Asuntoja Tuomarinkylän kartanon pelloille?
Tämä ei ole listalla, mutta toivoisin siitä kerrottavan lautakunnalle. Kaupunginhallituksessa on esillä Tuomarinkylän kartanon kaava, josta apulaiskaupunginjohtaja Penttilä esittää rajattavaksi ulos 33 hehtaaria peltoa osoitettavaksi asuntotuotantoon tuhannelle asunnolle. Olisi kohtuullista, että asiasta kerrottaisiin myös lautakunnalle ilmoitusasioiden yhteydessä, koska kaupunginhallituksen jäsenet kysyvät kuitenkin lautakunnan jäseniltä asiasta.
Minulla noiden peltojen rakentaminen ei olisi listalla ihan päällimmäisenä. Tämä on joka tapauksessa sitä autokaupunkia, jossa joukkoliikenteen palvelutaso on kehnoa. Keskittäisin rakentamista enemmän Kehä I:n sisäpuolelle. Tuolla Viikinrannassa erimielisyytemme ovat samaa suuruusluokkaa mutta siis niin päin, että vihreät haluavat enemmän asuntoja. Jos Penttilän esittämä alue otetaan asuntotuotantoon, asuntoja edes pitäisi mahtua selvästi enemmän. Vanhaa Tuusulantietä voisi myös siirtää moottoritien kylkeen.
Tiedoksi kaikille lehtimiehille, jotka huomisaamuna soittavat ja haluavat kantaa Penttilän esitykseen. Ennen kuin sanon oman kantani, haluat toki tietää, mitä esitetään.
Viikinrannan asemakaavan muutosluonnos
(Pöydältä)
Esitän palautettavaksi siten, että asuntoja alueelle saadaan selvästi enemmän.
Malmin Tullivuorentien eteläisen alueen asemakaava
(Pöydältä)
Tämä nyt varmaankin pitää päästää eteenpäin, mutta vähän ihmetyttää, kannattaako tuonne rakentaa kerrostaloja, kun pysäköinnin takia tehokkuus ei juuri lisäänny pientaloihin verrattuna.
Jätkäsaaren tornihotelli
(Pöydältä)
Aion äänestää tässä tyhjää, koska oikea paikka hankkeen tarpeellisuuden arviointiin on kaupunginhallitus. Kaupunkikuva oli parempi ilman tätä hotellia.
Kuninkaantammen etelärinteen kaava
Isot periaatteelliset kysymykset ratkaistiin jo alueen keskustan kaavassa. Tänne on tarkoitus polkaista viiden tuhannen asukkaan asuinalue, moderni lähiö.
Kaava määrää rakennusmateriaaliksi puun. Rakennusteollisuus on arvostellut sitä voimakkaasti. Heidän mielestään ei ole perusteluta määrätä rakennuksen runkoa rakennettavaksi puusta. Puun ja betonin yhdistelemisellä saadaan sen mukaan paras tulos. Esittelijä perustelee puuta ilmastopolitiikalla. Jos murskaava vastaväitettä ei ilmaannu, olen esittelijän kannalla.
Maunulassa maltillinen tiivistyskaava
Yhteiskoulu saa laajentua 2000 kerrosneliöllä. Uutta asuntoalaa tulee 5800 kerrosneliötä eli runsaat sata asukasta.
Tässä voi olla jotain uutta: ”Kaavatyön aikana on neuvoteltu yksityisen toimijan kanssa, joka olisi kiinnostunut toteuttamaan tontille Kehittyvä kerrostalo-hankkeena uudenlaisen kerrospihataloratkaisun, jossa yhdessä kerroksessa on kaksi isoa perheasuntoa isoine terasseineen.”
Vuosaaren Meri-Rastilan osayleiskaavaehdotus
Se on täällä taas. Alueesta ei tehdä autotonta, vaikka tuosta havainnekuvasta voisi niin luulla.
Vihreät vastustavat tätä hanketta. On toki järkevää sijoittaa asuntoja lähelle metroasemaa. Asukkailta on kuitenkin tullut mielenkiintoinen vastaehdotus: tiivistetään olemassa olevaa, hyvin väljää kerrostaloaluetta ja jätetään puisto koskematta. Näin saadaan yhtä paljon rakennusalaa. En kertakaikkisesti ymmärrä, miksi asukkaiden tarkoikseen ei tartuta – tai edes tutkita, ovatko asukkaat tosiasiassa sen takana. Aika vaikea on puiston tuhoamista perustella senkään takia, että huomattava määrä maata metroaseman vieressä on uhrattu asuntovaunujen säilytykseen. Niissähän on pyörät.
Virasto torjuu asukkaiden esityksen sillä perusteella, ettei vuokra-asuntojen lomaan saada toteutetuksi omistusasuntoja ja että pysäköinti tulee tiiviissä kaavassa liian kalliiksi. Tämän voisi siis vääntää niinkin, että Meri-Rastilan rantapuisto uhrataan pysäköinnille.
Virasto myös esittää nerokkaan idean: toteutetaan molemmat! Näin ei voi tehdä. Jos asukkaat tarjoutuvat hyväksymään pienemmän pahan, tätä ei voi palkita sillä, että saatte hyväksyä sekä pienemmän, että isomman pahan. Tällainen menettely muistettaisiin pitkään, eikä mitään vastaantuloja ei jatkossa tulisi.
Kannattaa muistaa, miten Meri-Rastilan alueesta tuli niin vuokra-asuntovaltainen. Demarit halusivat aikanaan rakentaa koko Vuosaareen 60 prosenttia sosiaalista asuntotuotantoa. Vihreät tekivät kokoomuksen kanssa sopimuksen, että tätä prosenttia alennetaan ja vastaava määrä vuokra-asuntoja ostetaan vanhasta kannasta. (Tästä alkoi Helsingin asuntohankinta Oy:n nousu.) Sitten tuli 90-luvun lama. Kokoomuksen johtama kiinteistölautakunta ajatteli enemmän rakennusyhtiöiden menestystä kuin sosiaalista tasapainoa, ja muutti melkein kaikki omistusasuntotontit Vuosaaressa sosiaalisen asuntotuotannon tonteiksi.
Hienoa jos Viikinrannan kaava saataisiin palautettua.
En muista ehdottiko joku tätä jo edellisen esityslistan kommenteissa, mutta voitaisiinko pienteollisuustonttien ongelman ratkaista tarjoamalla tontinvuokraajille lunastusoikeutta?
Alue kaavoitettaisiin asuintonteiksi ja nykyiset tontinvuokraajat saisivat lunastaa tontit marginaalisesti markkina-arvoa edullisemmin. Voisivat sitten itse harkita kannattaako tontille tehdä asuintalo vai pitää nykyinen 2-kerroksinen teollisuusrakennus paikoillaan. Ne jotka eivät lunastusoikeutta käyttäisi, irtisanottaisiin.
Rakennetaan pientalomattoa pelloille autojen varaan, koskematonta metsää tuhotaan turhaan nukkumalähiön takia, yksi korkea talo tuhoaa kaupunkikuvaa, mutta neliökilometreittäin saa rakentaa betonilähiötä vanhan kantakaupungin jatkeeksi, ja kukaan ei sano arkkitehtuurista mitään.
Mitähän jos KSV luovuttaisi kaupunki-osan nimestään? Inno-Suomi varmaan innovoi sille paremman nimen. Miksi Penttilä ei sano motareiden bulevardisoimisesta mitään, vaan jatkaa kaupungin levittämistä? Onko edes kysytty? Vihreillä vaaliteemohin nähden paljon tehtävää, kun tämä menee näin vikasuuntaan.
Tehkää betonilähiöiden sijaan pikkuporvarillisia kerrostaloja, niin pikkuporvarit jättävät pellot rauhaan. Miksi Kalasataman alkukorttelit ovat laadultaan heikompia, kuin se tiilitalokortteli, jossa KSV sijaitsee? Miksi vuoden 1930 tienoilla valtuusto ja suunnittelijat saivat aikaan niin paljon parempaa? Miksi firmat vie ja valtuutetut vikisee?
Onnistunut kaavoitus on eduksi sekä yksittäiselle asuinalueelle että koko kaupungille. Meri-Rastilassa toimiva pitkän tähtäimen ratkaisu säästäisi ulkoilupuiston, joka on alueen keskeisin paikka, ja suuntaisi lisärakentamisen seutua eheyttävällä tavalla toisin.
Muutama perustelu seuraavassa:
1) Metsä tukee monin tavoin asukkaiden terveyttä ja hyvinvointia. Lisäksi läheinen virkistysalue pitää yllä asukkaiden terveyttä tavalla, joka ennaltaehkäisee eriarvoistumista.
2) Tieto lähiluonnon merkityksestä ihmisten hyvinvoinnille kasvaa ja ilmaston
lämpeneminen korostaa viheralueiden painoarvoa.
3) Toimiva ratkaisu koko Helsingille olisi tiiviin kaupungin ja sen lomassa kulkevan viherverkoston yhdistelmä.
4) Pitkällä tähtäimellä metsä torjuu ilmastonmuutosta ja sen haittoja, kuten tulvia.
Laajemmassa kuvassa Helsinkiin tarvitaan uudenlainen joukkoliikenneratkaisu, joka
helpottaa kulkemista eri suuntiin pääkaupunkiseudulla. Itä-Helsingin kannalta uusien
liikenneratkaisujen tarvetta korostaa myös metron kapasiteetin rajallisuus, kun siirrytään lyhyisiin juniin ja asumista tulee radanvarteen paljon lisää.
Jokeri 2 varrella Tuomarinkylässä luontevin rakennuspaikka on Vanhan Tuusulantien länsipuolella oleva melumetsä, kun Tuusulanväylä joka tapauksessa katkaisee Keskuspuiston siinä. Silloin kun Jokeri 2 suunniteltiin, esitettiin myös ajatus että sen ja Vanhan Tuusulantien voisi siirtää Tuusulanväylän viereen ja gryndata sen
tiepohjan sekä metsää. Ei kiinnostanut ketään.
Seuraavaksi paras paikka rakentaa on Vanhan Tuusulantien itäpuoli sanotaan nyt vaikka 50 – 100 metrin syvyydellä, maisemallisesti ja Tuomarinkartanon virkistyskäytön kannalta se on vähemmän tärkeä. Jokeri 2 ajaa vierestä. No siihen päätettiin tehdä Vinttikoirakeskus, pysäköintialueineen.
