Valiokuntavastaavat tekivät budjetin

Eduskun­nas­sa on ikimuis­toista ajoista ollut tapana, että eduskun­ta lisää joitain sopi­vak­si kat­so­mi­aan meno­ja hal­li­tuk­sen bud­jet­tiesi­tyk­seen. Vuo­teen 1992 nou­datet­ti­in käytän­töä, että jokaisel­la kansane­dus­ta­jal­la oli pieni kiin­tiö esit­tää rahaa johonkin hyvään tarkoituk­seen, esimerkik­si jollekin jär­jestölle. Joul­u­lah­jara­hoista luovut­ti­in, kun ei laman olois­sa enää kehdat­tu. Nyt hal­li­tus­puolueet sopi­vat keskenään menon­lisäyk­sistä, joiden enim­mäis­määrän hal­li­tus on lyönyt kiin­ni. Tänä vuon­na tuo enim­mäis­määrä oli 50 miljoon­aa euroa, jos­ta yhdek­sän miljoon­aa oli ennal­ta sidot­tu sotavet­er­aaneille. Ihan sym­pa­at­ti­nen ele, mut­ta ehkä 30 vuot­ta myöhässä. Jat­ka lukemista “Valiokun­tavas­taa­vat tekivät budjetin”

Pitäisikö suomalaisiin korkeakouluihin luoda lyhyttutkinnot?

Vas­tauk­seni HS-raadin kysymykseen

1) Kyl­lä

Asia on ainakin harkin­nan arvoinen. Nytkin on lyhy­itä tutk­in­to­ja, mut­ta ne ovat korkeak­oulu­jen ulkop­uolel­la eril­li­sis­sä oppi­laitok­sis­sa, jol­loin opiske­li­jan on tiedet­tävä aloit­taes­saan, mik­si aikoo isona. Yliopis­toon tulee paljon opiske­li­joi­ta, joille opin­to­jen kulues­sa selviää, ettei tieteel­liseen osaamiseen tähtäävä tutk­in­to graduineen ole hei­dän jut­tun­sa. Var­maankin korkeak­oulu­jen ulkop­uolisi­in oppi­laitok­si­in pää­tyneistä moni vai­h­taisi kun­ni­an­hi­moi­sem­pi­in opin­toi­hin, jos se vain olisi mah­dol­lista. Voitaisi­in hyvin tehdä niin, että korkeak­oului­hin otet­taisi sisään enem­män opiske­li­joi­ta, mut­ta heistä osa pää­ty­isi suorit­ta­maan lyhyem­män, suo­raan työelämään tähtäävän tutkin­non, jos­sa kuitenkin pääosa opin­to­suorituk­sista olisi samo­ja kuin mais­terin tutk­in­toon tähtäävil­lä. Jat­ka lukemista “Pitäisikö suo­ma­laisi­in korkeak­oului­hin luo­da lyhyttutkinnot?”

Helsingin seudun voisi suunnitella myös aivan toisin

Vai­h­toe­htona Helsin­gin pääkeskuk­sen voimakkaalle tiivistämiselle olisi tiivi­iden tytärkaupunkien verkos­to, joka olisi yhdis­tet­ty nopeal­la raideli­iken­teel­lä. Täl­laisia tytärkaupunke­ja meil­lä onkin. Ker­a­va, Jär­ven­pää ja Hyvinkää nyt esimerkik­si. Täl­laises­sa vai­h­toe­hdos­sa moni olisi töis­sä siinä omas­sa pikkukaupungis­saan, siel­lä oli­si­vat koulut ja kau­pat eikä omas­ta kaupungista tarvit­sisi vält­tämät­tä pois­tua lainkaan. Keskimääräi­nen liiken­netarve vähenisi ja mat­ka-ajan lyheni­sivät. Nyky­istä paljon use­ampi selviäisi päivit­täin kävellen tai fil­lar­il­la niin kuin selviää, jos asuu Mikke­lis­sä ruu­tukaa­va-alueel­la. Helsingis­säkin voisi jät­tää asukkaille tärkeitä aluei­ta rauhaan.

