Pienituloisten asumismahdollisuuksia voi tukea joka tekemällä erillisiä taloja, joihin pääsee asunnon tarpeen perusteella. Tai sitten voi tukea vuokralla asujia ihan yleisesti asumistuen kautta. Tässä jälkimmäisessä tavassa on paljon hyviä puolia. Seinien kautta tuleva tuki on rakenteeltaan on-off ‑tuki. Joko saa edullisen vuokra-asunnon tai ei saa. Asumistuki on liukuvasti häviävä pienituloisen tuki, joka poistaisi myös rakenteellista työttömyyttä. On jotenkin miellyttävämpi sellainen 1930-luvun kaupunki, jossa omistusasujia ja vuokralla asujia on sekaisin samassa rapussa.
Nykyinen seinien kautta tapahtuva politiikka sisältää myös ongelman, kun vähävarainen vaurastuu. On vaadittu, että ylituloisten on muutettava pois edullisista vuokra-asunnoista. Pieni kannustinongelma kuitenkin tulee siitä, että jos pitkäaikaistyöttömän töihin meno tuottaa automaattisesti häädön. (Terkkuja Hetemäelle!) Jos tuki tulisi asumistuen kautta, se pienenisi tulojen kasvaessa, mutta muuttaa ei tarvitsisi.
On sanottu, että asumistuki menee vuokriin. Jos pienipalkkainen saa asumistukea 150 euroa ja palkkaa 1400 euroa eli yhteensä 1550 euroa ja sitten toinen näistä nousee 50 eurolla, mitä eroa sillä on, kumpi nousee, palkka 1450 euroon vai asumistuki 200 euroon? Sillä olisi eroa, jos asumistuki riippuisi vuokrasta, mutta sitä se ei tee Helsingissä. Korkeimmat asumistuen hyväksymät vuokrat ovat niin matalia, ettei sellaisella summalla asunto vapailta markkinoilta irtoa. ARA-vuokrat taas ovat säädeltyjä, joten asumistuki ei nosta niitä. Asumistuki on pienituloiselle korvaus siitä, ettei omista asuntoa. Asumistuen saajan ei tietenkään kannata ostaa itselleen asuntoa.
Erityisesti ihmettelen, miten niin moni on huolestunut asumistuen valumisesta vuokriin, mutta ei näe mitään ongelmaa omistusasumisen runsaskätisissä verotuissa. Miksi ne muka eivät valuisi hintoihin? Toisin kuin asumistuki, omistusasumisen verotuki on sitä suurempi, mitä enemmän asunnosta maksaa. Vanhojen asuntojen kaupassa se hyödyttää myyjää, mutta ei lainkaan ostajaa.
Kokonaan eri asia on toimeentulotuen asumisosa, joka korvaa kohtuulliset asumismenot sataprosenttisesti. Se menee tietysti vuokriin ja oikein pahasti. Tästä kärsivät ne pienipalkkaiset, jotka eivät ole riittävän pienipalkkaisia saadakseen itse toimeentulotukea. Helsingistä puuttuvat tämän takia halvat vuokra-asunnot kokonaan. Asunnosta, jonka sijaintinsa ja kuntonsa puolesta tulisi olla halpa, peritään aina se fattan maksama kohtuullinen vuokra. Helsingissä kannattaisi nostaa toimeentulotuen yleistä osaa 200 eurolla ja alentaa hyväksyttäviä asumismenoja 200 eurolla.
Osmo Soininvaara kirjoittaa: “Helsingissä kannattaisi nostaa toimeentulotuen yleistä osaa 200 eurolla ja alentaa hyväksyttäviä asumismenoja 200 eurolla.”
Mihin tuon esityksen logiikka on? Jaa että annetaan toisella kädellä ja otetaan toisella?
Tampereella toimeentulolaskelman alhaiset kohtuulliset asumismenot ajavat jo nyt väkeä jossain määrin epäviihtyisään asumiseen. Miksi kunnat ja valtio tappelevat pienituloisten asumisen rahoituksesta, kun Kelan kriteerit ovat erilaiset kohtuullisten asumiskulujen osalta eli suuremmat kuin kuntien!
Ajatuksena esityksessä oli poistaa automaatti, joka jatkuvasti nostaa alimpia vuokria. Toimeentulotukiasukas saa yhtä paljon rahaa kuin ennenkin, mutta asuntomarkkinoita häirittäisiin vähemmän.
Se miksi ollan vuokratuesta huolestuneita, johtuu siitä että ne jotka maksavat valtaosan veroista eivät halua olla tukemassa.
Ymmärrettävää ja oikeutettua. Vai mitä?
Toinen asia tuista.
Ne valuvat aina nostamaan hintoja. Tuetaan sitten suoraan kovan rahan asuntoja tai epäsuorasti erillisiä vuokra-asuntoja.
Sen vuoksi se on ikiliikkuja joka maksaa sitä enemmän mitä enemmän siihen käytetään rahaa.
Ainoa kestävät tie on vain lisätä tuotantoa. Ihan perusekonomiaa. Varmaan kauppaopistotasoista asiaa.
Anteeksi yksinkertaisuuteni, mutta minusta pienituloisten asunto-ongelma pitäisi pääsääntöisesti hoitaa (yhdellä perussäännöllä, yksinkertaisesti) niin, että veroprogressio olisi heille niin armelias, että heillä olisi varaa hankkia itselleen sopiva asunto ilman lisätukiviidakkoa.
(Aina toki jää pieni segmentti, jolle asunnot pitää järjestää eri syistä viran puolesta.)
Helsingissä tällainen malli tarkottaisi kai sitä, että siivoojille pitäisi maksaa sen verran muuta maata korkeampaa palkkaa, että he voivat maksaa sillä joko asumistaan Helsingissä tai matkoja kotiin naapurikuntiin.
Ode:
Runsaskätisissä? Asuntolainan korkovähennystähän on jatkuvasti laskettu ja varmasti lasketaan jatkossakin.
Vai tarkoitatko, että oikeasti haluaisit muuttoveron (=oman asunnon myyntivoiton verotus) tai laskennallisen asuntotulon verotuksen (jota ei kai ole käytössä juurikaan missään länsimaassa)?
Ja unohdat taas, että on yhteiskunnan kannalta hyödyllistä olla asettamatta omistusasumiselle liikaa esteitä. Omistusasunnossa asuva pienituloinen on yhteiskunnalle paljon halvempi (esimerkiksi keskimääräisellä eläkkeellä vuokralla asuva nostaa asumistukea)
Suurin verotuki koskee asuntotulon verottomuutta, muttga en nyt jaksa vääntää tästä asiasta.