Sen tulean vinttikoiralandin takana Jokeri 2 katsoen on pellonpätkä nimeltä Uusipelto, joka nyt äkkiseltään on jo Tuomarinkartanon arvokkaan miljöön kannalta ongelmallinen rakennuskohde. Ja siis mahdollisimman kaukana Jokeri 2 pysäkistä. Ja tämä halutaan rakentaa peräti aluetehokkuudella 0,3, eli ei sinne tulisi edes juuri asuntoja.
Voisiko nyt aloittaa vaikka siitä että jokerien varsien tiivistäminen tarkoittaa että rakennetaan kyseisten jokerien varteen?
Tämän blogin teksti kiteyttää hyvin Meri-Rastilan osayleiskaavoitukseen liittyvät kuviot. Kiitokset vihreille asukkaille osoitetusta tuesta. Muistimme kiittää myös vaaleissa, sillä alueemme erottui vaalikartalla vihreän värisenä merkiksi siitä, että Vihreä Liitto oli kunnallisvaalien suosituin puolue Meri-Rastilassa.
Osmon blogiin lisäisin vielä sen verran, että vaikka Meri-Rastilaan 90-luvulla tulikin tavallista enemmän vuokra-asuntoja, 2000-luvulla tänne on rakennettu ja kaavoitettu lähes pelkästään kovan rahan alueita. Nyt rantoja kiertää jo rakennettujen ja vasta kaavoitettujen pientaloalueiden kehä – Ramsinrannat I, II ja III. Näistä tosin Ramsinranta I:nkin rakentaminen on vielä kesken, vaikka alueen piti valmistua vuonna 2005. Jos nykyistä metsäaluettakin vielä nakerrettaisiin, alkaisi paikallinen eriarvoistumisen kehä olla valmiina.
Pro Meri-Rastila on hakenut alueelle osallistavan kaupunkisuunnittelun demokratiahanketta. Hakemuksemme löytyy täältä:
http://pilotti.forumvirium.fi/2012/09/28/osallistavan-kaupunkisuunnittelun-pilottihanke/
Lopuksi siteeraan pätkän Anu Silfverbergin Helsingin Sanomien Nyt-liitteeseen (23.11.2012) kirjoittamasta kolumnista:
”Politisointi ja politikointi ovat saaneet negatiivisen klangin: ne ovat sanoja, joita politiikasta käytetään silloin, kun se koetaan vääränlaiseksi. Mutta eikö politisointi tarkalleen ottaen tarkoita, että tehdään näkyväksi jonkin asian poliittisuus, ja politikointi puolestaan sitä, että tehdään politiikkaa?
Epäpolitisointi sen sijaan on sana, josta voisi enemmän puhua. Se tarkoittaa, että esitetään väistämättöminä asiat, jotka ovat oikeasti valintojen seurausta.”
Todella hyvä kanta Meri-Rastilan kaavaan! Asia on juuri niin kuin Soininvaara kirjoittaa. Siihen ei ole mitään lisättävää.
Nihkeyttä rakentaa Tuomarinkartanon pelloille kummaksun. Eikös juuri pelloille kannattaisi rakentaa, jotta virkistykselle ja luonnolle arvokkaammat metsä- ja ranta-alueet säilyisivät? Tuomarinkartanon laajoille pelloille voisi rakentaa kerrostaloalueen ja tornitaloja. Silti kaupungin asukastavoitetta tulee tarkistaa reippaasti alaspäin, koska muuten siihen eivät mitkään alueet riitä.
LEIRINTÄALUEEN SIIRTÄMINEN SÄÄSTÄISI MERI-RASTILAN RANTAMETSÄN
Rastilan osayleiskaavassa Meri-Rastilan rantametsään on suunniteltu asuinkortteleita 2000 asukkaalle. Alue on korkea kallioharjanne, jossa sijaitsee mm. Litorinameren rantamuodostelma, ns. pirunpelto. Metsässä on asukkaiden ahkerasti käyttämiä ulkoilureittejä ja hiihtolatuja.
Suunnitelmat perustuvat vanhentuneeseen 2002 yleiskaavaan ja tuhoaisivat rantametsän pohjoisosan kallioineen ja rantoineen. Vuosaaren asukkaat vastustavat yksissä tuumin metsän hävittämistä, se olisi myös täysin vastoin ilmastopolitiikan tavoitteita.
Metroaseman ympäristön tiivistäminen on sinänsä perusteltua ja kestävän kehittämisen mukaista, se koskee kaikkia vanhoja asemia Mellunmäestä Kulosaareen. Rastilassa sen voi kuitenkin tehdä kaatamatta montaakaan puuta, suuri osa asuinkortteleista on mahdollista sijoittaa nykyisen asuntovaunualueen paikalle. Rastilan kartano ympäristöineen ja viereinen rantametsä voidaan ja tulee toki säilyttää. Asuntovaunualue on rakennettua aluetta eikä siellä ole luontoarvoja.
Leirintä on mahdollisimman tehotonta maankäyttöä metroaseman vieressä. Alueella on varsinaista toimintaa muutamana kesäkuukautena, suurimman osan vuotta se palvelee asuntovaunujen talvisäilytystä. Leirintäalueen nykysijainti on epätarkoituksenmukainen, alue on jäänyt korkean Rastilankallion korttelin ja raskaasti liikennöidyn Vuotien väliin. Vuosaaren asukkaat eivät itse hyödy aidatusta leirintäalueesta millään tavalla.
Toiminnallisesti ja kaupunkirakenteellisesti asuntovaunualue on joutomaata.
Sesonkiaikaan leirinalueen kapasiteetti on täynnä eikä laajennusmahdollisuutta ole. Sekä kotimainen, että ulkomainen asuntovaunumatkailu tulee lähivuosina lisääntymään voimakkaasti suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle. Leirintäalue joudutaan joka tapauksessa joidenkin vuosien päästä siirtämään väljempiin maisemiin.
Liikuntavirasto saattaa pitää nykyistä sijaintia hyvänä kun kesäturistit pääsevät metrolla keskustaan. Kuitenkin oleellisempaa on tuhannen uuden asukkaan päivittäiset työ- ja asiointimatkat. Paradoksaalisesti juuri metroaseman läheisyys, joka on etu leirintäalueen asiakkaille, on juuri se syy jonka vuoksi se kannattaa siirtää muualle.
Korvaava tontti on löydettävissä esim. Östersundomin liitosalueelta jonne ollaan suunnittelemassa yleiskaavaa. Rannoilla on Natura-alueita mutta sinne on suunniteltu myös venesatamia, uimarantoja ja rantapuistoja, Talosaaressa sijaitsee ratsutila. Näiden yhteydessä on ihanteellinen paikka leirintäalueelle. Liityntäliikenne Itäkeskukseen on helppo järjestää. Sitä paitsi karavaanarit ja perheet liikkuvat yleensä – autolla!
Leirintäalueen nykyinen tontti on kaupungin omistuksessa ja toimintaa hoitaa Liikuntavirasto. Siirto on kaupungin omassa päätösvallassa. Maapohjan tuotolla on mahdollista kattaa uuden leirintäalueen perustamiskustannukset..
Riippuen kerroskorkeuksista KaupSun vaihtoehtosuunnitelmassa on mahdollista sijoittaa 1800-2200 asukasta alle 500 m:n jalankulkuetäisyyden päähän metroasemasta (KSV:n normi on 600 m). Radan pohjoispuolelle, pääasiassa asuntovaunualueelle mahtuu n. 1000 asukasta. Metroradan kupeeseen ehdotetaan 1-2 tornitaloa (n. 16 krs) Rastilan maamerkiksi ja Vuosaaren ”kaupunginportiksi”. Ostoskeskuksen ympäristöä ja Meri-Rastilan kaupunkirakennetta on tiivistetty maltillisesti.
Leirintäalueen siirtäminen olisi ns. WIN-WIN-WIN – ratkaisu, jossa kaikki osapuolet hyötysivät; Meri-Rastilan asukkaat saisivat pitää lähimetsänsä, retkeilijät saisivat paremman laajemman merellinen sijainnin ja tarvittava lisäkerrosala voidaan sijoittaa metroaseman viereen .
Kaikki kolme, leirintäalue, uudet asuinkorttelit ja metsä eivät saman metroaseman viereen mahdu. Jos voi valita uhrataanko metroaseman ympäristön tiivistämiseen asukkaiden lähimetsä Meri-Rastilasta, vai asuntovaunujen parkkipaikka ja muutama lautamökki leirintäalueelta, vastaus pitäisi olla itsestään selvä. Leirintäalueen voi aina siirtää ja perustaa muualle, kerran kaadettua ja rakennettua metsää ei saa koskaan takaisin.
KaupSu –yhdistys / RASTILA – työryhmä, VUOSAARI
PS.
Lehtitietojen mukaan (mm. Helsingin Uutiset 21.11. kts. nettiversio), Kaupunkisuunnitteluvirasto etsii uudelle leirintäalueelle sijaintia Östersundomista. Mahtaako lautakunta olla tästä tietoinen?
Rastilan leirintäalueelta joudutaan sesonkiaikaan jatkuvasti käännyttämään karavaanareita portilta. Kahden erillisen leirintäalueen pyörittäminen ei kuitenkaan ole tarkoituksenmukaista, pelkästään henkilöstökulutkin olisivat kaksinkertaiset. Nykyinenkään alue ei pyöri omillaan, vaan mökkien uusimiset joudutaan rahoittamaan kaupungin budjetista.
Poliitikkojen tulisi ottaa Rastilan kaavoituksessa aloite käsiinsä, Ksv ei siihen näköjään itse pysty. Lautakunnan tulisi ottaa aikalisä, ja selvittää perinpohjin leirintäalueen siirtämisen kustannukset ja hyödyt, ennen kuin kaavoitusta jatketaan.
Ksv ei ole edes pyytänyt Liikuntavirastolta minkäänlaista lausuntoa kaavaprosessin missään vaiheessa.
Vielä noista Tuomarinkartanon pelloista ja tarkemmin sen liikenneratkaisusta. Eikös joukkoliikenne hoituisi kätevästi liityntäliikenteenä Pukinmäen rautatieasemalta?
Vantaanjoen varret tulee kuitenkin jättää rakentamatta samoin kuin peltoja ympäröivät metsäalueet.
Lisää rakennusmaata olisi myös Haltialan kartanon pelloilla – sama pätee myös sinne, että metsät ja Vantaanjoen varsi on jätettävä rauhaan.
