On myönnettävä, että hallituksen yritysveropäätös tuli ainakin minulle täysin puskasta. Vähän post festum yritän hahmotella, mitä minun mielestäni olisi pitänyt tehdä.
Miten yrittäjiä pitäisi verottaa?
- Yhteiskunta menestyy paremmin, jos se houkuttelee aloitekykyisiä ihmisiä yrittäjiksi. On järkevää ja kohtuullista verottaa yritystoiminnassaan onnistuneen yrittäjän tuloja lievemmin kuin samoihin tuloihin yltävää palkansaajaa, koska epäonnistuessaan yrittäjän osa on palkansaajaa huonompi. Jos onnistujan osa on sama kuin palkansaajan ja epäonnistujan huonompi, kannattaa ryhtyä palkansaajaksi. Tähän tarkoitukseen riittää kannustin, jossa lievemmällä verotuksella on jokin normaalin perheen vuosibudjettiin verrattavissa oleva yläraja. Viimeksi se oli 60 000 euroa vuodessa, mutta voisi se olla vähän korkeampikin, sillä onhan yrityksen palkatun johdon ansiotasokin korkeampi.
- On viisautta kohdella perheyritysten pääomatuloja verotuksessa helläkätisesti, jotta omistajasuvuille ei tule kiusausta myydä yritystään ulkomaisille sijoittajille ja ryhtyä nauttimaan pääomastaan hedonismia painottaen. Perheyritykset toimivat yleensä eettisemmin ja isänmaallisemmin kuin pikavoittoja metsästävät ulkomaiset sijoitusrahastot tai korealaiset telakkayhtiöt. Tällä argumentilla voi perustella listaamattomien yritysten kevyemmän verotuksen ylärajan nostoa, ellei jopa sen poistoa.
- On viisautta olla verottamatta osinkotuloja ainakaan olennaisesti korkotuloja ankarammin, jotta yritysten omistajat sijoittaisivat yrityksiinsä osakepääomaa lainarahan sijasta.
- On viisautta verottaa pörssiin listautuvien perheyrityksen pääomistajia yhtä lievästi kuin jos ne eivät listaudu, koska muuten perheyritystä ei kannata listata pörssiin ja hyvänkin liikeidean omaavan yrityksen kasvu rajoittuu oman pääoman puutteeseen. Tällä voi perustella pörssin suuromistajien alempaa verokohtelua johonkin järjelliseen ylärajaan saakka, mutta ei kymmenien miljoonien osinkotuloihin ulottuen.
Hyvässä veromallissa osinko- ja korkotuloja verotetaan samalla veroprosentilla. Siksi meillä oli ennen yhteisövero ja pääomatulovero yhtä korkeita ja osinkotuloja verotettiin vain kertaalleen (avoir fiscal)ja siksi avoir fiscalin jälkeen perheyrityksiä verotettiin vain kertaalleen samalla prosentilla kuin korkotuloja.
(Osinko ei ole yritykselle vähennyskelpoista menoa, joten siitä yritystulosta, joka jaetaan yrityksestä ulos, yritys joutuu maksamaan yhteisöveron. Osinkotulo tulee verotettavaksi kahteen kertaan, jos yrittäjä joutuu maksamaan veron osingosta. Korko on vähennyskelpoinen, joten siitä tulosta, josta korko maksetaan, yritys ei maksa veroa vaan sen maksaa koron saaja. Samoin palkkakustannukset ovat vähennyskelpoisia. Jos yrittäjä maksaa itselleen palkkaa, tulo tulee verotettavaksi vain kertaalleen.)
Jotta omistajien kannattaisi sijoittaa yritykseensä osakepääomaa eikä antaa sille lainaa ja ottaa tuloa osinkojen sijasta korkoina, päätettiin aikanaan, että omistaja voi ottaa korkeintaan 90 000 euroa osinkoja kertaalleen verotettuna, jolloin tältä osin osinkoa ja korkoa verotettiin samalla tavalla. Silloin vielä yhteisövero ja pääomatulovero olivat yhtä korkeita. Jotta osinkoina ei alettaisi maksaa myös työtuloja, verottomien osinkojen toiseksi ylärajaksi asetettiin yhdeksän prosenttia yrityksen nettovarallisuudesta. Tuohon aikaan korot olivat niin korkeita, ettei tässä ollut mitään kummallista.
