Asuntoluento, osa 8: Joukkoliikenne tekee keskustasta vetovoimaisen

Kir­jas­saan Tri­umph of the City Edward Glaeser pohtii, mik­si joidenkin kaupunkien kesku­s­tat slum­mi­u­tu­vat jas toiset kukois­ta­vat. Tämä kaupunke­hi­tys­tä pohti­va ekon­o­misti selit­tää asian ajankäytöl­lä. Autoon perus­tu­vas­sa yhdyskun­nas­sa keskus­ta on kaupun­gin vaikeim­min saavutet­tavis­sa ole­va alue ja sik­si epä­su­osit­tu. Joukkoli­iken­nekaupungis­sa asia on toisin päin. Keskus­tas­sa asu­vat käyt­tävät vähiten aikaa liikku­miseen, usein jalka­isin tai lyhy­itä ratikka­matko­ja tehden. Tähän on lisät­tävä, että autoon perus­tu­vas­sa kaupungis­sa moot­toritei­den pilkko­ma elinympäristö on keskus­tois­sa vastenmielinen.
Gleas­er esit­tää teo­ri­an joukkoli­iken­nekaupun­gin ren­gas­mais­es­ta rakenteesta:

•    Sisem­pi varakkaiden ker­rostalokeskus­ta (Töölö, Kruununhaka)
•    Ulom­pi keski­t­u­lois­t­en ker­rostalokeskus­ta (Vallila, Kallio)
•    Sisem­pi varakas autokaupunkivyöhyke (Tapi­o­la)
•    Ulom­pi lähiövyöhyke

Tästä puut­tuvat euroop­palaiset radan­var­ren kerrostalolähiöt.

Voimme pitää itses­tään selvyytenä, että asun­not ovat kalleimpia kaupun­gin keskus­tas­sa. Ei suinkaan näin, ei edes aina Helsingis­sä. 1960-luvul­la Kru­u­nun­haas­ta sai asun­non halvem­mal­la kuin Tapi­o­las­ta. Onnek­si Smith & Polvisen liiken­nesu­un­nitel­ma avasi silmät ja sai aikaan äkkikään­nök­sen liiken­nepoli­ti­ikas­sa. Pysäköin­tiä keskus­tas­sa alet­ti­in jar­rut­taa ja joukkoli­iken­net­tä tukea. Kun vielä taloko­htainen kok­siläm­mi­tys kor­vat­ti­in kaukoläm­möl­lä, asum­isolo­suh­teet keskus­tas­sa parani­vat olennaisesti.

Tuo mainit­tu suun­nitel­ma esit­ti, että yksi kort­telirivi asun­to­ja puret­taisi­in Liisankadul­ta moot­tori­tien alta ja Kru­u­nun­vuoren selälle raken­net­taisi­in suuri moot­tori­tiesil­muk­ka. Täl­laista ympäristöä voi käy­dä ihaile­mas­sa Slusse­nil­la. Kun val­tu­us­tolle näytet­ti­in, mitä tämän tien päässä odot­taa, val­tu­us­to päät­ti vali­ta toisen tien.

1960-luvul­la mat­ka Puoti­las­ta keskus­taan vei ruuh­ka-aikana 40 min­u­ut­tia. Nämä ruuhkat eivät pois­tuneet metron myötä, vaan jo ennen metron tuloa yksinker­tais­es­ti vain otta­mal­la autoil­ta yksi kaista bussikaistaksi.

91 vastausta artikkeliin “Asuntoluento, osa 8: Joukkoliikenne tekee keskustasta vetovoimaisen”

  1. Kai­vat­taisi­in vähän tarken­nus­ta kuka Edward Glaeser on, minkä maalainen, mikä rooli ja mitkä meriitit. 

    Se milalisek­si mikäkin kaupun­ki muo­dos­tuu on aika kulttuurisidonnaista. 

    Suo­ma­laiset muis­tut­ta­vat ajat­te­lu­taval­taan pohjois-amerikkalaisia hyvin paljon. Ehkä hiukan yleistän, mut­ta jo kehäykkösen ulkop­uolel­la on val­lal­la käsi­tys per­heel­lisen aikuisväestön kesken että Helsin­gin keskus­ta on ankea paik­ka ja ettei kukaan siel­lä halua asua, ja jotkut jopa vält­tävät siel­lä käymistä, jos omas­ta lähiöstään saa kaiken mitä tarvitsee.

    Keskus­tan pitävät elin­voimaise­na vilkas yliopis­toelämä, liike-elämä, matkailu, rav­in­to­lat, erikois­li­ik­keet, kansainvälistyminen. 

    Helsingille omi­naista alkaa olla myös se, kuten muis­sakin pienis­sä mais­sa, että se on ain­oa iso kaupun­ki koko maas­sa jos­sa on kan­sain­välisyyt­tä ja hyv­in­voi­va kas­va­va elinkei­noelämä. Pienem­mät kaupun­git taan­tu­vat tai kas­va­vat hitaam­min. Sil­lä on hait­tana asumisen ja muiden elin­tärkei­den toim­into­jen kalleus maan ain­oal­la varsi­naisel­la metropolialueella.

    Se taas on aiheut­tanut kitkaa ja vas­tar­in­tali­ikkeitä metropo­like­hi­tyk­selle. Autokaupun­git ja kään­tyvil­lä etupyöril­lä äänestämi­nen on osa sitä vas­tar­in­tali­iket­tä. (Anteek­si että alan kuu­lostaa joltain poli­tikol­ta). Ne taas jot­ka ovat aina asuneet Helsingis­sä viihtyvät siel­lä eivätkä halu­aisi asua mis­sään mual­la, ellei sit­ten olisi tar­jol­la jokin todel­la suuri maail­man­lu­okan kaupunki. 

    Muual­la Suomes­sa halvek­si­taan hiukan helsinkiläisiä kos­ka he sull­outu­vat betoni­bunkkerei­hin ja metroon, mut­ta samal­la ollaan kateel­lisia vaik­ka ei myön­netä. Kun per­ife­ri­as­sa ain­oa huvi on useim­miten telkkari tai kat­soa kun auto­tallin ovi avau­tuu tai sulkeu­tuu kaukosää­timel­lä. On toki muitakin huve­ja, mut­ta ne mak­sa­vat aina enem­män kos­ka niiden luo pääsee vain (tai pääsee takaisin koti­in) vain tak­sil­la. Siitä on pohjim­mil­lan kyse.

  2. Mitenköhän Espoon keskus(ta) sopii tuo­hon teo­ri­aan? Sen slum­mi­maisu­us ei johdu niinkään autoista, mut­ta kaupunkisu­un­nit­telus­ta sitäkin enem­män. Espoon keskuk­sen asun­to­jen hin­nat ovat alem­mal­la tasol­la kuin monis­sa muis­sa alueis­sa Espoota.

  3. Eiköhän toinen tärkeä tek­i­jä keskus­tan vetovoimaisu­u­den lisääjänä ole se, että keskus­tas­sa ja sen tun­tu­mas­sa (lyhyt käve­ly) asuu paljon ihmisiä — keskus­ta ei kuole kaup­pa-aiko­jen ulkopuolella.

  4. Helsin­gin keskus­tas­ta puut­tuu yksi tärkeä viihty­isyy­den lisääjä: kun­non leikkikent­tä kau­pal­lis­es­ti merkit­täväl­lä alueella.

    Jos esimerkik­si Esplanadin puis­tossa olisi kun­non leikkikent­tä, olisi per­hei­den helpom­paa käy­dä hoita­mas­sa erikoisos­tok­sen­sa keskus­tas­sa. Mut­ta kun ei ole. Lähim­mät ovat kävelemisen kannal­ta han­kalal­la etäisyy­del­lä Rut­topuis­tossa, Arka­di­an puis­tossa ja jos­sain Kru­u­nun­haas­sa. Tätä nykyä isom­pia vaa­teostok­sia tehdessä joutu­vat lapset kulke­maan tyl­sän päivän van­hempi­en­sa mukana.

    Ver­tailuko­htana esim. Ran­skas­sa Lyon (leikkikent­tä Bel­le­couril­la) tai Greno­ble (Jardin de Ville), Ital­ian Novara (Par­co dei Bam­bi­ni on aivan mah­ta­va). Milanos­sa onkin sit­ten tilanne vielä huonom­pi kuin Helsingissä.

  5. R. Sil­fver­berg:
    Ehkä hiukan yleistän, mut­ta jo kehäykkösen ulkop­uolel­la on val­lal­la käsi­tys per­heel­lisen aikuisväestön kesken että Helsin­gin keskus­ta on ankea paik­ka ja ettei kukaan siel­lä halua asua, ja jotkut jopa vält­tävät siel­lä käymistä, jos omas­ta lähiöstään saa kaiken mitä tarvitsee.

    Niin­pä. Sori vaan ruu­tukaa­van rakas­ta­jat, mut­ta kaik­ki eivät pidä sitä aluet­ta taivaana.

    R. Sil­fver­berg:

    Kun per­ife­ri­as­sa ain­oa huvi on useim­miten telkkari tai kat­soa kun auto­tallin ovi avau­tuu tai sulkeu­tuu kaukosää­timel­lä. On toki muitakin huve­ja, mut­ta ne mak­sa­vat aina enem­män kos­ka niiden luo pääsee vain (tai pääsee takaisin koti­in) vain taksilla. 

    R. Sil­fver­ber­gin näke­mys huvista on hie­man sup­pea. Met­sästyk­sen, haulikkoam­munnan, puu­tarhan­hoidon, sien­estyk­sen, met­sässä käysken­te­lyn har­ras­tamisen mah­dol­lisuuk­sien jne. osalta Helsin­gin nie­mi on todel­la onneton huvi­tusten suhteen.

  6. R. Sil­fver­berg:
    Kun per­ife­ri­as­sa ain­oa huvi on useim­miten telkkari tai kat­soa kun auto­tallin ovi avau­tuu tai sulkeu­tuu kaukosää­timel­lä. On toki muitakin huve­ja, mut­ta ne mak­sa­vat aina enem­män kos­ka niiden luo pääsee vain tak­sil­la. Siitä on pohjim­mil­lan kyse. 

    Jaa‑a. Puu­tarhan­hoito, mar­jas­tus, lenkkeily, nikkaroin­ti, ite-taide, matonku­tomi­nen, lin­tubon­gailu, auto­tal­libän­di, koirankas­va­tus, kalas­tus, met­sän­hoito, kahvit­telu naa­purin kanssa, palokuntatyö.

    Kaik­ki nämä ovat “per­ife­ri­as­sa” asu­vien tut­tavieni tai suku­lais­teni puuhailu­ja, joi­hin heil­lä ei olisi pääkaupunkiseudul­la mah­dol­lisu­ut­ta. Tai ainakin niihin pitäisi tääl­lä men­nä taksilla…! 

    Ei ole kovasti trendikästä mut­ta kyl­lä he minus­ta ihan hyv­in­voivil­ta ja tas­apain­ois­il­ta ovat vaikuttaneet.

  7. Osmo Soin­in­vaara: Espoon keskus on nimestään huoli­mat­ta syr­jäi­nen lähiö.

    Vaik­ka itse asun Espoon keskuk­sen lähel­lä, niin kyl­lä se kuitenkin on niin että Helsin­gin keskus­ta on mei­dän espoolais­ten keskus­ta ja vielä pitkään.

