Juhana ja Ode: Äitiydestä aiheutuvien kustannusten tasaus

Työnantajalle lankeava sosiaalinen vastuu työhön pääsyn esteenä

His­to­ri­al­li­sista syistä työ­nan­ta­jalle on sälytet­ty sosi­aal­ista vas­tu­u­ta työn­tek­i­jöi­den­sä sosi­aal­i­sista ja ter­vey­del­li­sistä riskeistä. Ratio­naalis­es­ti toimi­va työ­nan­ta­ja ottaa poten­ti­aaliset riskit huomioon rekry­toin­ti­vai­heessa ja pyrkii vält­tämään sel­l­ais­ten henkilöi­den palkkaamista, joi­hin hän arvelee syys­tä tai tois­es­ta sisäl­tyvän keskimääräistä suurem­man riskin. Sik­si on viisas­ta siirtää osa riskeistä yhteis­es­ti katettaviksi.

Nuori nainen ja raskau­den riski

Nuo­ril­la naisil­la teetetään paljon saman ikäisiä miehiä enem­män eri­laisia pätkätöitä. Tämä johtuu mitä ilmeisim­min suurelta osin pelosta, että työn­tek­i­jä tulee raskaak­si. Vaik­ka välit­tömästi äitiys­lomista aiheutu­via kus­tan­nuk­sia on tasat­tu, äitiys­lo­ma tuot­taa työ­nan­ta­jalle ylimääräisiä kus­tan­nuk­sia sijaisen pere­hdyt­tämis­es­tä alka­en. Naisyrit­täjien hie­man kiis­tanalaisen laskel­man mukaan työ­nan­ta­jalle aiheutuu yhdestä raskaud­es­ta noin kymme­nen­tuhan­nen euron suu­ru­inen kus­tan­nus. Kus­tan­nuk­sia aiheut­taa se, että äitiyspäivära­ha on palkkaa pienem­pi, mut­ta useimpi­en työe­htosopimusten mukaan työ­nan­ta­jan on kuitenkin mak­set­ta­va ainakin äitiys­lo­man ajal­ta täysi palk­ka. Sama tois­tuu äitiys- ja van­hempainva­paan aikana ker­tyneen lomaoikeu­den kohdal­la, jos­ta kor­vataan osa. Suurin kus­tan­nus on kuitenkin vaikeam­min määriteltävä hait­ta sijaisen rekry­toin­nista ja hänen pere­hdyt­tämis­es­tään. Näitä kus­tan­nuk­sia on mah­do­ton määritel­lä tarkasti ja ne vai­htel­e­vat tapausko­htais­es­ti. Nuorten nais­ten vaikeus päästä pysyvään työ­suh­teeseen kielii siitä, että ongel­ma on todel­li­nen. Jat­ka lukemista “Juhana ja Ode: Äitiy­destä aiheutu­vien kus­tan­nusten tasaus”

Juhana ja Ode palkkatuesta

Muiden kiirei­den vuok­si tämä raport­timme esit­te­ly ete­nee vähän hitaasti. Tässä nyt taas seu­raa­va suosi­tus. Seu­raa­va tek­sti on suo­raan raportista.

Palkkatuki

Vaikeasti työl­lis­tet­tävän työn­tek­i­jän palkkaamista tue­taan täl­lä het­kel­lä työ­nan­ta­jalle mak­set­taval­la palkkat­uel­la. Palkkatu­ki on työ­markki­nat­uen suu­ru­inen, eli noin 700 euroa. Sitä voidaan myön­tää muun muas­sa henkilölle joka on saanut työt­tömyysko­r­vaus­ta 500 päivää tai ollut yhtä­jak­sois­es­ti työt­tömänä kuusi kuukaut­ta, on vail­la ammatil­lista koulu­tus­ta tai on yli 50-vuo­tias. Se voidaan tapausko­htais­es­ti myön­tää enin­tään 60 pros­en­til­la korotet­tuna, ja jois­sakin tapauk­sis­sa koro­tus voi olla 90 %. Palkkatu­ki myön­netään taval­lis­es­ti kymmenek­si kuukaudek­si ker­ral­laan. Työn­tek­i­jälle on mak­set­ta­va työe­htosopimuk­sen mukaista palkkaa. Työt­tömäl­lä työn­hak­i­jalle voidaan myön­tää palkkatukiseteli osoituk­sek­si, että hänen palkkaamis­es­taan voi saa­da palkkatukea.

