Kategoria: Talouspolitiikka

Aamun Hesari uuti­soi, että hal­li­tuk­sen osinkover­ou­ud­is­tus tulee hyvin kan­nat­tavak­si niille, jot­ka voivat muut­taa palkkat­u­lon­sa pääo­mat­u­lok­si – siis nekin, joil­la ei ole suuria pääo­mia taseis­saan. Tätähän minäkin olen yrit­tänyt sanoa. Hesarin laskelmien mukaan hyö­tyä tulee vas­ta yli sadan­tuhan­nen euron tuloista.  Ei pidä paikkaansa. Sadan­tuhan­nen euron tulota­sol­la hyö­ty on läh­es neljä­tuhat­ta euroa vuodessa. Jat­ka lukemista “Helsin­gin Sanomat las­ki vero­tuk­sen väärin”

Kun me sanoimme isän­nillemme, että ei tämä tei­dän vero­tuk­senne tääl­lä Sin­ga­pores­sa ihan mata­laa olekaan, kun pelkästään sosi­aal­i­tur­vatileille  menee jo 36 pros­ent­tia palka­s­ta, isän­nät vas­ta­si­vat, ettei tämä ole veroa, kun raha menee omak­si hyväk­si. Täl­lä saa kuitenkin ihan niitä samo­ja asioi­ta, joi­ta meil­lä saa mak­samal­la vero­ja. Tuo eläkeo­su­us vas­taa aika hyvin suo­ma­laista ansioeläkejärjestelmää.

Ter­veystilin mak­sut ovat samaa luokkaa kuin on kun­nal­lisvero­tuk­ses­sa meil­lä se osu­us, joka menee ter­vey­den­huoltoon. Erona on oikeas­t­aan vain se, että joka ei vero­ja mak­sa, joutuu tur­vau­tu­maan suku­lais­ten­sa ymmärtäväisyy­teen. Mei­hin ver­rat­tuna tämä on myös vähem­män sol­i­daarista, kos­ka yli 3 300 euroa menevästä palkan osas­ta ei mak­se­ta mak­su­ja. Tämä tarkoit­taa, että rikkaat rahoit­ta­vat suh­teessa vähem­män köy­hien ter­vey­den­huoltoa. Toisaal­ta köy­himpi­en ja sairaimpi­en ter­vey­den­huolto mak­se­taan kuitenkin verovaroista ja tähän rikkaatkin pää­sevät osal­lis­tu­maan. Jat­ka lukemista “Sin­ga­poren ja Suomen ero”

Sin­ga­pores­sa on ollut henkilöko­htaisi­in sosi­aal­i­tur­vatilei­hin perus­tu­va pakolli­nen kolmikan­tais­es­ti hal­lit­tu sosi­aal­i­tur­va­jär­jestelmä vuodes­ta 1955. Tähän alle 50-vuo­ti­aiden brut­topalka­s­ta tilitetään 36 % palkka­sum­mas­ta, Rahas­ta 20 % kut­su­taan työ­nan­ta­jan rahak­si ja 16 % työn­tek­i­jän rahak­si, mut­ta maas­sa, jos­sa palka­n­muo­dos­tus on käytän­nössä vapaa­ta, täl­lä jaot­telul­la ei ole mitään merk­i­tys­tä. (Ei sil­lä ole kyl­lä Suomes­sakaan.) Mak­su on saman­su­u­ru­inen 50 ikävuo­teen asti, mut­ta piene­nee sen jäl­keen asteit­tain, mil­lä halu­taan tukea ikään­tynei­den työl­lisyyt­tä. (Jotain täl­laista ikä­por­ras­tus­ta taisimme esit­tää Juhana Var­ti­aisen kanssa eläke­mak­sui­hin Suomes­sakin.) Jat­ka lukemista “Sin­ga­poren henkilöko­htaiset sosiaalitilit”

Hongkongis­sa ja Sin­ga­pores­sa melkein kaikissa puheen­vuorois­sa sivut­ti­in jotenkin Kiinan sisäistä velka­on­gel­maa. Kiinan alue­hallintoelin­ten ylivelka­an­tu­mi­nen on paljon pahempaa kuin euro­maid­en velka­on­gel­mat, eikä kukaan oikein tiedä, miten asia ratkeaa. Mit­ta­vat luot­to­tap­pi­ot ovat joka tapauk­ses­sa edessä, sil­lä monil­la alue­hallintovi­ra­nomaisil­la ei ole mitään  mah­dol­lisu­ut­ta selvitä velois­taan. Velka­on­gel­ma alkoi paisua, kun alue­hallintovi­ra­nomaisia suo­ras­taan rohkaisti­in lainan­ot­toon, jot­ta teol­lisu­us­maid­en velka­kri­isi ei toisi lamaa Kiinaan. Velak­si tehdyt infrain­vestoin­nit kor­va­si­vat vien­nin hiipumista.