  8. Osmo Soin­in­vaara:
    Espoon keskus on nimestään huoli­mat­ta syr­jäi­nen lähiö.

    Aijaa. Kyl­lä se on ihan rautatier­adan var­res­sa ja hyvin tavoitettavissa.

  9. kom­ment­ti:
    Mitenköhän Espoon keskus(ta) sopii tuo­hon teo­ri­aan? Sen slum­mi­maisu­us ei johdu niinkään autoista, mut­ta kaupunkisu­un­nit­telus­ta sitäkin enem­män. Espoon keskuk­sen asun­to­jen hin­nat ovat alem­mal­la tasol­la kuin monis­sa muis­sa alueis­sa Espoota.

    Espoon keskus tarkoit­ta­nee Espoon rautatiease­man ympäristöä ja sen vieresä ole­vaa viras­tokeskus­ta. Kaukana kaikesta, vähän edelleenkin. Kauk­lahti oli paljon elävämpi. Muis­tan ajan, jol­loin Espoon ase­maa ja myös Lep­pä­vaaran ase­maa vastapäätä oli puutavaraliike.

    Muu­ta­ma vuosi sit­ten paikalle yritet­ti­in yleisök­il­pailul­la löytää toista nimeä. Odot­taes­sani junaaa keksin yhden ehdo­tuk­sen: Ankeala — Ångestby.

  10. ij:
    Eiköhän toinen tärkeä tek­i­jä keskus­tan vetovoimaisu­u­den lisääjänä ole se, että keskus­tas­sa ja sen tun­tu­mas­sa (lyhyt käve­ly) asuu paljon ihmisiä – keskus­ta ei kuole kaup­pa-aiko­jen ulkopuolella.

    Kun keskus­ta ei kuole ja sitä elämää tulee, kuten vaikka­pa pari skeit­taria, niin alkaa asukkaiden val­i­tus. Sil­loin Saurin johta­ma puti­ik­ki toimii nopeasti — mut­ta ei kovinkaan tyylikkäästi. 

    http://omakaupunki.hs.fi/paakaupunkiseutu/uutiset/valitukset_sulkivat_skeittareiden_suosiman_paikan-katso/?ref=tf_iOKboksi_news_p2

  11. Näinkö vihreille kävi? Aja­mal­la hyvää joukkoli­iken­net­tä se teki keskus­tas­ta niin suosi­tun ettei omil­la kan­nat­ta­jil­la, ‘nuo­ril­la aikuisil­la ja lap­siper­heil­lä’, ole varaa asua siel­lä. No eihän jäl­jel­lä ole kuin sään­nöste­lyn tie, kukkase­na Osmon idea ‘Vuokra-Hitak­ses­ta’. Kuten Osmo aiem­mas­sa kir­joituk­ses­sa tote­si, Hitas arvon­ta on kehno ratkaisu. Mikähän parem­min puo­lus­taisi ‘oikei­den arvo­jen’ ihmis­ten keskusta-asumista?

  12. Asia ei ole kuitenkaan mus­tavalkoinen. Riip­puu keskus­tan koos­ta kuin­ka laa­jasti se kan­nat­taa olla joukkoli­iken­nepo­h­jainen. Pienessä kylässä pitää keskus­taan päästä autolla.
    Isom­mas­sa kaupungis­sa lähistölle.
    Helsingis­sä lie­nee opti­maal­ista, että keskus­tan tun­tu­maan pääsee autol­la pysäköimään, paikoille mis­sä on esimerkis­ki elin­tarvike­li­ikkeitä tai mui­ta joista ker­tyy hel­posti raskai­ta kantamuksia.
    Jos pysäköin­ti on kovin kaukana johtaa se ostosparati­isien syn­tymiseen kehätei­den var­relle. Jopa keskus­tan ihmiset menevät niihin. Keskus­ta näivet­tyy. Näitä esimerkke­jä on Suomessa.
    Keskus­ta kuitenkin pitäisi olla lähialueen keskus, johon­ka men­nään töi­hin, kaup­pa, rav­in­to­laan kult­tuu­ri­tar­jon­taan yms. Keskus­tas­sa pitäisi myös pystyä asumaan viihty­isästi, muutkin kin ker­jäläiset ja juopot. (Hesa Kamp­pi, Rautatiease­man seutu)
    Jot­ta keskus­ta on funk­tion­sa mukainen pitää se olla hel­posti saavutet­tavis­sa autol­la ja julk­isil­la. Se pitäisi pitää myös siistinä ja viihtyisänä.
    Malli voi kat­soa per­in­tei­sistä Sak­salai­sista kaupungeista.
    Vaik­ka Munchen sopisi kokon­sa puoles­ta mallik­si Helsingille.

    1. Muchen on oikein hyvä malli. Ked­skus­taan pääsee, mut­ta keskus­tan läpi ei voi ajaa. Keskus­ta on jaet­tu sek­tor­ei­de­hin, joista ei tois­es­ta voi ajaa toiseen. Näin alue on saavutet­tavis­sa, mut­ta siitä ei muo­dos­tu liikennehelvettiä.

  13. Pyöräil­i­jäau­toil­i­ja­jalankulk­i­ja: Jaa‑a. Puu­tarhan­hoito, mar­jas­tus, lenkkeily, nikkaroin­ti, ite-taide, matonku­tomi­nen, lin­tubon­gailu, auto­tal­libän­di, koirankas­va­tus, kalas­tus, met­sän­hoito, kahvit­telu naa­purin kanssa, palokuntatyö.Kaikki nämä ovat “per­ife­ri­as­sa” asu­vien tut­tavieni tai suku­lais­teni puuhailu­ja, joi­hin heil­lä ei olisi pääkaupunkiseudul­la mahdollisuutta. 

    Pääkaupunkiseudul­la voi har­ras­taa kaikkia noi­ta pait­si met­sästys­tä. Se että asuu maaseudul­lakaan ei takaa sitä että sitä saa har­ras­taa. Eräs lähisuku­laiseni Uudel­la­maal­la ei ole saanut koti­paikkakun­nal­laan met­sästää kos­ka ei kuu­lu paikkakun­nan ker­maan. Ain­oat paikat mis­sä hän on saanut met­sästää on Met­sähal­li­tuk­sen mail­la Savos­sa ja sitä pohjoisem­pana. Aseenkan­tolu­vat ja met­sästysko­rt­ti on, hän on asunut yhtä­jak­sois­es­ti yli 50 vuot­ta paikkakun­nal­la, mut­ta kun maan­omis­ta­jat ei anna lupaa niin ei anna. Oma käsi­tyk­seni maalai­sista on että he ovat kiero­ja, tit­telinkipeitä ihmisiä jot­ka katso­vat mui­ta nenän­vart­ta pitkin, anteek­si vaan.

  14. Markku af Heurlin: Espoon keskus tarkoit­ta­nee Espoon rautatiease­man ympäristöä ja sen vieresä ole­vaa viras­tokeskus­ta. Kaukana kaikesta, vähän edelleenkin. Kauk­lahti oli paljon elävämpi. 

    Espoon keskus on muu­takin kuin viras­tokeskus, ostoskeskus, rautatiease­ma ja Suve­lan lähiö.
    Heti viras­tokeskuk­sen takaisen mäen toisel­la puolel­la on keski­aikainen tuomiokirkko van­hoine huolel­la hoidet­tuine kulttuurimiljöineen.

  15. Osmo Soin­in­vaara: Espoon keskus on nimestään huoli­mat­ta syr­jäi­nen lähiö.

    Mikä siitä tekee syr­jäisen, kun se kuitenkin on raideli­iken­ney­htey­den var­rel­la, eli kir­joituk­sen aiheena ole­vien hyvien joukkoli­iken­ney­hteyk­sien var­rel­la? Mis­tä se tarkkaan ottaen on syr­jässä, ver­rat­tuna vaik­ka Kau­ni­aisi­in tai Tikkurilaan?

  16. Jouni Mar­tikainen: Met­sästyk­sen, haulikkoam­munnan, puu­tarhan­hoidon, sien­estyk­sen, met­sässä käysken­te­lyn har­ras­tamisen mah­dol­lisuuk­sien jne. osalta Helsin­gin nie­mi on todel­la onneton huvi­tusten suhteen.

    No sik­si kai ainakin met­sästyk­sen ja haulikkoam­munnan kieltämi­nen on niin suosit­tua vihrei­den piiris­sä. (vrt. Sauri.)

  17. R. Sil­fver­berg: Espoon keskus on muu­takin kuin viras­tokeskus, ostoskeskus, rautatiease­ma ja Suve­lan lähiö.
    Heti viras­tokeskuk­sen takaisen mäen toisel­la puolel­la on keski­aikainen tuomiokirkko van­hoine huolel­la hoidet­tuine kulttuurimiljöineen.

    Tot­ta. Halusin olla lyhyt. Tiataa sieltä löy­tyä pappilakin.

  18. Viherinssi: (Ruotsinkielistä folk­lorea tun­tem­at­tomille ker­rot­takoon, että bem­bölin­gar = hölmöläiset.)

    Mainit­takoon, että folk­loren mukaan kyse ei tietenkään ollut oikeasti hölmöistä ihmi­sistä, vaan kylän väki alkoi teesken­nel­lä kog­ni­ti­ivis­es­ti työra­joit­teista, kun se kyl­lästyi alati kas­vavaan velvoitemäärään jota julki­nen val­ta sälyt­ti hei­dän niskaansa sik­si, että kylä sijait­si julkisen liiken­teen solmupisteessä.

    (Joo, tun­net­tu kievari 1730-luvul­ta on melkein­pä lähikahvilani.)

  19. R. Sil­fver­berg:Oma käsi­tyk­seni maalai­sista on että he ovat kiero­ja, tit­telinkipeitä ihmisiä jot­ka katso­vat mui­ta nenän­vart­ta pitkin, anteek­si vaan. 

    Kuu­lostaa ihan vas­taaval­ta mitä olen pohjoisem­mas­sa kuul­lut “hesalai­sista” ajateltavan.

    Ajat­telin jo edel­lisessä kom­men­tis­sa ehdot­taa että samaan tapaan kuin ihmis­ten kan­nat­taisi sekä pyöräil­lä, autoil­la ja kulkea jalan, myös asua elämän­sä aikana jonkin aikaa sekä ison kaupun­gin keskus­tas­sa, lähiössä, pikku­paikkakun­nal­la ja oikeasti maal­la. Tai ainakin tun­tea ihmisiä kaikista.

    Mut­ta oikeas­t­aan turhat ja kär­jistyneet ennakkolu­u­lot ovat kivo­ja ja per­soon­al­lisia lisiä ihmisyy­teen ja kult­tuuri­in. Niistä saa jopa puhua inter­netis­sä ihan vapaasti ilman sen­su­urin pelkoa. Kohderyh­mästä riip­puen, toki.

    En muuten main­in­nut metsästystä.

  20. Pyöräil­i­jäau­toil­i­ja­jalankulk­i­ja: Jaa‑a. Puu­tarhan­hoito, mar­jas­tus, lenkkeily, nikkaroin­ti, ite-taide, matonku­tomi­nen, lin­tubon­gailu, auto­tal­libän­di, koirankas­va­tus, kalas­tus, met­sän­hoito, kahvit­telu naa­purin kanssa, palokuntatyö.Kaikki nämä ovat “per­ife­ri­as­sa” asu­vien tut­tavieni tai suku­lais­teni puuhailu­ja, joi­hin heil­lä ei olisi pääkaupunkiseudul­la mah­dol­lisu­ut­ta. Tai ainakin niihin pitäisi tääl­lä men­nä taksilla…! 