Valtiovarainministeriön virkamiehet ovat uskollisina tuolle koron ja osingon neutraalille esittäneet, että alemmin verotettavia osinkotuloja saisi maksaa vain käyvän koron verran, ehkä jotain neljä prosenttia. Tämän logiikan mukaan tietysti kokonaisverotuksen tulisi olla korkojen verottamisen tasolla. Korosta maksetaan tulojen suuruudesta riippuen 30 – 32 prosenttia. Jos yhteisövero on 20 %, sadasta eurosta tulee verotetuksi 20 euroa yhtiön tulona. Jotta osingon saajan veroksi tulisi puuttuvat 10 – 12 euroa, pitäisi huojennuksen olla noin 60 % eikä 75 %, kuten nyt on esitetty. Nyt hallitus on alustavasti sopinut tuon yhdeksän prosentin rajan alentamisesta kahdeksaan prosenttiin.
Kun verouudistuksen tarkoituksena oli suosia yritysten jakamattomia voittoja ja verottaa voiton jakoa vastaavasti tiukemmin, tuntuu erikoiselta suosia yritysten tyhjentämistä ehkä vuosikymmeniä kertyneestä pääomasta kahdeksan prosentin vuosivauhdilla.
Jos taas halutaan palkita yrittäjää ylipäänsä, silloin on ymmärrettävää, että normaalin pääomalle maksettavan koron lisäksi yrittäjän oman työn hedelmistä osa voidaan jakaa matalasti verotettuna osinkona palkan sijaan. Miksi tämä vähän verotettu yrittäjätulo pitää sitoa nettovarallisuuteen? Jos on tarkoitus palkita yrittäjää työllistämisestä, eikö häntä pitäisi palkita yrityksessä tapahtuneesta arvonlisäyksestä eikä pääoman sitomisesta yrityksen tilille. Tämä voitaisiin tehdä sallimalla yrittäjän ottaa tietty osa yrityksen arvonlisäyksestä vähän verotettuina osinkoina yrityksen nettovarallisuudesta riippumatta. Silloin ei tietenkään edes väitettäisi pyrittävän neutraalisuuteen suhteessa koron verottamiseen. Pääoman sijoittamisesta yrityksen toimintaan voidaan palkita vaikka nopeutetuilla poistoilla – ei nyt ainakaan ylimitoitettuihin osinkoihin sidottuna.
Minä olisin tehnyt sen näin:
1) Vähän verotettua osinkoa, jonka kokonaisverotus olisi pääomatuloveron tasolla, saisi jakaa vain VM:n virkamiesten esittämän noin neljän prosentin verran. Siihen en ota kantaa, olisiko tässä enää euromääräinen yläraja tarpeen.
2) Sallisin tämän lisäksi lievästi verotettujen osinkojen jakamisen suhteessa yrityksen arvonlisäykseen, mutta tällä olisi euromääräinen yläraja, esimerkiksi tuo 60 000 euroa. Tämä voisi olla vaikkapa 10 prosenttia arvonlisäyksestä, jolloin katto tulisi vastaan, kun yritys työllistää noin kymmenen henkeä. Kiinteää ylärajaa parempi olisi kuitenkin regressiivinen riippuvuus arvonlisäyksestä. Holding-yhtiössä ei tapahdu arvonlisäystä lainkaan.
3) Laittaisin euromääräisen katon pörssiin listattujen entisen perheyhtiöiden huojennetulle osingonjaolle holding-yhtiöiden kautta – tai sitten tätä huojennusta ei tarvita lainkaan.
= =
Huomattakoon, että niin sanottu ansiotulo-olettama poistuu yritysten osingonjaosta. Niinpä minä esimerkiksi voisin maksaa omistamani Tietokeino Oy:n koko tuloksen itselleni osinkoina, kun nyt se on pitänyt maksaa palkkana (mitä se luonteeltaan onkin) – tai jos sen olisi maksanut osinkona, ansiotuloksi se olisi katsottu. Tällöin kokonaisveroksi tulee 44 prosenttia, jolloin palkkana kannattaa maksaa vain niin paljon, että marginaalivero pysyy 44 prosentin alapuolella ja loppu osinkona. Voitto yrittäjälle ei ole tästä kovin suuri, mutta kunnalle koituva tappio on iso, sillä osinkotuloista kunta ei saa mitään.
Aikaisempaan verrattuna yhteisöjen ja osinkojen verotus tuntuu vain monimutkaistuvan vuodesta toiseen. Eikö voitaisi keksiä jotain yksinkertaista systeemiä eikä vain kokoajan lyödä paikkaa paikan päälle?
Yritysverotuksen pitäisi jollakin tavalla ottaa huomioon riski. Esimerkiksi edustamallani pienellä pääomasijoitusyhtiöllä on yhteensä 300 keur sijoitettuna kahteen start-uppiin. Näistä yli 200 keur vanhempaan.