Jos Virtanen ja Lahtinen asuvat täysin samanlaisissa asunnoissa toinen Turussa ja toinen Tampereella ja sitten muuttavat ristiin vuokralaisiksi toistensa asuntoihin, täysin samasta asiasta, asumisesta, alkaakin yhtäkkiä virrata verotuloja yhteiskunnalle.
Vuokranantaja voi hyvällä tuotolla linjata vuokraavansa asuntoa vain niille, joiden vuokra tulee suoraan ja kokonaan sossusta.
Asunto kärsii mutta asukas ei siitä silti piittaa. As Oy häätää pahimmat, uusia on tulossa. Eikä ongelmia maksujen kanssa.
Naapurit eivät silti pidä sosiaalisesta vuokraamisesta.
Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kannalta kuulostaa järkevältä. Varmaankin tähän löytyisi myös taloudellisesti mahdolliset tasot, miten kannattaisi yhä rakentaa ja ylläpitää vuokra-asuntoja vaikka asukkaaksiottokriteerit olisivatkin vain taloudelliset.
Heräisi kyllä kysymys kuka huolisi ongelma-asujat asiakkaikseen. Ei-ongelma-asujien osalta erittäin kannatettava ehdotus.
Sekataloiksihan kaikki asoy:tkin muuttuvat, vähitellen kun osa omistajista laittaa asunnon vuokralle ja siirtyy itse muualle.
Ja jos Virtanen laittaa ruokaa itselleen kotonaan ja Lahtinen myöskin, niin kumpikin saa syödä verottomasti. Jos he myyvät ruokalaruokaa toisilleen, tästä alkaakin virrata verotuloja “yhteiskunnalle”.
(Minä tosin lasken Virtasen ja Lahtisenkin itsensäkin osaksi yhteiskuntaa, ja mieluummin sanoisin että verotuloja aletaan periä julkisen sektorin käytettäväksi.)
Kotiruokatulo verolle!
Suomessa oli aikanaan asuntotulovero. Sitä ei poistettu, mutta se korvattiin kiinteistöverolla. Kiinteistöverolla korvattiin myös mm katumaksu.
Helsingissä katumaksu on jo palannut. Päättäjämme ovat oivaltaneet, että ihmisten poliittinen muisti on lyhyt. Kun katsoo katujemme tilaa, on vaikea ymmärtää, että tämä uusi katumaksu käytettäisiin katujen kunnossapitoon. Tai sitten se kiinteistövero on muuttunut yleisveroksi jolla ei peitetä katujen ja muun infran rakentamista ja ylläpitoa kuten alunperin varoa säädettäessä luvattiin.
Nyt Osmo on sitten palauttamassa asuntotuloveroakin. Voihan sitä ampua jalkaansa noinkin.
Asuntotulo on monimutkainen käsitteenä, mutta on siinä vinha perä; vuokralaista verotetaan ankarammin kuin omistusasujaa. Numerot kertovat huomattavasti enemmän kuin sanat tässä tapauksessa. Otetaan esimerkkikämppä:
* asunnon arvo: 200 000 €
* korkotaso p.a.: 2 %
* asunnon ylläpitokustannukset: 4000 €/a
Korkotasosta laskien asunnon kokonaiskustannus on 8000 €/vuosi. Se on aina sama, koska vaikka velka olisi maksettu pois, asuntoon sitoutunut raha ei tuota korkoa.
Otetaan vuokraloordi, joka vuokraa asunnon edelleen hinnalla 800 €/kk:
* Vuokratulot: +9600 €
* Korkomenot: ‑4000 €
* Ylläpitokulut: ‑4000 €
* Nettotulo: 1600 €
* Pääomatulojen vero: 480 €
Sitoutunut pääoma on nolla ja ihramahainen loordi maksaa veroja siis ottamastaan katteesta (joka syntyy riskin kantamisesta ja vaivasta). Vuokralainen maksaa vähän preemiota siitä, että ei ole sidottu asuntoon.
Tai ehkä loordilla ei olekaan enää velkaa asunnosta, jolloin:
* Vuokratulot: 9600 €
* Korkomenot: 0 €
* Ylläpitomenot: ‑4000 €
* Nettotulo: 5600 €
* Pääomatulojen vero: 1680 €
Sitoutunut pääoma on 200000 €. Erotuksena edelliseen on se, että tässä on 4000 € pääoman tuottoa, josta maksetaan 1200 € veroa kuten mistä hyvänsä sijoituksesta.
Mutta jos asunnossa asuukin omistaja itse, tapahtuu jotain muuta. Sadan prosentin lainaosuudella:
* Korkomenot: ‑4000 €
* Ylläpitomenot: ‑4000 €
* Korkovähennys: +1200 €
* Yhteensä: ‑6800 €
Asumiskustannukset ovat siis tässä esimerkissä 2800 e/vuosi halvemmat kuin vuokrauksen tapauksessa, ja tuosta vain osa (1120 e/vuosi) tulee vuokraisännän ahneudesta. Suurempi osa (1680 €) tulee valtion kukkarossa.
Jos kämpän omistaa sataprosenttisesti itse, silloin:
* Korkomenot: 0 €
* Menetetyt vaihtoehtosijoituksen korkotuotot: ‑4000 €
* Ylläpitomenot: ‑4000 €
* Maksamatta jääneet vaihtehtosijoituksen tuottojen verot: +1200 €
* Yhteensä: 6800 €
Kummassakin tapauksessa valtiolta jää iso siivu rahaa saamatta. Ero on tässä esimerkissä 140 €/kk.
Syyllinen ei kuitenkaan ole korkovähennys, koska sama kustannusten edullisuus näkyy myös tapauksessa, jossa asukas omistaa asuntonsa ilman lainaa. Korkovähennyksen verovähennysoikeuden rajoittaminen potkii velallisia muttei velattomia.
Pääasiallinen erä on se, että vuokra-asunnossa pääoman tuotto on veronalaista tuloa vuokraisännälle, omistusasunnossa asukkaalle ei.
= = =
Jos siis asumismuotojen verotus halutaan tasaiselle maaperälle, tässä:
* kaikille omistusasunnoille määrätään käypä vuokra, joka lasketaan pääomatuloksi
* asunnon vastikkeet ja ylläpitokorjaukset täysin vähennyskelpoisia samoin ehdoin kuin vuokra-asunnoissakin
* asuntolainojen korot täysin verovähennettäviä
* asuntojen myyntivoitot aina verollisia
Sitten pitäisi vielä korjata sijoitusmuotojen verokohtelu samalle viivalle:
* pääomaverotuksen progressio pois (koska se häiritsee pitkäaikaista sijoitusta)
* pääomatulovero reaalituotosta (ei makseta inflaatiosta), ei hankintameno-olettamia
Ja asumisen osalta vielä kaksi markkinoita liukastuttavaa:
* muuttovero pois (varainsiirtovero)
* kiinteistövero kunnolla käyttöön käypien arvojen kanssa
Näillä resepteillä pitäisi asuntojen hintojen muuttua siedettävämmäksi, vuokra-asumisen tulla samanarvoiseksi omistusasumisen kanssa ja asuntojen vaihtuvuuden parantua.
