Oden yritysverouudistus

On myön­net­tävä, että hal­li­tuk­sen yri­tysveropäätös tuli ainakin min­ulle täysin puskas­ta. Vähän post fes­tum yritän hah­motel­la, mitä min­un mielestäni olisi pitänyt tehdä.

Miten yrittäjiä pitäisi verottaa?

  • Yhteiskun­ta men­estyy parem­min, jos se houkut­telee aloitekyky­isiä ihmisiä yrit­täjik­si. On järkevää ja kohtu­ullista verot­taa yri­tys­toimin­nas­saan onnis­tuneen yrit­täjän tulo­ja lievem­min kuin samoi­hin tuloi­hin yltävää palka­nsaa­jaa, kos­ka epäon­nistues­saan yrit­täjän osa on palka­nsaa­jaa huonom­pi. Jos onnis­tu­jan osa on sama kuin palka­nsaa­jan ja epäon­nis­tu­jan huonom­pi, kan­nat­taa ryhtyä palka­nsaa­jak­si. Tähän tarkoituk­seen riit­tää kan­nustin, jos­sa lievem­mäl­lä vero­tuk­sel­la on jokin nor­maalin per­heen vuosi­bud­jet­ti­in ver­rat­tavis­sa ole­va ylära­ja. Viimek­si se oli 60 000 euroa vuodessa, mut­ta voisi se olla vähän korkeampikin, sil­lä onhan yri­tyk­sen palkatun johdon ansio­ta­sokin korkeampi. Jat­ka lukemista “Oden yritysverouudistus”

Helsinki, Olkiluoto 4 ja Fennovoima

Helsin­gin kaupung­in­val­tu­us­to myön­si eilen 30 miljoon­aa euroa lisää rahaa Olk­ilu­o­to 3:n rahoit­tamiseen. Rahaa tarvi­taan lisää, kos­ka pro­jek­ti venyy. Mie­lenki­in­toisem­paa kuin se, kan­nat­taako Helsin­gin roikkua mukana Olk­ilu­o­to 3:ssa, on kan­nat­taako kaupun­gin men­nä mukaan Olk­ilu­o­to 4:än.

Helsin­ki ei sinän­sä tarvitse ydin­voimaloiden tuot­ta­maa sähköä mihinkään. Kaupun­ki on voimalois­sa mukana sijoit­ta­jana. Nämä omis­tuk­set ovat peräisin ajal­ta ennen markki­na­t­alout­ta, jol­loin ener­giantuotan­nos­sa markki­nat eivät toim­i­neet. Kaupun­gin piti omis­taa saha Heino­las­sa, jot­ta olisi puu­tavaraa rak­en­tamiseen ja vesivoimaloi­ta pohjoises­sa, jot­ta kaupunki­in saati­in sähköä. Eril­lisiä sähköä tuot­tavia voimaloi­ta kaupun­gin on yhtä tarpeel­lista omis­taa kuin omis­taa saha Heino­las­sa. Kaukoläm­pöä tuot­ta­vat voimalat ovat asia erik­seen. Niis­sä on kyse luon­nol­lis­es­ta monop­o­lista, jol­laisen vain hölmö myy pois. Jat­ka lukemista “Helsin­ki, Olk­ilu­o­to 4 ja Fennovoima”

Juhana ja Ode: ikääntyneet työntekijät

Nämä suosi­tuk­set nou­dat­ta­vat raport­timme lin­jaa: mis­sä työ­markki­nat ovat epä­tas­apain­os­sa, niitä on tuet­ta­va taval­la, joka lisää työllisyyttä.