Ollak­seen tytärkaupun­ki eikä nukku­malähiö, asukkai­ta pitäisi olla vähin­tään 50 000 Hyvinkään tapaan melko tiivi­isti ase­man ympäril­lä. Jot­ta asu­tus keskit­ty­isi asemien lähelle ja keskusten väli­nen liikenne sujuisi raiteil­la, autol­la liikku­misen olisi olta­va riit­tävän kallista ja/tai hidas­ta. Jos auto on edullisin tapa liikkua, ei syn­ny tytärkaupunke­ja vaan tasaista omako­ti­mat­toa moot­toritei­den välis­sä. Loh­ja on myös kelpo kaupun­ki, mut­ta ei rataa. Jat­ka lukemista “Helsin­gin seudun voisi suun­nitel­la myös aivan toisin”

Kilometrikorvaus

Eduskun­ta päät­ti tänään kilo­metriko­r­vausten verova­paud­es­ta hal­li­tus­puoluei­den äänin oppo­si­tio­ta vas­taan. Vero­jaos­to johon kuu­lun, käsit­teli asi­aa pitkään ja yrit­ti löytää turhaan vai­h­toe­htoisia malle­ja. Mikä kilo­metriko­r­vausten lasken­ta­pe­rusteis­sa muuttuu?

 Kor­vausten takana on laskel­ma autoilun aiheut­tamista kaik­ista kus­tan­nuk­sista, jot­ka on jaet­tu kiin­teisi­in kului­hin  (euroa/vuosi) ja muut­tuvi­in (euroa/km). Laskel­man poh­jana on ole­tus, että autol­la aje­taan 15 000 km/vuosi, jol­loin nuo kiin­teät kus­tan­nuk­set on jaet­tu 15 000 kilo­metrille. Tästä on tul­lut kiin­tei­den kus­tan­nusten kilo­metri­hin­ta joka on lisät­ty muut­tuvien kus­tan­nusten kilo­metri­hin­taan ja näin on saatu kilo­metrikus­tan­nuk­sek­si 0,45 €/km. Jat­ka lukemista “Kilo­metriko­r­vaus”

Kaupunkisuunnittelulautakunta 27.11.2012

Viik­in­ran­nan kaava

Lasse Män­nistö esit­ti, että 25 000 ker­rosneliömetrin ver­ran asun­toraken­nusalaa rajat­taisi­in kaa­van ulkop­uolelle, jot­ta yri­tyk­siä ei häädet­täisi ja minä esitin, että 35 000 ker­rosneliömetrin ver­ran asun­torak­en­tamista lisät­täisi­in. Lassen esi­tys voit­ti ensin min­un esi­tyk­seni 7–2 ja sit­ten Lassen esi­tys esit­telijän 6–3. Siinä meni 1500 asukkaan asunnot.

Mal­mi, Tulivuoren­tien kaava

Asia läpi yksimielis­es­ti. Keskuste­limme seu­raavien kaavo­jen (on tulos­sa, Jok­eri 2) toteut­tamis­es­ta. Tiivistä ja mata­laa, min­un mielestäni. Tääl­lä ei kuulem­ma ole town­house ‑rak­en­tamiselle kysyn­tää, kos­ka asun­noista tulee liian iso­ja ihmis­ten kukkarolle. Jat­ka lukemista “Kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­ta 27.11.2012”

Mikä panee saksalaiset säästämään Euroopan kriisiin?

Sak­san yli­jäämät aiheut­ta­vat oli­ivi­maid­en ali­jäämät tai päinvastoin.