“On jotenkin miellyttävämpi sellainen 1930-luvun kaupunki, jossa omistusasujia ja vuokralla asujia on sekaisin samassa rapussa.”
Voihan nenä. Fattan rahoilla asuvat eivät todellakaan ole vuokralla asujia 30-luvun hengessä. Mainitut ihmiset asuivat & dokasivat roskiksissa ja proomuissa Halkolaiturissa.
Siitäpä tulikin mieleen, että Helsingissä on muuten pitkä kokemus asuntolaiva-asumisesta. Siksi niin moni epäilee homman toimivuutta.
Hyvä.
Kyllä asumistuelle on varmasti aina ryhmä joka sen tarvitsee. Tuki valuu hintoihin jos tarjontaa ei ole riittävästi, siis niin paljon ettei vaikutuksia tule.
Minun mielestäni ihan elämän perusasioita ei saisi verottaa. Siis ruokaa ja asumista. Nyt molemmissa on 23% ALV.
Ei ole olemassa mitään asuntotuloa. Jos niin väittää niin syöminen ja jopa paskominen voidaan laskea tuloksia. Kyseessä on osoitus juuri siitä ahneudesta josta moitittiin pankinjohtajia yhdessä kuorossa viime keväänä.
Muutenkin Suomen on jostain syystä valittu erityisen ahneet päättäjät. Väestön rahoista viedään maailman ennätystasoa valtiolle ja kunnille.
JouniL
Jos poistat verotuksen piiristä asuminsen ja ruuan, aika korkeiksi nousevat kaikki muut verot.
Sinänsä olisi perusteltua lopettaa vuokratulon verottaminen, jolloin vuokra-asuminen ja omistusasuminen olisivat samalla tasolla. Facebookiin tulleen kommentin mukaan Belgiassa näin olisi.
Kyllä vain.
Se vain osoittaa kuinka ahneita ollaan.
Toisaalta soliaalitukia pystyttäisiin leikkaamaan aika paljon, ettei se miinusta kokonaan olisi verottajan kannalta.
Vai onko niin ettei vallanhimossa haluta näitä manipulointi välineitä pois käsistä. Lupaamaalla kaikkea on moni mennyt eduskuntaan.
Näillä resepteillä varmistetaan myös asuntovarallisuuden keskittyminen harvoihin käsiin, kun omistusasumisesta tehdään tietoisesti kannattamatonta. Tämän jälkeen nuo muutamat omistajat hoitavat yritystensä omistuksen veroparatiisien kautta ja välttävät kokonaan pääomatuloveron maksun.
Ei pidä unohtaa omistusasumisen yhteiskunnallisia hyötyjä. Näistä tärkein on se, että maassa koko keskiluokka asuu omistamissaan kodeissa ja tuntee yhteiskunnan suojaavan heidän omaisuuttaan. Omistusasuja on yhteiskunnan puolella. Vuokralaisella on vähemmän menetettävää ja kynnys ryhtyä yhteiskunnanvastaisiin toimiin on paljon matalampi.
Ja tässä verotusarvojen määrittelylautakunnassapa onkin taas mainio työsarka poliittisesti valituille virkamiehille, ja tarvetta tilastoinnille, raportointivelvollisuudelle…
Jonka jälkeen alkaa valitus siitä, että omistusasujat tekevät turhaa remonttia veroja välttääkseen, eli itse asiassa verottaja tukee omistusasujien remontointia, ja tälle pitää keksiä jokin uusi vero.
Ja myyntivoiton suuruuden jälkikäteen määrittelevään lautakuntaan on taas tunkua.
(Esim. meidän 2000-luvulla rakennettu talomme: jos sen myisin, mitenkähän sen myyntivoitto mahdettaisiin määritellä?)
Itse voisin ilmoittautua siihen kotiruokatulon verotuksen arviointilautakuntaan, joka saa ennakkoon ilmoittamatta tulla tarkastamaan, minkälaista verottamatonta lisäarvoa Virtanen on tänänä kokannut ruokapöytäänsä (verrattuna siihen, että hän olisi kiltisti maksanut veronsa syömällä yhtä suurella huolella laitettua ruokaa Chez Dominiquessa).
Toisaalta, ehkä vuokraisännän ammattia ei haluta laittaa täysin verottomaksi. Kävisikö se, että Virtanen ja Lahtinen saisivat vähentää vuokratuloistaan omat vuokramenonsa?
Juho
Tämä kuvitteellinen esimerkki oli tarkoitettu kertomaan, että vuokra-asumisesta tulee verotuloja yhteiskunnalle ja omistusasumisesta ei tule. Asia ei korjaudu sillä, että myönnetään Virtaselle ja Lahtiselle poikkeus.
Mistä otetaan rahat tämän byrokratian pyörittämiseen. Kuka sen sitten maksaa??
Elintarvikkeiden alv on 13% ja ainakin yksityisen vuokranantajan vuokran alv on 0%.
Vuokralla ei ole arvonlisäveroa, mutta koska rakennuksella on, tuo rakennuksen korkeampi hinta tietysti siirtyy myös vuokriin.
Voisivatko laskennallisen asuntotulon kannattajat esittää teorioilleen tukea käytännön kokemuksesta jostain päin maailmaa, jossa moista olisi harrastettu?
Suomi ei oikein kelpaa esimerkiksi, meillä ei todellisuudessa koskaan ollut kattavaa asuntotulon verotusta. 1970-luvulla aloitettu asuntotulon verotus vuoti kahta kautta: Asuntotulo perustui asuntojen verotusarvoihin (joissa oli huomattava aliarvostus) ja vero koski vain suurimpia asuntoja (viime vaiheessa verotusarvon kynnysraja oli 440000 markkaa, joka tarkoitti, että esimerkiksi tavanomaiset omakotitalot jäivät pääsääntöisesti verorajan alapuolelle).
Suomen rajalliset kokemukset asuntotulon verotuksesta olivat huonoja.
Eihän kukaan ole laittamassakkaan vuokraisännän ammattia verottomaksi. Vuokraisäntä joutuisi maksamaan vuokraamistaan asunnoista asuntutulon veroa. Saman veron joutuisi maksamaan asunnon pitämisestä tyhjillään, jolloin asuntojen pitäminen tyhjänä ei olisi niin kannattava kuin nykyjärjestelmässä.