Toisin kuin Euroop­pa, Kiina ei ole pysäyt­tänyt taloudel­lista toim­intaansa riidel­läk­seen siitä, kuka mak­saa kenen velko­ja. Siel­lä taide­taan ymmärtää, että taloudel­lisen toimin­nan sabotoin­ti keskinäisen riite­lyn nimis­sä vahin­goit­taa jokaista. Jat­ka lukemista “Kiinalaiset otta­vat velka­kri­isin­sä rennosti”

Aasian talout­ta hal­lit­see kysymys, mitä tapah­tuu Kiinan talouskasvulle. Se ei voi enää kas­vaa vien­tive­tois­es­ti, kos­ka osta­ja­maat eivät voi velka­an­tua enem­pää. Sik­si Kiinan vai­h­to­taseen yli­jäämä suh­teessa brut­tokansan­tuot­teeseen on laskenut kah­teen pros­ent­ti­in, mikä alkaa muuan maail­man kannal­ta olla siedet­tävää. Vai­h­to­taseen ali­jäämä olisi vielä parem­pi, kos­ka se purkaisi maail­man velka­on­gelmia. Jat­ka lukemista “Kiinan kasvuvauhti”

Hal­li­tuk­sen osinkover­ou­ud­is­tus las­kee yrit­täjinä työtä teke­vien ylin­tä mar­gin­aaliv­eroa kymmenel­lä pros­en­til­la. Asiana­ja­jat ja yksi­tyisen sek­torin lääkärit esimerkik­si hyö­tyvät tuhan­sia euro­ja vuodessa. Tämä ei voi olla tarkoitus.

Hal­li­tus onnek­si kor­jasi kovin epäon­nis­tunut­ta yri­tysveroe­si­tys­tään. Yksi kor­jat­ta­va asia vielä jäi kor­jat­tavak­si, vaik­ka min­ulle henkilöko­htais­es­ti tehty ratkaisu olisikin hyvin edullinen.
Min­ul­la on luen­noin­tia ja muu­ta keikkatyötä varten oma yri­tys, Tietokeino Oy siitä yksinker­tais­es­ta syys­tä, että keikkailus­ta verokir­jal­la ei tulisi mitään, kun työ­nan­ta­jia olisi kym­meniä ja tulon­hankkimis­meno­ja koi­tu­isi tolkut­toman paljon. Nyt kun olen eduskun­nas­sa, yri­tyk­seni on luon­nol­lis­es­ti vähän kesan­nol­la. Olet­taisin, että jokaisel­la asiana­ja­jal­la var­maanikin on samas­ta syys­tä yri­tys kuten myös useim­mil­la remont­tireiskoil­la. Jat­ka lukemista “Vielä jäi korjattavaa”

On myön­net­tävä, että hal­li­tuk­sen yri­tysveropäätös tuli ainakin min­ulle täysin puskas­ta. Vähän post fes­tum yritän hah­motel­la, mitä min­un mielestäni olisi pitänyt tehdä.

Miten yrittäjiä pitäisi verottaa?

• Yhteiskun­ta men­estyy parem­min, jos se houkut­telee aloitekyky­isiä ihmisiä yrit­täjik­si. On järkevää ja kohtu­ullista verot­taa yri­tys­toimin­nas­saan onnis­tuneen yrit­täjän tulo­ja lievem­min kuin samoi­hin tuloi­hin yltävää palka­nsaa­jaa, kos­ka epäon­nistues­saan yrit­täjän osa on palka­nsaa­jaa huonom­pi. Jos onnis­tu­jan osa on sama kuin palka­nsaa­jan ja epäon­nis­tu­jan huonom­pi, kan­nat­taa ryhtyä palka­nsaa­jak­si. Tähän tarkoituk­seen riit­tää kan­nustin, jos­sa lievem­mäl­lä vero­tuk­sel­la on jokin nor­maalin per­heen vuosi­bud­jet­ti­in ver­rat­tavis­sa ole­va ylära­ja. Viimek­si se oli 60 000 euroa vuodessa, mut­ta voisi se olla vähän korkeampikin, sil­lä onhan yri­tyk­sen palkatun johdon ansio­ta­sokin korkeampi. Jat­ka lukemista “Oden yritysverouudistus”