Vuon­na 2012 palkkat­uel­la työl­lis­tet­tyjä oli keskimäärin noin 30 000 eli run­sas pros­ent­ti työl­lis­es­tä työvoimas­ta. Tuk­i­työl­lis­te­ty­istä noin 30 % oli kun­tien ja val­tion palveluk­ses­sa ja lop­ut ”yksi­ty­isil­lä”. Yksi­ty­isi­in kuu­lu­vat sekä yri­tyk­set että kol­man­nen sek­torin jär­jestöt, esimerkik­si työt­tömien yhdis­tyk­set. Palkkat­uen tulisi muo­dostaa tie ulos työt­tömyy­destä. Palkkat­uelta ei kuitenkaan siir­ry­tä avoimille työ­markki­noille niin hel­posti kuin voisi toivoa. Jat­ka lukemista “Juhana ja Ode palkkatuesta”

Pois Via Baltican linjaus Mechelinkadulta!

Raskas liikenne pitää ohja­ta Meche­linkadul­ta Vuosaa­reen, jonne Jätkäsaa­reen (ja Kata­janokalle) nyt tule­va rekkali­ikenne Tallinnas­ta tulee ohja­ta.

Meche­linkadun asukkaat ovat syys­tä tyy­tymät­tömiä liiken­neolo­jen kehi­tyk­ses­tä kadul­laan. Puut kaade­taan, asukaspysäköin­tipaikat menevät, ratikkapysäk­ki pois­te­taan ja pyörätie vie arvokas­ta tilaa. Jat­ka lukemista “Pois Via Balti­can lin­jaus Mechelinkadulta!”

Kaupunkisuunnittelulautakunnan lista 19.3.2013

(esi­tys­lis­taan tästä)

Kaare­lan jäähal­likaa­van lausunnot

Asukkaat eivät jäähal­lista kaik­ki pidä, kos­ka se vie met­sää ja virk­istysaluet­ta ja tuo liiken­net­tä. Jos saisin päät­tää Helsin­gin poli­ti­ikas­ta kokon­aisu­udessaan, en lait­taisi koko jäähal­lia. Minus­ta liikun­tavi­ras­to pain­ot­taa aivan liikaa jääurheilua muiden liikun­ta­muo­to­jen kus­tan­nuk­sel­la. Jos suh­teut­taa jääurheilu­un käytet­tävää rahamäärää käyt­täjien lukumäärään ja ver­taa sitä vaik­ka pyöräi­lyyn, ero taitaa olla aika suuri.

En kuitenkaan päätä. Kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­taa ylem­mät tahot ovat päät­täneet, että jostain tällekin hallille on paik­ka löy­dyt­tävä. Parem­paakaan ei ole löy­tynyt, joten vienemme tämän kaa­van läpi. Kaupung­in­hal­li­tus ja val­tu­us­to sit­ten päät­tävät, kan­nat­taako han­ket­ta toteut­taa. Viikon­lop­puna päätet­ti­in investoin­tikatos­ta, joten tämä han­ke kil­pailee pait­si maan käytöstä, myös rajal­li­sista investointirahoista.

Liiken­teen kehi­tys Helsingissä

Kehi­tys jatkuu liiken­teel­lis­es­ti kovin eriy­tyvään suun­taan. Helsin­gin kan­takaupun­ki tun­tuu irtaan­tu­van muus­ta Suomes­ta omak­si urban­is­min saarek­keek­seen. Jat­ka lukemista “Kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­nan lista 19.3.2013”

Rediskonttauskorko ja sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus

Leik­itään ajatuk­sel­la, että Pähk­inäsaaren rauhan rajaa vedet­täessä Venäjä olisi tar­jon­nut vähän suurem­paa aluet­ta Ruot­sille sil­lä ehdol­la, että sekä Suo­mi että Ruot­si annetaan Venäjälle vuon­na 2014. Kuin­ka suuri olisi tar­jo­tun maa-alan pitänyt olla, jot­ta kaup­pa olisi kan­nat­tanut, jos käytetään ”talousti­eteil­i­jöi­den suosit­tele­maa” viiden pros­entin rediskonttausta?

