Kaupunkisuunnittelulautakunnan lista 12.1.2016

Viras­tossa näköjään sulatel­laan vielä kinkku­ja, kos­ka lista on aika inhimillinen.

Kuninkaan­tam­men tark­istet­tu asemakaavanmuutos

Aiem­pi kaa­va ei ilmeis­es­ti ollut rak­en­ta­jien mielestä toteut­tamiskelpoinen. (Helsingis­säkin on siis mah­dol­lista tehdä kaa­va, jota ei kan­na­ta toteut­taa!) Nyt tätä on vähän muutet­tu edullisemmaksi.

Tärkeim­mät muu­tok­set ovat autopaikkavaa­timusten kohtu­ullis­t­a­mi­nen (nor­mi 1/120 k‑m2, ennen 1/110 k‑m2 ) ja halvem­man toteu­tuk­sen sal­lim­i­nen sekä tin­kimi­nen ener­gialu­okas­ta. Tämä jälkim­mäi­nen vähän oudok­sut­taa. Val­tu­us­tostrate­gias­sa taide­taan sanoa tästä jotain.

Alueelle on tulos­sa 900 uut­ta asukas­ta. Jat­ka lukemista “Kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­nan lista 12.1.2016”

Suomen synkkä tulevaisuus (10) Kaupunkeja rakentamalla Suomi nousuun!

Talouskasvu on nyky­isin suurelta osin kaupunkien kasvua. Uudet työ­paikat syn­tyvät kaikkial­la maail­mas­sa läh­es yksi­no­maan kaupunkei­hin. Näin on ollut myös Suomes­sa viime vuosikymmeninä.

Mei­dän ongel­mamme on viivästynyt kaupungis­tu­mi­nen. Se hait­taa talouden kasvukyky­is­in­tä osaa.

Investoin­nit saisi käyn­ti­in Suomes­sa, jos vapaut­taisimme kahleet kaupunkien kasvul­ta. Nuo kahleet ovat taloudel­lisia. Helsingis­sä yksi uusi asukas tuot­taa investoin­ti­tarvet­ta vähin­tään 30 000 euroa, joidenkin arvioiden mukaan 50 000 euroa. Tämä saa kasvukykyiset kaupun­git jar­rut­ta­maan rak­en­tamista, kos­ka kasvua ei ole varaa rahoit­taa. Jat­ka lukemista “Suomen synkkä tule­vaisu­us (10) Kaupunke­ja rak­en­ta­mal­la Suo­mi nousuun!”

Osittainen kapasiteettimaksu – hahmotelma kompromissiksi

Viikon huip­pu­pakkaset ja niukasti väl­tet­ty sähköpu­la ovat herät­täneet kysymyk­sen kap­a­siteet­ti­mak­sus­ta sähkön­tuotan­nos­sa. Markki­noil­la mak­se­taan sähköstä vain ener­gias­ta, mut­ta ei kap­a­siteetin ole­mas­sa olosta. (Sähkölaskun kiin­teä osa menee verkkoy­htiölle, ei voimalaitokselle.)

Peri­aat­teessa pörssisähkön hin­ta aset­tuu tasolle, joka vas­taa huonoim­man tai siis muut­tuvil­ta kus­tan­nuk­sil­taan kalleim­man voimalan muut­tuvia kus­tan­nuk­sia. Niin kauan kun kivi­hi­ililauhde­voima oli läh­es aina mar­gin­aalis­sa, sähkön hin­ta pysyi jotenkin järkevänä voiman­tuot­ta­jien kannal­ta, mut­ta nyt ollaan tilanteessa, jos­sa voimalaitok­set eivät saa kiin­teistä kus­tan­nuk­sia peit­e­tyk­si. Toimivia voimalaitok­sia on tämän vuok­si sul­jet­tu ennenaikaises­ti, mut­ta ennen kaikkea kenenkään ei kan­na­ta rak­en­taa uut­ta voimalaitos­ta. Jotkut äärim­mäisen epäit­sekkäät tahot ovat tosin rak­en­ta­mas­sa ydin­voimaa Suomeen. Sähkönku­lut­ta­ja kiit­tää (riip­puu kan­nas­ta ydin­voimaan), mut­ta hirveästi on tulos­sa omis­ta­jille takki­in. Helen Oy rak­en­taa Vuosaa­reen pelkän läm­pökat­ti­lan, kos­ka voimalaitok­sen rak­en­t­a­mi­nen ei kan­na­ta. Tämä on koko maan kannal­ta aivan jär­jetön­tä, mut­ta Helenin kannal­ta ain­oa mahdollisuus.