    Täh?
    http://kaupunkiviljely.fi/satokartta/
    http://www.birdlife.fi/lintuharrastus/linturetkiopastus.shtml
    http://www.helsinginvpk.net/
    Ja niin edelleen. En ihan heti kek­si mikä noista vaatii taksin käyttöä.

  21. Meil­lä ei olisi Helsin­gin keskus­tas­sa kum­moi­sem­paa AUTOli­iken­neon­gel­maa, jos autoli­ikenne keskus­tas­sa suun­niteltaisi­in siltä poh­jal­ta että autol­la pääsee keskus­taan ja sieltä pois, eikä aja­maan sen läpi. Kävelyalueillekin olisi enem­män tilaa.

    Hauskaa tässä on mm. se että keskiver­rol­la autoalueen omakoti­taloalueel­la läpi­a­jon esto on läh­es itses­tään selvää ja asukkaiden vaa­timus. Tai se että keskus­tan elinkei­noelämän edus­ta­ji­na esi­in­tyvät vas­tus­ta­vat läpi­a­jon rajoituk­sia, kärk­i­hankkeenaan tun­neli jol­la pääsee aja­maan keskus­tas­ta ali.

  22. Pekka Taipale: Mikä siitä tekee syr­jäisen, kun se kuitenkin on raideli­iken­ney­htey­den var­rel­la, eli kir­joituk­sen aiheena ole­vien hyvien joukkoli­iken­ney­hteyk­sien var­rel­la? Mis­tä se tarkkaan ottaen on syr­jässä, ver­rat­tuna vaik­ka Kau­ni­aisi­in tai Tikkurilaan?

    Se on syr­jässä rahan vallasta.

  23. ij: Helsin­gin keskus­tas­ta puut­tuu yksi tärkeä viihty­isyy­den lisääjä: kun­non leikkikent­tä kau­pal­lis­es­ti merkit­täväl­lä alueella.

    Haus­ka idea. Rauta­tien­to­rille esimerkik­si mah­tu­isi hel­posti, ja paran­taisi toria.

  24. Pyöräil­i­jäau­toil­i­ja­jalankulk­i­ja: muuten main­in­nut metsästystä.

    Met­sästys­tä mainit­si sin­ua edeltävä kir­joit­ta­ja, jon­ka luet­te­lo ja viestin sisältö muuten oli samankaltainen.

    Joka tapauk­ses­sa min­un sanoma­mi oli se ettei maaseu­tu-onnelas­sa asum­ienenkaan takaa lupaa met­sästää vaik­ka moni niin kuvittelee.

  25. Pyöräil­i­jäau­toil­i­ja­jalankulk­i­ja: Kuu­lostaa ihan vas­taaval­ta mitä olen pohjoisem­mas­sa kuul­lut “hesalai­sista” ajateltavan.

    Kaupungis­sa saa maalainenkin silti olla omis­sa olois­saan, mut­ta menepä viera­s­paikkakun­ta­laise­na johonkin pikkukylän krou­vi­in kaljalle.

    “Viera­s­paikkakun­ta­laisen” voi edel­lisessä lauseessa kor­va­ta vaik­ka tum­mai­hoisel­la, julk­i­ho­mol­la tai mil­lä tahansa normista poikkeaval­la henkilöllä.

    Myös vapaamieli­nen ilmapi­iri tekee kaupungeista vetovoimaisia.

  26. Helsin­gin keskus­ta on elävä ja paran­tanut ilmet­tään ja toimivu­ut­taan mm joukkoli­iken­teen hyvän palve­lu­ta­son ansios­ta. Jo 70-luvun alus­sa tehty peri­aatelin­jaus raja­ta niemen pysäköin­tipaikko­jen määrä 30000:een on hillinnyt autonkäyt­töä ja siitä ovat hyö­tyneet niin asukkaat kuin monipuoliset keskus­tan palvelut.

    Keskus­tan vetovoima säi­lyy, jos pide­tään koko ajan huol­ta sen virey­destä ja tavoitet­tavu­ud­es­ta. Seu­tu paisuu koko ajan. Vaarana vuosikym­me­nien saatossa tästä eteen­päin on pääkeskuk­sen jäämi­nen liian kauas maankäytön pain­opis­teestä. Seudun maankäytön tulisi tiivistyä, kos­ka sitä kaut­ta kaupun­ki pysyy kestävän kehi­tyk­sen suunnassa.

    Helsin­gin yleiskaavas­sa ymmär­ret­ti­in viisaasti tämä, kun maankäytön yhdek­si keskeisek­si kasvualueek­si osoite­taan Laa­jasa­lo — Santahamina.

    Valitet­tavasti kaupun­gin päät­täjät ovat käytän­nössä luop­umas­sa tästä kasvusu­un­nas­ta. San­ta­ham­i­na näyt­tää säi­lyvän soti­lasalueena ja Kru­unuvuoren­ran­nan lisäk­si Laa­jasa­loon ei esitetä merkit­tävää kasvua.

    Kun uusi yleiskaavakier­ros on käyn­nistymässä, perus­tavoit­te­na on olta­va nyky­istä tiivi­impi kaupunki­rakenne. Joukkoli­iken­teen verkon kehit­tämi­nen on tässä avaintekijöitä.

  27. Osmo Soin­in­vaara:
    Muchen on oikein hyvä malli. Ked­skus­taan pääsee, mut­ta keskus­tan läpi ei voi ajaa. Keskus­ta on jaet­tu sek­tor­ei­de­hin, joista ei tois­es­ta voi ajaa toiseen. Näin alue on saavutet­tavis­sa, mut­ta siitä ei muo­dos­tu liikennehelvettiä.

    Täl­lainen voisi onnis­tua, jos meil­lä olisi kun­nolli­nen keskustatunneli.

    Siihen asti jäämme odot­ta­maan Kata­janokan sek­to­ria, jos­ta ei saa ajaa Mannerheimintielle.

  28. R. Sil­fver­berg: Se on syr­jässä rahan vallasta.

    Ja tätä ei sit­ten yllät­täen voitukaan kor­ja­ta hyvil­lä joukkoli­iken­ney­hteyk­sil­lä. Niinpä.

  29. Pääkaupunkiseudul­la voi käsit­tääk­seni met­sästää kaikkea muu­ta pait­si karhu­ja. Helsingin­niemeltä menee noin viisi min­u­ut­tia moot­torive­neel­lä ulkosaaris­ton merilinnustuspaikoille.

  30. Jouni Mar­tikainen kirjoitti:
    “Sori vaan ruu­tukaa­van rakas­ta­jat, mut­ta kaik­ki eivät pidä sitä aluet­ta taivaana.”

    Jouni, ei tässä pitäisi ollakaan kyse siitä, että suuren kaupun­gin keskus­ta ja ruu­tukaa­va miel­lyt­täisi kaikkia. Tai että tarvit­sisikaan miel­lyt­tää. Mut­ta me kuitenkin tarvit­semme suuria kaupunke­ja ja niiden keskus­to­ja, ja ne olisi järkevää rak­en­taa ruu­tukaaval­la ja tiiviisti.

    On pöljää, jos ihmiset joil­la ei ole aiko­mus­takaan asua suurten kaupunkien keskus­tois­sa, yrit­tävät kuitenkin vaikut­taa keskus­to­jen suun­nit­telu­un, vieläpä siihen suun­taan että niitä pitäisi suun­nitel­la vähem­män tiiviiksi.

    Ei se, että kaupungilla on tiivis ja tehokas keskus­ta (jos­sa myös tiet­ty osa kansas­ta, he jot­ka tykkäävät urbaanista ympäristöstä ja “city­ilystä”), ole pois heiltä jot­ka tykkäävät asua väl­jem­min lähiöis­sä, pikkukaupungeis­sa ja haja-asutusalueilla.

    Päin­vas­toin, mitä tehot­tomam­min suurkaupun­gin keskus­ta-alueet raken­netaan, sitä suurem­pi osa urbaa­nia asum­ista kaipaav­ista keskus­ta-asu­jik­si halu­avista joutuu vas­ten tah­toaan asumaan lähiöis­sä. Ja sitä kauem­mas keskus­tas­ta, kaukaisem­pi­in lähiöi­hin, joutu­vat hekin jot­ka tykkäävät lähiöa­sumis­es­ta. Ja sitä pahempi­in ruuhki­in, kun nuokin jot­ka halu­aisi­vat asua keskus­tas­sa, eivät sinne mah­du, ja joutu­vat pen­delöimään lähiöistään.

    Siinä että ihmi­nen joka halu­aa asua taval­la X, alkaa määräämään myös ihmisiä jot­ka halu­aisi­vat asua toisel­la taval­la Y, asumaan taval­la X, on vain hävit­tävää kum­mallekin osapuolelle.

  31. Osmo Soin­in­vaara:
    Tiedän mon­ta kaupunki­laista, jot­ka har­ras­ta­vat metsästystä.

    Aivan. Muu­tamia har­vo­ja poikkeuk­sia luku­un otta­mat­ta he joutu­vat matkus­ta­maan maalle har­ras­taak­seen met­sästys­tä. Vas­taavasti maalaiset joutu­vat pääsään­töis­es­ti matkus­ta­maan käupunki­in voidak­seen har­ras­taa oopperaa.

    Point­ti on, että maal­la voi har­ras­taa monia muitakin asioi­ta, kuin auto­tallin oven kään­te­lyä. Osin samo­ja kuin kaupungis­sa. Osin sel­l­aisia har­ras­tuk­sia, joi­ta olisi vaikeampi har­ras­taa kaupunki­laise­na. Osin toki tar­jon­ta on kaupunkia sup­peam­paa. Riip­puu mis­tä tykkää.

    Kaikille oop­per­an, homobaarien tai aidosti etnis­ten rav­in­toloiden kir­jo yms. ei ole olen­naista, vaan ihan eri asi­at. Sil­loin ehkä mieluisin asuin­paik­ka ei ole Helsin­gin ruutukaava-alueella.

  32. Aluk­si mainit­se­mani linkin Ran­dall O’Toolen mukaan liialli­nen suun­nit­telu ja joukkoli­ikenne nos­taa asun­to­jen hin­to­ja USA:ssa.

    Floridasta/Lake Worth näyt­tää muuten saa­van nyky­isin hyvän yli 100 m² asun­non uima-altaal­la 60000–90000 eurol­la. Sil­lähän ei saa edes yksiötä Helsingistä. Hin­taero ei seli­ty pelkäl­lä ilmas­ton erolla.

  33. Tukhol­man van­hakaupun­ki on hyvä esimerk­ki kaupungi­nosas­ta joka on keskel­lä kaikkea, mut­ta joka pääsi his­to­ri­ansa saatossa pahasti slum­mi­u­tu­maan. Se oli 1800 luvun lop­ul­la ja 1900 luvun alus­sa hyvin pahamaineinen kaupungi­nosa ja vielä 1900-luvun puo­lessa välis­sä pohdit­ti­in vakavasti sen purkamista kehi­tyk­sen tieltä. Slussen van­hankaupun­gin kupeessa muuten raken­net­ti­in noi­hin aikoi­hin ja nyt on vaka­vat suun­nitel­mat sen purkamisek­si. Kaykää ihastele­mas­sa vielä kun ehditte.

