Stubbin hallitus on luvannut valtion tukevan (seuraavalla vaalikaudella!) investointeja Pisara-rataan, Länsimetron jatkoon ja Tampereen ratikkaan, jos kunnat sitoutuvat lisäämään asuntomaan kaavoitusta. Eduskunnassa oppositio, erityisesti keskusta, arvosteli tänään tätä siitä, että investointirahaa tarvittaisiin parantamaan tieverkkoa maakunnissa eikä raiteita kasvukeskuksissa. Sipilä puuttui erityisesti Anni Sinnemäen puheeseen, että nämä raideinvestoinnit ovat hyvää talouspolitiikkaa, koska kokonaisuus auttaa ihmisiä muuttamaan sinne, missä on työpaikkoja. Sipilän mukaan tämä osoittaa, että pyritään keskittävään politiikkaan.
Sipilä muuten sanoi myös, ettei Pisaraa tarvita, koska ainahan voidaan lisätä raiteita Helsingin ratapihalla. Hänen täytyi tarkoittaa, että Kaisaniemen puisto uhrataan ratapihaksi, koska ei niitä mihinkään muuhun suuntaankaan voi lisätä. Ajatus on barbaarinen!
Tästä olisi saanut hyvän keskustelun, mutta minuutin repliikkipuheenvuoroin sellaista ei oikein voi käydä. Koska en saanut edes sitä minuutin puheenvuoroa, kirjoitan tähän, mitä asiasta ajattelin.
Sipilän argumentti kaupunkien kasvua vastaan kuuluu keskustapuolueen puheenjohtajan suuhun, mutta jos mennään ideologioiden ulkopuolelle, Suomen menestys kyllä edellyttää hallittua kaupungistumista. Haja-asutusalueilla on oma roolinsa maan kehityksessä, mutta niille sopivilla elinkeinoilla maa ei kyllä pärjää. Se aika on mennyt Kekkosen mukana tai jopa vähän ennen. On realistista olettaa, että muutto kaupunkeihin jatkuu voimakkaana ja on hyvä yrittää tehdä kaupungeista mahdollisimman hyviä.
Espoo on nyt ilmoittanut, että se aikoo kaavoittaa seuraavan parinkymmenen vuoden aikana Länsimetron jatkeelle asunnot noin 70 000 asukkaalle. Helsinki on alustavasti ilmoittanut, että kaavoituksen tavoitteen voi nostaa nykyisestä viidestätuhannesta asunnosta parilla tuhannella vuodessa. Se on askel oikeaan suuntaan, mutta menisin pidemmälle. Olen esittänyt, että Helsingin tulisi kaavoittaa asuntoja vuodessa 10 000 eli noin 20 000 asukkaalle vuodessa.
Minä en usko, että näillä lupauksilla on käytännössä vaikutusta siihen, paljonko Helsingin seudulle rakennetaan asuntoja, mutta kylläkin sille, mihin ne sijoittuvat. Näiden investointien ansiosta ne sijoittuvat paremmin ja sen on erittäin hyvä asia.
Jos saisin yksin päättää Helsingin seudun rakenteesta, en jatkaisi Espoon metroa Kivenlahteen. Niin kauaksi ei kaupunkirakennetta kannata ulottaa. Pari miljoonaa asukasta varmaankin riittää Helsingin seudulle vähäksi aikaa ja sen verran mahtuu paljon lähemmäs.
Kyllä, tämä koskee myös Östersundomia. Sekin on kovin kaukana.
Länsimetroon ja Östersundomin metroon uhrattavat rahat laittaisin Jokeri-ratikkaan ja pariin muuhun pikaratikkayhteyteen ja tiivistäisin kaupunkirakennetta olennaisesti.
Koska näköpiirissä ei ole, että saisin päättää seudun rakenteesta yksin 🙁 , hyväksyn Östersundomin ja Kivenlahden metrot second best –ratkaisuna ja tuen siis näitä ratkaisuja sekä kansanedustajana että helsinkiläisenä kunnallispoliitikkona.
Kovasti ollaan myös tyrkyttämässä rahaa asuntotuotantoon Helsingin seudulla. Jos uusista asunnoista maksetaan 5000 euroa neliö, ei lisärahan pumppaaminen asuntotuotantoon ehkä ole tarpeen. Pitäisi analysoida, mistä oikein johtuu, että asuntorakentaminen takkuaa. Jonkin puolueettoman tahon pitäisi analysoida kilpailuolosuhteita talonrakentamisessa.
Yksi syy on tietysti se, että kunnilla ei ole rahaa rahoittaa kasvua, eikä tässä ole kyse siitä, ettei olisi varaa ostaa mustetta kaavoittajan tussikynään.
Helsingissä tonttien saaminen rakennuskelpoiseksi maksaa noin 500 euroa kerrosneliöltä. Tämä tarkoittaa, että puoli miljoonaa kerrosneliötä vaatii investointeja 250 miljoonaa euroa. Investointiraami on siis 435 miljoonaa, eikä sitä käy ylittäminen, vaikka nuo tontit voisi myydä tuhannella eurolla kerrosneliö. Jollei tähän tule muutosta, Helsinki ei voi nopeuttaa asuntotuotantoa.
Vaatimus, että reservissä olisi rakennuskelpoista tonttimaata parin miljoonan kerrosneliön verran (tällaista hallitus esitti keväällä,) tarkoittaa siis noin miljardin euron investointia reservissä oleviin tontteihin. Näiden infrainvestointien lisäksi tarvitaan kouluja, päiväkoteja, terveysasemia ja kaikkea muuta sellaista.
Kun asunnoista maksetaan niin paljon, seudun kunnat eivät oikeastaan tarvitse rahaa rakentamiseen, vaan pykälän, joka tekisin mahdolliseksi rahastaa kaavoitushyöty paremmin yhteiskunnalle, joka rakentamisen kustannukset kuitenkin joutuu maksamaan. En hyväksy ajatusta, että kerrostaloasunnon rakentaminen maksaisi enemmän kuin 3 000 euroa neliö. Loppu on maksua sijainnista, joka pitäisi rahastaa kunnalle. Kaikista tonteista ei tietenkään voi rahastaa oikeastaan mitään kaavoitushyötyä, koska huonoilla paikoilla oleville tonteille ei ole niin innokkaita tulijoita. Kannattaako huonoille paikoille rakentaa?
(Koska tästä tulee ilmeisiä vastaväitteitä, muistutan, että asuntotuotannon lisääminen hyvillä paikoilla alentaa kaikkien asuntojen hintoja)
Minä en pidä siitä, että valtio tunkee Helsingin seudun rakennetta koskevaan päätöksentekoon, vaikka tavoite asuntotuotannon lisäämisestä onkin hyvä. Olisi parempi, että valtio ei rahoittaisi seudun liikenneinvestointeja lainkaan, vaan antaisi tästä korvauksena jonkin könttäsumman (200 M€/v) seudun kuntien käyttöön ja kunnat vastaisivat liikenneinfran rakentamisesta. Kunnat voisivat rahoittaa raideinvestoinnit maan arvon nousulla, jonka nuo investoinnit tuottavat. Tämän hyödyn rahastamiseen tarvittaisiin se yllä mainittu pykälä. Jos jokin infrainvestointi ei nosta maan arvoa riittävästi, investointi on kannattamaton eikä sitä pidä toteuttaa. Tämä rahoitusmalli myös takaisi, että kunnat todella kaavoittavat eivätkä vain lupaa kaavoittaa, rakentamista raiteiden varrelle, koska muuten investointi kävisi niille kalliiksi.
Tämä malli myös karsisi kannattamattomia investointeja. Muutamaa tuhatta kirkkonummelaista omakotia varten jouduttiin rakentamaan kallis moottoritie Kirkkonummelle. Jos Kirkkonummen olisi pitänyt rahoittaa tuo investointi tonttien arvonleikkauksella, rakentamatta olisi jäänyt, kuten olisi pitänyt jäädäkin.
Espoon ilmoitus 70 000 uudesta asukkaasta Länsimetron jatko-osalle taitaa olla yhtä rehellinen kuin muukin metrolobbaus. Finnooseen (nyt lähes rakentamaton alue) ollaan kaavoittamassa asuntoja 20 000:lle, eli sen länsipuoliselle osalle jäisi 50 000 uutta asukasta. Metroasemia on sinne suunniteltu neljä, eli tasan jaettuna uusia asukkaita tulisi 12 500 per asema, nykyisen lähiörakenteen lomaan tai tilalle. Tilaa kyllä on, mutta Länsimetron tähänastisten asemien ympärille tehty kaavoitus ei kyllä ole kovin lähellä tuommoista teholuokkaa. Omakotitalojakin pitäisi varmasti purkaa yksi ja toinenkin. Tietysti ”metron varrella” on liukuva käsite ja keskimääräinen espoolainen pystyy kyllä kävelemään metroasemalle useitakin kilometrejä.
Aikaa on arviossa annettu vuoteen 2050 saakka. Kenpä tietää, miltä maailma silloin näyttää. Asuntotuotannon tavoitteet ehtivät vesittyä siihen mennessä monta kertaa, jos vanhat merkit paikkansa pitävät. Nykyisten tunnelinlouhintafirmojen omistajatkin taitavat silloin levätä haudoissaan.
Ainoat mitä ihmettelen, ovat maininnat että Östersundom ja Kivenlahti ovat kaukana! Mitä?!? Olen kulkenut bussilla töissä Itä-Helsingistä niin Sipoossa kuin Kivenlahdessakin enkä sanoisi kummankaan olevan kaukana, mutta yhtenäinen metrokyyti olisi helpottanut työmatkoja. Ja vaikka kannatankin tiivistä rakentamista, niin en usko kovin montaa vuotta menevän, kun tiivis rakentaminen ulottuu myös Östersundomiin. Kerrostaloja muistan jo nähneeni Kivenlahdessa 😉 Hieman enemmän kaukonäköisyyttä olisin nimenomaan Soininvaaralta toivonut.
Kirkkonummen moottoritietä käyttää sen jatkeena olevista kunnista Siuntio, Inkoo, Raasepori ja Hanko useampi kuin pari tuhatta Kirkkonummen asukasta plus vapaa-ajan asukkaat ja Hangon Satama/teollisuus. Kyseisellä tiellä oli eniten liikennettä mistään kaksikaistaisesta ennen investontia. Muuten kyllä jälleen erinomainen blogi, kiitos!
Kaikki investoinnit liikenneinfraan, vaikka sitten raideliikenteeseen, saattavat lopulta edesauttaa työssäkäyntialueiden kasvua ja kaupunkialueiden hajautumista. Tämä on hankala pulma.
Jos kannattavia asuntorakentamisalueita on olemassa, voisi ehkä harkita yhteistyötä grynderien kanssa aluerakentamisessa. Ei kaupungin välttämättä tarvitse rakentaa infraa.
Ovatko Googlen mainokset tulleet jäädäkseen? Ne vievät sivuston arvokkuuden mennessään.
Kokeilen googlemainoksia tietääkseni, voisiko niiden avulla rahoittaa lisäpanostuksia sivustoon. Ainakin tähänastisen tiedon perusteella vaikuttaa, että ei voi, mutta katsotaan vähän aikaa.
OS: ”Tämä malli myös karsisi kannattamattomia investointeja. Muutamaa tuhatta kirkkonummelaista omakotia varten jouduttiin rakentamaan kallis moottoritie Kirkkonummelle. Jos Kirkkonummen olisi pitänyt rahoittaa tuo investointi tonttien arvonleikkauksella, rakentamatta olisi jäänyt, kuten olisi pitänyt jäädäkin.”
Kummasti ne muutama tuhat kirkkonummelaista saivat generoitua sen verran ahkerasti liikennettä, että Kt51 oli koko maan vilkkaimmin liikennöity 1+1 maantie – ja samalla mm. surkeiden liittymien ansiosta myös varsinainen onnettomuussumppu.
No, ehkäpä nämä tuhatkunta kirkkonummelaista yksityisautoleivaa omakotitalon omistajaa vain tekivät kiusaa tiehallinnolle ajelemalla edestakaisin ko. tieosuudella ruuhka-aikoihin saadakseen luotua illuusion suurista liikennemääristä. Hyi heitä.
Onneksi muualla Suomessa (Kuopio, Kemi jne.) ei ole ikinä syyllistytty vastaavaan valtion varojen tuhlaukseen vaan rahat on käytetty todellisten tarpeiden perusteltuun tyydyttämiseen.
OS: ”Länsimetroon ja Östersundomin metroon uhrattavat rahat laittaisin Jokeri-ratikkaan ja pariin muuhun pikaratikkayhteyteen ja tiivistäisin kaupunkirakennetta olennaisesti.”
No, kun katsoo, että Espoo taitaa olla ainoa pk-seudun kaupunki, joka on lähestulkoon pystynyt hoitamaan leiviskänsä vuorka- ja tuettujen asuntojen tuotannossa sekä kaavoituksessa, niin ehkä investoinnit kannattaisi suunnata Länsimetron lisäksi ennemmin Espoon kaupunkirataan ja Espoon poikittaisyhteyksiin. Jos jotain jää yli, niin sekin kannattaisi enemmin laittaa Vantaan hankkeisiin.
Stadingrad voi sen sijaan keskittyä suojelemaan ja lisäämään siirtolapuutarhoja ja kesämajayhdyskuntia parhailla rakennuspaikoilla. Samalla voi jatkaa mm. ratikkayhteyksien torpedointia laajalla rintamalla Ullanlinnasta Kumpulaan ja aina kaupungin rajoille asti.
Pyytettömät kaupunkisuunnittelukeskusviraston IV kaartinsuunnitteluprikaatin iskurisuunnittelijat voivat samalla antaa taustatukea pitämällä huolen siitä, että toimistot ovat siellä, missä ne suuressa 50-vuotissuunitelmassa parhaaksi katsottu ja että aikoinaan pahimpaa asuntopulaa väliaikaisesti helpottamaan suunnitellut asuinrakennukset säästettään jälkipolville ympäristöään myöten niin koskemattomana, ettei edes vessanpöntön vetimen nupin prikkaa vaihdeta viraston sitä tietämättä.
Ymmärrän tuon kohdan ja koko kirjoituksen niin, että ilmoittaudut ”sinnemäkiläiseksi” Sipilän tarkoittamassa mielessä, eli niin, että valtion tuleekin tukea rahalla keskuskuntia (budjetissa miljardin luokkaa) houkutellakseen haja-asutusalueiden väestöä siirtymään keskustaajamiin.
Firefox + ad block plus + no script -yhdistelmä pitää netin käytettävänä jokseenkin jokaisessa talossa ja puutarhassa. Joillekin sitkeimmille epäluettavuustapauksille täytyy silloin tällöin antaa vielä readabilityä, jolla yleensä tokenee styräkimmätkin sotkemisyritykset.
Sujuva logistiikka on kaupungin elinehto.
Yhä useampi työ on ajasta ja paikasta riippumatonta. Ruuhkat pääkaupunkiseudulla olisivat huomattavasti pienempiä, jos kaikki ne, joiden työ voidaan tehdä etätyönä, tekisivät ne myös etätyönä. Samalla tarve keskittää kaikki yhden niemen nokkaan vähenisi. Suomi nousee työllä, joka ei vaadi kaupungistumista.
30% bkt:stä syntyy palvelualoilla, tehdyistä työtunneista vielä paljon suurempi osa. Palveluita on kovin vaikea toteuttaa etätyönä.
Jos kaikki työ minkä vain voi teoriassa tehdä etätyönä tehtäisiin etätyönä, Suomi romahtaisi kokonaan ja meillä olisi pari miljoona työtöntä.
Soininvaara ei mitä ilmeisimmin ole tutustunut tuoreeseen Liikenneviraston selvitykseen, jonka mukaan olemassa olevaa ratainfraa kehittämällä päästään asiassa hyvin pitkälle.
http://www2.liikennevirasto.fi/julkaisut/pdf3/ls_2014-01_helsingin_ratapihan_web.pdf
Barbaarista sen sijaan on ollut Pisara-radan valmistelu, mutta tämähän ei eduskuntalaitosta hallituksen kumileimasimena kiinnostane. Soininvaaran hutkinta on osa tätä kumileimasinkäytäntöä.
http://kalevikamarainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/166021-miksi-pisara-pitaa-jaadyttaa-osa-2
Terveisin Kalevi Kämäräinen
http://rautatiematkustajat.fi/
Mitä tarkoitat? Ylläpidetäänkö ikiaikaisia työskentelytapoja itseisarvoisesti?
Jos tuo pitäisi paikkaansa, pitäisi etätyö kieltää lailla. Minäkin teen ict-palvelutyötä etänä. Olen tehnyt jo 18 vuotta. Ei kaikki palvelutyö ole sellaista, joissa pitää olla koko ajan kasvotusten asiakkaan kanssa. Palvelujen vienti olisi silloin kovin vaikeaa.
Kun kaikki kasvu ei rahoita itseään, niin on mainiota, että Helsinki sai Vaasalta yhden kansanedustajan paikan. On nimittäin nämä Sipilän puheet sellaista typeryyttä, että Helsinki tarvitsee jokaisen ukon ja akan linjaan Kehälle näitä kepulaisia vastaan.
Ylipäätään on järkyttävää katsella näitä eduskunnan puheenvuoroja, joissa ensin huudetaan kasvun ja työpaikkojen perään, mutta sitten kielletään kolmesti noiden syntyvän kaupungeissa. Maailma asuu kohta kaupungeissa, joten vientituotteetkin liittyvät yhä enemmän kaupunkiin jatkossa. Jos on mahdoton ajatus siirtyä luontoa kunnioittavaa ja kestävään elintapaan, niin miksi sitten nykyinenkin toiminta pitää tehdä mahdollisimman typerästi – huudetaan talouskasvua, mutta ei tajuta miten se nykypäivänä syntyy.
Tuollaiset asuntotuotannon kasvutavoitteet toivottavasti tarkoittavat sitten sitä, että Penttilän metsälähiöistä siirrytään kaavoittamaan tiivistä korttelia ja myös korkeussuunta vapautetaan. Muuten voi luvata vihreille ongelmia myös kuntavaaleissa, kun muuten noilla luvuilla jokainen pusikko ja lepikko raivataan rakennusmaaksi. Tuo lienee myös ainoa tapa, jolla kasvun voi saada rahoittamaan itseään, kun nyt suuret panostukset infraan ja palveluihin jäävät vajaakäytölle, eikä palvelualakaan elä, jos ihmiset ovat liian kaukana niistä pelkästään kaavoituksen takia. Antaa mennä-politiikka kaupunkiin ja antaa heittää-politiikka ryteikön puolelle. Oppia Berliiniin rakennettavista uusvanhoista kortteleista ja torneja Vancouverista – tai mistä hyvänsä muualta kuin Penttilän kynästä.
Toivottavasti tuollaisen kasvun vaatima tila ymmärretään ja vedetään oikeat johtopäätökset kaavoituksessa, muuten on aika vaikea uskottavasti vastustaa luonnon rakentamista ja samalla himoita tuollaisia kasvulukuja ja lisätä maahanmuuttoa, jota pidetään täsmälääkkeenä talouskasvun synnyttämiseen täälläkin.
Junayhteydet esimerkiksi Kuopioon ovat jopa hidastuneet sitten 90-luvun. Nykyisin nopein nopeus on 3.58 ja aikaisemmin oli lähellä 3.50 olevia nopeuksia ellei jopa alle. Muistelen 3.48? 3h15min pitäisi nykyisellä kalustolla olla mahdollinen joka jo kilpailisi lentokentän kanssa.
Vantaalle tehtiin rata isolta osalta valtion rahoilla Vantaan hyväksi. Jos se olisi tehty koko maan hyväksi, niin päärata olisi vedetty pitkän matkan junien osalta lentoaseman ali ja ”tiputettu” samalla osa lentokoneista taivaalta, koska kokonaisaika olisi ollut junalla nopeampi.
Nykyinen Kehärata nopeuttaa 4 minuuttia lentoasemalle menoa pitkän matkan junilta.
Oululaiset eivät paljoa puhu siitä, että Pudasjärvelle ja Posiolle olisi syytä hajauttaa ihmisä ja sikäläisten investointien syövän Utajärven elinvoimaa.
Ihmiset ovat äänestäneet jaloillaan.
Rantainvestoinneissa on 30 vuoden velka, kun homma jätettiin heitteille 70-luvulla ja vasta nyt alkaa pääradan peruskorjaus valmistua.
Hyvää on, että käynnissä olevat hankkeet saadaan jatkumaan ilman todlla kalliita lopetuksia ja uudelleenkäynnistyksiä.
Kirkkonummen suunnan moottorite tuli ihan tarpeeseen, sen verran kauan ollut listoilla. Parantaa samalla mahdollisuutta turvalliseen pyöräilyynkin, ainakin sen vanhan rännin pientareella keikkuminen rekkojen jyrätessä oli kauheaa.
Länsimetro on järjetön hanke ja sen laajennus vielä järjettömämpi. Metro on suurkaupunkimaisen asutuksen tehokas liikennemuoto, eikä Espoossa ole kaupunkia. Lähin suurkaupunki on Pietari.
Pikkukaupunkeihin, kuten Helsinki, Espoo, Tampere ja Turku, sopii spåra. Se on riittävän tehokas ja oleellisesti halvempi. Sen takia sekä Euroopassa että USA:ssa on meneillään lukuisia lightrail hankkeita, mutta raskasta rataa tehdään pääsääntöisesti vain suurnopeusjunille.
Suruhupaisaksi asian tekee Länsimetron virheellisesti linjattu reitin alkupää. Jo nyt tiedetään, että suuria osia välillä Ruoholahti – Tapiola joudutaan louhimaan kohta uudestaan. Jos länsimetroon on pakko laittaa rahaa, niin tehdään sitten se alkupään välttämätön korjaus.
Lahdestakin tullaan Helsinkiin töihin. Jonkun mielestä Lahti on varmaan lähellä Helsinkiä.
Kehä I:n sisäpuolelle mahtuu asunnot ainakin sadalletuhannelle uudelle asukkaalle. Eikö olisi fiksumpaa rakentaa ensin ne alueet, jotka ovat kaikkien mielestä lähellä, ja vasta sitten siirtyä niille alueille, jotka ovat vain joidenkin mielestä lähellä?
Soininvaara kirjoitti:
”En hyväksy ajatusta, että kerrostaloasunnon rakentaminen maksaisi enemmän kuin 3 000 euroa neliö.”
Ei se maksakaan. Rakentamiskustannusten tilastoja julkaisee Suomessa säännöllisesti kaksi tahoa: Haahtela ja Mittaviiva (keskenään erilaisilla periaatteilla), joista ensin mainitun tilastojen pohjalta Tilastokeskus laatii rakennuskustannusindeksinsä. Varmaan eduskunnallakin on varaa näitä tilastoja hankkia?
Itselläni ei ole tilastojen uusimpia versoita omistuksessa, mutta käyttäen vähän vanhempaa tilastoa ja yhdistäen siihen myöhemmin julkaistuja Haahtela-indeksin korjauskertoimia, pääkaupunkiseudulla kerrostaloissa uudisrakennuksen nettoalahinta on rakennuskulujen osalta nykyisin suuruusluokaltaan 1600-1700 euroa neliöltä (sisältäen ALV:n 24 %). Sauna- ja pesutilat ovat kalleimpia neliöitä, rakentamiskustannuksiltaan 1900-2000 euroa neliöltä. Edullisimpia neliöitä ovat yhteistilat, joiden rakentamiskustannus on tilaston mukaan noin 1000-1100 euroa neliöltä. Asuntoneliöiden rakentaminen keittiöineen kustantaa tilaston mukaan noin 1300-1400 euroa neliöltä.
Edellä mainitut ovat pääkaupunkiseudun kustannuksilla, normaalein ratkaisuin. Luksuskohteiden rakentaminen maksaa 10-20 prosenttia enemmän. Ympäryskunnissa rakentaminen on hieman halvempaa, ja muualla Suomessa rakentaminen voi olla yli 10 prosenttiakin halvempaa. Rakentamiskustannusten suuruusluokka on toteutuneisiin kustannustietoihin pohjaavien tilastojen mukaan edellä mainittua suuruusluokkaa.
Rakennuskustannus on siis summa, jonka urakoitsija rakennushankkeesta rakentamisen tekemällä saa. Rakentaminen ei ole rakennushankkeen ainoa kuluerä. Rakennuttajan veloittama summa asunnon ostajalta ei ole sama asia kuin rakentamiskustannus, koska summa sisältää muitakin kuluja sekä erilaisia riskilisiä mm. sen varalta, jos asuntoja jääkin myymättä tavoitellulla hinnalla.
Kasvua syntyy vain lisäämällä ihmisiä, investointeja tai innovaatioita. Hallittu kaupungistuminen tuo näitä kaikkia. Luodaan mahdollisuuksia verkostoitua, saadaan synergiaetuja ja tarvitaan vähemmän liikenne- ym. infraa. Hallituksen lupaukset investoinneista Helsingin ja Tampereen kaupunkiseutujen raideliikenteeseen ovat oikeaa politiikkaa. Pitäisi vielä keksiä menetelmä, millä asuntojen hinnat pysyisivät kohtuullisella tasolla.
Eiköhän niistä eroon päästä kun kerätään kolehti blogin ylläpitoa varten 🙂
Raide-Jokeri näyttää mielenkiintoiselta hankkeelta. Voisikohan pika-sporalle olla kysyntää muuallakin PK-seudulla?
Spora on tietenkin kalliimpi bygata kuin Sarvijaakko (eli Naru-taksi), mutta entä ylläpito-kustannukset?
http://www.raidejokeri.info/lyhyesti.htm
Mutta eikös tämä Kivenlahti projekti ole ristiriidassa sen kanssa, että kaikkialla muualla yhdyskuntarakennetta eheytetään ja tiivistetään?
Tulee mieleen 1950/60-luvun työllisyystyöt.
Pitäisi katsoa eteenpäin. Millainen olisi 2050-luvun pääkaupunkiseutu?
Jos infran rakentaminen uusille alueille tyhmien sääntöjen vuoksi ei onnistu (eikä noita sääntöjä jostain syystä saada muutettua), voidaan tätä kiertää myymällä tonttimaa rakentajille infrakustannusten verran alennetulla hinnalla sillä ehdolla että he rakentavat sen kaupungin sijaan.
Uskaltaisin esittää, että tämä tilanne vallitsee pitkälti jo nyt: kaikki, joiden työ on järkevää tehdä etätyönä, tekevät etätyötä. Pitää vain valita oikea järkevyyden mittari.
Se, onko työ järkevää tehdä etätyönä, ei riipu vain siitä, onko työ teknisesti mahdollista tehdä kotoa käsin. Työyhteisö on monipuolinen asia. Kasvoista kasvoihin tapahtuva vuorovaikutus työkavereiden kanssa on hyvin tärkeää työn sujuvuuden, työyhteisön terveyden ja työntekijän hyvinvoinnin kannalta. Lisäksi usein on niin, että työpaikalla on käytännössä parempi tehdä töitä kuin kotona. Nämä edut eivät ole suoraan mitattavia, mutta niillä on selvästi havaittava vaikutus. Jo se, että työyhteisö on jakautuneena samalla tehdasalueella eri konttoreihin, vaikuttaa merkittävästi työn tehokkuuteen.
