaikille ruuhkissa alle 30km ajaville; ero matka-ajassa täysnopeuksiselle katumaasturille olisi marginaalinen.
Tälle oikealle sähköpyörä-ajoneuvoluokalle voitaisiin laittaa esim. 25 km/h-nopeusrajoitus sähköavusteisena (lihasvoimalla saa polkee ylinopeutta…) kevyen liikenteen väylillä, joilla mopolla ajo on kielletty (onko näitä vielä?) ja muualla sitten sais vetää täyttä 45:tä…
Mutta todellinen ekologinen ja kuntoa ylläpitävä menopeli ympäri vuoden olis Twike!
Monessakin paikassa kauempana ytimestä ja kaupunginosien osakeskuksista. Esim. vaikkapa Anianpellontiellä. Eikä se ole mikään ongelma. Paikkoja on yleensä tyhjänä.
Tpyyluoma: ”Kauppakamariklusteri on tässäkin liikenneasiassa vaan yksinkertaisesti väärässä. Keskustan kivijalkakauppiaan etu ei ole että se pysäköinnin hintaa poljetaan, vaan se että asiakas saa autonsa ylipäänsä parkkiin.”
Minulla on tuttu antiikkikauppias Tarkk’ampujamkadulla, ollut jo kolmttakymmentä vuotta. Nykyään hän on eläkkeellä, ja hänellä on vain pieni myyntivrarsto. Sopiessani käynistä hän kertoi sitten odottavansa kadulla avatakseen talon portin, jotta ssisin autoni parkkiin.
Ero on marginaalinen ainoastaan kun on kesä eikä sada vetta. Talvella ja sateella katumaasturilla ja mopolla on aika helvetin suuri ero.
Riippuu kai tarpeesta. Ford Fiestan saa edullsimmilaan nyt syyskuussa vuokraan 275 e/viikko. ( http://www.rentalcars.com/SearchResults.do;jsessionid=C599CB3C19880619ACAB0516CC823095.node028a?phone=&locationName=Helsinki+Lentokenttä&flightNumber=&dropCity=Helsinki&creativeId=S8531907270&puYear=2012&selectedSupplierImageK )
– Yhdysvalloisa muuten avakutus on tietääkseni henkilä eikä ajoneuvokohtainen, joten tuohon San Fransiscon hintaan on lisättävä vielä mahd., vakutuskulut.
San Fransicon metropolialueella (vajaat 9000 km2) asuu 7 miljoonaa ihmistä, josta urbaanialueella 3 miljoonaa. Itse kaupungin väkiluku on vain 800.000. San Fransiscon lentokenttää käyttä vuosittain 40 miljoonaa matkustajaa, Helsingin elntpoasemaa kai 12 miljoonaa. Suhteuttakaa tästä palvelutarjonta.
Saksasa vuokrasin kesällä serkkuni Heikin ja veljeni kanssa n viikoksi Opel Zafiran, vuokra 2-kuskilisineen ja 0-omavastuulla 560 e. Se oli käytännöllinen, kun matkustelimme maaseudulla. Tultuamme Berliiniin palautimnme koslan vuokraamoon. Loppumatkapäivät kuljimme S-bahnalla tai taksilla, joka Saksassa on lyhyilä matkoilla edullinen.
Vaikka auto oli vuokrattu minun nimissäni, itse aen ajanut sitä yhtään, vain serkkuni joka on maassa runsaasti matkustellut kaikenlaisilla kulkuneuvoilla. Outona on yllättävän vaikeaa ajaa vieraalla autolla vieraassa maassa.
Jyväskylässä on muuten menty pysäköintimaksuissa järjettömyyksiin. Maksullinen aika keskustassa on nykyään kello 8-20 ja lauantaisin 8-16.
Lopputuloksena kello kuuden jälkeen ydinkeskustan parkkipaikat pääosin ammottavat tyhjyyttään jopa perjantai-iltana kello 18.00!! Mikähän järki tässäkin on?
Menikö Keljon ja Palokan peltomarketeilla liian huonosti kun ydinkeskustaan mahdollisesti ostoksilla olevat pitää häätää järjettömillä parkkimaksuilla sinne? Eihän kukaan täysijärkinen käy keskustasta hakemassa esimerkiksi kiinalaista kun se maksaa annoksen päälle parkkimaksut kun voi ajaa paljon helpommin Tourulan mäkkäriin tai peltomarkettien Hesburgereihin.
Itsekin kun kävin pyörähtämässä Jyväskylässä, kävin noissa peltomarketeissa koska en halunnut maksaa puolesta tunnista ylimääräistä, vaikka majoitus oli keskustassa. No onneksi keskustan sivukaduilta löytyikin ilmaista kiekkoparkkitilaa mutta jouduin kävelemään useamman korttelin.
En vastusta pysäköintimaksuja ja niiden niitä tulee nostaa niin kauan kun pysäköintitilaa ei meinaa löytyä. Mutta jos keskusta on käytännössä tyhjä autoista ja maksulliset parkkipaikat puoliksi autioita, niin eihän silloin ole mitään järkeä pyytää samaa pysäköintimaksua joka on mitoitettu keskipäivän mukaan. Kyllä autoilijat ajavat silloin niihin peltomarketteihin.
Että Jyväskylän kokoisessa tuppukylässä kello 20 asti maksullista pysäköintiä? Ei hyvänen aika sentään, ei se ole mikään metropoli jossa pääsee ratikalla paikasta toiseen.
Lauttasaaressa nyt esimerkiksi.
Hallituksen esityksessä (HE 101/1998) tuota pysäköintipaikkapykälää perustellaan mm. seuraavasti:
”Säännöksessä on tahdottu sitoa autopaikat juuri kyseisen kiinteistön tarpeisiin, jolloin niiden vapaa luovutus tai osoittaminen muuhun tarpeeseen ei kävisi päinsä.”
Niinpä. Asukkaiden tai ihmisten tarpeilla ei ole merkitystä.
Asemakaavassa vaadittavien autopaikkojen määrä asetetaan näemmä Helsingissä kaupunkisuunnittelulautakunnan hyväksymän laskentaohjeen mukaisesti, joka puolestaan perustuu tietokeskuksen ja kaupunkisuunnitteluviraston laatimaan ennusteeseen eri alueiden autotiheyden ja asumisväljyyden välisestä suhteesta.
Mielenkiintoista on se, että vuonna 2007 päivitetyn ennusteen mukaan (en tiedä onko olemassa uudempia) autotiheyden oletetaan edelleen Helsingissä kasvavan aina vain. Tiedot poimittu autopaikkatyöryhmä loppuraportista, joka saatavissa pdf-versiona täältä (liitteessä 1 numeerista tietoa edellytettävistä autopaikkamääristä):
http://www.hel.fi/static/public/hela/Kaupunkisuunnittelulautakunta/Suomi/Esitys/2009/Ksv_2009-04-02_Kslk_11_El/542F8043-0490-4D7A-9AE6-4B8FA277F87B/Autopaikkatyoryhman_loppuraportti.pdf
Minusta pysäköintipaikkojen tarvetta ei pidä yrittää ennustaa eikä siksi antaa asiasta sitovia määräyksiä. Perusteena lähinnä se, että sitä ei voi ennustaa, ja se, että niitä on paljon helpompi rakentaa jälkikäteen lisää kuin purkaa ja siten muuttaa kaupunkirakennetta tiivimmäksi. Olisi pienempi vahinko huomata jälkikäteen, että tarvitsemme lisää pysäköintipaikkoja, kuin huomata, ettei tulevaisuus ollutkaan niin autotiheä kaupunkialueilla kuin virkamiehet aikanaan ennustivat.
’Nykyiset naurettavat autopaikkanormit estävät käytännössä kaupungin rakentamisen kokonaan.’ (teekkari)
Tämä ei vaan mene autopuolueelle jakeluun: he ovat tässä se suvaitsematon taho joka haluaa estää pakkotoimilla (jos olisin libertaari, puhuisin tässä valtion väkivaltakoneistosta) toisten elämäntavan. Sitä haja-asutusta riittää tuonne Norjan rajaan saakka, ei se mihinkään ole loppumassa. Senkun asutte umpiskugessa, jos kaupunki ahistaa ja parkkipaikan hinta on keskeinen argumentti asuinpaikkaa valitessa.
Olisi oikeastaan kiva tietää millaiset ihmiset asuisivat Oden suunnittelemassa kaupungissa ja miten se oikeasti toimisi.
Minusta on kyllä huolestuttavaa, että Suomessa ei ole kuin yksi poliitikko, jota voisin äänestää hänen bloginsa perusteella (ei ole Vihreä). 90% muiden blogeista saa ihmettelemään, että voiko joku olla noin nuija.
Toki en ole lukenut kaikkien blogeja.
En ymmärtänyt tätä siten että Ode vastustaisi autoilua, vaan että hän haluaa mahdollistaa sellaisten asuntojen rakentamisen joiden autottomat asukit voisivat välttyä parkkipaikkamaksuilta.