  34. Sam­po Smolan­der:
    Jouni Mar­tikainen kirjoitti:
    “Sori vaan ruu­tukaa­van rakas­ta­jat, mut­ta kaik­ki eivät pidä sitä aluet­ta taivaana.”

    …On pöljää, jos ihmiset joil­la ei ole aiko­mus­takaan asua suurten kaupunkien keskus­tois­sa, yrit­tävät kuitenkin vaikut­taa keskus­to­jen suun­nit­telu­un, vieläpä siihen suun­taan että niitä pitäisi suun­nitel­la vähem­män tiiviiksi.…
    …Siinä että ihmi­nen joka halu­aa asua taval­la X, alkaa määräämään myös ihmisiä jot­ka halu­aisi­vat asua toisel­la taval­la Y, asumaan taval­la X, on vain hävit­tävää kum­mallekin osapuolelle.

    Olen itse samaa mieltä. En vas­tus­ta tehokas­ta rak­en­tamista keskus­tois­sa — päin­vas­toin. Olen mm. vajaa vuosi sit­ten kir­joit­tanut korkeaa rak­en­tamista puo­lus­ta­van kan­nan­oton: http://jounimartikainen.wordpress.com/2011/11/28/tornitaloja-helsinkiin/ Kun ruu­tukaval­la ja korkeis­sa raken­nuk­sis­sa asum­ista halu­avia on, se heille suotakoon.

    Vas­tus­tan sitä, jos tiivis ruu­tukaa­va nähdään ain­oana oikeana kaupunkimuo­tona. Esim. oma nykyi­nen kotiseu­tu­ni Malmil­la miel­lyt­tää min­ua. Se miel­lyt­tää min­ua osin juuri sik­si, että ympäristössäni on myös väljyyt­tä ja vihreyttä.

  35. Pekka Taipale: Mikä siitä tekee syr­jäisen, kun se kuitenkin on raideli­iken­ney­htey­den var­rel­la, eli kir­joituk­sen aiheena ole­vien hyvien joukkoli­iken­ney­hteyk­sien var­rel­la? Mis­tä se tarkkaan ottaen on syr­jässä, ver­rat­tuna vaik­ka Kau­ni­aisi­in tai Tikkurilaan? 

    Eli “hyvät joukkoli­iken­ney­htey­det” = “ei syr­jässä”. Jos jää Espoon junas­ta pois jo jos­sain Mäkkylässä tai Koivuho­vis­sa, niin se muut­tuu heti automaat­tis­es­ti väri­val­oa sykkiväk­si urbaaniksi keskuk­sek­si, kos­ka sinne pääsi junalla?

    Ei kai kukaan nyt ole tässä keskustelus­sa väit­tänyt, että se, että johonkin paikkaan pääsee joukkoli­iken­net­tä käyt­täen, tarkoit­taa jo yksistään automaat­tis­es­ti, että tämä paik­ka on viihty­isä ja vetovoimainen?

  36. Pekka Taipale: Ja tätä ei sit­ten yllät­täen voitukaan kor­ja­ta hyvil­lä joukkoli­iken­ney­hteyk­sil­lä. Niinpä.

    Jos pk-seudul­la, kehäkol­mosen tun­tu­mas­sa ja rato­jen var­sil­la on pari 1970-luvul­la pystytet­tyä “aluekeskus­ta” jot­ka ovat vähän nuhjuisia kos­ka ovat syr­jässä rahan val­las­ta, niin ne ovat poikkeuk­sia jot­ka vahvis­ta­vat säännön.

    Ennenkuin yleistää mitään, pitää tun­tea alueen his­to­ri­aa kanssa. Espoohan on kaupunk­i­na hyvin nuori. Espoon ongel­ma 1970-luvul­la oli että val­ta kaupun­gin­su­un­nit­telus­ta oli raken­nus­li­ikkeil­lä. Kaupun­gin päätös keskit­tää hallinnol­liset toimin­not Espoon keskuk­seen ei tuot­tanut halut­tua tulosta. Lep­pä­vaaran rak­en­tamisen Espoo esti tyh­myyt­tään kiu­san­tekomielessä kos­ka maat omisti arkkivi­holli­nen Helsin­gin kaupun­ki. Raken­nus­li­ik­keet päät­tivät sik­si sat­sa­ta meren­ran­ta-alueille kos­ka vain niistä oli pikavoit­to­ja odotettavisa.

  37. Jouni Mar­tikainen: Aivan. Muu­tamia har­vo­ja poikkeuk­sia luku­un otta­mat­ta he joutu­vat matkus­ta­maan maalle har­ras­taak­seen met­sästys­tä. Vas­taavasti maalaiset joutu­vat pääsään­töis­es­ti matkus­ta­maan käupunki­in voidak­seen har­ras­taa oopperaa.

    Point­ti on, että maal­la voi har­ras­taa monia muitakin asioi­ta, kuin auto­tallin oven kään­te­lyä. Osin samo­ja kuin kaupungis­sa. Osin sel­l­aisia har­ras­tuk­sia, joi­ta olisi vaikeampi har­ras­taa kaupunki­laise­na. Osin toki tar­jon­ta on kaupunkia sup­peam­paa. Riip­puu mis­tä tykkää.

    Kaikille oop­per­an, homobaarien tai aidosti etnis­ten rav­in­toloiden kir­jo yms. ei ole olen­naista, vaan ihan eri asi­at. Sil­loin ehkä mieluisin asuin­paik­ka ei ole Helsin­gin ruutukaava-alueella. 

    Työikäisil­lä ihmisil­lä on vapaa-aika rajoitet­tua. Met­sästys­tä ja mui­ta tyyp­il­lisiä har­ras­tuk­sia joi­ta har­raste­taan luon­nos­sa ja vain maal­la voi har­ras­taa vain val­oisaan aikaan. Talvel­la kun on pimeää ei onnis­tu muul­loin kuin viikon­lop­puina. Kaupungeis­sa jois­sa valais­tus toimii pimeäl­läkin monia asioi­ta on helpom­pi har­ras­taa vuode‑n ja vuorokau­de­na­jas­ta riip­pumat­ta kuin maal­la, ja matkat har­ras­tusko­hteisi­in ovat lyhyem­mät ja voi tehdä ilman autoa. Kun ollaan riip­pu­vaisia autos­ta, ei pääse edes het­er­obaari­in pokaa­maan emän­tää itselleen ilman että mat­ka koti­in mak­saa omaisu­u­den. No, maal­la on tietysti niitä lavatansse­ja jois­sa ei nap­pail­la kahvia väkevämpiä juoo­mia, mut­ta talvel­la tanssilavatkin ovat suljettuina.

  38. R. Sil­fver­berg: Jos pk-seudul­la, kehäkol­mosen tun­tu­mas­sa ja rato­jen var­sil­la on pari 1970-luvul­la pystytet­tyä “aluekeskus­ta” jot­ka ovat vähän nuhjuisia kos­ka ovat syr­jässä rahan val­las­ta, niin ne ovat poikkeuk­sia jot­ka vahvis­ta­vat säännön.

    Ennenkuin yleistää mitään, pitää tun­tea alueen his­to­ri­aa kanssa. Espoohan on kaupunk­i­na hyvin nuori. Espoon ongel­ma 1970-luvul­la oli että val­ta kaupun­gin­su­un­nit­telus­ta oli raken­nus­li­ikkeil­lä. Kaupun­gin päätös keskit­tää hallinnol­liset toimin­not Espoon keskuk­seen ei tuot­tanut halut­tua tulosta. Lep­pä­vaaran rak­en­tamisen Espoo esti tyh­myyt­tään kiu­san­tekomielessä kos­ka maat omisti arkkivi­holli­nen Helsin­gin kaupun­ki. Raken­nus­li­ik­keet päät­tivät sik­si sat­sa­tameren­ran­ta-alueille kos­ka vain niistä oli pikavoit­to­ja odotettavisa.

    Sivu­at yhtä aihet­ta jon­ka Osmo on kokon­aan uno­htanut omas­ta esi­tyk­ses­tään. Maanon­is­tuk­sen ja siihen liit­tyvät intressit. 

    Espoo ei halun­nut kaavoit­taa Helsingille.

    Samal­la taval­la Helsin­ki ei halua kaavoit­taa muille maan­omis­ta­jille kuin itselleen. Se nähtii mm Kru­unuvuoren­ran­nas­sa. Yksi­tyiset maat suo­jelti­in, kaupun­gin maat kaavoitet­ti­in rakennusmaaksi.

    Helsingillä on kaupun­gin rajo­jen sisäl­lä monop­o­li sekä kaavoituk­ses­sa, että maan­omis­tuk­ses­sa, niin­pä kil­pailua voidaan sään­nel­lä miten halu­taan. Mukana on luot­togryn­der­it, joille maat jae­taan. He saa­vat juuri sen ver­ran tont­te­ja mitä saa­vat asun­to­ja kau­pak­si, ei enen­pää eikä vähempää. Riske­jä ei ole. Ton­tin­lu­ovu­tuskil­pailui­hin osal­lis­tu­misen kus­tan­nuk­set on pieni kulu, ei aito ris­ki. Hin­ta tap­pi­in, voitot tasku­un, kaupun­ki huole­htii muus­ta. Huonoille alueille ei tarvitse lähteä kil­pailu-urakoi­hin kun päät­täjät hoita­vat tont­te­ja parhaan kat­teen tuot­tavil­ta paikoil­ta. Lau­takun­nat ovat täyn­nään näitä soin­in­vaaro­ja ja män­nistöjä jot­ka siu­naa­vat asi­at poli­it­tisel­la tasol­la. Helppoa

  39. Jouni Mar­tikainen: Niin­pä. Sori vaan ruu­tukaa­van rakas­ta­jat, mut­ta kaik­ki eivät pidä sitä aluet­ta taivaana. 

    Sik­si juuri on tärkeää, että ruu­tukaavakaupunkia on. Omakotiunel­maan pääsee kuka tahansa asumaan, kun ajaa tarpeek­si kauas, mut­ta kaupunkielämää halu­avalle ain­oa vai­h­toe­hto on kaupunkialue, jota ei ole riit­tävästi ja jota ei ensinkään tehdä riit­tävästi lisää.

  40. Pekka Taipale: Mikä siitä tekee syr­jäisen, kun se kuitenkin on raideli­iken­ney­htey­den var­rel­la, eli kir­joituk­sen aiheena ole­vien hyvien joukkoli­iken­ney­hteyk­sien varrella? 

    Syr­jäisyy­del­lä tarkoitet­ta­neen tässä on sitä, että alueel­la ei ole paikko­ja, jos­sa ihmiset halu­aisi­vat oleil­la ja että alueel­la ei hen­gaile ketään muu­ta kuin pakos­ta, eli kos­ka kaup­pa, työ, tai kotiovi. Pelkkä joukkoli­iken­ney­hteys ei vielä poista syr­jäisyyt­tä. Useim­mat lähiöt ovat syr­jäisiä ver­rat­tuna elävään kan­takaupunki­in. Usein kauem­pana ole­vat paikat ovat syr­jäisem­piä, mut­ta ei aina.