Uskoakseni suurin osa niistä henkilöistä, joiden työssä henkilökohtaisella vuorovaikutuksella on vähäinen osa ja jotka sekä haluavat että kykenevät tekemään työnsä kotoa käsin, ovat jo etätyön piirissä.
Juttua Taloussanomissa:
http://m.taloussanomat.fi/?page=showSingleNews&newsID=201012025
Lyhyesti: Jutun mukaan neliöhinta muodostuu Helsingissä seuraavasti:
rakennusurakointi 2300 €
suunnittelu, rakennuttaminen 250 €
tontti liittymineen 1000 €
Pysäköinti, parkkiruutu pihalla 50 €
Laitospysäköinti 200 €
Parkkihalli, maanalainen 350 €
Minimikustannukset asuinneliöltä 3600 €
Maksimikustannukset asuinneliöltä 3900 €
Rivitalo kehyskuntaan maksaa 1700-2000 €/m2 ilman tonttia.
Tällä kävijäprofiililla ja näillä kävijämäärillä Suomen yksi ykkösblogeista löytää kyllä rahoitusta muutenkin.
Linkeissä hieman tutkittua asiaa ja jonkin verran kokemuksia.
http://www.etatyopaiva.fi/fi/edellakavijat
http://www.etatyopaiva.fi/fi/artikkelit/25
QTC:n esittämät luvut ovat toinen näkökulma. Niissä puhutaan eri neliöistä. Eli niissä on pyritty laskemaan ”tuottavien” neliöiden, eli asunnoiksi myytävissä olevien neliöiden hintaa. Käytännössä on niin, että sitä kalliimmat neliöt tulee tuolla laskentatavalla, mitä pienemmät asunnot (eli mitä isompi osa tiloista on saniteettineliöitä) ja mitä enemmän yhteistiloja, autopaikkatiloja yms. asuntojen ulkopuolista tilaa on. Laskentatavassahan koko rakennuksen neliöiden kustannukset jaetaan kustannuksiksi myyntineliöille, minkä seurauksena kustannukset per neliö ovat selvästi korkeammat, koska puhutaan eri mittarista.
Mutta tuollakaan mittarilla ei kyllä yli 3000 euron kovin helposti päästä kuin jossain arkkitehtonisesti jotain todella erikoisia ratkaisuja omaavassa kohteessa tai pohjan osalta aivan erikoiskohteissa (mereen rakentamalla voisi päästäkin).
Minä voisin tehdä etätyötä muuta en halua! Syy: etätyö on tylsää, kotona ei tapaa muita ihmisiä, ei voi edes ihailla naisia kaupungilla tai jjulkisissa liikennevälineissä kun ei voi työmatkaakaan tehdä. Jos haluatte että suomalaiset ”huippuosaajat” kuolee sukupuuttoon, määrätkää heidät etätyötä telkemään kotiarestiin.
”En hyväksy ajatusta, että kerrostaloasunnon rakentaminen maksaisi enemmän kuin 3 000 euroa neliö. Loppu on maksua sijainnista, joka pitäisi rahastaa kunnalle.”
ATT hyväksyy kuitenkin rakennuskustannuksiksi HITAS kohteissa n. 3700 EUR/asuin m2. Tuon lisäksi parkkihallipaikan omakustannus on n. 40.000 EUR.
Eikö tämä epäsuhta olisi helpointa laittaa ensimmäiseksi kuntoon. Kenen tulisi toimia?
1) ”Kasvua syntyy vain lisäämällä ihmisiä, investointeja tai innovaatioita.”
ja
2) ”… tarvitaan vähemmän liikenne- ym. infraa.” &
3) ”… asuntojen hinnat pysyisivät kohtuullisella tasolla.”
Onko edellisten kohtien (1 ja 2&3) välillä ristiriita?
Mistä ne ihmisten palkat on tarkoitus jatkossa repiä?
Minkälaisista innovaatioista ihmiset ovat valmiita maksamaan?
Käsittääkseni sellaisista, jotka lisäävät tehokkuutta ja vähentävät kuluja, joista palkkakustannukset ovat kovin usein määräävässä roolissa. Mukavuus, huvi ja hyöty, sekä välttämättömyydet ja varmaankin myös nautinnot ovat asioita joista ihmiset ovat (aina?) halukkaita maksamaan. Osa ihmisistä voi maksaa myös asioista, jotka toisten mielestä ovat jopa turhuutta. Pitäisikö rajoittua välttämättömiin, tarpeellisiin ja hyödyllisiin asioihin? Ehkä ei. Kansa tarvitsee myös tunnetusti sirkushuvinsa.
Pesemmekö ehkä jatkossa toistemme paitoja samassa, suuren talon pyykkituvassa, vai annammeko ne seuraavan metroaseman luona asuvien pestäväksi, jotta ehtisimme itse sirkushuveja (esim. jalkapallo tai F1-kisat) seuraamaan?
O.S:”Kaisaniemen puisto uhrataan ratapihaksi, koska ei niitä mihinkään muuhun suuntaankaan voi lisätä. Ajatus on barbaarinen!”
Mikäs tuossa on nyt sen enemmän barbaarista kun O.S. oli hiljakkoin rakentamassa kerrostaloja Talin puistoon ja siirtolapuutarhaan ?
Kaisaniemen puiston maa-alue on perin tehottomassa käytössä. Se pitää saada lihottamaan gryndereiden pulleita masseja.
Suomen täytyy panostaa hupenevat resurssinsa sinne, missä ihmiset ja yritykset ovat. Eli Etelä- ja Länsi-Suomessa.
Ne jotka tahtovat asua maaseudulla mahtuvat kyllä varmasti vyöhykkeelle, joka ulottuu Torniosta aina tuonne Lappeenrantaan saakka, rannikkoa myötäillen.
Olisikin mitä parasta maaseudun kehittämistä, jos tuettaisiin Itä- ja Pohjois-Suomen tyhjentämistä siten, että oman tilansa voisi siirtää tuolle kyseiselle vyöhykkeelle. Keinojahan löytyy maanvaihtoon.
Meillä on niin harvaan asuttu maa, että koko reilut viisi miljoonaa ihmistä mahtuu vieläpä väljästi tuolle vyöhykkeelle maalle ja kaupunkeihin.
Onko sillä keskustalaiselle merkitystä, elääkö sitä omaa maaseutuidyllin unelmaansa Etelä-Suomessa sijaitsevalla maatilalla, vai Itä-Suomessa sijaitsevalla maatilalla?
Koko maan asuttaminen on täysin turha tavoite ja siinä hukataan resursseja.
Suomen täytyy keskittyä suurten kaupunkien kehittämiseen ja vastaavasti sitten kehittämään tätä ”rannikkovyöhykkeen” maaseutua, sellaiseksi, että sinne voidaan toteuttaa myös tuppukylämaista asumista, niille jotka sitä kaipaavat.
Puu kyllä kulkee tuolta Itä- ja Pohjois-Suomesta tehtaille vaikka siellä ei vakituista asutusta olisikaan.
Ketään ei tietenkään voida pakkosiirtää, joten täytyisi käyttää porkkanaa.
Sellainen voisi olla mm. järjestely, jossa ”rannikkovyöhykkeellä” ”ylimääräistä maata” omistava voisi vaihtaa maata valtion kanssa siten, että vastineeksi saisi alehintaan sijoitusmetsää Lapista. Tämä vaihdettu maa sitten myytäisin alehintaan Itä- ja Pohjois-Suomesta tilansa ”rannikkovyöhykkeelle” muuttavalle. Tänä päivänä voidaan siirtää myös rakennuksia, ihan kumipyörillä.
Kun katsotaan Suomen karttaa, niin tällä ”rannikkovyöhykkeelläkin” suurin osa pinta-alasta on metsää. Ainoastaan Lounais-Suomi on sellainen, jossa eniten peltoa. Muuten kyllä tilaa maaseutuasumiselle löytyy valtavasti.
En voi ymmärtää keskustalaisten pakkomiellettä koko maan asuttamiseen. Ymmärrän kyllä, että kotiseudulta ei helpolla lähdetä. Ei se helppoa ollut minullekaan.
Olemme kuitenkin mielestäni niin isojen ongelmien edessä, että nyt jos koskaan täytyy tehdä radikaaleja muutoksia, jotta varmistamme, että Suomi on olemassa jatkossakin.
Kaupunkien kehittäminen on erittäin tärkeää, jotta tulevaisuuden puolet pienemmät ikäluokat kykenevät pyörittämään taloutta. Mutta sen lisäksi ei pidä unohtaa maaseutua, eikä kaupunkien ja maaseutujen välisiä ”nukkumalähiöitä”.
Määrittelisin tämän ”rannikkoseudun” noin 100 km rannikosta sisämaahan. Metsähallituksen retkikartta.fi palvelussa voi näppärästi mittailla pinta-aloja ja etäisyyksiä.
Etelässäkin on tyhjää tilaa, kuten vaikkapa 2-tien, 3-tien ja 9-tien väliin jäävä alue. Kristiinankaupunki, Kauhajoki, Kankaanpää, Huittinen ja Pori. Tässä jälleen yksi suuri aukko. Kankaanpää, Ikaalinen ja Sastamala. Näitä riittää. Pohjanmaalla vasta lääniä riittääkin!
Mutta nämä tyhjiöt eivät täyty ilman ihmisiä. Jos ei tule ihmisiä, niin ei tule palveluita, eikä teitä.
Tällä hetkellä ei ole olemassa mekanismia, jonka avulla Itä- tai Pohjois-Suomessa asuva, voisi siirtää maaseutuelinkeinonsa ”rannikkoseudulle”.
Metsänomistajankaan ei nykypäivänä tarvitse elää metsänsä vieressä. On olemassa palveluita, joiden avulla metsänhoito ja omistaminen onnistuu kauempaa. Palveluita voidaan myös kehittää entisestään.
Onhan toki maantietelliset syytkin, miksi aukkoja syntyy. Kuten vaikkapa kalliot ja suot. Näillä on vaikea viljellä mitään. Eikä kaikesta raivatusta metsästä ole pelloksi. Mutta esimerkiksi kasvihuoneita voidaan rakentaa melkein minne tahansa, puhumattakaan eläintiloista. Mutta aina siellä on tilaa omakotitaloille, sehän se maalla asujalle tärkeintä on.
Maanmittauslaitoshan aloitti jo pilottihankkeen, jossa järkeistetään maankäyttöä ja ehkäistään maajussien turhat pitkät ajelut traktoreilla ja säästetään rahaa ja luonnonvaroja. Samanlainen järkeistäminen olisi paikallaan koko Suomen mittakaavassa.
Raideinvestoinnit Tampereelle ja Helsinkiin ovat erittäin tervetulleita, jos vielä kaavoitus saadaan kuntoon ja vauhtiin!
Kaavoituksen kohdalla toivon joskus, että olisipa meillä diktaattori. On se niin järkyttävän hidasta. No ei, eivät diktaattorit ole kivoja.
Löytyisikö meille jostain hallitus, joka uskaltaisi heittää ison vaihteen silmään ja lähteä kehittämään Suomea, jossa suurin osa suomalaisista asuu?
Tehkää päättäjät jotain uutta ja uskaltakaa ehdottaa jotain hullultakin kuullostavaa. Ottakaa niitä irtiottoja!
Tämä oli nyt tälläistä tajunnanvirtaa, jota ei ole oikein jäsennelty mitenkään…
P.S En nyt tarkoita kuitenkaan sitä, että tyyliin Lappiin menevät sähkölinjat katkaistaisiin. :-]
Mikä pilottihanke?
Tuotahan on tehty viimeisest 300 vuotta. Sitä sanotaan isoksijaoksi ja uusjaoksi. Homma taitaa vieläkin olla kesken pohjoisessa. Lopputuloksena on kuitenkin ollut haja-asutuksen syntyminen ja vanhojen kylien katoaminen kun talot siirrettiin kylistä keskelle peltoja ja metsiä. Hommassahan ei myöhempien kokemusten mukaan ole ollut kovin paljon järkeä.
Liikenneviraston tekemän selvityksen mukaan rautatieliikenteen pullonkaula ei sijaitse Helsingin asemalla vaan Pasilassa. Toisin sanoen Pisara ei ratkaise rautatien kapasiteettiongelmaa.
Ja vaikka oletetaan, että ratkaisisi niin voidaan kysyä, että onko siivu Kaisaniemen puistoa 800 miljoonan euron arvoinen? Tai että mitä maksaisivat maanalaiset laituriraiteet lyhyemmille lähijunille nykyisten raiteiden alapuolella?
On tietysti rautateiden palvelutaso aivan toista luokkaa, jos junalla pääsee perille eikä se jätä matkustaajia puolen kilometrin päähän. Jos autoilijoille tehtäisiin tieoikaisu, joka jouduttaisi matkaa viidellä minuutilla, läskisimme tarkkaan aiksäästöjä ja kert6oisimme sen jollain tuntihinnalla. Niin laskien Pisarasta tulee kananttava pekästään matkustajien aikasäästön perusteella.
Hyvä blogikirjoitus ja maukkaan erilaisia kommentteja – osoittanee, että kirjoitus osui hermoon. Hienoa tietää, että eduskunnassa keskustellaan näinkin kiinnostavista aiheista… keskustelu jatkuu sitten blogosfäärissä.
Pidän Pisararadasta, koska Helsinginniemi tarvitsee muitakin syöttöliikenneratkaisuja kuin muutamat Rautatieasemalle päättyvät valtatiet.
Itse sijoittaisin raideliikenteen kaukoliikenteen aseman Ilmalan alueelle ja järjestänyt vain lähiliikenteen Pasila-Helsinki -välille. Samalla voitaisiin rajoittaa autoliikennettä niin, että työmatkalaisten olisi kannattavaa tuoda auto Ilmala/Pasila -alueelle ja jatkaa Pisaralla tai lähijunilla keskustaan. Pisarararata on ihan ok, mutta hirveä kallis, oikeasti valmis varmaan joskus 2060, jos puuhaan lähdetään – joten kannattaisiko harkita vielä.
Soininvaarakaan ei jostain syystä kerta kaikkiaan tunnu käsittävän kysymyksenasettelua voitaisiinko Pisaran tavoitteisiin päästä halvemminkin keinoin. Ja se kysymyksenasettelu on relevantti, koska vaihtoehtoja ei ole koskaan avoimesti selvitetty. Kuvaan kuuluu myös, ettei ”ikäviin” kirjeisiin saa hallinnolta vastausta, vaikka laillisuusvalvojien mielestä näin pitäisi olla.
http://rautatiematkustajat.fi/Ruralia.pdf
Ei edes vastauksen julkinen vaatiminen tunnu virkamiehiä hetkauttavan (ilmeisesti siitä syystä, että laillisuusvalvojien ”sanktioiden” tiedetään olevan yhtä tyhjän kanssa).
https://www.facebook.com/pisararata/photos/a.163969560377628.36161.128590900582161/591539140953999/?type=1&comment_id=592681670839746&offset=0&total_comments=2
Ja sitten ei edes eduskuntalaitos ole kiinnostunut asiasta, vaikka hallitus on asian valmistelussa sivuuttanut perustuslain säännöksiä.
http://www.okv.fi/media/uploads/ratkaisut/ratkaisut_2014/okv_4_50_2011.pdf
On tämä kyllä todellinen banaanitasavalta.
Terveisin Kalevi Kämäräinen
http://rautatiematkustajat.fi/
Siis säästääkö Pisara todella matkustusaikaa viisi minuuttia? Maanpäällinen kävely puoliväliin Kaisaniemeä jää pois, mutta tilalle tulee maan alle meno, sekä yksi lisäpysäkki Hakaniemessä tai Töölössä
Toisaalta samalla logiikalla Länsimetro olisi pitänyt jättää rakentamatta, suorat bussit Kamppiin ovat monelle nopeampia kuin liityntäbussi + metro.
Ongelma mitä Pisaralla ollaan ratkaisemassa on pääkaupunkiseudun joukkoliikenteen umpisurkea integraatio sekä liikennevälineiden välillä että kaupunkirakenteeseen. Nyt lähiliikennejunalla pääsee taivasalle keskustan laidalle ilman kelvollista vaihtoa mihinkään.
http://www.maanmittauslaitos.fi/sites/default/files/tilusjarjestely_2011_0_0.pdf
Siinäpä se.
Miksi sitten todella iso osa poliitikkokaartia puhuu Pisaran ”valtakunnallisesta merkittävyydestä”, kun kysymyksessä todellisuudessa on vain pääkaupungin sisäinen lyhyen matkan lähiliikennehanke?
Kävelyyn kulutetun ajan ero esimerkiksi rautatieaseman raiteelta 1 Kaivokadulle verrattuna esim. raiteelta 7 kävelyyn kulutettuun aikaan ei ole kovin montaa minuuttia. Toisaalta myös erittäin syvällä olevan Pisaran keskusta-aseman laiturilta pinnalle pääsyyn kuluu aikaa kaikkine käytävineen ja liukuportaineen.
800 miljoonaa on todella paljon rahaa ja sillä summalla voisi parantaa joukkoliikenteen yhteyksiä huomattavasti tehokkaammillakin tavoilla kuin Pisaran rakentamalla.
Kävely Töölöön tai Hakaniemeen on myös relevantti. Pisaralla on kolme asemaa.
Mieti, kuinka paljon nopeampi olisi ollut pikaraitiotie Länsiväylän suuntaisena! 😉 Se olisi ollut jopa busseja nopeampi.
Minun täysin epätieteellinen fiilis on, että joukkoliikennevälineiden tyhjeneminen työmatkalaisista alkaa jo pitkän matkaa ennen keskustaa. Erityisesti tämä koskee busseja, mutta myös Pasila tuntuu melkeinpä vilkkaammalta ruuhka-aikojen junaasemalta kuin keskusta.
Työpaikkojen painopisteen siirtyminen poispäin keskustasta tarjoaa hyviä mahdollisuuksia saada joukkoliikennekapasiteetti tehokkaampaan käyttöön. Nyt liikennevälineet ovat aamulla täynnä yhteen suuntaan ja ajavat tyhjinä takaisin. Iltapäivällä tilanne on päinvastainen. Tuhlausta.
Siksi tuo on ihan hyvä kysymys, että missä ihmiset asuvat ja käyvät töissä vuonna 2060? Poikittain ja kaukana keskustasta liikennöivä bussijokeri on tietääkseni suosituin bussilinja. Ja väkeä riittää molempiin suuntiin samanaikaisesti. Liikkumisen tarpeista se kertoo sekin.
Juuri näin pitäisi tehdä kuten Ode kirjoitti: ”Länsimetroon ja Östersundomin metroon uhrattavat rahat laittaisin Jokeri-ratikkaan ja pariin muuhun pikaratikkayhteyteen ja tiivistäisin kaupunkirakennetta olennaisesti.” Tämä ei ole myöhäistä vieläkään. Kannattaa ottaa oppia Tampereen hankkeesta, jossa noin 20-30 %:lla ylisuurten tunneliratojen hinnasta saadaan samoja ja jopa suurempia vaikutuksia aikaan.
Itse asiassa myös Pisara on ylikallis investointi. Kaukojunaliikenteelle sille ei ole mitään virkaa, koska pullonkaula on Pasila ja Pasila-Kerava väli (Pisaran suuaukot ovat Pasilan eteläpuolella).
Toki Pisara parantaa kaupunkijunaliikenteen operointia ja lisää maan arvoa kaukana Helsingistä Keravan, Vantaan sekä Espoon perukoilla (kuten Kivenlahden metro), mutta moinen ”raide-nurmijärvien” hajauttaminen ei ole kaupunkien etu, eikä se, että lyhyt ja syvä tunnelirata maksaa miljardin. Rakennusliikkeiden ja maanmyyjien etu toki se on.
Juna jättää aina matkustajansa puolen kilometrin päähän koska juna päätyy asemalle.
Tämä on yksi syistä miksi autot ovat niin käteviä. Ei tässä kukaan autolla ajamisesta tai ratin pyörittämisestä ole niin innoissan, vaan siitä, että se siirtää ihmisen suoraan halutusta lähtöpaikasta haluttuun kohdepaikkaan.
Soininvaara ei näemmä vieläkään Töölöineen ja Hakaniemineen suostu hyväksymään asian ydintä. Tässähän se on hiukan minua arvovaltaisemmalla suulla sanottuna:
”Tutkija: Eduskunta lepsuilee hallituksen valvonnassa – ”täysin teatteria””
http://yle.fi/uutiset/tutkija_eduskunta_lepsuilee_hallituksen_valvonnassa__taysin_teatteria/7126919
Terveisin Kalevi Kämäräinen
Monien nälkäkuolemahan olisi toki ollut parempi juttu ja vaurastuttanut kansakuntaa.
Isojaon kritisointi on kyllä aiheetonta. Pitää muistaa, mikä sitä edelsi: sarkajako. Aidosti sarkajakoisessa järjestelmässä pellon ja niityt omistaa kylä, ei yksittäinen talollinen. Sarat arvotaan säännöllisin väliajoin uudestaan ja ne ovat varsin kapeita, muutamasta metristä muutamaan kymmeneen metriin talon tankoluvun mukaan.
Tällaisessa järjestelmässä kaikki pelto- ja niittytyöt on välttämätöntä tehdä yht’aikaa kaikissa taloissa. Järjestelmä on yhteisöllinen ja sen luoma sosiaalinen paine pitää laiskemmankin isännän tekemässä välttämättömät työt. Toisaalta se myös estää minkä tahansa kaksivuoroviljelyä tehokkaamman maanviljelysmuodon, jollei siitä saavuteta konsensusta kylän talojen kesken.
Myöskään uutta peltoa tai niittyä ei voi raivata, jollei raivaaja saa tähän kylän lupaa. Raivattu pelto ja niitty myös muuttuvat jonkin ajan kuluttua kylän yhteisiksi. Uudistalojen perustaminen erämaihin on vielä hankalampaa, sillä vanhojen talojen eräoikeudet estävät tämän aika tehokkaasti.
Olen aika varma, ettei Suomen maatalous olisi kyennyt elättämään 1800-luvun alun väkilukua, kolmeasataatuhatta ihmistä, jollei olisi siirrytty isojaon mahdollistamiin tehokkaampiin maanviljelystapoihin.
Se on kyllä totta, että uusjakoja olisi syytä tehdä sadan, parin sadan vuoden välein, jotta maanomistusolot selkiytyisivät ja maatilojen pirstoutumista vähennettäisiin.
Onhan sarkajaon ja isojaon rinnalla muitakin vaihtoehtoja. Koko muu Eurooppa elää mallissa, jossa asutaan tiiviissä kylissä ja pellot ovat kylän ulkopuolella.
Itse asiassa Pisaralla ei ole kuin kaksi uutta asemaa. Kolme asemaa on suunnitteilla, mutta yksi niistä vain korvaa nykyisen keskusaseman. Eli miljardilla saadaan saavutettavuutta Helsingin kaupunkijunien käyttäjille vain kahden uuden aseman verran. Hyvä sekin, mutta ei miljardin arvoista, jos ja kun sillä miljardilla saataisiin neljä Raide-Jokeria ja 100-150 uuuta pysäkkiä, joista ainakin 30-50 % täysin uusia pysäkkejä, joiden ääreen voidaan tehdä kestävää täydennysrakentamista.
Toistan vielä: Kaukojunahankkeen kanssa Pisaralla ei ole mitään tekemistä, koska pullonkaula on Pasila ja Pasila-Kerava väli. Pisaran suuaukot ovat Pasilan eteläpuolella, joten kapasiteetti kapeimmalla kohdalla ei lisäänny lainkaan Pisaran ansiosta.
Pisaran sijaan tarvittaisiin Raide-jokeri (vähentää turhaa kiertämistä Pasilan kautta poikittaisliikenteessä ja yhdistää useita joukkoliikennehubeja) sekä lisäraiteet Pasilasta Keravalle tai vielä mieluummin lentorata Pasila-Seutula-Kerava, joka toisi A-luokan yhteyden lentoasemalle suoraan Helsingin keskustasta ja oikeasti lähes koko maasta. Lentorata olisikin valehtelematta koko maan hanke, mutta silti vain näitä miljardin paikallisia tunneliunelmia kiilataan Lentoradan edelle ”koko maan etuna”. Ei ole oikein se.
Nyt, kun valtiontalouden suuri ongelma ja uhkakuva tulevaisuutta ajatellen on se, ettei vienti vedä, tulisi infrastruktuurin rakentamiseen osoitettu elvyttäminen kohdistaa vientiteollisuutta tukeviin investointeihin.
Siksi rataverkon uudisrakentamista pitäisi siis kohdistaa Pohjois-Suomen kaivannaisteollisuuden tarpeisiin, joka on niitä harvoja voimakkaasti kasvavia, vientituloja tuottavia aloja maassamme. Jäämeren ratayhteys Lapin keskeisten kaivosalueiden halki pitää laittaa tytön alle. Niistä kiireellisin lienee Savukosken Soklin rikkaan fosfaattiesiintymän saattaminen kaivosasteelle. Ratayhteys Sokliin tulee avata ensitilassa, ettei kuljetukset ja fosfaatin rikastaminen apatiitiksi mene Venäjän maaperälle ja venäläisten hyväksi.
Muistaakseni koko Länsi-Euroopan ainut fosfaattikaivos on norjalaisen Yaran, entinen Kemiran omistama Siilinjärven kaivos. Samainen Yara omistaa kaivosoikeudet Sokliin. Tässä yhteydessä on syytä muistuttaa, että fosfaatti on lannoiteteollisuuden tarpeissa niin kallisarvoinen raaka-aine, että sen sanotaan loppuvan maapallolta paljon maaöljyäkin nopeampaan tahtiin. Maapallon lisääntyvä väkimäärä tarvitsee jatkuvasti lisääntyvässä määrin elintarvikkeita ja niiden tuottaminen entistä enemmän lannoitteita.
Jos Jäämeren ratahanke saadaan vauhtiin, näin maallikkona tulee mieleen, että Soklin kuulumista norjalaisen lannoitefirman omistukseen voisi hyödyntää houkuteltaessa norjalaisia osallistumaan Jäämeren radan rahoitukseen.
Tästä off-topicista sen verran, että blogistin on tietysti itse ratkaistava onko mainoksista saatava hyöty suurempi kuin imagohaitta. Mutta kun nyt tulin etusivulle ja siellä oli pikavippifirman mainos, niin jos en paremmin tietäisi, en heti tajuaisi tulleeni Suomen merkittävimpiin kuuluvaan yhteiskunnalliseen blogiin….