Autoilun rajoittaminenkin sinänsä on OK, mutta sen tavoista ja määristä ollaan erimielisiä.
Paria kirjoituksen aiheeseen liittyvää seikkaa haluaisin korostaa:
– Pyörien säilytys- ja huoltotilojen tulisi olla normitalojen huonoja ja olemattomia paremmat. Olennaisesti paremmat.
– Tilapäinen pysäköintipaikka – esim. vuokra-autolle – tulisi kuitenkin löytyä läheltä ja kohtuullisen varmasti. Vaikka muutama tuntitaksalla ennakkon varattavissa oleva paikka yhtiölle.
– Taloyhtiöllä voisi myös olla vaikka oma vuokra-auto, jota vuokrataan asukeille – jopa muutama semmoinen, ja ehkä myös pakettiauto tai perävaunu. Hieman huonompana vaihtoehtona P-paikkoja joita vuokrataan kimppa-autoille joilla on esim. vähintään viisi osakasta talosta.
– Taloyhtiöllä voisi olla myös oma rahtipyörä.
– Autottoman talon malli yleisesti sopii parhaiten Helsingin kantakaupungin tai pikkukaupungin keskustan asukeille. Ehkä myös Espoon Leppävaaran tapaisten aluekeskusten asukeille.
Terv JJ
Eikös esim. Lauttasaaressa ole asuinkatuja, joilla ei ole mitään rajoitusta pysäköinnille? Kohta siellä on metrokin, jolloin niitä voi hyödyntää liityntäpysäköintiin 😉
QParkissa pysäköinti maksaa arkisin yli viisi euroa tunnilta.
Törmäsin toiseekin ongelmaan. Autoa ei saa vuokralle, jos ajokorrtti on alle vuoden vanha. Keski-ikäisenä kortin hankkineet joutuvat siis ostamaan auton, jotta ajotaito ei katoaisi ja jotta voisivat ajaa autolla.
Omituista.
Utopialta kuulostaa autoton Helsinki. Väestö vanhenee, eikä Suomessa ole kuin 3-4 kuukautta vuodessa sellaiset säät, että ulkona ilman kattoa liikkuvat muut kuin nuoret hurjapäät. Onko tarkoitus, että apuvälineitä käyttävät, raihnaiset muuttaisivat maalle? Mahdoton kuvitella, että tämänkin perheen rouva kuljettaisi fillarillaan 6 hengen ruokaostokset, kaasupullot ja Elloksen paketit. Katetut, tasaiset kadut ja katto päälle. Sitten voi onnistua!
Ode, hyvä kirjoitus. Kyse autojen ja autoilun kritisoinnissa liittyy nimeomaisesti niiden vaatimaan tilaan ei niiden tuottamiin päästöihin.
Minäkin oikeasti pidän autolla ajamisesta! Ja siksi vuokraan alleni hyvän silloin kun lähden ajelemaan!
Teekkari:
”Kaupunkiin autoilu ei missään tapauksessa kuulu: jos kaupungista tehdään niin väljä, että sinne autot mainiosti mahtuvat, kyse ei ole enää kaupungista.”
Tästä on kyse. Meitä on paljon, jotka olemme valmiit tinkimään monesta muusta asiasta, jotta arkiliikkuminen ja eläminen on helppoa. Helppoutta varten tarvitaan tiiveyttä ja hyvää palvelurakennetta. Hämmästellen kuuntelin ARA-päiville kutsuttua Tamperelaista vihreää puhujaa, joka ihkui ahtaasti asumisen puolesta – kunhan vain kaupungin kahvilat ja muut tilat ovat lähellä ja käytettävissä.
Mutta tästä on kyse. Kaiken elämiseeen tarvittavan tilan ei tarvitse olla omassa asunnossa, jos toiminnot on kuitenkin saavutettavissa kävellen tai pyärällä. Kaupunkimaisuutta voi syntyä ainoastaan riittävän tiheään rakennettaessa. Jokainen pysäköity peltilehmä lisää matkaa, joka pitää lastenvaunuja työntää tai pientä lasta taluttaa kohti määränpäätä.
Kaikki tämä on olemassa myös pikkukaupungeissa.
Hurraa valinnanvapaus! Minä elän näin, ei kaikkien muiden tarvitse! Mutta sitä en ymmärrä miksi kaikki alueet tulee toteuttaa samanlaisina, keskivertoepäsopivina kaikille. Miksei esimerkiksi pussinperä-Jätkäsaaresta voinut tehdä aidosti vähäautoista?
Tässä asiassa ongelma ei kyllä ole täällä Vihreiden päässä. Se yksi maanalainen kerros ei riitä nykyisillä parkkinormeilla jos tonttitehokkuus on korkeampi kuin 1,8. Eli jos halutaan rakentaa kaupunkia, niin ei riitä sitten millään.
Kallioluolaan rakennetut paikatkaan eivät monessa paikassa kelpaa norminikkareille siksi, että parkkipaikalle saattaa joutua kävelemään muutaman metrin.
Eli kannattaa osoittaa se syyttävä sormi viraston ja muiden puolueiden suuntaan.
Juurikin näin.
Niille, joille auton omistaminen on intohimo ja harrastus, tämä suotakoon, mutta itse kustannuksensa maksakoon.
Meille muille vuokra-auto olisi tilaa säästävä ratkaisu, jos se vaan olisi yhtä edullinen ja edes lähes yhtä kätevä kuin oma kosla. Kun ajelee n. 2-3 päivänä viikossa yhteensä ehkä n. 50-100km, niin joku citycarclub maksaisi n. tuplat verrattuna omaan.
Lisäks tulis ongelmat siitä, että auto pitäisi palauttaa ajon jälkeen tai joutuu maksamaan vaikka puolen tunnin ajosta vaikka koko viikonlopun. Tämä siis tuplaisi ajomatkan ja -ajan esim. ”mummolassa” käydessä.
”Monessa paikassa” taitaa olla tarkinta dataa mitä kaupunki asiasta tarjoilee. Kantakaupungista kyllä löytyy pysäköintikartta, mutta ei muusta kaupungista.
Ehkä rakennusviraston asenne asiassa on se, ettei näitä tietoja julkisesti retostella, ettei tulis ruuhkia vääriin paikkoihin.
Vähän samaa asennetta kuin vähäpäästöisten autojen parkkialennus. Missään ei kuitenkaan ole listaa varsinkaan käytetyistä automalleista, jotka kriteerin voisivat täyttää.
(Ode!, wink wink, voisit vinkata asianomaisille vihreille kyesiessä lautakunnassa, et asialle vois tehdä jotaan…)
Ehkä parkkialennuksessakin on tarjoitus, että mahdollisimman harva sen hankkii, kunhan nyt voidaan ylpeillä palvelun olemassaolosta.
Ja tuo citycarclubin kalleus tietysti sillä kehä1n-sisällä-lähiössä-15€/kk-autopaikalla. Yli satasen kuussa autopaikan hinnalla CCC alkaakin olla ei-päivittäisautoilijalle varteenotettava vaihtoehto. Varsinkin jos tuosta palautusongelmasta pääsisi eroon.
Sinänsä toi Friscon viidesosa-Suomen-hinnoista kuvastaa aika hyvin sitä miksi kaikki on täällä niin hankalaa.
Sinänsä olis mielenkiintoista kuulla millaisia kuvitelmia jo olemassaolevien taloyhtiöiden autopaikkojen irrottamisesta asunto-osakkuudesta kellään on?
Vai tyydytäänkö luonnolliseen poistumaan seuraavan parinsadan vuoden aikana ja keskitytään vain murto-osaan kokonaisuudesta eli tulevaisuudessa suunniteltaviin uusiin asuinalueihin?
Autopaikkojen ja pysäköinnin hintahan laskisi nykyisestä kun niitä rakennettaisiin markkinaehtoisesti oikea määrä. Nyt ne pysäköinnin jättisuuret kulut maksaa autoton, veronmaksaja ja kansalainen tehottomuustappiona, veroäyrin suuruutena ja ylikorkeina asuntohintoina.
Käytännössähän rakennuskustannus ei Helsingin asuntohintoja sanele, vaan korkea kysyntä suhteessa tarjontaan nostaa hinnat kyllä autopaikallisia hintoja ylemmäs. Autopaikkanormin aiheuttama potentiaalisen kerrosneliömäärän ja täten tarjonnan vähentyminen sen sijaan kyllä nostaa hintoja.
Typyluoma, kiitos, asiaa.
Jos keskustassa asioitava asia on sen arvoinen, 5 e/h Qparkissa on ihan ok. P-paikkoja olisi vain johonkin hintaan oltava jostain saatavissa.
Leentokentällä pysäköinnin vaihteohtojen hinnoittelu on jotenkin onnistunut – auton saa jätettyä halvemmalla kauemmaksi pariksi viikkoa kun taas enemmän maksamalla saa hoidettua lyhyen haku/noutoreissun.
vekkuli. Näin tuolaisen Saksassa, olikohan Berliinissä vai Soestessa?
