Muiden kiireiden vuoksi tämä raporttimme esittely etenee vähän hitaasti. Tässä nyt taas seuraava suositus. Seuraava teksti on suoraan raportista.
Palkkatuki
Vaikeasti työllistettävän työntekijän palkkaamista tuetaan tällä hetkellä työnantajalle maksettavalla palkkatuella. Palkkatuki on työmarkkinatuen suuruinen, eli noin 700 euroa. Sitä voidaan myöntää muun muassa henkilölle joka on saanut työttömyyskorvausta 500 päivää tai ollut yhtäjaksoisesti työttömänä kuusi kuukautta, on vailla ammatillista koulutusta tai on yli 50-vuotias. Se voidaan tapauskohtaisesti myöntää enintään 60 prosentilla korotettuna, ja joissakin tapauksissa korotus voi olla 90 %. Palkkatuki myönnetään tavallisesti kymmeneksi kuukaudeksi kerrallaan. Työntekijälle on maksettava työehtosopimuksen mukaista palkkaa. Työttömällä työnhakijalle voidaan myöntää palkkatukiseteli osoitukseksi, että hänen palkkaamisestaan voi saada palkkatukea.
Vuonna 2012 palkkatuella työllistettyjä oli keskimäärin noin 30 000 eli runsas prosentti työllisestä työvoimasta. Tukityöllistetyistä noin 30 % oli kuntien ja valtion palveluksessa ja loput ”yksityisillä”. Yksityisiin kuuluvat sekä yritykset että kolmannen sektorin järjestöt, esimerkiksi työttömien yhdistykset. Palkkatuen tulisi muodostaa tie ulos työttömyydestä. Palkkatuelta ei kuitenkaan siirrytä avoimille työmarkkinoille niin helposti kuin voisi toivoa.
Joskus pysyvä työllistyminen on mahdotonta, vaikka tukityöllistetty osoittautuisi kuinka hyväksi tahansa. Kolmannen sektorin järjestöillä ei yleensä ole rahaa maksaa palkkaa eikä kunnan budjetissa ole varauduttu maksamaan täyttä palkkaa uudesta työntekijästä. Yritykset saattavat palkata tukityöllistettyjä tehtäviin, jotka itsessään ovat matalatuottoisia, tekee ne kuinka hyvin tahansa. Kilpailevat yritykset ovat ajoittain syyttäneet tukityöllistettyjen käyttämistä kilpailun vääristämisestä.
Vaikka palkkatuki on oikein käytettynä hyvä väline, sillä on puutteensa. Tuki katkeaa kerralla sen sijaan, että vähenisi asteittain, jolloin syntyy taitekohta, jossa työsuhteen jatkamisesta joudutaan päättämään. Tuen suuruus voi kääntyä itseään vastaan. Kovin halvan työntekijän perehdyttämiseen ei paneuduta riittävän tarmokkaasti ja palkkatuella ihmisiä palkataan tehtäviin, jotka ilman tukea eivät voisi olla kannattavia työntekijän ominaisuuksista riippumatta. Monelle työttömälle ensimmäinen askel työelämään olisivat lyhyet työkeikat, mutta niitä palkkatuki ei tue. Siksi luvussa kolme esitämme, että palkkatukisetelin haltija saisi pitää työmarkkinatukensa, mikäli työllistyy lyhytaikaiseen työsuhteeseen ilman palkkatukea. Työntekijällä itsellään ei tällä hetkellä ole motivaatiota päästä eroon tukityöllistetyn asemastaan, mikä on omiaan lisäämään tukiriippuvuutta.
Moniin tarkoituksiin pienin palkkatuki, noin 700 euroa kuussa, on haaskaavan suuri.
Nykyisen palkkatuen ohella tulisi olla mahdollisuus helpommin saatavaan ja selvästi alempaan palkkatukeen, esimerkiksi maahanmuuttajille vaikkapa pariksi vuodeksi. Esimerkiksi humanitaarisin perustein maahan muuttaneiden työllistämisestä voisi antaa automaattisesti noin 300 euron suuruisen palkkatuen vuoden ajaksi. Hämeenlinnassa on kokeiltu maahanmuuttajien työllistämiseen 500 euron kertakorvausta, mutta tämä ei kannusteena ole ollut riittävän suuri. Vastaavaa tukea ei ole syytä antaa työperäiselle maahanmuuttajalle, koska hänen oletetaan työllistyvät ilman tukia.