Monen on kuitenkin pakko asua Espoossa, Vantaalla tai Keravalla koska kaikki eivät mahdu Puu-Käpylään. Käyttäjiä Pisaralla olisi siis huomattavasti enemmän kuin ykkösen ratikkalinjalla. Maan arvon nousu tarkoittaa siis säästynytta aikaa ja vaivaa niille jotka käyttävät joukkoliikennettä säännöllisesti.
Kysymys näiden isojen raideliikenneinvestointien kohdalla on loppujen lopuksi haluammeko metropolin vai rakennetaanko muureja kaupunkien ympäri ja pakotetaanko ihmisiä vain enemmän ja enemmän kulkemaan autolla?
Tietenkin valtion maksuosuutta saataisiin kohtuullistettua 30%:iin jos kaikki seudun kunnat jotka ovat rautatielähiliikenteen piirissä osallistuvat täydellä panoksella hankkeeseen. Käytännössä se vaatii metropolihallinnon jolla on verotusoikeus, tai seudun kaupunkien ja kuntien yhdistämistä.
Sellainen tilanne olisi teoriassa saavutettavissa jos ei olisi noita vastrannankiiski-kaupunkeja joissa podetaan Helsinki-fobiaa.
t. Rainer
Noiden asemien lähialueet kannattaa kammata todella tarkaan, onko jostain löydettävissä tilaa rakentaa toimistoja? Helsingin keskustaan kaivataan lisää toimitilaa, jotta palvelut pysyvät elinkelpoisina. Ainakin Töölön torin ja Oopperan lähellä on useitakin vajaakäytössä olevia alueita kävelyetäisyydellä aiotuista uloskäynneistä.
keksi-Euroopass aoli 1700-luuvn loppuun saakak voimasa enemmän tia vähemmän jyrkkä maaorjuus. J asuuret tilanomistajata.
Itsenäinen talonpoika on sveitsiläinen ja pohjoismainen poikkeus. Poikeuksena Tanska, jossa viimeiset maaorjuuden jäänteet poistettiin laista vasta 1860-luvulla.
Kun katson 1700-luvun lopun karttoja. Suomen kylät olivat muutaman talon ryppäitä.
Enpä tunne asia tarkemmin
Hieman turhaa enää tässä vaiheessa, kun suunnitelmat ovat pitkällä, oiekatsana valmiita.
Pisara voitaisin toteuttaa myös laajempana, Huolahdesta Meilahden kautat kulkevana. jolloin se olisi samalla Töölön metro.
Pasiala- Töölö metro toteutuisi aiakisntaan 20130-luvulla, siis 20 vuoden kuluttua.
Pikaraitiotie olisi saattanut myös olla investointikustannuksiltaan edullisempi. En nyt muista aikoinaan tehtyjen vertailevien laskelmien (tehtiinkö niitä?) tuloksia, mutta eiväthän ne alkuperäiset budjetit ole tainneet Länsimetron osalta tähän päiväänkään mennessä pitää paikkaansa!
Länsimetron osalta on vaarana myös mahdollinen merenpinnan nousu, joka voisi saattaa miljardien suuruiset investoinnit julkiseen ja yksityiseen infraan täysin arvottomiksi. Uuden, tulevan asutuksen painopisteen sijoittaminen ja infran rakentaminen liian lähelle rantaa on ollut tietoinen riskinotto, jossa hyödyn korjaa eri taho kuin se, joka mahdollisista ongelmista joutuu kärsimään.
Vaan mitä tehdä, kun päättäjät ovat sokeita näkemään riskejä, joiden toteutumisesta olemme jo saaneet kokemuksia ulkomailta, ks. kaksi esimerkkiä kahden viime vuoden ajalta: ”http://www.thestar.com/news/gta/2013/09/17/flood_will_cost_city_of_toronto_more_than_60_million.html” ja ”http://science.time.com/2012/10/30/the-lessons-from-new-yorks-flooded-subways/”.
Nykyinen rantarakentamisinto ja -himo on osoitus ahneudesta. Miksi osa päättäjistämme haluaa asettaa etusijalle gryndereitten auttamisen voittojen maksimoinnissa, kun maata rakentamiseen olisi enemmän sisämaan suunnalla?
Olisi jo aika suunnata rakentamisen painopistettä enemmän sektoreille luode, pohjoinen ja kaakko, sekä kehittää raideliikennettä nopeana, sujuvana verkostona (haavoittuvaisen nauhan sijaan). Ehkä Pisara voisi toimia askeleena järkevämpään suuntaan.
Pisararata on aivan järjetön hanke. Rataan upotetaan miljardi euroa, ja vastineeksi saadaan yksi uusi asema Töölöön. Ja sekin asema on jatkossa tarpeeton, koska suunnitelmissa on edelleen myös metrolinja Töölön kautta Pasilaan.
Joka tapauksessa ei Pisararata tai Tampereen ratikka millään tavalla estä autoilun ja tieliikenteen kehittämistä Suomessa.
Pääväyliin pitäisi satsata enemmän rahaa, kuten esimerkiksi 9-tiehen. Leveämmät ja turvallisemmat tiet. Tilaa suuremmille erikoiskuljetuksille.
Villieläimille metsitetyt sillat teiden ylitse ja pääväylille aidat. Tähän iso huomio!
Sähköautojen toimintasäde kasvaa hitaasti, mutta kasvaa silti. Parhaimmillan ollaan jo 500 km kieppeillä. Vetyautot tulevat ensi vuonna markkinoille.
Varsinkin vetyautojen kohdalla ei enää voi vastustaa autoilua ilmastonmuutoksen näkökulmasta. Autojen kierrätysaste on melko korkea.
Sähköautojen ilmastovaikutus riippuu toki siitä millä sähkö on tuotettu. Ydinvoimaa kehiin! 😉
Jostain bongasin joskus, että bussissa täytyy olla 9 matkustajaa, että se on päästönäkökulmasta edullisempi kuin henkilöauto. Kaupunkien ulkopuolella tyhjänä kiertävät bussit eivät siis vähennä päästöjä. Eipä toki mikään estä vetybussien tuomista markkinoille. Mutta tyhjänä senkin ajaminen on tyhmää.
Kaupunkien keskustoista autot on hyvä saada pois jo pelkän viihtyvyyden ja niiden vaatiman tilan vuoksi. Mutta siellä missä on tilaa ja autoilun määrä on vähäinen, ei autoilu haittaa.
Olen nyt kolmen vuoden aikana kokeillut kaupunkiliikenteessä autoilua, bussia, kävelyä ja pyöräilyä. Pyöräily on ehdottomasti paras vaihtoehto. Hyvillä pyöräteillä on mukava ja nopea kulkea, eikä kotimatkaan mene varttia kauempaa. Kävely on niin ikään hyvää hyötyliikuntaa, mutta hidasta. Vajaa tunti meni yliopistolta joka päivä viime talvenakin kotiin kävellessä reilu 5 km. Bussikin on ihan hyvä, mutta bussin odottelu rassaa ja kotimatkaan mene se 30 minuuttia. Autoilu on taas ihan hirveätä. Hermot palaa välittömästi. Autoa ei saa mihinkään parkkiin ja istut kokoajan valoissa ja katsot kuinka se pyöräilijä, jonka juuri ohitit vilahtaa vain ohitsesi. Vihaan autolla ajamista kaupungeissa. Muuten minulla on alhainen verenpaine, että melkein huippaa kun nousen sohvalta, mutta ruuhkassa autoilu… Ei kiitos!
Autoilussa on sama vapaus, kuin pyöräilyssäkin. Voit lähteä oman mielesi mukaan, etkä ole aikataulujen vanki. Etkä myöskään reittien.
Mutta siis järki käteen kuitenkin, ei ole mitään järkeä vetää leveää asfalttia sinne missä autoja kulkee se viisi kpl vuorokaudessa. Tässä tehtiin moka aikoinaan, koska laadukas hiekkatie on parempi, kuin halpa pinnoite.
Täytyisi valmistautua myös autoilun murrokseen. Sähköautojen ja vetyautojen tankkauspisteet, robottiautojen tuleminen. Ja siis pääväylien umpisurkea kunto.
Suomi saa nyt halpaa lainaa, jota voisi kyllä käyttää myös teiden uudistamiseen. Ne ovat yhteiskunnan verisuonet ja pitävät talouden pyörät pyörimässä.
Siis tieinvestoinnit ovat älyttömän halpoja suhteessa siihen hyötyyn mikä niistä saadaan, kun logistiikka sujuu kuin rasvattu.
Meillä voi aivan hyvin olla pian sähkörekkoja, sähköbusseja, vetyrekkoja, vetybusseja jne. Jos sähkö tuotetaan uusiutuvilla ja ydinvoimalla, ei ole ongelmaa hiilidioksidipäästöistä.
Vuonna 1972 aloitettiin Päijännetunnelin rakentaminen. Ei ollut helppo taloudellinen tilanne silloinkaan. Mutta kukapa sanoo nyt, että ei olisi pitänyt rakentaa tätä 120 kilometristä tunnelia?
Eikä raiteisiin ja autoteihin tehdyt investoinnit sulje pois pyöräbaanoihin tehtäviä investointeja. Pitää katsoa tulevaisuuteen ja kehittää maata paremmaksi ;-]
Vetyautossa on vain yksi vika. Tankki tyhjenee itsestään vaikka autolla ei ajaisi, koska vety haihtuessaan läpäisee tankin kuoren, eli tavallisena perheautona joka seisoo 23 tuntia vuorokaudessa paikallaan se ei toimi. Taksina tai pakettautona joka aina on ajossa kyllä.
Pisara ja Töölön metro ovat käytännssä toisiaan poissulkevia kohteita. Jos Pisara rakennetaan, heitetään Töölön metron suunnitelmat lopullisesti mappiin Ö. Mutta jos Pisaraa ei rakenneta, tulee pohjois-etelä-suuntainen metro ennemmin tai myöhemmin välttämättömäksi. Töölön metron jatke keskustasta Katajanokan kautta Laajasalon oli vaihtoehtona myös Laajasalon raitiotiesillalle, mutta koska silta todennäköisesti toteutetaan, jäisi Töölön metro todennäköisesti tynkämetroksi joka päättyy Kamppiin. Siksi kaupunki on enemmän ollut kinnostunut Pisarasta joka ei ole tynlkärata vaan tekee nykyisestö rautatielähiliikenteestä keskustassa metron veroisen.
Paitsi että hallituksen miljardin kaetgoriassa olevat tuet paikallisliikenteesen suurimmille kaupungeillemme (edellä mainitut + länsimetro) ovat tietenkin pois muilta rahaa tarvitsevilta. Näinä taloudellisesti hankalina aikoina hallitukselta tuskin liikenee vastaavia summia muualle. Mutta saavatpahan ainakin maan vauraimmat alueet miljardiluokan tuet, eikä lama pääse tekemään niille kiusaa :-).
En kannata kepulaista siltarumpu- tai lähiliikennepolitiikkaa haja-asutusalueilla sen enempää kuin keskuskaupungeissakaan :-).
Tiestön leventämistäkään en kannata aikoina, joina meidän pitäisi vähentää fossiilisia päästöjä, eikä suinkaan lisätä niitä.
Yhtä asiaa en kyllä Helsingin asuttamisessa ymmärrä. Tavoite on tiivistää ja saada asuntoja.
Miksi ihmeessä ei rakenneta pilvenpiirtäjiä?
Mahtuisi hiukkasen enemmän ihmisiä samalla maapläntille kuin nykyisissä kerrostaloissa.
Oletan nyt, että hinta per asukas tulee halvemmaksi kuin normaaleissa kerrostaloissa. Ellei tule, niin sitten niitä ei kannata rakentaa vain, että Suomikin voisi vihdoin ylpeillä pilvenpiirtäjästä.
Koska pysäköintipaikat eivät mahdu.
Niitä pitäisi olla kuusi. Mini-Pisara on perustavanlaatuinen virhe. Se ei ensinnäkään poista tarvetta Töölön metrolle, vaan läntisen kantakaupungin joukkoliikenne perustuu edelleen bussiralliin ja tuulilasikuormassa mateleviin raitiovaunuihin.
Töölön metron tarpeellisuus Pisaran jälkeen tiedetään myös ”On sovittu” -piireissä: Keski-Pasilan -projektin ensimmäinen vaihe on louhia toiselle metrolinjalle tunnelia ja asemaa varastoon.
Toisekseen Pisara ei mitenkään paranna kaukoliikenteen edellytyksiä tai tuo yhtään lisää vaihtoehtoja mahdollisiin tuleviin raidehankkeisiin. Pahin pullonkaula on Pasilan pohjoispuolella, ei ratapihalla, joten lentorata, HELI-rata jne. eivät hyödy mini-pisarasta mitään.
http://portal.liikennevirasto.fi/sivu/www/f/hankkeet/suunnitteilla/helra
Pisara pitäisi rakentaa U-metron linjausta mukaillen Huopalahdesta Ruskeasuon kautta Tullinpuomille ja niin edelleen. Itälenkki Hakaniemestä Alppilaan ja tunnelissa Pasilaan saakka.
Täysin absurdia, että samanhintaisen radan rakentaminen Kirkkonummen ja Sipoon pelloille on perusteltavissa kaavoitushyödyillä, mutta samaa hyötyä ei löydetä huomattavasti lähempää keskustaa ja todella löysästi kaavoitetuilta mailta Ruskeasuolla.
Pisaraselvitys on yksi heikoimpia PK-seudun joukkoliikkeselvityksiä sitten Länsimetron YVA:n. Vertailuvaihtoehtojen tarkoitushakuisuus on vertaansa vailla ja Pisaran rakentamista puolletaan täysin keksityin perustein. Ketään ei näytä kiinnostavan…
25 vuotta Kivenlahdessa asuneena: se on yhtä lähellä Helsingin keskustaa kuin Pajamäki. Kun Suur-Espoonlahden alueella on jo nyt pohjana 50 000 asukasta, olisi järjetöntä lopettaa metro Matinkylään. Väestöpohjaa on enemmän kuin Vuosaaren tai Mellunkylän suurpiireissä. Jos Espoonlahdessa ei vielä asuisi ketään, tilanne olisi toinen.
Vedyn varastointi on selvästikin vielä kehityksen alla.
Töölön metro ja Pisara ovat toistensa kilpailijoita vain, jos lyhytnäköisesti ajatellaan Töölön raideliikennettä. Pisaran suunnitelmassa on huomioitu myös pohjoinen metrolinjaus, joka on täysin toteutettavissa.
Pohjoisen metrolinjauksen tulee kulkea Töölön kautta Viikkiin ja sieltä Lahdenväylän suunnassa eteenpäin. Se ratkaisee aikanaan Viikin ja Itä-Vantaan liikenneongelmia, ei suinkaan Töölön.
Sisältyykö tuohon ehdolliseen lupaukseen vain nuo nimeämäsi hankkeet (Pisara-rata, Länsimetron jatko ja Tampereen ratikka), vai onko valtion budjettirahoituksesta raideinvestoinneille mahdollista rahoittaa myös esimerkiksi Laajasalon Vironniemeen, Kalasataman kautta, liittävä siltayhteys raitioteineen vai pelkästään siinä tarvittavat kiskot?
http://www.toyota.com/fuelcell/
Ainakin Toyota uskoo teknologiaan sen verran, että oma malli on tulossa.
Markkina-alueet lieneevät Japanissa, Kiinassa, Keski-Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Dubai ja Saudi-Arabia myöskin luultavasti. Yhdysvaltoihin tulee ainakin oma versionsa, mikäli automessujen huhuihin on luottamista.
Kyse on turvallisuudesta. Huonokuntoiset tiet lisäävät todistetusti onnettomuuksia. Pääteiden leventäminen lisäisi turvallisuutta ja helpottaisi rekkojen ohittamista. Sillä ei ole mitään tekemistä ilmastonmuutoksen kanssa.
9-tie on voimakkaasti liikennöity väylä Tampereen, Jyväskylän ja Kuopion välillä (loppupätkä 5-tietä). Varsinkin Jyväskylän ja Kuopion väli on aivan järkyttävän huonossa kunnossa, ohituspaikkoja ei ole, mäkiä on runsaasti ja mutkia. Sen lisäksi tie on päätieksi todella kapea ja kallioleikkaukset ovat lähellä tietä.
Suomessa on sitten monta kantatietä, jolla on paljon rekkaliikennettä, mutta tie aivan luokattomassa kunnossa. Voin heittää esimerkiksi vaikka 77:n välillä 4-tien risteys ja Keitele. Sitten vaikkapa 88 välillä Pyhäntä-Iisalmi.
Mitä tulee autoiluun, niin tuollainen peruspenan uusi henkilöauto on pudottanut aika roimasti päästöjään viimeisen 20 vuoden aikana. Lentokoneet ovat heittäneet vielä kovemmat luvut pöytään.
Rekkaliikenteessä entistä suuremmat yhdistelmät vähentävät päästöjä, kun yhdellä veturilla (vai onko oikea termi nuppi?) voidaan vetää isompi kuorma.
Mutta, suuremmat rekat vaativat sitten ehdottomasti turvallisemman tiestön. Leveämmät tiet helpottavat pitkien rekkojen ohittamista turvallisesti, ilman pikakiihdytystä.
Pitäisi kyetä myös suoristamaan pääväyliä ja ottamaan sieltä viimeisetkin pullonkaulat pois.
Kuinka moni blogin lukijoista on ajanut 5-tietä Iisalmen ja Kuopion välillä, Nerkoon kylän kohdalla? 60 km/h ja pääväylällä tuplakeltaisineen! Ihmettelin tätä kyllä kun ei Kääriäinen niin monen hallitusvuoden aikana saanut Nerkoon ohitustietä aikaan vaikka lähellä asuukin.
Pohjois-Savossa muuten lakkautettiin juuri 200 bussivuoroa. Tyhjänähän ne ovat kulkeneet, mutta nostinpahan esille.
http://yle.fi/uutiset/ita-suomessa_lakkautetaan_kesalla_200_bussivuoroa/7230161
Pystyyn kuolevia kyliähän nuo ovat, mutta Pohjois-Savoa halkoo myös 5-tie joka on rahtiliikenteelle ja myös lomaliikenteelle tärkeä väylä.
Viime aikoina on tullut hyvin selväksi, että säästämällä tienkunnossapidosta tuhotaan tiet nopeammin. Paikkaaminen on sama kuin laskisi pakkasessa alleen.
Tämä on vain yksi esimerkki siitä, että Suomen perusinfra rapistuu. Samoin juomavesi- ja jätevesiverkosto.
Vaikka ei välittäisi tuon taivaallista niistä, jotka asuvat vaikka niinkin karmeassa tuppukylässä kuin Iisalmessa (entinen kotikaupunkini), niin siellä silti asuu ihmisiä, joilla on oikeus turvallisiin teihin (pääväylät ja vilkkaasti liikennöidyt pätkät) ja toimivaan vesihuoltoon.
Siis aivan perusinfra täytyy pitää kunnossa, siellä missä ihmisiä elää pysyvästi. Sitä ei pidä unohtaa, vaikka miten kannattaa Suomen ainoan varsinaisen kaupungin kehittämistä.
Myös Helsingissä lakkautetaan sellaiset bussivuorot, joissa on matkustajia vain kourallinen. Paitsi tietysti linja 17, mutta se onkin ihan eri juttu.
Millä laskukaavalla? Periaatteessa pilvenpiirtäjän alaosista voisi varata muutaman kerroksen autoille (ei ehkä katutasoa). Tai sitten muutama pilvenpiirtäjää leveämpi kerros maan alle. Tilaa on periaatteessa molempiin suuntiin.
Sisäpysääköintitilat eivät varmasti ole yhtä halpoja rakentaa kuin parkkikenttä talon viereen. Mutta rakennetaanhan toisaalta maanalaisia parkkitiloja jo muutenkin. Sisäparkit myös vähentävät tonttipinta-alaa, ja tuovat säästöjä sitä kautta.
Onko siis parkkitilojen rakentaminen pilvenpiirtäjään todella mahdotonta kustannussyistä tai ”mahtumissyistä”?
Parkkitilangelmaa painavampi syy kieltää moiset pilvenpiirtäjät saattaisi olla se, että ei ole ehkä kovin viisasta haalia tuollaisia automääriä ainakaan kaupungin keskustaan. Nykyinenkin tiivistämislinjakin tekee kaupungin viihtyvyydelle hallaa tässä mielessä. Autopainotteiset pilvenpiirtäjät (ja oikeastaan kaikki uudet autot) sopisivat paremmin jonnekin suurimpien teiden varteen. Sellaisiakin paikkoja Helsingistä löytyy, tai ainakin naapurikunnista.
Totean vielä, että myös autapoikkanormeista luopuminen kantakauungissa voisi olla ihan järkevää. Nimetään vain alue, jota ryhdytään kehittämään kävelykeskustan / ratikkakeskustan tyyliin. Myös metroasemien ja rautatieasemien ympäristöt voisi nimetä tällaisiksi alueiksi. Pilvenpiirtäjillä täydennettynä tämä voisi hyvinkin olla monien cityvihreiden ihannoimaa tiivistä ihmisläheistä keskustaa.
Maanalle ei paljon voi Jätkäsaaressa mennä, koska meri. Maan päällä ne maksavat noin 5000 €/neliö eli 150 000 €/paikka.(miksi autopaikan hinta olisi olennaisesti halvempi kuin asunnon hinta?) Ratkaisu tietysti ei olisi, että autopaikkoja varattaisiin vain niille, jotka haluavat ostaa sellaisen 150 000 €/kpl, jolloin Jätkäsaareen valikoituisi autottomia, sillä onhan kantakaupungin kotitalouksista joka tapauksessa enemmistö autottomia, mutta tämän tiellä ovat samat kolme syytä kuin tasa-arvoisen avioliitonkin tiellä: kokoomus, kokoomus ja kokoomus.
Mikä ihmeen ylpeilyn aihe pilvenpiirtäjä (tai useaampi) muka olisi?
Helsinki ei ole mikään Bologna, New York, Hong Kong tai Singapore, eikä toisten apinointi olisi kunniaksi kaupungillemme, jossa oman erikoislaatuisuutemme pitäisi kukoistaa. Kaupunki ilman tornitaloja symbolisoi mielestäni paremmin siellä vallitsevaa tasa-arvoista ilmapiiriä, kuin
kaupunki, jossa torni (tai tornit) saavat aikaan vaikutelman elämästä ainaisen silmälläpidon alla.
Torneja rakennettiin alunperin puolustuksellisista syistä. niistä voitiin lähestyvä vihollinen havaita jo kaukaa. Bolognassa niiden suuri, kasvava määrä keskiajalla (80-100, ehkä jopa enemmän) saattoi ehkä johtua jopa siitä, että keskenään kilpailevat mahtisuvut, jotka niitä torneja rakennuttivat, pyrkivät kilpailemaan keskenään (ja osoittamaan paremmuuttaan(?)) torniensa korkeudella. Samaa typerää kilpailuahan käydään edelleen, tosin nykyisin ehkä enemmän eri kaupunkien välillä. Pyritäänkö torneilla kenties alitajuisesti varmistamaan helpompi pääsy ”taivaaseen”?
Tornitalot (ja mm. asunnot niiden huipulla) lienevät nykyisin pelkkä, typerä mahtipontisuuden osoitus ja itsetehostuksen väline heille, joilla ”asiat” eivät ehkä ole muutoin kunnossa (päänupin sisällä), kun eivät omaa asemaansa ilmeisesti muuten kykene sisäistämään, tai muille osoittamaan (jos moiseen nyt yleensä kellään nykyaikana mitään erityistä tarvetta pitäisi olla).
Esimerkiksi Vuosaaren Cirrus on itse asiassa sangen ruma, eikä sen huipulle edes saatu kahvilaa, vaikka ennen tavallista korkeamman talon rakennuslupien myöntämistä näin annettiin ymmärtää. Kauempaa katsoen, esimerkiksi mereltä päin, sekin näyttää yksinäisyydessään suorastaan todella törpöltä tolpalta (jos nyt tällainen siekailematon mielipiteen ilmaisu tällä, osin kaupunkisuunnitteluun liittyvällä blogipalstalla sallitaan).
Kaavoituksella säädeltävä rakennuskorkeuden (harjakorkeus?) yläraja on mielestäni hyvä tasa-arvoisuuden tae yhteiskunnassamme. Silloin eivät ainakaan ”mahtailijat” pääse mahtailemaan, yrityksissään pyrkiä itsensä ylentäjiksi, pahimmillaan muiden kustannuksella.p
(Vastaavaksi ongelmaksi on muodostunut myös rantarakentaminen ja esteettömät merinäköalat asunnoista. Talojen ja meren välissä on monta hyvää syytä olla) reilun mittainen kasvillisuusvyöhyke. Sellaistahan vaaditaan nykyään kesämökkienkin osalta.) Se antaa suojaa mereltä puhaltavia tuulia, jopa myrskyjä vastaan ja antaa (rantapoluin, -puistoin, yms.) mahdollisuuden rannasta nauttimiseen kaikille, jotka eivät halua jäädä talomuurien taakse maisemalliseen katveeseen tai pimentoon).
Suomessa on tilaa rakentamiselle, koska maamme on laaja. Pääkaupunkiseudullakin, jopa Helsingissä, on maapohjaa, jolle rakentaa, ilman että olemassaolevia alueita tarvitsisi tiivistämiseen ne, ja mahdollinen laaja alue niiden ympärillä, pilaten uhrata.
Busseissa on väkeä oikeastaan vain työmatkaliikenteen 7-9 ja 15-18 aikana eli lähes kaikkien linjojen kaikki vuorot voisi lopettaa. Toisaalta bussin kuljettaminen maksaa tyhjänä tai täynnä lähes yhtä paljon. Olisiko kuitenkin niin, että niitä papuja ei kannattaisi laskea ihan hitsin tarkkaan vaan ajatella palvelua. ½:let kustannuksista maksetaan kuitenkin tukena.
No jaa. Minusta leventämisen ja kapasiteetin nostamisen sijaan turvallisuutta voisi parantaa, ruuhkia vähentää ja ilmastomuutosta hillitä myös rajoittamalla vihdoin fossiilisten polttoaineiden käyttöä. En pidä kapasiteetin nostoa suositeltavana.
Teiden kunnon ylläpito on sen sijaan pykälää järkevämpää.
On tainnut myös autoilu ja lentäminen lisääntyä. Ei hyvä (fossiilisilla).
Helsinkiläisille poliitikoille kaikki on näköjään mahdollista. Jopa kunnan investoinnit paikallisliikenteeseen rahoittaa valtio, vaikka on lama, ja muualla säästetään.
Kunnossapito on hyvä asia. Paikkaaminenkin kelpaa minulle siellä, missä rahaa ei ole täyteen päällystykseen. Se merkitsee vain nopeusrajoitusten laskua, kunnes tehdään taas isompi kunnostus.
Jotkut ovat jopa joutuneet muuttamaan sieltä karmeaan kivislummiin, Helsinkiin :-). Joku haluaa myös oikeuden kirkasvetiseen kaivoon ja rauhallisiin polkuihin.