Kummankaan lajin asumisesta ei tule “yhteiskunnalle”, siis julkisen sektorin kassaan, verotuloja. Sen sijaan asuntojen vuokraamisesta saaduista todellisista tuloista maksetaan pääomatuloveroja.
Toisaalta kaikista kiinteistöistä myöskin maksetaan jo kiinteistöveroa (joka, kuten sanottua, keksittiin korvaamaan juuri tämä puheenaoleva laskennallisen asuntotulon vero, sekä katumaksu.)
(sarkasmi)
Oletteko muuten huomanneet että monet hyvätuloiset ihmiset, esimerkiksi lääkärit, työskentelevät osa-aikaisesti? He eivät tee normisuoritusta vaan leppoistavat päiväänsä ja vaikkapa ovat enemmän aikaa kotona lastensa kanssa. “Yhteiskunta” menettää tässä selvästi verotuloja, koska henkilöt voisivat tehdä töitä enemmän (ja maksaa veroja) ja viedä lapsensa päiväkotiin (jolloin myös tarvittavan henkilökunnan palkoista maksettaisiin veroa). Olisikin otettava käyttöön veronvälttämistarkoituksessa tekemättä jätetyn työn verotus, jotta tätä hyvinvointitappiota ei suosittaisi verotuksellisesti!
(/sarkasmi)
Tuota vapaa-ajan verottamista jotkut taloudellisen kasvun himoitsijat ovat esittäneet ihan vakavissaan.
Ihmettelen vain, että ojn niin vaikea ymmärtää, että asumistapahtumaa kohdellaan verotuksssa eri tavalla siitä riippuen asuuko asunnossa sen omistaja vai joku muu. Tämä voidaan neutraloida myös tekemällä vuokratulosta verovapaa. Silloin asunnon hinnan korko-osuutta (rent= korko ja/tai vuokra) ei verotettaisi kummassakaan tapauksessa.
Erityiwsen kummallista on, että asuntolainan koron saa vähentää tulonhankkimismenona vaikka asuntotuloa ei veroteta.
Muuten, jos omistan kaupunkiasuntoni lisäksi myös talon maaseudulla, jota ei saa vuokrattua kun ei ole kysyntää (asuntotulo nolla) mutta josta on kuitenkin kuluja (pitää lämmittää talvella ja kunnostaa joka vuosi) niin saanko vähentää asuntotappion kaupunkiasuntoni asuntotulosta ennen verotusta?
Asuntolainan koron vähentäminen ei ole juuri sen kummallisempaa kuin asumistuen maksaminen (käytännössä vain) vuokralla asujille. (Korkoa ei muuten yleensä vähennetä tulonhankkimismenona, vaan palkkatulojen verosta alijäämähyvityksenä.)
Kummassakin voi toki olla varaa leikkaamiseen, jos halutaan pudottaa asumisen kustannuksia, saada lisää verotuloja ja pienentää valtion menoja.
Ei ihmisillä ole mitään vaikeutta ymmärtää sitä, että omistusasumisesta saa etua. Sen sijaan on vaikeaa ymmärtää, millä perusteella verotetaan tulona asiaa, jossa raha ei liiku taholta toiselle, vaan ihmiset nauttivat itse oman työnsä hedelmistä. Verotus ei kohdistu asumistapahtumaan vaan saatuun todelliseen rahalliseen tuloon. Jos raha liikkuu, veroakin maksetaan, vaikka kukaan ei asuisi missään!
Jos vuokratulojen verottaminen on vääryys ja ongelma, niin sitten pitäisi varmaankin olla verottamatta. Good luck with that.
Asuntojen rakentaminen ja perheiden muuttaminen paikasta toiseen on varsin hitaasti muutoksiin sopeutuvaa toimintaa. Siksi tätä veroepätasa-arvon ratkaisuideaa kannattaisi ensin kokeilla jossain muualla, missä vaikutukset nähdään pian ja etuihin ja vahinkoihin voidaan reagoida nopeammin. Miksi samaa ajatusta ei siis kokeiltaisi ensin hieman laajamittaisemmin kotiruokatulon verotuksessa?
Jos syöt kotona, et maksa veroja kuin vähän alv:tä. Ravintolaruoasta maksetaan veroa sekä alv:n että henkilökunnan palkan muodossa, ja ravintolan voitosta maksetaan pääomatuloveroa. Kotiruokatulon verotus toisi nämä palvelut tasa-arvoisiksi.
Sehän toisi tasa-arvoa tähän yhteiskuntaan. Osa-aikaiset ja kotiäiditkin joutuisivat maksamaan samat verot kuin töissä raatavat miehet.
Sitä kaikki ihmettelivät silloin kun se vähennyksen siirto tehtiin. Eikö sen voisi palautta takaisin semmoiseksi se on ollut pitkään.
Taisi olla Lipposen hallitus joka sen teki.
Ajoin aamulla itse partani ja hiukseni. Ansaitsin (eli säästin) muutaman kympin.
Teen näin kerran viikossa. Mihin saan maksaa parturituloveron (ja alv:n)?
Miksi? Jos omistusasuja tekee 1000 eurolla ylläpitoremonttia, siitä saa 300 euroa verovähennystä. 700 euroa jäi ihan itse maksettavaksi. Ja jos sitten sattuikin käymään niin, että remontti nosti asunnon arvoa, siitä saa maksaa asunnosta erkaantumisen yhteydessä.
Varallisuuden arvoja joudutaan määrittelemään useissakin tilanteissa verottajan kanssa. Ei tuossa ole mitään ihmeellistä. Inflaatio saadaan helposti taulukosta, asunnon hankintahinta joko kauppakirjasta tai vertaamalla vastaaviin.
Jo reiluilla perusteilla toimiva kiinteistövero vaatii asunnon käyvän arvon tietämisen. Muuten mennään jollain “verotusarvoilla”, joilla on paha taipumus olla poliittisesti päätettyjä kummajaisia. Näinhän kävi asuntotuloverolle aikanaan.
Nyt puhutaan eri asiasta. Tuo on analoginen sille, että vuokranantajan katetta verotetaan pääomatuloveroprosentilla. Se ei kuitenkaan ole se olennainen ero. Olennainen ero omistusasumisen ja vuokra-asumisen verotuksessa on se, että omistusasuja saa sijoituksensa tuoton verottomana, vuokraisäntä joutuu maksamaan siitä veron.
JouniL, voisitko laittaa vastauksesi eteen laittamisen sijaan lainaamasi viestin perään kuten täällä on tapana.
Varsinkin pitkissä ketjuissa on vaikea seurata, jos välillä kommentoidaan jäljessä tulevaa tekstiä ja välillä aiemmin olevaa.