Osmon kannanotot Meri-Rastilaa koskien olivat osuvia. Alueella asuvana haluan vielä lisäksi tuoda esille seuraavaa:
Suunnitelmaa rakentaa omistusasuntoja Meri-Rastilan rantametsään on yritetty myydä sillä, että ne vähentäisivät segregaatiota. Kaupunkisuunnitteluviraston suunnitelman mukainen rakentaminen ei kuitenkaan auttaisi asiassa, koska KSV:n suunnitelmassa luotaisiin muusta Meri-Rastilasta erillisinen saareke. Jos segregaatiota haluttaisiin oikeasti torjua, omistusasuntoja tulisi rakentaa vuokratalojen sekaan, ei kauas niistä.
Kaupunkisuunnitteluviraston suunnitelmassa teeskennellään, että siinä on otettu Meri-Rastian metsän luontoarvot huomioon. Siinä on kuitenkin otettu huomioon vain ns. muinaisranta, ei muita luontoalueita. Metsässä on kuitenkin arvokkaita suoalueita ja puroja, joiden ekologiaan vaikuttaisi todella paljon, jos niiden valuma-alueelle rakennettaisiin, mitä KSV:n suunnitelman mukainen rakentaminen merkitsisi. Koko Meri-Rastilan metsän etelään ja länteen viettävä valuma-alue tulisi jättää rauhaan, jotta metsän suoalueet ja purot eivät kuivuisi. Vain aivan Vuotien varteen, sen eteläpuolelle, voitaisiin rakentaa jokin tien suuntainen yksittäinen toimistorakennus meluesteeksi, joka rauhoittaisi Meri-Rastilan metsää Vuotieltä kantautuvalta liikennemelulta. Se parantaisi metsän pohjoisosan arvoa ulkoilualueena.
Itse olen sen kannalla, että Meri-Rastilan ja Rastilan rakentamisessa tulisi yhdistää OurCity-suunnitelma ja ns. Kaupsu-suunnitelma. Rastilan leirintäalueen parkkipaikka tulisi rakentaa sitten, kun leirintäalue on siirretty muuualle. En pidä järkevänä tämänhetkistä tilannetta, että leirintäalue vie kallista ja logistisesti arvokasta maata Rastilan metroaseman läheisyydestä. Yhdistämällä OurCity suunnitelma ja Kaupsu-suunnitelma, Meri-Rastilan täydennysrakentamista voitaisiin hieman keventää, kun osa uusista asunnoista voitaisiin sijoittaa myöhemmin Rastilan leirintäalueen parkkipaikalle. Samalla itse Rastilan kartanoa ja sen välitöntä ympäristöä tulisi kohdella pieteetillä.
Vuosaaressa asuu tällä hetkellä lähes 38 000 asukasta. On nurinkurista, että aluetta koskevissa päätöksissä Vuosaarelaisista mielipiteistä ei ole välitetty.
Maakuntakaavassa Meri-Rastilan metsä on merkitty viheralueeksi. On vähintäänkin erikoista, että kaupunki on kävelemässä maakuntakaavan yli, vaikka rakentamiselle on esitetty vaihtoehtojakin.
Meri-Rastila on mielenkiintoinen kaavoitustesti: Onko mahdollista kehittää kaupunkia uudella tavalla yhdessä asukkaiden ja muiden osallisten kanssa?
Nykyisin Helsinki on jo niin suuri, että kukaan ei voi tuntea kaikkien alueiden erityispiirteitä. Asukkaiden osaaminen kotiseudustaan on hyvä saada enemmän kaupunkisuunnittelun avuksi.
Kaupunkisuunnittelua on mahdollista uudistaa niin, että suuret päälinjat ja paikallistuntemus kohtaavat.
Aiheellisesti on ihmetelty, mitä virkaa koko Jokeri2-liikennehankkeella on, kun reitin varrella on paljon harvaanasuttuja tai asumattomia alueita kuten Paloheinä, Torpparinmäki, Keskuspuisto ja Tuomarinkylän pellot.
Vastaus kysymykseen saatiin kaupunginjohtaja Penttilältä, joka ilmoitti että Paloheinän virkistysalueille pitäisi rakentaa asuntoja, koska tällainen joukkoliikenneväylä tässä nyt sopivasti sattuu kulkemaan.
”Asuntoja Tuomarinkylän kartanon pelloille?
Tämä ei ole listalla, mutta toivoisin siitä kerrottavan lautakunnalle. Kaupunginhallituksessa on esillä Tuomarinkylän kartanon kaava, josta apulaiskaupunginjohtaja Penttilä esittää rajattavaksi ulos 33 hehtaaria peltoa osoitettavaksi asuntotuotantoon tuhannelle asunnolle”
Onhna tämä ”Asuntoja sunnottomille!” jalo aate.
Muistanko väärin? Eikä tuossa muutAma vuosi sitten osa Sipoosta liitetty Helsinkiin juuris en vuoksi,e ttä kaupuni saiis lisää rakennsukeloista maata. Tuomarinkylän pellot ovat yksi maisemalementti. Ehkä juuri sitä väljyyttä, jota tekevät Helsingin houkuttelevaksi.
Niin. Ulkomaalaisvieraittemme sightseeing kohteita ovat ovat mm. Helsingin Pitäjän kirkko, Puu-Käpylä ja Tempelilaukion kirkko.
Markku,
Östersundomiin mahtuu parhaimmillaan vaivaiset 70 000 asukasta, tuskin sitäkään. Puuttuu 330 000. Tämä kohde on kuitenkin mitoitukseltaan pateettinen. Noin pienen asuntomäärän vuoksi ei oikein kannata uhrata noin paljon maata.
Havainnekuvassa, joka on ilmakuvaan tehty, näkyy karmaisevalla tavalla mitä Meri-Rastilan rantametsän rakentamisessa menetettäisiin. Heti sillan pieleen on fantisoitu kolmikulmainen talo. Sen takana näkyy kerrostaloblokkien muodostama kaari, joka sulkisi sisäänsä muinaisrantakivikon. Jos kuvittelee kolmion ja kerrostalokaaren pois, on nykytilanteessa.
Vuosaaren sillan vierestä avautuu Vartiokylänlahden rantaa pitkin mitaten kilometrin pituinen ja puolen kilometrin levyinen metsäalue. Sen luontoarvot on tutkittu ja rikkaiksi havaittu. Sen jälkeen on Ramsinkannas, jonka takana Ramsinniemi. Niemessä on huviloita ja luonnonsuojelualue. Se on siis harvaan rakennettu ja paljolti vihervyöhykettä.
Niemen takana on Ramsinsalmi, sen jälkeen Vartiosaari, sitten Reposalmi, sitten Laajasalo. Kuvassa Ramsinniemi ja Vartiosaari ovat pilven varjossa ja näyttävät saarilta molemmat. Laajasalon asutusta ei näin kaukaa otetussa kuvassa huomaa.
Ramsinniemen rantametsä on siis osa vihervyöhykettä, jonka arvo kasvaa vuosi vuodelta ja vuosikymmen vuosikymmeneltä, koko pääkaupunkiseudun kannalta. Totta kai sen lisäksi mitä se merkitsee lisärakentamisella ahdistetuille vuosaarelaisille jo nyt. Tämä luontokeidas ja ulkoilualue on metromatkan päässä pian Espoosta asti tuleville!
Olisi hyvin lyhytnäköistä uhrata Meri-Rastilan rantametsä horjuvan taloustilanteen ja nykyhetken epävarmojen kasvuennusteiden, kaupungin kvartaalilaskelmien tai suurten rakennuskonglomeraattien ympäristölle välinpitämättömien intressien takia.
Meri-Rastilassa voidaan tutkia vielä kompromissien kompromissi. Sijoitetaan ajateltu lisäkerrosala kolmelle alueelle: yksi osa tiivistäen nykyrakennetta, yksi osa metsän itäreunaan ja yksi osa leirintäalueen asemanpuoleiseen reunaan. Jos tehdään korkeina pistetaloina ja pysäköinti keskitetään yhteen asemanvierilaitokseen, syntyy kohtuullinen lisärakenne.
Tuomarinkylän kartanon tienoville tulisi saada lisä-asutusta. Se on Jokeri 2:n ja tulevan seudullisen säteettäisen runkolinjan leikkauskohdassa. Juttu pitää suunnitella tarkasti niin, että samalla syntyy joukkolikennekaupungille ominaista mijöötä.
Pidän tuota kulmakuntaa potentiaalisena metroaseman paikkana – lentokenttämetro pyyhkäisisi siinä pinnassa kohti Hyrylää. Ajatus ei kuitenkaan – ihmeellistä kyllä – ole saavuttanut laajaa yksimielistä rintamaa rakentaa kestävää kaupunkirakennetta seudun keskeisimmälle vyöhykkeelle. Tätä tulemme vielä katumaan.
Osmo,
Ehdotan kaupunkisuunnittelulautakunnan kokoukseen sellaista päätösehdotusta, että asia palautetaan kaupunkisuunnitteluvirastoon valmisteltavaksi siltä pohjalta, että rantametsä säilytetään ja asia valmistellaan molempien vaihtoehtosuunnitelmien pohjalta uudelleen.
Kyllähän Östersundomiin mahtuu paljon enemmän kuin 70000 jos rakennetaan kaupunkia. Helsinkiläiset haluaa vissiin olla maalaisia vaikka esiintyvät niin kaupunkilaisina.
Hyvä kannanotto Meri-Rastilan länsirantaan liittyen! Kyllä kaupunkisuunnitteluviraston ja päättäjien täytyy olla valmiita aidosti kuulemaan asukkaiden kannanottoja. Vallalla on ikävästi ollut sellainen tendenssi, että suunnittelijat ovat ikäänkuin kiveen hakanneet rakentamissuunnitelmat, eivätkä ole niistä valmiita luopumaan, vaikka järkiperäiset argumentit puoltavat hienon metsäalueen säilyttämistä mm. paljon parjatun Meri-Rastilan imagon kohottajana. Rakennusuhan alla oleva metsä on upeinta, mitä alueella on!
Metroradan ja Retkeilijänkadun välissä on edelleen rakentamattomia toimistotontteja.
Valmiina on yksi ainoa toimistotalo ja senkin vieressä parkkipaikat maantasossa.
Metroaseman vieressä on joissain kuvissa ollut varaus tornille johon kai piti tulla hotelli.
Miksi näitä mahdollisuuksia metroaseman välittömän ympäristön tiivistämiseksi ei käytetä ensin? Suunnitelmat ja kaava on valmiina.
