Suomen sisäpoli­ti­ikas­ta on oudosti kadon­nut kyky tehdä päätök­siä. Meil­lä ei ole ollut yli kymme­neen vuo­teen hal­li­tus­ta, joka pysty­isi kun­nol­la vas­taa­maan ajan haasteisi­in. Ahon ja Lip­posen hal­li­tusten toimista voi olla mon­ta mieltä, mut­ta ne hal­li­tuk­set sen­tään tekivät jotain. Sen jäl­keen päätök­siä on aina vain lykät­ty. Nykyisel­lä olisi henkistä valmi­ut­ta päätöksin, mut­ta jotenkin ne vain menevät silti sykkyrään.

Yksi seli­tys asialle on vetokra­tia. Liian monel­la tahol­la on veto-oikeus siihen, mitä maas­sa tapah­tuu ja sik­si ei tapah­du mitään. Jat­ka lukemista “Suomen synkkä tule­vaisu­us (6) Päätöksentekokyky”

Jotain hyvääkin näköpi­iris­sä on.

Korkeak­ouluista valmis­tuu lah­jakkai­ta nuo­ria, joiden mielis­sä häämöt­tää yri­tyk­sen perus­t­a­mi­nen. Enää ei ura julkisel­la sek­to­ril­la ole nuorten pää­vai­h­toe­hto. Osaamista ja intoa on, ja tulok­sia syn­tyy. Lupaavia star­tu­pe­ja tulee kuin liukuhihnalta.

Tässäkö on Suomen tulevaisuus?

Näi­den nuorten tule­vaisu­us on val­oisa, mut­ta nämä men­estyvät yri­tyk­set työl­listävät lähin­nä yksi­no­maan nuo­ria osaa­jia. Paperite­htaista pois potk­i­tu­ille ei niis­sä ole tilaa. Pois­tu­via keskilu­okan töitä ei tätä kaut­ta syn­ny. Puun­jalostus työl­listi aikanaan puunko­r­ju­us­sa pari-kolme­sa­taatuhat­ta suo­ma­laista, mut­ta osaamis­in­ten­si­iviset yri­tyk­set työl­listävät vain pien­tä osaa­jien joukkoa.

Koko kansan­talolu­den ahdinko johtuu keski­t­u­lois­t­en ammat­tien eli lähin­nä hyvä­palkkaisten duu­nar­itöi­den vähen­e­mis­es­tä. Niitä nämä yri­tyk­set eivät korvaa.

Jotkut uudet yri­tyk­set ovat tuoneet perus­ta­jilleen huo­mat­tavaa var­al­lisu­ut­ta. Tämä var­al­lisu­us val­uu muuhun kansan­talouteen kulu­tuk­se­na, mut­ta har­va pystyy kulut­ta­maan miljoo­nia vuodessa. Vähän tasaisem­min jakau­tuneena noista tuloista olisi suurem­pi ker­roin­vaiku­tus. Jat­ka lukemista “Suomen synkkä tule­vaisu­us (5) Nuorten yri­tyk­set pelastavat?”

Suo­ma­laiset ovat hyviä insinööriosaamises­sa. Kun Nokian men­estys kän­nykkäk­il­pailus­sa rom­ahti, sen puhe­limet taisi­vat edelleen olla teknis­es­ti parhai­ta (nyt Sam­sung on men­nyt ohi), mut­ta sof­ta ja käyt­täjäys­täväl­lisyys tökkivät.

Tämä ongel­ma kos­kee jok­seenkin kaikkia kulu­tus­tavaroi­ta. Niitä ei osa­ta viimeis­tel­lä käyt­täjäys­täväl­lisik­si. Ja jos osa­taankin, ei osa­ta myy­dä. Myön­nän, että väit­teet ovat vähän kliseemäisiä, mut­ta tot­ta ainakin toinen puoli.

Olen­naista on, että hyväl­lä insinööriosaamisel­la pär­jäsi ennen, mut­ta ei pär­jää enää. Hyvä insinööriosaami­nen on edelleen edel­ly­tys men­estyk­selle, mut­ta yksin se ei enää riitä. Pieni kielialue on ollut meille aina hait­ta, mut­ta nyt tämän hai­tan merk­i­tys on kas­vanut. Jat­ka lukemista “Suomen synkkä tule­vaisu­us (4) kie­limuurin takaa on vaikea menestyä”

Suomen vahvuute­na on ollut hyvin koulutet­tu kansa. Meil­lä ei ole varsi­naisia huip­puyliopis­to­ja. Sik­si meil­lä ei kär­ki ole terävä, mut­ta keskiver­tokansalaisen osaami­nen on hyvää ja huonos­ti koulutet­tu­jen määrä suh­teel­lisen vähäi­nen. Koulu­ar­vosanoin voidaan sanoa, että meil­lä on paljon kasin osaajia.

Hyv­in­voi­va keskilu­ok­ka on hyvä asia pait­si ihmisille itselleen myös koko kansan­taloudelle. Eri­tyisen ilah­tunut siitä on val­tio­varain­min­is­teri, kos­ka sieltä ne vero­tu­lot tulevat.

Meil­lä on siis hyvä ammat­timiehiä ja koulutet­tu keskilu­ok­ka. Tämä on ollut suuri vahvu­us, mut­ta elinkeino­rak­en­teen muu­tos on viemässä tätä suh­teel­lista etua meiltä. Etu­matkamme on kuitenkin hupen­e­mas­sa, kun muut otta­vat meitä kiin­ni. Lisäk­si omat oppimis­tu­lok­semme ovat viime aikoina jopa laske­neet. Jat­ka lukemista “Suomen synkkä tule­vaisu­us (3) Koulu­tuse­tu­matkan hupeneminen”

Ital­ialainen naa­puri­ni ihmetteli Suomen taloudel­lista tilaa. Hän ker­toi ital­ialai­sis­sa lehdis­sä puhut­ta­van Suomes­ta jo Pohjolan Kreikkana.

Kahdek­san vuot­ta kestänyt laskukausi on poikkeuk­sel­lisen paha. Kyse ei ole enää suh­dan­nevai­hteluista vaan jostain pysyvämmästä.

Aina voi kysyä, mik­si suo­ma­lais­ten ylipään­sä pitäisi olla vau­raampia kuin vaik­ka puo­lalais­ten. His­to­ri­an saatossa Puo­la on ollut meitä rikkaampi muu­ta­maa viimeistä vuosikym­men­tä luku­un otta­mat­ta. Onko järjestys palaa­mas­sa ennalleen tai san­o­taanko vaik­ka normaaliksi?

Meil­lä on pysyviä heikkouk­sia, kuten syr­jäi­nen sijain­timme, har­vaan asut­tu maa ja kielemme, jol­la ei ole käyt­töä maamme rajo­jen ulkop­uolel­la. Jat­ka lukemista “Suomen synkkä tule­vaisu­us (1) Johdanto”