Tulisiko asuminen halvemmaksi, jos kaavoitettaisiin paljon enemmän niin, että kaavoitettua tonttimaata olisi tarjolla yllin kyllin?
Asuntojen hinnat eivät muuttuisi juuri lainkaan, jos ihmiset käyttäytyvät markkinoilla rationaalisesti. Asuntojen hinta määräytyy sen mukaan, paljonko on valmiita asuntoja. Kaavoituksen nopeuttaminen laskisi asuntojen hintaa vain, jos myös rakennettaisiin enemmän. Nytkään ei saada kaikkia tarjolla olevia tontteja rakennetuksi. Sitä en tiedä, mistä tämä pullonkaula oikein johtuu. Jos avataan suuri määrä asuinalueita yhtä aikaa ja rakennetaan yhtä vähän kuin ennenkin, alueet ovat rakenteilla pitkään.
Tonttimaan hinta tietysti laskisi. Jos valmiin asunnon hinta pysyy ennallaan, rakentamisesta tulisi kannattavampaa. Kun rakennusyhtiöt nyt perivät tavallisesta kerrostalosta itselleen 4000 euroa neliöltä, sitten ne perisivät 5000 euroa neliöltä. Ehkä tässä vaiheessa tieto kiirisi maailmalle ja rakentamiseen ilmaantuisi lisää kapasiteettia. Tätä kautta se voisi toimia.
Ongelmiakin syntyisi.
Hitas-tuotanto ja sosiaalinen rakentaminen loppuisivat kokonaan, koska kovan rahan tuotannosta saa niin suuret katteet.
Verot nousisivat, koska niin monta asuinaluetta on yhtä aikaa auki. Pitäisi rakentaa kunnallistekniikka, koulut, päiväkodit, eikä näitä investointeja voisi enää rahastaa tontin hinnassa. Kun moni alue on ehkä vuosikymmenet keskeneräinen, asumisviihtyisyys on rajallista eikä julkista liikennettä voitaisi puolityhjille uusille alueilla järjestää, koska asukkaita ei ole tarpeeksi.
Syy miksi kaikkia olemassa olevia totteja ei saada rakennettaviksi on se, että ne ovat yksipuolisesti alueilla joissa hinnat ovat jo pilvissä, siis kalliita kohteita. Yksipuolisuus ja kaavoittajan monotoninen käsitys hyvästä kaupunkiympäristöstä (jonka asukkaat kokevat vähemmän hyväksi) on johtanut tilanteeseen, että asunnon ostajat menevät mieluummin Nurmijärvelle kuin jäävät Helsinkiin.
Kaavoittajan tulisi lisätä tonttitarjonnan monipuolisuutta, kaavoittaa myös kohtuuhintaisen tuotannon mahdollistavia kohteita. Pelko uusien ”huonojen” alueiden synnyttämisestä on johtanut vain siihen, että olemassa olevien asuinalueiden väliset status erot ovat huimassa kasvussa.
1990 luvulle saakka Helsingissä osattiin kaavoittaa monipuolisesti, sen jälkeen mammuttitauti on vallannut päättäjät ja koetetaan tehdä vain huippukohteita. Miksi ei kaavoiteta enää Meri-Rastilan kaltaisia tavallisten työssäkäyvien ihmisten tuloilla saavutettavissa olevia omistusasuntoja. Miksi ei tehdä pelkistetympiä alueita joissa arkkitehtooninen ja muu kikkailu jätettäisiin vähemmälle. Vantaa teki Kartanonkosken alueen aivan Helsingin rajalle, alue viehättää asukkaita ja onkin todellisuudessa viihtyisä ja ihmisläheinen, vain arkkitehdit ja arkkitehtien propagandan uhrit ppitävät aluetta epäonistuneena. Kartononkosken tyyppisiä ratkaisuja pitäisi pystyä tekemään Helsinkiinkin, ja ylipäätään monimuotoistamaan tontti- ja talotarjontaa.
KariS
Poista mielestäsi kuntarajat. Niitä tavislähiöitä kaavoitetaan esimerkiksi Vantaalle ihan tarpeeksi. Helsingiltä on vähän puutetta maasta. Östersundomiin päästään rakentamaan vasta, kun sinne on raideyhteys.
Vaan jos kaavoitettaisiin sellaisia asuntoja joihin ei tarvita rakennuttaja-rakennusliikkeitä rahastaviksi portinvartijoiksi.
Jos kaavamääräyksllä vaaditaan että julkisivujen on oltava fraktaaligeometrisesti leikattua spektroliittiä, ei kunnon kilpailua synny ja hinnat nousevat enemmän kuin mikä tuon ”laadukkaan” materiaalin osuus oikeasti on.
Toki pelkona voi olla että jos grynderi saa kyhätä lähiön käytetyistä merikonteista, se myös tekee niin ja silti rahastaa lopputuloksen samoila neliöhinnoilla kuihn nykyään (tämä edellyttää että ostajat ovat typeriä ja valitettavasti jotkut sitä ovatkin).
Mutta koska kuka tahansa saa tilata sen merikontin tonttinsa nurkalle suoraan ilman välikäsiä, ei välikäsirahastus ole niin helppoa (merikontin tilalle saa kuvitella myös älväritalon tai minkä tahansa vastaavan parakin joka tehdään pääosin jossain muualla ja myös hinnoitellaan sen jossain muualla olevan markkinan mukaisesti ilman Suomen erityisolosuhdelisiä).
Vihreiden lähtökohtana on joskus ollut omaehtoinen grassroots-toiminta jossa kansalainen on keskiössä. Valitettavasti nykyään toiminta on lähempänä suomalaisklassista sulle/mulle -kuvioita jossa suppeat mukamarkkinat ja innokkaat virkamiehet optimoivat keskenään rahastus- ja valvontaautomaatin joka takaa molemmille osapuolille sekä rahaa että valtaa.
”Nytkään ei saada kaikkia tarjolla olevia tontteja rakennetuksi. Sitä en tiedä, mistä tämä pullonkaula oikein johtuu.”
Jotenkin tässä haiskahtaa kartelli. Kiinan esimerkki osoittaa, että rakentaminen ei ole kovin vaikeata ja että rakentamista voi lisätä hyvinkin nopeasti.
En tiedä mistä kiikastaa, mutta varmasti avaimet ovat kaupungilla. Laittakaa sopivat ehdot rakentajille, antakaa tontit halvemmalla tms.
Aluerakentaminen venyisi jonkin verran,Oulun seudulla tyypillisesti alue rakennetaan 3-5 vuoteen.
Yli kaavoituksen tulos olisi kuitenkin enemmän vaihtoehtoja ja tontteja riittäisi usemmalle toimijalle.Myöspienille.
Kyseessä on sama ilmiö, jolla Osmo on yrittänyt todistella työvoiman tarjonnan lisäämisen positiivisia vaikutuksia työpaikkojen määrään.
Kepulandian esim Oulun vero % on 19 % ja Helsingin 18,5 % joten voisin hyväksyä tuon nousun jos asumisen hinta laskee.
Mitä tulee rakentamsien kuluihin niin Oulussa ja Helsngissä rakennetaan toivon mukaan samoilla standardeilla ja samoilla materiaaleilla
Periaatteessa Oulussa rakentaminen on kalliimpaa talvirakentamisen ja suuremman eristystarpeen vuoksi.
Jos Oulussa rakennetaan talo 2000-3000 euroa/m2 niin en ymmärrä miksei samaa saavuteta Helsingissä ???
Voihan laittaa velvoitteen rakentaa jossain sopivassa ajassa.
Ei valmiin hinta pysy samana jos on enemmän tarjontaa. Katso kauppaopiston perusopinnot. Kysynnän ja tarjonnan laki.
Minkähän takia öljyn tai ruuan hinta laskee kun tuotanto lisääntyy ja toisin päin.
Niinhän ei pitäisi tapahtuu jos asiat menevät kuten esität.
Siis onko niin että asunnot tarjotaan rakennettavaksi vain muutamalla firmalle eikä oikeasti julkisesti ja avoimesti. Vai mihinkä perustuu tuo väite ettei rakentaminen lisääntyisi ja että Hitas ja sosiaalinen pysähtyy.
Onko olemassa kartelli joka jarruttaa rakentamista jotta saa hintaa ylöspäin. Siltä tuo kyllä kuullostaa.
Rakennetaanhan muualla Suomessa halvemmalla, miksi ei Helsingissä. Ollaan samassa maassa ja materiaali ja palkat ovat hinnaltaan samat. Varsinkin palkat, perustuen kolmikantaan.