Jos näin jatke­taan, edessä on talvia, jol­loin sähkön saamista joudu­taan sään­nöstelemään. Tämän kus­tan­nuk­set mätänev­inä hirvipais­teina ja sul­jet­tuina paperite­htaina ja kun­nan­talolle hätä­ma­joitet­tuina van­huksi­na ovat isot. Jotain siis tarvit­sisi tehdä. Jat­ka lukemista “Osit­tainen kap­a­siteet­ti­mak­su – hah­motel­ma kompromissiksi”

Suomen synnä tulevaisuus (9) Matalapalkkaisia on tuettava

Suomes­sa menetet­ti­in vuosien 1995 – 2008 välil­lä 300 000 työ­paikkaa palk­ka-asteikon keskeltä. Ne kor­vau­tu­i­v­at toisaal­ta korkea­palkkaisil­la asiantun­ti­ja-ammateil­la ja toisaal­ta mata­la­palkkatöil­lä. (VATT voisi muuten päivit­tää tämän tutkimuksen!)

Saman­lainen palk­ka-jakau­man polar­isoimi­nen on tapah­tunut kaikissa teol­lisu­us­mais­sa. Työt­tömyysongel­man rin­nal­la on työssäkäyvien köy­hien ongelma.

Olisi tietysti hyvä palaut­taa kansan­talouteen kadon­neet hyvä­palkkaiset duu­nar­i­työt. Odoteltaes­sa sitä, että joku kek­sisi miten tämä voitaisi­in tehdä, on syytä paran­taa pieni­palkkaisten ase­maa ja jopa aika paljon. Mata­lasti koulute­tu­ille sovel­tuvia töitä pitäisi saa­da jopa lisää, kos­ka työt­tömyy­den suuri bulk­ki on kuitenkin mata­lasti koulute­tuis­sa, maa­han­muut­ta­jat mukaan luettuna.

Pieniä palkko­ja vas­taan voidaan toimia sol­i­daarisen palkkapoli­ti­ikan keinoin nos­ta­mal­la pieniä palkko­ja enem­män kuin suuria. Tämä toi­mi sil­loin, kun talous laa­jeni ja syn­tyi alati lisää hyvä­palkkaista työtä. Lisäsi jopa taloudel­lista tehokku­ut­ta tap­paa luo­van tuhon keinoin mata­latuot­toisia työ­paikko­ja niin, että työvoimaa siir­tyi tuot­tavampi­in töi­hin. Jat­ka lukemista “Suomen syn­nä tule­vaisu­us (9) Mata­la­palkkaisia on tuettava”

Suomen synkkä tulevaisuus (8) Sisäisen devalvaation sijaan saksalaiset joustot?

Joku kom­men­toi­jista jo kek­sikin, että mitä ideaa on alen­taa palkko­ja koko kansan­taloudessa, jos ongelmia on vain joil­lakin ulko­maankaup­paa käyvil­lä aloil­la tai koti­maisil­la aloil­la, joi­ta hal­vat tuon­ti­tuot­teet uhkaavat.

Voidaan­han tehdä myös kuten Sak­sas­sa: sal­lia paikalliset jous­tot (=palkko­jen alen­tamiset) yri­tyk­sis­sä, jot­ka ovat vaikeuk­sis­sa ja jou­tu­isi­vat muuten vähen­tämään työvoimaa. Sak­sas­sa tähän vai­h­toe­htoon sisäl­tyy erit­täin jyrkkä kiel­to irti­sanoa ketään taloudel­lisil­la tai tuotan­nol­lisil­la syillä.

Tämä ei ole aivan ongelmatonta.

Jär­jeste­ly tur­vaa työl­lisyy­den, mut­ta kun se pois­taa tehokkaasti luon­nol­lista tuhoa, se myös pysäyt­tää tuot­tavu­u­den nousun. Näin on käynyt Sak­sas­sa: hyvä työl­lisyys, heikko tuot­tavu­uske­hi­tys. Kts. lähem­min Samas­ta sähköstä sama hin­ta. Jat­ka lukemista “Suomen synkkä tule­vaisu­us (8) Sisäisen deval­vaa­tion sijaan sak­salaiset joustot?”