Kos­ka on yhteis­val­u­ut­ta, Sak­san yli­jäämät – ovat ne peräisin kau­pas­ta minkä maan kanssa hyvän­sä – aiheut­ta­vat muiden euro­maid­en ali­jäämät. Mekanis­mi menee val­u­ut­takurssin kaut­ta. Kos­ka euro kel­luu, sil­lä ei voi olla kovin suur­ta yli- tai ali­jäämää. Keskus­pank­ki voisi manip­u­loi­da kurssia (Kiina, Sveit­si) mut­ta sak­salais­ten mukaan keskus­pankil­la ei saa olla mui­ta tehtäviä kuin hin­tavakau­den ylläpi­to eikä EKP sik­si manip­u­loi kurssia. Jos euroa käytetään reser­vival­u­ut­tana, se näkyy euroalueen ali­jäämänä. Jat­ka lukemista “Mikä panee sak­salaiset säästämään Euroopan kriisiin?”

Mitä on edessä

Kasvua vai kehi­tys­tä osa 7/7

Kulu­tus­ta­so ei parane enää kuin laadullis­es­ti, kos­ka suuria painei­ta määräl­lisen kulu­tuk­sen lisäämisek­si ei ole ja kos­ka luon­non­va­ro­ja jaka­maan ilmaan­tuu vuosit­tain kym­meniä miljoo­nia köy­hyy­destä vau­rauteen nou­se­via. Kasvun mit­taami­nen on vaikea­ta, tai oikeas­t­aan mielivaltaista.

Työai­ka lyhe­nee meil­lä län­sieu­roop­palaisek­si samoista syistä, mik­si se on lyhen­tynyt Län­si-Euroopas­sa. Osa-aikatyön tekemis­es­tä tulee tehdä työt­tömyy­teen ver­rat­tuna houkut­tel­e­vam­paa, jot­ta saisimme esimerkik­si yksi­huolta­jia työelämään. Lep­pois­t­a­mi­nen läh­tee kansan­taloudel­lis­es­ti väärästä päästä, kun hyvä­tu­loiset, per­i­jä­sukupolvien edus­ta­jat huo­maa­vat pää­sevän­sä ihan mukanaan kulu­tus­ta­soon nelipäiväisen työvi­ikon puit­teis­sa. Jat­ka lukemista “Mitä on edessä”

Kaupunkisuunnittelulautakunnan esityslista 27.11.2012

Asun­to­ja Tuo­marinkylän kar­tanon pelloille?

Tämä ei ole listal­la, mut­ta toivoisin siitä ker­rot­ta­van lau­takun­nalle. Kaupung­in­hal­li­tuk­ses­sa on esil­lä Tuo­marinkylän kar­tanon kaa­va, jos­ta apu­laiskaupung­in­jo­hta­ja Pent­tilä esit­tää rajat­tavak­si ulos 33 hehtaaria pel­toa osoitet­tavak­si asun­to­tuotan­toon tuhan­nelle asun­nolle. Olisi kohtu­ullista, että asi­as­ta ker­rot­taisi­in myös lau­takun­nalle ilmoi­tusasioiden yhtey­dessä, kos­ka kaupung­in­hal­li­tuk­sen jäsenet kysyvät kuitenkin lau­takun­nan jäse­niltä asi­as­ta. Jat­ka lukemista “Kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­nan esi­tys­lista 27.11.2012”

Pohjoismaisen mallin haasteet

Kasvua vai kehi­tys­tä Osa 6/7

Sosi­aalidemokraat­ti­nen unel­ma hyv­in­voivas­ta työväen­lu­okas­ta alkaa muren­tua, kun paperite­htaiden, autote­htaiden ja val­ti­ol­lis­ten lentoy­htiöi­den työväe­nar­is­tokra­tia menet­tää otet­taan. Teol­lisu­udessa on edelleen kova­palkkaista väkeä, mut­ta he eivät ole SAK:n jäseniä vaan akavalaisia, useim­mat diplo­mi-insinööre­jä. Valmis­t­a­mi­nen joko automa­ti­soituu tai siir­tyy halvem­man työvoiman mai­hin. Uusien tuot­tei­den ja tuotan­tomenetelmien kehit­tämi­nen työl­listää ihan eri joukkoa. Jat­ka lukemista “Pohjo­is­maisen mallin haasteet”