Kategoria: Talouspolitiikka

Suuret työ­nan­ta­jat on määrät­ty aivan oikein  vas­taa­maan taloudel­lis­es­ti siitä, että työtek­i­jät joutu­vat työkyvyt­tömyy­seläk­keelle. Täl­lä kan­nuste­taan huole­hti­maan työhyv­in­voin­nista ja työter­veyshuol­losta. Tämän var­jop­uole­na on kuitenkin se, että työhöno­to­ssa kan­nat­taa valikoi­da pois ne, joiden pelätään syys­tä tai tois­es­ta joutu­van ennenaikaises­ti eläk­keelle. Sairaus­vaku­u­tus­ta tar­joa­vat yri­tyk­set eivät myön­nä vaku­u­tus­ta jo sairas­tuneille. Työ­nan­ta­jat toimi­vat samal­la logi­ikalla. Eri­tyis­es­ti mie­len­ter­veyskuntoutu­jien työhön pääsy on Suomes­sa mui­ta Pohjo­is­mai­ta vaikeampaa.

Muu­ta­ma vuosi sit­ten van­taalainen teol­lisu­usyri­tys ajat­teli paran­taa mainet­taan yhteiskun­tavas­tu­un kan­ta­jana palkkaa­mal­la varas­totöi­hin kehi­tys­vam­maisia. Han­ke kaa­tui tähän työkyvyt­tömyy­seläk­eriski­in. Sit­tem­min on säädet­ty – ehkä juuri tämän tapauk­sen vuok­si – ,  että riskistä vapau­tuu kun palkkaa vajaakun­toisek­si luokitel­lun. Tämä pois­taa vain kaikkein ilmeisim­män ongel­man. Sik­si esitämme, että työ­nan­ta­ja voisi asi­aa perustelemat­ta ostaa itsen­sä vapaak­si jois­takin palkkaamis­taan henkilöistä – ei kaik­ista –, mut­ta jou­tu­isi mak­samaan siitä vähän yli­hin­taa, jot­ta käytän­nöstä ei tulisi liian suosit­tua.  Tämä syytä ilmoit­ta­mat­ta tuli tähän sik­si, että muuten todis­tus­taak­ka toisen sairau­den riskistä tulisi työ­nan­ta­jalle, jol­loin on yksinker­taisem­paa palkata riskitön.

Tämä esi­tys on laa­dit­tu rak­en­teeltaan sel­l­aisek­si, ettei se poista yri­tyk­sen kan­nustin­ta huole­htia työn­tek­i­jöi­den­sä ter­vey­destä ja jak­samis­es­ta. Jat­ka lukemista “Juhana ja Ode työkyvyttömyysriskistä”

Työ­suh­teen syn­tymisen estää peri­aat­teessa se, että alin palk­ka, jol­la työn­tek­i­jän kan­nat­taa ottaa työ vas­taan (reser­vaa­tiopalk­ka), ylit­tää ylim­män palkan, joka työ­nan­ta­jan kan­nat­taa työstä mak­saa. On myös mah­dol­lista, että työn­tek­i­jä ja työ­nan­ta­ja voisi­vat löytää keskenään molem­pia tyy­dyt­tävän palkkata­son, mut­ta yleis­si­to­va työe­htosopimus kieltää tämän. Tämä kiel­to on sil­loin tap­pi­olli­nen molem­mille, mut­ta se voi olla silti perustel­tu, kos­ka sil­lä suo­jel­laan kol­man­sia osa­puo­lia, lähin­nä siis mui­ta työn­tek­i­jöitä kil­pailul­ta, joka veisi heiltä työ­paikan tai pakot­taisi heitäkin suos­tu­maan alem­pi­in palkkoi­hin. Yhdys­val­lois­sa ammat­ti­jär­jestöjä kut­su­taankin kartelleik­si. Jat­ka lukemista “Vähim­mäis­palkko­jen nur­jat puolet”

Raken­nemuu­tok­sen jul­muuk­si­in kuu­luu, että moni taita­va ammat­timies ja –nainen menet­tää ammat­tin­sa, kun tehdas lopete­taan ja ehkä koko ammat­ti van­he­nee, kuten kävi kohopain­o­jen lato­jille. Edessä on joko putoami­nen työelämän ulkop­uolelle kokon­aan, täysin uuden ammatin opet­telu tai tyy­tymi­nen aiem­paa pieni­palkkaisem­paan työhön. Jos uut­ta ammat­tia ei enää rien­nä opiskele­maan, olisi kaikkien etu, että tosi­asi­at tun­nustet­taisi­in mah­dol­lisim­man nopeasti.