Ikään­tyvä työntekijä

Työ­nan­ta­jat kart­ta­vat ikään­tyneitä työn­tek­i­jöitä. Yli 50-vuo­ti­aana työt­tömik­si joutunei­den on vaikea saa­da uut­ta työ­paikkaa, ja moni yri­tys ostaa ikään­tyneitä pois yri­tyk­ses­tä melko kalli­iden kul­tais­ten käden­puris­tusten avul­la. Yli 63-vuo­ti­aiden toiv­otaan sun­nun­taipuheis­sa yleis­es­ti jatka­van töis­sä edelleen, mut­ta käytän­nössä yri­tyk­set ovat kovin halut­to­mia mukaut­ta­maan työte­htäviä ikään­tyneille sopiviksi.[1] Tämä on erään­laista pas­si­ivista eläk­keelle savus­tamista. Jat­ka lukemista “Juhana ja Ode: ikään­tyneet työntekijät”

Juhana ja Ode: nuorisopalkka

Nuorten työt­tömyyt­tä pidämme vaar­al­lise­na ongel­mana ja sik­si pää­timme olla sen ratkaisemises­sa vähän höveleitä ja käyt­tää keino­ja, jot­ka eivät ole aivan ilmaisia. Vähät­telemät­tä ikäih­mis­ten työn­saan­tion­gel­maa nuoren ihmisen luisum­i­nen pitkäaikaistyöt­tömyy­den kaut­ta työvoiman ulkop­uolelle on ongel­mana pahempi ja kalli­impi ongel­ma kuin ikäih­mis­ten työt­tömyys siitä yksinker­tais­es­ta syys­tä, että nuorelta jää sil­loin paljon enem­män työvu­osia tekemät­tä kuin työt­tömyy­teen luis­ta­neelta viisikymp­piseltä. Nuoriso­työt­tömyyt­tä myös on tilas­toitua enem­män, kos­ka tilas­tois­sa työt­tömäk­si ei merk­itä henkilöä, joka hakee työtä sitä saa­mat­ta, jos hän työn sijas­ta on päässyt jollekin työl­lisyyskurssille tai muiden toimen­pitei­den kohteek­si. Kos­ka toimen­piteitä nuori­in kohdis­te­taan rop­pakau­pal­la, pitkäaikaistyöt­tömyyt­tä nuorten kesku­udessa ei tästä syys­tä oikeas­t­aan pitäisi olla lainkaan. Jat­ka lukemista “Juhana ja Ode: nuorisopalkka”

Juhana ja Ode työkyvyttömyysriskistä

Suuret työ­nan­ta­jat on määrät­ty aivan oikein  vas­taa­maan taloudel­lis­es­ti siitä, että työtek­i­jät joutu­vat työkyvyt­tömyy­seläk­keelle. Täl­lä kan­nuste­taan huole­hti­maan työhyv­in­voin­nista ja työter­veyshuol­losta. Tämän var­jop­uole­na on kuitenkin se, että työhöno­to­ssa kan­nat­taa valikoi­da pois ne, joiden pelätään syys­tä tai tois­es­ta joutu­van ennenaikaises­ti eläk­keelle. Sairaus­vaku­u­tus­ta tar­joa­vat yri­tyk­set eivät myön­nä vaku­u­tus­ta jo sairas­tuneille. Työ­nan­ta­jat toimi­vat samal­la logi­ikalla. Eri­tyis­es­ti mie­len­ter­veyskuntoutu­jien työhön pääsy on Suomes­sa mui­ta Pohjo­is­mai­ta vaikeampaa.

Muu­ta­ma vuosi sit­ten van­taalainen teol­lisu­usyri­tys ajat­teli paran­taa mainet­taan yhteiskun­tavas­tu­un kan­ta­jana palkkaa­mal­la varas­totöi­hin kehi­tys­vam­maisia. Han­ke kaa­tui tähän työkyvyt­tömyy­seläk­eriski­in. Sit­tem­min on säädet­ty – ehkä juuri tämän tapauk­sen vuok­si – ,  että riskistä vapau­tuu kun palkkaa vajaakun­toisek­si luokitel­lun. Tämä pois­taa vain kaikkein ilmeisim­män ongel­man. Sik­si esitämme, että työ­nan­ta­ja voisi asi­aa perustelemat­ta ostaa itsen­sä vapaak­si jois­takin palkkaamis­taan henkilöistä – ei kaik­ista –, mut­ta jou­tu­isi mak­samaan siitä vähän yli­hin­taa, jot­ta käytän­nöstä ei tulisi liian suosit­tua.  Tämä syytä ilmoit­ta­mat­ta tuli tähän sik­si, että muuten todis­tus­taak­ka toisen sairau­den riskistä tulisi työ­nan­ta­jalle, jol­loin on yksinker­taisem­paa palkata riskitön.