”Virasto torjuu asukkaiden esityksen sillä perusteella, ettei vuokra-asuntojen lomaan saada toteutetuksi omistusasuntoja ja että pysäköinti tulee tiiviissä kaavassa liian kalliiksi. Tämän voisi siis vääntää niinkin, että Meri-Rastilan rantapuisto uhrataan pysäköinnille.”
Parkkipaikkoihin liittyvään kritiikkiin OURCity-arkkitehdeillä (esim. Tristan Hughes) olisi vastaus valmiina. On harmillista, että vaihtoehtoistenkin suunnitelmien esittelyn hoitavat virkamiehet, jolloin ongelmiksi nostetaan asioita, joihin ratkaisu olisi olemassa.
Vuorovaikutusraportti antaa asioista helposti väärän kuvan, koska siinä vastataan kerralla eri tahojen esittämiin kommentteihin. Raportti on luonteeltaan sellainen, että se antaa joka asiassa viimeisen sanan KSV:lle. ”Vuorovaikutus” on siis laitettava lainausmerkkeihin, koska keskustelevuus puuttuu täysin.
Voisitko lyhyesti selostaa, mikä tuo vastaus parkkipaikkoihin on? Vastaus tarvitaan huomenna klo 15.
Muutama päivä sitten tuli taas kierrettyä Malmin lentoasema pyörällä. Yhtään ainutta lentokonetta en koko aikana nähnyt, yksi helikopteri pörräsi lähellä kentän pintaa. Nyt kun Tuomarinkylän kartanon maalaismaisemaa ollaan uhraamassa pientaloille (toistaiseksi onneksi pelkästään moottoritien vierestä), ei voi kuin ihmetellä, miksi ihmeessä meillä pitää olla keskellä pääkaupunkia tällainen valtava asfalttikenttä muutaman päristelijän iloksi?
Jos kenttä rakennetaan vieri viereen pientaloja, vähenee alueen melun määräkin vain entisestään. Liityntäliikenteen Malmin risteysasemalle hoitaa jo tänäkin päivänä sujuvasti bussilinja 76 A/B. Kenttää kiertävä lenkkipolku metsiköineen tulee toki säilyttää, sillä on moninkertaisesti käyttäjiä aidattuun kenttään verrattuna.
Kuninkaantammen runkorakenteisiin peräänkulutit murskaavia vasta-argumenttejä.
Kysyisin vastaavasti mihin perustuu esittelijän kanta siitä että puu on varmasti betonia parempi rakenne koko kiinteistön elinkaaren kannalta.
Betonin merkittävä aines on sementti jonka valmistaminen kieltämättä vaatii energiaa.
Kiinteistön elinkaaren ajalle laskettuna hiilijalanjäljen saa kuitenkin näiden kahden materiaalin välillä laskettua sellaiseksi kuin asiantuntija haluaa. Käyttö ja ylläpito energiankulutuksineen ja korjauksineen tasapainoittaa tilannetta, erot ovat marginaalisia.
Murskaava argumenttini liittyy puurakenteiden tuotatontekniikan vakiintumattomuuteen Suomessa.
Seuraavaksi alkaa älämölö kun urakoitsijoiden tarjouksissa on laskettu riskipelivaraa itselle vieraisiin rakenteisiin liittyvien vastuiden johdosta.
Vakavasti otettavia toimijoita ei ole riittävästi tällaisen asuntomäärän rakentajiksi, joten hinnat nousevat.
Ja artisti maksaa ehdotankin että Helsinki kaavoittaa jatkossa kaikki alueet puurunkoisiksi niin tulisi aito intressi urakoitsijoille kehittää tuotantotekniikkaa.
Pidemmällä tähtäyksellä 2-5 %:n ylihinta investointikustannuksissa betoniin nähden putoaa.
Kun tämä on hanskattu voisitte tehdä linjauksen teräsrunkojen kaavoituksesta niin saadaan sekin ero pienemmäksi. Teräksen kanssa kannattaa olla tarkana ajoituksen suhteen, Kiinan tarpeet heiluttelee maailmanmarkkinahintoja.
Vaivaako KSV:tä laiskuus vai metsälähiötauti, mutta miksi tämä ja Viikinranta on täytetty muutamalla jättimäisellä kerrostalolla inhimillisemmän, pienemmän mittakaavan sijaan. Vai onko kuunnteltu gryndereiden toiveita hieman liian ”herkällä korvalla”.
Blogin pitäjä osaa ehkä kertoa kyseenalaistetaanko lautakunnassa kaavoitettujen tonttien massoitusta vai luotetaanko aina KSV:n osaamiseen/-mattomuuteen? Kaupunkikuvallisesti massoituksella voi olla isokin merkitys.
”Virasto myös esittää nerokkaan idean: toteutetaan molemmat! Näin ei voi tehdä.”
Muistaako Ode nyt ollenkaan niitä seuraavaa 400 000 helsinkiläistä? Ne tulevat tarvitsemaan molemmat. Ja vielä valtavasti lisää. Miksi muuten tiivistäminen ja uusien asuinalueiden rakentaminen metroasemien ympäristöön on vihreää politiikkaa, mutta Meri-Rastilassa sitä onkin alueen Nimbyjen kuuleminen tulevien asukkaiden yli?
KaupSun suunnitelma ei ole kompromissien kompromissi, se ei ole kompromissi ensinkään.
Se on kombinaatio.
Ehdotamme rakennettavaksi Meri-Rastilan rantametsän pohjoispään, joka sijaitsee Vuotien melualueella. Sinne sopii pitkänomainen toimistotalo tai sivukäytäväasuintalo, joka suojaa muuta metsää melulta.
Ksv on sijoittanut sinne kolmionmuotoisen haljenneen pyramidin, liekö Rajajärven sargofagia varten.
Asuntovaunualueelle mahtuu tiiviisiin puoliumpikortteleihin 35 000 k-m2 omistusasuntoja tai sekakortteleita, pysäköinti metron vieressä on tietenkin kellarissa.
Maamerkkitornien pysäköinti samoin, mitään erillistä laitosta ei tarvita. Metron vieressä jo on kammottava monsteri, se pitää peittää.
Meri-Rastilan uudiskortteleiden pysäköinti on ainakin osittain hoidettavissa pysäköintitaloilla, yksi sellainen sopisi Fokkatorin parkkipaikan paikalle.
Kaupsun luonnos ei valitettavasti ole verkossa kuten Ksv:n tai Ourcityn.
Sen voi kuitenkin tilata ”pientä maksua” vastaan osoitteesta ram.ses@hotmail.fi
Se yksikin, Avaran talo on liikaa. Se on tyly esimerkki siitä, mihin Retkeilijänkadun kaavan toteuttaminen johtaisi.
4-6-kerroksiset talot tulisivat suoraan Rastilankallion etelään aukeavien asuntojen parvekesivujen eteen, ne veisivät niiltä näköalat ja auringon.
Retkeilijänkadun tontit tulisi muuttaa 1-2 kerroksisiksi pysäköinti- tai työpaikkatonteiksi.
Retkeilijänkadun kortteleita kerrostalorakentamiseen ei kaivata, jos Rastilan metroaseman ympäristön täydennysrakentamista suunnitellaan KaupSun, Ksv:n ja Ourcityn kombinaation pohjalta.
Jalankulkuetäisyydelle metrolta mahtuisi 2000 asukasta, joka on Ksl:n muinoin asettama tavoite. Mistä luku 2000 sitten juontuu, onkin mielenkiintoinen kysymys?
Metropolix kirjoitti:
”Miksi muuten tiivistäminen ja uusien asuinalueiden rakentaminen metroasemien ympäristöön on vihreää politiikkaa, mutta Meri-Rastilassa sitä onkin alueen Nimbyjen kuuleminen tulevien asukkaiden yli?”
Ai jaha, eli olemassa olevia asukkaita ei tarvitse ottaa Metropolixin mielestä huomioon! Eli vain kuvitellut tulevat asukkaat ovat merkittäviä. Ja nykyiset asukkaatko muka ovat nimbyjä? Luontoalueita voi puolustaa riippumatta siitä, ovatko ne omalla takapihalla. Itsekin herttoniemeläisenä haluan myös, että Meri-Rastilan luonto säilyy. Eli se nimby-käsitteestä – sitä käytetään nykyisin holtittomasti aivan muihin tarkoituksiin kuin mihin se on tarkoitettu – kun ei voida suoraan sanoa, että grynderit haluavat maksimoida voittonsa.
Niin. miksi emme rakentaisi Östersundomiin Helsingin tytärkaupunkia, jossa on myös kerrostaloalue.
Ihan senkin taki, että jossain vaiheessa lasten muutetuua pois haluaakin muuttuaa ok-talosta kerrostaloon.
Kannattanee lisätä, että Tuomarinkylän vinttikoirarata rakennettu 1983 ja tehty talkootyönä.Paikala onkeäsllä usein koitranäyttelyjä ja jutia yleisötpahtumia.
Mietin juuri, sopisiko se moottorien ja vanhan Tuuslantien väälissä olevan metsä, kaiken kaikkiaan ssinä 7 ha rakennsualueeksi. Melu voi olla liian suuri ongelma.
Olen seurannut keskustelua.
Jotenkin vaikutta siltä, että blogille kirjoittavat eivät tunne yhtä Helsingin seudun asukasryhmää: tavallisia prus- tai keskiasteen koulutuksen saaneita kaupunkilaisia, jotka asuvat lähiöissä, ovat päivisin työssä, työn jälkeen käyvät kävelemässä läheisissä metsissä arvostavat sitä, että heidän lähiössään on tietty väljyyden tuntu, vaikka kauppojen tarjonta ei siitä fiinimmästä päästä olisikaan. Eivät juuri käy rafloissa, ja teatterissakin harvemmin (mutta osaavat arvostaa niitä kertoja kun käyvät), kylästelevät, viettävät aikaa lasten tai lastenlasten kanssa, tekevät kotona ruokaa ja käyvät viikonloppuisin mökillä tai Lapinkävijöiden majalla Nuuksiossa.
Kirjoitin jo täällä blogissa, että uskon, ettei asuntojen rakentaminen Helsinkiin helpottaisi Helsingin asuntopulaa. Päinvastoin se voisi jopa pahentaa sitä, kun palvelut ja työpaikat keskittyisivät entistä vahvemmin Helsinkiin.
Jos totuus kuitenkin on se, ettei asuntopulaan auta muu kuin uusien asuntojen teko, niin tässä omaa näkemystäni:
Mummoni asuu Meri-Rastilassa. Hän vastustaa näitä Vuosaaren rakennusprojekteja ja erityisesti Meri-Rastilan uutta osayleiskaavaa. Perus nimby.