  41. KariS:Mukana on luot­togryn­der­it, joille maat jaetaan. 

    Ja kun peli­in on pyrkimässä uusia kil­pail­i­joi­ta, niitä ei halut­taisi hyväksyä tekosy­i­hin vedoten kos­ka vakiopelurei­den sulle-mulle ‑leik­ki menisi sekaisin (Eiran­ran­ta).

  42. Simo Mele­nius: Syr­jäisyy­del­lä tarkoitet­ta­neen tässä on sitä, että alueel­la ei ole paikko­ja, jos­sa ihmiset halu­aisi­vat oleil­la ja että alueel­la ei hen­gaile ketään muu­ta kuin pakos­ta, eli kos­ka kaup­pa, työ, tai kotiovi.

    Ai siis että Kata­janokalla tai Käpylässä kotin­sa tai työn­sä lähel­lä oleil­e­va, hen­gail­e­va ja shop­pail­e­va on sel­l­ainen menevä ja mod­erni hip­steri, ja Espoon keskuk­ses­sa kotin­sa tai työn­sä lähel­lä oleil­e­va, hen­gail­e­va ja shop­pail­e­va on onneton ja joutunut syr­jäiseen paikkaan, kos­ka pakos­ta kaup­pa, työ tai kotiovi… just.

    Jatkakaa, tätä on haus­ka katsella!

    (Sivu­men­nen san­ot­tuna, Punavuori oli joskus syr­jäi­nen, köy­hä ja hie­man arve­lut­ta­va alue, jos­sa asum­i­nen oli jotenkin vähän nöyryyt­tävää. Nyt se on pop. Arve­len, että saman­lainen kehi­tys on edessä Espoon keskuk­sen alueel­la eli Kirkko­järvel­lä, Muu­ralas­sa, Tuo­mar­i­las­sa. Vinkkinä niille, joil­la on pätäkkää sijoit­taa asuntoihin.)

  43. Osmo Soin­in­vaara:
    Muchen on oikein hyvä malli. Keskus­taan pääsee, mut­ta keskus­tan läpi ei voi ajaa. Keskus­ta on jaet­tu sek­tor­ei­de­hin, joista ei tois­es­ta voi ajaa toiseen. Näin alue on saavutet­tavis­sa, mut­ta siitä ei muo­dos­tu liikennehelvettiä.

    Münchenin sisim­män kehä­tien halka­isi­ja on reilu 1000–1500 metriä. Helsingis­sä keskus­tan jakami­nen samal­la lail­la sek­tor­ei­hin kävisi tekemäl­lä Kai­vokadus­ta joukkoli­iken­nekatu ja katkaise­mal­la Man­sku Sokok­sen edestä.

  44. KariS: Samal­la taval­la Helsin­ki ei halua kaavoit­taa muille maan­omis­ta­jille kuin itselleen. Se nähtii mm Kru­unuvuoren­ran­nas­sa. Yksi­tyiset maat suo­jelti­in, kaupun­gin maat kaavoitet­ti­in rakennusmaaksi.

    Eihän se niin men­nyt: jos yksi­tyi­nen omis­taa alueen hel­men eli itse Kru­unuvuoren ja kaupun­ki omis­taa (pääosat) van­hoista öljysäil­iöalueista, niin kan­nat­taa ainakin het­ken miet­tiä, mikä oikeesti ratkaisi kaavoituksen. 

    Jos kauan sit­ten oli han­kkin­ut luon­toar­vokkaan alueen ajatuk­se­na saa­da se joskus raken­nus­maak­si, niin aika ja yleinen mielipi­de taisi­vat vain tehdä han­k­in­nas­ta virheinvestoinnin.

  45. R. Sil­fver­berg: Työikäisil­lä ihmisil­lä on vapaa-aika rajoitettua. 

    Sik­sipä mon­et lap­siper­heet eivät oikein kek­si, mitä hel*ttiä tek­i­sivät sil­lä Helsin­gin keskus­tan palve­lu­tar­jon­nal­la kun ei muutenkaan kerkeä tehdä mitään. Kos­ka sen­si­jaan asum­isti­las­ta on aina hyö­tyä, muut­ta­vat kauemmas. 

    Mikä ihme tässä on niin vaikea­ta ymmärtää? 

    Itse olen viimeisen 10v aikana läht­enyt liik­keelle ydinkeskus­tas­ta ja muut­tanut parin vuo­den välein kokoa­jan kauem­mak­si ja joka ker­ta entistä suurem­paan asun­toon. Mik­sikö? No sik­si että arvos­tuk­seni keskus­tan parem­pia palvelui­ta kohtaan suh­teessa asuin­pin­ta-alaan on muut­tunut elämän­ti­lanteen muu­tosten takia aika radikaal­isti asum­isalan hyväksi. 

    (asun kasvukeskuk­ses­sa, ei pks)

  46. Vähem­män elävää keskus­taa vpoi ihail­la vaik­ka Pasi­las­sa. Pöäivisin viras­tois­sa on kyl­lä run­saasti ihmisiä, julk­isi­na palveluina kir­jas­to, uima­hal­li ja veldoromi (!).
    Silti ilal­la kuol­lut­ta kuin mikä ja palve­lut kioskiluokkaa.

    Alvar Aal­to tuhosi suo­ma­laisen rak­ent­misen ja kaupunkisu­un­nitetlun funk­tion­aal­isu­udel­la, no, siis hänen pöl­höt seu­raa­jansa tuho­si­vat. Ei fun­tion­aa­li­nen viras­tokeskit­tymä tuo mitään elävyyt­tä. Arkkite­htu­urin ja kaupunkisu­un­nitetlun ideoil­la syn­tyy enem­pi iso ome­na keskus­to­ja, sel­l­aisia vähän teo­reet­tisia epäviihtyvyyksiä.

    Keskus­tas­ta tekee keskus­tan 24/7 aktivi­teetit, päiväl­lä toimis­to­työtä, illal­la viihde-elämää ja kau­paa siinä samal­la. Lisäk­si tarvi­taan asujiakin.

    Jääkiekko­hal­lisen suh­teen nykyi­nen hyvä idea on rak­en­taa ne kaupun­gin keskus­taan, hyvien yhteyk­sien var­relel vaik­ka metrolin­jo­jen solkuko­htaan. Suurhallin rav­in­to­lat ja muut liik­keet ovat tapah­tu­mien ulkop­uolel­la suun­nat­tu paikalal liikkuville ja vain pelin ja muiden tapah­tu­mien ilta-aikaan seinät ovat kiin­ni. Siis Aal­to-koulukun­na kuhis­tele­ma hybridi­hirviö, joka houku­ta­ta käymään ja tehostaa tilo­jen tuottoa.

    Suomes­sa jok­seenkin kaik­ki kaupun­git kap­pal­e­vat keskus­to­jen­sa säi­lyt­tämisessä eläv­inä palvelukeskuksi­na. No, kun­nal­is­vaa­likam­pan­joiden rahoi­tus hoituu lähiö­mar­ket­tien rahoit­ta­jien kaut­ta paljon luon­te­vam­min eikä äänestäjä podin tarvit­tavia vastapalveluksia.

  47. Tom­mi Uschanov: Eli “hyvät joukkoli­iken­ney­htey­det” = “ei syr­jässä”. Jos jää Espoon junas­ta pois jo jos­sain Mäkkylässä tai Koivuho­vis­sa, niin se muut­tuu heti automaat­tis­es­ti väri­val­oa sykkiväk­si urbaaniksi keskuk­sek­si, kos­ka sinne pääsi junalla?

    Ei kai kukaan nyt ole tässä keskustelus­sa väit­tänyt, että se, että johonkin paikkaan pääsee joukkoli­iken­net­tä käyt­täen, tarkoit­taa jo yksistään automaat­tis­es­ti, että tämä paik­ka on viihty­isä ja vetovoimainen?

    Väite oli “syr­jäi­nen lähiö” ja kri­ti­ik­ki että on ehkä ankeakin lähiö, mut­tei syr­jäi­nen. Syr­jäi­nen ehkä jostain Skat­tal­ta kat­soen, kun sieltä kestää päästä yhtä kauan lähi­ju­naan, kun mitä junal­la sit­ten sinne “syr­jään”.

  48. Pekka Taipale:
    (Sivu­men­nen san­ot­tuna, Punavuori oli joskus syr­jäi­nen, köy­hä ja hie­man arve­lut­ta­va alue, jos­sa asum­i­nen oli jotenkin vähän nöyryyt­tävää. Nyt se on pop. Arve­len, että saman­lainen kehi­tys on edessä Espoon keskuk­sen alueel­la eli Kirkko­järvel­lä, Muu­ralas­sa, Tuo­mar­i­las­sa. Vinkkinä niille, joil­la on pätäkkää sijoit­taa asuntoihin.) 

    Kukas sen nyt sanoikaan, et tarvi­taan vain 100 miljoon­aa tai sata vuotta…
    Kun itse asuin Kirkko­järvel­lä ja kävin koulua Kauk­lahdessa, niin kum­mas­sakaan ei ollut mitään mui­ta palvelui­ta kuin viras­tot. Olisikin mie­lenki­in­toista kuul­la mitkä palve­lut ja aktivi­teetit tekevät Kökke­listä nykyään niin paljon “elävem­män”?

  49. Tom­mi Uschanov: Ei kai kukaan nyt ole tässä keskustelus­sa väit­tänyt, että se, että johonkin paikkaan pääsee joukkoli­iken­net­tä käyt­täen, tarkoit­taa jo yksistään automaat­tis­es­ti, että tämä paik­ka on viihty­isä ja vetovoimainen?

    Tämän blogikir­joituk­sen otsikko on “Joukkoli­ikenne tekee keskus­tas­ta vetovoimaisen”.

    Mut­ta ehkä se sit­ten kuitenkin tarkoit­taa jotain sel­l­aista, että joukkoli­ikenne ei olekaan ollenkaan merkit­tävä tek­i­jä vetovoimaisu­u­denssa, vaan vetovoiman aiheut­taakin jokin fysi­ikan lake­ja uhmaa­va ylem­myy­den­tun­non sin­gu­lar­i­teet­ti tahi muu jumalhiukkanen.

    1. Pekka Taipale.
      Ei kai kukaan kuvit­tele, että vetämäl­lä rautatiey­hteys keskelle pre­ri­aa, tästä ase­mas­ta tulisi jotenkin cve­tovoimainen. Otsikon olisi voin­ut kir­joit­taa niinkin, että autopain­ot­teinen liiken­nepoli­ti­ik­ka tuhoaa kaupun­gin keskustan.

  50. Jep: Sik­sipä mon­et lap­siper­heet eivät oikein kek­si, mitä hel*ttiä tek­i­sivät sil­lä Helsin­gin keskus­tan palve­lu­tar­jon­nal­la kun ei muutenkaan kerkeä tehdä mitään. Kos­ka sen­si­jaan asum­isti­las­ta on aina hyö­tyä, muut­ta­vat kauem­mas. Mikä ihme tässä on niin vaikea­ta ymmärtää? 