Tarkoitin toki, että myönnettäisiin kaikille poikkeus :-). Eli samalla vuokran ja vuokratulon määrällä verokarhu jäisi nuolemaan näppejään. Sama kohtelu kuin omistusasujalle.
Asumistapahtumaa voidaan hyvin verottaa täysin neutraalisti kiinteistöverolla. Vuokratulo voitaisiin jättää verovapaaksi. Ei olisi pelkoa veronkierrosta, paitsi ehkä nämä asuntolaivat joku voisi hinauttaa Guernseylle. Ongelma on tietysti se, että kiinteistövero menee kunnalle, mutta vuokratulojen pääomatulo valtiolle.
Tuo kuulostaa vielä yhdeltä uudelta skenaariolta. Vuokrilta verot pois ja kaikille asunnoille uusi vero? Epäilen että OS ei tarkoittanut tuota. Minä tähtäsin oman asumisen (vuokra tai oma) verottomuuteen.
Eikö tuo ole periaatteessa päävero, eli kaikkien on käytävä töissä ja maksettava veroja jonkin verran?
Asuntotulo on myös osin pääveron kaltainen, sillä kaikkien pitää asua jossain, eikä tuota veroa voi siis välttää nollatuloillakaan.
Laitan siihen mihinkä palstan pitäjä on laittanut tilaa boksissa.
Ihan niin kuin sähköposteissakin.
Laitatako nyt sitten vastausesi tähän kohtaan:
Tästäkin keskustelusta näkee, että asia on konseptuaalisesti vaikeasti hahmotettavissa. Joten jos luovutaan vähän siitä purismista, että asioiden pitäisi mennä tasan oikein, sama voidaan tehdä kiinteistöveron kautta.
Tässä pykälät:
1. Kiinteistövero on prosenttiosuus vuosittain määriteltävästä käyvästä arvosta.
2. Vuokra-asunnon kiinteistöverosta saa palautusta 0,6 %-yksikön mukaan.
3. Asuntolainan korot ovat täysimääräisesti verovähennettäviä pääomatuloverojen prosentilla riippumatta siitä, ovatko ne vuokra- vai omistusasuntoon.
4. Asuntojen myyntivoitot verotetaan samalla tavalla riippumatta asumismuodosta.
Ja siinä se. Esimerkkiasunnossa omistuksella:
* Kiinteistövero (1,0 %): 2000 €
* Asuntolainan korot: 4000 €
* Korkovähennys: ‑1200 €
* Ylläpitokulut: 4000 €
* Yhteensä: 8800 €
Ja vuokralla:
* Vuokra: 9600 €
* Kiinteistövero: ‑2000 €
* Kiinteistöveron vuokravähennys (0,6 %): +1200 €
* Lainan korot: ‑4000 €
* Ylläpitokulut: ‑4000 €
* Vuokranantajan kate: 800 €
* Vuokranantajan vero: 240 €
Kummassakin tapauksessa siis kaiken kaikkiaan yhteiskunnalle maksetaan asunnon kustannuksista 800 €. Vuokratapauksessa lisäksi valtio saa osansa vuokranantajan katteesta.
Jos tässä systeemissä Lahtinen vuokraa kämppänsä omakustannushintaan Virtaselle, niin siitä vaan. Verottaja saa saman, asui siinä Lahtinen tai Virtanen.
Nähdäkseni systeemissä on kaksi mahdollisuutta tehdä filunkia. Yksi mahdollisuus on ilmoittaa asunto tyhjäksi vuokra-asunnoksi mutta asua siinä itse. Tämä vaatii verottajalta jonkin verran tarkkuutta tyhjillään olevien vuokra-asuntojen todellisen käyttötarkoituksen kanssa.
Toinen mahdollisuus on ristiinvuokrata asunto alihintaan kaverin kanssa, jolloin kumpikin saa alijäämää. Tilanne ei kuitenkaan ihmeemmin poikkea siitä, että nytkin vuokrasta osan voi maksaa pimeästi, jolloin pääomatuloveroja jää maksamatta.
Asuntojen käyvän arvon tarkka määrittäminen on hankalaa, mutta tässä riittää kohtuullinen arvaus. Sen tekeminen taas ei ole kovin vaikeaa, siihen pystyy jopa kiinteistönvälittäjä.
Viherinssi:
Paino sanalla pitäisi. Laskennallisen asuntotulon verotusta on käytännössä kokeiltu hyvin vähän, joten kokemuksia ei juurikaan ole. Lainaus OECDltä:
“Imputed rental income: is generally not taxed (exceptions: CHE, ISL, LUX, NLD, SVN)”
Kommenttina laskelmiisi vuokralla asumisen kovemmasta verotuksesta (vuokranantajan pääomatulon verotuksen kautta) jätät huomioimatta, että merkittävä osa vuokranantajista ei maksa vuokratulosta pääomatulon veroa (yleishyödylliset yhteisöt, kunnat yms).
Vuokratulon verovapaudessa on se ongelma, että se ei ole yhteensopiva muiden sijoitusten verokohtelun kanssa. Jos vuokratulo on verovapaata, siitä ei myöskään voi tehdä vähennyksiä. Tällöin omalla rahalla ja lainarahalla vuokra-asunnon omistavan verokohtelu on erilainen.
Sama problematiikka tulee tietysti niiden sijoittajien kohdalla, joilla on lainaa ja erilaisia sijoituksia. Mikä osa lainasta kohdistuu mihin? Rahalla ei ole korvamerkkejä. Ja miten kohdeltaisiin asuntoja vuokraavia yrityksiä? Entä niiden osinkoja? Verosuunnitteluun verovapaus tietysti antaisi monenlaista mahdollisuutta…
Kiinteistöveron siunauksellisuudesta olen samaa mieltä, mutta sillä voidaan ratkaista omistusasumisen ja vuokra-asumisen erilainen verokohtelu vain jollain lisäjärjestelyillä.
Duoda noin, asumistukea saa ihan yhtä paljon vuokrakämppään kuin omistuskämppäänkin…
Asumistukea ei saa omistusasuntoon samoin perustein kuin vuokrakämppään. Koroista otetaan huomioon vain osa, toki yhtiövastike kokonaan.
Vrt. keskustelu työsuhdeautoista. Pienikin verohelpotukseksi nähtävä asia muuttuu koko sisällöksi, vaikka omistaja itse maksaisi kuluista suuremmankin osan kuin 70 %.
Mielestäni siinä ei ole mitään epäoikeudenmukaista, jos omaisuudestaan ei joudu maksamaan veroa, mutta jos sillä omaisuudella hankkii itselleen tuloja, niin niistä tuloista joutuu maksamaan veroa.