Tämä esi­tys on laa­dit­tu rak­en­teeltaan sel­l­aisek­si, ettei se poista yri­tyk­sen kan­nustin­ta huole­htia työn­tek­i­jöi­den­sä ter­vey­destä ja jak­samis­es­ta. Jat­ka lukemista “Juhana ja Ode työkyvyttömyysriskistä”

Palkan maksaminen helpommaksi

Hei­di Hau­ta­lan harmilli­nen töp­päi­ly mak­samat­tomien eläke­mak­su­jen kanssa on ikävä tapaus, joka toiv­ot­tavasti voidaan kään­tää har­maan talouden tor­jun­nan voitok­si, kos­ka nyt mak­samin­sen vaikeud­es­ta ainakin puhutaan. Kuten moni muukin, Hei­di ei ymmärtääk­seni jät­tänyt mak­su­ja mak­samat­ta tavoitel­lak­seen voit­toa itselleen, vaan vält­tääk­seen sen toiv­ot­toman paperiso­dan, joka pikku­mak­su­jen mak­samiseen menee. Hän­hän menet­ti näin tehdessään koti­talousvähen­nyk­sen, joka olisi ollut tuo­ta eläke­mak­sua paljon suurem­pi. Se, että palkan mak­sami­nen muuten kuin pimeästi on tehty hallinnol­lis­es­ti niin vaikeak­si, tuot­taa huo­mat­ta­vat vero­tu­lo­jen mene­tyk­set ja naker­taa kansalais­ten moraalia.

Nyt­tem­min palkka.fi-palvelu tekee mak­samisen paljon helpom­mak­si, mut­ta help­poa se ei ole edelleenkään. Mikä palkka.fi –palvelus­sa on sel­l­aista, että parem­minkin voisi toimia. Jat­ka lukemista “Palkan mak­sami­nen helpommaksi”

Rediskonttauskorko ja sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus

Leik­itään ajatuk­sel­la, että Pähk­inäsaaren rauhan rajaa vedet­täessä Venäjä olisi tar­jon­nut vähän suurem­paa aluet­ta Ruot­sille sil­lä ehdol­la, että sekä Suo­mi että Ruot­si annetaan Venäjälle vuon­na 2014. Kuin­ka suuri olisi tar­jo­tun maa-alan pitänyt olla, jot­ta kaup­pa olisi kan­nat­tanut, jos käytetään ”talousti­eteil­i­jöi­den suosit­tele­maa” viiden pros­entin rediskonttausta?

Yksi neliömetri olisi riit­tänyt main­iosti, sil­lä se olisi ollut siihen het­keen kym­meniä ker­to­ja arvokkaampi kuin koko Ruotsin sil­loinen alue 690 vuot­ta myöhem­min rauhantekovuo­teen rediskon­tat­tuna. Rediskont­tausker­roin on noin 4x1014.

Tämä on hyvä pitää mielessä, kun keskustel­laan siitä, mitä rediskont­tausko­rkoa Stern­in rapor­tis­sa on käytet­ty tai olisi pitänyt käyt­tää. Jat­ka lukemista “Rediskont­tausko­rko ja sukupolvien väli­nen oikeudenmukaisuus”