Toisaalta kyllä minuakin on aikoinaan vedetty pulkassa noilla Meri-Rastilan ja Vartiokylänlahden välisillä metsillä. 10 vuotta sitten.
Vaikka näissä asioissa järjen pitäisi mennä tunteiden edellä, en silti oikein kannata Meri-Rastilan metsän uhraamista. Soininvaara itse esitti aikaisemmin sitä, että kantakaupungin ohella olisi tytärkaupunkeja yhteydessä toisiinsa raideliikenteellä. Kun nyt vähän itsekin mietin, totesin, että tämä on varmaan ihan kätevä ratkaisu, kun kaupungin pitää olla iso.
Jos Helsinkiä kehitetään tämän periaatteen mukaan, Vuosaari olisi mielestäni hyvä paikka tällaiselle tytärkaupungille. Onko mahdollista muuttaa Vuosaaren keskustaa vieläkin keskustamaisemmaksi? Lisäksi tiivistää kerrostaloaluetta sen ympärilä? Meri-Rastilaan asti ei tarvite koskea.
Vuosaaresta ei saa tytärkaupunkia, koska se on pussinperä eikä sen takia voisi saada työpaikoja. Kerava olisi erinomainen, mutta Keravalla ei ole maata ja Sipoo ja Tuusula taasovat hyvin itsenäisiä kuntia.
Tällä päätöksentekotavalla tytärkaupunkimallion täysin mahdoton. Tästä voisioikeasaan kirjoittaaoman postauksen.
Entä Järvenpäässä Oikoradan varrella olevat laajat pellot? Eikö sinne saisi helposti isonkin tytärkaupungin? Nykyisten asukkaiden vastustuskin olisi todennäköisesti pienempää, kun tärkeitä luonto- ja virkistysarvoja ei uhattaisi, kun kyse olisi pelkästään pellosta!
Siitä huomlimatta, että Vuosaareesta ei saa varsinaista tytärkaupunkia, olisi hyvä jos kaupunginosan työpaikkaomavaraisuutta voisi parantaa edes hieman. Nykyisin se on harvinaisen huono (olen kuullut luvun 9 %). Olisi myös ekologisestikin hyvä, jos palvelut olisivat hieman paremmat, jotta Vuosaaresta ei tarvitsisi niin usein liikennöidä Itäkeskukseen tai Helsingin keskustaan asioimaan.
Vuosaari tarvitsisi esimerkiksi vähän enemmän vaatekauppoja, klassisen musiikin tarjontaa, Danske-pankin konttorin ja kaupallisen elokuvateatterin (luulisi että 38 000 asukasta on siihen riittävästi).
Ehkäpä kaupunki voisi tehdä joillekin näistä asioista jotain esimerkiksi kaavoittamalla.
Olen todella pettynyt, jos vihreät torppaavat tämän täydennysrakentamisen Vuosaaressa. Helsinkiläiset tarvitsevat kipeästi lisää asuntoja.
”Kaava määrää rakennusmateriaaliksi puun”
Puurakentamisen lobbarit käyneet KSV:ssa ahkerasti.
Puun suosiminen ilmastopolitiikkaan vetoamalla ei ole yksiselitteinen, kun otetaan huomioon rakennksen koko elinkaari.
Kirjoitus aiheesta rakenuslehdessä
http://www.rakennuslehti.fi/blog/viewentry/?entry_id=191
Taas yksi kaavamääräys, jolla vain nostetaan alueelle tulevien kerrostalojen kustannuksia.
Näin kokeneen rakennesuunnittelijan näkökulmasta täysin puurakenteisten kerrostalojen rakentaminen on täysin järjetöntä touhua.
Kohtalaisen hyvä esimerkki yhdistelmästä betonirunkoisesta ”puukerrostalosta” löytyy esim Sipoonrannasta. http://www.sipoonranta.fi
Kysymys oli varmaankin esitetty minulle. Pysäköintijärjestelyt on kuvattu OURCity-suunnitelman A3-kirjan sivulla 27. Kirja löytyy täältä:
http://meidankaupunki.files.wordpress.com/2012/01/alt-mp-a3-book_reduced.pdf
Tais olla pelkkiä vaalipuheita ne ”seuraavat neljäsataatuhatta”. Pamfletit ja kaikki.
Nythän tässä tulee käymään niin, että Meri-Rastilaan ei rakenneta yhtään mitään pitkään aikaan. Mikä tietysti sopii asukasyhdistykselle oikein hyvin. Ja ilmeisesti Vihreillekin.
Asukkaiden OurCity vaihtoehto tuottaa rakentamista yhtä paljon. Nämä ovat tosiasiassa toistensa vaihtoehdot, sillä ilman asukkaiden myötävaikutusta täydennysrakentamista ei voi toteuttaa.
Ei ole ihan Vuosaarta, mutta Kehä III varteen Mellunmäen ja Länsimäen itäpuolelle saisi hyvän ja suurehkon PK-yrityspuiston, sellaisen jossa alihankintaketjujen osat ovat trukki- ja/tai hissikuljetuksen päässä toisistaan.
Metroa jatkamalla tulisi joukkoliikenne kuntoon, kumipyörälogistiikalle yhteydet ovat muutenkin erinomaiset.
No mikä se vastaus on?
Yleiskaavan aloituspamauksessa tänä iltana yksi alustajista otti esille kaupungin suunnittelemisen lasten näkökulmasta. Tarkastelukulma onkin oiva. Olisiko lapsille hyvä kaupunki mukava paikka muunkin ikäisille?
Meri-Rastilan metsää käyttää opetuksessaan useampi Vuosaaren kouluista. Se on tärkeä paikka lasten luontosuhteen kehittymiselle. Lapsille hyvässä kaupungissa Meri-Rastilan ulkoilupuisto säilyisi.
Vihreät on toivottavasti enemmän kuin yhden asian liike, eikä tuijota pelkästään sitä, miten grynderit saisivat maksimimäärän rakennettavaa. Vihreiden tulee olla jo syntyhistoriansa ja nimensä perusteella luonnon puolella eli hylkäämässä sellaiset hankkeet, joista on liiaksi haittaa luonnolle. Näen siis vihreät ympäristöpuolueena ja minä olisin pettynyt, jos he asettaisivat gryndereiden edun luonnon edelle.
Uusia asuntojakin tarvitaan, mutta ei luonnon kustannuksella, eikä kaikkia Helsinkiin pakattuna. Löytyy myös alueita, joille voi rakentaa tuhoamatta luonto- ja virkistysarvoja, mutta niistä eivät grynderit kenties saa optimaalista tuottoa.
Kerava , Tuusula, ja Järvenpää ovat jo Helsingin tytärkaupunkeja. Keravalla taitaa olla nyt jotain 35.000 asukasta. Heitä taisi olla noin 20.000, kun tulin Keravan kansa tekemisiin 1973 ja olikohan 50-lvulla jotain 5000, kun se Suomi-filmeissä oli kaukana paheellisesta suurkaupungista sijaitseva idyllinen kauppala. Ja nokia valmisti siellä saappaita. – Mikä hiton pussinperä Vuosaari on, vieressä satama ja Pauligin tehtaat, nopea yhteys keskustaan.
Markku
Niiden ihmisten lukumäärä, jotka pääsevät kotoaan Vuosaareen julkisella liikenteellä kohtuuajassa (30 min) on aika vähäinen, koska siihen pääsee vain yhdestä suunnasta. Keravalle pääsee jo nyt kahdesta suunnasta pohjoisesta ja etelästä ja siihen olisi mahdollista liittää useampia ilmansuuntia.
Pauligin tehtaat? Minmusta niiden tilalle rakennetaan asuntoja.
Niin siis KSV:n kriitikin kärki OurCityä kohtaan se ettei se ole taloudellisesti toteuttamiskelpoinen. Kyn rakentamista on suunnattu (myös) nykyisille parkkipaikoille mikä yhdistettynä tiivistysrakentamiseen tarkoittaa maanalaista pysäköintiä, tulee kovin kallista rakentamista. Koska kyses kaukana keskustasta olevasta vuokratalovaltaisesta alueesta jolla on hieman huono maine, niin alue on sen verran vähemmän houkutteleva, jonka indikaattorina maanarvo on niin pieni etteivät grynderit kiinnostu kohteesta.
Tätä vastaan on useita argumentteja. Ilmeisin ja paras on se että tuo voi olla ihan totta, mutta miten ihmeessä se KSV:n virallinen ehdotus tästä eroaa? Ne talot kerrostaloja, samalla etäisyydellä, niissä on maanalainen pysäköinti, oikeastaan ainoa ero on se että ne ovat vähän eri paikassa kapean hajuraon päässä.
Yleisemin jos saa aikaiseksi ongelmia gryndaamalla pistetaloja ja parkkikenttiä pienelle väestöpohjalla ja Suomenojan etäisyydelle, niin ratkaisu on tehdä samaa enemmän? Lähiökaavoitus on kuin väkivaltaa, jos ei se toimi niin et ole käyttänyt sitä tarpaaksi. 🙂
Ei tähänkään saakka ole kyllä Helsingissä jäänyt kerrostalotontteja rakentamatta, ja jotenkin nyt luulisi ettei ihmiselle joka muuttaa metroaseman viereen olkoonkin että se on kaukana, halpa parkkipaikka ole se ihan maailman tärkein asia.
Niin tai näin, olennaista tässä on se että selviää kokeilemalla. Kaavoittaa sitä OurCityä ja katsoo että rakentuuko. Mitä tässä on hävittävää?
Ihan sama juttu sen segregaationkin torjunnan kanssa. Sen kierteen estämiseksi melkein mitä tahansa kannattaa tehdä, mutta tuo tarkoittaa että kokeillaan vaikka lisäresursseja kouluun, maahanmuuttajille vaikka kielikursseja, rakennetaan ja korjatan, tai jotain, mutta mitä se onkin niin seurataan mikä toimii ja muutetaan jos ei toimi. Osayleiskaava jossa ensin suunnitellaan viisi vuotta, rakennetaan seuraavat viisi, ja sitten maailma on valmis, on tällaisesta inkrementaalisest ja kokeilevasta lähestymistavasta mahdollisimman kaukana.
Ja segregaatiota jossa on olennaisimmin kyse kouluista ei muuten torjuta niin että kaavoitetaan vanhan viereen uusi asuinalue jolla on oma koulu. Se on siinä päivitetyssäkin havainnekuvassa.