Oletko tosissaan vain onko tuossa jopa jotain laitonta takana. Pitäisikö Grekon tai jonkun kuitenkin tutkia kuviot.
Loppupäättelyyn ei minusta kannata otta kantaa ennen kuin näihin kysymyksiin on vastaukset.
Lisäkaavoitusta pitäisi kohdentaa alueille, joissa työpaikat ovat suhteellisen varmoja. Mikäli rakennetaan paljon alueelle, josta työpaikat katoavat, niin katoavat asukkaatkin, ja muodostuu hirvittävä asuntojen ylitarjonta.
Tässä skenaariossa kaikki sijoitukset muuttuvat tappiollisiksi ainakin seuraavaksi vuosikymmeneksi, eivätkä ihmiset ole sellaisia otuksia jotka kykenisivät ottamaan tälläisen suorastaan hölmön riskin.
Kumma juttu jos tuossa asemassa ei muka tiedä mistä pullonkaula johtuu. Kun materiaalit ja (virolaisten) työmisten palkka on suunnilleen sama riippumatta siitä rakennetaanko paljon vai vähän, mutta sitten taas myytävien asuntojen hinta ja rakennusliikkeen kate on huimasti korkeampi kun rakennetaan vähän, ei varmaan tarvitse ihmetellä miksi kannattaa rakentaa vähemmän. Markkinatalous tietysti korjaisi tilannetta jollain aikajaksolla jos rakennusalalla olisi markkinataloutta, mutta kilpailua ei tule niin kauan kun kaavoitus on nykytyyliin säädeltyä.
Muuten hyvä, mutta Alppikylän tontteja olisi vieläkin saatavilla. Kaupungin vuokratontteja, 10 km Helsingin keskustasta. Hinta 19 e/krs.m2/a, tontille saa rakentaa 180 m2 talon. Ei siis ole mitenkään järkyttävän kallis, mutta ei silti kelpaa.
Tuntuu hullulta että aikanaan saatiin asutettua kaiken maailman evakot, vaikka taloudellinen tilanne oli ihan eri. Nykytekniikalla ja välineillä selaisten pienten ja yksinkertaisten betoni neliöiden valmistaminen pitäisi olla puoli-ilmaista. Helsingin seudulla on paljon asunnottomia eika kaikki ole todellakaan mitään alkoholisoituneita narkomaaneja tai muita pummeja. Edulliste asuntojen tarve on suuri.
Eläkeyhtiöt on sijoittanut aika paljon rahoja asuntoihin. Olisi harmi jos sijoitusten arvo laskisi. Tuntuu että asuntopulaa pidetään keinotekoisesti yllä.
Kysynnällä ja tarjonnalla on hintajoustoon liittyvä käyrä; kumpikin on hinnan funktioita, ja kaupat syntyvät käyrien leikkauspisteessä. Katso Aalto-yliopiston perusopinnot.
Asuntojen kysynnän hintajouston käyrä on hyvin laakea, ts. muutama tuhat tonttia sinne tai tänne ei muuta kysynnän hintaa paljonkaan, koska kysyjiä on erittäin paljon. Pohjimmiltaan tämä lähtee siitä, että kotitalouksien käytettävissä olevien tulojen käyrä on keskiluokassa hyvin tasainen, ja halu investoida asumiseen on kova.
Kysynnän tyydyttäminen siten, että hinnat putoaisivat merkittävästi vaatisi uutta asumista kymmenille tai jopa sadoille tuhansille ihmisille.
Näissä hyödykkeissä on ”pakko saada”, kysynnän määrällinen jousto on hyvin pientä, jolloin hintajousto pienelläkin tarjonnan muutoksella on raju. Käyrä on siis pikemmin pystysuora, kun tonteissa se on vaakasuora.
Ammattimiestä tuskin saa Helsingissä samalla hinnalla kuin syrjemmässä. Sekä palkat että kyvyt joustavat, valitettavasti vastakkaisiin suuntiin. Kolmikanta huolehtii vähimmäispalkoista, ei enimmäispalkoista.
Ja kun työvoimasta on pula, työnantajat joutuvat hyväksymään huonompaa ammattitaitoa ja käytöstä työntekijöiltä. Työntekijöiden pysyvyys on heikompaa, ja alihankkijoiden sitoutuminen esimerkiksi aikatauluihin lipsuu.
Tai miksi kajaanilainen pientalorakentajaporukka tekee töitä etelässä, jos palkka olisi kotona sama?
Ei ole mitenkään ihmeellistä, että rakennustyön tuottavuus kasvukeskuksissa on paljon huonompaa kuin siellä, missä työn ja työvoiman suhde on toinen. Itsekin kun olen joutunut sotkeutumaan rakentamiseen pääkaupunkiseudulla, niin itku siinä tulee silmään sitä ammattitaidottomuutta seuratessa.
Pääkaupunkiseudulle voisi saada kilpailua ulkomailta, mutta kilpailijan pitäisi tuoda oma työvoima mukanaan. Se taas ei ole ihan halpaa, jos tarkoituksena on noudattaa lakia.
Kommenttini ei suoraan liity tähän aiheeseen, mutta kaavoittamiseen ja sinulle hyvin tuttuun alueeseen eli Katajanokkaan.
Itseäni on pitkään pohdituttanut, miksi Katajanokan ranta-alueet ovat niin epätarkoituksenmukaisessa ja taloudellisesti tehottamassa käytössä. Parhaana esimerkkinä tästä on mielestäni se, että kun Nesteen entinen palveluhuoltoasema muutettiin kylmäasemaksi tehtiin osasta tankkaupisteitä maksullisia ja yksityisiä parkkipaikkoja. Aseman olisi voinut purkaa kokonaan ja rakentaa tilalle asuntoja. Maaperän puhdistaminen on kallista, mutta naapuriin rakennetussa talossa myydään asuntoja 10 000 euron neliöhintaan, joten kustannustekjiät tuskin ovat esteenä.
Satamatoiminta on toinen asia, mitä voi vaan ihmetellä. Matkustajalaivat kyllä tuovat turisteja ja elävyyttä, mutta auto- ja rekkaliikenne ei. Hehtaareittain ranta-aluetta menetetään jonotuskaistoille ja parkkipaikoille, eikä kaupunki saa edes merkittäviä tuloja tästä. Rekkakuskitkaan eivät varmaan tykkää siitä, että täysperävaunun kanssa pääsee seikkailemaan keskustan kapeille kaduille. Vaihtoehtoiskustannukset huomioiden hyvinvointitappio on merkittävä. Näkymä Klippanille ja Suomenlinnaan voisi kiinnostaa niitä kaivattuja hyvätuloisia veronmaksajia, puhumattakaan yleisestä viihtyvyyden parantamisesta.
Ja pitääkö jäänmurtajia (vaikka komeita ovatkin) säilyttää kaupungin keskustassa? En ainakaan ole kuullut vastaavia argumenttejä, että aurauskalustoa olisi hyvä säilyttää kesäisin Kauppa- ja Senaatintorilla.
Tein aikanaan eduskunta-aloitteen jäänmurtajien siirtämiseksi lähemmäs jäätä. Se meinasi aiheuttaa laajan merenkulun lakon.
Olen täysin samaa mieltä siitä, että rannat Helsingissä, ei ainoastaan Katajanokalla, ovat täysin järjenvastaisessa käytössä.
” Nytkään ei saada kaikkia tarjolla olevia tontteja rakennetuksi. Sitä en tiedä, mistä tämä pullonkaula oikein johtuu.”
Tiedetääkö yleisesti valtuustossa asiaan perehtyneet valtuutetut tähän syytä? Onko asiaa selvitetty?
Ongelmahan onkin juuri se, että Vantaan tavislähiöt täyttyvät niistä, jotka haluaisivat asua Helsingissä mutta eivät voi hintatason vuoksi. Sieltä Vantaalta he sitten autoilevat ihan vaan vihreiden kiusaksi Helsinkiin töihin. Vaihtoehtoa ei oikein ole.
Helsingissä ei ole pulaa maasta. Jos pääsisimme Kööpenhaminan tiheyteen, mahtuisi Vantaan ja Espoon asukkaat Helsingin rajojen sisään, siis rajojen ennen Östersundomin liitosta. Eikä Kööpenhamina ole kauhean tiheään rakennettua.