Suositus 9:
Pieni palkkatuki. Nykyisen palkkatuen rinnalle kehitetään selvästi pienempi ja asteittain pienenevä palkkatuki, jonka myöntäminen on nykyistä helpompaa ja osittain automaattista. Yksi tukea saava ryhmä voisivat olla humanitaarisin perustein maahan muuttaneet.
= = =
Tätä esitystä antaa palkkatukea humanitaarisin syin maahan tulleiden työllistämiseen on arvosteltu jopa rasistiseksi. Tässä minulle sattui pieni virhe. Tämä nimittäin on asia, jota jo sovelletaan, toisin täysimääräisenä 700 euron palkkatukena.
“Työntekijälle on maksettava työehtosopimuksen mukaista palkkaa.”
Monissakohan työehtosopimuksissa on jo pykälä, että pitkäaikaistyöttömälle voidaan maksaa alempaa palkkaa mitä alin palkka normaalissa työntekijän tapauksessa on.
Muistaakseni kunta-allalla jossakin työehtosopimuksessa on pykälä vajaakuntoisille ja pitkäaikaistyöttömille, että heille voidaan maksaa kirjapalkkaa alempaakin palkkaa — jos vaan asiasta sovitaan. Hhhmmm.
Tuolla tapaa palkka jää hyvin vähäiseksi eikä sillä hankita hyvinvointivaltiossa esim. omaa asuntoa. Eli voi jättää hyvästit esim. oman kodin hankinnalle ikiajoiksi.
Olinpa tuossa vuoden palkkatukitöissä ns. kolmannella sektorilla. “Palkka” muodostui pelkästään tukiosuudesta, työnantaja ei laittanut sentin senttiä päälle. Tuo on hurskastelua, että työnantaja muka maksaisi palkkatuen päälle pari tonnia omasta pussista. Kuka niin tekee kun 700 eurolla saa saman ihmisen hommiin? Olin kiitollinen palkkatukityöstäni parin vuoden työttömyyden jälkeen. Mutta kun tukikausi päättyi, tuli potku kankulle ja uusia tukityöllistettyjä tilalleni. Näin toimii palkkatuki!
Palkkatuki voi olla korkeintaan puolet koonaispalkasta ja ttyösuhteessa on noudatettava voimassa olevaa työehtoswopimusta. Hae saatavvasi jälkikäteen työnantajaltasi.
Asiasta toiseen, työttömän työllistäminen töitä jakamalla ja ympäristön pelastaminen etätöillä, kariutuu usein pomojen kateuteen/ilkeyteen, joskus myös muiden työntekiöiden vastaaviin taipumuksiin.
Työttömän työllistäminen töitä jakamalla onnistuu parhaiten niillä aloilla, joilla ei vaadita kovin suurta perehdytystä yksittäiseen työtehtävään, ja joilla on pätevää työvoimaa työttömänä.
Näitäkin aloja on, vaikka rajaus alkaa olla aika kova. Harvempi työntekijä kuitenkaan haluaa lopulta vähentää palkkaansa ja työaikaansa samassa suhteessa. Usein tämä johtuu ihan siitä syystä, että palkkataso on muutenkin matalahko, jolloin eläminen tulee vaikkapa neljänneksen leikkauksella hankalaksi. Työajan ja palkan leikkaaminen sopii paremmin hyväpalkkaisille, joiden kohdalla se taas sopii huonosti työnantajalle.
Työnantajalle on aika sama, tekeekö hommaa kolme ihmistä kahdeksan tuntia päivässä vai neljä ihmistä kuusi tuntia päivässä. Lisäväki tietää lisäbyrokratiaa, mutta toisaalta lisäväki vähentää riippuvuutta yksittäisestä henkilöstä, ja lyhyemmät työpäivät voivat hyvin järjestettyinä olla tehokkaampia per tunti kuin pidemmät.
Tässä en usko, että työnantajilla yleensä olisivat kovin pahasti jarrut päällä.
= = =
Etätyö taas on kokonaan toinen ja erillinen tarina. Siitä on kirjoitettu paljon ja ajatuksella AY-liikkeenkin toimesta. Suurin este on se, että etätyön tapauksessa aika monen edellytyksen pitäisi täyttyä sekä työntekijän että työyhteisön kannalta.
Itse saan näppylöitä siitä, kun etätyötä tarjotaan yhtenä välineenä perheen ja työn yhteensovittamiseen. On aika vaikea nähdä, miten etätyö (siis muualla kuin työpisteessä tehtävä työ) auttaisi tähän asiaan. Työmatka-aikaa se leikkaa, mutta tenavat on kuitenkin vietävä hoitoon, jolloin aikasäästö jää pienten lasten vanhemmilla jopa vähäisemmäksi kuin muilla.