Mutta nyt tästä unohtui se, kenen rahalla kehitetään. Valtionko pitää kustantaa suurimpien kaupunkien sisäisen liikenteen kehittäminen (vaan ei muiden)? Ja miljardillako lama-aikana?
Autottomissa taloissa asuisi tietenkin suhteellisen paljon vihreitä äänestäjiä. Ehkä kokoomus arvioi kannatusprosenttinsa laskevan, jos kaupunkia rakennetaan tuollaiseksi. Ja ja samasta syystä kai vihreät, vihreät, vihreät haluavat hävittää väljät omakotitaloalueet, golfkentät ja maaseutuasumisen. Sellaista se politiikka kai on. 🙂
Suomen leveysasteilla ja sääolosuhteissa pilvenpiirtäjät ja viihtyisä katutila sulkevat toisensa pois. Ne sopivat hyvin toimistorakentamiseen keskusta-alueiden ulkopuolelle, jossa ulkotila on toisarvoista ja äärimmäisestä rakennustehokkuudesta on konkreettista hyötyä. Esimerkiksi Keilaniemessä tämä on ymmärretty, Ruskeasuolla ei.
Korkea ja tiheä toimistorakentaminen työpaikka-alueille vapauttaa keskustasta tilaa asumiseen. Asuinalueiden katutilaa on turha pilata ylikorkealla rakentamisella. Kävelymittakaavan korttelirakenteessa tasamaalla neljä kerrosta ja kivijalka tuottaa hyvän ja valoisan lopputuloksen ilman kuilumaisuutta.
Huonoin lopputulos saavutetaan tiputtelemalla korkeita rakennuksia väljästi kivikentälle kuten Pasilan sillan eteläpuolelle on suunniteltu. Näin ei saada jatkumoja sisä- eikä ulkotiloihin.
Onko muuten poissuljettua, että Helsinki leviäisi merelle? Merihän on Helsingin edustalla matalaa.
Valtaahan Tamperekin pinta-alaa Näsijärveltä, jälleen kerran.
Esimerkiksi Meilahti-Kuusisaari-Lehtisaari-Kaskisaari-Lauttasaari-Ruoholahti kaaren ja kaupungin väliin jäävän merialueen täyttäminen toisi sellaiset 6-7 neliökilometriä uutta pinta-ala rakentamiselle. Eli aikalailla saman verran, kuin Helsingin ”keskustan” pinta-ala on. Siis tuossa niemennokassa.
Samoin itäpuolella ”vanhankaupunginselkä”, olisi kulosaaren ansiosta täytettävissä aika helposti.
Onhan tuolla vielä lännessä tuo Laajalahtikin.
Nämä raidesuunnitelmat on tehty aikana, jolloin Suomen talous vielä kasvoi. Tänäänkin on julkistettu monta tilastoa (tialstokeskus, tulli), joiden perusteella moni öky-investointi saisi jäädä tekemättä varsinkin, kun ei ole kyseessä investointi tuottavaan toimintaan. Päinvastoin nämä ihmistenkuljettamispalvelut taitavat kasvattaa kansantalouden kestävyysvajetta.
Eikös tässä kuitenkin ole taustalla se, että Helsingin ja pääkaupunkiseudun asukasmäärä tulee talouskasvusta riippumatta joka tapauksessa kasvamaan?
Tiet5ysti, jos sotepiiri hankkii yhdellä hankinnalla koiko erikoissairaanhoidon sydämensiirtoinen, ei siinä taida olla moni yksityinen kykenevä tarjousta tekemään.
Mutta pitäisi mennä Ruotsin malllin kaltaiseen potilaan valintaan. Sotepalfvelujen kilpaiöuttaminen on vaikeusasteena samaa luokkaa kuin kilpailöuttaa sinfoniakonsertin tilaus säveltäjiltä (aiempia suorituksia ei saa ottaa huomioon). On jojko otettava halvin laadusta piittaamatta tai yritettävä määritellä laatu nuottien lukumäärän tai jonkin muun yhtä järkevän suureen mukaan. Kuitenkin tuhannet musiinkin kuulijat tekvät näitä valintoja päivässä.
Näiden lahtien patoaminen umpeen ei ole järin ympäristöystävällistä, koska niistä todennäköisesti tulisi sen jälkeen haisevia likalammikoita. Pitää ymmärtää, etteivät kaikki pääkaupunkiseudulle muuttavat mahdu asumaan Vironniemelle, vaan suurin osa joutuu turvautumaan lähiövyöhykkeeseen. On poliittisista päätöksistä ja kaavoituksesta kiinni, miten hyvin joukkoliikenne toimii sieltä niin säteittäin kuin poikittainkin.
Luulisi tosiaan, ettei palvelujen saavutettavuutta kannattaisi enää laskea tai pidentää niihin kuluvaa aikaa ainakaan, jos halutaan korvata henkilöautoliikennettä julkisilla.
Ja ne kiemuraisia reittejä ajavat pakettiautot, joita ei käytä kukaan.
On.
Tuo on ajatus, jollaista ei kukaan Helsinkiä ja sen parhaita ominaispiirteitä arvostava voi järjissään esittää.
Jos et satu tietämään, miltä merentäytöt näyttävät, niin sopii käydä vaikka Jätkäsaaressa katselemassa. Vielä selkeämmän kuvan merentäyttöjen maisemallisista vaikutuksista saa, jos on aikaa kulkea jalan ja pysähtyä keskelle Lauttasaaren siltaa (eteläiselle jalkakäytävälle) ja suunnata katse suuntaan etelä-kaakko. Etäisyyttä lienee sieltä Jätkäsaaren läntisimpään kulmaan noin kahdeksansataa metriä (800m).
No tämähän riippuu täysin siitä, että mistä Helsingissä kukin sattuu pitämään.
Flevopolder, Palm Juveirah, Liberty State Park… Maailmalla näitä riittää eri tarkoituksiin.
Ja hei, voisihan sitä kokeilla pohjolan Venetsiaakin. Talvella jääkelkat ja luistimet, kesällä veneet.
Ylös ei kelpaa, merelle ei kelpaa, maaseudulle ei kelpaa. Ehkä Helsinkiä kannattaa sitten laajentaa alaspäin? Siitä tosi cityvihreälle ekoluola, ikkunaton asunto, ei tarvitse lämmitysenergiaa – äitimaa hoitaa sen. ;-]
Pilvenpiirtäjät taitavat useimmiten muodostaa ”katutilan” sisälleen, vähän samaan tapaan kuin ostoskeskukset.
Helsinki voisi tosiaan pääsääntöisesti lopettaa tiivistämisen kaikilla nyt viihtyisiksi tulkittavilla alueilla.
Useimmiten eivät, joskus kyllä. En nyt muista aktiivisesti palloilleeni pilvenpiirtäjien kellareissa ja auloissa muualla kuin Tokiossa. Toimistoalueiden julkinen tai puolijulkinen tila on pääsääntöisesti kovin ankeaa epäkaupunkia.
Mitä tahansa rakennetaan, niin aina on joukko ihmisiä joiden mielestä tuhotaan keskeisiä viihtyisyysarvoja. Tällä kriteerillä tuskin edes Länsiväylää saataisiin bulevardisoitua kun alueen ominaispiirteet eli avarat näkymät ja runsas liikennevihreä kärsivät.
Kuka sanoi, ettei maaseudun suuntaan kelpaa? Satamakaupungin luonnollisin kasvusuuntahan on sisämaahan päin.
1) Flevopolder:
Hollannissa (=Alankomaat, engl. Netherlands) on tosiaan vallattu maata meren peittämiltä alueilta. Siellä, kuten monella muullakin alavalla alueella joudutaan elämään jatkuvan tulvariskin alla. Esimerkiksi Flevolandin alueella sijaitseva kaupunki Lelystad, jossa lienee tätä nykyä yli 76 000 asukasta, on keskimäärin 3 metriä meren pinnan alapuolella. Ei ihme, että sen asukastiheys on (mahdollisesti tulvariskin takia) vain 329 asukasta neliökilometrillä. Hollannissa, kuten kaikkialla tulvariskin kohteena olevilla alueilla, on varmaankin ajateltu myös alueen evakuointia. Mahtavatko Lelystadin asukkaat nukkua nykyisin yönsä rauhallisemmin mielin kuin vuoden 1953 suurtulvan jälkeen?
Jos tuota samaa (Hollantilaisen esimerkin) asukastiheyttä sovellettaisiin esimerkiksi Koivusaaren uusimpaan osayleiskaavasuunnitelmaan, saataisiin alueelle mahtumaan ilmeisesti mojovat 43 asukasta, mikä toki Koivusaari ja sen ympäristö huomioiden vaikuttaisi huomattavasti järkevämmältä mitoitukselta kuin nykyinen utopistinen suunnitelma, yli 5000 asukkaan ”sillitynnyri”.
2) Palm Juveirah (p.o. ilmeisesti olla ”Palm Jumeirah”)
Arabiemiraateissa on paikallisten olosuhteiden vuoksi rantaviiva ollut melko suora, minkä vuoksi sinne on öljyrahoilla rakennettu autiomaan rannasta ulospäin valtaisa, taivaalta käsin katsellessa palmupuuta muistuttava kuvio pengerryksistä. Täysin keinotekoinen kuvio, jollainen ei ainakaan Helsinkiin sovi (vaikka täällä joskus ilmastonmuutoksen myötä palmut viihtyisivätkin).
Miksi ihmeessä Helsingissä pitäisi sisäsaariston vesialueet täyttää? Jotta lopputuloksena saataisiin kaupungille suorempi merenranta? Eihän tuossa olisi mitään järkeä.
Epäilen lisäksi, että louheen ja soran riittävyyden varmistamiseksi tuollaiseen jättihankkeeseen, pitäisi Länsimetron louhintaa jatkaa ehkä jopa Osloon asti, Pisarametroa Utsjoelle ja itäistä metrolinjaa Kotkaan, ellei peräti Pietariin asti! (Onko Pietarin metron raideväli sama kuin Helsingissä?)
Vastaavia, öljyemiraattien rahavaroja ei Helsingillä ole, joten ainoa asia, mikä tuossa Abu Dhabista koilliseen sijaitsevan asuinalueen rakentamisessa voi antaa Helsingille aihetta pohdintaan on saman ilmansuunnan (koillinen) hyödyntäminen kaupungin uudisrakennuskohteiden sijaintia mietittäessä.
3) Liberty State Park
Eikö Helsingissä jo ole tuon puiston oloisia alueita? Kuvien perusteella paikka muistuttaa mm. nurmikenttää Eiranrannan talojen ja rannan välistä. Toinen vastaava alue on nähdäkseni Arabianrannan talojen ja rannan välissä, vastaava kolmas alue löytyy Pikku-Huopalahden itärannalta. Haluatko kenties perustaa uuden golfkentän tai varmistaa Helsingissä jo nyt aika runsaslukuisina pesivien valkoposkihanhien kannan räjähdysmäisen kasvun yhteisillä verovaroilla?
Kiertäisitkö mielummin ruohokenttää kuin Töölönlahtea? Töölönlahti ja Eläintarhanlahtihan ovat niitä kaikkein keskeisimpiä vesialueita Helsingissä, Eteläsataman lisäksi.
Kanavassa luistelua en lähtisi talvella kokeilemaan Aurinkolahden itäreunalla tai Ruoholahdessakaan, mutta jos haluat itse välttämättä kokeilla, mitä en suosittele, ota nyt ainakin jäänaskalit, pelastusliivit ja rannalla pelastusrenkaan ja -köyden kanssa kävelevä kaveri mukaan, siltä varalta, että virtaukset ovat tehneet jään petollisen ohueksi ja heikoksi. Sitä olen aina välillä ihmettellyt, mihin niitä merta kohti, aina vesirajaan asti laskeutuvia leveitä, kivisiä portaikkoja noilla uusimmilla asuinalueilla ja vielä uudemmissa suunnitelmissa oikein on tarkoitus käyttää? Ovatko ne käytön osalta hintansa väärttejä missään järkevässä suhteessa? Havaintojeni perusteella rohkenen asiaa epäillä.
Johtopäätös:
Investoinnit raideliikenteen, ja erityisesti nopeaan sellaisen, sekä viihtyisiin asuinalueisiin säteittäin Helsingistä sisämaan suuntaan, sekä kehämäisesti, Helsinki keskipisteenä, liikenneverkostoa kehittäen vaikuttaa järkevältä politiikalta, jos pääkaupunkiseudulle tarvitaan asuntoja kymmenille- ja sadoilletuhansille uusille asukkaille, jotka eivät mitenkään voi järkevästi mitoittaen mahtua Helsingin nykyisten rajojen sisäpuolelle. Ei suomalaisia pidä yrittää sulloa Vironniemelle tai sen lähituntumaan (kuin Tokion asukkaita ruuhkametron vaunuihin). Toimiva, elinkelpoinen kaupunki tarvitsee tehokkaan liikennejärjestelmän ja raideliikenne voi sellaisen tarjota.
Velkaisen valtiontalouden kannalta on paljon merkittävämpi ongelma se, ettei vienti vedä, kuin se, ettei Helsingin ja Tampereen joukkoliikenne vedä.
Siksi infrastruktuurin rakentamisen puitteissa toteutettava elvytys, jos se suunnataan rautatieverkostoon, pitää mieluummin sijoittaa Pohjois-Suomen kaivannaisteollisuuden tarpeita hyödyttämään.
Meillä on huutava pula kilpailukykyisistä ja kysyntää sisältävistä vientituotteista. Kaivannaisteollisuuden jalosteet menevät lähes kokonaan vientiin ja kysyntää riittää.
Soklin fosfaatti lienee näistä se merkittävin mineraali. Kuinka suuresta kuljetustarpeesta on kyse, sitä kuvannee Siilinjärven fosfaattikaivoksella rikastettavan apatiitin rahtaus. Rekka-auto kuljettaa kaivokselta kolmen kilometrin päässä olevalle lannoitetuotannon tehdasalueelle keskeytymättömänä kolmivuorotyönä apatiittia seitsemänä päivänä viikossa. Siis useamman junavaunun tunnissa. (Tämä oli tilanne, kun olin vuosia sitten tehtailla ja kaivoksella töissä. Tämän jälkeen apatiitin tuotantoa on entisestään tehostettu.)
Jos Sokliin saadaan fosfaatin rikastaminen käyntiin, sieltä lähtee jatkuvasti junavaunuja jatkojalostusta varten lannoiteteollisuuden tarpeisiin. Nythän on Soklin tulevan kaivoksen osalta tarjolla sellainen uhkakuva, että niin kuljetukset, kuin myös jatkojalostus siirtyvät venäläisten hyväksi ja Venäjän maaperälle.
Epäilen, että on käytännön syitä, miksi tällaisia ei ole koskaan toteutettu:
http://www.citylab.com/design/2012/08/youve-heard-skyscrapers-what-about-depthscraper/2879/
Arvomiehelle 1.7.2014 kello 8:58: näyttää valitettavasti siltä, että valtion kamreerit ovat asialla Soklissa vaan ei Pisara-radalla.
http://www.lapinkansa.fi/Lappi/1194908430417/artikkeli/soklin_ratarahoista_ei_sittenkaan_paatosta_siirtomaapolitiikkaa.html
Typerin lopputulos ei näy Lapin Kansassa vaan Koti-Lapin jutussa 18.6.2014 ”Soklin malmi kumipyörille?” (ei löydy netistä):
”Viime aikoihin asti kaivosyhtiön kanta on ollut, että Sokli – Kelloselkä -rata on kuljetuksille ainoa vaihtoehto. Yara on ilmoittanut tarvitsevansa valtion tukea noin puolet radan hinnasta. Nyt kanta kuljetustapaan on lieventynyt.
– Jos valtio ei lähde tukemaan rataa, olemme valmiita tutkimaan myös maantiekuljetusten mahdollisuuden, logistiikapäällikkö Eero Hemming Yara Miningista muotoilee.
Maantiekuljetuksina Soklin malmiosta voidaan hänen mukaansa ehkä hyödyntää vain rikkain osa, jonka on arvioitu riittävän 20 vuodeksi. Soklissa olisi louhittavaa tämän jälkeenkin kymmeniksi vuosiksi, mutta yhtiön arvion mukaan köyhemmän malmin hyödyntäminen näyttää kumipyörillä kuljetettuna kannattamattomalta.”
Valtio siis kampittaa leipää tuovan kaivoksen mahdollisimman tehokasta toimintaa samaan aikaan kun se valmistelee taloudellisesti turhaa miljardihanketta Helsingissä. Taitaapa tuore valtiovarainministeri Rinnekin olla taikaseinämiehiä muun hallituksen tapaan.
http://kalevikamarainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/137235-pisara-rata-on-talousfossiili
Terveisin Kalevi Kämäräinen
Niinhän sitä pitäisi levittää, mutta paikalliset nimbyt pitävät lahtia tietenkin luonnonsuojelullisesti ja kulttuurihistoriallisesti ainutlaatuisina. Onneksi sentään Jätkäsaari ja Sörnäinen täytettiin aikoinaan.
Että kaikista maailman paikoista pitäisi valita Dubai ja New Jersey kaupunkisuunnittelullisiksi esikuviksi? O tempora, o mores.
ehkäpä hieman off topic, mutta en ymmärrä mitä järkeä Suomen valtiolla olisi tukea kenties joskus tulevaisuudessa huoltovarmuudenkin kannalta tärkeän fosforin louhimista mahdollisimman nopeasti suomen maaperästä norjalaisen Yaran pussiin. kenties paras peruste kaivosten myynti ulkoimaille olikin siinä ettei ainakaan kotimaisuuden takia subventoida käsittämättömästi toimintaa, joka pitkällä tähtäimellä muodostuisi kannattavaksi muutenkin.
Olen Janne H:n kanssa täysin samaa mieltä. Ensin fosfaattiesiintymä myytiin norjalaisille alehinnalle ja nyt valtion pitäisi subventoida kaivostoimintaa kustantamalla kaivoksen ratayhteys.
Jos Soklissa vuollaan kultaa, niin miksi Yara ei sitten investoi rataan? Pitäisikö valtion ostaa pojille lapiotkin?
Mitä ihmeen viihtyisyyttä Helsingissä on. En todellakaan ole ajanut sitä kolkasta kolkkaan, mutta useampi kilsa on satunnaisesti keskustan tienoilla tullut ajettua ja oma mielikuvani maisemista on ruma, rumempi, vielä rumempi. Sinne voi rakentaa mitä vaan eikä se takuulla tule huonommaksi.
Mitä tulee pilvenpiirtäjän autopaikkoihin, niin elokuvissahan on näkynyt jumalattoman isoja parkkitaloja. Sinne kyllä mahtuu autoja vaikka kuinka paljon.
Markkinataloudessa on vain yksi vika, ennen pitkää veronmaksajien rahat loppuvat. Mikä kumma siinä on, että aina pitää mennä ensimmäiseksi valtion pussille, vaikka kyseessä on pörssiyhtiö.
Eikös sillä lähes-ilmaiseksi-lahjoitetulla fosfaattiesiintymällä tai siis sen tuotoilla nyt millään olisi varaa rakentaa rata itse? Tai ostaa rakennuspalvelu parhaiten tarjoavalta?
Lähiövyöhyke on lähivuosien suuri ongelma. Rakennuskanta alkaa 60-luvun ja sitä uudemmissa lähiöissä sitten vuorotellen olla finaalissa eikä siihen kannata enää tuhlata. Ns lähiöprojektit ovat täysin hukkaan heitettyä rahaa.
Lähiöihin ei koskaan saada kannattavaa joukkoliikennettä, eli jossain vaiheessa niiden joukkoliikenteen taso tulee romahtamaan nykyisestä, koska muut eivät suostu enää maksamaan siivelläeläjien matkoja. Tullaan varmasti vaatimaan jonkinlaista kustannusvastaavuutta.
Oma lukunsa ovat metron varrella olevat lähiöt ja niiden mahdollinen rakentaminen kaupungeiksi. Se saattaa olla taloudellisesti mahdollista.
Tärkeintä on kuitenkin kaavoituksen pitkäjänteisyys niin, että kaupungin ulkopuolella olevat alueet saadaan vähitellen sulautettua kantakaupunkiin. Meilahti, Laakso, Vallila, Herttoniemi jne tarvitsevat kaupunkimaisen kaavan. Sitä kaavaa tukemaan tarvitaan riittävästi kevyttä raideliikennettä (light rail).
Ymmärrän raideinvestointien tukemisen, mutta itse toiminnan subventoiminen ei ole kestävällä pohjalla. Jotta raideinvestoinnit ovat kannattavia, tulee raiteiden ympärillä olevat alueet tiivistää riittävästi. Raideinvestointi on aina kaavoituskysymys.
Norjalaisilla on toki öljyä, mutta perussyy on se, ettei Suomessa ole riittävästi pääomaa. Syyllisiä ovat pohjimmiltaan sodanjälkeiset poliitikot, joiden johtavana veropoliittisena ideana on ollut kateus. Sitä saa, mitä tilaa. Nyt on tilattu tytäryhtiötaloutta, jonka päätöksenteko ja tuotot häipyvät muualle maailmalle.
Jos asiaan halutaan muutos, tehdään veropolitiikkaa, joka suosii kotimaisia pääomia. Ei kuten nyt, jolloin suositaan amerikkalaisia eläketrusteja.
”Ensin fosfaattiesiintymä myytiin norjalaisille alehinnalle ja nyt valtion pitäisi subventoida kaivostoimintaa kustantamalla kaivoksen ratayhteys.”
No, sitä subventointiahan se valtio tuppaa monen muunkin teollisuudenalan toimintojen edistämiseksi harrastamaan.
Työpaikkoja, verotuloja ja vientituotteita tarvitaan kipeästi. Heti kun on kyse Pohjois-Suomeen suuntautuvasta infrastruktuurin kehittämisestä, tekeydytään ymmärtämättömiksi koko homman mielekkyyden suhteen.
Ettekö te muista, että 80-luvun puolivälissä Soklin kaivoshanke pantiin jäihin juuri tämän hankalan kulkuyhteysasian takia Kemiran toimesta? Kovin pahasta alehinnasta tuskin on Soklin fosfaattiesiintymän kohdalla ollut kyse, koska Kemira koelouhinnan jälkeen keskeytti hankkeen ja ryhtyi mieluummin laajentamaan heikompipitoista Siilinjärven esiintymää, kuin alkoi investoida Savukosken syrjäseutujen infrastruktuurin rakentamiseen. Kemiran lannoitetuotannon myynnissä alehinta, jos sellaista oli olemassa, koski paremminkin juuri tätä Siilinjärven tuotantoyksikköä kaivoksineen.
Nyt kun Yara olisi valmis fosfaattikaivoksen avaamiseen, Lapin kaivannaisteollisuuden ratayhteyksiin kannattaa sijoitta; ei siis pelkästään tämän Soklin takia. Soklin tarvitsema rata on mahdollista rakentaa siten, että muutkin suunnitteilla olevat kaivospiirit voivat siitä hyötyä.
Olen läheltä seurannut sekä suomalaisia että ulkomaisia kaivosyhtiöitä ja alan julkaisuja.
Yleinen puheenaihe on Suomen höveli suhtautuminen kaivosteollisuuteen. Lehdissä ihmetellään, kuinka Suomi kouluttaa valmiiksi kaivosmiehet, rakentaa tiet ja radat, eikä rojalttejakaan tarvitse maksaa.
Esimerkiksi Australiassa kaivosyhtiöt rakentavat kaivokset, lentokentät, sinne johtavat tiet ja sähköt ihan itse ilman valtion tukea. Rojaltit ovat huomattavat ja haittamaksut(mm.pöly) maanteiden käytöstä ihan normaali kuluerä.
Janne H, Lauri T. Kumpulainen, tuen maksaja & Soininvaara: typeryys pitää täydentää typeryydellä? Yaran mynnissä lie arvostelun varaa, mutta pitääkö se kruunata sillä, että kaivoksen hyödystä osa jätetään käyttämättä ja tehoa muutenkin syödään? Soininvaarankin logiikalla maantie onkin parempi vaihtoehto kuin rautatiekuljetus, sitähän eivät veronmaksajat subventoi, vaikka käyttäjänä olisi paha pörssiyhtiö?
Terveisin Kalevi Kämäräinen
Kaupunki joko kehittyy tai kuolee pois. Se ei koskaan vain ole. Terve kaupunki kypsyy kehittäin niin, että ensin alueella on omakotitaloja, sitten rivareita, kaupunkitaloja ja toimitilaa parissa kolmessa kerroksessa sekä lopulta umpikortteleita rakennuskannan ollessa ainakin kuusikerroksista.
Keskustan korkeus voi kopulta olla kuudesta aina kuuteenkymmeneen kerrokseen. Molemmilla tavoilla voidaan tehdä toimivaa kaupunkitilaa vrt. Pariisi vs. New York. Oma käsitykseni on, ettei Helsingissä ole pitkän päälle taloudellisesti kannattavaa rakentaa kovin korkeaa, mutta jos siihen ei käytetä kaupungin rahoja, niin antaa palaa.
Korttelijako tulee tehdä riittävän aikaisin sellaiseksi, että alueelle voidaan järkevästi tehdä kuusikerroksista umpikorttelia. Korttelijaon muuttaminen liian myöhäisessä vaiheessa on taloudellisesti haastavaa.
Helsingin parhaisiin puoliin ei voi tutustua autosta käsin, ei myöskään bussissa tai vauhdilla kiitävän polkupyörän satulassa istuen. Autolla ei pääse (ainakaan kovin helposti) pujahtamaan esimerkiksi jollekin pittoreskille sisäpihalle tai pysähtyä muuta liikennettä häiritsemättä jonkin muun kivan näkymän nähdessään. Parkkipaikkojakaan ei kaikkialla ole.
Vaan annas olla, kun vaihdat kulkupeliksesi hyvät kengät, hyppäät välillä esim. raitiovaunun kyytiin, ja saat mahdollisuuden tehdä havaintoja ympäristöstä rauhassa ja avoimemmin silmin, aina tarvittaessa pysähtyen. Silloin voisit huomata miten monia, upeita paikkoja jopa Vironniemeltäkin voi löytyä.
Monien tuntemia ovat mm. Lapinlahti, Eira (puistoineen), Kaivopuisto, Tähtitorninmäki, Vanhankirkon puisto (kesän kynnyksellä, puiden kukkiessa, tai syksyllä, kun sinivalkoiselta taivaalta paistava aurinko saa siellä syksyn väriloiston hehkumaan), Esplanadi (myöhään talvisena iltana, kun Suomenlinnan ja Kauppatorin suunnasta sinne saapuessa vastasatanut valkoinen lumi kimaltelee maassa ja puiden oksilla, kaupungin valoja sadoin ellei tuhansin kimalluksin heijastaen, synkän tummalle merelle huikaisevan kauniin kontrastin samalla luoden. Tätä listaa, tällä erää yksinomaan muutamiin Vironniemen maisemallisiin näkymiin tällä erää keskittyen, voisin jatkaa lähes loppumattomiin. Helsingissähän on paljon muitakin alueita kuin Vironniemi …
On todella sääli, jos et vielä tunne Helsinkiä ja sen lukuisia parhaita puolia lainkaan …
Jopa suurkaupungin sykkeessä on hyvä välillä pysähtyä (ei kuitenkaan ”maalaisten” tavoin raiteille, niiden väliin, tai liukuportaiden päähän).