Maasta ei voi olla pulaa kun Kehä ykkösen sisällä on varaa pitää sellaisia toimintoja kuin golf-kenttä (Tali), useat siirtolapuutarhat (Vallila, Kumpula, Tali, Herttoniemi), kesämaja-alue (Kivinokka), suuri maatila (Viikki) ja niin edelleen. On turha nurista hajaantuvasta yhdyskuntarakenteesta ja lisääntyvästä autoilusta niin kauan kun Helsingin päättäjät ovat itse aktiivisesti vauhdittamassa tuota kehitystä. Ja jos nimbyilijöiden pelossa noihin alueisiin ei päättäjien uskallus riitä, niin esim. Koskelan varikkoalueelle saisi helposti hyvinkin paljon asuntoja, ja maan arvonnousulla voitaisiin rahoittaa varikon siirto kauemmaksi.
Hyvä esimerkki kaavoittajan ja päättäjien osaamattomuudesta on townhouse projektit, jotka on viety kauas Helsingin keskustasta, vaikka townhouse olisi nimenomaan keskustan läheisyyden asumismuoto. Vallilan tai Talin siirtolapuutarhojen muuttaminen townhouse alueiksi olisi järkevää, niiden vieminen Alppikylään silkkaa tyhmyyttä.
Jos olisi enemmän rakentamismahdollisuuksia, niin markkinoilletulokynnys olisi alhaisempi, eli enemmän rakennuttajia, eli enemmän rakentamista.
Nöiden asuntoaiheiden kommenteissa oli linkki jenkkiläiseen blogiin jossa oli sijoiteltu Jakriborgin ilmakuvaa jonkin paikallisen parkkipaikan tilalle. Leikin itse vastaavalla tavalla googlemapsilla ja siirsin vanhan Porvoon heittämällä Koskelan varikon paikalle. Mahtui melkein yks-yhteen, muotokin oli melkein sama 🙂
Noiden ilmeisten täydennysrakennusalueiden lisäksi on vaikka kuinka paljon muutamalle talolle riittäviä yksittäisiä länttejä joissa on tällä hetkellä joku vihearaluekaava. Käytännössä paikat ovat ryteikköä, mutta tietenkin lähistön asukkaille se ainoa mielenterveyteen vaikuttava henkireikä jonka raiskaaminen ahneuden nimissä ei tietenkään ole mahdollista.
Tai sitten ne ovat osa laajempaa ovelasti harkittua vyöhykettä jonka tarkoituksena oikeasti on eristää asuinalueet toisistaan jotta kukaan ei vahingossakaan asioisi naapurin puolella. Silloinhan saattaisi syntyä lisää paikallispalveluja joka kaikki olisi pois keskusliikkeiden peltomarketeilta ja ulkomaisten sijoittajien kauppakeskuksilta.
Haussmannin päämääränä oli luoda helposti tykistöllä hallittavia akseleita ja päästä eroon keskiaikaisesta kaupunkisokkelosta jonka valtaaminen vaatisi kaupunkisissisotaa ja paljon miehiä. Nykyinen metro-moottoritie -kaavoitus edustaa samanlaista valtasuunnittelua jossa halutaan vain kontrolloida ylhäältä massojen rahan- ja ajankäyttöä.
– taustamusiikkina Ebba Grön: Staten och Kapitalet (dom sitter i samma båt…!)
Singaporn pinta-ala on suurin piirtein Helsingin, Vantaan, Espoon maapinta-alan suuruinen
Aluella asuu Singaporessa 5,2 miljoonaa asukasta, Pääkaupunkiseudulla n 1 miljoona
Tuskinpa näin paljon tilaa tarvitaan lumenkeruuseen ?
Osmo kirjoitti:
”Helsingiltä on vähän puutetta maasta.”
Kööpenhaminalla on maata vain 41% Helsingistä, ja siellä on melkein yhtä paljon (90%) asukkaita kuin Helsingissä.
Pariisilla on maata 49% Helsingistä, ja siellä on 3.6-kertaisesti Helsingin asukasmäärä.
Jos Helsinki olisi rakennettu Kööpenhaminan tiheydellä, mahtuisi Helsinkiin kaksinkertaisesti nykyinen asukasmäärä. Jos Pariisin tiheydellä, mahtuisi 7-kertaisesti nykyinen asukasmäärä.
Ei Helsingillä voi olla puutetta maasta, vaan halusta ottaa maata käyttöön ihmisten kodeiksi.
Helsinki: maata 215 km2, asukkaita 598 000
Pariisi: maata 105 km2, asukkaita 2 181 000
Kööpenhamina: maata 88 km2, asukkaita 539 000
Lähde: Wikipedia
”Muuten hyvä, mutta Alppikylän tontteja olisi vieläkin saatavilla. Kaupungin vuokratontteja, 10 km Helsingin keskustasta. Hinta 19 e/krs.m2/a, tontille saa rakentaa 180 m2 talon. Ei siis ole mitenkään järkyttävän kallis, mutta ei silti kelpaa.”
Vieressä kulkee Lahdenväylä ja toisella puolella on Tattarisuon teollisuusalue.
Päällä pörrää Malmin lentoliikenne .
Palvelut ovat kaukana
Ei ole ihme jos ei kelpaa
Ehkäpä tarkoitus onkin vain vaalien alla osoittaa, ettei kannata kaavoittaa kun kukaan ei halus tontteja ?
Onhan kaupungin helpompi lisätä rakentamista jos kaavoitettuja tontteja on runsaasti saatavilla. Kaupunki voi esimerkiksi rakennuttaa itse, antaa tontteja tulevien asukkaiden rakennettavaksi tai aktiivisesti etsiä halukkaita rakentajia sekä koti- että ulkomailla.
Tilanteessa jossa tonttien määrän ei voi odottaa muodostuvan rajoittavaksi tekijäksi, rakentamista panttaava rakennusliike alkaa menettää markkinaosuuttaan.
Lahdenväylä ja Jakomäki vieressä itäpuolella. Lännessä Tattarisuo. Ihmetteletkö ihan oikeasti, miksi ei kelpaa?
Minulle taas tulee Alppikylästä mieleen vanha kunnon Asterix-sarja ”Jumaltenrannan nousu ja tuho”… Tässä veikkauksia siitä, mikä voi mättää:
– tonteille tulee niin isoja taloja, että investointi on luokkaa 400+ k€, jolloin investoijilla on paljon vaihtoehtoja (pienempi tai vanhempi talo toisessa ympäristössä)
– sijainti on naapurustosyistä niin huono, että elintasokuilu epäilyttää rakentajakandidaatteja
– vuokratontit ovat psykologisesti vähemmän houkuttelevia kuin ostettavat tontit
– townhouse ajatuksena ei tunnu hyvältä (yhteinen seinä naapuriin)
– vaikka tontit ovat kohtuuhintaisia rakennusoikeuteen nähden, ne ovat kalliita neliömääräänsä nähden
Ei tietenkään tässä vaiheessa pidä teilata asiaa, kun tonteille kuitenkin jonkin verran on löytynyt ottajia. Näyttäisi kuitenkin siltä, että tonttipula koskee nimenomaan hyvillä paikoilla olevia tontteja. Veikkaisin, että Tampereenväylän varrella vastaavalla etäisyydellä keskustasta oleva alue olisi mennyt samoilla ehdoilla hyvin liukkaasti.
Kaupunki muuten itse väittää tonttien hinnan olevan 343 €/krs.m2, jolloin vuokra on 19 €/krs.m2/a. Aika kova on pääoman tuotto-odotus kaupungilla…
Miksi Alppikylä Jakomäen ja Tattarisuon välillä ei ole mennyt kaupaksi voisi vaatia selvitystä. Yksi mahdollisuus on, ettei siitä ole kerrottu kenellekään. Toinen on se, että jos käy paikan päällä, koko alua vaikuttaa aika surkealta. Pitäisi ymmärtää, että valmiina se näyttää ihan toiselta. Mutta miksi townhouse rakentamista viedään näin kauas, on hyvä kysymys.
Eipä nuo alueet Oulun seudulla kauaa tyhjänäseiso.
Alueen täyttyminen on tietysti hitaampaa,mutta 3-5 vuoden rakentamisiaika ei ole kohtuuton
Eikä se näy veroissakaan , Oulussa vero % on 19, Helsingissä 18,5 %, joten ei reilu kaavoittaminen juurikaan näy veroissa.
Ja mitä tulee rakentamiskuluihin niin määräykset, menetelmät, raaka-aineet ja tekijöiden palkat ovat periaatteessa samoja.