Vähimmäispalkkojen nurjat puolet

Työ­suh­teen syn­tymisen estää peri­aat­teessa se, että alin palk­ka, jol­la työn­tek­i­jän kan­nat­taa ottaa työ vas­taan (reser­vaa­tiopalk­ka), ylit­tää ylim­män palkan, joka työ­nan­ta­jan kan­nat­taa työstä mak­saa. On myös mah­dol­lista, että työn­tek­i­jä ja työ­nan­ta­ja voisi­vat löytää keskenään molem­pia tyy­dyt­tävän palkkata­son, mut­ta yleis­si­to­va työe­htosopimus kieltää tämän. Tämä kiel­to on sil­loin tap­pi­olli­nen molem­mille, mut­ta se voi olla silti perustel­tu, kos­ka sil­lä suo­jel­laan kol­man­sia osa­puo­lia, lähin­nä siis mui­ta työn­tek­i­jöitä kil­pailul­ta, joka veisi heiltä työ­paikan tai pakot­taisi heitäkin suos­tu­maan alem­pi­in palkkoi­hin. Yhdys­val­lois­sa ammat­ti­jär­jestöjä kut­su­taankin kartelleik­si. Jat­ka lukemista “Vähim­mäis­palkko­jen nur­jat puolet”

Työttömän sopeutumisraha

Raken­nemuu­tok­sen jul­muuk­si­in kuu­luu, että moni taita­va ammat­timies ja –nainen menet­tää ammat­tin­sa, kun tehdas lopete­taan ja ehkä koko ammat­ti van­he­nee, kuten kävi kohopain­o­jen lato­jille. Edessä on joko putoami­nen työelämän ulkop­uolelle kokon­aan, täysin uuden ammatin opet­telu tai tyy­tymi­nen aiem­paa pieni­palkkaisem­paan työhön. Jos uut­ta ammat­tia ei enää rien­nä opiskele­maan, olisi kaikkien etu, että tosi­asi­at tun­nustet­taisi­in mah­dol­lisim­man nopeasti.

Esitämme tätä päätöstä nopeut­ta­maan ja helpot­ta­maan työt­tömän sopeu­tu­mis­ra­haa, joka mak­set­taisi­in säästyneestä työt­tömyysko­r­vauk­ses­ta, kun alem­pi­palkkainen työ­paik­ka ote­taan vas­taan ennen 500 päivän rajan täyt­tymistä. Sopeu­tu­mis­ra­haa mak­set­taisi­in sitä pidem­pään mitä enem­män päivära­hapäiviä on jäl­jel­lä. Sopeu­tu­mis­ra­han aikana lapset saat­ta­vat lähteä pesästä ja per­heen asun­to­lainat saadaan ehkä mak­se­tuk­si tai on enem­män aikaa miet­tiä asum­isolot uusik­si. Jat­ka lukemista “Työt­tömän sopeutumisraha”

Ode ja Juhana matalapalkkatuesta

Pieni­palkkaisten ase­man tukemista puoltaa sekä oikeu­den­mukaisu­us että taloudelli­nen tehokku­us. Jot­ta pieni­palkkainen työ kan­nat­taisi, esitämme sen tukemista pait­si asum­istuen avul­la myös suo­ral­la ja automaat­tisel­la työn­tek­i­jälle mak­set­taval­la mata­la­palkkat­uel­la, joka kehitet­täisi­in työ­markki­nat­ues­ta pois­ta­mal­la siitä vaa­timus tehdä osa-aikaista työtä. Mata­la­palkkatu­ki menee parem­min maali­in kuin yleiset veronalen­nuk­set, jot­ka hyödyt­täi­sivät eniten osavuo­tista työtä teke­viä (opiske­li­jat) eivätkä ottaisi huomioon huol­let­tavien las­ten lukumäärää. Tässä yhtey­dessä on mah­dol­lista laa­jen­taa työ­markki­nat­uen 300 euron etuoikeutet­tu tuki koske­maan muitakin kuin vapaa­palokun­ta­laisia.  Vaikeasti työl­lis­tet­täville ehdo­tamme etuoikeutetuk­si tulok­si 700 euroa. Jat­ka lukemista “Ode ja Juhana matalapalkkatuesta”