Vanhankaupunginlahti on ainutlaatuinen. Ihmisen toiminnan (likaamisen) vuoksi laajalti umpeen rehevöitynyt vesialue, jonka luontaisesti pesivästä linnustosta 40% on kadonnut, jonka nisäkäseliöstöä hallitsevat Suomen alkuperäiseen luontoon kuulumattomat tulokaslajit minkki ja supikoira (siksi linnut kadonneet).
Lahden vesi on niin likaista, ettei siinä asustavia kaloja suositella syötäviksi, lahteen huuhtoutuu ilman minkäänlaisia suoja-aluita satojen peltohehtaarien ravinteet (Viikin koetila), rannalla oleva jätteenkäsittelyasema (L&T) laskee likavedet vain heppoisan ponttiseinän erottamana haisevaa kanavaa pitkin suoraan mereen. Rantojen alkuperäinen kasvillisuus on isolt alalta korvattu erilaisilla vieraspräisillä istutuksissa (Arboretum) ja senkin läpi on vedetty Helsingin energian kymmenien metrien leveyinen voimajohtolinja.
Yhteen lahdenpohjukkaan on sijoittettu lumenkaatopaikka joka sulaessaan päästäää mereen kaduilta kerätyt roskat ja epäpuhtaudet. Ja laskeehan lahteen vielä joki, jossa tänäkin keväänä oli laajoja epäpuhtauksien aiheuttamia kalakuolemia.
Jos tuollainen vesialue sijaitsisi jossain muualla maassa, luokiteltaisiin se pahimmanluokan ekokatastrofiksi. Helsingissä sen sijaan tuollainen vesialue julistetaan ainutlaatuiseksi luontokohteeksi ja siitä tehdään Natura alue.
Helsinkiläisenä häpeän asiaa.
Ei kaupunkisuunnittelun vaan merentäytön.
Mertahan Helsingissä onh täytetty paljonkin. Kluuvinlahtea ei enää ole ja harva edes tietää missä se oli (ulottui Aleksille tai melkein Espalle nykyiseltä Töölönlöahdelta. Tai mitä niin pitkää on pitkässä sillassa? Se, että tämä Krunikasta SiltaSAAREEN johtanut siltä oli pidempi kuin Siltasaaresta HakaNIEMEEN johtanut lyhyt silta.
Tässäpä muuten suoraa tekstiä virkamieheltä (s. 8, 9):
”Helsingin ratapihan uudistaminen
Helsingin ratapihalle mahtuu tulevaisuuden lähi- ja kaukojunaliikenne, kun ratapihalle
rakennetaan suunnitelmallisesti lisää raideyhteyksiä ja opastimia. Ratapihan toiminnallisuuden parantamisen (HELRA) esisuunnittelusta on saatu hyviä tuloksia ja jatko
suunnittelu on käynnissä. Ratapihan uudet yhteydet ovat liikenteen käytössä vuonna
2020.
– – –
Aikataulu ja hinta
Helsingin ratapihan toimenpiteiden toteutus on kiinteästi yhteydessä toiseen raidehankkeeseen, Pasilan Länsiraiteen rakentamiseen. Pasilan lisäraiteen aikataulu on puolestaan kiinteästi yhteydessä Pasilan Keskustakorttelin rakentamisen kanssa.Kaikki kolme Helsingin ja Pasilan junaliikenteeseen sekä matkustajiin vaikuttavaa
hanketta rakennetaan vuosina 2015–2020.
Siten Helran ja Pasilan läntisen lisäraiteen vaikutus junaliikenteen sujuvuuteen ja häiriöttömyyteen on todennettavissa junaliikenteessä vuonna 2020.
Helsingin ratapihan parantamisen investointikustannus on noin 60 milj.
euroa ja Läntisen lisäraiteen kustannus noin 40 milj. euroa. Ratapihan asetinlaitteen uusiminen voidaan siirtää 10–15 vuodella eteenpäin.
Näillä investoinneilla vaikutetaan myönteisesti Helsingin ratapihan toimintaan pitkälle tulevaisuuteen.”
http://files.kotisivukone.com/rautatietekniikka.kotisivukone.com/tiedostot/arkisto/rautatietekniikka_2-2014.pdf
Millähän planeetalla siellä hallituksessa oikein eletään?
Terveisin Kalevi Kämäräinen
http://rautatiematkustajat.fi/
Koskenee maaseutuakin.
Kutsuisin tuota kasvamiseksi ja tiivistymiseksi. Terveyttä ja kypsyyttä mittaan muilla kriteereillä.
Helsinki on aika pieni rakentamaan pilvenpiirtäjiä. Kokeilla tietenkin voi. Ehkä ihmiset tykkäisivät. Tai sitten tulisi ”itäpasilaa”.
Kysyntää on tällä hetkellä eniten ehkä jugend-taloille ja omakotitaloille (järjestys satunnainen).
Minusta olisi hyvä, jos kyettäisiin elämään niin, että kullakin hetkellä rakennetaan sen hetken parhaan ymmärryksen ja tarpeen mukaan, vanhaa tuhoamatta. Harvoin ihminen on niin kaukonäköinen, että rakentaisi nyt yhden tyylin mukaan, mutta tietäisi jo nyt, mitä tulevaisuudessa ko. paikalle tullaan haluamaan enemmän, ja kaavoittaisi alueen sen mukaan.
Helsingillä on tarve pitää kasvu itsellään, ja liike-elämän näkökulmasta vanhaa purkamalla ja uutta tilalle rakentamalla voi joskus tehdä merkittäviä voittoja. Siksi kai Helsingissä tiivistetään ja korvataan vanhaa uudella (silloinkin kun vanha ei ole nykymittareiden mukaan kelvotonta tai tarpeetonta).
Pitäisin jugend-keskustan jugend-keskustana ja puutarhakaupunginosat puutarhakaupunginosina. Jos pilvenpiirtäjiä rakennetaan, ne voisi minun puolestani rakentaa yhtä hyvin Vantaalle kuin Helsinkiin. Helsingin niemi on jo tavallaan täyteen (hienosti) rakennettu umpiperä. Helsingin poliitikolle tällainen painopisteen siirtyminen ei kuitenkaan varmastikaan käy, vaan he pyrkivät oman kuntansa mahtavuuden kasvattamiseen kaikin keinoin. (Yksi keino olisi elintilan saaminen pakkoliittämällä ympäryskuntia Helsinkiin, mikä tietenkin muuttaisi ääntä kellossa 🙂 .)
Pilvenpiirtäjät ovat järkeviä vain paikoissa, joissa asukkaille on voimakkaita sijaintiin liittyviä etuja ja niitä on vain kaupunkien keskustoissa, ei lähiöissä. Lähiöissä ei ole mitään järkeä rakentaa kalliittga pilvenpiirtäjiä, koska nuo edut puuttuvat ja koska maata toisaalta on. Vancouverin keskustan vetovoimaisuus lisääntyi valtavasti, kun sinne rakennettiin pilvenpiirtäjhiä niin, että voimakkaasti kasvanut asumkasmäärä pystyi synnyttämään hyviä kaupunkimaisia palveluja.
Voisi jopa sanoa, että suuryritykset pitävät Suomen valtiota pilkkanaan kiristämällä investoinneilla.
Valtion pitäisi nyt näyttää kaapin paikka.
”Esimerkiksi Australiassa kaivosyhtiöt rakentavat kaivokset, lentokentät, sinne johtavat tiet ja sähköt ihan itse ilman valtion tukea.”
Ei näitä Suomen pitoisuuksiltaan köyhiä malmioita ja niiden hyödyntämistä voi verrata Australian vastaaviin. Suomen esiintymät ovat tulleet kiinnostavaksi ja nostattaneet kaivosbuumin vain sen takia, että rikkaat ja helposti hyödynnettävät esiintymät ovat kaikkialla alkaneet huveta ja siksi, että täällä on kaivosalueille joko rakennettu tai valtion tukemana rakennetaan tarvittavaa infrastruktuuria. Australiassa näitä todella rikkaita ja helposti avolouhoksilla hyödynnettäviä esiintymiä on vielä löydettävissä.
Tämäkin esiin nostamani Soklin fosfaattiesiintymä on niillä rajoilla, että kannattaako sitä avata. Malmipitoisuus on kyllä hyvä, mutta fosfaatti epäpuhdasta ja esiintymän sijainti kaukaisten liikenneyhteyksien takana. Siksi Kemira aikoinaan luopui sen hyödyntämisestä.
Mutta nyt, kun Yara olisi valmis toimeen ryhtymään, tulee hanketta valtion toimesta tukea. Se vaan on hurja rekkaralli, jos kaivoksesta saatava mineraali joudutaan kuljettamaan kumipyörillä. Tällaisessa kaivostoiminnassa joudutaan käsittelemään valtavia määriä kiveä ja jo apatiitiksi rikastettuna sen maailmalle rahtaaminen merkitsee muutaman minuutin välein kulkevia perävaunullisia kuorma-autoja paikallisilla maanteillä.
Mutta jos Sokli avataan, siitä riittää helposti yli 50 vuotta louhittavaa ja tuotteen tasainen kysyntä on taattu. Tähän hankkeeseen sisältyy tietääkseni sellainenkin riski, että kaivosoikeuksien varausmahdollisuudet lienevät määräaikaisia, eikä Yaralta voi loputtomiin odottaa toiminnan aloittamista. Ja jos jo valmiiksi Suomessa fosfaattia louhiva ja siitä tuotteita edelleen jalostava Yara ei avaa kaivosta, tuskinpa sitä vuosikymmeniin kukaan muukaan tulee avaamaan.
Joku täällä letkautti, että fosfaatin kaltainen mineraali pitäisi säästää tulevien sukupolvien hyväksi ja myydä sitten paremmalla hinnalla. Tällaisen ”viisauden” voi kyllä esittää minkä tahansa mineraalikaivoksen perustamista aikoville; siis että odottakaa muutama sata vuotta, niin saatte ehkä silloin tuotteestanne paremman hinnan.
Tämä koskee kaikkea muutakin varautumista lastenlastenh hyvoinvoinnin tukemiseen. Miksi ei panna kaikkea paskaksi heti, kun meillä itsellämme on vielä aikaa nauttia? Miksi esimerkiksi ei vain panna metsiä sileäksi vaan pakotetaan istuttamaan uutta, vaikka raha tuottaisi pankissa paremmin? Tyhmiä olivat ihmiset aiemmin, kun säästivät meille jotain.
Pula kelvollisesta fosfaatista on todella vakava tulevaisuuden uhka, ja siksi on oikeastaan järjestöntä haaskata fosfaatia ylilannoituksella niin kuin nyt tehdään.
Mihin tämä väite oikein perustuu? Oslossa on rakennettu korkeaa rautatieaseman kylkeen. Anchoragessa on useita korkeita rakennuksia keskustassa. Turun tuomiokirkon ympäristö lienee siis Turun epäviihtyisintä katutilaa? Keilarannassa nesteen tornin kohdalla on merkittävästi epäviihtyisämpää kuin ex-nokian?
Jos otetaan 100 metriä kanttiinsa oleva kortteli ja kadunleveys 20m ja 6-kerroksinen julkisivu, korttelin keskipiste voi olla jossain 70 metrin korkeudessa ja se ei edes näy kadulle. Miten tuollainen näkymätön elementti voi vaikuttaa viihtyvyyteen?
Tuollaisen erilaisuuden pelon (muutakaan syytä en keksi) vuoksi helsingissä on varaa rakentaa 5 kerroksista toimistoa koko suomen parhaimmin saavutettavalle paikalle.
Ja toki epäviihtyisää voidaan suunnitella sekä korkeaa että matalaa.
Käsittääkseni Vancouver on Helsinkiä paremmin suojassa avomeren suunnasta puhaltavista voimakkailta tuulilta. Asia selviää vähääkään isommista kartoista em. kaupunkien sijaintia tutkimalla. Helsinki ja sen ympäristö on aika matalaa. Malminkartanon täyttömäki, joka on käsittääkseni Helsingin korkein kohta, jos taloja ja torneja ei lasketa, yltää peräti 90 metrin korkeuteen. Siihen verrattuna Vancouverin North Shore Mountains -alueen korkein huippu (Brunswick Mountain/1788 m) yltää lähes 20-kertaiseen korkeuteen!
Ympäristönsä vuorten ja suurten korkeuserojen tähden eivät Vancouverin ”pilvenpiirtäjät” taida tuollaisesta vuoristoisesta ympäristöstään yhtä pahasti erottua ja ”silmille hyppiä”, kuin mitä Helsingin maisemissa vastaavan, korkean rakentamisen myötä tapahtuisi. (Ks. esim. kuva blogissasi 13.5.2013)
Miten korkeita taloja saadaan, jos Vancouverin korkeimpien tornitalojen kerrosluku jaetaan luvulla 20?
En tiedä, miltä Vancouver näyttää mereltä, mutta purjehtijoiden mielipide ei ole ainoa kaupunkisuunnitteluun vaikuttava seikka. Kyllä Vancouver näyttää upealta, vaikka katsoisit sitä joen toiselta puolelta selkä vuoriin päin. Siellä katuverkossa vuoria ei näe lainkaan, koska ne talot ovat siinä edessä.
Mutta jos rakennetaan korkeita taloja, niiden on oltava kauniita. Edelleen haluaisin tietää, miten siitä Vuosaaren tornista tuli niin hirveä kuin tuli, vaikka asemakaava tehtäessä siitä piti tulla ihan erilainen. Jos rakennetaan kjorkeita taloja, kaavoittajalla on oltava keinot puuttua myös talojen julkisivuihin.
Valtio on tosiaan määrännyt metsille uudistamisvelvoitteen. Verotulojen ja kansantalouden tukijalkaa ei haluta vaarantaa. Syrjemmällä elävien ihmisten lainsuoja on heikommalla tolalla. Heillä on näet mahdollisuus päästä Isolle Kirkolle nauttimaan edistyksen hedelmistä.
Jos tarkoitit Suomea, niin nykyinen viljavuustutkimuksiin, fosforitaseeseen ja tarkennettu lannoituksen perustuva normiviljelytapa on itseasiassa seurantamittausten perusteella jo köyhdyttänyt peltojen fosforipitoisuuksia. Sadon mukana fosforia poistuu enemmän, kuin sitä peltoon lannoitteissa tuodaan. Fosfori kiertää ruokakaupan kautta Helsinginniemelle, mutta ei näytä olevan enää siinä vaiheessa ympäristöongelma. Ilmeisesti David Copperfield kadottaa fosforin tietoisuudestamme, kun se saapuu Kehä IIIn sisäpuolelle.
Aika jännää. Muutama vuosi sitten valkopaskahanhia puolustettiin sillä, että ne ovat kasvinsyöjiä, eikä niiden paskasta ole ihmiselle vaaraa. Vaikka ei olisikaan vaaraa, niin kyllä paska on paskaa vaikka se tulee kasviksista: http://www.hs.fi/kaupunki/Helsingiss%C3%A4+pesivien+hanhien+uloste+saattaa+levitt%C3%A4%C3%A4+ripulia/a1404189150341 ja se likaa yleisön käytössä olevaa rantaa ja virkistysaluetta.
Valkopaskahanhi on samanlainen vieraslaji kuin minkki tai supikoira, eikä se kuulu suomalaiseen faunaan. Silti tuollainen haittaeläin on lailla suojeltu. Tämä birdlifen sivu on aivan mielisairas, mikä tietysti indikoi sen kirjoittajien fanaattisuutta kyseisen lajin suhteen.
http://www.birdlife.fi/suojelu/lajit/valkoposkihanhi.shtml
Palatakseni alkuperäiseen aiheeseen, eli raideinvestointeihin. On se kummallista miten paljon korruptiota liittyy ja on liittynyt Helsingin metron hankkeisiin. Peräti 35 HKR:n virkamiestä on nyt syyteharkinnassa ja projektinjohtajan tiloista löytyi 115000 euron rahakätkö. Miksiköhän tästä ei ole juuri mitään YLE:n uutisissa, pikku juttu ?
http://www.hs.fi/kaupunki/Poliisi+Lahjuksista+ep%C3%A4illyn+projektijohtajan+kotoa+l%C3%B6ytyi+iso+rahak%C3%A4tk%C3%B6/a1404093958567
Myönnetään, ei autossa ehdi mitään kovin kummoisia havannointeja ympäristöstä tekemään. Etenkin kun maalaisena tsemppaa ettei tule tehtyä mitään karseata mokaa, kuten pysähtyä juuri johonkin kiskoille ja koko liikenne seisoo, torvet soi sekä pääsee parhaassa tapauksessa uutisten loppukevennykseen.
Olen kyllä suunnitellut, että kyseisessä tapauksessa väittäisin olevani joku Greenpeacen aktivisti ja pysäytin liikenteen protestoidakseni jotain asiaa vastaan. Sekin on parempi kuin saisi taas kuulla ”maalainen kaupungissa”-juttuja
Kaupungin kasvukohteet, ja siis myös ”keskustat” voivat ajan myötä muuttua. Maailmalla ja Suomessakin on monia paikkakuntia, joissa on vanha ja uusi keskusta. Helsingissäkin on Itäkeskus. Joskus siis lähiöistä, teollisuusalueista tai joutomaasta tulee uusia keskuksia. Fiksusti (tai itse asiassa useimmiten, jos ei aina, kaupunginisien ymmärrykestä riippumattomista syistä) sivuun jätetyistä vanhoista keskuksista tapaa tulla maailmanperintökohteita tai vastaavia. Miksi siis Helsingin ydinkeskustaa tai puutarhakaupunginosia pitäisi gryndata lisää? Turuntautiako tässä kaivataan?
Nimenomaan! Ihmiset pitävät vanhoista taloista suomalaisten kaupunkien keskustoissa, koska niiden arkkitehtuurissa on edes yritetty jotain.
Aasiassa ja Lähi-Idässä muotoilulle on annettu paljonkin valtaa ja tulokset ovat paikoin todella upeita. Taipei 101 on mielestäni kaunein pilvenpiirtäjä.
Tampere on talvella aivan uskomattoman ruma kaupunki. Haalean harmaata ja ruskeata. Siihen vielä likainen lumi! Maailmassa on värejäkin, jotka toistuisivat voimakkaina lunta vasten! Kesällä vihreys hieman paikkailee tilannetta.
Tälläinen kauneus on toki katsojan silmässä, mutta kyllähän se estetiikka(?) on yksi tärkeimpiä osa-alueita, kun puhutaan jonkin miljöön viihtyvyydestä!
Olen itse pikkuhiljaa kallistumassa puurakentamisen kannalle. Jos vaikka sillä saataisiin edes ilmettä mm. kerrostalolähiöihin. Miten olisi punamullalla maalattu puukerrostalolähiö? Voisi upota aika monen suomalaisen sydämiin.
Hyvin monet suomalaiset keskustat ja lähiöt voisi noin yleisesti ottaen jyrätä maantasalle ja aloittaa alusta jo pelkän estetiikan vuoksi.
Mielestäni rakennuksissa pitäisi olla jotain paikallisen kulttuuriin ominaispiirteitä. Ja ehdottomasti jotain kaunista ja turhaa.
Ja sen haalean ruskean tiilen käyttö julkisivuissa yhdessä valkean maalin kanssa pitäisi kieltää lailla! :-]
Potaskaa.
Köyhät malmiot alkoivat kiinnostamaan vain sen vuoksi, että raaka-aineiden hinnat nousivat ennätyksellisiin lukemiin. Vuosien 2006-2007 hintapiikki sokaisi hyvin monet ympäri maailman.
Sen jälkeen hinnat ovat normalisoituneet ja monien raaka-aineiden kohdalla on vielä laskupaineita, kun mm. Kiina hidastaa infrastuktuurin rakentamista.
Ilman tuota 2000-luvun alkupuolelta lähtenyttä nikkelin hinnan nousua, joka huipentui vuonna 2007 yli 55000 dollarin tonnihintaan, ei olisi Talvivaaraa koskaan avattu. Nikkelin arvo oli niin tolkuton, että sitä olisi melkein voinut erottaa malmista käsipelillä ja se olisi silti kannattanut.
Tosin Talvivaara perustettiinh ennen tuota boomia. Kristallipallo siis?
Maailman kauneimmat ja toimivimmat kaupungit on rakennettu ajan kanssa huoella ja pieteetillä ihmisten mittoihin.
Maailman rumimmat ja kalseimmat kaupungit on rakennettu jonkin keskushallinnon päätöksillä suurella rahalla ja suurina könttinä. Ne ovat mahtavia suuruudenosoituksia, mutta varsin ankeita paikkoja elää ja asua.
Helsinki rakennettiin kerralla kylästä venäläisen provinssin pääkaupungiksi. Tsaari avasi kukkaron nyörit ja Helsinki nousi kuin tyhjästä.
Sama meno jatkuu. Onko miltei pakkomielteinen asukasmäärän ja alueen laajentaminen miten fiksua?
Kannattaisi keskittyä määrän sijaan laatuun, hienosäätöön ja viihtyvyyden, eurooppalaisen kaupunkiympäristön lisäämiseen.
Tyhjien konttoreiden muuttaminen asunnoiksi on hieno asia.
On aika perusteetonta puhua mistään kaivosbuumista. Paremminkin voidaan puhua vain malminmetsintäbuumista.
Metallikaivoksia on avattu 2000-luvulla viisi kappaletta.
Kevitsa, Laivakangas, Pampalo, Suurikuusikko ja Talvivaara.
Kullan hinta on romahtanut siinä missä nikkelinkin, eikä yksikään näistä varsinaisesti juhli. Suurikuusikko lienee kannattavin.
Työllistämisvaikutus on aika heikkoa suhteessa valtion tekemiin investointeihin.
Voisin ilkeämielisesti heittää tähän, että montako syrjäseutujen nuorta olisi työllistetty metsäteollisuuteen sillä euromäärällä, mitä Talvivaaraan on upotettu suoraan valtion budjetista ja Solidiumin varoista?
Jokainen investointi on aina riski ja Talvivaaran kohdalla riskit ovat realisoituneet karmaisevalla tavalla.
Malmö tulee mieleen ’Turning torso’ rakennuksineen ja pystyssä näyttää olevan. Sillä suunnalla ainakin puhaltaa enemmän kuin Helsingissä.
Hienoja ja toimvia pilevenpiirtäjiä ilmeisesti voi rakentaa vain muualle kuin suomaliselle peruskalliolle.
Korkeista taloista tulee hirveitä, kun kaavoittaja ja kunta antavat periksi rakennuttajalle – ja tehdään tuotantoelementeillä jotain.
Läheinen suhde harvoihi rakennusyrityksiin voi ola lautakunnan jäsenten uudelleenvalinnalle hyväksi mutta ei kansalaisille.
Vastuttaessa jotai asiaa kannattaisi olla sen verran yritteliäs vaikka Googlen kanssa, että väitteet olisivat edes keskusteltavissa.
En vastusta korkeaa rakentamista, mutta tuo on ei ole mikään argumentti. Tuomikirkossa on korkeaa yksi kapea torni, ja ympärillä on reilusti torimaista tilaa joka suuntaan. Lähimmät rakennukset ovat 2- tai 3-kerroksisia. Mistään katukuiluista ei ole kyse.
Suomessa Punavuori ja Kamppi taitavat olla niitä harvoja paikkoja, joissa katutilat ovat niin kapeita, että varjoisuudesta voi puhua. Viime vuosikymmeninä rakennettujen tornien ympärillä on avointa lääniä riittämiin.
Pidän ainakin jugend-keskustaa ihan hienona (siellä missä ei vielä pilattu). Samoin monet puutarhakaupunginosat ovat ihan mukavia (ainakin jos ei ole tiivisttetty). Paljon on purettukin hienoa (vaikkapa Länsi-Pasila), eikä tällä ikävällä tarinalla ole vieläkään loppua. Myös muu ympäristö voi olla näkemisen arvoista ja kaupungin henkeä luovaa (vaikkapa Talin golf-kenttä, Malmin lentokenttä tai Hietaniemen hautausmaa). Saatanpa joskus viihtyä jossain isossa ostoskeskuksessakin.
Tämä ei sulje pois sitä, että kaupungissa on paljon rumaakin, ja sen voi usein kokea kokonaisuudessaankin rumaksi. Ei autoilla ja muita kulkuneuvoilla täyteen pakattu betoni- ja asfalttierämaa kirkuvine mainoksineen välttämättä mikään hieno ympäristö ole. Toisaalta välillä voi nauttia urbaannista dekadenssista. Jonkinlainen paheiden, rumuuden ja yritteliäisyyden metropolis siis. Ihminen on sopeutuvainen eläin, ja osaa sekä rakentaa elämänsä erilaisiin ympäristöihin, että nauttia myös vieraiden ympäristöjen tarkastelusta. Kaupunkilaiset ovat luonnollisesti kaupunkipatriootteja, puolustaen sekä sen hyviä että huonoja, ja jopa itselle kipeitä puolia.
Minusta on hienoa, että on kaikenlaista ympäristöä. Minusta se on ongelma, että poliitikot ja talous tapaavat pilata kaikkea vanhaa, arvokasta ja hyödyllistä lyhytnäköisiin intresseihin vedoten ja pidempää tähtäintä näkemättä. Ihmisillä on myös taipumus suuruudenhulluuteen, eli taipumus kilvoitella mahtavuudesta kaikkien naapureiden kanssa (erityisesti miespuoleisten kansalaisten egoistelua).
Pilvenpiirtäjiäkin voisi kokeilla hieman jossain. Eihän sitä kokeilematta tiedä. Tulos voi olla sellainen, että siellä ei juuri haluta asua tai oleilla, mutta sittenpähän ainakin tiedetään, miten seuraavat kehityskohteet rakennetaan paremmin. Helsingin keskustassa pilvenpiirtäjät voisivat olla liian iso riski – jos nyt tulkitaan että siellä on vielä jäljellä muitakin viihtyvyysarvoja kuin tuo urbaani tungos.
Herää kysymys, onko Kalle koskaan matkustanut (1) lähijunalla vaikka Ogeliin tai (2) sporalla Meilahteen?
Lähiöt ovat raideliikenteen kannalta erinomainen idea. Suuri määrä ihmisiä asutetaan pienelle alueelle: alueen keskelle rakennetaan ihmisiä palveleva juna-asema. Joukkoliikennepalvelun järjestäminen tiiviisti asuvalle porukalle on huipputehokasta – kantakaupungin radikaali tiivistäminen nykyistä rakennuskantaa purkamatta lähinnä mahdotonta.
