Rakennemuutoksen julmuuksiin kuuluu, että moni taitava ammattimies ja –nainen menettää ammattinsa, kun tehdas lopetetaan ja ehkä koko ammatti vanhenee, kuten kävi kohopainojen latojille. Edessä on joko putoaminen työelämän ulkopuolelle kokonaan, täysin uuden ammatin opettelu tai tyytyminen aiempaa pienipalkkaisempaan työhön. Jos uutta ammattia ei enää riennä opiskelemaan, olisi kaikkien etu, että tosiasiat tunnustettaisiin mahdollisimman nopeasti.
Esitämme tätä päätöstä nopeuttamaan ja helpottamaan työttömän sopeutumisrahaa, joka maksettaisiin säästyneestä työttömyyskorvauksesta, kun alempipalkkainen työpaikka otetaan vastaan ennen 500 päivän rajan täyttymistä. Sopeutumisrahaa maksettaisiin sitä pidempään mitä enemmän päivärahapäiviä on jäljellä. Sopeutumisrahan aikana lapset saattavat lähteä pesästä ja perheen asuntolainat saadaan ehkä maksetuksi tai on enemmän aikaa miettiä asumisolot uusiksi.
Seuraava teksti on suoraan raportista:
Rakennemuutoksen vuoksi moni pitkän työuran tehnyt joutuu työttömäksi ja menettää vanhan ammattinsa lopullisesti. Edessä on usein joko syrjäytyminen työmarkkinoilta tai sopeutuminen pienempään palkkaan. Entisen tasoista työpaikkaa voi etsiä ansiopäivärahan turvin 500 päivää eli noin kaksi vuotta. Vähän aikaa kannattaakin tietysti etsiä sen sijaan, että tarttuisi ensimmäiseen vastaan tulevaan, aiempaa selvästi matalapalkkaisempaan työhön. Jossain vaiheessa työttömyysjakson pituus kuitenkin kääntyy rasitteeksi, alkaen ennustaa yhä pienipalkkaisempaa työtä. Olisi sekä yksilötasolla että kansantaloudellisesti edullista ottaa mahdollisesti pienipalkkaisempikin työ vastaan nopeasti.
Esitämme, että työttömäksi joutuneet, joilla on takanaan yli kymmenen vuoden työhistoria, voisivat saada työttömyyspäivärahana sopeutumisrahaa ottaessaan vastaan aiempaa matalapalkkaisemman työn. Sopeutumisraha maksettaisiin samojen sääntöjen mukaan kuin soviteltu päiväraha, mutta ilman vaatimusta osa-aikaisesta työskentelystä. Sopeutumisrahaa voisi saada yhteensä euromääräisesti yhtä paljon kuin 500 päivän päivärahasta on käyttämättömättä. Näin se kannustaisi nopeaan työllistymiseen. Siinä noudatettaisiin sovitellusta päivärahasta tuttua 90 prosentin sääntöä niin, etteivät sopeutumisraha ja palkka yhteensä voi ylittää 90 prosenttia sopeutumisrahan perusteena olevasta palkasta. Todettakoon, että nyt monen kannalta on edullisempaa ottaa vastaan pienipalkkainen osa-aikatyö kuin sama työ kokoaikaisena, koska osa-aikatyötä voi tukea sovitellulla päivärahalla mutta kokoaikaista ei voi. Esitämme, että päivärahan suuruuden perustana olisi keskimääräinen ansiotaso viimeisen kymmenen vuoden aikana ansiotasoindeksillä korjattuna, koska ei ole tarkoitus, että sopeutumisrahasta tulisi tapa hyötyä ylimääräisesti tilapäisistä korkeista ansioista.
Mitä pienempi on sopeutumisraha euromääräisesti, sitä pitempään sitä kestäisi. Jos 90 prosentin sääntö leikkaa sopeutumisrahan hyvin pieneksi, maksuaika venyisi käytännössä loputtomiin. Tällöin voi olla perusteltua asettaa sopeutumisrahan maksulle ylärajaksi esimerkiksi viisi vuotta.