Tosin vaatii parkkitilaa ½ auton verran eli ratkaisee vain 50 % ongelmasta.
http://www.twike.com/en/home/home.html
Tulipahan vain mieleeni kysyä, että onko tätä kukaan testannut oikeudessa? Entä voisiko näin tehdä? Voisiko oikeuden antama ennakkotapaus muuttaa sinänsä kovin epäreilua politiikkaa?
Tiedän taloyhtiön, jossa talon autotallit (3 kpl) annettiin 1960-luvun alussa taloyhtiön hallituksen jäsenille korvauksena siitä työstä, jonka he ilmaiseksi taloyhtilölle tekivät. Hallitus on sen jälkeen kyllä vaihtunut moneen kertaan ja alkupeäiset asukkaat siirtyneet haudan lepoon, mutta edelleen nuo käytännössä ilmaiset autotallit on liitetty samoinhin asuntoihin.
’Onko tarkoitus, että apuvälineitä käyttävät, raihnaiset muuttaisivat maalle?’ (KariN)
Mitäs ne raihnaiset sitten tekevät, kun eivät saa enää ajaa, ja kaikki on rakennettu autolla liikkuville, eikä missään ole lähipalveluita, koska niille ei riitä maksajia?
Jos on tarkoitus kuskata lapsi autolla jonnekin räntäkeleillä (tai lapsiperheen ruokasäkit kotiin), on aika iso ero siinä, kannetaanko taloyhtiön autohallissa 20 m hissistä autoon vai kuskataanko kadunvarren loskassa rattailla 200 m ratikkaan (tai pysäköintihalliin). Nimim. kummastakin kokemusta.
En tässä tarkoita silti, että jonkun muun pitäisi subventoida 50 keur autohallipaikka taloyhtiöön. 30 keur maksaisin kyllä jo itsekin. Nykyisessä taloyhtiössäni autotallipaikka näyttäisi tuon verran maksavan, mutta menevät omistajiensa asunnon kyljessä uusille asukkaille (tuntuvat olevan kynnyskysymys monelle asunnonostajille).
Onhan niitä, tietääkseni keskustan parkkihallit eivät ole käytännössä koskaan täynnä.
Kaavoittaja on suuressa viisaudessaan kaavoittanut esimerkiksi Malmille semmoisen määrän hallipaikkoja aseman viereen, että puolet on tyhjänä ja halvalle lähtee. Esim. 54€/kk ja 100 metrin kävely junalaiturille. http://www.netshop.fi/nts/ntsserver.dll/general/hkkvto/2?db=150&id=1502056068&type=2 Toi hirvitys tosin pitäisi purkaa ja korvata asuintalolla.
Autojen suhteen tarvitsisimme kokonaisuudistuksen: vapaan pysäköintirakentamisen asuntorakentamisessa (parkkipaikkojen määrälle yläraja pussinperäalueilla kuten Jätkäsaari), alueittain huutokaupatut katujen asukaspysäköintiluvat, ruuhka/tiemaksut, polttoaine- ja sähköveron muutoksia (?) ja auton hankintaveron poiston (samoin kuin ehkä vuosiveron).
Miksi jälkimmäiset? Auton hankintavero, vuotuinen käyttövero (ja lisälaitteiden, kuten GPS, asennukseen perustuvat tiemaksut) eivät sovi yhteen ihmisten ja heidän tavaroidensa vapaan liikkuvuuden kanssa EU-alueella. Meillä ei tälläkään hetkellä ole mahdollista estää Helsinkiläistä pitämässä Viron rekisterissä olevaa autoa.
Polttoaineiden verotukseen perustuva ”tienkäyttömaksu” tullee sekin tiensä päähän lähivuosien ja -kymmenien aikana sähköautoilun yleistyessä.
Toisaalta töpselistä ladattava sähköauto on hieman kummallinen kapistus nykyjärjestelmille. Järkevää olisi, ettei työmatka-auto tarvitsisi latausta koko päivän tarpeisiin, vaan voisi ladata työpaikalla lisää illan tarpeisiin. Yksi ratkaisutapa olisi älykkäiden sähköverkkojen hyödyntäminen. Autoa ei voisi mistään töpselistä ladata ilman autokohtaista sähkösopimusta. Toisaalta lasku kulutetusta sähköstä tulisi auton omistajalle, ei töpselin. Kyseisiin sähkösopimuksiin voisi sitten kuulua erilaista auton akkujen käyttöä sähköverkon säätövoimana. Teknisesti kaikki tämä on mahdollista, mutta käytäntö vaatii ainakin EU-tason standardointia – saman auton on toimittava myös Suomen rajojen ulkopuolella ja päinvastoin, ei pelkästään ihmisten liikkuvuuden, vaan myös tekniikan kehittämisen hinnan vuoksi.
Summa summarum: autoilun tulo-menoarvio yhteiskunnan osalta tulee menemään lähivuosikymmeninä täysin uusiksi. Onko eduskunta heräämässä muutokseen?
On se nyt yksityishenkilön pussista ”sentään” 66,42€/kk. Toi 54 € on alv. 0 % hinta.
Kiitos kirjoituksesta. Muutama seikka kaipaa mielestäni tarkennusta:
1. vanha rakennuslaki on korvattu Maankäyttö- ja rakennuslailla (MRL) 2000-luvun alussa.
2. rakennettavien pysäköintipaikkojen määrä päätetään asemakaavan autopaikkamääräyksellä yhtä lailla asuin- kuin työpaikkakortteleissakin. Rakennettavien pysäköintipaikkojen määrä perustuu pysäköintinormiin (minkä niminen se Helsingissä sitten onkaan), jonka vähintään kaupunkisuunnitelulautakunta lienee hyväksynyt.
3. asunto-osakeyhtiön ja grynderin vastuualuetta kannattaa hieman tarkentaa tekstissä. Rakennusluvan hakijana lienee useimmiten perustettava asunto-osakeyhtiö, mutta ennen osakkeiden myyntiä sitä hallinnoi grynderi, jonka intresseissä on tuottaa voittoa. Mikäli rakennuttamismalli olisi erilainen (asukkaat perustaisivat as.oy:n itse ja suunnittelu aloitettaisiin heidän toiveidensa pohjalta) ratkaisut voisivat olla erilaisia.
Pahoitteluni, jos nämä tarkennukset sisältyivät jo johonkin aiempaan kommenttiin. Niitä oli jo liikaa, jotta olisin jaksanut lukea ne kaikki läpi.
Eihän tässä nyt puhuttu siitä, että rakentaminen sinne talon alle pitäisi kieltää, vaan nimenomaan siitä että pakotetaan rakentamaan niitä enemmän kuin maksukykyisiä asukkaita on.
Jostain syystä autoilijan pitää saada kymmenien tuhansien eurojen tuki kaupungilta jotta ei tarvitse kävellä. Sen sijaan se tuen maksava autoton saa kävellä sinne joukkoliikenteen pysäkille.
Osmo ei esitä tuossa yllä että pitäisi kieltää rakentamasta niitä autopaikkoja. Niitä vaan ei pidä tehdä enempää kuin mistä ihmiset on valmiita maksamaan. Ja jos osa haluaa mieluummin halvemman paikan vähän kauempaa, niin ei tämäkään ole keneltäkään pois.
En ota kantaa pääaiheeseen, mutta lakatkaa nyt hyvät ihmiset nimittelemästä haihatteluksi talvipyöräilyä ja -mopoilua. Oletteko koskaan kokeilleet? Nykyään saa hyviä varusteita kastumista vastaan, nastarenkaat talveksi, vaikka mitä, ja ennen kaikkea: onkohan ihan varmasti järkevää suhtautua noin pelokkaasti ulkona olemiseen aikana, jolloin liikunnan puute on valtava terveysriski? Mukavuus ja epämukavuus on paljolti tottumuskysymys. Ei välttämättä kannata asettaa normiksi sellaista mukavuuskäsitystä, josta monen kohdalla seuraa rapakunto ja elintasotauteja.
Disclaimer: Kyllä kyllä, monet tarvitsevat silti auton. Kyllä kyllä, on vanhuksia ja liikuntavammaisia ja lapsiperheitä joilla on kolme koiraa ja neljä Ikean kassia ja pitää roudata piano keikalle ja työmatka on paha ja mökille ei pääse julkisilla. Eli tämä ei ollut mikään autojenvihaajahipin puheenvuoro. Kunhan vain kommentoin pyöräilyn oletettua äärimmäistä hirvittävyyttä talviolosuhteissa, oletuksena perusterve pyöräilijä. 🙂
Todellisuudessa ko. talon sisäpihalla on varsin hyvin muurilla parkkipaikasta eristetty piha nurmikkoineen, istutettuine puineen, kiipeilytelineineen ja muine härpäkkeineen. Leikkiviä lapsia on paljon.
Kalteriparvekkeet ovat talon kadun puolella.