Kun Oulussa talvirakentamisen osuus on suurempi ja eristysvaatimukset kovemmat niin periaatteessa Oulussa rakentaminen on kalliimpaa
Sen lisäksi ettei kukaan tiedä missä se on, se on huitsan tuunassa teollisuusalueen ja motarin välissä ja joukkoliikenneyhteydet on huonot. Tämän lisäksi noilla ryhmärakentajilla on kuulemmaa ollut vaikeuksia saada rahoitusta, ja kyse oli nyt siitä että nimenomaan ne ryhmärakennustontit eivät menneet kaupaksi. Ja 180 neliön uudisasunnoille nyt vaan on aika rajalliset markinat.
Olisi hienoa jos päästäisiihin siihen että kaupunkia rakennetaan kortteli kerrallaan keskeltä ulospäin. Kokonaisissa uudisalueissa on sekin huono puoli, että siellä asutaan sitten parikymmentä vuotta rakennustyömaalla ilman palveluja.
Eikä siellä ole tarvinnut edes turvautua tornifanien teknofasistisiin teinifantasioihin vaan saattaa näyttää tältä:
http://binged.it/TBXCxG
http://binged.it/OAJUWz
http://binged.it/OAK5RQ
http://binged.it/TBYhPJ
Kun miettii miksi townhouse tuossa paikassa ei kelpaa, pitää pohtia minkä kanssa se kilpailee. Alppikylän townhouset ovat vaihtoehto omakoti- tai rivitalokodeille kaukana Helsingin keskustasta. Alue kilpailee siis Espoon ja Vantaan sekä joidenkin pohjois-Helsingin (omakoti)lähiöiden kanssa. Miksi sinne tehdään vaikearakenteisia, pienillä pihoilla varustettuja suomalaisille vieraita talotyyppejä? Jo talotyypin nimi – townhouse – kertoo, että niidne paikka on keskustanläheisyyden täydennysrakentamisessa. Kerroppa miksi niitä ei voisi tehdä esim Vallilan siirtolapuutarhan paikalle (siirtolapuutarhan voisi siirtää Haltialan pelloille)
Townhouse konsepti on ylipäätään suomalaiseen asumiskulttuuriin väkisin tuotu ilmiö, kaupunkisuunnittelijoiden ja arkkitehtien keskieurooppalaisista kaupungeista kopioima ja romantisoima malli, jonka testaus meidän oloihin tehdään vielä aivan nurinkurisesti tuolla Tattarisuon kupeessa. Ei lupaa hyvää tulevaisuutta.
Analysoinkin tuolla aiemmin syitä, miksi mahdollisesti homma meni pieleen.
Jos ihan näppituntumalta heitän, niin tuonne yritetään tehdä sijaintiin nähden liian kallista tuotantoa. Tontit olisi pitänyt tehdä sellaisiksi, että Sami Sairaanhoitaja ja Armi Automekaanikko voivat tehdä sinne 250 000 euron talon, jolla on se 2000 e/vuosi tonttivuokraa.
Tällöin vaihtoehtoina ovat kerrostaloasuminen, pientaloasuminen jossain Klaukkalanperäntaustassa, vanhan rintamamiestalon ikiremontti tai mukava uusi talo Helsingissä hyvien liikenneyhteyksien varrella joskin vähän vähemmän arvokkaassa naapurustossa. Sen jälkeen eri ihmisten preferenssit tuottavat tuossa valinnassa erilaisia tuloksia.
Nyt yritetään saada Jakiksen naapuriin motarin penkalle muuttamaan joku, jolla on varaa asiallisesti 600 000 euron investointiin (joskin siis 400 000 + tontti -ajatuksella). Samalla rahalla saa aika paljon muutakin.
Tuosta Helsingin maanpuutteesta: pitäisikö kaivaa esiin Ilaskiven asuntoselvitys vuodelta 1989? Siinä osoitettiin muistaakseni aika ronskilla kädellä Helsingistä ja pääkaupunkiseudulta runsaasti potentiaalista rakennusmaata.
Niinpä. Väitän, että jos ne paljon kaivatut maakuntien pienet rakennusfirmat saisivat tulla apajille, niin nämäkin tontit menisivät vauhdilla.
On aika selvää, että asuntojen hintoihin vaikuttaa kysynnän ja tarjonnan laki enemmän kuin kaavoittaminen.
Rakentajilla on todellinen syy pitää tarjonta niukkana ja hinnat korkealla.
Ruotsalaiset rakentajat Skanska ja NCC näyttävät hyvin sopeutuneen tähän.
Konsernien rakenteesta johtuen on aika vaikea saada selville, kuinka kannattavaa rakentaminen on, sillä kiinteistöjen omistus on erotettu omiksi yhtiöikseen eikä niiden tietoja ja mahdollisia konserniavustuksia kerrota.
Onko madotonta tehdä useampi uusi asia yhtäaikaa? Siis ei pelkkää kaavoituksen lisäämistä.
Voisitko analysoida mitä tapahtuisi seuraavassa liioitellussa ajatusleikissä uusien asuntojen hinnoille (ja toisaalta keskituloiselle palkansaajalle sekä kaupungin taloudelle), mikäli …
– sekä Jätkäsaaren että Kalasataman jok’ ikinen tontti huutokaupattaisiin yhden talon erissä eniten tarjoavalle samana päivänä (pienissä erissä, jotta myös piene pääsee kisaan mukaan)
– jokaisessa tontissa olisi ehto, että rakennuksen on oltava vastaanottotarkastettu joulukuussa 2014 tai rakennusliike joutuisi maksamaan tziljardin suuruisen sakon
Nousisiko asuntojen myyntihinta? Olisiko pieni mahdollisuus, että asukkaista kilpailtaisiin myös muulla kuin hinnalla, esim. varmasti kuivilla rakenteilla?
Miten kävisi vanhohen asuntojen hinnoille?
Kartanonkoskessa itsessään ei ole mitään vikaa. Mutta se Tuusulanväylä. Aluetta rajaa motariväylä. Tien ylittäminen ei aina ole turvallisen oloista. Joukkoliikennetarjonta ei myöskään vakuuttanut. Pitää katsoa mitä tehtiin oikein ja mitä tehtiin väärin. Tammistosta vähän etelämpänä näkee vielä selvemmin mikä itseäni haittasi Kartanonkoskessa. Pari riviä taloja vilkkaan väylän vieressä. Valimotie on sellainen , etten usko monien vanhempien uskaltavan päästävän pienempiä lapsiaan ylittämään tietä. Toisaalta hirveän monta kohdetta ei ole mihin Tammistosta kävellen menisi tuohon suuntaan. Melkein kivenheiton päässä Vantaanjoen toisella puolella oleva Helsingin puoli. Ilman autoa matka on aivan järkyttävä verratuna siihen mitä se voisi olla.
Jos rakennettaan vaan pientä , niin aika paljon tulee tälläisiä lähiötilkkutäkkejä. Palveluitakaan ei tule jos alue on pieni ja rakentaminen vielä kestää monta vuotta.
Kartanonkosken ilme on peräisin kaavoittajan kynänjäljestä. Ja kyllä tuokin kaavoittaja oli koulutukseltaan arkkitehti. Ilmeen idea lienee ruotsalainen, sillä muistelen että kaavan ideakilpailun voitti ruotsalainen toimisto. Mutta kyllä varsinainen kaava ja eritysesti kaavan toteutuksen ohjaus on kotimasta perää.
Laskin kerran ihan vain vertaillakseni – kun helsinkiläisiä kaavoja jatkuvasti parjataan liiallisesta yksityiskohtaisuudesta – Kartanonkosken kaavassa on 16 erilaista määräystä jotka koskevat julkisivujen ulkonäköä. Enpä ole itse Helsingin puolella törmännyt samaan.
Kartanonkoskea kritisoidaan paitsi tästä uusvanhasta (?) ilmeestä myös siitä että oikeasti kyseessä on toiminnallisesti yksipuolinen lähiö. Alueen kaava salli kivijalkaliiketilojen toteuttamisen, mutta ei vaatinut sitä. Ja jos kukaan ei vaadi, ei sellaisia tiloja toteuta kukaan, joille ei ole ottajaa tai ostajaa heti kun kohde valmistuu.
Ja jumbon vieressä ei kaupallisten asiantuntijoiden mielestä ole mitään syytäkään kilpaileville liiketiloille. Kaikki kävelkööt parkkipaikkojen keskelle Jumboon.
En tosin ole itse koskaan käynyt Jumbossa niin en voi sitä ehkä kauheasti arvostella. Kartanonkoskella kyllä olen käynyt, montakin kertaa.