Sähkömarkkinoilla on jännää

Sähkönku­lu­tus Suomes­sa ylit­ti 15 000 MW

Suomes­sa tuotan­to on vähän alle 11 000 MW. Koko nor­maali kapå­a­siteet­ti on käytössä. Jopa lauhde­voimaa on 644 MW. Suomeen syötetään sähköä johdot punaise­na Viros­ta, Venäjältä ja Ruot­sista. Suo­mi taas aut­taa vähän Pohjois-Nor­jaa. Hyvin vielä toimii, eikä Fin­grid ole ymmärtääk­seni käyn­nistänyt var­avoimaloitaan, kuten Kel­losaaren kaa­su­tur­bi­inia. Sähkön hin­takin on pysynyt kohtu­ullise­na, alle 100 €/MWh.

Voimajärjestelmän tila

Pohjo­is­maat ja Bal­tia ovat kokon­aisuute­na samaa hin­ta-aluet­ta – siir­toka­p­a­siteet­ti siis riit­tää – pait­si, että Lounais-Nor­jas­sa ja Jyl­lan­ni­is­sa sähkö on olen­nais­es­ti halvem­paa. Siir­toy­hteys jumit­taa siis Nor­jan ja Tan­skan sisäl­lä. Lounas-Nor­jas­ta ei pystytä syöt­tämään tarpeek­si sähköä Osloon vaan sitä myy­dään hal­val­la Hol­lan­ti­in. Jat­ka lukemista “Sähkö­markki­noil­la on jännää”

Suomen synkkä tulevaisuus (7) Sisäinen devalvaatio

Mik­si suo­ma­laiset ovat puoli­toista ker­taa rikkaampia kuin viro­laiset[1], vaik­ka Virossa on paljon enem­män uud­is­tuskykyä niin, että he tekevät melkein kaiken paremmin?

Elinkeinopo­h­ja on meil­lä tietysti parem­pi, mut­ta ei tämä etu kestä kauan. Teol­lisu­us raken­netaan melkein kokon­aan uud­estaan 20 vuodessa. Suo­mi on menet­tänyt tuotan­tokykyään tämän pitkit­tyneen laman aikana, kun van­haa koneis­toa on hylät­ty eikä uuteen ole investoitu.

Kuten edel­li­sis­sä postauk­sis­sa tässä rajas­sa olen toden­nut, olemme menet­täneet paljon vahvuuk­sis­tamme nopeasti.

Ker­tauk­se­na edel­li­sistä postauk­sista. Suh­teelli­nen ase­mamme on heiken­tynyt, koska

  • Vaik­ka met­sä-sek­tori on edelleen tärkeä, se ei koskaan enää palaa siihen roooli­in, joka sil­lä oli vielä 1980-luvulla.
  • Nokia-klus­teri. joka toi meille val­tavasti vau­raut­ta 1990 laman jäl­keen, katosi yhtä nopeasti kuin nousi. Muut ovat saavut­ta­neet meitä alan osaamises­sa ja men­neet roimasti ohi (Etelä-Korea)
  • Vahvuute­namme ollut osaa­va ja hyvin koulutet­tu keskilu­ok­ka on menet­tänyt merk­i­tys­tään, kos­ka keskilu­okan työt katoa­vat teol­lisu­us­maista. Olemme hyviä asiois­sa, jois­sa robot­it ovat vielä parempia.
  • Päätök­sen­tekokykymme on kadon­nut eikä keskinäi­nen luot­ta­muk­sem­mekaan ole tasol­la, jol­la se oli ennen
  • Kun rau­dan tuot­tamis­es­ta on siir­ryt­ty sisäl­lön tuot­tamiseen, pienen kielialueen rasit­teet korostuvat.

Kun van­hat vahvu­utemme ovat men­neet, mei­dän on näyrryt­tävä elämään sil­lä kulu­tus­ta­sol­la, johon iskukykyään menet­tänyt kansan­taloutemme pystyy. Joudume sietämään, että ero esimerkik­si Viroon piene­nee ja Ruot­si­in kas­vaa. Jat­ka lukemista “Suomen synkkä tule­vaisu­us (7) Sisäi­nen devalvaatio”

Suomen synkkä tulevaisuus (6) Päätöksentekokyky

Suomen sisäpoli­ti­ikas­ta on oudosti kadon­nut kyky tehdä päätök­siä. Meil­lä ei ole ollut yli kymme­neen vuo­teen hal­li­tus­ta, joka pysty­isi kun­nol­la vas­taa­maan ajan haasteisi­in. Ahon ja Lip­posen hal­li­tusten toimista voi olla mon­ta mieltä, mut­ta ne hal­li­tuk­set sen­tään tekivät jotain. Sen jäl­keen päätök­siä on aina vain lykät­ty. Nykyisel­lä olisi henkistä valmi­ut­ta päätöksin, mut­ta jotenkin ne vain menevät silti sykkyrään.