Onko sinulla pointtisi esiin tuovia esimerkkejä myös todellisesta maailmasta?
Olen lukenut Osmon alustyksen ja käytyjä puheenvuoroja. Ihan hyviä pointteja, mutta jotenkin en voi välttyä vaikutelmalta, että kirjoittaja henkisesti elää sarvikuonojen maassa, jossa kyvyttömyyttä tarkastella asiaa toisen kannalta pidetään ansiona.
Missä määrin kirjoittajat muuten ovat keskustelleet tästä kysymykseestä taloyhtiöiden isännöitijöiden kanssa?
Mikä tässä nyt sitten on se toinen näkökulma? Sekö, että autottomien nyt vain pitää subventoida pysäköintiä, ja että tämä pysäköinnin subventoiminen nyt vain pitää järjestää asuntojen hinnannousun/maaomistajan (kaupungin) myyntitappion kautta?
Nykyisenkaltaiselle pysäköintipaikkanormille ei ole mitään järkevää perustetta. Jos niille paikoille on oikeasti kysyntää, niin kyllä se järjestyy markkinatalouden kautta, kukaan kun ei ole kieltämässä pysäköintipaikkojen rakentamista. Jos markkinahintainen pysäköinti on liian kallista, niin sen subventiosta voidaan keskustella. Mutta tässäkin tapauksessa ristisubventio on täysin idioottimainen ratkaisu.
Jäykkä miniminormi ainoastaan estää halvempien ja toisinaan parempien ratkaisujen tekemisen, missä ei ole mitään järkeä.
Rakentaminen on jo nyt säännelty kuoliaaksi Suomessa, vähän löysäämällä saataisiin paljon mielenkiintoisempia ja viihtyisämpiä ympäristöjä paikkoihin joissa rakentaminen on nykyisin mahdotonta pysäköintijärjestelyjen hinnan vuoksi.
OS: ”Tiedän taloyhtiön, jossa talon autotallit (3 kpl) annettiin 1960-luvun alussa … edelleen nuo käytännössä ilmaiset autotallit on liitetty samoinhin asuntoihin.”
Asunto-osakeyhtiölain mukaan osakkaita tulee kohdella tasavertaisesti. Osakkaat voivat tasavertaisesti päättää yhtiökokouksessa että nuo tallit ovat edelleen niillä joilla pitääkin. Mutta kyllä yhtiökokous voi myös päättää että vaikka joka vuosi arvotaan tasavertaisesti kuka saa minkäkin tallin seuraavan vuoden ajaksi.
Tästä aiheesta on juttua kiinteistäalan lehdissä aina silloin tällöin. Peruslinja on, että jos autopaikkoja on vähemmän kuin niiden tarvitsijoita, niin paikat tulee ennemmin tai myöhemmin jakaa uudestaan. Tietääkseni laki ei määrää jaetaanko ne arvalla vai millä, mutta kuitenkin se tasavertaisuuden vaatimus on voimassa. Talossa asuvalla vuokralaisella on sama oikeus paikkaan, kuin talossa asuvalla osakkaallakin – muu olisi ko. vuokra-asunnon omistajan oikeuksien polkemista (huonompi vuokra, jos vuokralaisella ei oikeutta autopaikkaan).
Meidän yhtiössä pihapaikkoja on ainakin toistaiseksi riittänyt kaikille tarvitseville, ja katospaikkoja on jaettu jonotuslistan mukaan. Käytännössä joka vuosi tulee joku katospaikka jakoon, mutta pikku hiljaa ne kasaantuvat talossa pisimpään asuneille.
Suoraan sanoen: Teekkarin vastaus kommenttiini oli itsessään perustelu esittämälleni mielipiteelle kesksutelussa pohjan olevista hedelmättömistyä asenteista.
Olemme samaa mieltä siitä, että pysäköintinormi on nykyisellään absurdi. Samoin samaa mieltä siitä, että parkkipaikaksutannsuetn tulee näkyä auton omistajan tai haltijan omassa plakkarissa. – Mutta asiasta pitää pääsä eteenpäin eikä vain marista, että minä joudun subventoimaan tiosien psyälöintiä.*
Rakennusmäärykset ovat toisaalta liian tiukat, toisaalta rakennusvalvonta ei voi enää mitenkään valvoa miten jokin pytinki rakennetaan, kunhan se vain täyttää kaavan ehdot. Asia taas ajankohtaistui mielessäni, kun kävin Tolsan uudella ausntoalueella asukassyhdistyksen kokouksessa. ”Kyllä, tuo hirvitys oli kaavan mukainen eikä rakennuslupaa siksi voinut evätä.”
* En voi olla olettamatta, että todenäköisesti sama tyyppi valittaa sitten 10 vuoden päästä riittämättömiä parkkipaikkoja ja/tai kalliita asukaspysäköintimaksuja.
Yleensä keskustelussa eteenpäin mennään siten, että toinen osapuoli sanoo oman mielipiteensä, johon sitten vastapuoli vastaa omallaan. Tämän jälkeen sitten lähdetään tekemään kompromissia. En ole lainkaan pysäköinnin subventoitia vastaan kunhan sille löytyy järkevät perusteet ja se tehdään avoimesti eikä piilottamalla subventio myyntitappioihin ja asuntojen hintoihin.
Omasta mielestäni järkevä tapa mennä eteenpäin olisi poistaa tai ainakin lieventää normia, siirtyä enemmän markkinahinnoitteluun ja mahdollistaa kokonaan autottomien kiinteistöjen rakentaminen sekä täydennysrakentaminen ilman kaiken hyvän tappamistä normeilla. Mikä siinä oikein on ”hedelmätöntä asennetta”?
Ja jos 10 vuoden kuluttua valitan riittämättömistä parkkipaikoista ja/tai kalliista asukaspysäköinnistä niin eikö se ole ihan oma asiani? Ymmärtääkseni demokratiaan kuuluu oikeus mielipiteen vaihtamiseen elämäntilanteen muuttumisen yhteydessä, mutta voinhan olla väärässäkin. Saatan silloin äänestää jopa demareita (väristys), eikä se tee minun tämänhetkisistä argumenteistani yhtään vähemmän päteviä.
Ei se kuitenkaan vuokralaisen oikeus ole, vaan osakkaan. Osakas voi esimerkiksi vuokrata asunnon ja autopaikan erikseen.
Nyt ollaan siirtymässä jälkiautoistuneeseen yhteiskuntaan. Silloin kun pysäköintinormit keksittiin 60-luvulla, oltiin autoistumisen aallonharjalla. Päättäjät olivat asenteellisesti asiasta yhtä innostuneita kuin vaikkapa kännykästä tänään.
Normin takana oli kaksi pelkoa; riittääkö autolle riittävästi tilaa kaavoissa ja riittävätkö rahat uusien tilojen järjestämiseen ja rakentamiseen.
Niinpä sitten tehtiin normi, jossa vastuu pysäköinnin tilojen varaamisesta tuli kunnille kaavoittajina ja vastuu tilojen rahoituksesta tonttien käyttäjille. Pysäköintipaikat piti sijoittaa valtaosin integroidusti tonteille.
Normia sovellettaessa on matkan varrella kehitelty useita erilaisia virityksiä, joilla yritetään minimoida kaupunkitilarohmun auton haittoja normimaailmassa. Nyt on tultu tämän tien päähän.
Jälkiautoistuneessa yhteiskunnassa lähes kaikki tunnustavat jo sen, että hyvää kaupunkirakennetta ei synny, jos jatketaan entiseen tapaan. Auton on sopeuduttava kaupunkilaisten tarpeisiin eikä päinvastoin.
Aikanaan karjanpito kaupungeissa kiellettiin hygieniasyistä. Autonpitoa ei tarvitse kieltää, mutta sen käyttöä on kaupungeissa ohjattava lempeästi mutta varmalla otteella sellaiseksi, että kaupungissa kävely, pyöräily ja joukkoliikenne ovat valtakulkumuodot. Auton osa on sopeutuminen sivurooliin.
Pysäköintijärjestelyt ovat nyt luupin alla. Pysäköintitilojen mitoitus, sijoitus, rahoitus ja käyttöperiaatteet on saatava uudistettua. Tie on pitkä, mutta vaivalloinen.
Tapiolaan gryndattua puutarhakaupunkia/metsälähiötä ennakkomarkkinoitiin aikanaan pamfletilla ”Koti vaiko kasarmi lapsillemme” jossa nykynäkökulmasta katsottuna jopa koomisen kärjistetyillä kuvavalinnoilla ja propagandistisen lennokkailla markkinointiteksteillä annettiin vaikutelma että ”kivikaupunki” kasvuympäristönä johtaa nuorisorikollisuuteen ja huliganismiin.
Tuperkkeliä unohtamatta.
Jos raihnainen ei saa itse ajaa autoa, pitää sitten käyttää taksia. Lähipalvelut ovat useinmiten liian kaukana, ellei satu asumaan marketin vieressä.