Jonkin verran ehkä häiritsee ”sofistikoitunutta” arkkitehdin silmääni nuo hieman kömpelöt yksityiskohdat. Monta asiaa alueella on kuitenkin minun mielestäni tehty aivan oikein. On selkeästi osoitettu portein ja maanpinnan materiaalein missä on puolijulkisen ja julkisen tilan raja. Mittakaava on miellyttävä jalankulkijalle ja alueella on yhteinäinen ilme – kiitos erittäin tarkan kaavallisen ohjauksen.
Itse toivoisin enemmänkin tällaisia – ihan sama millaisia – omaleimaisia alueita, joiden ilme olisi… no, erilainen kuin muilla samaan aikaan rakennetuilla alueilla!
Sellainen ei synny muuten kuin kaavassa määräämällä. Kaavoittaja saisikin minun mielestäni ottaa taiteellisestikin enemmän kantaa rakentuvan alueen ilmeeseen.
Voisiko kehittämistoimisto tai vastaava tehdä vertailulaskelman, mitkä ovat suorat ja välilliset kustannukset/hyödyt satamatoiminnasta Eteläsatamassa ja Länsisatamassa. Jos kerran Sörnäisten satamakin kannatti muuttaa asuinalueeksi, voisi otaksua, että satamatoiminnan nettotuotto kaupungin taloudelle on pienempi kuin jos saataisiin ”hyviä veronmaksajia” tilalle ennemmin kuin että nämä karkaavat kehyskuntiin… 😉
Satamatoimintahan vie tilaa paitsi varsinaiselle toiminnalle, myös parkkipaikkojen ja liikenneväylien muodossa, minkä lisäksi aiheuttaa matka-aikatappioita keskustassa liikkuville ja aiheuttaa melu-, tärinä- ja ilmanlaatuhaittoja, millä on negatiivisia terveysvaikutuksia…
Kaiken lisäksi Helsingin Sataman käytössä olevat rakennukset tuntuvat olevan melkoisessa vajaakäytössä, ja epäilen, että niiden tilojen vuokrat eivät ole samaa tasoa kuin markkinahinta vapailla markkinoilla.
Piste i:n päällä on kyllä Arctic Shippingin kelluva kontti-pääkonttori Katajanokan kärkeen. Se ei edes naurata, itkettää vain.
Tiivistysinnostuksessa pitää kuitenkin muistaa, ettei työpaikkoja kannata lähettää asuntojen tieltä muualle. Ei ole järkeä siirtää ihmisiä työpaikkojen lähelle kaupunkiin ja työpaikkoja samalla kehille autoyhteyksien päähän.
Tässäkin on ollut havaittavissa ongelmaa, koska kaupungin maksimoidessa tonttien (omien ja yksityisten) arvon, kaavoitetaan monille alueille vain asuntoja. Siten ei kuitenkaan synny järkevää alueyhdyskuntaa ja siinä mielessä työpaikkatontteja pitää joissain tapauksissa suosia ja subventoida.
Tiivistettävää riittää silti yllin kyllin, tulevien kaupunkibulevardien reunat, moottoriteiden kannet, kaupunkirakenteen sokeat pisteet, tehottomat työpaikka-alueet, vrt. Koskela.
Hiukan huvittaa kun vuosi kaudet päättäjät kyselevät kansalaisilta, että mikä meidän yhteiskuntamuodossamme on niin mahdottoman väärin, että emme saavuta oikeiden hyvinvointivaltioiden tasoa kansalaistemme elintasossa.
No jos meillä on n. 400k virkamiestä keksimässä palkkansa perusteeksi tekemistä – velvoittamista kansalaisille, niin eihän tästä mihinkään hyvään tulokseen päästä. Jutun jauhanta jatkuu loputtomiin ääriinsä asti. Kuten on jatkunut …
Liian Vanha: Singapore tunnetaan myös nimellä ”Garden city”, täällä on paljon viheralueita, puistoja, jne virkistyskäytössä olevaa maata. Onpa saarella pari ihan kivan kokoista luonnonpuistoa jotka kasvavat sademetsää. Kävin viikko sitten patikoimassa sademetsässä.
Ketkä tällä hetkellä rakentavat Helsingissä?
Skanska, NCC, Sato, onko muita.
Kuinka paljon tekevät urakoita ristiin. Ainakin Skanska tekee Satolle taloja. Entäs muut yhdistelmät.
Jos tuon verkoston selvittäisiä, paljastuuko ettei ole yhtään erilistä Grynderiä.
Silloinhan on aika selvä että on kartelli tilanne. Todellisuudessa vain yksi taho neuvottelee tonteista ja rakentaa talot.
Itse asiassa jo kaksi suurta riittää.
Silloin olisi ihan selvä miksi kultaa vuolee rakentaja kaupungin ja asukkaan kustannuksella.
Voisiko joku valaista joka tietää asiasta?
Totta kysyntä ja tarjonta on niin paljon vinoitunut, että tarjontaa pitää lisätä aika paljon ennen kuin päästään tasapainoon. Tuon tasaisuuteen taitaa vaikuttaa vahvasti rahan saanti. On raja jonka yli pankki ei rahaa anna. Ja toisaalta kuukausimaksu jonka yli ei ottajakaan uskalla mennä. Matala korko laskee kuukausimaksua ja tyypillisesti valuu asuntojen hintoihin. Se saattaa nykytilanteessa olla aiheuttamassa hintakuplaa Suomessa.
Öljyssä ja ruaassa on kysyntä ja tarjonta tasapainossa ja tosiaan sen vuoksi reagoi paremmin muutoksiin.
Helsingissä on halvempia ammattimiehiä, paljon ulkomaisia ja varmasti saavat usein laittoman matalaa palkkaa. Helsinki on lähimpänä näitä halpoja työmarkkinoita.
Itse asiassa epäilen että työkustannukset ovat todellisuudessa matalammat nykyään. Ennen varmasti tilanne oli kuten kuvasit.
Olen myös huomannut saman asian työn laadusta. Se on huonompi kuin muualla Suomessa. Ollut jo kymmeniä vuosia.
Tänään oli Hesarissa taas aiheesta mukavasti ja Osmon ja Männistön nimet vilahti taas. Nostaisin sieltä esiin kuitenkin yhden pointin:
Helsingin 75 neliömetrin keskimääräisvaatimus on liian suuri. Ymmärrän, että tällä pyritään estämään sitä pelättyä Helsingin muuttumista sinkkuhotellien sarjaksi, mutta päättäjiltä on jäänyt huomaamatta että varsinkin nuoremmat sukupolvet eivät koe pieniä asuntoja ahdistaviksi, ei vaikka siellä asuisi perheenä. Sanotaan, että ”kaupunki on ihmisen koti”, eli kaupunkilainen sietää pientä asuntoa koska koti on henkisesti myös sen asunnon ulkopuolella.
Lisäksi ihmisten naimaikä on noussut jatkuvasti, eli ihmiset asuvat pidempään yksin tai pariskuntana kahdestaan, lapset hankitaan reilusti myöhempänä. Sinkkujen (tai vanhojenpoikien ja -piikojen) määrä on myös nousussa.
Onko näitä seikkoja ja trendejä huomioitu lainkaan kaupungilla?
Espoossa uusien asuntojen keskikoko on 91 neliötä.
Tuosta keskikokovaatimuksesta on aina joustettu vuokratalojen kohdalla ja se on nyt muutettu muotoon, jossa vaaditaan riittävä osuus kahden makuuhuoneen huoneistoja. Käytännösä keskikoko laskee 60 neliöön. Minusta tässä on menty huonoon suuntaan, vaikka tuo aiempi sääntely oli rakenteeltaan epätervettä. Parempi olisi, että niitä kahden makuuhuoneen asuntoja vaadittaisiin vähän enemmän. Siinä voisi kuitenkin olla kaupunginosakohtaisia eroja. Punavuoressa on vähän eri juttu kuin Östersundomissa.
Miten tämä yhtälö toimi 60- ja 70-luvulla kun rakennetiin paljon?
En osaa sanoa rakentamisen kustannuksista, mutta rakentamisen laatu on helsingissä erittäin heikkoa.
Eikä tälle näköjään kukaan mitään voi tehdä.
Niin kauan kun rakentaminen on isojen rakennusliikkeiden käsissä ei muutosta tule tapahtumaan, vaikka kuinka kaavotettaisiin. Muuttovoittokaupungeissa hintataso ei suinkaan määräydy uuden rakentamisen perusteella vaan uuden rakentaminen määräytyy hintatason perusteella. Jos voittoa ei ole tulossa tarpeeksi (luokkaa vähintään 30%), niin rakentamista ei aloiteta. Piste.