Pisararadan nerokkuus saattaakin löytyä Rautatieaseman matkustajakuorman jakamisessa. Pääradalta itään / länteen metrolla matkustavat jäävät pois Hakaniemessä, Vironniemelle suuntaavat Rautatientorilla ja luoteis-Helsinkiin / Pohjois-Espooseen suuntaavat vaihtavat Töölössä.
Hesari on saanut jostain tiskin alta salassapidettävää esitutkintamateriaalia.
Itse juttuhan on ikivanha uutiseksi. Yle uutisoi asiasta kun päätekijä pidätettiin, ja varmaaan sitten uudestaan kun juttu menee oikeuteen ja kolmannen kerran kun se menee hoviin.
”Pula kelvollisesta fosfaatista on todella vakava tulevaisuuden uhka, ja siksi on oikeastaan järjestöntä haaskata fosfaatia ylilannoituksella niin kuin nyt tehdään.”
Sillä, että keinolannoituksen puitteissa harrastetaan fosforin ylilannoitusta, ei ole paljon tekemistä Soklin kaivoksen avaamisen kanssa, eikä varsinkaan kaivoksen avaamisen hankaloittamisella tähän asiaan voida mitenkään vaikuttaa.
On jokseenkin turhaa perustella mineraaliesiintymien hyödyntämisestä pidättäytymistä tulevaisuudessa mahdollisesti ilmenevillä, paremmin perusteltavissa olevilla tarpeilla. Me emme tiedä, millä tavalla muutamien sukupolvien päästä kasvinviljelyä harjoitetaan, emmekä myöskään sitä, miten silloin viljeltävien kasvien mahdollinen fosforinpuute tullaan tyydyttämään. Ja emme me hoitometsissäkään istuta puita useamman sukupolven päässä häämöttävää tulevaisuutta varten, vaan ensimmäiset harvennushakkuut tehdään jo alle parinkymmenen vuoden kuluttua avohakkuusta.
Mutta jos tällainen rekkaralli, joka Soklin kaivoksen avaamisen seurauksena näyttää olevan ratayhteyden puutteessa tulossa, uhkaisi jotakin Etelä-Suomen kolkkaa, olisivat Vihreiden poliitikot ensimmäisinä keksimässä ideoita ja rahoitusta kuljetusten siirtämiseksi kiskojen päälle. Mutta kun kyse on puolueen kannatuksen kannalta marginaalisesta alueesta, kiinnostus työpaikkoja tuottavien ja ympäristöä suojelevien ratkaisujen kehittämiseen loppuu.
Se blokkaa valon. Aika iso osa valaistuksesta on epäsuoraa, asian huomaa vasta sitten kun siinä jotenkin mokataan kuten nyt Kalasatamassa tummien seinien kanssa jota useampi on täälläkin kommentoinut. Viihtyisyys on aika delikaatti juttu.
Toisekseen, se että normaalin katujulkisivun päälle rakennettaisiin pyramidi tai vain hotelli Tornin tyyppinen piikki on ajatuksena aika teoreettinen. Kerroksia toki vedetään sisään ylöspäin mennessä juurikin varjostuksen takia.
Hyvä esimerkki, pohjoispuolella seinän vieressä on parkkipaikka ja katuun rajoittuvassa siivessä on vain kolme kerrosta. Aika ankea olisi sellainen jalankulkumittakaavan katu joka olisi sen parkkiksen paikalla.
Itä-Pasilassakin on korkeita taloja lähellä toisiaan.
Talvivaara perustettiin 2003 nousukauden alkuun, jolloin hintataso oli alle 10 000 dollaria tonnilta.
Nikkelin hinta kohosi vauhdikkaasti huipentuen järkyttävään rakettimaiseen nousuun vuonna 2006. Oli helppo tuudittautua tilanteeseen, jossa kannattavuudesta ei tarvinnut niinkään välittää, hintahan meni vain ja ainoastaan ylös.
Hinta sydäntalvella 2007 oli hulppeat yli 55000 dollaria tonnilta.
Mutta kun kaivoksella alettiin louhimaan huhtikuussa 2008, niin hinta oli romahtanut 30 000 dollariin tonnilta. Sekin oli vielä reippaasti kannattavuusrajan yläpuolella. Ajateltiin luultavasti, että tämä on vain ohimenevä pieni notkahdus, joka ei liiemmin koske Suomea.
Kun avajaisia vietettiin vuoden 2009 kesäkuussa, oli hinta avajaispäivänä enää 15 000 dollaria tonnilta. Tämäkin on hyvin korkea hintataso, 40 vuoden keskiarvoon verrattuna, mutta sillä ei Talvivaara elä.
Mielestäni on perusteltua väittää, että nousukausi sokaisi. Ei muuten olisi uskallettu pistää puolta miljardia euroa Kainuun korpeen, ilman että koko teknologiaa oli kokeiltu siellä edes pienessä mittakaavassa.
Jos hintakehitys olisi madellut alle 10 000 dollarissa vuosina 2003-2008, niin olisiko Talvivaaraa avattu? Tuskin.
On toki helppoa olla jälkiviisas. Ja vielä helpompaa on vauhtisokeutua. :-]
Minun puolesta Soklin saisi avata vaikka heti, mutta Yara voi kyllä rakentaa raiteensa ihan itse.
En ole purjehtija, mutta viitasin vahingossa väärän päivän blogiin. Tarkoitin tietysti kuvaa jonka löysin täältä:”http://www.soininvaara.fi/2013/05/07/kaupunkisuunnittelulautakunta-vancouverissa/”.
Onko se upeaa, jos talot peittävät vuoret näkyvistä?
Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että talojenkin pitäisi näyttää kauniimmilta, mutta toisaalta tuonhan pitäisi olla tavoitteena aina, eikö vain?
Paranisiko Vuosaaren ilme siitä, jos Cirrus saisi ympärilleen kavereita (siis useampia tornitaloja lähekkäin)? Olisiko siellä tilaa rakentaa tuollaisia lisää?
Entä pitäisikö alueen nykyisille asukkaille luvata vaihdossa kämpät ylimmistä kerroksista? Mielestäni pitäisi luvata … myös heille, joiden ikkunoiden eteen tuollaisia torsoja pystytetään. Se saattaisi tosin romahduttaa gryndereiden voitot …
Ongelma voi olla siinä, että poliitikot sallivat gryndereiden ja rakentajien tehdä, mitä ikinä lystäävät, sitten kun rakennuslupa on saatu. Onko missään purettu uusia taloja, jos ne eivät ole prikulleen täyttäneet ennen luvan myöntämistä annettuja lupauksia (tai lupaehtoja), esim. harjakorkeuden tai ylimpään kerrokseen tulevan (vieläkin puuttuvan!) kahvilan osalta?
Moniko rivipoliitikko tai kaupunkisuunnittelulautakunnan jäsen osaa vastata lähellekään oikein esimerkiksi kysymykseen, miten korkealle asettuisi rakennuksen siluetti, jos kyseisen (rakennuksen kohdalle) olisi osayleiskaavassa merkitty roomalainen numero IX tai XI? Entä, jos ao. talo rakennettaisiinkin moottoritien ylle?
Kaupunkisuunnittelulautakunta perustettiin ilmeisesti vain pari vuotta sen Huvilakatu 9-11:n möhläyksen jälkeen. Syytä siis oli jo silloin, mutta miksi niitä rumia, ympäristöönsä huonosti sopeutuvia taloja (ja pahimmillaan kokonaisia alueita) syntyy edelleen?
Toivon todellakin, että kaupunkisuunnittelulautakunnan kaikki jäsenet valpastuisivat, osaisivat vaatia laatua ja valvoa, että sitä myös saadaan!
Mielestäni kannataisi harkita raideyhteyttä välille Salla, Sokli, Kuusamo ja Taivalkoski. Näin saataisiin radalle lisää käyttöastetta puunkuljetusten muodossa.
Nythän Soklin pistoraiteella olisi 2-4 junaa päivässä. Mikä on aika vähän yli 100 km pitkäksi suunnitellulle pistoraiteelle.
Näin saataisiin raiteelle lisää käyttöastetta ja voitaisiin tulevaisuudessa jopa harkita Kajaani-Kuusamo välin sähköistämistä Kuusamon matkailun tarpeisiin.
OS: ”Jos saisin yksin päättää Helsingin seudun rakenteesta, en jatkaisi Espoon metroa Kivenlahteen. Niin kauaksi ei kaupunkirakennetta kannata ulottaa.”
En ole lukenut kaikkia kommentteja, joten en tiedä, onko joku ehtinyt jo puuttua tähän. Joitakin vuosia Kivenlahdessa asuneena on pakko kuitenkin todeta, että Kivenlahdesta ei ollut sen pitempi matka Helsingin keskustaan kuin Vuosaaresta. Bussiyhteys oli erittäin sujuva, sillä osa vuoroista pysähtyi vain keskeisimmillä pysäkeillä. Matkalla Helsingin keskustaan ei kuitenkaan ole kaikille espoolaisille merkitystä, sillä työpaikkoja ja palveluita on myös Espoossa.
Mitähän tässä kaupunkirakenteella tarkoitetaan? En tiedä Kivenlahden asukastiheyttä, mutta veikkaisin sen olevan asutuilla alueilla melko korkea. Kivenlahdessa on useita tornitaloja, joista 22-kerroksinen Meritorni oli valmistuessaan vuonna 1999 Suomen korkein rakennus.
Hupsista, siis tietenkin pisto Sokliin ja sitten Salla-Kuusamo-Taivalkoski. 🙂
Eikö Turun tuomiokirkko täytä seuraavaa määritelmää? Minun pointtini on, että korkea rakennusympäristö voidaan suunnitella viihtyisäksi tai viihtymättömäksi leveyasteista riippumatta, aivan kuten matala. Minkäänlaiseen tolkulliseen vastaväitteeseen en ole törmännyt.
Hups, puhuinkin Turun linnasta, mutta ei niin yllättäen Turun tuomiokirkonkin pohjoisen puolella näyttää olevan parkkipaikka.
Missä 60 leveysasteen pohjoispuolella sellaisia viihtyisiä rakennusympäristöjä on? Turun tuomiokirkon ympäristöä ei parhaalla tahdollakaan voi sanoa korkeaksi.
Lauttasaarta lähemmäs merentäyttöalueen ”ihanuutta” (?) pääsee, kun matkustaa esim. raideliikennettä hyödyntäen Ruoholahteen (metrolla tai raitiovaunulla) ja hankkii sitten sieltä Ruoholahdesta vesibussilipun Pihlajasaareen (lähdöt muistaakseni tasatunnein alkaen klo 10.00) ja asettuu istumaan paattiin paapuurin puolelle. Sopii siellä sitten, matkan varrella ihailla Jätkäsaaren merentäyttöä oikein sydämensä kyllyydestä. Jo yksi kerta saattaa riittää antamaan tarvittavan vastustuskyvyn, seuraavien 10 vuoden tarvetta tyydyttämään! Sakelle riitti vähäisempikin rokote.
(Maakravuille tiedoksi: paapuuri = menosuunnassa paatin vasen puoli)
Jotta byrokraatti voisi määrätä kauneudesta, sen taso pitäisi pystyä ensin määrittelemään. Vaikkapa samalla tavalla kuin esim sinfonian hyvyys nuottien lukumäärän perusteella.
Toki voisi pyrkiä yksinkertaistamaan päätöksentekoa määrittämällä jotkin rakennusmateriaalit ja pintaratkaisut luontaisesti rumiksi ja sen tähden kielletyksi, kuten esim paljas betoni ja lasi. Linkissä esimerkki tällaisesta modernista kuvotuksesta.
http://thearchmovement.blogspot.fi/2009/06/tama-art-university-library-by-toyo-ito.html
Tulee ihan Itiksen Prisma, sitähän haukuttiin lehdissä peltihalliksi ja otettiin kuvia Puotilan metriksen puolelta. Nyt niitä peltejä ei näe kukaan, sillä siihen kohtaan Prisman eteen on rakennettu 8-kerroksinen asuintalo.
Tämä on vähän kuin plastiikkakirurgia alettaisiin arvostella leikkauksen kuluessa otettujen kuvien perusteella. Ei näytä kauniilta ei, mutta sehän on kesken. Aitako siihen pitäisi pystyttää ettei kenenkään magneettikenttä häiriytyisi?
Kyllähän talot saadaan tarvittaessa tuulikuormaa kestämään, jopa maanjäristyksiäkin, mutta tuulen aiheuttamien virtausongelmien kohteina ovatkin useimmiten ihmiset tornien ympäristössä. En tunne tilannetta Malmön tapauksessa, mutta oletan, että arkkitehdit siellä jo osaisivat ottaa asian huomioon. Täällä eivät Tapiolan keskustornin (ja sen välittömän ympäristön) suunnittelijat eivät aikoinaan osanneet. Ehkä joku paikallinen, kokemusta omaava, osaisi asiasta jo Malmön tapauksessa kertoa.
Googlasin tuon ”turning torso”:n ja kuvahaun tuloksena löysin lähes lukemattoman määrän kuvia. Ikävä sanoa, mutta ainoassakaan maan pinnalta, tai ihmissilmien korkeudelta olevassa kuvassa tuo ”torso” ei näyttänyt mielestäni hyvältä. Poikkeuksena oli ehkä korkeintaan jokunen viistoilmakuva, mutta nehän eivät tunnetusti kerro koko totuutta. Pitäisikö siis maanpinta nostaa siis tasona taivaalle tai ihmisten opetella lentämään, jotta tornitalot saataisiin näyttämään paremmilta?
Paljonko asukkaita tornitaloihin tai niiden rykelmiin (ks. esim. ”static.panoramio.com/photos/original/26050354.jpg” tai ”eliinbar.files.wordpress.com/2010/10/dscf6956.jpg”) mahtuu? Niissä asuvat eivät tietysti talojensa ongelmista pahiten kärsi, kun eivät yleensä joudu niitä itse kotiensa ikkunoista näkemään. Kyse onkin enemmän siitä rumuudesta, jota tuollaiset kolossit, ympäristöönsä usein sopeutumattomina, ympärilleen levittävät.
Makuja on tietysti monia, enkä lähde veikkaamaan Malmö’n ”turning torso”:n pystyssä pysymisen aikaa. Luulisi kuitenkin, että kuka hyvänsä kyllästyisi varsin pian moista torsoa katselemaan. Ansio rahoituksen saamisesta tuollaisen tornin pystytykseen kuuluu ilman muuta taitaville markkinoinnin osaajille!
Komppaan tätä ja Janne H:n kommenttia. Ja tähän liittyen.
Ehkä olisi aika tuoda Suomeenkin Australian tyylinen kaivettuihin tonneihin perustuva kaivosvero. Tällä voisi sitten kustantaa infran parannusta. Ja vaikka sen jäämeri radan, jolle voisi löytyä muutakin käyttöä.
Nykyisellä meinigillä, jossa edes kaivoksen työtekijät eivät välttämättä maksa veroja Suomeen pitäisi kaivostoiminta kieltää kokonaan. Ei siitä ainakaan meille mitään hyötyä ole.
Muistelisin että Turun tuomiokirkon paikkeilla olisi ainakin yksi korkea rakennus. Jokaisessa näin pohjoisessa olevassa kaupungissa joka tulee minulle mieleen on korkeampia taloja kuin itä-pasilassa ympäristössä, joka on itä-pasilaa viihtyisämpi.
Voi olla, että on hankalaa jos jokainen ympäristön rakennus on korkea, mutta se, että ympäristön ensimmäinen korkea rakennus muuttaa ympäristön epäviihtyisäksi ei minun sibjektiivisessa mielessäni pidä yksinkertisesti paikkaansa.
Muutenkin minun on vaikea ymmärtää tätä kategorista kaavoituksen tunkemista samaan muottiin. Miksei voida rakentaa jonnekin korkeaa, jonnekin matalaa, jonnekin parkkipaikkalääniä ja jonnekin autotonta aluetta? Jos ei jossian viihdy, pysyy poissa, ei kai se sen vaikeampaa ole, minä viihtyisin korkeiden rakennusten ympäristössä.
Muutenkin iso kaavoituserimielisyys näyttää olevan kokoomuslaisen ja vihreän näkemyksen välissä. Sitten kun länsiväylä saadaan bulevardisoitua, ehdotan leikkimielistä kilpailua. Asetetaan tietty asukastiheysvaatimus, jonka jälkeen kokoomus saa kaavoittaa pohjoispuolen juuri niin kuin haluaa, ja vihreille jätetään eteläpuoli. Bulevardin keskelle laitetaan korkea aita, joten bulevardin eri puolille pitää kiertää saaren päiden kautta. aita otetaan pois kun jompikumpi puoli myöntää tappionsa.
Osmo, tuota ei usko kukaan. Jos paikka maksaa Jätkäsaaressa yli 30 000, ihmettelen syvästi.
Parkkipaikka Jätkäsaaressa maksaa vähän yli 50 000 euroa. (Luola)
Länkkäristä tulee bulevardi ehkä 2400 luvulla. Bulevardi vaatisi toimiakseen rutkasti lisää rakentamista. Metro tulee slummiuttamaan Etelä-Espoota laajasti ja nopeasti, joten Merituulentiestä voi osin tulla bulevardia aika piankin.
Elävät bulevardit ovat hyvinkin kannatettavia, mutta niitä ei synny halinnollisilla päätöksillä. Hallinnollisilla päätöksillä saadaan aikaiseksi monikaistaisia läpiajokatuja à la USA. En pidä sitä tavoiteltavana.
Bulevardin molemmin puolin pitää olla riittävän monta tiivistä umpikorttelia, jotta ihmisvirrat riittävät palveluiden syntyy. Bulevardisointi olisi toivottavaa mm. Manskun päässä, mutta se vaatii vielä paljon tiivistämistä ja bussikaistojen poiston niin että paikoitusta saadaan lisättyä asiakas virroille.
Kannatan raideliikennettä, mutta sen on oltava kannattavaa. Kanattava raideliikenne vaatii matkustajia. Matkustajia ei ole lähiöissä riittävästi edes kevytraideratkaisuille.
Vanhoja 60- – 80-lukujen lähiöitä ei tulla korjaamaan millään näkyvissä olevalla ansaintalogiikalla, koska ne ovat väärässä paikassa, hölmösti kaavoitettu ja väärin sekä huonosti rakennettu. Kaupunkia ei ole kasvatettu sopulimaisesti, mikä tulee maksamaan paljon rahaa lähivuosina.
Minä en usko tuota. Oletko koskaan nähnyt erittelyä? Olen yhä sitä mieltä, että kultaiset hanat parkkipaikalla ovat tarpeettomia 😉
50 000 euroa on vain 1700 euroa neliöltä, koska parkkipaikka ramppeineen vie noin 30 neliötä.
Ei toki, monesti pohjois- ja itälaidoilla korkeat rakennukset rajaavat tilaa mukavasti ilman varjostusongelmaa. Esimerkiksi Jätkäsaareen suunniteltu hotelli oli juuri tällainen. Jatkumossa korkeita rakennuksia ei oikein voi olla koska pohjois- ja itäpuoli jäävät ikävän harmaiksi. Suomessa varjossa on ikävää kuten terassilla istuneet tietävät.
Keskustelu lähti katutilasta joka implikoi kaupunkimiljöötä. Monessa muussa miljöössä katutila on jokseenkin yhdentekevä. Mitä kaavoitukseen tulee, kunnollista uutta kaupunkimiljöötä ei ole suunniteltu aikoihin joten ”kategorista kaavoituksen tunkemista samaan muottiin” on vaikea demonstroida.
Tilanne on nyt sellainen että jos haluaa asua kaupunkimiljöössä niin muuttaa Helsingissä alueelle joka on kaavoitettu ennen sotia ja maksaa itsensä kipeäksi. Minä haluaisin että useammilla olisi mahdollisuus asua sellaisessa miljöössä joka on a) empiirisesti arvioituna haluttu ja b) toteuttamiskelpoinen. Miksi siis suunnitella huonosti kun samalla vaivalla voi suunnitella hyvin? Parempaa elämänlaatua edullisesti vain kaavoituksen paradigmaa muuttamalla.
Näyttää että olen eri mieltä nyt vähän kaikesta, mutta kun katselee Kunnallisvaalien 2012 äänestystuloksia niin vihreät ja kokoomuslaiset asuvat aika samanlaisilla kaupunkimaisilla alueilla. Luulen ettei jakolinja oikeasti mene Kokoomuksen ja Vihreiden välillä vaan vastakkainasettelu johtuu autopuolueen kokoaan suuremmasta edustuksesta kaupungin päätöksentekokoneistossa.
Ei peruspalvelun tarvitse olla kannattavaa.
Esimerkiksi Tallinna muutti bussiliikenteen maksuttomaksi kaupungin vakituisille asukkaille ja takoo 100 % tappiota tauluun.
On aika vaikea uskoa, että auton parkkipaikka, siis tyhjä tila, maksaisi enemmän kuin auto (keskimäärin). Tulee ihan mieleen taannoiset Sonera-kaupat Saksasta (, mistä muistaakseni kaistatilaa hirmuhinnalla ostettiin).
Vetääkö tuossa parkkipainkan hinnassa joku (rahaa) välistä? Mikä tyhjässä parkkipaikassa maksaa eniten, asfaltti, seinät, ilmastointi, vesieristys ja viemäröinti vai valaistus? Olisiko kadunvarsipysäköinti kuitenkin ollut edullisempaa? (Pitäisikö isoilla citymaastureilla olla myös isompi parkkipaikan hinta? Hinta tilavuuden mukaan?)”
Onka parkkipaikan rakentamistapa oikea, jo se noin uskomattoman paljon maksaa? Miten parkkipaikan kustannus muodostuu (syvällä maan alla, heti maanpinnan alla, pohjakerroksessa, kadun varressa tai parkkitalossa)? Kuinka suuri osuus hinnasta on kulkutietä parkkiruutuun, rampit yms. mukaanlukien?
Rakennetaanko nykyään jo liian tiivistä kaupunkia? Jos jonkin tuotteen, palvelun tms. hinta on kohtuuttoman korkea, on siinä nähdäkseni tilausta hintaa alentaville innovaatioille, kuten joukkoliikenne (joka on jo keksitty, mutta esim. Hesarin tämänaamuisen jutun mukaan on Kiinassakin (Pekingin metro) tukossa.) Uusia (tai uudelleenkeksittyjä) innovaatioita siis tarvitaan. Olisiko sopivan väljä puutarhakaupunki kuitenkin oikea ratkaisu? Uusia Puu-Käpylän kaltaisia alueita?
Metrotyömaalla, jonka ohi aika ajoin minäkin kuljen on työvoima, autojen rekisterikilvistä päätellen, suurelta osin virolaista. Onko parkkipaikkojen hinnassa laskettu (suurelta osin virolaisen työvoiman) palkkakustannusten ohella mukaan suomalaisten rakennusmiesten (ja naisten) työttömyyskorvaukset? Minne valuu lyhyen ja toisaalta pitkän ajan hyöty maamme raideinvestoinneista?
Kiistatonta tietoa asiasta saisi parhaiten siten, että paikat irrotettaisiin asunnoista ja ihmiset vapautettaisiin turhasta holhouksesta, mutta tämä vaatisi siirtymistä säännöstelystä markkinatalouteen, ja sen on meillä Kekkoslovakiassa vielä kesken.
Ei riitä nykyiseen pysäköintinormiin, ei kelpaa autopuolueelle.
Halvimmaksi tulisi rakentaa parkkipaikat jonnekin ihan muualle kuin kantakaupunkiin. Jokainen Stadissa näkemäsi parkkikenttä vastaa yhtä tai useampaa kerrostaloa ja kannattaa yhtä paljon kuin umpikorttelin purkaminen parkkipaikkojen tieltä, mutta kannattavuudella ei ole väliä, kun joku muu maksaa.
Kenelle se on liian tiivistä? Jos kysyt kehyskuntalaiselta autoilijalta, jolle taajama on pelkkä liikenne-este, niin koko Stadi pitäisi purkaa haittaamasta hänen autoiluaan. (Ei ole liioittelua, näitä ihmisiä on.) Pitäisi olla vaihtoehtoja, eikä viisivuotissuunnitelmia, joissa määrätään kaikki asumaan yhdellä tavalla.
Köyhille on. Jos rahat ei riitä, pitää priorisoida. Parkkipaikkoja voidaan tehdä maanalaisiin halleihin huomattavia määriä, jos joku on valmis maksamaan niistä. Kukaan ei ole estämässä niiden rakentamista.
Ratkaisu mihin? Mikä on ongelma? Minusta keskeinen ongelma on se, että asuntotilanne on kroonisesti järkyttävän huono, ja ratkaisu on rakentaa paljon lisää asuntoja, joita ei saada väljällä puutarhakaupungilla vaan tiiviillä kaupunkirakentamisella (umpikortteli ja kuusi kerrosta, aloitetaan siitä, mihin 40-luvulla lopetettiin).
Jos ongelma on se, että autopaikat maksavat, niin oikea ratkaisu on muuttaa jonnekin, missä maa on käyt kats ilmaista ja parkkipaikkoja saa halvalla. Pendelöinti joka aamu ja ilta joka säässä saattaa välillä vituttaa, mutta kaikkea ei voi saada.
Hallituksen raideliikenneohjelma on painottunut täysin kahdelle suurimmalle kaupunkiseudulle. Ei ole ihme, että Juha Sipilä pillastui! Olisihan sinne voinut lisätä vaikka Luumäen ja Imatran välisen kaksoisraiteen, ainakin muodon vuoksi. Se lienee toteutusvalmis rahoitusta lukuun ottamatta.
Jos Pisararata mahdollistaa kaukoliikenteen mittavan lisäyksen, niin se edellyttää myös vastaavaa panostusta muuhun rataverkkoon. Pahoin pelkään, että tähän muuhun tarvittavat rahat valuvat Pisaraan.
Ratojen parantamista ja lisärakentamista voisi perustella paljon paremminkin. Jos kaukoliikennettä kehitettäisiin sveitsiläistyylisesti aikataululähtöisesti, paremman aikataulun mahdollistavat investoinnit tulisivat tehokkaammin kohdennetuiksi.
Sinänsä Pisararata on liikenteellisesti perusteltu hanke, sillä se muuttaa Helsingin päärautatieasemalle päättyvästä liikenteestä yli puolet läpikulkevaksi. Helsingin kaltainen PÄÄTYASEMA on hyvin tehoton ja häiriöherkkä. Valitettavasti hyvä idea on pilattu radan pohjoispään huonolla suunnittelulla.
Juha P Korhonen
(Helsinki)
Kokeile Afganistania.
Siellä on vapaa markkinatalous ja ei ole holhousta. Jos on tarpeeksi aseita, niin ei varmasti tulla mitään bisneksiä häiritsemään. Eikä tarvitse maksaa verojakaan. Autollakin saa ajaa ainakin kahtasataa, jos löydät jostain tien.
Se tuo vapaus on niin mielenkiintoinen asia. Se on hauskaa niin kauan, kun jonkun vahvemman vapaus polkee sinun vapautesi pohjamutiin.