50% olis jo aika merkittävä määrä, vaikka Suomessahan normaalisti ei sitten tehdä mitään, jos ei kaikki universumin ongelmat ratkea samalla kertaa.
Twike-tyyppinen ratkaisu toimis myös kaikilla keleillä ja hoitais hyötyliikuntapuolenkin samalla. Ja jos joskus tulis kiire, sillä pääsee ihan motarinopeuksiin. Aivan liian fiksu menopeli suomalaisille…
Koska talon alle on huomattavan paljon hankalempaa rakentaa sen jälkeen, kun talo on rakennettu, pitäisi kellariparkin olla se primääriparkki, paitsi silloin kun se on järjettömän kallista (merenpinnan alainen täyttömaa).
Autoilutottumusten muutoksiin vuosisatojen saatossa voidaan sitten reagoida kadunvarsiparkilla ja maanpäälisellä parkkilaitoksella, joita sitten voidaan lisätä tai poistaa.
Jos nyt mietitään tapakasvatuksellisesti yksityisautoilun vähentämistä, niin eikö juuri yksityisautoilijoille ja heidän jälkikasvulleen pitäisi tarjota mahdollisuus kokeilla kantakaupunkiasumista, jotta pääsisivät eroon yksityisautoilun ikeestä?
Ode: ”Punavuori ja Töölö ovat suosituimpia asuinalueita Helsingissä, mutta sellaista ei saa enää rakentaa, koska ne eivät täytä pysäköintinormia.”
…Punavuori, Töölö, Krunikka, Eira, Kallio, Vallila, jnejne. Ylipäätään kantakaupunki ja suurin osa Euroopan mukavista kaupungeista.
Ovat suosittuja asuinalueita ja yhteinen nimittäjä niille on kadunvarsipysäköinti. Kun tontilla parkkipaikka vie tilaa 20-30m2 niin kadun varressa parkkipaikka vie tilaa max 10m2. Tämmöisten katujen varsille on mukava perustaa eurooppalaistyyppisesti kivijalkoihin vaikkapa huonekaluverhoomoja, pieniä ruokakauppoja, isompien tavaroitten myyntipaikkoja, pientyöpaikkoja ym.
Mutta kai se on niin, että pitää olla vain kävelykatuja ja niissä sitten väki innokkaasti istuu kahviloissa ja terasseilla bruttokansantuotetta nostamassa?
Jos kadulle tulee jokatapauksessa vaikkapa katupuita niin niiden väliin saa vallan somasti myös autopaikkoja. Halvalla.
Mutta tämmöisiä kaupunginosia ei enää saa rakentaa kun kadunvarsipysäköinti lienee jonkinlainen synti?
Ainakaan demokratiaa ei voi käyttää tekosyynä pitkäaikaisvaikutuksia sisältävien päätösten lyhytnäköiselle tekemiselle. Viimeiset 50 vuotta parkkipaikkaa on pidetty asuinpaikkaan kuuluvana kansalaisoikeutena. Suurimmat ongelmat ovat olleet kaupunginosat, joissa ei ole suunniteltua parkkitilaa. Tehdäänkö näitä nyt lisää? Kuten sanottu, turhalle parkkitilalle voidaan helposti kehittää muuta käyttöä, mutta toisinpäin tilanne on paljon hankalempi.
Onko meillä jotain todisteita historian valossa yksityisautoilun vähenemisestä?
Kun yksityisautoilu sähköistymisen ansiosta muuttuu ekologisemmaksi ja taloudellisemmaksi, vähentääkö tämä yksityisautoilun suosiota?
Jos kaupunkilaiset haluavat autoilla, miksi kaupungin pitää nostaa maansa hinta niin korkealle, ettei kaupunkilaiset voi enää autoa säilyttää.
Toisaalta vaaditaan tiivistä kaupunkikuvaa ja sitten taas ajetaan osa kaupunkilaisista yhä kauemmaksi.
Tämä vain siksi, että kaupungin pitää jostain syystä toimia kuin osakeyhtiön maata myydessään?
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että pitää rakentaa parkittomia taloja, mutta samaan hengenvetoon sitä mieltä, ettei kaikilta muilta pidä vetää markkinaehtoista huippuhintaa tilanteesta, jota ei ole markkinoilla päätetty (kaavoitus).
Kaupunkimaan hinta määräytyy välillisesti markkinoilla. Paljonko ihmiset ovat valmiit maksamaan asuntoneliöstä ja mitä rakentaminen maksaa. Edellöinen määräytyy reaaliaikaisesti joka sunnuntai ja jälkimmäinen ei riipu tai senh ei pitäisi riippua tontin sijainnista.
Kun paikoitus syrjäyttää asuntoja, on aivan oikein hinnoitella autopaikka syrjäytettyjen asuntoneliöiden mukaan. Joka muuta väittää on velvollinen jotenkin perustelemaan väitteensä.
Ihan mukavan kuuloista, mutta ei kelpaa autopuolueelle. Ajatellaan vaikka korttelia, jonka koko on 100×100 metriä ja joka on rakennettu vaikkapa tehokkuudella kaksi, siis ei mitään Kalliota vaan sellaista väljää kaupunkirakentamista. Kerrosneliöitä on siis noin 20 000. Normin mukaisia pysäköintipaikkoja pitäisi olla noin 180. Kadunvarsipaikkoja viiden metrin välein olisi teoriassa 80, mutta käytännössä noin viisikymmentä, koska suojatien päälle eikä edes sen eteen saa pysäköidä eikä porttikäytävän eteen sen paremmin.
Jos asukaspysäköinti kielletään verhoomon edessä (kuten pitäisi) asukaspaikkoja jää yhä vähemmän.
Sadan metrin kortteli on vähän pieni, mutta tilanne muuttuu vain hankalammaksi, jos kortelia kasvatetaan, koska katujen suhde pinta-alaan pienenee.
Puistot syrjäyttävät myös asuntoja, joten niitä ei pitäisi kaavoittaa ja nykyiset rakentaa asunnoiksi?
Samantien tietty myös päiväkodit, koulut ja terveyskeskukset pois tilaa viemästä vaikka jonnekin Z-junan pysäkille, jotta saadaan Kaupunkiin riittävän tiivis ilme ja maksimaalinen tuotto pinta-alalle!
toke
Maan arvon maksimointi ei ole lainkaan huono tavoite, koska maan arvo on peräisin asukkaiuden preferensseistä. Maa on arvokasta, jos asuinympäristö laadultaan vastaa ihmisten toiveita. Arvon maksimointi merkitsee mahdollisimman hyvää asumista mahdollisimman monelle, siis yksilöinä koetun arvon ja asukasluvun tuloa.
Jos oikeus parkkipaikkaan on niin arvokas asia, että se nostaa maan arvoa, silloin parkkipaikan rakentaminen on perusteltua. Jos ei laskee maan arvoa, miksi se pitäisi rakentaa?
Tätä voi käyttää perusteena myös puistojen olemassaoloon, sillä puisto lisää ympäröivän maan arvoa, vaikka juuri pouistoon ei saakaan rakentaa. Maan arvoa maksimoitaessa kaupungista ei tehdä hedelmätöntä kivierämaata, vaan siihen tulee myös puistoja, hiekkalaatikoita, urheilukenttiä, kouluja ja päiväkoteja. Myös oopperataloja, stadioneja, jäähalleja.
Tässä puhutaan ulkoisesta hyödystä, Naapurin parkkipaikasta on aika vähän ulkoisia hyötyjä, tai joka muuta väittää, joutuu kantamaan todistustaakan.
Jos nyt kuitenkin laitetaan siihen kadunvarteen 60 paikkaa, niin jää niille kahdelle portille ja kulmissa oleville suojateille plus verhoomolle n. 50 m.
Loput 120 paikkaa á 20 m2 sitten talon katutasoon parkkihalliin ilman mitään ramppeja tai puoliks maan alle pienellä luiskalla.
Tontin pinta-alasta kolmasosa taloon ja 2/3 pihaan ja viheralueeseen. Tallkerroksesta jää vielä kolmasosa muuhun käyttöön. Eli asuinkerroksia 6 ja siihen yks tai puolikas autotallia.
Mikäs tässä olikaan se ongelma?
Jos sitten tulevaisuudessa parkkinormista tingitään ja talo huomaa tallissa olevan hukkapaikkoja, niin tilaa käytetään johonkin muuhun, vaikka vuokrataan ulos liike- tai varastotilaksi.
toke
Jos autotalleja ei voi käyttää autoitalleiksi, ei niitä saa käyttää mihinkään muuhunkaan, jos ne ovat näitä kaavoituksen velvoitepaikkoja. Tuo token esitys kelpaisi minulle, mutta ei kelpaa autopuolueelle. Minusta tehdään autopaikkoja niin paljon kuin haluavat, mutta minusta kaupngin ei pitäisi määrätä niitä tekemään enempään kuin haluaa.
token esityksen varjopuolena on, että ensimäinen kerros on puoli kerrosta korkeammalla. Tekee talosta paljon kalliimman, sillä miten hissin luo pääsee pyörätuolilla. Lisäksi, jos räystäskorkeus on rajoitettu, huonekorkeutta joudutaan vastaavasti alentamaan.
