Jos Man­ner­heim­intie tai Meche­linkatu raken­net­taisi­in nyt, niiden molem­mille puo­lille tulisi jät­tää liki sadan metrin asumiselta rauhoitet­tu vyöhyke, kos­ka ketään ei voi pan­na asumaan niin vihe­liäisi­in oloi­hin, joi­ta liiken­teen vaivaamil­la alueil­la asum­i­nen merk­it­sisi. Liiken­teen hai­tat laske­vat asun­to­jen hin­to­ja noiden katu­jen var­sil­la, mut­ta hyvin halut­tu­ja ne silti ovat.

Lon­toos­sa lähiön (kaupungi­nosan) sisään­tu­lotie on alueen pääkatu, jon­ka var­rel­la ovat kau­pat ja kapakat. Meil­lä lähiöt kään­tävät selkän­sä pääväylälleen. Lähiörak­en­tamisen ihanteet val­oisu­ud­es­ta ja ter­veel­lisyy­destä kir­jat­ti­in aikanaan laki­in ja ulotet­ti­in saman tien koske­maan kaikkea rak­en­tamista. Kaupunkia ei saa enää rak­en­taa, on raken­net­ta­va vain lähiöitä myös keskus­toi­hin. Esimerkik­si Eliel Saarisen tien var­teen ei saa rak­en­taa mitään, kos­ka muu­ta­man ker­ran tun­nis­sa ohi aja­va Jok­eri-bus­si tekee elämästä muuten sietämät­tömän. Muuten Eliel Saarisen tiestä tehtäisi­in tien sijas­ta katu. Jat­ka lukemista “Asun­tolu­en­to osa 10: saako kaupungis­sa asua?”

Helsin­gin seudun kun­tien välil­lä on voimakas kil­pailu hyvistä veron­mak­sajista. Oheises­sa kuvas­sa ovat sisään- ja ulos­muut­ta­jien tulota­sot kun­nit­tain. Punainen kuvaa ulos­muut­toa ja sini­nen sisään­muut­toa. Kuvio on vähän hämäävä, kos­ka opiske­li­jat ovat vähä­varaisia muut­taes­saan sisään ja insinöörit ovat hyvä­tu­loisia muut­taes­saan ulos. Rajua on valikoi­tu­mi­nen kuitenkin.

Jat­ka lukemista “Asun­tolu­en­to, osa 7: Asukkaiden valikointi”

Tulisiko asum­i­nen halvem­mak­si, jos kaavoitet­taisi­in paljon enem­män niin, että kaavoitet­tua tont­ti­maa­ta olisi tar­jol­la yllin kyllin?

Asun­to­jen hin­nat eivät muut­tuisi juuri lainkaan, jos ihmiset käyt­täy­tyvät markki­noil­la ratio­naalis­es­ti. Asun­to­jen hin­ta määräy­tyy sen mukaan, paljonko on valmi­ita asun­to­ja. Kaavoituk­sen nopeut­ta­mi­nen lask­isi asun­to­jen hin­taa vain, jos myös raken­net­taisi­in enem­män. Nytkään ei saa­da kaikkia tar­jol­la ole­via tont­te­ja raken­netuk­si. Sitä en tiedä, mis­tä tämä pul­lonkaula oikein johtuu. Jos avataan suuri määrä asuinaluei­ta yhtä aikaa ja raken­netaan yhtä vähän kuin ennenkin, alueet ovat rak­en­teil­la pitkään. Jat­ka lukemista “Jos kaavoitet­taisi­in paljon enemmän”

En pääse kok­ouk­seen, kos­ka lente­len hallinto­valiokun­nan kanssa rajavar­tios­ton helikopterin kyy­dis­sä. Mikko Särelä menee sinne puolestani. Hän on esitel­lyt lis­taa monipuolis­es­ti blo­gis­saan.

Kuninkaan­tam­men kaava

Tärkein päätös kos­kee Kuninkaan­tam­men kaavaa. Keskus­puis­ton ja Van­taan­joen kainaloon – joidenkin mielestä var­maankin keskus­puis­toon – tulee viiden­tuhan­nen asukkaan mie­lenki­in­toiselta vaikut­ta­va lähiö. Siel­lä pysäköin­ti on maan alla ja itse alueesta suuri osa on voitu toteut­taa ihmisen, ei auton mit­takaavas­sa käve­lykaupunk­i­na. Tämä on juuri sitä autot­to­muut­ta, jota olen halun­nut edistää.

Jat­ka lukemista “Kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­nan lista 11.9.2012”

Pien­i­t­u­lois­t­en asum­is­mah­dol­lisuuk­sia voi tukea joka tekemäl­lä eril­lisiä talo­ja, joi­hin pääsee asun­non tarpeen perus­teel­la. Tai sit­ten voi tukea vuokral­la asu­jia ihan yleis­es­ti asum­istuen kaut­ta. Tässä jälkim­mäisessä tavas­sa on paljon hyviä puo­lia. Seinien kaut­ta tule­va tuki on rak­en­teeltaan on-off ‑tuki. Joko saa edullisen vuokra-asun­non tai ei saa. Asum­is­tu­ki on liuku­vasti häviävä pien­i­t­u­loisen tuki, joka pois­taisi myös rak­en­teel­lista työt­tömyyt­tä. On jotenkin miel­lyt­tävämpi sel­l­ainen 1930-luvun kaupun­ki, jos­sa omis­tusasu­jia ja vuokral­la asu­jia on sekaisin samas­sa rapus­sa. Jat­ka lukemista “Asun­tolu­en­to, osa 6: Tuki seinille vai asukkaalle?”