Yksi seli­tys asialle on vetokra­tia. Liian monel­la tahol­la on veto-oikeus siihen, mitä maas­sa tapah­tuu ja sik­si ei tapah­du mitään. Jat­ka lukemista “Suomen synkkä tule­vaisu­us (6) Päätöksentekokyky”

Suomen synkkä tulevaisuus (5) Nuorten yritykset pelastavat?

Jotain hyvääkin näköpi­iris­sä on.

Korkeak­ouluista valmis­tuu lah­jakkai­ta nuo­ria, joiden mielis­sä häämöt­tää yri­tyk­sen perus­t­a­mi­nen. Enää ei ura julkisel­la sek­to­ril­la ole nuorten pää­vai­h­toe­hto. Osaamista ja intoa on, ja tulok­sia syn­tyy. Lupaavia star­tu­pe­ja tulee kuin liukuhihnalta.

Tässäkö on Suomen tulevaisuus?

Näi­den nuorten tule­vaisu­us on val­oisa, mut­ta nämä men­estyvät yri­tyk­set työl­listävät lähin­nä yksi­no­maan nuo­ria osaa­jia. Paperite­htaista pois potk­i­tu­ille ei niis­sä ole tilaa. Pois­tu­via keskilu­okan töitä ei tätä kaut­ta syn­ny. Puun­jalostus työl­listi aikanaan puunko­r­ju­us­sa pari-kolme­sa­taatuhat­ta suo­ma­laista, mut­ta osaamis­in­ten­si­iviset yri­tyk­set työl­listävät vain pien­tä osaa­jien joukkoa.

Koko kansan­talolu­den ahdinko johtuu keski­t­u­lois­t­en ammat­tien eli lähin­nä hyvä­palkkaisten duu­nar­itöi­den vähen­e­mis­es­tä. Niitä nämä yri­tyk­set eivät korvaa.

Jotkut uudet yri­tyk­set ovat tuoneet perus­ta­jilleen huo­mat­tavaa var­al­lisu­ut­ta. Tämä var­al­lisu­us val­uu muuhun kansan­talouteen kulu­tuk­se­na, mut­ta har­va pystyy kulut­ta­maan miljoo­nia vuodessa. Vähän tasaisem­min jakau­tuneena noista tuloista olisi suurem­pi ker­roin­vaiku­tus. Jat­ka lukemista “Suomen synkkä tule­vaisu­us (5) Nuorten yri­tyk­set pelastavat?”

Suomen synkkä tulevaisuus (4) kielimuurin takaa on vaikea menestyä

Suo­ma­laiset ovat hyviä insinööriosaamises­sa. Kun Nokian men­estys kän­nykkäk­il­pailus­sa rom­ahti, sen puhe­limet taisi­vat edelleen olla teknis­es­ti parhai­ta (nyt Sam­sung on men­nyt ohi), mut­ta sof­ta ja käyt­täjäys­täväl­lisyys tökkivät.

Tämä ongel­ma kos­kee jok­seenkin kaikkia kulu­tus­tavaroi­ta. Niitä ei osa­ta viimeis­tel­lä käyt­täjäys­täväl­lisik­si. Ja jos osa­taankin, ei osa­ta myy­dä. Myön­nän, että väit­teet ovat vähän kliseemäisiä, mut­ta tot­ta ainakin toinen puoli.

Olen­naista on, että hyväl­lä insinööriosaamisel­la pär­jäsi ennen, mut­ta ei pär­jää enää. Hyvä insinööriosaami­nen on edelleen edel­ly­tys men­estyk­selle, mut­ta yksin se ei enää riitä. Pieni kielialue on ollut meille aina hait­ta, mut­ta nyt tämän hai­tan merk­i­tys on kas­vanut. Jat­ka lukemista “Suomen synkkä tule­vaisu­us (4) kie­limuurin takaa on vaikea menestyä”