Koska autopaikka kilpailee asuntojen kanssa, voidaan tietysti ajatella, että ensimmäiseen kerrokseen rakennetaan asuntoja. Jos autopaikoista tulee maksuhalukasta kysyntää, asunto oy lunastaa alimman kerroksen asunnot ja muuttaa ne autotalleiksi.
OS kirjoitti:
”Helsingissä rakennettaisiin autottomaksi. Autottomuus ei tarkoita vain pysäköinnistä ja sen maksuista luopumista, vaan mahdollisuutta suunnitella koko kaupunginosa pienimittakaavaiseksi, pienten kujien yhdistämäksi eurooppalaistyyppiseksi kaupungiksi. ”
Mukavalta kuulostavia ajatuksia, mutta asia on syytä tarkastella myös ptaktisellsta , mm. paloturvallisuuden kannalta.
Kun olen taloyhtiön hallituksen jäsenenä kaksi kertaa ollut selvittämässä asuntopaloa Töölössä, niin osaan ymmärtää, miksi paloautoletkan pitää päästä helposti paikalle. – Yhdessä tapauksessa huolimaton kynttilänkäsittely aiheutti palon. Yläkerran asukas havaitsi savun hajua, ja hälytti palokunnan. Palokunnan tullessa paikalle porraskäytävä oli jo täynnä savua, ja asunnosta pelastettiin kolme lähes tajutonta ihmistä. Jos hän olisi ollut poissa, niin pikku-uutisesta olisi tullut seuraavan päivän lehden pääotsikko.
Mielölä muuten on jo parikin tällaista aluetta: Puu- Kumpula. Tosin tiet ovat siellä paloturvallisuuden takia leveitä, ja autoja tienvieret täynnä, mutta eivätpähän ne parkeerattuna kenenkään mielenrauhaa vie. Liikenne niin vähäistä ja hiljaisella nopeudella
(töyssyt) kulkevaa, että voi ihan mukavasti ja huoleti jättää lapsoset kuljeskelemaan pitkin katuja.
Toinen on sitten Länsi-Pasila. Lisätään vielä Ruskeasuo ja Tilkka.
Miten käpyisiä sähköpyöriä muka mahtuu parkkiruutuun vain kaksi, kun poikittain parkkeerattuja Harrikoitakin mahtuu kuusi?
OS kirjoitti:
”Helsingissä rakennettaisiin autottomaksi. Autottomuus ei tarkoita vain pysäköinnistä ja sen maksuista luopumista, vaan mahdollisuutta suunnitella koko kaupunginosa pienimittakaavaiseksi, pienten kujien yhdistämäksi eurooppalaistyyppiseksi kaupungiksi. ”
Mukavalta kuulostavia ajatuksia, mutta asia on syytä tarkastella myös praktisellsta , mm. paloturvallisuuden kannalta.
Kun olen taloyhtiön hallituksen jäsenenä kaksi kertaa ollut selvittämässä asuntopaloa Töölössä, niin osaan ymmärtää, miksi paloautoletkan pitää päästä helposti paikalle. – Yhdessä tapauksessa huolimaton kynttilänkäsittely aiheutti palon. Yläkerran asukas havaitsi savun hajua, ja hälytti palokunnan. Palokunnan tullessa paikalle porraskäytävä oli jo täynnä savua, ja asunnosta pelastettiin kolme lähes tajutonta ihmistä. Jos hän olisi ollut poissa, niin pikku-uutisesta olisi tullut seuraavan päivän lehden pääotsikko.
Mielölä muuten on jo parikin tällaista aluetta: Puu- Kumpula. Tosin tiet ovat siellä paloturvallisuuden takia leveitä, ja autoja tienvieret täynnä, mutta eivätpähän ne parkeerattuna kenenkään mielenrauhaa vie. Liikenne niin vähäistä ja hiljaisella nopeudella
(töyssyt) kulkevaa, että voi ihan mukavasti ja huoleti jättää lapset kuljeskelemaan pitkin katuja.
Toinen on sitten Länsi-Pasila. Lisätään vielä Ruskeasuo ja Tilkka.
Markku älä viitsi
Eivät kapeat kadut tarkoita niin kapeita, ettei paloautolla mahtuisi. Pitäähän muuttoautonkin mahtua ja kuorma-auton, jolla rakennustarvikkeet on tuotu paikalle.
Aivan, ja tähän suuntaan päästään muun muassa tekemällä pysäköinnistä kallista ja hankalaa. Kyllä Krunikkaan ja Röperiin jää sen verran hipsterilapsiperheitä että aina saadaan Hesariin juttu onnellisista autottomista lapsiperheistä, mutta keskituloinen enemmistö menee jo alunperin muualle.
Esikaupungeissa asuvat ne, jotka arvostavat asumisväljyyttä ja liikkumisen vapautta (=autoa), ja keskustassa ne jotka arvostavat lähipalveluita, kaupunkikulttuuria ja joita ei haittaa ahtaampi asuminen ja autonpidon vaikeus tai kalleus. Erilaisia ratkaisuja erilaisia asioita arvostavllle kansalaisille, toisin sanoen. Miksi kaikkien pitäisi asua samanlaisessa normionnelassa?
Esimerkiksi käsitys Helsingin keskustaan ostosmatkoille tunkevista autoilevista espoolaisista on pelkkä myytti. Ei Helsingin niemelle lähde kukaan täysijärkinen omalla autolla vapaa-aikanaan. Kaiken tarvitsemansa saa muualtakin pienemmällä rahalla ja vaivalla. Jos autoilua rajoitettaisiin pysäköintiä rajoittamalla, niin Helsingin keskustan kaupat ja palvelut asettuisivat sille tasolle, jota siellä asuva ja julkisilla sinne tuleva asiakasmäärä tukisi. Nyt osaa keskustan kaupoista subventoidaan veronmaksajien rahoilla järjestämällä pysäköintipaikkoja.
Ajatus asukaspysäköintipaikkojen huutokauppaamisesta on hyvä, ja pitäisi laittaa kokeiluun välittömästi. Korttelitasoinen avoin huutokauppa vuosittaisesta pysäköintioikeudesta, ja vielä niin että paikan voisi vuokrata edelleen jos ei sitä itse käytä. Esimerkksi Aleksilla tai Tehtankadun eteläpuolella summat voisivat olla merkittäviäkin.
Vihreä vaihtoehto erottuu, ja se on hyvä.
Markku afille. Palokujat tulivat keisarillisella asetuksella puukaupunkien asemakaavoihin Turun palon jälkeen. Kuopiossa niitä kutsutaan rännikaduiksi, savolaiset eivät osaa ääntää beetä. Harvat säilyneet rännikadut ovat mitä viehättävintä miljöötä, kuitenkin ”tuljtorppaajiennii” vesjautot mahtuvat sinne. Aimo
’Lähipalvelut ovat useinmiten liian kaukana, ellei satu asumaan marketin vieressä.’ (Kari N)
Ne ovat kaukana, koska asutus on hajallaan, joka puolestaan johtuu tehottomasta rakentamisesta, jonka yhteen syyhyn tässä haluttaisiin puuttua.
Monikäyttötila on hyvä ajatus. Autotalleja käytetään nykyäänkin yleisesti ja ilmeisen hyväksytysti muidenkin tavaroiden kuin auton varastoimiseen. Taloyhtiö voi kai vuokrata velvoiteautotallinsa autotallina eteenpäin, ja vuokraaja voi sitten säilyttää autotallissaan autoja tai jotain muuta sääntöjen sallimaa. Ehkä jatkossa tilassa saa pitää myös kahvia nauttivia asiakkaita.
Katajanokka on ilmeisesti edelläkävijä näissä asioissa, sillä Kanavarannassa Victor Ekin entisen varaston kohdalla olevan talon alakerta on jo rakennettu vähän tähän suuntaan.
Juho laatu yllyttää rikkomaan lakia. Julkaisen nyt kuitenkin.
Minä yleensä vuokraan tilavan perheauton hintaan 170 €/vko. Eivät ole kertaakaan jättäneet tien päälle. Automaattivaihteita ei tuohon hintaan saa, mutta ilmastoinnin kyllä.
Ei millään pahalla. Kunnallisvaalit ovat 28.10. eli vajaan kahden kuukauden päästä. (Vahingonilon lisäämiseksi mainittakoon, että demareilla on edelleen huomattava osa ehdokkaista haussa.) Julkaistun perusteella tekstisi tuntunee edelleen olevan vaiheessa.
Kannattaako julkaista kansanomaisesti sanoen juosten kustua tekstiä vain muutaman äänen kalastamiseksi vai pistää ajan kanssa ajatukset koherentimpaan muotoon. Ja tehdä tarkastelusta monipuolisempi, sellainen, jota lukevat myös me syntiset eli autolliset.
