Tulen aina epälu­u­loisek­si kun kuulen, että jokin uud­is­tus on kaatunut perus­tus­lail­lisi­in ongelmi­in. Valiokun­nan val­taa tosi­asi­as­sa käyt­tävät asiantun­ti­jat ovat niin innos­tunei­ta siitä val­las­ta, jon­ka mah­dol­lisu­us venyt­tää perus­tus­lain­tulk­in­taa suun­ti­in, joi­ta eduskun­ta ei voin­ut kuvitel­lakaan nykyis­es­tä perus­tus­laista päät­täessään, että käyt­tävät tätä val­taa kovin herkästi. Liipasin­sor­mi on niin san­otusti herk­istynyt. Usein tulkin­nat ovat olleet ris­tiri­idas­sa ter­veen jär­jen kanssa ja pakot­ta­neet huonos­ti toimivi­in ratkaisui­hin, joiden huo­noud­es­ta kaik­ki osa­puo­let kärsivät.

En tiedä asian perus­tus­lail­lis­es­ta puoles­ta, mut­ta täl­lä ker­taa lausun­to sote-uud­is­tuk­ses­ta vas­tasi min­un käsi­tys­täni ter­veen jär­jen käytöstä.

Puu­tun tässä kir­joituk­ses­sa vain tähän pakkoy­htiöit­tämiseen. Siinä ei nimit­täin ollut alun perinkään jär­jen hiven­tä. Väite, että EU-oikeus olisi sel­l­aista vaat­in­ut, on perus­tee­ton, kos­ka ei se ole sitä vaat­in­ut muual­lakaan, ei esimerkik­si Ruot­sis­sa. Panemme siis tämän vilpil­lisen perus­teen sivu­un ja mietimme, mikä muu on voin­ut näin out­oon ajatuk­seen johtaa.

(On sinän­sä erit­täin ikävää, että Suomes­sa on opit­tu vetoa­maan perus­teet­tomasti siihen, että EU vaatii sitä tai tätä, kun ei pystytä omaa ehdo­tus­ta muuten puo­lus­ta­maan. Ei ihme, että EU:n maine heikke­nee.) Jat­ka lukemista “Pakkoy­htiöit­tämi­nen oli alun­perinkin huono ajatus”

Juu­so Perälä ja Lil­ja Tam­mi­nen ovat kir­joit­ta­neet aivan main­ion kir­jan siitä, mitä uusi teknolo­gia, ennen kaikkea tekoä­ly ja robot­it tekevät tule­vaisu­u­den työlle ja yhteiskun­nalle.  Jo kir­jan nimi kielii reip­paas­ta otteesta: Oli­pa ker­ran työ.

Kir­ja kuvaa eloisas­ti sitä, miten työn luonne on muut­tunut teol­lisen val­lanku­mouk­sen alus­ta alka­en ja miten koneet, automaa­tio ja robot­it ovat kor­van­neet yhä enem­män ihmistyötä – aluk­si vapaut­taen ihmiset tekemään mie­lenki­in­toisem­paa työtä, kos­ka työ, jon­ka konekin osasi, ei ollut järin mielenkiintoista.

Kokon­aan uuden­laisen kehi­tyk­sen mah­dol­lis­taa tekoä­ly, oppi­vat tietoko­neo­hjel­mat. Joskus 50 vuot­ta sit­ten san­ot­ti­in, ettei tietokone tule koskaan voit­ta­maan ihmistä shakissa. Nyky­isin tietokone voit­taa leikiten kenet tahansa.

Tietokoneen kyky pela­ta shakkia johtuu kuitenkin siitä, että ohjel­moi­jat oli­vat oppi­neet pisteyt­tämän peli­ti­lanteen parem­min samal­la kun tietokonei­den lasken­takyky on kas­vanut val­tavasti. Kone ottaa ihmis­es­tä työvoiton sil­lä, että se pystyy laske­maan kaik­ki mah­dol­liset siir­rot pitem­mälle kuin ihmi­nen ikinä. Ihmiselle ei jää shakissa mah­dol­lisuuk­sia. Jat­ka lukemista “Oli­pa ker­ran työ”

Olen käyt­tänyt Win­dowsin salkku­toim­intaa tieto­jen siirtämiseen tietokon­nelt­ta toisel­la — ja myös var­mu­jusko­pi­oon viimeisimpi­en tiedos­to­jen osalta, jos vaik­ka joskus tal­let­taisi jonkin tiedos­ton päälle.

Win­dows 10:ssä tätä toim­intoa ei ollut, mut­ta sen sai takaisin, kun osasi. Blogi­ni kom­men­toi­jat aut­toi­vat tässä suuresti.

Uusim­mas­sa päiv­i­tyk­sessä salkku näyt­tää siir­tyneen lop­ullis­es­ti his­to­ri­aan. Vai onko jol­lakin taas teo­ria, miten sen saa henkiin.

Onko tarkoi­tus pakot­taa käyt­tämään Microsoft­in pil­vi­laplvelu­ja, jot­ka se tar­joaa kyl­lä ilmaisek­si? Sel­l­ainen panee aina vähän  epilemään motiivia.

Pil­vipalvelus­sa on kak­si ongel­maa. Ei toi­mi, jos ei ole verkkoy­hteyt­tä, eikä sitä aina ole, eri­tyis­es­tio ei lentokoneis­sa, mut­ta joskus ei edes sisätilois­sa. Min­ulle tapah­tuu aika usein, että pil­vipalvelus­sa on jokin synkro­noin­tion­gel­ma — var­maankin olen toimin­ut eri taval­la kun palvelu olet­taisi, mut­ta pelkästään  kir­joit­tamisen lopet­ta­mi­nen tlanteessa, jos­sa verkkoy­hteyt­tä ei ole, saa koko jär­jestelmän sekaisin.

Arggh!