Suositus 8:
Työttömän sopeutumisraha. Henkilölle, jolla on takanaan vähintään kymmenen vuoden työhistoria hänen joutuessaan työttömäksi ja jolla ennen 500 päivän työttömyysjakson päättymistä on käyttämättömiä päivärahapäiviä päiviä jäljellä, maksetaan hänen vastaanottaessaan aiempaa matalapalkkaisemman työn työttömyyskorvauksesta jäljelle jäänyt euromäärä sopeutumisrahana samojen periaatteiden mukaan kuin soviteltu työttömyyspäiväraha, vaikka tehtyjen työtuntien määrä ylittäisi 80 prosenttia alalla noudatettavasta kokoaikaisen työn työajasta. Sopeutumisrahan perusteena olevana palkkana käytetään 120 viimeisen kuukauden ansiotasoindeksillä korjattua keskipalkkaa.
Oletetaan, että palkkaan kaksi työntekijää täsmälleen samaan työhön. Molemmat ovat olleet työttöminä ennen työsuhteen solmimista, toinen saa työttömän sopeuttamisrahaa, mutta toinen ei. Onko tämä reilua?
Jos olisi työvoimapula, olisi järkevää patistella ansiosidonnaisella loisijiat töihin vaikka porkkanalla, mutta eikö tässä tilanteessa porkkana mene yhteiskunnan kannalta hukkaan, koska työhalukkaita on riittämiin ilman sopeuttamisrahaakin?
Ilman ansiosidonnaisen kaltaisia puskurisysteemejä pitkäjänteinen suunnittelu olisi mahdotonta. Kukaan ei uskaltaisi mitään. Minä olen siinä onnellisessa asemassa, että mikään työttömyys ei uhkaa edes näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa, ja tyoehtonikin voin halutessani lähes sanella, mutta tiedän kyseen olevan kuitenkin enemmän onnekkaasta sattumasta kuin omasta erinomaisuudestani (jota toki tietenkin kyllä on). Olen hyvin nihkeä pullistelemaan ei yhtä onnekkaille.
Mitä se kuuluu työkaverille tai pomolle, saako joku sopetumisrahaa? Ei sekään ole reilua, että saan samaa palkkaa kuin työkaveri, vaikka minulla on isompi vuokra ja enemmän lapsia elätettävänä.…
Jouko Ollila on kuitenkin oikeassa siinä, että työnhakijoita on ihan riittämiin eikä nähtävästi ole mielenkiintoa saada ihmisiä töihin.
Sopeuttamisraha kuulostaa ihan lahjusmaksulta, että työttömäksi jäänyt hyväksyisi uuden surkean tilanteensa, ja näin jäisi mukisematta huonoon asemaansa.
Eikö ensimmäiseksi tulisi tarjota laadukasta lähialan koulutusta tai uutta koulutusta entiseen ammattiinsa nähden, vaikkapa tuolla samaisen suuruisella rahalla.
Ja uutta kouluttautumista tulisi tukea myös niin, että työkkärin virkailijat eivät ryhtyisi ampumaan työttömäksi jääneen ja sopeutumisrahaa saavan omia tulevaisuuden pyrkimyksiä alas takamustuntumaltaan — lakeja kuulemma tuntien.
Kaunis ajatus koulöuttaa uudestaan, mutta 50-vuotias paperityöläisen kannalta mahndollisuudet millään koulutuksella aiempaan tulotasoon ovat vaatimattomat. Huomasit kai, että tuo raha on tarkoitettu vain yli kymmenen vuoden työhistorian omaaville. Tällainen sopuetumisraha on itseasiassa nytkiun sovitellussa päivärahassa, mutta sen ehtona on, ettei ota vastaan kokopäivätyötä. Me itseasiassa esitämme vain tämän ehdon poistamista.
Eikö samaan kannustinvaikutukseen päästäisi yksinkertaisemmin ja myös julkisia menoja säästäen ajan funktiona alenevalla ansiosidonnaisella työttömyyskorvauksella?
Esimerkiksi siten, että työttömyyskorvaus olisi ensimmäiset 6kk nykyisen suuruinen tai suurempi ja alkaisi siitä lineaarisesti lähentyä peruspäivärahaa, joka saavutettaisiin kun 500 päivää tulee täyteen. Jos töitä ei millään satu löytymään niin tapahtuisi sopeutuminen peruspäivärahalle ainakin hiljattain.
Ongelma ei ole työn tarjonta vaan työpaikkojen vähyys.Nyt yhtä avointa työpaikkaa kohti on 10–20 tarjoajaa.
