Jok­seenkin kaikissa teol­lisu­us­mais­sa ter­vey­den­huol­lon etulin­jan hoita­vat yleis­lääkärit, (gen­er­al prak­ti­tion­er. GP) jot­ka yleen­sä toimi­vat myös port­in­var­ti­joina erikois­sairaan­hoitoon. Monis­sa mais­sa nämä ovat yksi­ty­isiä ammat­in­har­joit­ta­jia ja hei­dän asi­akkaik­seen rek­isteröidään yleen­sä koko per­he. Siitä on paljon etua, että koko per­he on saman lääkärin potilaina.

Enää per­helääkärin vas­taan­ot­to ei ole lääkärin kodin yhtey­dessä eikä lääkärille enää riitä työvä­lineik­si ste­toskoop­pi ja veren­paine­mit­tari. Yksi­ty­is­lääkärit ovat alka­neet hakeu­tua use­am­man lääkärin lääkäri­asemille, fyy­sis­es­ti aika saman­laisi­in kuin ovat mei­dän ter­veyskeskuk­semme. Jat­ka lukemista “Ter­veyskeskus­lääkäreistä ammatinharjoittajia?”

Hel­poin­ta julkises­ta ter­vey­den­hoi­dos­ta on ulkois­taa jotkin elek­ti­ivisen hoidon mas­sat­uot­teet, esimerkik­si vaik­ka lonkkaleikkauk­set tai sydän­vero­suon­ten pal­lo­laa­jen­nuk­set. Selkeä toimen­pide, joka tois­tuu suun­nilleen saman­laise­na. Ruot­sis­sa tässä on onnis­tut­tu hyvin. Olen­naista on, että mak­se­taan oikeista asioista. Lonkkaleikkauk­selle on annet­ta­va takuu. Jos leikkaus joudu­taan uusi­maan, tumpeloin­ut sairaala mak­saa erään­laista sakkoa. Niin käy myös, kun poti­las joudu­taan kiikut­ta­maan keskus­sairaalaan kom­p­likaa­tioiden vuoksi.

Ruot­sis­sa kil­pailu on tuot­tanut laadukkai­ta ja tehokkai­ta ratkaisu­ja. Toim­inta on selkeästi paran­tunut. Julkises­sa ter­vey­den­huol­los­sa toim­i­taan usein erit­täin hyvin ja tehokkaasti, mut­ta jos ei toimi­ta, ei ole mitään kor­jaavaa mekanis­mia. Jat­ka lukemista “Elek­ti­ivistä hoitoa voi ulkoistaa”

Kil­pailu markki­na­t­aloudessa ei ole olympiau­rheilua, jos­sa reiluil­la sään­nöil­lä yritetään löytää paras urheil­i­ja olympiakul­lal­la palkit­tavak­si. Kil­pailun tarkoi­tus on resurssien opti­maa­li­nen allokoin­ti. Tavoit­teena on käyt­tää ole­mas­sa ole­vat resurssit ja ideat parhaal­la tavalla.

Erikois­sairaan­hoi­dos­sa keskus­sairaaloil­la on joitain tehtäviä, joi­ta ei voi järkevästi kil­pailut­taa tai jos voisikin, tar­joa­jia olisi vain yksi. Eräs täl­lainen tehtävä on valmis­tau­tu­mi­nen suuron­net­to­muuk­si­in pan­demioi­hin tai poikkeu­soloi­hin. Sydä­men- ja mak­san­si­ir­to­jakaan ei ole oikein järkevää kil­pailut­taa, kos­ka pul­lonkaulan muo­dosta­vat luovutet­ta­vat elimet, joi­ta nyt on vain julkisel­la ter­vey­den­hoidol­la. Jos yksi­tyiset ja julkiset sairaalat ryhty­i­sivät kil­paile­maan keskenään luovutet­tavista elim­istä, syn­ty­isi väistämät­tä jonk­i­nasteista elinkaup­paa – tai sit­ten kil­pailu olisi pelkkää pseudok­il­pailua, kun jokin taho jakaisi sydämet hallinnol­lisil­la päätök­sil­lä sairaaloiden kesken. Parem­pi kuitenkin on, että koko maan elin­si­ir­topoti­laat ovat yhdessä jonos­sa, eikä siihen sairaaloiden väli­nen kil­pailu ole oikein sovitet­tavis­sa. Jat­ka lukemista “Ter­veyspalvelu­jen kil­pailut­ta­mi­nen ja yleinen etu”

Sote-sovus­ta ei oikein ota selvää läpi luke­mal­la. Se kuitenkin tiede­tään, että aika isol­la pens­selil­lä se on kir­joitet­tu. Sopimus­ta voi soveltaa melkein miten tahansa. Jatkoke­hit­te­ly ja viidessä sote-piiris­sä tehtävät päätök­set siis ratkai­se­vat paljon.

Vähän vaikut­taa siltä, että tuli kameli – siis komitean piirtämä hevo­nen. Sen ver­ran tuskalli­nen on pros­es­si vier­estä seu­rat­tuna ollut, että vähään aikaan ei var­maankaan lake­ja täl­lä taval­la valmis­tel­la. Poli­itikot ovat tässä väärässä roolis­sa. Yleis­lin­jauk­set kuu­lu­vat poli­ti­ikalle, mut­ta valmis­telu virkamiehille.

Yksi tulk­in­ta sovus­ta on, ettei tässä muu­tu mikään – pait­si, että nyky­is­ten organ­isaa­tioiden päälle tulee yksi hallinnolli­nen por­ras lisää. Tämä on aivan mah­dolli­nen lop­putu­los, mut­ta voidaan näis­sä puit­teis­sa tehdä paljon muu­takin. Jat­ka lukemista “Sote-ratkaisu.”