    Sen takia kaupunkien liepeil­lä on lähiöitä, täyn­nä sekä ker­ros- että pien­talo­ja että lap­siper­heet löytävät itselleen sopi­van kodin. Seitä minä taas en ymmär­rä mik­si lähiöitä pide­tään niin epä­muodikkaina nykyään, että lap­siper­heet pak­enevat niistä kym­me­nien kilo­me­trien päähän maalle. Sil­loi­han ollaan etääl­lä kaik­ista palveluista ja täysin riip­pu­vaisia autos­ta. Tyyp­il­lisessä hyvin varustel­lus­sa lähiössä per­heeseen riit­tää yksi auto, eikä sil­lä tarvitse kaikkia matko­ja tehdä.

  51. Pekka Taipale: Ai siis että Kata­janokalla tai Käpylässä kotin­sa tai työn­sä lähel­lä oleil­e­va, hen­gail­e­va ja shop­pail­e­va on sel­l­ainen menevä ja mod­erni hip­steri, ja Espoon keskuk­ses­sa kotin­sa tai työn­sä lähel­lä oleil­e­va, hen­gail­e­va ja shop­pail­e­va on onneton ja joutunut syr­jäiseen paikkaan, kos­ka pakos­ta kaup­pa, työ tai kotiovi… just. 

    Mihinkähän postauk­seen vas­t­a­sit? En oikein tun­nista omak­seni lainaami­asi lauseita.

    Käpylä on syr­jäisem­pi kuin Kallio. Espoon keskus on silti vielä paljon syr­jäisem­pi. Olen Espoon keskuk­sen läpi kulkenut mon­ta ker­taa autol­la, junal­la ja fil­lar­il­la. Ei siel­lä koskaan kukaan oleile: joku valikoitunut joukko saat­taa viet­tää aikaansa betonin keskel­lä, mut­ta ei siel­lä ole minkään­laista kat­uelämää, kun ei siel­lä ole kaupunkia eikä kaupunkikatu­ja. Käpylässä on jonkin ver­ran, mut­ta vain mur­to osa siitä, mitä muu­ta­maa kilo­metriä lähempänä keskustaa.

    Asuin Län­si-Pasi­las­sa mon­ta vuot­ta: sekin on kovin syr­jäi­nen, vaik­ka raiti­otie kul­kee sen läpi. Paik­ka on ihan kuol­lut suurim­man osan päivää, pait­si aamul­la, kun ihmiset tulevat/lähtevät töi­hin ja tekevät ja iltapäiväl­lä, kun tekevät saman siir­tymän toiseen suun­taan. Eli kodin tai työ­paikan tai kau­pan ovi tuo ihmiset kaduille, eikä juuri muu ja kukaan ei “vain oleile” siel­lä. Helsingis­sä on kuitenkin paljon aluei­ta, jot­ka eivät ole syrjäisiä—Espoossa taas syr­jäisiä paikko­ja on val­taosa. Lep­pä­vaara lie­nee suurimpia kaupunki­maisia aluei­ta Espoos­sa, mut­ta sekin on varsin syr­jäi­nen ver­rat­tuna vaik­ka vaan Tikkuri­laankin. Ei siel­lä ilta-aikaan liiku monikaan, kadut ovat pääosin tyhjiä ihmisistä.

  52. JTS:
    Alvar Aal­to tuhosi suo­ma­laisen rak­ent­misen ja kaupunkisu­un­nitetlun funk­tion­aal­isu­udel­la, no, siis hänen pöl­höt seu­raa­jansa tuhosivat. 

    Otto-Iivari Meur­man ei ollut seu­raa­ja vaan aikalainen. Hän oli se ase­makaav­agu­ru ja poly­teekin ase­makaavapro­fes­sori joka koulut­ti lähiöi­den suun­nit­teli­japol­ven ja jon­ka Ase­makaavaop­pi toi­mi lähiö­su­un­nit­telijoiden raamattuna.

  53. R. Sil­fver­berg:Seitä minä taas en ymmär­rä mik­si lähiöitä pide­tään niin epä­muodikkaina nykyään, että lap­siper­heet pak­enevat niistä kym­me­nien kilo­me­trien päähän maalle. Sil­loi­han ollaan etääl­lä kaik­ista palveluista ja täysin riip­pu­vaisia autosta. 

    Ainakin Oulun seudul­la siel­lä ympäryskun­nis­sa on yksinker­tais­es­ti ääret­tömän paljon halvempaa. 

    Esimerk­ki todel­lis­es­ta elmästä:
    7 km keskus­tas­ta 79 m² rivari on 5% halvem­pi kuin 10 km kauem­pana ole­va 140 m² samanikäisen par­i­ta­lo. Mikäli täm­möisessä tapauk­ses­sa liiken­ney­htey­det jom­mankum­man työ­paikalle on edes suu­nilleen samaa tasoa kuin lähiöstä (ja hel­postikin näin, ainakin Oulus­sa!), niin ei kai sitä tarvitse paljoa ihme­tel­lä, mik­si niihin kehyskun­tien asun­toi­hin löy­tyy aina asukkaat? 

    Neliöhin­to­jen ero­tus on tuol­laises­sa tilanteessa ihan järkyt­tävä kehyskun­nan hyväk­si ja työ­matkaan tulee moot­tori­tien ansios­ta vain 10 min­u­ut­tia lisää.

    1. Neliöhin­to­jen ero­tus on tuol­laises­sa tilanteessa ihan järkyt­tävä kehyskun­nan hyväk­si ja työ­matkaan tulee moot­tori­tien ansios­ta vain 10 min­u­ut­tia lisää. 

      Tämä tekee kuukaudessa 30 tun­tia, jos työssä käyviä on kak­si. Jos arvostaa aikaansa 10 euroa/tunti, ero on 300 euroa, mihin tietysti tulee se auto, joka kuulem­ma mak­saa 45 sent­tiä jokaiselta kilo­metriltä. Hyvinkin kan­nat­taa mak­saa kuukaudessa 400 euroa kuus­sa enem­män asun­nos­ta lähempänä, mikä myyn­ti­hin­tana on ehkä satatuhat­ta euroa. Sik­si asun­not lähempänä ovat kalliimpia.

  54. R. Sil­fver­berg: Seitä minä taas en ymmär­rä mik­si lähiöitä pide­tään niin epä­muodikkaina nykyään, että lap­siper­heet pak­enevat niistä kym­me­nien kilo­me­trien päähän maalle. Sil­loi­han ollaan etääl­lä kaik­ista palveluista ja täysin riip­pu­vaisia autosta.

    Suomes­sa kaupunkistu­mi­nen on tapah­tunut niin nopeasti, että kult­tuuri ja elämän­ta­pa eivät ole ehti­neet seu­ra­ta kehi­tyk­sen mukana. Sik­si tääl­lä arvoste­taan niin paljon yksi­ty­isautoilua ja omis­tusasum­ista. Kaupunkisu­un­nit­telu, joka perus­tuu agraariy­hteiskun­nan arvoihin, ei kuitenkaan vaan toimi.

  55. Osmo Soin­in­vaara: Jos arvostaa aikaansa 10 euroa/tunti…

    Oma­l­la arvos­tuk­sel­la ei kuitenkaan saa tien­at­tua niitä konkreet­tisia lisäeu­ro­ja jot­ka parem­pi sijain­ti mak­saa vaan se edel­lyt­tää sääste­tyn ajan käyt­tämistä ylitöihin. 

    Jot­ka eivät kaikissa työ­suhteis­sa ole vält­tämät­tä mah­dol­lisia eikä sil­loinkaan vero­tuk­sel­lis­es­ti kauhean kannattavia.

    Itsekin toki olen laskenut juuri noi­ta teo­reet­tisia ansion­mene­tyk­siä sil­loin kun jouduin viet­tämään päivit­täin pari tun­tia helsinkiläisessä joukko­liken­teessä (tai oikeas­t­aan enim­mäk­seen pysäkeil­lä). Vai­h­doin työ­paikkaa, joku muu olisi ehkä siir­tynyt omaan autoon.

  56. Osmo Soin­in­vaara:

    Ei kai kukaan kuvit­tele, että vetämäl­lä rautatiey­hteys keskelle pre­ri­aa, tästä ase­mas­ta tulisi jotenkin vetovoimainen. 

    Mut­ta mikä tekee Espoon keskuk­ses­ta syr­jäisen? Heti ase­man vier­essä on esim. kolme ruokakaup­paa (näistä ainakin yksi valikoimal­taan hyvin monipuo­li­nen), posti, iso kir­jas­to, usei­ta vaateli­ikkeitä, usei­ta rav­in­toloi­ta (eikä pelkästään mitään räkälöitä, vaan ihan oikei­ta ruoka­paikko­ja, esim. intialainen ja kiinalainen), usei­ta kahviloi­ta, polkupyöräli­ike, mon­ta optikkoli­iket­tä, Alko, kam­paa­ji­ja, kun­tos­ali, pank­ki, kul­tasepän­li­ikkeitä jne. Lisäk­si alle kilo­metrin käve­ly­matkan päässä on esim. ter­veyskeskus, uima­hal­li, alak­oulu, lukio, musi­ikkiopis­to ja kirkko. Mitä vielä tarvit­taisi­in, jot­ta paikas­ta saataisi­in elävä keskus?

  57. Osmo Soin­in­vaara:
    Kepa,
    Oletko oikeasti sitä mieltä, että Espoon keskus on vilkas ja elävä keskus?

    En, mut­ta halu­aisin herät­tää pohd­in­taa siitä, mik­si se ei ole sitä. Palvelu­iden ja joukkoli­iken­ney­hteyk­sien puut­teesta ei ainakaan ole kysymys.

    Tosin en myöskään pidä Espoon keskus­ta niin syr­jäisenä ja kur­jana paikkana kuin mon­et muut tun­tu­vat sitä pitävän. Kul­jen itse alueel­la viikoit­tain ja lapseni vielä use­am­min. Välis­sä tun­tuu siltä, että negati­ivisim­mat käsi­tyk­set alueesta ovat niil­lä, jot­ka ovat käyneet siel­lä viimek­si mon­ta vuot­ta sitten.

    1. Kepa
      Kaupunkisu­un­nit­telöul­la on merk­i­tys­tä. Kat­so nyt vaik­ka, mil­lainen on Kau­ni­ainen ja mil­lainen paik­ka on Espoon keskus. Espoon keskuk­ses­ta jär­jestet­ti­in oikein arkkite­htik­il­pailu, mut­ta sen jäl­keen Espoon päät­täjät vähän muokkaisi­vat voit­tanut­ta ehdo­tus­ta taloudel­lis­es­ti edullisem­mak­si. Siihan paikkaan olisi voin­ut rak­en­taa todel­lisen hel­men, paljon Kau­ni­aisia parem­man, mut­ta raken­net­ti­in mitä rakennettiin.
      Espoon keskuk­sen puo­lus­tuk­sek­si voidaan sanoa, että se raken­net­ti­in betoni­bru­tal­is­min aikana, jol­loin tehti­in pääasi­as­sa vain huonoa. Aika hirveältä näyt­tää myös myöhem­min raken­net­tu Lep­pä­vaara, kun muis­telee, mitä Espoon kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­nan arkkite­hdit siihen esit­tivät ja mil­laisek­si se sit­ten virkamiesjo­hdon ja/tai poli­it­tisen johdon siu­nauk­sel­la “devel­ope­rien” käsit­telyssä käsit­telyssä muuttui.
      En siis mitenkään ytritä väit­tä, ettei Helsingis­sä olisi tehty Mer­i­hakaa ja Itä-Pasi­laa ja etteikö myös Ruo­ho­lahti olisi osoi­tus menete­tys­tä mahdollisuudesta.