Myös varsinaisen rakentamisen kustannukset ovat karanneet käsistä.
Näin suunnittelijan näkökulmasta kaavoitusta voitaisiin yksinkertaistaa runsaalla kädellä. Tärkeintä kaavoituksessa olisi mielestäni saada syntyvästä kaupunginosasta tehtyä omaleimainen, ja muutoksiin mukautuva. Nykyisellä rakentamistavalla se ei onnistu. 1900-luvun alun kaupungissa idea oli se, että kaiken tulee olla lähellä, koska liikkuminen oli hankalaa. Siksi rakennusten alakerta hyödynnettiin aina liiketilaksi. Otsallakin katsomalla näkee, että tätä periaatetta ei ole käytetty enää vuosikymmeniin…
Oikeastaan ainoa kunnon tapa murtaa isojen rakennusliikkeiden ylivalta on panostaa lainsäädännössä asunto-osakeyhtiön alkuperäisen tarkoituksen palauttamiseen: ryhmärakennuttamiseen. Siinä rakennuttajat (eli tulevat asukkaat vaikka sitten konsultin tai kunnallisen toimijan avustuksella) perustavat asunto-osakeyhtiön ja talo rakennetaan asukkaiden rahoilla ja ehdoilla. (ja myös suunnitellaan siten) Tätä vartenhan asunto-osakeyhtiö on alun perin tarkoitettu. Jollakin lainsäädännöllä tätä seikkaa voitaisiin varmaan edistää. (verohelpotukset, määräykset tms…?)
Rakennusyrityksen homma sitten on rakentaa talo kilpailutuksen jälkeen.
Rakennuskustannusten alentaminen vaatii puolestaan teollisen rakentamisen edelleen kehittämistä ja/tai yritysten katteiden laskua. Kaavoituksella sen asian kanssa ei ole juuri mitään tekemistä.
Östersundomissa lienee rakennuttajankin etu tehdä enemmän isoja perheasuntoja, sillä alueelle tuskin tulee edes keskituloisten sinkkujen ryntäystä.
Silti, Helsingin asukkaista joka toinen on yksinasuva. Kaikki yksinasuvat eivät ole vanhuksia, opiskelijoita eivätkä edes työttömiä tai pienituloisia.
Neliörajoituksen varjopuolena pienten asuntojen rinnalle tulisi rakentaa aivan valtavia – ja taas, käsi ylös monellako keskituloisella on varaa sadan neliön perheasuntoon Helsingin hintatasolla.
Kuulemma Jätkäsaaren Hitasin pienimmät asunnot olivat 50 neliöisiä / 200 k€. Jos pitää paikkansa, niin voisi sanoa yhden oleellisen asukasryhmän – keskituloisten yksinasujien – jääneen kokonaan huomioimatta.
Anteeksi, että jankutan. Jätkäsaaressa on rakennettava 0,7 autopaikkaa asuntoa kohden. Pienelle yksiölle tämä on aika kova rasite. Siksi pieniä yksiöitä ei kannnata rakentaa.
Onko ehdotuksia?
Rakentamisen heikko laatu johtuu siitä, että tilaaja on altavastaajana. Alan kulttuuri on keskimäärin täysin luokatonta. Sopimukset eivät pidä, aikataulut venyvät ja työn laatu vaihtelee tyypillisesti täysin onnettomasta hätäisesti tyydyttävään. Ammattiylpeys on useimmille täysin vieras käsite. Lisäksi tilaaja on usein siinä tilanteessa, että hänen ammattitaitonsa ja/tai sitkeytensä ei riitä riittävän jäljen vaatimiseen.
Jos alalla olisi pulaa töistä ja ylitarjontaa tekijöistä, tilanne voisi muuttua. Mutta kun ei ole, niin tila ei muutu. Mukana olevilla muutamilla rehellisillä, taitavilla ja ammattiylpeillä tekijöillä on kädet täynnä töitä, eikä muutama pääsky kesää tee.
Rakentamisen laatu on ollut perinteisesti surkeaa, ei se ihmeellistä ollut missään kultaisella 70-luvullakaan. TTKK:n 90-luvun lopulla tekemän tutkimuksen mukaan 10 % suomalaisen rakentamisen kustannuksista menee suden ja sekundan paikkailuun. Tekisi mieleni epäillä, että tuokin on pääkaupunkiseudulla optimistinen arvio…
Laadun suhteen huonosti, rakennuksilla oli runsaasti ammattitaidotonta työvoimaa, ja jälkiä paikattiin ja paikataan jopa edelleen.
Työvoiman suhteen tilanne oli sikäli positiivisempi, että muualta Suomesta oli maaseudun rakennemuutoksen takia runsaasti työkykyistä ja -haluista työvoimaa tarjolla.
Maata oli runsaasti tarjolla, eikä ketään harmittanut perinnemaisemapellon täyttäminen elementtitaloilla. Kaavoituksen kannalta julkisen liikenteen yhteydet olivat nykyistä olennaisempia, koska harvemmalla etenkään 60-luvulla oli autoa.
Höpö höpö taas. Miksi annat väärää tietoa??
Autopaikkanormi esim Saukonlaiturin kaavassa asuinkerrostaloille on sidottu neliömäärään, ei asuntojen määrään. Helsingin älyvapaa keskikokovaatimus ajaa lähelle tuota 0,7 (sekin siis oikeasti 0,65). Eli poistamalla tai löysentämällä tuota asuntojen keskikokovaatimusta voitaisiin helposti tehdä yksiöitä ilman autopaikkoja (tai autopaikka joka kolmannelle yksiölle).
Siis kaava ja sen autopaikkanormi ei estä rakentamasta yksiöitä, este on Helsingin poliittisten päättäjien asettama vaatimus asuntojen keskikoolle. Osmo, katse peiliin taas kerran!
Autopaikkanormeja on kaksi. Toinen koske neliötä ja toinen asuntojen lukumäärää. Ankarampi voittaa.
Kaavoittajasta sankari:
Täällä aina nostalgisoidaan kivijalkaliiketilojen perään. Voisiko joku kertoa onnistuneen esimerkin uudesta asuinalueesta, jossa olisi onnistuneesti toteutettu vanhan Helsingin kantakaupungin kivijalkakauppojen ja kahviloiden idylli?
Vai olisiko niin, että aika on vain ajanut moisten ohi. Niihin kun vielä pitäisi saada asiakkaitakin. Se nyt vaan on niin, että Suomen räntäsateessa on mukavampaa shoppailla kauppakeskuksessa ja hintatasokin on väkisin pienessä kivijalkaliikkeessä korkeampi.
Ei ainakaan KSV:n sivuilla olevassa hyväksytyssä kaavassa, ilmeisesti julkisuuteen ei anneta kaikkia tietoja, vaan teillä lautakunnassa on salaista tietoa
Jos se ei ole kaavamääräyksessä, se ei ole. Määräyksenä se on turha, jos asunnon keskikokoa on säädelty.
Olen asunut Lontoossa ja siellä aina kaavoitetaan lähelle asuntoja ryhmä kauppatilaa. Juuri pikkukauppoja, kioskeja yms. lähipalveluja varten. Ne ovat yleensä yhdessä ryhmässä, eikä hajallaan kuten Suomessa. Kuitenkin lyhyen kävelymatkan päästä asunnoista. Autoa ei tarvita.
Siellä pikkukaupatkin menestyvät. Eivät kuulu samoihin ketjuihin kuin marketit (Tesco, Saindsbury). Siellä ei muutenkaan ole duopolia kuten täällä.
Täällä taitaa olla niin että Duopoli (80%) pitää parempana että ihmiset ajavat suoraan heidän varastoilleen autoilla ostamaan, kuin että jakaisivat tavaran lähikauppoihin.
Täällä ei ole vahvoja kilpailijoita lähikaupassa.
Mitäs vihreät tästä mahtavat ajatella.
Eikös täälläkin pitäisi saada lähipalvelut pelaamaan, jos se muuallakin onnistuu. Vähentää auton käyttöä ja sitä kautta parkkipaikkojen tarvettakin.