Kokemuksen perusteella pienipalkkaiseen asiakaspalvelutehtäväänkin tuli 200 hakemusta
Kun töihin ei väkisin voi mennä niin eipä tuosta kannustimesta ole juurikaan hyötyä, ei työllistyminen ainakaan siitä johdu .
Kun työn ylitarjonta on valtavaa niin ei yhden työllistyminen toisen sijasta kokonaiskuvaa muuta
Ehdotus näyttäisi perustuvan oletukseen, että lisäämällä matalapalkkatöihin tarjontaa saadaan aikaiseksi lisää työpaikkoja. Ja jos matalapalkkaiset vielä hyväksyvät nykyistäkin pienempiä palkkoja, niin työpaikkojen tarjonta kasvaa tai ainakin niiden siirtyminen Aasiaan hidastuu.
Samalla työttömyys pienenisi ilman, että palkkainflaatio lähtisi jylläämään (eli Nairu-työttömyys alenisi). Ehkä myös säästettäisiin koulutusrahoissakin tai voitaisiin suunnata niitä tehokkaammin entistä motivoituneimpiin ihmisiin.
Kannattaisiko panostus? Ehkä. Mutta demarit luultavasti väittävät, että sopeutumisrahat tuottavat paremmin koulutuksen lisäämisessä.
Koulutus toimiikin varmaan toisilla, mutta ei valitettavasti kaikilla. Siinä ilmeisesti tämän ehdotuksen markkinarako. Voisivatko demaritkin joskus tunnustaa tosiasiat?
Saavutetuista eduista ei luovuta eikä rakenteellisia uudistuksia voi tehdä, joten ainut keino on heittää hyvää rahaa huonon perään.
Melkein 2v pitkä ansiosidonnainen päiväraha on kyllä työmarkkinoiden toiminnan kannalta ihan vihoviimeinen keksintö. Jos se lakkautettaisiin ja kaikki säästyneet rahat siirrettäisiin vaikka matalapalkkatyön verotuksen alentamiseen, niin lopputulos olisi _kaikkien_ kannalta paljon parempi.
Muistan itse kun työuran alussa jouduin lomautetuksi peruspäivärahalla. Tuli muuten kiire etsiä uusi työpaikka ja se löytyikin varsin vikkelään. Kun sitten myöhemin jouduin uudelleen lomautetuksi, pääsin jo ansiosidonnaiselle joten ei kyläl ollut mitenkään suurta kiirettä alkaa katselemaan uutta paikkaa. Odottelinkin useamman kuukauden ennenkuin sitten siirryin yrittäjäksi.
Ja ennenkuin vasemmalta laidalta tulee se huutokuoro “Miten sen köyhän työttömän kolmensadantuhanen (sic!) euron asuntolainan käy?”, niin tänä päivänä asuntolainoihin myydään vakuutuksia työttömyyden ja muiden vastaavien onnettomuuksien varalle.
Mutta kuten alussa sanoin, ansiosidonnainen on saavutettu etu ja pyhä lehmä, siihen ei kosketa.
Ylitarjonta tilanteessa tuo paremmin tuottavan työvoiman kannustaminen pienempipalkkaiseen työhön syrjäyttää huonommin tuottavaa työvoimaa ja lisää syrjäytyneisyyttä.
Kannustimet toimisivat jos kitkatyöttömyys olisi kohtuullista,mutta nyt on ollut 20 vuotta työvoiman valtava ylitarjonta
Työttömien työnhakijoiden ja työpaikkojen kohtaamisesta ei voi tehdä mitään relevanttia johtopäätöstä hakemusten määrän perusteella. Hakijoista vaikka kaikki saattavat olla paikanvaihtajia eikä suinkaan työttömiä. Töitä ei saa “olemalla käytettävissä”.
Hakemus on aina helppo tehdä samaa pohjaa monistamalla joten yksi hakija voi työttömyysjakson aikana hakea urakalla vaikka kymmentä paikkaa päivässä. Ja netissä vielä helpommin kuin perinteisesti aanelosia kirjaamoon lähettämällä.
Vastaavasti työttömät ihmettelevät usein miten kovan työn takana työnhaku on kun hekin ovat lähettäneet satoja hakemuksia joista yksikään ei ole “tärpännyt”.