Yksi neliömetri olisi riit­tänyt main­iosti, sil­lä se olisi ollut siihen het­keen kym­meniä ker­to­ja arvokkaampi kuin koko Ruotsin sil­loinen alue 690 vuot­ta myöhem­min rauhantekovuo­teen rediskon­tat­tuna. Rediskont­tausker­roin on noin 4x1014.

Tämä on hyvä pitää mielessä, kun keskustel­laan siitä, mitä rediskont­tausko­rkoa Stern­in rapor­tis­sa on käytet­ty tai olisi pitänyt käyt­tää. Jat­ka lukemista “Rediskont­tausko­rko ja sukupolvien väli­nen oikeudenmukaisuus”

Vähimmäispalkkojen nurjat puolet

Työ­suh­teen syn­tymisen estää peri­aat­teessa se, että alin palk­ka, jol­la työn­tek­i­jän kan­nat­taa ottaa työ vas­taan (reser­vaa­tiopalk­ka), ylit­tää ylim­män palkan, joka työ­nan­ta­jan kan­nat­taa työstä mak­saa. On myös mah­dol­lista, että työn­tek­i­jä ja työ­nan­ta­ja voisi­vat löytää keskenään molem­pia tyy­dyt­tävän palkkata­son, mut­ta yleis­si­to­va työe­htosopimus kieltää tämän. Tämä kiel­to on sil­loin tap­pi­olli­nen molem­mille, mut­ta se voi olla silti perustel­tu, kos­ka sil­lä suo­jel­laan kol­man­sia osa­puo­lia, lähin­nä siis mui­ta työn­tek­i­jöitä kil­pailul­ta, joka veisi heiltä työ­paikan tai pakot­taisi heitäkin suos­tu­maan alem­pi­in palkkoi­hin. Yhdys­val­lois­sa ammat­ti­jär­jestöjä kut­su­taankin kartelleik­si. Jat­ka lukemista “Vähim­mäis­palkko­jen nur­jat puolet”

Kaupunkisuunnittelulautakunta 12.3.2013

Kan­takaupun­gin autoli­iken­teen skenaariot

Merkit­ti­in tiedok­si vilkkaan keskustelun jäl­keen. Tämä on asia, joka vaatii strate­gisia päätök­siä. Toivoisin, että lasken­ta­mallia kehitet­täisi­in edelleen ja sim­putet­taisi­in eri­laisi­in tilanteisiin.

Lausun­to Roi­hu­vuoreen alak­oulun remontista

Päätet­ti­in yksimielis­es­ti Jäsen Lovenin esi­tyk­ses­tä lisätä lausun­toon lisäys ”Itäiselle Roi­hu­vuoren alueelle tulee myös tur­va­ta riit­tävät koulu­palve­lut.” Sen jäl­keen Ris­to Rauta­va esit­ti, että lausun­nos­sa todet­taisi­in, että koulua ei tule suo­jel­la. Pitkän harkin­nan jäl­keen päätin puoltaa esi­tys­tä ja niin­pä se meni läpi äänin 5–4. Vas­taan äänes­tivät vasem­mis­toli­it­to, demar­it ja vihrei­den Eli­na Moisio. Tämä ei vielä tarkoi­ta, että koulu puret­taisi­in, mut­ta sen kor­jaami­nen ainakin tulee helpom­mak­si. Tai sit­ten kaupung­in­hal­li­tus päät­tää, että se pitää suo­jel­la, sil­lä tämähän oli vain lausun­to. Ope­tus­toimelle suo­jelu­vaa­timus olisi kohtu­u­ton taloudelli­nen rasitus. Rahaa tarvit­taisi­in opet­tamiseen. Jat­ka lukemista “Kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­ta 12.3.2013”

Työttömän sopeutumisraha

Raken­nemuu­tok­sen jul­muuk­si­in kuu­luu, että moni taita­va ammat­timies ja –nainen menet­tää ammat­tin­sa, kun tehdas lopete­taan ja ehkä koko ammat­ti van­he­nee, kuten kävi kohopain­o­jen lato­jille. Edessä on joko putoami­nen työelämän ulkop­uolelle kokon­aan, täysin uuden ammatin opet­telu tai tyy­tymi­nen aiem­paa pieni­palkkaisem­paan työhön. Jos uut­ta ammat­tia ei enää rien­nä opiskele­maan, olisi kaikkien etu, että tosi­asi­at tun­nustet­taisi­in mah­dol­lisim­man nopeasti.