Tulikohan käytyä viikonloppuna, jolloin käsittääkseni vain viranomaislennot ovat sallittuja.
Totta. keravalle pääse julkisilla kyllä ainakin kolmesta suunnasta. – Pauligin uusi kahvinpaahtimo on Vuosaaren sataman yhteydessä samassa rakennuksesa kuin yhtiön uusi pääkonttori.
Vuosaaressa on asukkaita 36.000 ja suunnitellan 40.000 mahtuvan. Kuinka paljon alueella on työpaikkoja? mukaanlukien satama-alue, Vanha Vuosaari (Purjetien ympäristö) jne.
OurCity ei ole ainoa asukkaiden esittämä suunnitelma. Myös Kaupsy ry on esittänyt omansa. Tämän suunnitelman tärkein pointti on siinä, että Rastilan leirintäalueelle rakennettaisiin. Nythän toimitaan tismalleen päinvastoin.
Rastilan leirintäalue on harvinaisen huonoa maankäyttöä.
Pohjoisen suunnasta Vuosaaren satamaan tuleva rata, taitaa jollakin tavalla yhtyä metron rataan, ainakin satamasta kulkee Columbuksen suuntaan ihan uudet kiskot. Eivät vaan taida olla riittävän ”tyyriisti” rakennettu, jotta soveltuisivat työpaikkaliikenteeseen.
”…vieressä satama ja Pauligin tehtaat”.
Eli Paulig rakensi kyllä uuden tehtaan satamaan pari vuotta niillä rahoilla jotka sai asuntotonteista.
Metro ei toki kulje satamaan asti koska siellä on liian vähän ja vääränlaisia työpaikkoja ja matkustajia.
Se on metron huoltoraide jota pitkin kuljetetaan metroradan kunnossapitoon käytettävät kiskot ja sepeit. Ei ole virroitusta eli pätkää voi liikennöidä vain dieselkalustolla.
Tuo korvasi aiemmin Oulunkylästä entistä Herttoniemen satamarataa Viikin peltojen kautta kulkeneen huoltoyhteyden.
Nuo kiskot ovat metron yhteys VR:n rataverkkoon, mutta eivät ole suunniteltu henkilöliikenteelle. Niitä pitkin kuljetetaan mm uusia metrovaunusarjoja varikolle ja raskaita radan rakentamisen ja kunnossapidon työkoneita. Rakennettu yhteys korvaa Viikin kautta kulkevan vanhan yhteyden varikolle.
Henkilöliikennettä selviteltiin aikanaan, kun satamavyöhykettä suunniteltiin. Matkustajamäärät jäivät niin pieniksi, että ei kannata liikennöidä.
Ne kiskot ovat yhteys laivaan. Metrovaunuja ei voi kuljettaa rautatieverkossa. Jarrut.
Tuomarinkylän kartanon kulttuurimaiseman kaavoittaminen pientaloalueeksi ei ole mielestäni fiksua. Peltoalueilla vanhassa miljöössä Helsingissä on myös oma hauska anakronistinen paikkansa. Hieman ihmettelen apulaiskaupunginjohtajan innokkuutta asiassa.
En kannata myöskään täällä ehdotettua leirintäalueen ajamista pois Vuosaaresta ja Rastilan kartanon ympäristön täyttämistä kerrostaloilla. Luen ympäristöön lähes koko nykyisen leirintäalueen. Jos leirintäalue joskus alueelta muuttaa, tulisi paikkaa kehittää ja maisemoida puistoalueena. Huolimatta metroaseman läheisyydestä ja näissä keskusteluissa rituaalisesti toistetusta ”maankäytön tehokkuuden” vaatimuksesta.
Rastilan kartanon rakennukset ja puisto vaativat ympärilleen tilaa ja valoa. Vaikka liikuntavirasto on hoitanut paikkaa ajoittain aika huolimattomasti, ovat sen tekemät virheet korjattavissa. Kerrostaloryppäiden tunkeminen alueelle olisi kuitenkin peruuttamatonta.
Tässä suhteessa kulttuuriympäristöt ja luontoalueet ovat samanlaisia: kerran kunnolla tuhottua ei enää saa koskaan takaisin.
Sen sijaan Meri-Rastilan kaavaehdotuksen palauttaminen uudelleen valmisteltavaksi OURCity-vaihtoehtokaavan pohjalta olisi oivallinen teko kauttaan kohta päättävältä vanhalta lautakunnalta.
Aatella jos olisikin niin helppoa että henkilöliikenne voisi käyttää noin yksinkertaisia raiteita, vaikka lättähatulla. Irlannissa näyttäisi olevan niin, mahtaa niiden tehtaanomistajia harmittaa kun ei ole päässyt myymään sähköä ja sähköistystä, ja junatkin kulkee ajallaan kun ei ole niin paljon ”himmeleitä”
Kai se leirintäalueen siirto on syytä ottaa mietintämyssyyn. Mutta silloin asia kyllä pitää katsella kaikilta kanteilta. Ja muisrettava, että meidän pitää ajatella myös matkustavaisten tarpeita.
Hyvä leirintäaalue sekä keskeisesri sijaitseva retekilymaja voi olla Helsingin matkailuarvon kannalta paljon parempi kuin mikään Kukkenheimi. Jos asiaa tarkastelee vähän svyemmin.
Rastilasta pääsee keskustaan n 20 – 25 minuutissa. Oittaalta se matkavie 50 mnuttia ja vaati ainakin yhden vaihdon.
KSV toteaa aiheesta mm.
Tohon viimeiseen liittyen muuten jälleen kerran, no ei niitä virallisen ehdotuksenkaan omistusasuntoja olla tekemässä varsinaiseen Meri-Rastilaan.
Mutta yleiskaava on kai ihan oikea ongelma:
Vuorovaikutusrapparista. Pitkä kun mikä, sekava ja ristiriitainen, mutta myös perusteellinen tietopaketti aiheesta. http://www.hel.fi/static/public/hela/Kaupunkisuunnittelulautakunta/Suomi/Esitys/2012/Ksv_2012-11-27_Kslk_33_El/93D7922A-FAE9-4774-909D-0C03126E588D/Liite.pdf
Se on tavararata, eli siis esim. tunneleissa ei ole poistumisteitä joita matkustajaliikenne edellyttäisi. Tuota ratkaisua jotkut katuivat jo silloin kun se rakennettiin, ja joukku kasvaa vuosi vuodelta.
Rastilan rantametsän tilalle saisi rakennettua asuinalueen, jonka keskimääräinen neliöhinta olisi korkeampi kuin OURCity-ehdotuksen mukaisen vuokrataloalueelle tehdyn täydennysrakentamisen.
Rahastahan tämä kiinni on, höpötykset segregaation torjunnasta, parkkipaikoista ja paremmasta kaupunkirakenteesta ovat vain silmänlumetta. Samoin kuin puhe kohtuuhintaisesta asumisesta Helsingissä. Ei sellaista oikeasti halua kukaan rakentaa, mikä söisi kalliimman uustuotannon markkinoita.
Jos kaupungin on tarkoitus ajaa kaupunkilaisten asiaa, niin OURCity voittaa tämän kamppailun. Jos tarkoitus on maksimoida kiinteistöprojektien tuotto, niin rantametsikkö sileäksi ja taloja tilalle.
Pläräsin nyt sen Our Cityn rapparin läpi, sivulta 27 alkaen pysäköintijärjestelyt kartalla esitettynä. Ei niitä poistuvia pysäköintipaikkoja juuri ole. http://meidankaupunki.wordpress.com/alternative-master-plan/
Ratkaisut pihakantta ja kellaria, mitoituksella 1/120k-m2 555 pysäköintipaikkaa joka on virallisen normin mukainen, eli tod. näk. ylimitoitus. Huomionarvoista on että metroaseman luoteispuolella nykyisen ”tyhjän parkkipaikan” paikalla olevassa toimisto/parkkitalossa on peräti neljässä kerroksessa pysäköintiä, kahdessa puolittain, millä lienee tehty 10 000 k-m2 (!) eli noin 350 – 400 liityntäpysäköintipaikkaa. Varmasti tuota reserviä voisi käyttää myös asukaspysäköintiin.
Kokonaisuutena sanoisin siitä OurCitystä että voipi tuo maksaa hyvin tehtynä, lähinnä metroaseman välittömän ympäristön osalta. Siis sen missä Meri-Rastilaan tulijaa tervehtii nyt ABC-asema. Mutta jos nyt oikeasti haluaa parantaa aluetta niin saa se maksaakin, ei se KSV:n suunnitelmakaan ilmainen ole ja siinä ei korja sitä vanhaa Meri-Rastilaa. OurCityn toimitilamitous on minusta epärealistinen, mutta tuo on pikemmin hyöty koska se laskee niitä kustannuksia.
Siitä mä olen OurCity-tyyppien kanssa eri mieltä että sen kolmion muotoisen umpikorttelin KSV:n versiosta voisi pitää, se on hyvä eikä leikkaa niin pahasti sitä metsää, vaan pikemminkin suojaa sitä Vuotien melulta.
Ota huomioon se tosiasia, että monien ihmisten joka-aamuinen työmatka pääkaupunkiseudun sisällä kestää joukkoliikennettä käyttäen yli tunnin. Pidän tätä huomattavasti suurempana epäkohtana kuin sitä, että muutama karavaanari joutuu käyttämään vauhtoyhteyttä matkustaessa katsomaan keskustan nähtävyyksiä. Jos minä saisin päättää sekä leirintäalue rakennettaisiin että OurCity -suunnitelma toteutettaisin. Meri-Rastilan rantametsän jättäisin sen sijaan rauhaan.
KaupSun ehdotus ei mitenkään häiritse Rastilan kartanon miljöötä, se suhtautuu siihen pieteetillä. Rakentaminen sijoittuisi pääosin asuntovaunualueelle vanhan puukujan itäpuolelle. Jos käy paikan päällä kun puut ovat lehdessä, huomaa, etteivät uudet korttelit edes näkyisi kartanolta tai päinvastoin.
Nykyinen asuntovaunualue ilmestyi kartanon pihapiiriin joskus 70-luvulla, se on hyvin anakronistinen elementti. Esteetikon silmää miellyttää mieluummin asuntovaunualueelle rakennettava briljantti kristallisoitu moderni huippuarkkitehtuuri kuin käytettyjen solifereiden myyntinäyttely kaikenlaisine sivutelttoineen.