Esitämme tätä päätöstä nopeut­ta­maan ja helpot­ta­maan työt­tömän sopeu­tu­mis­ra­haa, joka mak­set­taisi­in säästyneestä työt­tömyysko­r­vauk­ses­ta, kun alem­pi­palkkainen työ­paik­ka ote­taan vas­taan ennen 500 päivän rajan täyt­tymistä. Sopeu­tu­mis­ra­haa mak­set­taisi­in sitä pidem­pään mitä enem­män päivära­hapäiviä on jäl­jel­lä. Sopeu­tu­mis­ra­han aikana lapset saat­ta­vat lähteä pesästä ja per­heen asun­to­lainat saadaan ehkä mak­se­tuk­si tai on enem­män aikaa miet­tiä asum­isolot uusik­si. Jat­ka lukemista “Työt­tömän sopeutumisraha”

Pieni­palkkaisten ase­man tukemista puoltaa sekä oikeu­den­mukaisu­us että taloudelli­nen tehokku­us. Jot­ta pieni­palkkainen työ kan­nat­taisi, esitämme sen tukemista pait­si asum­istuen avul­la myös suo­ral­la ja automaat­tisel­la työn­tek­i­jälle mak­set­taval­la mata­la­palkkat­uel­la, joka kehitet­täisi­in työ­markki­nat­ues­ta pois­ta­mal­la siitä vaa­timus tehdä osa-aikaista työtä. Mata­la­palkkatu­ki menee parem­min maali­in kuin yleiset veronalen­nuk­set, jot­ka hyödyt­täi­sivät eniten osavuo­tista työtä teke­viä (opiske­li­jat) eivätkä ottaisi huomioon huol­let­tavien las­ten lukumäärää. Tässä yhtey­dessä on mah­dol­lista laa­jen­taa työ­markki­nat­uen 300 euron etuoikeutet­tu tuki koske­maan muitakin kuin vapaa­palokun­ta­laisia.  Vaikeasti työl­lis­tet­täville ehdo­tamme etuoikeutetuk­si tulok­si 700 euroa. Jat­ka lukemista “Ode ja Juhana matalapalkkatuesta”

Vielä ennen 1990-luvun lamaa asum­is­tukea saat­toi saa­da myös pieni­palkkainen lähi­hoita­ja. Nyky­isin asum­istuen saa­jat ovat val­taos­altaan työt­tömiä tai pieni­palkkaisia yksi­huolta­jia. Kah­den tulon­saa­jan per­heisi­in sitä ei juuri jae­ta. Kun sosi­aal­i­tur­va mak­saa asumisen jok­seenkin kokon­aan ja pieni­palkkainen joutuu mak­samaan sen yleen­sä kokon­aan itse, korkeat vuokrat vievät kan­nat­tavu­u­den työn teol­ta. Tästä kär­sivät eri­tyis­es­ti nuoret, joiden palkat ovat pienet ja joil­la ei yleen­sä ole omistusasuntoa.

Emme otta­neet nyky­istä asum­is­tukea edes tarkastelu­un, kos­ka se on rak­en­teeltaan aivan kum­malli­nen, vaan keski­ty­imme SATA-komitean esit­tämään uud­is­tet­tuun asum­is­tu­keen, jota perus­palve­lu­min­is­teri ei ole jostain syys­tä saanut esitel­lyk­si eduskun­nalle. Tässä mallis­sa ylim­mät hyväksyt­tävät vuokrat ovat niin matalia, ettei sel­l­aisia ole. Niin­pä asum­is­tu­ki onkin erään­lainen vuokral­la asu­jan negati­ivi­nen tulovero, jol­la ei ole mitään muu­ta yhteyt­tä asum­is­menoi­hin kuin että pitäisi asua vuokral­la. (Omis­tusasun­toonkin saa teo­ri­as­sa asum­is­tukea, mut­ta sel­l­aisin ehdoin, ettei henkilöl­lä yleen­sä voi samanaikaises­ti olla niin pieniä ansioi­ta ja niin suuria korkomenoja.)