No joo, tarpeeksi pienillä asunnoilla ei tarvitse tehdä kuin yksi paikka kahta asuntoa kohden. Tonttiteholla 2,0 ja 30 neliön asunnoilla toi tarkoittaa tonttia suurempaa parkkihallia. Mielenkiintoinen kysymys on että jos tehtäisiin jopa 3,0 – 4,0 tonttitehoilla malliin kantakaupunki, mutta noin ei tehdä koska, niin no…
Sorry, muistin tuon pysäköintinormin väärin. Se on yksi autopaikka/120 neliötä, kuitenkin vähintään 0,6/asunto, ei siis 0,7. Jos tehtäåisiin 24 neliön yksiöitä, vaatimus olisi siis 1 autopaikka/40 kerrosneliötä. Normi löytyy kaupunkisuunnittelulautakunnan sivuilta helmikuun ensimmäisen kokouksen kohdalta.
Kivijalkakaupasta Ässäkeskuksen S-Market Aleksis Kiven kadulla nyt tulee ekana mieleen. Ja myös esimerkkinä siitä ettei kivijalkaliiketilan ole pakko olla pieni. Erillaisia anniskeluliikkeitä paljonkin, samoin pienempiä ruokakauppoja. Säätä suurempi ongelma on verotus, mutta ennen kaikkea se että asukastiheydet on turhan pieniä, asiakkaat ne kaupat ja kahvilat pystyssä pitää. Ja silloinkin kun asukastiheys riittäisi niin tehdään koko alueen keskelle yksi massiivinen ostari.
Siinä mielessä joku on kyllä ajanut ohi että enää ei rakenneta sellaista kaupunkia jossa olisi niitä kävelijöitä. Mutta ohiajaja ei välttämättä ole passiivinen aika vaan aktiivinen päätöksenteko ja ihmiset on ohjattu kauppakeskuksiin ihan tarkoituksella.
Hyvä ajatusleikki on ripeä ja nykyaikainen metro Herttoniemen ja Siilitien välillä. Matkaa puolitoista kilometriä. Metron ikkunasta näkee kyllä siinä välillä olevat palvelut mutta kukaan ei varmasti nouse hetken mielijohteesta pois kävelläkseen itäväylän toiselle puolen asioimaan.
Ja sitten hidas ja hankala ratikka oopperalta tullinpuomille, matkaa saman verran. Katsomalla ratikan ikkunasta ulos näkee erilaista pienfirmaa joista joku saattaa olla juuri se jota sillä hetkellä kaipaat (kenkiä, kaljaa, kynsiä, kelloja jne.). Voit hypätä seuraavalla pysäkillä pois ja palata puoli korttelia takaisinpäin jatkaaksesi asioinnin jälkeen kotiin.
Manskun pikkufirmojen ei paljoa tarvitse mainostaa kuin olemassaolollaan. Herttoniemen ja Siilitien alueiden yrittäjät olisivat iloisia jos edes promille metromatkustajista pysähtyisi asioimaan. Sen sijaan matkustajat menevät Itikseen, Columbukseen ja kohta Kalasataman kauppakeskukseen kun eivät muusta tiedä putkessa istuessaan.
Toisaalta, mihin niitä kauppakeskuksiakaan tarvitsee kun meillä on kerran tämä interaktiivinen tietotekniikka?
Kyllä kaavoitusprosessissa mukana olevalta päättäjältä edellyttäisi hieman parempaa osaamista.
Ei kaavassa ole säännelty asunnon kokoakaan. Mitään maankäyttö- ja rakennuslain tarkoittamaa sitovaa juridista estettä tehdä yksiöitä ei ole. Kyseessä on ihan poliitikkojen tontinluovutusehtoihin keksimä ehto. Sen poistaminen ei luulisi olevan iso juttu. Pienten asuntojen rakentamisen este on päättäjissämme, ei missään muualla. Mitäs jos kokeilisitte yhtä tonttia ilman noita keskikokoehtoja.
Nopeaa toimintaa – tämän päivän Kauppalehdessä oli juttu STX Finlandin ideoimasta ratkaisusta jossa merikonttiin oli sisustettu 23-neliöinen opiskelija-asunto 🙂
Mutta esimerkiksi Saukonlaiturille lautakunta on jo pari vuotta sitten asemakaavan, jossa on erilainen määräys kuin viime helmikuun ohjeessa. Eikös tällöin noudateta asemakaavaa eikä ohjetta?
Nykyarkkitehtuurista kertoo ehkä jotakin se, että ensimmäinen mielikuva merikonteista kyhätystä lähiöstä on että tuskin se Ruoholahtea tai Pikku-Huopalahtea rumempi sentään voi olla.
Raha vie ja viihtyisä kaupunki vikisee.
– Kauppakeskus lienee ”kahden suuren” etu, ei tule muita päivittäistavaraketjuja saman katon alle häiriköimään.
– Kauppakeskuskiinteistön omistaja kiittää, liiketilojen vuokrarahat tulevat omaan taskuun sen sijaan että ne tipahtelisivat alueen taloyhtiöille.
– Kansainväliset kauppaketjut kiittävät. Kauppakeskusten ehdot ovat sellaiset, että ne suosivat mm. suuria vaatekauppaketjuja pienyritysten sijaan. Mm. vaatimus sunnuntaiaukiolosta on tällainen.
Suurten kauppakeskusten viihtyvyyttä nävertävä vaikutus ei rajoitu niiden sisälle ja alueen kivijalkaan. Kauppakeskusten etupiha on niiden sisällä ja usein ne eivät avaudu ulospäin ollenkaan, vrt. Itäkeskus tai Fisketorvet/Köpis, Mare/Tallinna ja pitkälti myös Kamppi. Koko ulkopuolella oleva alue muuttuu takapihaksi. Tämä on tietysti kauppakeskuksen etujen mukaista, ihmiset halutaan sisäpuolelle.
Kauppakeskukset ovat usein masentavia myös niiden anonyymisuuden ja kliinisyyden suhteen. Jos heräisit mistä tahansa saman kaavan mukaan toteutetusta kauppakeskuksesta ympäri maailmaa, et pystyisi sanomaan missä olet. Samat kaupat, sama arkkitehtuuri, sama tyyli.
Kauppakeskusten pseudo-julkisesta tilasta on julkisuudessakin puhuttu. Kuluttajat tervetuloa, muut älköön vaivautuko.
Eipä tuo nyt niin hullulta näytä. Amersfoort/Hollanti:
http://farm2.staticflickr.com/1245/639355148_93f4dfb779_b.jpg
Keskustelu on ihan turha, ei tuollaisia voi mitenkään saada rakentaa Suomeen. Kysykää vaikka gryndereiltä=rakennustarkastukselta.
Rakentaminen on helppoa. Välillä tulee kerrostalon sijaan rivitaloa kun oikein nopeasti tehdään:
http://chinadigitaltimes.net/wp-content/uploads/2009/06/fallen-13-story-shanghai-building-1.jpeg
Onko tälle perusteluja? Tuntuu, että tämä taitaa taas lipsahtaa mustavalkoisen ajattelun puolelle. Ruoholahti ja Pikku-Huopalahti kun ovat nimenomaan juuri sitä mitä tämänkin blogin lukijat aina ovat halunneet: katuun ja muuhun kaupunkirakenteeseen kiinni rakennettuja, värikkäitä ja ilmeikkäitä kaupunginosia. Kadunvarren liiketilojakin on esim. Itämerenkadulla runsaasti. Ja molemmissa on upea merellinen ranta, viihtyisä jalankulkuympäristö, komeat puistot, ja ratikkakin on molemmissa. Jostain syystä ei vain kelpaa. Myönnettävä toki on, että arkkitehtuuri on näillä alueilla monin paikoin keskikertaista. Mutta ei todellakaan rumaa, se on rankkaa liioittelua.
Jotenkin tuntuu, että helsinkiläisille mikään ei kelpaa, kun puhutaan nykyarkkitehtuurista ja nykykaavoituksesta. On todella kovat vaatimukset sille, että aluetta ei julisteta täysin epäonnistuneeksi. Hiukan toivoisin suhteellisuudentajua ja armeliaisuutta näitä uusia alueita kohtaan… Suomessa kaikki uusi haukutaan aina pataluhaksi ja samaan aikaan Kiinassa rakennetaan kokonaisia uusia kaupunkeja, jotka ovat ottaneet vaikutteita nimenomaan Ruoholahdesta.
Mitä muuten pitää tapahtua, että uutta asuinaluetta päästään rakentamaan? Kaiketi kaupunginsuunnitteluvirasto ensin tekee kaavaehdotuksen ja kaupunginsuunnittelulautakunta siunaa sen, mutta mitä tapahtuu sen jälkeen?