Etätyöksi sopii parhaiten rutiinityö, vaikkapa erilaisten hakemusten käsittely. Luovaan työhön etätyö sopii niiltä osin kuin siinä on yksin puurtamista vaativia työvaiheita. Vähemmän rutiinialoilla etätyö on yksin flow-tilassa tehtävää hommaa, mutta sitä on lopulta kaikesta työnteosta aika vähän.
Työnantajissa on toki melkoisia jääriä, mutta etätyön osalta esteitä tulee muistakin suunnista. Työyhteisö ei välttämättä suhtaudu etätyöhön kovin suopeasti, eivätkä kaikki työntekijät itse halua tehdä etätöitä. Voi olla, että työnteon edellytykset ovat kuitenkin parhaimmillaan työpaikalla, ja työnteon rajoittaminen tiettyyn paikkaan helpottaa vapaa-ajan ja työajan rajan hahmottamista.
Etätyö on työnjohdolle haastavaa. Joillakin työntekijöillä voi olla taipumus alisuoriutua etätöissä, toisilla taas työnteko jää liikaakin päälle. Sinänsähän työnantaja pitää etätöistä, koska etätyöläinen ei ole sotkemassa toimistoa tai puhumassa roskaa kahvihuoneessa.
Omat kokemukseni etätyöstä niin tekijänä kuin teettäjänäkin ovat olleet hiukan pettymys itsellenikin. Useimmissa asiantuntijahommissa näyttää siltä, että päivä tai pari viikossa onnistuu. Sen yläpuolella kuitenkin myös työntekijöillä tuntuu menevän jonkinlainen raja. Yllättävän yksinäisissäkin tehtävissä työyhteisö on työnkin kannalta tärkeä.
Etätyö kyllä kuullostaa sellaiselta, että työvoimaviranomainen tulkitsee sen yrittäjänä tehtäväksi työksi. Tai omassa työssä työllistyväksi. Kun palkkatyö taas tehdään työnjohdon alaisuudessa työantajan tiloissa. Siis voi tulla yllätyksenä työttömyysturvaa anottaessa tuo yrittäjäksi tulkinta etätyötä tehtyään kun itse luuli tekevänsä työtä palkansaajan ominaisuudessa.
Tuo ei ihan täsmälleen ottaen pidä paikkaansa, koska työntekijästä koituu työnantajalla aina myös kiinteitä kustannuksia kuten pakolliset terveydenhuoltomaksut, vakuutukset, yms. sekä työntekijän perehdyttämisestä koituvat kustannukset (jotka mainitsitkin). Matalapalkka-aloilla nuo pakolliset maksut ovat isompi kynnys kun taas korkeapalkka-aloilla koulutuskustannukset.
Lyhyemmän työpäivän tuoma tehokkuus on jostain syystä työnantajien puolelta aliarvostettu asia.
Minä luulen että monikin valitsisi lyhyemmät työpäivät ja matalammat palkat (sekä korkea- että matalapalkka-aloilla) jos tuollainen vaihtoehto olisi pöydällä, mutta usein se ei ole.
Viherinssin mielipiteet pitävät luultavasti paikkansa teoriassa. Maunolla taas on kokemusta käytännöstä. Moni matalapalkkainen on ahkera ja elää fanasia-Suomessa jossa kovalla yrittämisellä voi päästä parempaan taloudelliseen asemaan. Kun yrittämiseen tarvitaan aikaa, hankitaan sitä osa-ikaisena tai esim. eri sesonkien ulkopuolella rehkien. Näissä työnjako tilanteissa tulee kateus esiin kuten myös etätyössä.
Näin ainakin julkisella sektorilla, pienemmissä yksityisyrityksissä on toinen tilanne, niissä määrää talous ja käytäntö eikä pomojen tunne-elämä. Kunnista ja valtiolta ovat pienpalkkatyöt pääasiassa ulkoistettu, kuten palkkatilastotkin osoittavat. Nyky prosessi-oranisoidussa “yleishyödyssähän” ei palvella kansalaisia vaan pidetään pomojen ja “asiantuntijoiden” kesken hiekkalaatikkoa ja omista lihavista liksoista ylijäävät rahat kannetaan konsulteille ja tietojärjestelmäkauppiaille.