Asuntovaunualue toimii suurimman osan vuotta virolaisten vierastyöläisten siirtotyömaaparakkialueena. Hieman – mutta vain hieman – karrikoiden, kaupunki tukee (tyhmyyttään?) harmaiden pikku-urakoitsijoiden halpaa asumista metroaseman vieressä.
Sitä paitsi sekä Olavi Veltheim (asemak.pääll.), Ilkka Laine (proj.pääll.), että Antti Varkemaa (proj.arkkit), ovat julkisuudessa, jopa lehtihaastattelussa, todenneet, että Meri-Rastilan metsä ja leirintäalue eivät sulje toisiaan pois rakentamisalueina. ”First we take Forest, then we take Camping…”
Ne Vuosaaren asukkaat, jotka pitävät kynsinhampain kiinni leirintäalueesta, pelaavat omaan maaliin. Käteen voi jäädä Musta Pekka. Jos rantametsään nyt kaavoitetaan, myöhemmin menee joka tapauksessa myös leirintäalue.
Sen sijaan jos nyt toimitaan päinvastoin, otetaan käyttöön asuntovaunualue, tiivistetään metroaseman ja ostarin ympäristöä ja maltillisesti Meri-Rastilan kortteleita, saadaan kävelyetäisyyden päähän metrolta sijoitettua lautakunnan v. 2001 tavoitteeksi asettamat 2000 asukasta. Sen jälkeen kenelläkään ei ole enää kanttia ehdottaa rantametsään rakentamista, se olisi poliittinen itsemurha.
Tästä on kysymys.
Lautakunta siis asetti asukastavoitteen vuonna 2011.
Mihin lie luku 2000 sitten perustuukaan, on hyvä kymysys.
Sitä varten, että mikään ylempi taho ei saa aikaiseksi hoitaa hommaa kotiin. Jos kyse olisi pelkästään harrastekentästä, se olisi jo hoidettu pois, mutta kun sillä on pääosin muita funktioita, joille ei oikein löydy sijoituspaikkaa.
Malmin problematiikka liittyy useampaan asiaan. Osa vastustuksesta on nimbyilyä asuntojen osalta ja virkistysalueen häviämisen vuoksi. Osa vastustuksesta on sentimentaalista tai rakennushistoriallista vastustusta (arvokas miljöönä), osa omaan mukavuuteen (joudun lähtemään kauemmas pörräämään) ja osa liiketoimintaan tmv. liittyvää.
Näitä voi toki arvottaa kovin eri tavoilla, mutta aika helposti käteen jää se toteamus, että ilman jotain korvaavaa järjestelyä Malmia ei ihan helposti voi pyyhkiä pois. Vantaalle ei saa siirrettyä kuin vähäisiä määriä; laajamittainen koulutustoiminta ei yleisesti toimi kansainvälisillä lentokentillä.
Ja tästä sitten alkavat ne seutukunnalliset ongelmat. Halukkaat tarjokkaat lentokentän sijainniksi ovat pääosin kovin kaukana (vaikkapa Karkkila) pääkaupunkiseudulta. Moni ehdotettu vaihtoehto (vaikkapa Hyvinkää, Mäntsälä) ovat huonosti tulevaisuutta kestäviä ajatuksia.
Tämä ei tarkoita, etteikö ratkaisua voisi löytää, mutta se edellyttäisi laajempaa katsomista ja ehkä sitten sanelemistakin. Esimerkiksi Porvooseen esitetty lentokentän paikka olisi ilmeisesti ollut eri toimijoiden kannalta varsin suotuisa (toimii sekä maa- että ilmaliikenteen kannalta, ei ole vaarassa heti kasvaa keskelle asutusta). Sattumalta paikalliset asukkaat eivät kuitenkaan halunneet kenttää, eikä valtiollakaan oikein ollut motivaatiota (tietenkään, koska nythän valtio on naurettavalla hinnalla vuokralla hyvällä paikalla).
Tilanne on käytännössä jumissa, kunnes valtiollisella tasolla sille päätetään tehdä jotain.
Kenttää aika paljon hengästymismielessä tossuilla ja suksilla kiertäneenä en keksi yhtään realistista tapaa, jolla lenkki ja nuo ”metsät” oikeasti säilyisivät. (Alue on suota, joten metsät ovat sen mukaisia.) Jos kentälle rakennetaan järkevä määrä asuntoja, sinne tarvitaan myös varsin mittavat kulkuyhteydet, jotka estävät kovin kattavien ja laadukkaiden ulkoilureittien tekemisen. Nythän reitti menee vain kahden tien yli.
Eikä alueen suunnitelmissa mitään katkotonta latua ole näytettykään. Asunnot ja virkistysmaisemat vain sattuvat olemaan jossain määrin ristiriidassa keskenään.
Uskoisin, että kaikki muut kuin ehkä grynderit ovat kovin kiinnostuneita kuulemaan niistä riittävän keskeisellä paikalla olevista alueista, joita voi mukavasti rakennella Helsingissä, ja joihin ei liity ihmeellisempiä luontoarvoja.
Äkkiä kartasta vilkaisemalla löytyy nyt tehtyjen päätösten lisäksi:
– Talin golfkenttä
– Tuomarinkartanon maat
– Keskuspuisto
– Malmin lentokenttä
– Viikin alue
– Santahamina
Jäikö jokin näihin liittymätön isompi alue huomaamatta? Toki nykyisten alueiden tiivistyminen auttaa, ja sitähän erityisesti pientaloalueilla tapahtuu. Rintamamiesalueillakin käy niin, että yhden rintamamiestalon tilalle tulee kolme uutta. Lisäksi on pienempiä alueita (vaikkapa Ruusupuisto entisen Koneen talon takana Munkkiniemessä), joille vielä mahtuu.
Mikä näistä vaihtoehdoista oikeasti on sellainen, joka ei ihan merkittävällä tavalla veisi jonkun virkistysmahdollisuuksia tai muita etuja?
On yksi ratkaisu:
Talon alle rakenetaan tuleva tarve huomioonottaen riittävästi lämmintä parkkitilaa. Osa myydään parkkiosakkeiksi kustannuksia (lähes) vastaavalla hinnalla, Voidaan liittä tietyn kokoiseen asuntoon automaattisesti
2) Osa vuorakataan talon asukkaille tai ulkopuolisille järkevällä kustannukset jotenkin peittävällä vuokralla (100 – 150e / kk tms.) –
Loput vuokrataan säilytystiloiksi, ns. omavarastoiksi. sellaisista selvästi on tarvetta.
Kaartinkapungissa säilytyskellarista (ei mitään priimatilaa, matalaa huonosti tuulettua) maksetaan 4-5 e/m2 so 4 m2 komerosta 20 e/ kk, noin asevelihinnalla. Sen perusteella autopaikan vaatimasta tilasta voisi saada ehkä 120 e/kk eli n. 1400 e/vuosi.
Huom. Jos rkaentamien maksaa 25.000 e/kpl, niin nykuyisellä lainakorolla korkokulu on 500e /vuosi Huollot, korjaus ja ylläpito tehnee toiset samanverran. 80 e/kk. Tuskin kohtuutonta. ja voi vuokrata ulos, jos ei itse tarvitse.
3) Jos tila on katutasossa, siitä voisi vuokrata toimipisteen fillariverstaalle. Kevytseiniä on helppo rakentaa ja purkaa. Tai Kellaritaossa jos siitä on. suora kulku ulos.
Jos kaupunkisuunnittelusta lähdettäisin siitä periaatteesta, minkään marginaaliryhmän (oli se miten pieni tahansa) asema ei saa missään eikä koskaan heikentyä, saadaan toimimatonta ja hajautunutta yhdyskuntarakennetta. Mutta tällaista tämä Helsingin ”kaupunki”-suunnittelu tuntuu liian usein olevan.
Kun ne on kuitenkin sen vieressä, ja sijainti nyt on muutenkin heikompi koko alueelle, niin miksi ne olisi neliöhinnaltaan korkeampia? Esimerkiksi niitä alueen eteläpuolelle kaavoitettuja rivareitakaan ei ole saatu kunnolla kaupaksi, joka Helsingin olosuhteissa on jo poikkeuksellista.
Viikinranta on on puoli neliökilometriä, Herttoniemen teollisuusalue neliökilometrin, jne. Mutta toki se aina jostain on pois kun rakennetaan.
Ja sitten on tietenkin ne motarialueet. Minusta se on ihan sivistynyttä että Tuusulanväylän reunaan gryndataan. Se motari katkaisee viheralueen kuitenkin, isot autoväylät ovat myös kulkuväyliä eli yhteydet ovat kunnossa, ja rakennukset myös suojaavat viheraluetta melulta. Väittäisin että ne kyseiset ulkoilutusmaastot olisi viihtyisempiä jos niiden ja Tuusulanväylän välissä olisi rakennuksia. Ongelma tässä kyseisessä hankkeesas on se että mennään turhan syvälle sinne viheralueelle.
En tiedä kannattako asiaa katua. Kyseesä on yksi raidepari. Metroksi sopvin radan rakantaminen olisi ainakin tuplannut kustanukset. Liäski rataylittää Porvarinlahden suojelualueen.
Noista luontoarvoja ei ole Talissa tai Tuomarinkartanossa. Keskuspuistossa on vähän, voisi tulevaisuudessa olla enemmänkin. Malmilla on myös, mutta riittävän kaukana tulevaisuudessa maailma pärjännee ilman sitäkin. Viikissä luontoarvot on kovat ja Santiksessa valtavat. (Joskin Viikintien pohjoispuoliset pellot olisin valmis uhraamaan)
Virkistysmahdollisuudet tietty häviävät, mutta ne häviävät kuten sanoit joka tapauksessa. Mutta jos voimme valita menetettyjen virkistysarvojen ja menetettyjen virkistys- ja luontoarvojen välillä, lienee valinta selvä.
Talin golfkentän vieressä, Munkkivuoren pohjoispuolella on myös isohko metsä, jonka voi gryndata.
Työpaikka-alueita mallia Viikinmäki, Hertsika ja Pitsku voisi toki siirrellä jonnekin Kehä kolmosen seutuville. Ja en tiedä ootteko kuulleet, mutta kaupunkimotareita voi bulevardisoida. Sitten mun utopiassa myös hehtaarikaavalla tehdyt kerrostalolähiöt (Myllypuro, Kontula…) olisi mahdollista täydennysrakentaa tiiviimmäksi.
Kyllä täällä tilaa löytyy.