  58. “Sen takia kaupunkien liepeil­lä on lähiöitä, täyn­nä sekä ker­ros- että pien­talo­ja että lap­siper­heet löytävät itselleen sopi­van kodin. Seitä minä taas en ymmär­rä mik­si lähiöitä pide­tään niin epä­muodikkaina nykyään, että lap­siper­heet pak­enevat niistä kym­me­nien kilo­me­trien päähän maalle. Sil­loi­han ollaan etääl­lä kaik­ista palveluista ja täysin riip­pu­vaisia autos­ta. Tyyp­il­lisessä hyvin varustel­lus­sa lähiössä per­heeseen riit­tää yksi auto, eikä sil­lä tarvitse kaikkia matko­ja tehdä.”

    Lähiöt eivät ole koskaan olleet muodikkai­ta. Ne ovat aina olleet ankei­ta, eikä kukaan ole koskaan halun­nut niis­sä asua. Nämä asumiskoneet, jot­ka yhdis­tävät maalaisu­u­den ja kaupunki­laisu­u­den huonot puo­let, raken­net­ti­in yhdelle sukupolvelle kun oli kiireessä pakko, ja ne olisi pitänyt vetää tak­tisel­la ydi­naseel­la sileäk­si jo vuosikym­men sitten.

    Viihty­isiä esikaupunke­ja raken­net­ti­in vielä 1950-luvul­la. Niitä ei kut­su­ta lähiöiksi.

  59. Osmo Soin­in­vaara: Tämä tekee kuukaudessa 30 tun­tia, jos työssä käyviä on kak­si. Jos arvostaa aikaansa 10 euroa/tunti, ero on 300 euroa mihin tietysti tulee se auto, joka kuulem­ma mak­saa 45 sent­tiä jokaiselta kilometriltä. 

    1. Vero­tus puolit­taa keski­t­u­loisen pariskun­nan kolme hunttia

    2. Mar­gin­aalil­la autoilu ei mak­sa noin paljoa. Lähiössäkin on pakko omis­taa auto.

    3. Kehyskun­nas­sa on 60 m² lisäneliön lisäk­si paljon suurem­pi ja lap­si­tur­val­lisem­pi piha sekä leikkimök­ki. Koulu ja päiväkoti ovat silti usein käve­ly tai pyöräi­ly­matkan päässä.

    4. use­am­man kuin yhden lapsen per­heessä toinen van­hem­mista on usein vuosia kotona, tämä puolit­taa työ­mat­ka-ajan lisääntymisen. 

    5. pank­ki ei huomioi työ­mat­ka-ajan säästö­tu­loa eikä sitä yleen­sä saa muun­net­tua palkkat­u­lok­si, ts. keskus­ta-asun­toon ei edes saa vas­taavaa määrää
    rahoitusta 

    Kun ote­taan huomioon vero­tus ja kotona ole­va äiti, työ­matkalle voi laskea vain 75e/kk. Sil­lä ei osta edes lasken­nal­lis­es­ti kovinkaan paljon kalli­im­paa asuntoa.

    Mikäli keskus­to­jen asun­not mak­saisi­vat saman ver­ran kuin kehyskun­nis­sa ja tar­joaisi­vat keskus­tan palvelu­jen lisäk­si kehyskun­tien tai edes lähiöi­den edut (enem­män tilaa), niin val­in­ta olisi aika iisi keskus­tan hyväksi.

    Myön­nän että mon­et ihmiset eivät ota tuo­ta mat­ka-aikaa huomioon laskelmis­saan. Mut­ta eivät ihmiset mielestäni ota tarpeek­si mat­ka-aikaa huomioon edes kaupun­gin sisäl­lä muut­taes­saan, vaan saat­ta­vat muut­taa kaupun­gin vääräl­lä puolel­la ole­vaan lähiöön tai jopa kaupun­gin ruu­tukaa­va-alueel­la ihan väärälle reunalle kos­ka asun­to muuten sopi tarpeeseen.

    1. 2. Mar­gin­aalil­la autoilu ei mak­sa noin paljoa. Lähiössäkin on pakko omis­taa auto.

      Tämän saa var­maankin liit­tää keskustelu­un kilometrikorvauksista.

  60. Minus­ta Vihreät sahaa­vat omaa oksaansa, kun halvek­si­vat lähiöelämää. 

    Suurin osa pääkaupunkiseudun väestöstä asuu muual­la kuin Helsin­gin kan­takaupungis­sa ja ihan tyy­tyväis­inä omis­sa tur­val­li­sis­sa kylis­sään, joi­ta myös lähiöik­si kut­su­taan. Niis­sä on yleen­sä hyvät lähipalve­lut, jot­ka mah­dol­lis­ta­vat helpon arjen. 

    Itse asi­as­sa alueel­liset kaup­pakeskuk­set ovat hyviä paikko­ja tut­tu­jen tapaamiseen — näin ainakin mei­dän kyläl­lä, joka ei ole kaukana kan­takaupungista, mut­ta jos­sa on kaik­ki, mitä joka päiväisessä elämässä tarvi­taan. Hyvin har­voin tulee lähdet­tyä keskus­taan ja aina sieltä on kiire kotiin.

  61. Sylt­ty: Ainakin Oulun seudul­la siel­lä ympäryskun­nis­sa on yksinker­tais­es­ti ääret­tömän paljon halvem­paa. Esimerk­ki todel­lis­es­ta elmästä:7 km keskus­tas­ta 79 m² rivari on 5% halvem­pi kuin 10 km kauem­pana ole­va 140 m² samanikäisen par­i­ta­lo. Mikäli täm­möisessä tapauk­ses­sa liiken­ney­htey­det jom­mankum­man työ­paikalle on edes suu­nilleen samaa tasoa kuin lähiöstä (ja hel­postikin näin, ainakin Oulus­sa!), niin ei kai sitä tarvitse paljoa ihme­tel­lä, mik­si niihin kehyskun­tien asun­toi­hin löy­tyy aina asukkaat? 

    Oulu nyt on sen ver­ran pienem­pi kaupun­ki kuin Helsin­ki ettei voi oikein ver­ra­ta. Helsin­gin seudul­la on men­tävä paljon kauem­mas kun 10 km kauem­mas että saisi kohtuukun­toisen asun­non tai ok-talon jos­sa kaksin ver­roin asuin­pin­ta-alaa samaan hin­taan, kuin rivi- tai ker­rostalokolmios­sa kehäkol­mosen sisäpuolelta.

  62. Osmo Soin­in­vaara: Kepa,Oletko oikeasti sitä mieltä, että Espoon keskus on vilkas ja elävä keskus?

    Espoon keskuk­ses­ta on mielip­iteitä joka lähtöön mut­ta en kyl­lä luon­nehtisi sitä hil­jaisek­si. Vähän kaukana se on, mut­ta se on nimeno­maan elävä ja vilkas, mut­ta kos­ka väestöstä nin suuri osa on mui­ta kuin supisuo­ma­laisia niin sitä ei kai sit­ten lasketa 😀

  63. Osmo Soin­in­vaara: Tämän saa var­maankin liit­tää keskustelu­un kilometrikorvauksista. 

    Peri­aat­teessa oikeu­den­mukaisten km-kor­vausten kanssa pitäisi aina kat­soa, onko henkilö han­kkin­ut auton työn takia. Jos on, sil­loin pitäisi käyt­tää keskimääräistä kus­tan­nus­ta. Jos ei, niin mar­gin­aa­likus­tan­nus­ta. Jos työn takia auto on kalli­impi kuin nor­maal­isti, sil­loin tämäkin pitäisi huomioi­da. Esimerkik­si kaup­pa­rat­sulle voisi muuten ihan hyvin kel­va­ta Ford Ka, mut­ta työn takia se ei kyl­lä mitenkään käy päin­sä, niin­pä tuo Ford Ka:n ja kaup­pa­rat­sun auton ero­tus pitäisi mak­saa km-korvauksina.

    Kos­ka tämä on täysin mah­do­ton­ta, pitää min­un mielestäni km-korauk­sen pitää men­nä keskimääräis­ten kus­tan­nusten mukaan. Sitä­pait­si jos auto­ton vuorkaa auton fir­man piikki­in, ei se vuokrakaan mar­gin­aa­lik­ilo­me­trien mukaan mene.

    Itse olen han­kkin­ut ensim­mäisen autoni vain ja ain­oas­taan työn takia. Niin­pä olen sitä mieltä että km-kor­vauk­sis­sa keskimääräi­nen kor­vaus on se oikea taso.

  64. Helsin­ki on aset­tanut tavoit­teek­si rak­en­taa kaupunkia, jos­sa voi hyvin asua ilman autoa. Tämä onkin val­taos­alle asukkaista mah­dol­lista. Joukkoli­ikenne toimii hyvin ja polkupyörän käyt­tö tulee myös vuosi vuodelta ihan oikeak­si liikku­mis­vai­h­toe­hdok­si muillekin kuin nuorille. 

    Auton­o­mis­tus on Helsingis­sä selvästi muu­ta maa­ta alhaisem­paa. Auton­o­mis­ta­jat käyvät työssä usein muil­la peleillä.Auto on mon­elle vapaa-ajan liikku­misvä­line eikä sitä olisi han­kit­tukaan työmatkakäyttöön. 

    Suo­ma­laiseen elämän­ta­paan kuu­lu­va kakkosasun­to — kesämök­ki, jon­ka varuste­ta­soa nos­te­taan talvi­a­sut­tavak­si yhä laa­jem­min — on autosi­don­naista elämän­ta­paa ruokki­va. Tilas­to­jen mukaan pääkaupunkiseu­tu­laiset ovat kesämökkeilyssäkin muu­ta maa­ta laimeampia, mut­ta hul­vat­tomat jonot ulos­menoteille saadaan kesävi­ikon­va­i­hteina aikaan.

  65. Osmo Soin­in­vaara:
    Syltty
    Mut­ta se auto­han oli joka tapauk­ses­sa välttämätön. 

    Jos on pakko ostaa auto työn takia, niin ei sit­ten ole kyl­lä enää mitään järkeä asua keskus­tas­sa kos­ka joutuu pulit­ta­maan mm. park­keer­aamis­es­ta -> muut­to lähiöön. 

    Näin min­ulle kävi, ei ollut mitään järkeä mak­saa kallista keskus­tavuokraa siitä että palve­lut on lähel­lä ettei tarvitse liikkua mihinkään ja kuitenkin samaan aikaan mak­saa kalli­isti autos­ta, että pääsee liikku­maan nopeasti ja kauas. 

    Niin­pä pakko ostaa auto työn takia johtaa hel­posti muut­tamiseen pois keskus­tas­ta. Sit­ten Ode pääsee sanomaan että sul­la on jokat­a­pauk­ses­sa auto. No niin on, kun asum­isalueen val­in­taan vaikut­taa mm juurikin se, onko autoa vai ei.

  66. Sep­po Vep­säläi­nen:
    Joukkoli­ikenne toimii hyvin ja polkupyörän käyt­tö tulee myös vuosi vuodelta ihan oikeak­si liikku­mis­vai­h­toe­hdok­si muillekin kuin nuorille. 