Olen aivan samaa amieltä. Arvelisn, että silloin sopiva ja riittävä kadunleveys on normaali Töölön sivukadun leveys (lienee 15 m) Kujaksi sitä ei voine luoonehtia.
Korttelin sisällä voi siten kulkea vapaasti, mutta on tiettyjä ongelmia: sellaista tulee helposti vastoin tarkoitusta oikopolku isommalle väkimäärälle.
Kun ehdotukset ovat tätä luokkaa, ei ihme että autopuolue on varpaillaan.
Ajatukseen maan arvon maksimoinnista ei oikein sovi mm. pienituloisten tai erityisryhmien asuminen. Eriytetäänkö heidät ”omille asuinalueilleen”, jotta HITAS-väki saisi hieman edullisempia asuntoja Jätkäsaaresta?
Greijus
Esitys oli tarkoitettukin olemaan järjenvastainen. Se oli tarkoitettu havainnollistamaan, kuinka järjenvastaista on muuttaa asuntopinta-alaa autotalleiksi. Myönnetään, että keittiön rakentamiskulut ja parketti ovat tässä ylimääräistä kulua, mutta muuten tuo jälkikäteen lunastamainen on ihan sama asia kuin se, että muutetaan asunnot autotalleiksi jo piirustuslaudalla.
Lurkki, ymmärrän. Toivon vain, että ei ihan kokonaan unohdeta, että Helsingin asukkaista taitaa pian olla joka neljäs yli 60-vuotias. Moni tätäkin nuorempi liikkuu huonosti. Polkupyöräily asiointivälineenä voi olla tältä ryhmältä liikaa vaadittu. Näkisin mielelläni, että uusillekin alueille jätettäisiin edes jonkinlainen pysäköintimahdollisuus. Voisi joskus poiketa kahville.
KariN
Jotta voisi poiketa kahville, uusilla alueilla tulee olla MAKSULLISIA pysäköintipaikkoja, jotka ovat mnaksullisia iltamyöhään saakka.
Osmo, olkoon vaikka maksullisia, jos se ne pyhittää. Olen niin sosiaalinen, että sallin maksamieni verojen käytön pysäköintipaikkojen rakentamiseen. Kuten myös leikkipuistojen, urheilukenttien ja vastaavien.
KariN: jos ne ovat ilmaisia, ne eivät ole vapaana, kun niitä tarvitsee.
Minulla on kaksi autopaikkaa taloyhtiön tontilla, 20 eur/kk. Ei ihan keskustassa, kuitenkin metron varrella.
Pidän niillä katsastamattomia toyotapakettiautoja, syystä siitä että asuntosuunnittelussa talovarasto-, ns. kanahäkkinormi, minimi 2 m2/asunto, näyttää olevan maksimi. Missä muualla säilyttäisin surfilautani, talvirenkaat,purjelentokoneen siivet?
Totta puhut! Maksullisinakin paikat ovat aina täynnä. Ainakin Kauppatorilla ja Hakaniemen hallin liepeillä.
Mielenkiintoinen dilemma!
Katutilan tunnelma riippuu ihan täysin leveyden suhteesta korkeuteen. Jossain Chicagossa 25 metriset kadut luovat hyvinkin intiimiä tunnelmaa kun talot ovat sata metriä korkeita.
Ja kyllä sen paloauton saa hyvinkin kapealle kadulle mahtumaan. Ei Vanhaa Porvoota olla julistettu asuinkelvottomaksi turvattomuuden vuoksi, vaikka se ei välttämättä kaikkia normeja täytäkään. Muuttoautotkin pääsevät paikalle kun ei ole liikaa kadunvarsipysäköintiä eikä katua olla jaettu tarpeettomasti kaistoihin.
Kyllä suunnittelijat osaavat mitoittaa suunnitelmansa normien mukaan. Käytännössä tämä tarkoittaa minimissään kahdeksan metrin katua (palon leviäminen, Rmk E1.9). Nykyisellään kuitenkin pysäköintinormi on se pullonkaula joka kaupunkisuunnittelua viimekädessä ohjaa, ei esimerkiksi tuo paloturvallisuus.
Nyt vähän avarempaa katsetta; idea tietysti oli, että jos tulevaisuudessa havaitaan autopaikkoja olevan liikaa, muutetaan velvoitetta, jonka jälkeen tilojen käyttöä voidaan muuttaa.
Toisinpäin asiaa ei voi tehdä; mikäli tilankäytön muutosta ei oteta huomioon ennen rakentamista, on muutos liian hankalaa, vaikka se kiintiöiden muutoksen jälkeen olisi mahdollistakin.
Ihan vihjeettömäksi ei nyt ole ehkä edustavaa heittäytyä.
Insinäärimme ovat jo useita vuosikymmeniä pystyneet rakentamaan ihmeellisiä hissejä, joissa on ovet kahdella seinällä. Eikä tämä voi edes nostaa kustannuksia kuin marginaalisesti, koska itsekkin omistan hitas-osakkeen puolikkaan talosta, jossa näin on tehty. Ja montakohan sataa taloa pk-seudulta löytyy, jossa kadun ja pihan maanpinnat ovat eri korkeudella?
Että jos nyt vielä keksit numeroarvon tuolle ”paljon”-sanalle, oisko promillen murto-osa?
Näin voitaisiin tietysti tehdä, jos talo on suunniteltu muuntautumiskykyiseksi ja tällä hetkellä parkkipaikkoja rakennetaan liian vähän. Käsittääkseni tilanne on kuitenkin nyt toisinpäin?
Ja kyllä se autopaikka kilpailee ihan kaikkien muidenkin kaupungin pinta-alaa käyttävien asioiden kanssa, kuten vaikka koirapuistojen ja leikkikenttien. Ei siis pelkästään asuinneliöiden.
Vielä sivukaneettina edelliseen, Ode, oletko koskaan asunut kadunpuolella katutasossa tai tunnetko sillätavalla kantakaupungissa asuvia?
Oma kokemukseni on, että hyvin harva tykkää siitä, että ohikulkijat näkevät suoraan sisään kotiisi. Siksi katutaso varsinkin kadunpuolelle on yleensä muussa kuin asumiskäytössä ja siksi pulen kerroksen nosto itse asiassa tuo puoli kerrosta lisää asumistilaa, kun asuminen ei ala vasta pohja+3,5m-korkeudesta.
Olen asunut ensimmäisessäå kerroksessa Katajanokalla.
Ei kai ideana ole, että kadunvarsiparkitkin olisivat vain jollekin rekisterinumerolle yksinoikeudella pyhitettyjä?
Eli toisinsanoen se naapurin parkkipaikka on myös sinun tai vieraittesi parkkipaikka. Kaikki hyötyvät.
Yleensä jonkun asian maksimointi jyrää alleen kaikkien asioiden optimoinnin, vaikka sitten kyse olisi maan arvosta. Voidaan tietty sanoa, että maksimaalinen optimointi tuottaa parhaan lopputuloksen, mutta tässä mennään kohta kyllä semanttiseen luuppiin.
Asuinalueiden suunnittelussa pitäisi vielä ottaa huomioon, että tämän päivän maksimointi ei ehkä olekaan huomenna sitä. Ja vaikka voidaan toistella hallituksen mantraa siitä, että ”kukaan ei tiedä mitä tulevaisuudessa tapahtuu”, niin ehkä kuitenkin olisi fiksua jättää ovia auki ja siltoja polttamatta.
Jos nyt on koettu suuri ahaa-elämys, että autojen säilytys on yhteiskunnalle liian kallista, niin seuraavaksi varmaan sitten huomataan, että tiet vievät liikaa tilaa ja tieverkko pitää kokonaisuudessaan siirtää maan alle. Sitten aletaan taas taivastelemaan, kuinka kallista onkaan rakentaa uutta kaupunginosaa, kun pitää louhia sata kilsaa tietä maan alle…
Eli jos nyt vaan suosiolla kaavoitettais uudet alueet sen verran löysemmin, että tiivistämisen varaa löytyis myöhemmin ja katotaan asiaa uudestaan vaikka 50 vuoden päästä. Siihen asti joutuis sitten kärvistelemään jollain ylimääräisellä viheralueella ja/tai yksi asuintalo korvattais parkkitalolla, joka sitten tarvittaessa purettais pois tai siitä tulis seuraava kaapelitehdas tms.
Aikamme suurin ongelma taitaa olla, että kaikista asioista yritetään puristaa kaikki mehut pois tehokkuuden nimissä ja sitten paljon myöhemmin vasta huomataan paljonko tuhoa tämä ideologia on tuottanut…
toke
Jos haluat asua löyhemmin lkaavoitetuilla alueilla, niitä on Suomessa yli 300 000 neliökilometriä. On mistä valita.
Ehkä olis kannattanu vielä ihan oikein kurkistaa sinne linkkiin, et millasesta menopelistä puhutaan?