Kaupungin rakennusvirasto suunnittelee sen jälkeen infran, tai ainakin miten kadut toteutetaan. Yleisten töiden lautakunta siunannee nämä jutut. Missä päätetään miten kunnallistekniikka, vesi, viemäröinti, kaukolämpö ja sähkö toteutetaan? Entä teleyhteydet? Miten näiden toteutus on yhteydessä kunnan byrokratiaan? Rakennusvirasto ja YTLK asialla taas? Kaupunginsuunnitteluvirasto vastaa näköjään kaavoittamisen lisäksi liikenteen suunnitelusta.
Pysäköinnin toteuttamisesta vastaa puolestaan rakennusvirasto. Ovatko alueelliset pysäköintiyhtiöt, niin kuin Herttoniemen pysäköinti Oy myös rakennusviraston/YTLK:n alaisia?
Kiinteistövirasto ja kiinteistölautakunta ilmeisesti vastaa sitten tonttien myymisestä tai luovuttamisesta eri rakentajille. Miten esimerkiksi ATT on tällöin edustettuna?
Seuraavana ketjussa kaupungin puolella on rakennuttajana toimiva Asuntotuotantotoimisto, jota hoivaa asuntotuotantotoimikunta. Se rakennuttaa kiinteistöviraston luovuttamille tonteille asuintaloja.
ATT:n ja muiden rakennuttajien toimintaa taas valvoo rakennusvalvontavirasto ja rakennuslautakunta, ne myöntävät kohteille rakennusluvat.
Helsingin valtuusto on asettanut ATT:lle tavoitteet asuntotuotantoon maankäytön ja asumisen toteutusohjelmassa. ATT:n toimintakertomuksen mukaan sillä on nihkeästi toteutuskelpoisia tontteja varsinkin ARA-vuokrataloja varten. Onko ongelma kiinteistövirastossa? Rakennusvirastossa? Kaupunginsuunnitteluvirastossa? Lautakunnissa?
Kuka vastaa siitä, että ATT jää joka vuosi tavoitteistaan? Hannu Penttilä? Pekka Sauri? Vai ovatko nämä MA-ohjelman luvut enimmäismääriä, joiden alle ATT:n on jäätävä? ARA-asuntojen osuudeksi (joita tänä vuonna on ilmeisesti aloitettu 0 kappaletta) määrättiin MA-ohjelmassa vähintään 50 %.
Lautakunnan hyväksyttyä kaavan, se pannaan nähtäville ja siitä tulevat lausunnot ja muistutukset. Niiden jälkeen se juuttuu muutyamaksi kuukaudeksi Kaj:n rooteliin, minkä jälkeen se siirtyy kaupunginhallituksen käsittelyyn ja sieltä valtuustoon. Valtuuston jälkeen sen käsittelee valitusten pohjalgta hallinto-oikeus ja sen jälkeen KHO. Kaava tulee lainvoimaiseksi pari vuotta valtuuston käsittelyn jälkeen, ellei KHO kumoa sitä.
Lautakunta hyväksyy liikennesuunnitelman asemakaavan yhteydessä, mutta se ei mene valtuustoon. HSL suunnittelee ja toteuttaa joukkoliikenteen, paitsi jos on kyse ratikoista, jolloin raiteet rakentaa kaupunki.
Kaupunki rakentaa tiet, energialaitos sähkö- ja kaukolämpöverkon. Pysäköintipaikoista ovat vastuussa rfakennettavat kiinteistöt, ei kaupunki. Teleyhtiöt rakentavat tietoliikenneverkon.
pekka:
Kaavoittajasta sankari:
Täällä aina nostalgisoidaan kivijalkaliiketilojen perään. Voisiko joku kertoa onnistuneen esimerkin uudesta asuinalueesta, jossa olisi onnistuneesti toteutettu vanhan Helsingin kantakaupungin kivijalkakauppojen ja kahviloiden idylli?
Vai olisiko niin, että aika on vain ajanut moisten ohi. Niihin kun vielä pitäisi saada asiakkaitakin. Se nyt vaan on niin, että Suomen räntäsateessa on mukavampaa shoppailla kauppakeskuksessa ja hintatasokin on väkisin pienessä kivijalkaliikkeessä korkeampi.
Kerro yksikin alue, joka on rakennettu esim. Punavuoren, Ullanlinnan tai Kallion asukastiheydellä viimeisen 50 vuoden aikana. Vaikea niiden lähipalveluiden on menestyä, kun rakennetaan hajanaista autolähiösekamelskaa.
Osmo: ei tarvitse enää ihmetellä. Kaupunkisuunnitteluvirasto on tutkinut ja todennut, että tyhjien tonttien kaavoituksen vähyys on syynä asuntopulaan. Yli puolet Helsingin rakennusoikeudesta on täydennysrakennuskaavoja, jotka rakentuvat noin 1% vuositahtia.
Ehkäpä Helsinki ulosmittaa liian suuren osan kaavan hyödystä? Tai ehkäpä täydennyskaavoitetun maan vero on liian alhaalla? Tai molemmat?
http://mikkosarela.blogspot.fi/2012/09/vaikuttaako-kaavoitus-asuntotuotantoon.html
Oma esimerkkini ei ole täydellisesti onnistunut, mutta pääsee lähelle: Leppävaara – erityisesti Ruusutorppa eli se Sellon puolinen alue. Asukastiheys noin 15000 asukasta / km2 ja kokoa juuri ja juuri riittävästi, että tuolta löytyy mm. itsenäisiä kahvilayrittäjiä ja ravintoloita. Kymmenen tuhatta asukasta lisää naapurin pelloille ja se olisi ihan oikeaa kaupunkia.
Ei valitettavasti ole ihan Kallion tai Punavuoren asukastiheyttä tuokaan.
Laadun satunnaisuuden varmistaa loputtomat alihankkijaketjut, joiden hännillä toteuttava työvoima sitten tulee ties mistä ja ties millä koulutuksella ja ammattiylpeydellä.
Ei paljon auta suomalaisen koulutuksen taso, kun valmistutaan suoraan kortistoon tai sitten mennään siihen alihankintaketjun johonkin koloon välistä vetämään itse kuitenkaan mitään konkreettista jälkeä tekemättä.
Eräskin institutionaalisen rakennuttajan pomo taannoin kertoi, että heille alkaa tämä laatuarvonta riittää, koska kellään ei riitä resurssit tarkastaa ja korjata ja ovatkin keksineet ryhtyä taistelemaan ongelmia vastaan byrokratialla!
Kaikista toimenpiteistä vaaditaan kaikilta alihankkijaportailta niin paljon kirjallista selvitystä, että pienemmillä nyrkkipajoilla ei riitä resurssit massiiviseen paperinpyörritykseen.
Kaavoituksesta vielä sen verran, että männäviikolla eräässä seminaarissa eräs vanhemman polven kokenut yritysjohtaja totesi aika hyvin: tuottavuus ja tehokkuus on kaksi eri asiaa; jos haluaa tehokkuutta, niin kannattaa lähteä Kiinaan sitä vuolemaan. Jos taas haluaa toimia Suomessa, niin vaihtoehtona on tuottavuuden nosto suunnittelulla, kehityksellä ja innovaatioilla. Tarpeeksi hyvää tuotetta ei tarvitse tuottaa äärimmäisellä tehokkuudella.
Lentokoneeseen mennessä oli jaossa ilmainen the Wall Street Journal, joten tulipa luettua. Loppupäässä oli Sotheby’s in kokoaukeaman ilmoitus luksusasunnoista kuvien kera (ei siis mikään lehden asunto-osasto, vaan erillinen maksettu kokoaukeaman mainos). Eimerkkejä:
Brooklyn NY, nelikerroksinen townhouse (ilmeisesti semmoinen jollaisissa näkee pidettävän paremman väen juhlia Woody Allenin elokuvissa ja Sinkkuelämässä). Sataneliöinen puutarha takapihalla. Hinta $2.1 miljoonaa = 1.6M€.
New York / Columbus Circle , koko kerroksen loft-asunto, näköalat neljään suuntaan, kolme terassia (parveketta?). Hinta $4 milj. = 3.1M€.
Honolulu, Havaiji, huikeat merinäkymät Diamonds Head’in jyrkänteiltä, neljä makuuhuonetta, oma uima-allas, poreallas jne. Hinta $5.9 milj. = 4.5M€.
’Mörskiä’ Venetsiasta kivenheiton päässä San Marcon aukiolta, $950 000 – $2 650 000.
Onkohan meillä asuntojen hintakupla täällä pääkaupunkiseudulla?