Seu­raavas­sa asum­is­tukea koske­va kap­pale raportis­tamme vähän lyhen­net­tynä: Jat­ka lukemista “Ode ja Juhana asumistuesta”

Keski­ty­imme Juhanan kanssa varsin paljon työ­markki­noiden toim­intaan Helsingis­sä, kos­ka tääl­lä on yhtäaikaises­ti työvoima­pu­laa ja korkeahko työt­tömyys. Työ­markki­noi­ta vääristää asumisen kalleus. Se on kaikkien kan­nustin­loukku­jen äiti. Asumisen kalleus on syynä myös siihen, että viime­si­jainen toimeen­tu­lo­tu­ki tar­joaa korkeam­man tulota­son kuin ensisi­jainen perus­tur­va. Seu­raa­va on suo­raan raportistamme:

Sosi­aal­i­tur­va­jär­jestelmän tulisi jopa perus­tus­lain mukaan rak­en­tua niin, että ensisi­jainen perus­tur­va (työ­markki­natu­ki + asum­is­tu­ki) tar­joaa pääsään­töis­es­ti parem­man tur­van kuin poikkeustapauk­si­in tarkoitet­tu viime­si­jainen tur­va (toimeen­tu­lo­tu­ki). Ajan saatossa nämä roolit ovat kään­tyneet toisin päin korkei­den asumiskus­tan­nusten alueil­la. Yleinen asum­is­tu­ki kor­vaa asum­is­meno­ja huo­mat­tavasti niukem­min kuin toimeen­tu­lo­tu­ki. Helsingis­sä toimeen­tu­lo­tu­ki kor­vaa asum­is­meno­ja yksinäisel­lä henkilöl­lä noin 300 euroa kuus­sa enem­män kuin yleinen asum­is­tu­ki. Tämä tarkoit­taa, että vuokral­la asu­vat pelkän työ­markki­nat­uen varas­sa elävät ovat jok­seenkin automaat­tis­es­ti oikeutet­tu­ja toimeen­tu­lo­tu­keen, elleivät koti­talouden muiden tulon­saa­jien tulot nos­ta koti­talout­ta toimeen­tu­lo­tuki­ra­jan yläpuolelle tai ellei omaisu­us estä toimeen­tu­lotuen saamista. Jat­ka lukemista “Toimeen­tu­lotuen nurinkuri­nen rooli”

Jos kaik­ki työvoima huu­tokau­pat­taisi­in kuin­ka hal­val­la tahansa, melkein kaik­ki pää­si­sivät töi­hin, mut­ta joidenkin palk­ka olisi kovin mata­la suh­teessa elinkus­tan­nuk­si­in. Teo­ri­as­sa voisi ajatel­la, että meil­lä olisi niukin naukin elämiseen riit­tävän kansalais­palk­ka, jon­ka senkin ehtona olisi, että työt­tömän on otet­ta­va vas­taan työ­paik­ka mil­lä pal­ka­lla hyvän­sä. Yleis­es­ti palkkata­so ei lask­isi, kos­ka nyky­isil­läkin palkkata­soil­la on rekry­toin­tion­gelmia. Jos ajat­telisimme vain kansan­tu­lon mak­si­moin­tia, näin se kan­nat­taisi tehdä, mut­ta täl­löin joku jou­tu­isi tekemään niin tuot­tam­a­ton­ta työtä, ettei tuo­tos vas­taa menete­tyn vapaa-ajan arvoa.

Vähän täl­laista ratkaisua on ehdot­tanut Jouko Mar­tikainen (Mar­tikaisen malli), Jot­ta en tulisi väärin siteer­atuk­si, huo­mau­tan, että tätä en ehdo­ta, kos­ka on hyvä tukea palkkata­soa sil­läkin uhal­la, että se nos­taa hiukan työt­tömyyt­tä. Mar­tikaisen ajat­te­lu­ta­paan kan­nat­taa kuitenkin tutus­tua, sil­lä on mah­dol­lista liikkua tuo­hon suun­taan, vaik­ka ei menisi aivan noin pitkälle. Jat­ka lukemista “Mikä määrää kansakun­nan työllisyysasteen?”