    Kato­taan kun lumet sataa, kuin­ka hyvin filaroin­ti työ­matkoille taas sopii; “Tuun töi­hin heti kun väylät on aurattu”(=ensi viikolla).

  67. toke: Kato­taan kun lumet sataa, kuin­ka hyvin filaroin­ti työ­matkoille taas sopii; “Tuun töi­hin heti kun väylät on aurattu”(=ensi viikolla).

    Hyvin mon­et kaupunki­laiset kulke­vat jous­tavasti tilanteen mukaan kulku­vä­li­neen­sä valiten. Pyöräi­ly­il­mo­ja riit­tää keväisin, kesäisin ja syksy­isin joka viikolle. Tun­nen monia keskus­tas­sa työssä kävi­jöitä, jot­ka tal­vivi­ikkoina kulke­vat joukkoli­iken­teel­lä ja muul­loin val­taosin pyöräl­lä. Yhä use­ampi kul­kee pyöräl­lä läh­es joka päivä.

    Takana ovat ajat, jol­loin Hesari kir­joit­ti päivit­täin Töölössä töi­hin pyöräilevästä kirkko­her­ra Lau­nikses­ta omi­tuise­na ilmiönä. Nyt näkee kes­ki-ikäisiä ja ikään­tyneitä pil­vin pimein pyöräteil­lä ruuhka-aikoinakin.

    Pyörä ja juna ovat kavere­i­ta. Asemil­la on sato­ja pyöriä pysäköi­ty­inä, kun niitä on käytet­ty liityn­tä­matkaan. Liityn­täpysäköin­ti­ti­lat tulisikin vara­ta voit­top­uolis­es­ti polkupyörille.

  68. Oulus­sa aurataan hyvin lumet pois ja pyöräti­et ovat hyvässä kunnossa.

    Tuos­ta huoli­mat­ta Oulun seudun kasvu ja asumisen huokeus perus­tu­vat kehyskun­ti­in, mot­tori­tiehen ja peltomarketteihin.

  69. Osmo Soin­in­vaara:
    Oulus­sa pyöräil­lään paljon kesät talvet.

    Ketkä pyöräilevät kuin­ka paljon? Miten Oulun ilmas­to poikkeaa Helsin­gin ilmas­tost? (esim. luem­tu­lon suh­teen) Ja Oulu on tasaista, jos oikein muis­tan, tosin kuin Helsinginniemi…

  70. Oulus­sa pyöräi­ly onnis­tuu talvel­la eri­tyis­es­ti sik­si, että väylät aurataan. Ja ne väylät aurataan sik­si, että niitä käyt­tää niin moni, ettei niitä voi­da jät­tää auraa­mat­ta, tai tulee palautet­ta ja ruuhkia (jos pyöräteitä ei aura­ta -> pyörät siir­tyvät autoväylille). Lisäk­si tääl­lä on talvi sen ver­ran pitkä, että mon­et rat­si­vat sijoit­taa talvirenkaisi­in ja kaupunki/alihankkijat aurauskalustoon.

    Oulus­sa pyörätiev­erkos­to on hyvä keskus­tan ulkop­uolelle, ja keskus­ta on pieni. Lisäk­si tasamaal­la eten­e­m­i­nen on help­poa myös huonoil­la pyöril­lä, jopa talvel­la ja huonol­la kelillä.

    Toinen syy pyöräi­lyn suo­sioon on että Oulus­sa ei ole julk­ista liiken­net­tä samas­sa merk­i­tyk­sessä kuin Helsingis­sä. Asia joku taisi tutkia, ja tulos oli että ruuh­ka-aikaan Oulus­sa on muu­tamia pysäkke­jä, joiden läheisyy­dessä palve­lu­ta­so ei ole surkea (oma tulkintani).

  71. Sep­po Vep­säläi­nen:
    Pyörä ja juna ovat kavere­i­ta. Asemil­la on sato­ja pyöriä pysäköi­ty­inä, kun niitä on käytet­ty liityn­tä­matkaan. Liityn­täpysäköin­ti­ti­lat tulisikin vara­ta voit­top­uolis­es­ti polkupyörille. 

    Pait­si sil­loin kun pyörä pitäis saa­da junaan, kos­ka jom­mas­sa kum­mas­sa päässä juna­matkaa julki­nen toimii liian hitaasti ja kävellen menee liikaa aikaa.

    1. Ams­ter­damiss­sa, jos­sa pyörä — juna — pyörä matkus­tamista har­joite­taan hyvin paljon, ihmisil­lä on kak­si pyörää. Päärautatiease­mal­la on kolmik­er­roksi­nen parkki­ta­lo fil­lareille. Siinä oli tuhan­sia pyöriä.

  72. toke: Pait­si sil­loin kun pyörä pitäis saa­da junaan, kos­ka jom­mas­sa kum­mas­sa päässä juna­matkaa julki­nen toimii liian hitaasti ja kävellen menee liikaa aikaa.

    Kaupunkipyörä on tulos­sa, ei pien­imuo­toise­na kokeilu­na vaan suuriskaalaise­na kaupunkili­iken­teen perus­muo­tona. Main­os­tu­lopo­h­ja ei kauaa pysty laa­jen­tamista rahoit­ta­maan, mut­ta kun kult­tuurikyn­nys on ylitet­ty, rahoi­tus ei ole ongelma. 

    Mm näin tuo­hon ongel­maan saadaan apua. Asemien perus­varus­tuk­se­na on jatkos­sa korkeata­soinen pyörä­park­ki, joka osit­tain toimii kaupunkipyöräkonseptilla. 

    Nyt olisi syytä kat­sel­la niille hyvät paikat ja jär­jestää kan­sain­vä­li­nen suun­nit­teluk­il­pailu perus­mall­ien löytämiseksi.

  73. Osmo Soin­in­vaara:
    Ams­ter­damiss­sa, jos­sa pyörä – juna – pyörä matkus­tamista har­joite­taan hyvin paljon, ihmisil­lä on kak­si pyörää. Päärautatiease­mal­la on kolmik­er­roksi­nen parkki­ta­lo fil­lareille. Siinä oli tuhan­sia pyöriä.

    Täs olis tosi paljon tosi hyvää ideaa, jos toteutetaan hyvin ja yhdis­tetään kaupunkipyöräkonseptiin.
    Uskoisin mon­en hylkivän autoilua jo pelkän ben­san hin­nan takia, jos vaan vai­h­toe­hto olisi olemassa.
    Eli lukit­tavia fil­lar­i­laatikoi­ta rautatiease­malle alku­un vaik­ka tuhat ja saman ver­ran kaupunkifillareita.
    Fil­lar­i­laatikolle sit­ten päivävuokra, joka laskute­taan vaik­ka sil­lä viro­laisel­la henkilöko­r­tilla, joka toimii sähköisenä henkilöl­lisyytenä noin 30 tärkeim­mässä pivit­täisessä tilanteessa.
    (Niin ja samal­la vois tiet­ty niiltä ostaa suo­raan sen sähköisen poti­lasti­eto­jär­jestelmönkin koko Suomeen. Säästöä tulis var­maan yli 90%..).

  74. toke: Eli lukit­tavia fil­lar­i­laatikoi­ta rautatiease­malle alku­un vaik­ka tuhat ja saman ver­ran kaupunkifillareita

    Mon­tako lukit­tavaa fil­lar­i­laatikkoa muuten menee yhdelle auton parkkipaikalle? Kuusi? Täl­löin­hän yhden fil­lar­i­laatikon hin­ta huitelee haas­tavam­mil­la seuduil­la lähempänä kym­men­tä­tuhat­ta euroa, jos pysäköin­tikeskustelua on uskomi­nen. Vähin­tään se on viisi tonnia. 

    Myy­däänkö nuo laatikot rautatiease­mal­la osakkeina? Ei hul­lumpi idea, jos tuo hin­ta niistä saadaan.

  75. toke: Eli lukit­tavia fil­lar­i­laatikoi­ta rautatiease­malle alku­un vaik­ka tuhat ja saman ver­ran kaupunkifillareita.
    Fil­lar­i­laatikolle sit­ten päivävuokra, joka laskute­taan vaik­ka sil­lä viro­laisel­la henkilöko­r­tilla, joka toimii sähköisenä
    henkilöl­lisyytenä noin 30 tärkeim­mässä pivit­täisessä tilanteessa.

    Fil­lar­i­laatikon päivävuokra voidaan hoitaa matkako­r­tillakin. Malmön kaupun­ki jär­jesti arkkite­htik­il­pailun fil­lar­i­parkeista ja sai tosi hyviä ehdo­tuk­sia. Yksi oli mm torni­park­ki, jos­sa pyörä työn­netään laatikkoon ja laatikko kiipeää sit­ten koloon­sa tor­nissa. Autoille­han on saman­tyyp­pisiä toteutet­tu ahtaisi­in tiloi­hin. Kun tulet nouta­maan fil­lar­isi, voit kän­nykäl­lä kut­sua sen alas jo läh­estyessäsi tornia.

  76. Sep­po Vep­säläi­nen: Nyt olisi syytä kat­sel­la niille hyvät paikat ja jär­jestää kan­sain­vä­li­nen suun­nit­teluk­il­pailu perus­mall­ien löytämiseksi.

    Mik­si kek­siä pyörää uud­estaan kun Vélib’ on jo tuotannossa ?

    Suomen ilmas­tossa korkeata­soinen pyörä­park­ki tarkoit­taa sisätilo­ja ja suju­vu­ut­ta eli autoilu­ta­son käyt­tö­mukavu­ut­ta. Kum­mallisuuk­sia kuten Baanan inte­groimat­to­muus Pis­ara-ase­maan ei juurikaan tarvi­ta lisää.

  77. Hol­lan­ti­laistyyp­pisiä pyörä­parkke­ja jos rak­en­taisi, niin yhden autopaikan tilalle mah­tu­isi 15 — 20 pyörää, lisäk­si pyörien kul­je­tus paikoituk­seen vaatisi huo­mat­tasti vähem­män tilaa.

    Ei niiden tietenkään kan­na­ta olla yksit­täisiä koppe­ja jos­sain, vaan sil­lä muu­ta­man tuhan­nen pyörän parkil­la on var­ti­ja ja kam­er­avalvon­ta. Tulee paljon halvem­mak­si koska:

    1. paikko­jen rak­en­t­a­mi­nen on halvempaa
    2. niitä paikko­ja mah­tuu enemmän.
    3. niitä koppe­ja jos ei kukaan vah­di, niin mik­si ihmeessä ne varkaat ei mur­taus­tu­isi niihin?

    Mah­dolli­nen bonus on että voit vain jät­tää pyörän, eikä tarvi huole­htia sitä edes lukkoon, kun henkilökun­ta hoitaa sen. Henkilökun­ta myös vai­h­taa huonon renkaan tai säätää vai­h­teet, jos sel­l­aiseen on tarvet­ta. (mak­sua vas­taan tietysti.)

    (lukit­ta­vat kopit voisi­vat toimia jos­sain pie­nil­lä asemil­la kaukana keskus­tas­ta, jos­sa maa ei ole aivan niin kallista eikä paikko­ja tarvisi niin paljoa.)

    Hol­lan­nis­sa osa noista pyörä­parkeista on yhteiskunnnan tukemia, eli ilmaisia, osas­sa pitää maksaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.