Esitämme tätä päätöstä nopeut­ta­maan ja helpot­ta­maan työt­tömän sopeu­tu­mis­ra­haa, joka mak­set­taisi­in säästyneestä työt­tömyysko­r­vauk­ses­ta, kun alem­pi­palkkainen työ­paik­ka ote­taan vas­taan ennen 500 päivän rajan täyt­tymistä. Sopeu­tu­mis­ra­haa mak­set­taisi­in sitä pidem­pään mitä enem­män päivära­hapäiviä on jäl­jel­lä. Sopeu­tu­mis­ra­han aikana lapset saat­ta­vat lähteä pesästä ja per­heen asun­to­lainat saadaan ehkä mak­se­tuk­si tai on enem­män aikaa miet­tiä asum­isolot uusik­si. Jat­ka lukemista “Työt­tömän sopeutumisraha”

Ode ja Juhana matalapalkkatuesta

Pieni­palkkaisten ase­man tukemista puoltaa sekä oikeu­den­mukaisu­us että taloudelli­nen tehokku­us. Jot­ta pieni­palkkainen työ kan­nat­taisi, esitämme sen tukemista pait­si asum­istuen avul­la myös suo­ral­la ja automaat­tisel­la työn­tek­i­jälle mak­set­taval­la mata­la­palkkat­uel­la, joka kehitet­täisi­in työ­markki­nat­ues­ta pois­ta­mal­la siitä vaa­timus tehdä osa-aikaista työtä. Mata­la­palkkatu­ki menee parem­min maali­in kuin yleiset veronalen­nuk­set, jot­ka hyödyt­täi­sivät eniten osavuo­tista työtä teke­viä (opiske­li­jat) eivätkä ottaisi huomioon huol­let­tavien las­ten lukumäärää. Tässä yhtey­dessä on mah­dol­lista laa­jen­taa työ­markki­nat­uen 300 euron etuoikeutet­tu tuki koske­maan muitakin kuin vapaa­palokun­ta­laisia.  Vaikeasti työl­lis­tet­täville ehdo­tamme etuoikeutetuk­si tulok­si 700 euroa. Jat­ka lukemista “Ode ja Juhana matalapalkkatuesta”

Hiilitullit

(Kir­joi­tus on julka­istu Suomen Kuvale­hdessä Näkökulma-palstalla)

 

Ilmas­ton­muu­tos­ta ei pystytä nyky­poli­ti­ikalla pysäyt­tämään. Tämän opin viimeistään osal­listues­sani Sitran kestävän talouden foo­ru­mi­in. Monipuolista asiantun­te­mus­ta edus­ta­neen joukon oli määrä hah­motel­la talous­poli­ti­ikkaa, joka on samanaikaises­ti taloudel­lis­es­ti, sosi­aalis­es­ti ja ekol­o­gis­es­ti kestävää.

Ilmastopoli­ti­ik­ka meni ohi puhu­misek­si. Osa kat­soi asi­aa maa­pal­lon kestokyvyn kannal­ta ja esit­ti tiukan aikataulun vähen­tää hiilid­iok­sidipäästö­jen vähin­tään 80 pros­en­til­la. Osa kat­soi asi­aa taloudel­lis­ten reali­teet­tien kannal­ta ja hah­mot­teli pieniä reforme­ja, jot­ka korkein­taan vähän hidas­taisi­vat päästö­jen kasvua. Ero vält­tämät­tömän ja mah­dol­lisen välil­lä osoit­tau­tui val­tavak­si. Valitet­tavasti molem­mat ovat oike­as­sa. Kos­ka vält­tämätön­tä ei voi muut­taa, on muutet­ta­va mah­dol­lista. Jat­ka lukemista “Hiil­i­t­ul­lit”