Ei ole tainnut.
Sanomatalokin on vielä paikallaan..
Ei bussikaistojen poistoa vaan henkilöautokaistojen poiston..
Tänään opin, että ainoat vaihtoehdot ovat a) nykyhelsinkiläinen autopaikkanormi, jolla sosialisoidaan yksityisautoilun kustannukset ja b) esimoderni yhteiskunta. (Jossa ei nimenomaan ole vapaita markkinoita, koska ei ole toimivaa valtiota, joka pakottaisi kaikki osapuolet noudattamaan samoja sääntöjä.)
1) Helsinkiin rakennettiin aikoinaan katuja, joiden varsille aikoinaan harvoja autoja saattoi pysäköidä. Autohalleja rakennettiin moderneihin taloihin jo 1920 -luvulla. Jossain vaiheessa alkoi myös autoja ilmestyä talojen pihoille, jos niitä sinne sopi. Jostain kumman syystä on autojen suosio kasvanut sen verran paljon, että joillakin alueilla parkkipaikan löytäminen voi olla vaikeaa. Toisaalta, on myös alueita, joilla tilaa näyttäisi riittävän. Tietty väljyys pitäisi olla, jotta ongelmislta vältyttäisiin.
2), 3) ja 5) Mikä tuon normin suuruus oikeastaan on? Eikö se ole hyvä, että kaupungista (tai kaupunginosista tai alueista) ei tehdä pelkästään köyhien kaupunkia? Ihan yhtälailla kuin pyritään välttämään (köyhien ja/tai autottomien) slummien muodostuminen tulisi kaiketi huolehtia myös siitä, että alueilla voi asua myös ihmisiä, jotka ovat hitusen varakkaampia ja/tai joilla on tarvetta autolle. Ei kai kukaan, jolla ei ole tarvetta autolle, sellaista (rahanreikää ja verotuskohdetta) turhaan hanki? Minä en tunne yhtään sellaista tapausta, vaikka olenkin sitä mieltä, että esimerkiksi Töölössä (Etu-Töölö ja Taka-Töölö), varmaan muuallakin, niitä autoja on liikaa.
4) Ei kai kehyskuntalaisilla pitäisi olla mitään suurempaa sananvaltaa Helsingin asioista päätettäessä? Vallan Helsingissä pitäisi ymmärtääkseni olla äänestäjillä, siis helsinkiläisillä, jotka valitsevat vaaleissa edustajansa kaupunginvaltuustoon. Jos oma ehdokas ei toimi äänestäjänsä toiveitten mukaan, voi seuraavissa vaaleissa antaa äänensä jollekulle toiselle.
5) Helsinki kaipaa hyviä veronmaksajia. Ei kaupungilla ole varaa olla vain ”köyhien ystävä”, vaikka heidätkin tulee ottaa huomioon.
Monipuolinen asukasrakenne lienee parempi kuin slummit ja portein tai muin keinoin enemmän tai vähemmän suljetut, vain varakkaille tarkoitetut asuinalueet. Riittävä autopaikkamäärä tukee käsittääkseni myös monipuolista ammattijakautumaa.
6) Kuka on päättänyt, että kuusi kerrosta olisi jokin ainoa mahdollinen ratkaisu. Kaikkiin taloihin ei tarvittaisi hissejä, jos kerrosluku olisi maltillisempi, esteettömyyden osalta riittäisi esim. sen toteutuminen pohjakerroksen asuntojen osalta sekä järjetön päätös vanhainkotipaikkojen alasajosta juuri ennen kuin suuret ikäluokat ovat saavuttamassa iän, jossa tarve niille on entistä suurempi. No, onhan se hoitohenkilökunnalle vaihtelua tuovaa, kun pääsee liikkumaan paljon kaupungilla sen sijaan että aikaa käytettäisiin enemmän siellä vanhusten luona! Ajankäytön osalta en olisi toiminnan tehokkuudesta varma tämän nykysuuntauksen tapauksessa Helsingissäkään.
Tällä menolla ei olemassaolevaa asuntokantaa kuitenkaan vapaudu, samaan tahtiin kuin ennen, ainakaan niin kaun kuin yksin siellä kivikaupungin keskellä masentuvissa, yhä huonokuntoisemmiksi käyvissä vanhuksissa henki pihisee. Kesähelteet tosin Pariisissakin joku vuosi sitten tekivät dramaattisen ”harvennustehtävänsä” ja taisivat osaltaan helpottaa sikäläistä asuntotilannetta. Puutarhakaupungissa, esim. 1-4-kerroksisin taloin toteutettuna, ja niissä oikein suunnitelluissa vanhusten asuin-/hoitopaikoissa, uskoisin löytyvän helteelläkin vilpoisia oleskelupaikkoja, seuraa ja tarvittaessa tehokkaammin ja nopeammin apua saataville.
Talojen kerrosmäärä vaikuttaa asukasmäärään, ja se taas heijastunee melko suoraan parkkipaikkojen tarpeeseen, mutta vaikuttaa siihen osin myös lähialueen palvelutarjonta. Jos korttelin kivijalkakaupoista saisi kaiken tarvitsemansa ja julkinen liikenne olisi riittävän kattavaa, tehokasta ja tiheää, ei autoja varmaankaan tarvittaisi ihan niin paljon kuin nykyisin. Ihmiset vain tuntuvat valitsevan asuntonsa välillä vähän kummallisistakin paikoista, minimoimatta esim. työmatkojen pituutta.
Kokonaan oma lukunsa ovat sitten harrastukset, mm. lasten harrastukset, joiden valinnassa toivoisin vanhempienkin käyttävän järkeä tarpeettoman (?), tai ainakin kyseenalaistettavan autoliikenteen vähentämiseksi (ympäri pääkaupunkiseutua ja laajemminkin).
Työmatkaliikenne lienee kuitenkin määrällisesti tärkein tekijä, minkä vuoksi raideliikennettä kannattaa kehittää, ei ainoastaan nauhana, vaan verkostona, koska ihmisten liikkumistarpeet ovat erilaisia. Raideliikenne tai bussit eivät kuitenkaan koskaan kykene kaikilta osin korvaamaan autoja, vaikka automäärän vähentäminen voisi monin paikoin toivottavaa ollakin.
Vähän empiriaa peliin. Kaupunginosia, joissa nykyinen parkkinormi ei toteudu ei ole montakaan, mutta ainakin tähän joukkoon
kuuluvat vanha Katajanokka, Kruununhaka, töölö ja Punavuori, joiden siis olisi pitänyt slummiutua.
Aina voi sanoa, että nämä ovat poikkeuksia, koska sijainti, mutta voi myös sanoa, että ne ovat suosittuja koska ne ovat kaupunkimaisia. Parkkinormi estää rakentamasta kaupunkia ja pakottaa rakentamaan lähiötä. Lähiö taas ei ole kovin vetovoimainen, on se missä
Hyvä Lauri T. Kumpulainen – avaisitko meille hieman hidasälyisimmille, että millä (ilmeisemmin mitä briljanteimmalla) päättelyketjulla heimo/klaaniyhteiskunta on ekvivalentti vapaan markkinatalouden kanssa? Saa käyttää riittävän paksua rautalankaa, että me tollotkin ymmärrämme.
Siinä tapauksessa pahoittelen väärinymmärrystä, kuvittelin, että vastustat kategorisesti kaikkea yli viisikerroksista rakentamista keskustan alueella. En minä väitä, että korkeita rakennuksia kannattaa roiskia joka paikkaan, mutta onhan se nyt täysin järjenvastaista rakentaa korkeimmillaan viisikerroksisia toimistorakennuksia päärautatieaseman kylkeen.
Keskustalaisen liikenneministerin aikana muutama vuosi sitten korjattiin Savonlinnan-Huutokosken välistä rataosaa 42 miljoonalla, vaikka siellä ei edes kulje junia.
Ei niitä rahoja kannata silti Pisararataankaan haudata, sehän on ihan päällekkäinen hanke metron kanssa.
Ihan hiuksen ohut riittää.
Täysin vapaata markkinataloutta lähimpänä tässä meidän aktuaalisessa maailmassa on laiton huumekauppa ja sen lieveilmiöt.
Lurkki, valtiothan ovat este vapaan markkinatalouden syntymiselle.
Täysin vapaassa markkinataloudessa aivan kaikki on markkinaehtoista. Sellaisessa maailmassa ei ole lakeja, eikä sääntelyä. On vain eri toimijoiden keskinäisiä sopimuksia.
Kommunismissa, eikä täysin vapaassa markkinataloudessakaan, ei ole mitään järkeä. Talousjärjetelmä tarvitsee sääntelyä ja kilpailua, jotta se voi olla vakaa ja reilu.
Nykyinen järjestelmä ei ole vakaa, eikä reilu ja sen lisäksi vielä se on kuluttajalle järkyttävän epäedullinen.
Kilpailu on hyvä asia, mutta täysin vapaa kilpailu ei ole, koska se johtaa kilpailun loppumiseen. Kilpailun loppuminen pysäyttää kehityksen.
Taloussanomien mukaan maanallainen parkkipaikka on maksanut vuonna 2010 n. 300 EUR/m2.
Kalliosta louhittu murske voidaan hyödyntää.
Kustannukset nousseet kovasti?
http://www.taloussanomat.fi/asuminen/2010/09/03/nain-paljon-asunnon-hinnassa-on-ilmaa/201012025/310
Tuo Taloussanomien 300 €/m2 kertoo, kuinka paljon parkkipaika rasittaa asunnon hintaa. Jos normi on yksi autopaikka/120 neliötä, siitä tulee autopaikan hinnaksi 36 000 euroa.
Lähiö ≠ autokaupunki.
Voidaanko sanoa? Oletko varma, että juuri kaupunkimaisuus on tiettyjen alueiden ”suosion” syy?
Tarkoittaako ”suosittu kaupunginosa” sitä, että siellä on a) suuri asukkaiden vaihtuvuus, b) asuntojen korkeat hinnat, vai sitä, että c) asukkaat viihtyvät alueella ja asuvat siellä sen tähden pitkään, ja muuttaessaan muuttavat samalle alueelle? Mielestäni a-kohdan tapauksessa suuri vaihtuvuus (paljon asuntokauppoja) voi olla myös merkki siitä, että jotain on ehkä pahastikin pielessä, tai asukkaat alkavat olla lähtöiässä, kun taas b-kohtaan liittyvä määrittely voi ilmentää myös
ihan jotakin muuta kuin ”onnistunutta kaupunkisuunnittelua”. Muoti ja trendikkyys, tai pyrkimys vaikuttaa trendikkäältä, voi selittää ”suosiota”.
Tapauksessa c on väärintulkinnan mahdollisuus puolestaan ilmeinen: vähän asuntokauppoja ei välttämättä merkitse sitä, etteikö alue voisi olla asuinalueena haluttu tai mieluinen. Viimeksimainitusta syystä voi olla paha virhe lähteä pilaamaan tuota aluetta sitä liikaa tiivistäen. Jonnekin tiivistäminen ehkä sopii, mutta ei kuitenkaan kaikkialle!
Jos tiivistäminen sopisi kaikkialle, eikö lisärakentaminen pitäisi aloittaa Rautatientorista, Senaatintorista ja Kauppatorista tai esim. Kaivopuistosta, Vanhasta kirkkopuistosta ja Esplanadinpuistikosta?
Eikö Helsingillä ole varaa rakentaa uusia ”Pihlajateitä”, mikä ainakin minun mielestä vaikuttaisi ihan mukavalta asuinympäristöltä enimmäkseen (muistaakseni) 3-kerroksisine rakennuksineen? Kokemukseni 6-kerroksisista alueista (kadun molemmin puolin) eivät ole yhtä positiivisia, ellei sitten kadun toisella puolen ole vapaampaa tilaa, esim. puisto.
Laivanvarustajankatua Ullanlinnassa pidän ao. syystä ikävänä, samoin Punavuorta, enkä edellämainittuihin haluaisi muuttaa näillä näkymin varmaankaan ikinä, Katajannokasta en ihan osaa sanoa, kun en ole siellä asunut, vain käynyt. Lähiluontoa siellä ehkä kaipaisin eniten. Töölön slummiutumiseen johtava kehitys aloitettiin (tai sitä vahvistettiin) kaupungin hallinnollisin päätöksin, kun alueelle perustettiin, ilmeisesti alueen ”sosiaaliseen kantokykyyn” vedoten narkkareiden ym. asuntoloita Hietaniemenkadulle ja Ruusulankadulle. Epäreilua perustaa molemmat yksiköt Töölön suunnalle (Etu- & Taka-), kun samat asumis- ym. palvelut olisi todennäköisesti saatu paljon halvemmalla vaikka jostakin naapurikuntien tai jopa naapurimaiden lähiöstä. Vai painoiko vaa’assa eniten sosiaalitoimen ao. ”asiakkaiden” suosio? Ei ihme, että sosiaalitoimen kulut ovat Helsingissä niin valtaisat. Autoja näkyi keväällä olevan paljon jo aina Hietsunkin perukoilla, mikä kertonee Töölön parkkipaikkojen kasvavasta tarpeesta.
Merikadulle toki muuttaisin mielummin, jos ei ”pikkurahasta” olisi puutetta. En kuitenkaan ole vaatimassa, että sinne pitäisi sen vuoksi rakentaa lisää. Suurena vahinkona pitäisin sitä, jos joku pölvästi alkaisi kaavoittaa taloja esimerkiksi Merikadun eteläpuolelle tai Puistokadun kaakkoispuolelle vain sen takia, että pääkaupunkiin on tunkua.
Jos vene (ks. Helsingin vaakuna) tai lautta on jo täynnä matkustajia, ei pidä yrittää ottaa heitä sen enempää. Ikävät seuraukset voisivat muutoin puhua puolestaan … jo yleisten lainalaisuuksienkin mukaisesti. Ylilastaus voi kaataa ja upottaa jopa ison laivan, raideliikenteen osalta se vaikuttaa ainakin matkustusmukavuuteen. Seisomapaikoilla on ikävä matkustaa junassa kovin pitkiä matkoja tai aikoja. Keravalta tai Kivenlahdesta keskustaan ei taitaisi sentään tuottaa seistenkään ongelmia kaikille.
Tarkennetaan, autohallipaikka, rasitus, Helsinki 350 EUR/asuinm2
60 m2 asunnon osuus 21.000 EUR.
75 m2 normin keskipinta-alainen asunto 26.250 EUR.
143 m2 asunnon osuus 50.050 EUR.
Ei kustannukseksi mitenkään saa 36.000 EUR, saati sitten 50.000 EUR.
Tarkennetaan, autohallipaikka, rasitus, Helsinki 350 EUR/asuinm2
Jos talossa asuntojen keskikoko on 60 neliötä, autopaikkojen rasitus asuntoa kohden on todellakin vain 21000 neliötä, mutta sillä rahalla ei saa autopaikkaa. Normi on yleensä noin 1 paikka/120 asuntoa, eli autopaikkoja on vain yksi kahta asuntoa kohde. Autopaikan hinta on siis tämän mukaan 42000 euroa tässä kuvitellussa keskimääräisessä kohteessa. Kaikki maksavat, mutta vain joka toinen saa paikan. Jossakin se on halvempaa jossakin olennaisesti kalliimpaa.
Onko tuo jonkun toiveuni, vai tulevan puolueohjelman tavoite? (No, leikki sikseen. Asuntoneliötä ilmeisesti tarkoitit.)
Kiinnostaisi edelleenkin kovasti tietää, miksi nuo autopaikkojen kustannukset ovat niin uskomattoman korkeat. Mihin nuo summat perustuvat? Onko mahdollisesti kyse vain ”suuntaa antavista kustannuksista”, kuten lähteessä (Autopaikkatyoryhman_loppuraportti.pdf, vuodelta 2009) mainitaan, ei todellisista ”tarkan laskennan” vahvistamista ja aidon, tasapuolisen kilpailutuksen tuottamista, oikeista kustannuksista, ilman hulppeaa katetta?
Joo, mutta ensin pitää rakentaa se kaupunki jotta saadaan sen viereen väljää puutarhakaupunkia hyvien palvelujen lähellä. Nykyisellään kaupunki loppuu Tullinpuomiin, muutama sata metriä Pihlajatien päästä. Pihlajatiellä asuvan palvelut eivät olisi mahdollisia ilman vieressä alkavaa kaupunkia.
Vantaan Kartanonkoski on rakenteeltaan oleellisesti samanlainen kuin Mannerheimintien ja Tukholmankadun rajoittama kolmio, mutta ilman kaupunkia. Kyllä niitä voi rakentaa, ja siihen on varmasti varaakin jos tyydytään surkeaan joukkoliikenteeseen, mutta asuntojen hinnoista päätellen ihmiset kuitenkin pitävät kantakaupunkia parempana paikkana asua.
Normi taitaa olla kerrosm2 kohti, ei asuinm2.
Väitän edelleen, että edes Helsingin kantakaupungissa ei autopaikka maksa yli 30.000 EUR, jos se tehdään vaikka pihakannen alle. Ei niitä timantein koristella. Rakentajat kehittelevät kustannukset omaksi edukseen.
Voiko asuntojen hinnoista päätellä, mitä paikkaa ihmiset pitävät parempana tai huonompana paikkana asua? Hintataso kertoo vain sen, mitä ihmiset ovat mahdollisesti valmiita asunnoista jollain alueella keskimäärin maksamaan. Ei se kerro paljoakaan siitä, onko kyseessä ’parempi paikka asua’, ainoastaan sen mitä hintatasoa alueella asunnoista (keskimäärin) maksetaan (niiden asuntokauppojen osalta, jotka tilastoihin alueella päätyvät).
Myönnän toki, että autottomalle sinkulle, jonka työpaikka on vaikkapa 250 metrin etäisyydellä Rautatieasemasta, voisi olla kätevintä asua siitä esim. 750 metrin etäisyydellä. Oletus suhteellisen hintatason säilymisestä tai jopa paranemisesta vuosien myötä, voi lisätä maksuvalmiutta asunnon korkeamman hinnan osalta.
Keskustan asunnot ovat käyneet vuosien mittaan ilmeisesti suhteessa aina vain kalliimmiksi. Se ei silti mielestäni merkitse välttämättä sitä, että ydinkeskusta olisi ”parempi paikka asua”, esimerkiksi perheelliselle, kuin vehreämpi, väljempi ja viihtyisämpi alue hitusen kauempana. Suhteelliset erot eri alueiden hintatasoissa voivat kertoa myös jotain kaupungin liikennejärjestelmän tehokkuudesta tai tehottomuudesta. Jos liikenne lähiöistä keskustaan tökkii aina vain yhä enemmän, asuntojen hinnat keskustassa saattavat nousta korkeammiksi jo yksin tästäkin syystä, oletan. Sen vuoksi pitää raideliikenteen kehittämiseen investoida (kokonaisuutta unohtamatta).
Kaikki ihmiset eivät arvosta tai painota eri asioita samalla tavoin. Lisäksi kohtalaisen monelle ihmiselle lienee tyypillistä kyky sopeutua (tiettyyn rajaan asti) valittuihin/vallitseviin olosuhteisiin. Jollekulle voi olla tärkeää lyhyt matka alkoholia ostamaan. Joku toinen taas haluaa olla sieltä kaukana.
Jos itselläni olisi ylimääräistä, ja haluaisin hankkia ns. sijoitusasunnon vuokratuloa tuottamaan, saattaisin pyrkiä priorisoimaan nettotuotot, mutta voisi minulla päätökseeni olla vaikuttamassa muitakin tekijöitä. Väitän, että lainakorkojen alhainen taso sekä sopulilauman käyttäytymismalli vaikuttavat asuntojen hinnoissa (monen muun tekijän tavoin) aika paljon.
Eikö asunto hankita, jotta saadaan a) katto pään päälle, b) riittävästi tilaa, että kaikki tarvittava saadaan sisälle mahtumaan, c) sopivat kulkuyhteydet sinne minne halutaan niitä tarpeen mukaan järjestyvän, d) viihtyisä ja mukava ympäristö, e) hyvä paikka asua, jne. ?
Sanoisin, että asunnonhankinnassa on kyseessä usein melkoinen, monta eri tavoitetta käsittävä hanke, jossa aivan täydellistä ratkaisua harvoin löytyy. Jostain on yleensä tingittävä. Ydinkeskustan tapauksessa ihmiset lienevät valmiita luopumaan kohtuullisesta hinnasta (tai neliömäärästä) sekä paremmasta asuinympäristöstä. Asunnon kauempaa hankkivat lienevät valmiimpia ostamaan isomman asunnon, vaikka sitten vähän kauempana Rautatieasemasta tms.
Yhteiskunnan tulisi panostaa hyvin toimivaan liikennejärjestelmään, joka takaa kaupungin elinkelpoisuuden.
Anteeksi, mutta pidän tuota väitettä täysin epäloogisena. Jos olet ostamassa asuntoa ja valittavana on kaksi sijaintia, A ja B, josta A on selvästi kalliimpi kuin B. Jos sinusta A on huonompi asuinalue kuin B, miksi ihmeessä valitsisit A:n etä päätyisi B:hen. Jos jokin ausinalue on muita kalliimpi, on alueen kokon nähden merkittävä määrä ihmisiä, jotka pitävät sitä erityisen hyvänä paikkana asua. Ei siitä voi muuten tulla mitenkään kalliimpi. Tämä ei tietenkään tarkoita, että kaikki haluaisivat siellä asua, mutta useampi haluaa kuin mahtuu. Jos jokin alua on kallis, sen kaltaista asumista kannattaa kaavoittaa lisää.
Kun ihmisiltä kysyttiin vuonna 2012 asumispreferensseistä, tulos oli suurin piirtein seuraava:
-noin 67% ihmisistä halusi asua ensisijaisesti omakotitalossa
-noin 15% ensisijaisesti kerrostalossa
-noin 15% ensisijaisesti rivitalossa
Tutkimuksen tekijä taisi olla Kiinteistöliitto. Tulos sotii jotenkin tätä OS:n ja kumppanien hellimää ajatusta vastaan, että kaikki haluavat Helsingin keskustaan. Mielestäni melko naiivi ajatus, koska niin monet muut syyt määräävät työikäisen ihmisen asumispaikan.
Luulen, että omakotitalossa Helsingin keskustassa haluaisi asua aika moni.
Jos vain 15 prosenttia suomalaisista haluaa asua Helsingin keskustassa, se on 800 000 ihmistä, eikä niin moni mahdu asumaan.
Tuollaisilla tutkimuksilla on aika vähän arvoa, jos niissä ei oteta huomioon sijaintia ja muita asumiseen liittyviä seikkoja. Jos kysyttäisiin, kuinka moni haluaisi, että asunnon edessä on ratikkapysäkki, aika moni ilmoittaisi haluavansa.
Edelleen asuntojen hinnat kertovat suhteellisesta yli- ja alikysynnästä, eikä siinä edes yritetä etsiä enemmistöjä. Yli- ja alikysynnästyä äänestetään kerran viikossa asuntomarkkinoilla.
On mielestäni päivänselvää, että trendi on muuttunut enemmän kerrostaloasumisen suuntaan pois omakotitaloasumisesta. Näin vaikka ihmisten preferenssit olisivat ihan samanlaiset kuin 70-luvulla.
Nykyään, kun työelämä kulkee kokoajan kohti pidemmälle vietyä erikoistumista, parhaat työpaikat löytyvät suurimmista keskuksista. Kun väki pakkautuu suurimpiin keskuksiin niin siellä ei yksinkertaisesti ole tilaa pientaloille samaan malliin kuin pienten kaupunkien laidoilla.
Jos palkat suurissa kaupungeissa nousevat, niin niissä ei yksinkertaisesti ei ole niin paljoa tilaa omakotitaloille (eli ihmisillä ei ole varaa ostaa omakotitalojaa, koska niitä ei ole). Niinpä trendi vie kohti kerrostaloja vaikka mieltymykset eivät edes muuttuisi. On ihan eri asia asua omakotitalossa 10 minuutin ajomatkan päässä työpaikalta, mikä varmasti onnistuu melkein kaikissa pikkukaupungeissa, kuin tunnin ajomatkan päässä työpaikalta. Itse aion lähiaikoina muuttaa omakotitaloon, mutta muuttaisin kyllä kerrostaloon, jos se okt tarkoittaisi tunnin työmatkaa.
Lisäksi kaupunkien keskustat tarjoavat tänä päivänä paljon enemmän virikkeitä asujilleen, mitä ne tarjosivat 70-luvulla.
Countryboy, olennaista on missä 16-30 vuotiaat haluavat asua.
En sanoisi, että väitteeni on epälooginen. Otetaan toinen esimerkki, niin ehkä ajatus aukeaa selvemmin:
Valtiolla on tietty monopoli alkoholin myynnin osalta Suomessa, jonka hinnoittelussa otetaan käsittääkseni huomioon monia eri asioita. Jostain syystä aika suuri joukko ihmisiä katsoo tarpeelliseksi nähdä vaivaa saadakseen sitä halvemmalla kuin kotimaasta ja matkustaa sen tähden ulkomaille sitä halvemmalla hinnalla hankkiakseen. Tässä esimerkissä voimme olettaa, että tuote on suurin piirtein sama.
Noh, miksi sitten jotkut ovat valmiita maksamaan huumeista vielä kovemman hinnan kuin mitä alkoholi Suomessa maksaa? Tuote ei ole sama, mutta haittavaikutuksiakin löytyy ja rajujakin sellaisia. Pitäisikö siis valtion ryhtyä niitä huumeita myymään, jos myyjän tai välittäjän saama hinta on parempi? Minusta ei.
1800-luvun lopulla havaitttiin ympäri Eurooppaa, että moni teollisuuskaupunki, jota kasvun takia rakennettiin ja tiivistettiin, jotta entistä useampi halukas mahtuisi sinne asumaan, alkoi olla monenlaisten ongelmien pesä. Epäterveellisen asuinympäristön takia haluttiin mm. Englannissa rakentaa ihmisille puistoja sekä virkistysalueita. Paranevat liikenneyhteydet, mm. rautatieliikenteen kehittyminen teki kaupunkien laajenemisen mahdolliseksi (tiivistämisen sijaan).
Asuisiko meillä pääkaupunkiseudulla ihmisiä Kartanonkoskella, Kauniaisissa, Kulosaaressa, Lauttasaaressa, tai Westendissä, jos kaikki haluaisivat asua vain keskustassa? Olisihan joku voinut ostaa koko Eiran ja rakentaa sinnekin enemmän. Itse muutin aikoinaan Vironniemeltä kaupungin rajan tuntumaan, enkä ole päätöstä joutunut katumaan (kun selvitin alueen liikenneolot ja ympäristön viihtyisyyteen vaikuttavat tekjät ennakolta ja otin ne asunnon valinnassa, budjetin ohella, huomioon).