Työnhaku ei kuitenkaan ole pilkkimistä jossa saalis on yleensä sitä parempi mitä useampia matoja on järvessä…
Miksiköhän työttömyys kestää vain 15 viikkoa, jos maksimi on 100 viikkoa ?
Vertailun vuoksi Ruotsissa työttömyys kestää
keskimäärin 26 viikkoa ja saattui silmiin New York Timesista uutinen, jossa kerrottiin, että USA:n keskimääräinen työttömyysjakson pituus on kasvanut 24 viikosta 47 viikkoon ?
Tanskan mallissa korvausta saa jopa neljä vuotta ja Tanskan työmarkkinoita on pidetty mallina Suomellekin
Järkevää tekstiä. Pitää myös huomata, ettei palkan alentaminen tai työnantajan saama ylimääräinen korvaus mitenkään takaa sitä, että työnantaja palkkaisi jatkossa yhden sijasta kaksi. Todennäköistä on, että palkatuksi tulee edelleen vain yksi ja hänen työmääräänsä lisätään entisestään. ’
Tämän voi päätellä siitä, ettei kelamaksujen poistokaan lisännyt työllisyyttä lainkaan, vaan ennätysvauhtinen työpaikkojen lakkauttaminen jatkui.
Kohta nykyinen työnantaja kertoo työllisyystilanteen. Valehteleminen täsä kohdassa paljastuu haastattelussa ja johtaa hylkyyn.
Ja jos ei hae niin ei saa työpaikkaakaan. Ja jos ei hae ahkerasti niin joutuu karenssiin.
Suomi on EU:n innokkain työttömien rankaisija
“Suomi on EU:n innokkain työttömien rankaisija”
Ihan oikeasti huvitti työttömyyskauteni alkupuolella, kun omatoimisesti hain eräälle työvoimapoliittiselle kurssille ja sitten hetken päästä peruin kurssihakemukseni, niin minulle välittömästi työkkärin täti siitä paikasti tulosti printin, että perusteleppa peruutuksesi työvoimatoimikunnalle. Järki kun minulle sanoi, että kurssihakemuksen voi perua jos kurssille hakuaika ei ole vielä loppunut.
Lopulta karenssia en saanut, koska minut hyväksyttiin toiselle kurssillem josta sitten vielä pääsin työhön josta maksettiin eläkertymää ja kesälomaakin työsuhteesta karttui.
Ja toisaalta työvoimasta on pulaa. Siitä on pulaa sekä asiantuntija-aloilla että esimerkiksi siivousalalla. Työllisyys ja työttömyys keskittyvät ihmisryhmittäin ja maantieteellisesti, joten mitään kategorisia johtopäätöksiä on vaikea tehdä.
Olen itse ollut rekrytoivalla puolella seuraamassa tilannetta hiukan pidemmällä perspektiivillä. Ainakaan asiantuntijatyössä mitään suurta ruuhkaa hyvistä työnhakijoista ei ole ollut, vaikka työn vaatimukset eivät ole olleet mitenkään erityisen rajoittavia. Vähän ehkä yllättäenkin viimeiset pari vuotta ovat olleet työvoiman saatavuuden kannalta hyvinkin hankalia. Ts. tilanne on aivan erilainen kuin 90-luvun puolivälissä, jolloin kaikenlaista työvoimaa oli runsaasti liikkeellä.
Yhtä julkisesti avoinna olevaa työpaikkaa kohti tulee kyllä aina useita hakemuksia. Jos näistä kuitenkin poistaa ne, joissa kauempaakin näkee työnhakijan ja työn kuvan kohtaamattomuuden, tilanne muuttuu radikaalisti. Liikkeellä on paljonkin hakijoita, jotka ampuvat kaikkea, mikä liikkuu — ja sitäkin, mikä ei enää liiku.
Mielenkiintoinen trendi on sekin, että rekrytointikanavat ovat muuttaneet. Aivan tavallinen toimistoassistentti haetaan nykyään rekrytointipalvelun kautta tai vuokratyöllä aloittaen. Tämäkin johtuu osittain tuosta mainitusta työnhakijoiden pohjakohinasta.