Sen sijaan näen epäoikeudenmukaisuutta siinä, että palkka- ja pääomatuloja verotetaan eri tavoin. Jos ja kun ollaan sitä mieltä, että hyvätuloisilla on parempi mahdollisuus maksaa isompi siivu veroja, niin molempia tulomuotoja pitäisi kohdella samalla tavalla ja progressiivisesti.
Tämän muuttamisen luulisi olevan paljon yksinkertaisempi asia kuin asuntotulon verottaminen — kyse on vain julkisen sektorin sisäisestä asiasta, eikä jostain joka vaikuttaa perusteellisesti ihmisten oikeuksiin ja toimeentuloon.
Ihan sama pätee ruokaan. Itselleen ruokansa laittava saa nauttia keittotaidostaan verottomana, toiselle gurmeeta myyvä joutuu maksamaan sen tuotosta veron.
Noissa veroeduissakin on epätasapainoa. Jos ostan 200000 euron hintaisen asunnon ja sijoitan toiset 200000 tuhatta euroa johonkin muuhun asuntoon tai osakkeisiin tai rahastoihin, ja kahden vuoden ja puolikkaan tupakan mittaisen tauon jälkeen myyn kummatkin hintaan 220000, niin sijoitusten nettotuotto eli paljonko kädessäni fyrkkaa finns on varsin erilainen. Tämä aiheuttaa kokonaisuuden kannalta epäoptimaalisia valintoja. Ei ole esimerkiksi sama, sijoitanko omaan asuntoon ja asun siellä vai sijoitusasuntoon ja asun muualla vuokralla.
Suomessa on edelelen pulaa pääomista, ainakin perhetasolla. Omistusasumiseen kannustamisen tärkein syy on ikääntyminen, asunto on saatu maksettua suunnilleen eläkeikään mennessä.
Omistuasunto on eläkesäästämistä. Valitettavasti se on sitä myös kunnille, joiden ei tarvise maksaa asumis&toimeentulotukea omassa asunnossa elävälle pientä eläkettä (n. 30 — 40% aiemmasta palkkatuloistaan)saaville. Vuokra-asujille se taas tullaan maksamaan.
En ihan äkkiä keksi kansallista rahoittaja masiivisen vuokra-asumisen pääomatarpeeseen. Mielummin sitä rahoitusta voisi suunnattaa teollisuusinvestointeihin.
Meidän kansalaisten talkootyö on vaälttämätöntä kansallisvarallisuuden kartuttamiseksi. Ihan typeräähän se silti on, siis valttää verovarojen saamista.
Syystä tahi toisesta pari kommenttiani taisi jäädä sensuurin seulaan. Oletan syyksi suulauttani, joten tiivistetään sitten:
1. Kiinteistövero on hyvä veromuoto, jota pitäisi käyttää paljon nykyistä enemmän, mutta se ei ratkaise asumismuotojen verokohtelun erilaisuutta.
2. Vuokratulojen vapauttaminen verotuksesta rikkoo sijoitusmuotojen yhdenvertaisen verokohtelun.
3. Asuntolainan verovähennysoikeuden poistaminen rikkoo omistusasujan kohdalla sijoitusmuotojen yhdenvertaisen kohtelun ja samalla velallisen ja velattoman omistajan yhdenvertaisuuden.
4. Asuntojen myyntivoittojen kohtelun pitää olla sama vuokra-asunnoilla ja omalla.
Vuokra- ja omistusasumisen kohtelun ero voidaan ratkaista joko asuntotulon verottamisella tai sitten vaihtoehtoisesti kiinteistöverosta tehtävällä vuokravähennyksellä (esimerkiksi 0,6 % asunnon käyvästä arvosta). Jälkimmäinen voisi olla helpompi ymmärtää, vaikka konseptuaalisesti ensimmäinen on enemmän “oikein”.
Jos siirrytään huomioimaan asumistuloa muodossa tai toisessa, koko pääoman laskennallinen korko on asumiskustannuksia. Ei ainoastaan olemassaolevan lainan korko.
Se on sitten poliittinen päätös, minkälaisia varallisuuteen liittyviä rajoja asumistuella on missäkin tilanteessa.
Jos kerran halutaan verottaa omassa asunnossa asujaa ja vuokralaista, niin kiinteistövero lienee paras.
Briteissä tällä rahoitetaan paikalliset palvelut. Miksi ei näin täällä. Siellä sekä omistusasuja että vuokralainen maksavat kiinteistöveron. Tyhjästä asunnosta omistaja, joten vuokra-asunnot eivät seiso tyhjänä pitkään.
KEPU kai sitä veroa on jarruttanut, koska se iskee myös maaseutuun.
Olisiko jopa mahdollista siirtää kunnallisvero kiinteistöveroksi, joka on sekä kiinteistöstä että maasta. Niin ja niille rakentamista odottaville tonteilla voisi laittaa koko kaavoitetun talon verot vaikka korotettuna. Saisi rakentaminen vauhtia. Mahdetaanko nyt maksaa mitään?
Joskus kai kokeiltiin korottuvaa veroa rakentamattomille tonteille. Kävi suunnilleen niin, että rakentamattomien tonttien arvo romahti ja kukaan ei ostanut niitä. Isot rakennusliikkeet eivät tietenkään maksaneet korotettua veroja, koska sopiva porsaanreikä löytyi 😉
Pk-seudun hinnoilla tällä ei ole väliä. Molemmat saavat aina täyden tuen.
On sillä eroa. Päkaupunkiseudun hinnoilla tulee altio asettama vuokrakatto vastaan. Ylimenevää osaa ei tueta.
En ollut aikaisemmin kuullut tästä vuokranvähennyksestä. Aina parempi, jos käytännössä samaan lopputulokseen päästään olemasssaolevan järjestelmän parametrejä hienosääntämällä kuin kokonaan uudenlaisen järjestelmän käyttöönotolla.
Ero omistusmisasumisen ja kotiruoan valmistamisen verottomuudella on siinä, että kaikkilla on mahdollisuus kokata kotonaan mutta käytännössä kaikilla ei ole mahdollisuutta asua omistusasunnossa, ei ainakaan kohtuullisella sijainnilla. Vuokra- ja omistusasumisen erilainen verokohtelu asettaa kansalaiset eriarvoiseen asemaan: määräaikaisia ja matalapalkkaisia, joilla ei ole isoa perintöä rangaistaan.
Kaikki eivät osaa ja monet eivät myöskään viitsi. Aivan samoin on asunnon hankkimisessa.
Kokaamisen lisäksi sama pätee moneen muuhunkin asiaan: hiusten leikkaamiseen (ei taitoa), auton tai fillarin korjaamiseen (ei työkaluja eikä osaamista), ylioppilasvalokuvien ottamiseen (kaikilla ei ole varaa investoida kameraan), tuomioistuimessa riitelyyn (juristi tai juristin perheenjäsen on etuoikeutetussa asemassa) jne. Kaikista näistä muodostuu ihmisille laskennallista tuloa, jos ajatellaan, että tuloa on se, että tekee tai hankkii jotain (omaisuutta ja henkistä pääomaa tai kädentaitoja) itse sen asemesta että maksaa palvelusta muille.