Tuo oli varmasti tarkoitettu provosoimaan – no hyvä – tulihan tuossa sopivasti listaa, joka sisältää monia erittäin tärkeitä luontoalueita. Noista Keskuspuisto, Viikin alue ja Santahamina ovat niin tärkeitä luontoalueita, ettei niitä voi ajatella rakennettaviksi. Viikissä ehkä voisi vielä hieman Viikintien itäpuolella olla peltoja, joille voisi rakentaa. Viikintien Vanhankaupunginlahden puoleisille alueille ei pidä rakentamista ulottaa. Talin golfkenttä joutaa rakentaa, kunhan jätetään golfkentän ulkopuoliset luontoalueet rakentamatta. Tuomarinkartanon ja Haltialankartanon pellot voitaisiin rakentaa, mutta eivät niiden metsät eivätkä Vantaanjoen varret. Malmin lentokenttä voitaisiin rakentaa, kunhan sitä ympäröivät metsät jäävät luonnontilaan. Näiden lisäksi voitaisiin vaikkapa Herttoniemen ja Roihupellon teollisuusalueet ottaa rakennuskäyttöön (Huom! Ei niiden ja Roihuvuoren välisiä luontoalueita!) ja viedä teollisuus vaikkapa isojen teiden, kuten Kehäteiden kaistojen välisille hukkamaille. Vuosaaressa on myös golfkenttä, jolle voitaisiin rakentaa. Golf vaatii niin laajoja aukeita alueita, ettei se sovi kaupunkiin. Jostain maaseudulta saataisiin helposti korvaavia peltoaukeita golfaajille.
Tuota aiemmin esillä ollutta 600 000 asukasta ei saada millään mahtumaan Helsingin alueelle, joten on aivan välttämätöntä perustaa tytärkaupunkeja esimerkiksi Oikoradan varteen Haarajoen ympäristöön.
Joskus on myös tunnustettava, että Helsinki on valmis, eikä sinne pystytä koko ajan kaavoittamaan lisää asuntoja. Asuntotuotanto ei ole ainut huomioonotettava asia. On myös luonnonsuojelu, ihmisten virkistys ja sitä kautta terveys ja sosiaaliset olot ja viime kädessä siitä aiheutuvat suuret säästöt. Jos ihmisten terveys pilataan viemällä heiltä luonto, he sairastuvat ja tämä tulee kaupungille todella kalliiksi, eikä sitä, puhumattakaan inhimillisistä kärsimyksistä korvaa mikään maanarvon nousu. Asioita pitää lähestyä laaja-alaisesti ja pitkänäköisesti, eikä tässä ongelmassa ole vain kaksi muuttujaa, tarjolla olevat tontit ja asuntojen tarve.
Voihan jäkyti jäk.
Karvaanareiden (165 paikkaa) lisäksi alueella on myös 80 telttapaikkaa. lomamökkejä ja kesähostelli. Ei siis vain muutamia.
Matkailu on – valistettakoon tässä – muutakin kuin keskustan nähtävyyksien katsomista
On asia eriksen, kannattaako leirintäalue siirtää muualle. Leirintälueitahan on muutenkin Helsingin lähistöllä, m. Espossa (Oittaa) ja Järvenpäässä (Vanhakylänniemi)
Muutenkin vaikuta siltä, että ollaan jotenkin neuvottomasa tilassa. Ollana ahtamassa 5 litraa maitoa 3 litran tonkaan.
Seuraavanolen huomannut: Ykistyistä ahneutta sentään hillitsee kateuden pelko ja toinen yksityinen ahneus. Julkista ahneutta ei hillitse mikään.
Meren läheisyys ja sopiva hajurako maahanmuuttajavaltaiseen vuokrataloalueeseen uskoakseni nostaa neliöhintoja. Siitä huolimassa rantametsän suojeleminen ja sosiaalisen segregaation vähentäminen painavat minun vaakakupissani enemmän kuin korkeampi neliöhinta.
Ei tuota listaa ollut provosoimismielessä tehty, vaan siinä oli listaa isommista rakentamattomista plänteistä. Pointtini on se, että kakkua ei tässä vaiheessa ihan helposti sekä syödä. Ihmettelin vain sitä, että missä niitä helppoja alueita on, kun en ihan heti keksi. Muutama pienempi pläntti löytyy, loput ovat joko luontoarvoiltaan merkittäviä, miljööltään merkittäviä, virkistysarvoiltaan merkittäviä tai muista syistä saavuttamattomissa (kuten lentokenttä ja golfkentät).
Todellisuudessa lisärakentaminen vaatii uhrauksia, koska kaikkia rakennushankkeita vastaan on olemassa erittäin perusteltuja argumentteja.
Virkistys-, talous- ja luontoarvojen välillä valitseminen on vaikeaa. Luontoarvojakin on monenlaisia. Jokin miljöö voi olla luontoarvoiltaan arvokas paikallisesssa mitassa, maakunnan mitassa, maan mitassa tai globaalisti. Tai sitten jokin maisema voi vain olla esteettinen (”kulttuurimaisema” = joku on pilannut luonnonmaiseman yli sata vuotta sitten).
Esimerkiksi Keskuspuisto on luontoarvoiltaan pääosin varsin vaatimaton, samantyyppistä skutsia löytyy kehäkolmosen ulkopuolisesta maailmasta vaikka kuinka paljon. Sen sijaan virkistysarvoltaan se on kiistatta yksi Suomen arvokkaimpia metsäplänttejä.
Tällöin Keskuspuiston laittaminen vastakkain jonkin maakunnallisesti arvokkaan kulttuurimaiseman tai luontokohteen kanssa tuo varsin mielenkiintoisia kysymyksiä vastaan.
Valitettavasti tämäntyyppiseen vastakkainasetteluun joudutaan jossain vaiheessa välttämättä. Silloin olisi hyvä ymmärtää se, että valinta joudutaan tekemään huonojen vaihtoehtojen välillä, eikä mitään kaikkia tyydyttävää kompromissia välttämättä löydy.
Tiedän kyllä. Opiskelen siis biologiaa ja vähän kaupunkisuunnittelua, ja nämä asiat on mun sydäntäni lähinnä. Missioni on yrittää löytää ne luontokohteet, jotka eivät rakentamista kestä ja toisaalta osoittaa ne, joita ilmankin luonnon monimuotoisuus voidaan turvata. Ks. blogini.
Luontoarvoja on paljon ja erilaisia, ja siihen vaikuttaa sijainti, asema muussa ekologisessa maisemassa ja mahdollinen/todennäköinen tulevaisuus. Tämä on pitkälti ihan laskettavissa olevaa tiedettä.
Sitten on toki nuo muut arvot, ja niiden välillä sompaileminen on ihan oma hommansa. Onneksi en ole poliitikko, joka joutuu noista päättämään. Onneksi esmes luonto- ja virkistys/kulttuuriarvot voidaan usein sovittaa suhteellisen kivuttomastikin. Esimerkkinä vanhat maatalouskohteet: Tuomarinkylän kartano on kasvillisuuskohteena arvoluokkaa I, koska siellä kasvaa lukuisia vanhojen ketojen yms. avoimien biotooppien lajeja, jotka ovat harvinaistuneet maatalouden muututtua aikanaan intensiiviseksi.
Unohdit myös ekosysteemipalvelut. Näin ollen Keskuspuiston arvoa lisää se, että se on niin suuri metsäalue, että se toimii tiiviin kaupungin ”keuhkona” jne.
Keskuspuiston luontoarvoista muuten, kuten kirjoitin siellä on luontoarvoja vähän, mutta voisi olla enemmänkin. Sinne pitäisi saada vaan lisää lahopuuta. Rikkaita kääpäalueita siellä on siellä täällä jo nyt jopa Töölön korkeudella, eli mahdollisuudet olis olemassa. Ja kääpäyhteisö indikoi nyt muutakin lahosta elävää eliöstöä, joka siis kärsii hätää tässä UPM-Suomessa. Haltialan alue on vanhaa aarniometsää ja metsälajiston ydinalueita pääkaupunkiseudulla. Luonnonsuojelualue, ja syystä.
Itse näen, että luonnon monimuotoisuuden hupeneminen ja siitä seuraava ekosysteemipalvelujen romuttuminen on pitkällä tähtäimellä suurin ihmisen hyvinvointia uhkaava ympäristöongelma. Siksi arvotan luontoarvot varsin korkealle. Huomautan, että se että joku on nähnyt alueella jonkun mageen lajin ei tarkoita luontoarvoa.
Joskus hyvin pitkän ajan päästä meidän täytyy myös miettiä, uhraammeko jonkun vaikka noista edellä mainituista oikeista luontokohteista, kun kaupunki on jo muuten täynnä. Mutta vielä ei ole sen aika. Eikä ole vielä pitkään.
Kyllä asian pitää olla niin, että kun luonto- ja virkistysarvottomat tai muuten rakentamiseen soveltuvat kohteet loppuvat, rakentaminenkin loppuu ja tunnustetaan, että kaupunki on valmis. Rajat kaupungin jatkuvalle kasvullekin on asetettava, muuten kaupunki tuhotaan rakentamisella.
Taisin myös olla hieman epäselvä siinä kommentissa, johon viittasit. Tarkoitin siis, että kun meillä nyt on noita isoja rakentamattomia plänttejä, joilla on virkistys- ja luontoarvoja, niin luonnollisesti gryndaamme ensin ne, joilla on vain virkistysarvoja, emmekä niitä, joilla on samaan aikaan sekä virkitys- että luontoarvoja. Esimerkiksi haluamme tietenkin lanata sen Munkan pohjoispuolisen metsän (munkkalaisten virkistysmahdollisuudet menetetään) emmekä Viikin peltoja ja metsiä (viikkiläisten virkistysmahdollisuudet ja merkittävät luontoarvot menetetään).
Voisiko joku kertoa, miten selittyy ristiriita Tuomarinkartanon Uusipeltoa koskevissa pinta-alatiedoissa? HS mainitsee 24.11.2012 julkaisemassaan kuuden palstan artikkelissa ja karttapiirroksessa Uusipellon olevan 33 hehtaarin peltoalue. Aluetta koskevassa, voimassa olevassa viheraluesuunnitelmassa on s. 258 todettu Uusipellon kooksi kuitenkin alle 17 hehtaaria (Helsingin kaupungin rakennusviraston julkaisuja 2004:1 / viherosasto). Kummasta aloitteessa on kyse, Uusipellosta vai 33 hehtaarista, jolloin uhrataan muutakin kuin tähän saakka merkittäväksi osaksi kartanoympäristöä katsottu peltoaukea virkistysreitteineen?