Työttömän kannalta tilanne on tietenkin vähän ankea. Ainakaan viranomaisten apua ei kovin paljon kannata odottaa. Se on ihan ymmärrettävää, että työnhakijoita kannustetaan oikeasti hakemaan työtehtäviä, mutta nykyisellään järjestely tuntuu vain johtavan hillittömään hakemussirkukseen, joka haittaa kumpaakin osapuolta.
” Siitä on pulaa sekä asiantuntija-aloilla että esimerkiksi siivousalalla.”
Lääkärit on tunnetuin asiantuntijapulan kohde.Mutta Suomen kieltä taitavaa ei saa kuin vuosien koulutuksella.Joko ulkomaalaisesta tai suomalisesta.
Kuitenkin me olemme valmiita maksamaan kallis kieli-täydennyskoulutus emmekä kouluta itse
Toinen ongelma on, että työnantajat ovat haluttomia sitoutumaan pitkäjänteiseen henkilöstöpolitiikkaan.
Harvoin niitä valmiita asiantuntijoita vapaana kadulla kulkee.
On aika amatöörimäistä johtamista kuvitella, että yhtäkkiä löytyy tarkalleen sopiva asiantuntija rajattuun tehtävään.
Yksi henkilöstöjohtamisen keskeisiä asioita on liiketoiminnan jatkuvuuden turvaaminen ja se merkitsee varustautumista tilanteeseen, jossa avainhenkilö sairastuu, kuolee tai lähtee pois.
Tai tulee yllättävä tarve
Mitä tulee siivoojiin niin pulasta kärsivät huijarifirmat, asiansa hoitavat kyllä saavat työntekijöitä ja heitä on jonoksi saakka.
Omen leimansa antaa alalle lyhyet työsuhteet ja epämääräinen työvoima eikä ole varmaa onko joka vuoron alussa kaikki paikalla eikä paikkosysteemikään kata kovin suuria poisjääntejä.
Helppo työsuhteen päättäminen merkitsee myös ajoittaista työvoimapulaa hyvällekin työnantajalle
Harva vain muistaa näitä joustavuuden huonoja puolia
Eikö oikea toimenpide ole puuttuminen liian pitkiin ansiosidonnaisiin tukiin? Tanskassa on hyvä, mutta lyhyt työttömuusturva yhdistettynä helppoon irtisanomiseen. Se on toimiva järjestelmä.
“Ainakaan asiantuntijatyössä mitään suurta ruuhkaa hyvistä työnhakijoista ei ole ollut, vaikka työn vaatimukset eivät ole olleet mitenkään erityisen rajoittavia. Vähän ehkä yllättäenkin viimeiset pari vuotta ovat olleet työvoiman saatavuuden kannalta hyvinkin hankalia.”
Jos me kaikki ajattelisimme samoin niin eläisimme vielä puissa ja söisimme hedelmiä.
Minä olen palkannut ihmisiä 40 vuotta , varmaan satoja, ja olen ollut onnellinen jos löytyy edes puoliksi pätevä.
Täydellistä ei löydy koskaan, on vain vajavaisia .
Ja näistä sitten pitää muokata ryhmä jossa toisten vahvuudet peittävät toisten heikkoudet.
Toinen avain on työvoiman kasvattaminen, eivät jääkiekkoseuratkaan pärjää ostamalla uusia vaan usemmalla on nuorisotoimintaa, joka tuottaa tulevaisuuden huiput.
Aivan samoin pelaa työelämäkin ja uuden asiantuntijan kouluttaminen alkaa jo kun hän lähtee opintielle eli harjoittelijoita pitää katsella sillä silmällä ja tarjota jatkuvuutta .
Useimmat tarttuvat koukkuun ja jatkavat kun työpaikkaa ei tarvitse etsiä.
Näin nuoresta voi koulia juuri omiin tarpeisiin sopivan.
Eikä kukaa ole koskaan valmis, siksi onkin hullua etsiä täysin valmista.
Toinen ongelma on erilaisuuden hyväksyminen, minäkin lankesin urani alussa siihen, että tiesin miten kaikki asita hoidetaan ja oli vaikea hyväksyä erilaista toimintatapaa, mutta kun elämää on nähnyt tarpeeksi niin ymmärtää ettei se oma ajatus välttämättä se ainoa oikea ole ja muillakin tavoilla voi asioita hoitaa.
Pedantti pilkunviilaaja ei löydä koskaan pätevää