Välillä olis kyllä järkevää pyyhkiä pöydältä 10 vanhaa toisiinsa purkalla kytkettyä systeemiä ja korvat yhdellä uudella…
Mikä onkin täysin mahdoton loputon suo, jos aletaan speksailla kaiken tekemisen tai tekemättä jättämisen verotusarvoa.
Jos nyt sais edes jollaan karkealla tasolla ne toiminnot, joissa rahaa liikkuu, oikeudenmukaisesti verotettua.
Sitten joskus kun voidaan ostaa halvalla sieltä Amazonin pilvestä tuhat tekoälyä per kansalainen, voidaan verotusarvot kikkailla vaikka alkeishiukkasten tasolle…
Ei siinä ole eroa. Molempien asumismuotojen maksimituki on sama ja pk-sudulla lähes poikkeuksetta kulut menee maksimiin.
Jos oikeesti olis jotaan intohimoa asumistukea tonkia, niin vääristymää tulee siitä, että rahoitusvastike lasketaan mukaan (mukaanlukien yhtiölaina lasketaan kaikkine kuluineen kuten myös lyhennys) yhtiönvastikkeeseen, mutta henkilökohtaisesta lainasta saa siis kuluihin vain osan koroista.
Iso ero kuitenkin siinä, että tuossa yllä painitaan työsuoritusten kanssa.
Asunnon kohdalla puhutaan pääoman korosta ja sijoitusten yhdenvertaisuudesta. Vuokranantaja joutuu maksamaan asunnon pääoman tuotosta veroa, asukas ei. Kysymys ei siis ole mistään työsuorituksesta.
Asiaa on vaikea yrittää analogioiden kautta löytää, koska kyse on arkipäivässä jokseenkin ainoasta merkittävästä tapauksesta. Saa kertoa, jos muita olennaisia tulee vastaan.
Asunto pitäisi siis joko määritellä sijoitukseksi (korkovähennys, verotus pääoman tuotosta) tai ei-sijoitukseksi (ei korkovähennystä, ei verotusta pääoman tuotosta). Nyt se on vuokranantajalle sijoitus ja omistusasujalle puoliksi sijoitus. Ongelmalliseksi tuo ei-sijoitukseksi määritteleminen tulee sitä kautta, että se asettaa asuntosijoittamisen eriarvoiseen asemaan muun sijoittamisen kanssa.
Tästä syystä kaikkein yksinkertaisin tapa hoitaa asiat samoihin puitteisiin on kohdella asuntoa sijoituksena, jolloin sillä on aina laskennallinen pääoman tuotto.
Tuolla logiikalla pitäisi kaikessa omistamisessa käyttää tulokäsitettä.
Huonekalut, auto, vene, pyykkikone, kahvinkeitin, mikro, vaatteet jne.
Niin ja kesämökki.
Ja niin saataisiinkin paljon veroja kerättyä. Sitähän Suomalaiset rakastavat, varsinkin naapurikin edes vähän maksaa.…
Asuntokin on kondensoitua työsuoritusta. Voisin käyttää tämänkin illan joko laatoittamalla kellaritilan lattiaa (jolloin taloni arvo kasvaa ja se on tätä “pääomaa”) tai korjaamalla autoani (jolloin sen arvo kasvaisi tai ainakin arvonaleneminen hidastuisi, edelleen varsin konkreettista “pääomaa”) tai opiskelemalla jotain jonka avulla myöhemmin hankkia jotain rahanarvoista etua (tämäkin on pääomaa). Miksi juuri lattian laatoittaminen loisi verotettavaa mielikuvitustuloa ja muut eivät?
(En tehnyt mitään näistä; sen sijaan vetelehdin poikien kanssa futiskentällä, joskin tässä ehkä tulee luotua “hyvä veli” ‑verkostoja jotka ovat pääomaa nekin.)
Minun käsittääkseni asuntolainan korkovähennys ei ole olemassa siksi, että sillä tuettaisiin sijoitustoimintaa, vaan siksi että (omistus)asuminen on itsessään ollut julkisen vallan mielestä edistämisen arvoinen asia. Se vertautuu pikemminkin yleiseen asumistukeen kuin sijoitustoiminnan korkovähennyksiin.
Kuten sanottua, voi olla että molempia kannattaisi leikata. Tosin sitten tulee taas keskusteluun muu sosiaaliturva, kuten toimeentulotuki, johon näillä on vaikutuksensa.
Pekka Taipale.
Jos joku myy 600 neliön asunnon ja muuttaa 1200 neliön asuntoon ja ottaa asumisväljyyden nostoa varten miljoonaa asuntolainaa, miksi veronmaksajien pitää tätä tukea? Näin ei ehkä käy ihan joka päivä, mutta tätä kuitenkin tuettaisiin automaattisesti.
Jos omistusasumisen tuella on asuntopoliittisia tavoitteita, sen pitäisi olla jotenkin rajattua.
Hyvänen aika, etkö tiedä että se jo onkin rajattua? Aika paljonkin rajattua. Alijäämähyvityksen maksimi on 1400 euroa vuodessa aikuiselta. 600 neliön asunnosta 1200 neliön asuntoon muuttaessa miljoonan asuntolainan ottaja ei saa yhtään sen enempää korkovähennystä, jos pohjalla jo oli tuohon vähennykseen riittävä laina. (Pisteet kuitenkin mielikuvituksesta esimerkin keksimisessä.)
Sen sijaan voi pohtia, miten hyvin on rajattu sitä, jos myy 1200 neliön asuntonsa (tai vaikka 270 neliön asuntonsa Bulevardilla) sijoitusyhtiölleen ja muuttaa siihen työsuhdeasuntoon…
Itse asiassa tuo korkovähennys on niin pieni että sen voisi vaikka poistaa. Yleisen sopimuksellisen luotettavuuden ja valtion uskottavuuden kannalta se pitäisi tietysti poistaa vain uusista lainoista, ei takautuvasti.
Yleisen asumistuen ja toimeentulotuen pohajlle hyväksyttävien asumismenojen pienentämisellä olisi suurempi merkitys asumiskulujen kohtuullistamisessa. Nehän asettavat alimman vuokratason.