Ajatus puutarhakaupungista syntyi aikoinaan Englannissa ja Saksassa, joissa teollistuminen ja ylenmääräinen väenpaljous (haittoineen) oli edennyt kaikkein pisimmälle. Hyvät ideat levisivät sitten myös Suomeen, ja sen ansiosta meillä on kaupungeissamme onneksi myös mukavia ja viihtyisiä asuinalueita, kuten esimerkiksi Helsingissä Eira ja Kulosaari. Jos joku haluaa asua Punavuoressa tai Kalliossa, niin hyvä tietysti niin.
Omakotitaloja ei kuitenkaan kannata esimerkiksi Kaivopuistoon rakentaa, sillä se voisi rajoittaa liiaksi mm. tuon alueen nykyisten asukkaiden, ja muiden siellä mielellään käyvien, virkistäytymistä kyseisellä puistoalueella. Tässä olisi myös liian suuri ristiriita mahdollisen yksityisen edun ja kaupungin tontinmyynnistä saamien tulojen sekä toisaalta toisessa vaakakupissa olevan, kaikkien kaupunkilaisten (muun kuin taloudellisen) edun välillä.
Minusta on selkeästi parempi, jos Helsingissä edelleenkin noudatettaisiin jo itävaltalaisen Camillo Sitten (ks. ”en.m.wikipedia.org/wiki/Camillo_Sitte”) aikoinaan korostamaa periaatetta, jonka mukaan kauneutta tulisi arvostaa kaupunkisuunnittelussa. Sitten periaatteiden mukaan myös luonnonolot tulee huomioida kaavoituksessa (nähdäkseni ruutukaavan tekemisen sijaan), ks. esim. Standertskjöld, E. (2006): Arkkitehtuurimme vuosikymmenet 1900-1920. Rakennustieto Oy.
En voi mitenkään uskoa, että 800 000 ihmistä haluaisi asua Helsingin ydinkeskustassa, esim. Punavuoressa. Silmäys asuntovälittäjien tarjontaan, esim. viime viikonlopun Hesarissa, osoitti jälleen, että tarjontaa löytyi mm. Ullanlinnaa, Punavuorta, Taka-Töölöä ja Meilahtea myöten. Hinta yleensä joustaa alaspäin, jos on valmis kulkemaan vähän edellisiä esimerkkejä pidemmän matkan ydinkeskustaan, esim. junalla, metrolla, bussilla tai raitiovaunulla.
Vehreä ja viihtyisä kaupunkiympäristö ei ole mikään huono ihanne tai tavoite. Sen vuoksi toivon, että Helsingin (näitä) parhaita piirteitä ei pilata esim. tiivistämällä kaupunkia aivan väärissä paikoissa, vaikka siitä jokunen ”hopearaha” kaupungin kassaan saattaisi nettovaikutuksenakin kilahtaa.
Ei-kaupunkimaisten seka-alueiden (Espoo ja Vantaa) alueiden liitos Helsinkiin lienee eräs varteenotettava vaihtoehto, tämän bloggauksen raideliikenneteeman ohella, jos tulevaisuutta tästä eteenpäin ja järkiperäisen kehittämisen mahdollisuuksia vakavasti mietitään. Ihan joka niemeen, notkoon ja saareen ei silti pitäisi asuntorakentamista ulottaa.
Pidemmän päälle taloutemme ei kestä tätä menoa. On täysin järjetöntä ajattaa tyhjiä busseja pitkin metsiä. Eli ajatus rahan kylvämisestä ei ole kestävällä pohjalla.
Kun tähän lisää vielä sen, että runkolinjasto kannattaa rakentaa kevytraideliikenteelle, niin bussien käyttö tulee lähi vuosina romahtamaan. Jäljelle jäävät linjat ajavat sitten syöttöä raiteille, kuten muualla maailmassa pääosin tehdään.
No ei todella, tuo on historiasta mitään tietämättömien libertaarien hourailua. Ilman valtiota vahvemman ja heikomman sopimus on tyyliä ’maksa tai itke ja maksa’. Markkinat tarvitsevat vahvan, toimivan valtion ja oikeuslaitoksen.
Niin voisi luulla, varsinkin nuori ihminen. Mutta asumistarpeet ja arvostukset muuttuvat elämäntilanteen ja iän mukaan. Nuorena ei mieleeni tullutkaan muu kuin kerrostaloasiminen Helsingissä.
Vaikka runsaasti ihmisiä asuu tehtaan vieressä olevissa kerrostaloissa, tämä ei tarkoita sitä, että ihmiset pitäisivät tehtaan vierustaa erityisen hyvänä paikkana asua, tai että ihmiset pitäisivät kerrostaloja erityisen hyvänä paikkana asua.
Keskustelua auttaisi huomattavasti, jos käytettäsiin tarkkoja termejä. Voisi esimerkiksi käyttää yhtä termiä kuvaamaan tietyn paikan asuntojen markkinahintaa ja toista kuvaamaan asuinympärisön haluttavuutta. Tyypillisin syy, miksi ihmiset voivat maksaa mielestään surkeassa paikassa sijaitsevasta asunnosta paljon rahaa on se, että heidän työpaikkansa (ehkä ainoa mahdollinen, tai urakehityksen kannalta erityisen lupaava) sattuu olemaan siellä.
Työpaikan läheisyys on yksi asia, joka on rationaalista ottaa huomioon asuntoa valittaessa. Helsingin seudulla on kuitenkin miljoona asukasta parinkymmenen kilometrin säteellä, joten asuntoja kohtuuetäisyydellä työpaikoista kyllä löytyy.
Minäkin olen (Countryboy’n tavoin) asiasta eri mieltä.
Perustelu:
Tuoreimman ”Helsinki alueittain 2013”-julkaisun seuraavien kymmenen vuoden väestön kasvuennusteen mukaan lisäykset eri ikäryhmissä ovat seuraavat:
0-15 vuotta: +18 122 henkeä
16-64 vuotta: +23 777 henkeä
yli 65 vuotta: +25 337 henkeä
Em. lukujen perusteella taitaa olla kuitenkin oleellisempaa, missä lapsille ja nuorille on riittävän hyvät kasvuympäristö ja kouluolosuhteet (sekä asunnossa mahdollisesti oma huone, etteivät vanhempien hermot repeä ahtaassa asunnossa lasten takia!) sekä mihin iäkkäämpi lisäväestö (yli 65) voisi parhaiten sijoittua.
Rakentamalla mukavia, ei-voittoa-tuottavia hoiva-, palvelu- ja vanhainkoteja yli 65-vuotiaille, joissa olisi esim. keskimäärin 12-15 neliön huone KPH:n ohella jokaiselle asukkaalle saataisiin käsittääkseni aikaan suuri tilansäästö ja hoitohenkilökunnalle merkittävä ajansäästö, kun ei tarvitsisi juosta työajalla ympäri kaupunkia. Jos paikkoja olisi tarjolla runsaasti muillekin kuin vain dementikoille, voisivat vähän hyväkuntoisemmat vanhukset kykyjensä (ja halunsa?) mukaan myös tukea ja auttaa toisiansa sekä muita ’kodin’ asukkaita. Voisihan tuollaisessa paikassa (missä sapuskat ja muut palvelut saisi tarvittaessa talosta) jokunen sinkkukin haluta asua. Tämä voisi vapauttaa olemassaolevaa asuntokantaa myös mm. lapsiperheille ja saattaisi helpottaa monen yksinäisen vanhuksen ikävää.
En voi edelleenkään ymmärtää, miten asioista vastaavat päättäjät ovat niin tyhmiä, että ajavat alas vanhainkodit juuri kun suuret ikäluokat alkavat tulla siihen ikään, jossa sellaisille alkaa olla suurempi tarve. Olisi mielenkiintoista tietää, miten suuressa määrin kuvatun kaltaiset vanhusten paremmat mahdollisuudet moiseen (Huom! Ei pakko, vaan valinnan vapaus) mahtaisivat heijastua esim. asuntotilanteeseen ja asuntojen hintoihin Helsingissä.
Näin on, mutta käytä nyt ihmeessä kahta (tai useampaa) eri termiä kuvaamaan eri asioita, niin ei tarvitse jatkuvasti ihmetellä sitä, että käsitteet menevät keskustelussa sekaisin.
Parinkymmennen kilometrin työmatka, oopperan sijainti Helsingin keskustassa ja työpaikka eduskunnassa vaikuttavat kaikki siihen, mistä asunnon hankkii, ja mitä kukakin siitä haluaa maksaa. Ja nämä ovat eri asia kuin se, haluaako henkilö asua kerrostalossa vai omakotitalossa, ja se, miellyttääkö kivikaupunki silmää.
Ja muutama sata vuotta USA on ainakin ollut tuo valtio. Siellä on uskallettu pilkkoa tarvittaessa vahvatkin monopolit, kuten Standard Oil 1911. En silti tarkoita, että se olisi täydellinen.
Taloudellisessa mielessä huolestuttaa nykytilanne. Microsoft’n on annettu jatkaa, vaikka asiasta on keskusteltu. USA:n liittovaltio ei ainakaan vielä ole pakottanut edes erottamaan käyttöjärjestelmä ja toimistosovelluksia eri yrityksiin.
Suomessa on sodanjälkeisen teollistamisolitiikan takia korporaatiota ja monopoleja tukevat rakenteet, jotka ovat monin paikoin haitallisia. Tyyppi esimerkki, jota täälläkin käytetään usein (ainakin minä 🙂 ) on grynderivetoinen kerrostalorakentaminen johon on kaiken lisäksi sekoitettu yhteiskunnan rahaa.
Periaatteessa noin, jos aiot olla koko elämäsi samassa työpaikassa. Käytännössä kyse on optimoinnista, jossa otat huomioon erilaisia työpaikkavaihtoehtoja.
Esimerkiksi edellinen asuinpaikkani oli optimoitu neljän mahdollisen työpaika-alueen mukaan. Pystyin kulkemaan muutaman vuoden kävellen, mutta muihin polkupyörällä tai henkilöautolla. Nykyinen asuinpaikkani sattuu sopimaan nykyiseen työpaikkaani ja pääsen spåralla töihin. Jos vaihdan töitä konsernin sisällä, olen aivan varma, että siirryn taas käyttämään henkilöautoa työmatkoilla.
Erilaisissa tilanteissa tarvitaan erilaisia vaihtoehtoja.
Silloin se ei ole heidän mielestään surkeassa paikassa. Työpaikka painaa heille paljon verrattuna muihin huonompiin puoliin.
Se, mitä mieltä sinä, tai edes kaupungissa tai maassa asuvien enemmistä on paikasta mieltä, ei ole kriteeri sille, mitä jokin toinen yksittäinen ihminen saa ajatella. Jos ihminen on kalliisti äänestänyt lompakollaan, nini silloin sijainti on ollut hänen (tai perheen) mielestä ostohetkellä, plussat ja miinukset huomioon ottaen, hyvä, tai jos hänen haaveet ovat toteutettavissa vain miljonäärinä, toteuttamiskelpoisista vaihtoehdoista ainakin vähiten huono.
Pyydän vain, että noista kahdesta asiasta käytettäisiin kahta eri termiä. Helsinkiläiset ja ulkopuoliset voivat sitten ottaa kantaa, kuka pitää kivitaloista ja kuka suostuu asumaan vaikka kivierämaassa, kunhan saa hyvän työpaikan läheltä. Käytetyt termit saa valita vapaasti, kunhan ne ovat ymmärrettäviä.
Asuinalueen haluttavuutta ei selitä se, että työpaikka on lähellä vaan että erilaiset urbaanit palvelut (amenities) ovat lähellä. Kalliossa kiinnostaa ympärillä oleva sosiaalinen elämä. Vain pienellä osalla on työpaikka Kalliossa. Sosxiaalista elämää ei haluta vaihtaa savipeltojen eristäytyneisyyteen, vaikka kuinka saisi kaksion hinnalla omakotitalon kaukana kaikesta. Jos on intohimoinen laskettelija, kannattaa ottaa asunto läheltä rinnettä. Kaikkialla maailmassa ihmiset pyrkivät toisten ihmisten läheisyyteen. Vain Suomessa elää kuvitelma, että parasta elämää on elämä erityksissä, eikä sitäkään kuvitelmaa kovin moni enää kannata.
Hyvin sanottu.
Suomalaiset pelkäävät pienintäkin sosiaalista konfliktia kuin ruttoa.
Paitsi kännissä.
Uudisraivaajien aika on siis ilmeisesti ohi?
Onko siis ”tulevaisuuden kaupunki” rakennettava rankkoja bilettäjiä varten? Kävisikö heitä varten tehokkaalta vaikuttava japanilainen keksintö: kapselihotelli, mikä antaisi mahdollisuuden todella tiiviiseen ja ehkä edulliseenkin asumiseen myös sinkuille?
Vesieristykset kannattaa sitten tulevaisuuden kerrostaloissa nähtävästi tehdä ainakin kunnolla, samoin ehkä tuplaviemärit kylppäreihin, jotta suihkuun nukahtamiset eivät saisi biletysillan jälkeen enää aikaan kalliita vesivahinkoja tornitalojen kaikissa (alemmissa) kerroksissa.
Viihtyisä ja vehreä kaupunki on ihan jotain muuta, kuin tasaiselle savipellolle rakennettu ”suurpelto” tai jenkkityylinen, kaupungin liikekeskusta ympäröivä omakotitalomattovyöhyke. Puutarhakaupungin ei tarvitse merkitä eristyksissä elämistä. viimeksimainittu saattaa tietysti olla myös tilapäinen olotila päänupin sisällä. Hyvät ulkoilu- ja virkistysalueet kuuluvat nykyisin myös aika monen ”amenities”-listalle. Sellaisia alueita ei pidä uhrata rakentamisen tai tiivistämisen uhrialttarille.
Ravintolat ja baarit, tai kaupalliset palvelut ylipäätään, eivät suinkaan ole ainoa luovuuden (tai luovan toiminnan!) lähde. Varsinkin suurkaupungin keskellä voi ihminen kokea olevansa yksin kaikkein voimakkaimmin. Erilaisia muitakin tiloja, joissa voi tavata ihmisiä tarvitaan, ei vain taloissa, vaan myös kaupunginosissa. Sellaisiahan uusiin taloihin ja ainakin uusille alueille käsittääkseni myös tehdään. Vanhempiin alueisiin alueellaan kaupunki taitaa harvoin satsata killinkiäkään.
Kysyä sopii, miksi meillä Suomessa on tehty enimmäkseen vain nukkumalähiöitä? Olihan se tietysti alkujaan helppo ratkaisu silloiseen hurjaan asuntopulaan, kun esim. 1940-luvulla piti taikoa uudet asunnot noin 10 %:lle koko Suomen väestöstä. (Onko tuo asuntopula muuten krooninen ilmiö?). Ja ehkä se tarjoaa edelleenkin käyttökelpoisen ratkaisun niille, jotka haluavat käyttää rahaa muuhunkin kuin vain asumiseen. Toisaalta pitäisi muistaa, että alunperin tarkoitus kai oli, että puutarhakaupungeista tai lähiöistä olisi tehty itsenäisempiä, ilman isompaa riippuvuutta läheisen (suur-)kaupungin keskustasta. Kuka tai mikä vesitti tuon alkuperäisen idean?
Eli se on kahvilat, joiden takia ihmiset pakkautuvat pk-seudulle? 😉
Eristyksissä?
Mielikuvitelmissa on tämäkin vastaus lähtenyt tuohenkäppyrälle raavittuna maitoautonmatkaan ja maalikylässä digitalisoitavaksi.
Kutsubussi ja reittitaksien soisi yleistyvän maaseudun liikenteessä. Ohjaus on liikenne- ja viestintäministeriön heiniä.
20 km mökille taksilla on hieman arvokasta kyytiä. Päivää aiemmin tilattu kimppakyyti taas laatupalvelua. Aihe vaatii niin softan parantamista kuin käyttäjien neuvontaa.
Joka tapauksessa vanhuksia kyyditään päivätoimintaan ja koululaisia kouluun ja kummatkin takaisin.
Muista että Ode on tehnyt yhden (1) edestakaisen matkan Sysmään vuokratulla autolla. Ei se mitään mielikuvitusta ole.
Kalliossa ei muuten ihan hirveästi ole mitään amenititsejä. Hurja määrä ns. räkälöitä, pizzapaikkoja ja hieromalaitoksia kuitenkin. Pari surkeaa teatteria ei asiaa muuta.
Lähiöiden palveluiden puute johtuu ihan suoraan liian pienestä asukastiheydestä. Jos ei ole asiakkaita, ei ole palveluitakaan. Asukastiheys taas riippuu vähintään osittain (luonnollisesta) asumisväljyyden kasvusta: entisessä perheasunnossa asuu nykyään eläkeläinen leskirouva. Lisäksi tuottavuuden kasvu on lisännyt kannattavaan liiketoimintaan vaadittavan asiakaspohjan määrää palkkojen nousun kautta.
Tietysti asukkaat myös itse osaltaan vaikuttavat palveluiden katoamiseen käyttämällä mieluummin peltomarkettien palveluita.
Jotenkin hauskaa, että syytät Odea ensin vääristelystä ja sitten väität ihan joutavia Kalliosta. Kyllä siellä palveluita on ja kohtalaisen paljon. Muitakin, kuin noita mainitsemiasi ja joillekkin ne on niitä palveluita, joita ne haluavat.
Tosiasia on, että palveluita varten tarvitaan ihmisiä ja paikallispalveluita varten ihmisiä, jotka eivät karkaa autolla sinne toisen kommentin peltomarkettiin.
Viihtyäkseen luolaihmisen jälkeläiselle riittää muutamankymmenen ihmisen heimo ympärilleen. Olisi eheyttävää voida tuntea olevansa jostain kotoisin ja kuuluvansa johonkin ryhmään. Yhteisöllisyyden kokemus voi syntyä eri tavoin. Ympäryskuntien uusasutusalueilla perinteitä ja alueen tarinaa ei ole vielä syntynyt. Kalliossa voi mielestään olla osa suurempaa yhteisöä, vaikka ei tunne seinänaapureitaan ja omat vanhemmat on hyvässä hoidossa vaivaistalossa toisella puolen Suomea.
Taloussanomissa paraikaa on juttua tutkimuksesta, jonka mukaan kaupungista pois muuttavat ovat fiksumpia (ÄO), kuin kaupunkiin asumaan jäävät.
Tällainen vaarallinen aivovuoto on syytä tulpata?
Ei kai se ASUKASTIHEYS palveluita tuo, vaan maksavien asiakkaiden tuoman KASSAVIRRAN riittävyys. Ehkäpä Kalliossakin riittää sitä parhaiten myös jonkun mainitsemille hieromalaitoksille. Ns. kivijalkakauppojen katoamiseen vaikuttivat käsittääkseni uudet, tiukemmat säädökset ja toki myös (liian?) korkeiksi kohonneet palkka- ym. kustannukset. Ehkä samat ongelmat purivat myös monessa lähiössä.
Toisaalta, jos asiakkaat käyvät itse enimmäkseen mielummin isoissa megamarketeissa ja paikallisten ostareiden pienemmät liikkeet kuolevat sen tähden, niin eikö asiakas olekaan sitten aina oikeassa? Yksi suuri ongelma on ehkä siinä, että keskitetty, kaupan toimesta hoidettu jakelu pienempiin yksiköihin olisi ehkä tehokkaampaa kuin se, että joka iikka ajaa sen 15 km matkan (tai minkä suuruinen lie) itse.
Kaupan keskusliikkeet ovat nähdäkseni ulkoistaneet osan jakelukustannuksistaan asiakkaille, vaikka kokonaisuuden optimoinnin kannalta saattaisi jokin toisenlainen malli olla tehokkaampi. Asiakkaat arvostavat suurempaa valikoimaa, mikä ei pienissä liikkeissä ole aina mahdollinen. Tämä ei luultavasti tee asian muuttamista helpoksi. On silti kovin ikävää, jos esimerkiksi Länsimetro tappaa monta paikallista liikettä reittinsä varrella olevilla alueilla.
Tulevaisuuden parkkeerausta Saksasta:
http://yle.fi/uutiset/pysakointirobotti_saastaa_aikaa_ja_tilaa_-_video/7353561
Autot eivät kuulu kadun varteen tai parkkipaikalle. Ne kuuluu parkkihalliin, josta robotti niitä jakelee. Ei tarvitse pelätä kolhuja oviin.
Tulevaisuuden metsätaloutta Tampereelta:
http://yle.fi/uutiset/itseohjautuville_metsakoneille_testirata_tampereelle/7348144
Tuohon aiempaan kaivoskeskusteluun viitaten, että työllisyyden nimissä ei sen enempää metsäteollisuutta, kuin kaivosteollisuuttakaan voi tulevaisuudessa rummuttaa. Työpaikkojen tarve vähenee, vaikka tuotanto nousisikin.
Pitäisi investoida esimerkiksi elämää helpottaviin asioihin ja tuotteisiin, joiden tuotannossa voimme hyödyntää automaatiota, ja olla kilpailukykyisiä. Hissi on vain yksi hyvä esimerkki sellaisista tuotteista, jotka voivat tuoda työtä ja maallemme tärkeitä valuuttatuloja ulkomaankaupan myötä.
Metsä-, puunjalostus- ja kaivosteollisuuden osalta ei pitäisi jättäytyä vain raaka-aineiden tuottajaksi muille. Isommat rahat liikkunevat siellä, missä jalostusastetta nostetaan enemmän ja voidaan hallita koko tuotantoketjua, tai ainakin sen kriittisimpiä osia, sekä kyetään riittävän ketterästi sopeutumaan muutoksiin ja uusiin kilpailijoihin.
Auto, laiva ja lentokone kykenee yleensä kiertämään reitilleen ilmaantuvan esteen. Raideliikenne on tässä suhteessa huono esimerkki teoliisuudelle ja kaupalle, sillä este kiskoilla voi yleensä pysäyttää koko liikenteen (niillä kiskoilla), jos vaihtoehtoja ei löydy. Tästä syystä metroakin pitäisi kehittää (pelkän nauhan sijaan) verkostona, jolloin kiertoreittejäkin voisi häiriöiden sattuessa käyttää.
Kenen pitäisi investoida? Valtion? Yritysten? Kansalaisten?
En tiedä onko Koneen tuotekehittelytiimissä edes vitsailtu avaruushissillä, mutta kannattaisi niin tehdä. Sopivia materiaaleja ei liene vielä olemassakaan, mutta joskus voi hyvinkin olla.
On aika toivotonta alkaa tyhjästä nyhjäisemään jalostusteollisuutta. Varsinkaan, jos se ei ole täällä peräpohjolassa taloudellisesti kannattavaa.
Pitäisi vielä kyetä keksimään mitä jalostaa näistä raaka-aineista.
Rekkaliikenteelle päätiet usein tosin ovat ne ainoat reitit siltojen, alikulkujen jne vuoksi. Nyt uudet isommat rekat eivät voi monellakaan kantatiellä ajaa laisinkaan.
Raideliikenteen etu on se massa, jonka voi yhteen junaan laittaa ja vieläpä melko edullisesti energiankulutuksen suhteen.
Lentoliikenne kuljettaa paljon rahtia, mutta ei esimerkiksi puuta tai malmia. Raideliikenne on nimenomaan teollisuudelle hyvä.
Se on kyllä sääli, ettei lentoliikenne ole ottanut siipiä alleen maakunnissa. Toivottavasti tulevaisuudessa näemme vaikkapa polttokennoista sähkönsä saavia sähkömoottorein varustettuja VTOL lentokoneita lyhyen matkan lentoliikenteessä. Sellaisilla voisi olla mahdollisuus Suomessa.
http://en.wikipedia.org/wiki/Bell_Boeing_V-22_Osprey
Ehkäpä näemme quadrokoptereita joilla kuljetetaan matkustajia?
Tälläisillä koneilla ei vaadita kiitorataa ja laskeutua voi pienelle alalle. Matkanopeus hakkaa junan ja bussin helposti. Yhtään laitetta ei tietääkseni ole vielä olemassa oikeassa mittakaavassa.
Amazon kuljettaa ehkä jopa ensi vuonna paketteja pienlennokeilla asiakkailleen.
Soininvaaran kannattaisi perehtyä tähän ”barbarismiin” Pisara-radasta.
http://www.kaupunkiliikenne.net/Helsinki/pisara.html
Terveisin Kalevi Kämäräinen
http://rautatiematkustajat.fi/
Jos Espoon metro jäisi Matinkylään, olisi se suurin piirtein sama asia kuin että Helsingin metron päätepysäkki olisi jäänyt Itäkeskukseen. Liityntäliikenne, jne.. (jännä muuten kun nyt Espoo on vihdoin suostunut metron rakentamiseen, ei se enää olekaan niin tärkeää).
Itään suuntaava rata taisi tippua taivaasta ja rahat uuteen Kouvolan rataan ovat tainneet tulla?
Liikenne ja viestintäministeriö siis ilmoitti, että tämä on nyt päätetty ja Porvoo-Kouvola yhteyden tekemistä viedään eteenpäin. Vaihtoehtoinen Porvoo-Loviisa-Kotka-Lappeenranta on siis tippunut pois?
Kymenlaakson kaupungeista Kouvolaa on tekohengitetty loputtomiin ja silti näistä kahdesta Kotka on menestynyt paremmin. Kotkalla voi nähdä vielä jonkinlaista tulevaisuutta. Nyt sinne menee rata kouvolan kautta siten, että vaihto on kolme varttia ja yhteys toiset kolme varttia. Puolitoista tuntia kouvolasta, kun tulee pks:ltä. Käytännössä siis yhteys on Porvoon motarin kautta ja se siitä. Kouvolaan menee junaa niin paljon, että yksi lisää ei muuta siellä tilannetta mihinkään. Tämä siis, kun katsotaan junan toista suuntaa. Toiseen suuntaan asiaa katsottaessa liikenne suuntautuu lähinnä Lappeenrannan ja Joensuun yliopistokaupunkeihin ja Lappeenrannan kautta itään.
Porvoon ja Kotkan saaminen radan varteen olisi merkittävä asia koko rannikolle. Kaakkois-Suomessa ei menesty kuin Lappeenranta. Kaikki muut kunnat kuihtuvat. Kotka-Porvoon tuominen Lappeenrantaan menevän radan varrelle parantaisi myös Kaakkois-Suomen tilannetta.
Ja kotka taitaa olla Suomen suurimpia satamia edelleen. Senkin puolesta rataa tarvitaan. Lpr- Vainikkala taitaa olla edelleen suomen kovimmassa käytössä oleva ratayhteys. Ainakin jollakin mittarilla mitattuna.
Jos Blogin pitäjällä on asiassa tietoa, niin toivoisin kirjoitusta aiheesta. Nyt se näyttäytyy vain edelleen jatkuvana tekohengityksenä jo menetetylle Kouvolan kaupunkiseudulle. Tekohengityksenä, jolla ei saavuteta juuri mitään uutta. Ja tämä tekohengitys tehdään vaihtoehtona sille, että tehtäisiin jotain uutta ja saavutettaisiin kasvua sekä kehitystä Suomessa.