Etkä kuitenkaan ole huomannut mitään yleistä hyljintää katutasossa asumiselle?
Erittäin hyvä huomio!
Olen esim. lykännyt fillarin peräkärryn ostoa, koska sille ei yksinkertaisesti ole sälytyspaikkaa; olohuone olis rapakeleillä ikävä, autopaikka kallis ja tuhlais tilaa ja ovat varattuja, rappukäytävässä ei paloturvallisuuden takia saa säilyttää (arkkitehdin käpy), terassin kattoon vois laittaa killumaan, sitten joskus kun sen on saanut lasitettua, mut hellasäröä moinen himmeli aiheuttais, jne…
Varmasti kannattais kokeilla.
Millähän yliprovisioinnilla katuparkit kannattais kaupata, jotta ostamalleen vielä suurella todennäköisyydellä saisi vastinetta, mutta paikat eivät kuitenkaan olisi kovasti tyhjillään?
Tai voishan joku upporikas tietty avartaa ja rauhoittaa kotikatunsa huutamalla kaikki parkkiluvat pois.
Voiskos ajatella, että ne tulevat 400.000 uutta asukasta rakentaisivat sen autottoman paratiisin nille 300 000 neliökilometrille? Kun toiset jo autoineen asuvat täällä.
Jotenkin toi tukkoon kaavoittaminen ja rakentaminen sisältää megalomaanisen ja omnipotentin kuvitelman siitä, et kaikki olisi täydellisesti ja ikuisesti maksimpitu ja optimoitu. Mitään pelivaraa ei tarvita, ottaen huomioon miten mahdotonta rakennettua on myöhemmin muuttaa.
Ei tarvii siis edes varautua siihen, että sitä parkkivelvoitetta voitaisiin tulevaisuudessa höllentää.
’Missä muualla säilyttäisin surfilautani, talvirenkaat,purjelentokoneen siivet?’ (aimo)
Varastotilaa vuokraavia firmoja on olemassa. Toki niiden on vaikea kilpailla julkisen sektorin alihinnoitetun tilan kanssa.
’Aikamme suurin ongelma taitaa olla, että kaikista asioista yritetään puristaa kaikki mehut pois tehokkuuden nimissä’ (toke)
Odotan innolla, että pysäköintinormin puolustajat aloittavat ristiretken tehokkuusvaatimuksia ja markkinoita vastaan noin yleisemminkin. Kommunistinen puolue tai joku vastaava etsii varmaan parhaillaan kunnallisvaaliehdokkaita.
Liikuntarajoitteinen ystäväni asuu kalliossa. Kaikki tarvittava tai lähin ratikkapysäkki on sen verran lähellä, että ei tarvitse liikkua jalkaisin pitkiä matkoja. Pysäköintinormi hajoittaa kaupunkirakennetta niin, että uudemmilla ja väljemmillä alueilla asuminen liikuntarajoitteisena ja ilman autoa ei onnistu mitenkään. Kaikkialle on liian pitkä kävelymatka. Tämä taas rajoittaa merkittävästi mm. jo ajo-oikeutensa menettäneen vanhemman väestön asumismahdollisuuksia.
Tarpeena on siis rakentaa tiivistä ja riittävän halvalla, jonka vuoksi jostain pitää tinkiä. Olkoon se sitten autopaikka. Tämän hyväksyn.
Mutta miksi liian tiivistä ja halvalla? Mielestäni kunnalistekniikan ja joukkoliikenteen kannalta riittävän tehokas rakentaminen voisi olla noin 0.4 tehokkuudella toteutettua townhouse+ tyyppistä asujamistoa omilla pienillä puutarhoilla. Siihen on tilaa, ja siihen pitäisi olla varaa, mutta siihen ei kuitenkaan ole varaa.
Pohjimmiltaan siihen ei ole varaa poliittisten arvovalintojen vuoksi. Valtio katsoo tarvitsevansa kotitalouksien varoja kaikenlaisiin hyviin tarpeisiin siinä määrin, että niitä ei sitten tahdo riittää asumisen kaltaisiin perustarpeisiin.
Meillä Espoossa asunto-osakeyhtiö investoi tuhansia Parkki Oy:n autopaikkoihin huijaamalla osakkaat mukaan. Hankkeeseen ryhtymisestä oli äänestämässä 10 osakasta 34 osakkaasta. Vähemmistö teki ison ratkaisun.
Kun asiasta äänestettiin, ei kukaan tiennyt yhden paikan hintaa. Hallitus sanoi sen maksavan korkeintaan 17000€. Kului pari vuotta ja hallituksen piti vihdoin saada lupa ottaa lainaa. Hallitus ilmaisi halunsa ottaa kymmentä autopaikkaa kohden 320 000€ lainaa. Aikamoisen koron oli autopaikkojen hinta kasvanut muutamassa vuodessa. Kokouksessa olleet osakkaat ihmettelivät kovin tilannetta ja vastustivat asiaa. Hallitus vastusteli hankkeesta perääntymistä. Osakkaat halusivat tietää tarkemmin laskelmista. Hallitus ei saanut niistä puhua. Ilmapiiri oli hämmentynyt ja hallitus päätti, että laina otetaan. Asiasta ei äänestetty vaan hallitus johdatteli itse itsensä haluamaansa ratkaisuun.
Alue jossa tämä hanke toteutettiin on mainostanut itseään autottomana alueena. Naapuritaloyhtiöissä autopaikat myydään erillisinä osakkeina. Useampi on ihmetellyt autopaikkoja kaikkien puolesta hankkivan taloyhtiön päättäjien vilpittömyyttä. Autoiluhan on valinta ja sen valinan kustannukset kuuluu valitsijalle.
Asunto-osakeyhtiö ei saa päättää hankkivansa kaikkien kustannuksella lautaskanavia tai vuokrata mökkiä, miten ulkopuolisen osakehtiön autopaikkoja muka voi hankkia?
Väärin, lautaskanavat (tai kaapeli-tv) katsotaan nykyään yleiseen asumistasoon kuuluvaksi. Kuten myös tietoverkot (eli siis se intteerneetti).
Yhtä suurella innolla odotamme, että puhtaan anarkistisen markkinatalouden kannattajat vaativat vaikka uusien talojen ET-normiston romuttamista, koska kvartaalitalouden kertakäyttökulttuuri pitkällä tähtäimellä kuitenkin toteuttaa onnellisuuden optimin.
Hieman vakavammin voisi ihmetellä sitä mustavalkoisuuden maksimia, jossa valitetaan siitä, kuinka paljon maksaa, kun kaavoittaja määrää parkkipaikat toteutettavaksi äärimmäisen kalliilla tavalla ”yhteisen hyvän” vuoksi. Toisaalta halutaan maksimaalinen kertatuotto, mutta sitten valitetaan siitä, kuinka kalliiksi se tulee!
Ehkä ääripäiden välistä voisi löytyä myös se älykäs vaihtoehto?
”Missäspäin Helsinkiä voi parkkeerata asuinalueilla kadunvarteen ilmaiseksi koko päiväksi, liityntäpysäköintiä mukaanlaskematta?”
Ainaskin täällä Kumpulassa. Ainakin periaatteessa, kadunvarrethan on aivan täyteen ammuttu metsiä myöten joka arkipäivä. Mutta teoriassa rajoituksia ei ole.
Olisi erityissen mielenkiintoista nähdä tutkimus liikennemääristä, kunka paljon liikenteestä esimerkisi mainitussa Töölössä on muualta tulevien ja paljonko muualta tulevien aiehuttamaa. Eiköhän palvelujen ja tapahtumien perässä liikkuvat edusta valtasoaa.
Miksi muiden aiheuttamasta ”ongelmasta” rangaistaan asukkaita, jotka ovat valinneet vihreämmän tavan elää – hyvien julkisen liikenteen yhtyksien varrella, mutta kuitenkin tarvitsevat autoa satunnaisesti?
Kuka rakensi Finlandiatalon, musiikkitalon, oopperan tuohon? Tuskin asukkaat vaan kaupunki.
Korostan että kannatan tiivimpää kaupunkirakennetta, jotta julkinen liikenne ja palvelut parantuvat. On kuitenkin kohtuutonta vaatia että vain rajatun alueen asukkaat maksavat lieveilmiöt.
Rakennusjärjestys kieltää sisäpihan autopaikat ja monessa paikassa ei maanallekkaan saa mennä.
”Kylläpäs on ajat muuttuneet! Kun itse vajaa kymmenen vuotta sitten asuin opiskelija-asunnossa Helsingin Koskelassa, oli taloyhtion parkkipaikka aina huomattavan tyhjä. ”
Sama Turussakin. Aikoinaan kun muutin ylioppilaskylän viereen 2000-luvun alussa, yo-kylän parkkipaikkaa laajennettiin lähes tuplakokoon. Yliopisto ja kauppakorkea alle kilometrin päässä. Kaipa silloin oli paljon opiskelijoita Salossa Nokialla töissä..