On kaikkinensa absurdia keskustella “asuntotulosta” ja siitä miten on epäreilua, että vuokranantajan pääoman tuotosta maksettava vero korottaa vuokria. Ei tuo pääomatulovero vaikuta vuokriin, vaan vuokrataso muodostuu kysynnän ja tarjonnan mukaan. Asuntojen määrällinen tarjonta on pidetty rajallisena, minkä avulla vuokra-asuntojen pohjahinnan sitten muodostavat kysyntäpuolen kautta sosiaalietuudet, ei se mitä työssäkäyvät ja itse vuokransa tai omistusasumisensa maksavat. Eli asuntoon saa aina vuokralaisen tällä hinnalla, halvemmalla ei tarvitse antaa vuokralle.
Vuokra-asuntojen määrä ei ole ihan heti rajallinen, koska vain pieni osa alueen kovan rahan asunnoista on vuokrakäytössä. Jos vuokranantajan suhteellinen verotaakka alenisi, vuokraamisesta tulisi nykyistä kannattavampaa bisnistä. Tämä houkuttelisi enemmän vuokranantajia, mikä alentaisi vuokratasoa.
Jos asia tehtäisiin pelkästään vuokranantajien verotusta alentamalla, se johtaisi luonnollisesti kohonneen kysynnän vuoksi asuntojen hinnannousuun. Nettona vuokra-asumisen hinta laskisi ja omistusasumisen nousisi. Vuokra-asuminen yleistyisi.
Jos asia tehtäisiin nostamalla omistusasumisen verotusta, asuntojen hinnat laskisivat, mikä toisi vuokranantajat ostamaan asuntoja kannattavuuden parantuessa. Vuokrataso laskisi jonkin verran.
Vuokra-asumisen ja omistusasumisen suhde riippuu näiden asumismuotojen todellisista kustannuseroista, keskinäisestä arvostuksesta ja ihmisten laskutaidosta/-taidottomuudesta. Jos toinen kallistuu, balanssi siirtyy joka tapauksessa halvempaan suuntaan.
Asian tekeminen omistusasumisen hintaa nostamalla eikä vuokra-asumisen kustannuksia laskemalla on jossain määrin arvovalinta. Jos omistusasumisen kuluja nostetaan, asuntojen hinnat laskevat ja maksumiehinä ovat myös ne, jotka ovat aikanaan ostaneet halvan asunnon, jonka hinta on noussut. Jos vuokra-asumisen kustannuksia lasketaan, maksajina ovat ensiasunnon ostajat ja verotuksen kautta palkansaajat yleensä.
OECD:n mielestä kiinteistövero on hyvä asia, ja asumisen verotuksen nostaminen on olennaisesti kiinteistövero.
Mikäs nelliömäärä sitten voisi olla??
Vuokramarkkinat eivät todellisuudessa ole ideaalimarkkinat (koska tulonsiirrot), mutta vaikka olisivatkin, voisi pohtia, että aleneeko vuokrataso kilpailun kautta sillä, että tehdään kilpailevat vaihtoehdot kalliimmaksi.
Jos vuokranantajat toimivat edes vähän rationaalisesti, niin tulopuolella on vuokra, menopuolella vuokra-asunnon kustannukset. Kun näiden erotus on riittävän suuri, kannattaa vuokrata.
Jos omistusasumisen kustannukset nousevat, omistusasuntojen hinnat laskevat. Tämä on selvästi nähtävissä; keskiluokan omistusasunnon hinta on täsmälleen riippuvainen siitä, mitä pankki myöntää lainaa keskiluokan edustajalle. Jos esimerkiksi kiinteistövero nousee tai korkovähennys häviää, pankki myöntää vähemmän lainaa, jolloin asuntojen hinnat laskevat.
Asuntojen hinnan laskeminen pienentää vuokranantajan pääomakuluja, jolloin tarjoaminen on kannattavaa alemmalla hinnalla. Tästähän se vuokrien hintaero eri kaupungeissakin pääosin tulee.
Tietysti tässä kokonaisuudessa on voimakas takaisinkytkentä, koska omistusasujien siirtyminen vuokralle taas nostaa vuokra-asumisen hintaa. Tasapainopiste siirtyy kuitenkin jossain määrin kohti vuokra-asumista.
Sitten voi kysyä, että jos omistusasujille rätkäistään reipas kiinteistövero, josta vuokranantajat saavat pääoman koron verran alennista, niin kuka hyötyy ja kuka häviää. Tässä voittajat:
- uuden asunnon ostaja/rakentaja
— kalliimpaan asuntoon vaihtajat
— vuokra-asukkaat
— vuokranantajat
— tulonsaajat (koska verotuksen painopiste siirtyy kiinteistöveron suuntaan)
Ja häviäjät:
- halvempaan asuntoon vaihtajat / pois myyvät
— omistusasunnoissa asuvat
— maanomistajat
— pienituloiset (koska tuloverojen alennus ei hyödytä)
Iso osa porukasta kuuluu kumpaankin kategoriaan. Hyvätuloinen työssäkäyvä perhe joutuu maksamaan rutkasti lisää kiinteistöveroa, mutta samalla tuloverotus kevenee selvästi. Kiinteistösijoittajilla kiinteistömassan arvo alenee, mutta vuokra-asumisen leviäminen lisää kaiken kaikkiaan kiinteistösijoittajille tulevaa kokonaiskatetta. Pienituloinen on usein vuokra-asukas, jolloin toisesta laidasta menee, toisesta tulee.
Lisäksi tässä tulee elämänvaihejaksotusta eteen. Ensimmäistä asuntoa ostava nuoripari saa asunnon pienemmällä velkataakalla, mutta maksaminen ei lopu velan loppumiseen. Tämä saattaa olla veromuutoksen suurin vaikutus; maksajiksi otetaan mukaan ne, jotka ovat joskus kauan sitten ostaneet edullisen asunnon tai kiinteistön, jonka arvo on noussut ulkoisista syistä.
Muutos pitää tietenkin tehdä hyvin informoiden ja riittävällä siirtymäajalla, koska muuten yksittäiset ihmiset voivat joutua pahaan rakoon.
Kannattaa muistaa kuitenkin, että kiinteistöveroa maksetaan koko kiinteistöstä, ei yksittäisestä osakehuonoistosta. Jos osa asuntojen omistajista on pannut asuntonta vuokralle, tätä on aika hankala erotella kiintestöverossa.
Viherinssi, tuossa on kyllä eräitä ajatuksellisia virheitä. Ainakin sellainen, että “tuloverotus kevenee”.
Olen melko varma, että on helpompaa saada velvoitettua taloyhtiöt laskemaan ja veloittamaan kunkin huoneiston osuus erikseen yhtiövastikkeessa kuin saada äänestäjien enemmistö ymmärtämään miksi asuntotulosta pitää maksaa veroa.
Enkä muutenkaan keksi kvalitatiivista eroa asuntotulon verottamisen ja kiinteistöveron, joka on vähennettävissä vuokratulosta, välillä.