Tämä vanhempi yritys on aika lailla pahassa jamassa monenkin päälle kaatuneen ongelman vuoksi (mm. kaksi rahoittajaenkeleistä on muuttunut kuolinpesiksi vieläpä samana vuonna ja alihankkijana prototyypille toimiva tehdas on tehnyt konkurssin). Jos ei ihmeitä tapahdu, firma on nurin ja rahat menetetyt lopullisesti. Niille, jotka kehuvat Tekes-tukia, voi sanoa, että Tekes on lähinnä lypsänyt enkeleiltä lisää rahaa lupauksillaan tulevasta tuesta, jota se ei ole sitten missään vaiheessa lunastanut.
Toinen yrityksistä yrittää kovasti päästä jollakin tavalla kuiville, ja saattaa niin tehdäkin. Voitolle on kuitenkin pitkä matka.
Olemme näillä 300 keurilla käytänössä maksaneet eri tuotekehittäjien ja insinöörien palkkoja (joista on mennyt sitten oma verokierroksensa).
Mikä olisi oikeudenmukainen veroprosentti, jos tällainen sijoitus joskus tuottaa voittoa? Ei ole hirveän todennäköistä, että jonain päivänä kohdalle osuu jättipotti, josta pääsisi vähentämään epäonnistumisiin menneet rahat?
Ja entäpä inflaatio? Tätä nykyä vero maksetaan myös tulosta, joka ei ylitä inflaatioprosenttia. Myös tulot, jotka eivät yhteensä riitä inflaation ja verojen maksuun ovat oikeasti tappiota.
Itse en näe, miksi perheyrittäjiä pitäisi kohdella yhtään paremmin kuin muita yrittäjiä. Ei ole mitään syytä olettaa, että perheyrittäjä olisi oikeasti eettisempi. Mutta sitäkin enemmän epäilen, etteivät yrittäjyyteen sopivat ominaisuudet periydy ollenkaan paremmin.
Jos isäni olisi yrittäjä, miksi juuri minun pitäisi olla se homman jatkaja eikä isän hyvän kaverin?
startup-rahoittaja,
Keskustan puheenjohtaja Sipilä taisi esittää taannoin parannuksia siihen, että kuinka kuvailemasi kaltaisista sijoituksista tulevat tappiot saisi vähentää muista pääomatuloista pitemmällä aikavälillä.
Omasta mielestäni tämä oli hyvä ehdotus, mutta ei tainnut sekään mennä perille päähallituspuolueiden kovakorvaisten jääräpäiden joukossa.
Kokoomus näyttää lähinnä kuuntelevan ehdotuksia siitä, että kuinka jo ennestään vauraat ja vakaata yritystoimintaa harjoittavat henkilöt voivat minimoida verot ja maksimoida yrityksestä ulos lypsetyt voitot.
Tässä vielä sen Sipilän lakialoitteen tarkka sisältö ja perustelut sille:
http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/la_9_2012_p.shtml
Virossa ei makseta veroa jos yrityksen tuotto sijotetaan yritykseen.
Vaurastumista ei kannata verottaa oli sitten kyse yrityksestä tai ihmisestä. Vauraana olemista, jossa rahaa käytetään, sitä kannattaa verottaa.
Yksi pienyritysten verotukseen liittyvä seikka on myös perintöverotus. Usein pienyrittäjän lapset ovat olleet pienestä pitäen yrityksen toiminnassa mukana, perintö ei siis ole mikään satunnainen potti rahaa jostain vaan osaltaan myös lasten omaa panosta yritykseen. Harvan pienyrityksen kassa kuitenkaan kestää perintöveron verran lypsämistä aina sukupolven välein, jo kertaalleen verotetusta tulosta. Vaihdoksen lähestyessä moni firma on jatkajan sijaan myyty ruotsalaisille.
Ei loukkaavasti, vaan Aurinkokuningas Tammisen teesiä mukaillen: Keep It Simple, Stupid.
Mitenkäs jos määrätään yhteisöveroksi x prosenttia ja osinkojen (=pääomatulon) veroksi y? Osinkotulon veroprosentti olisi sama riippumatta saadun osinkotulon määrästä, tuleeko se listatusta vai listaamattomasta yrityksestä, koti- tai ulkomailta, holding-yhtiöstä, vanhasta sukufirmasta, naapurin nakkikioskista tai uberviileästä startupista.
Samalla puretaan yritysten verohelpotus- ja tukiviidakkoa mahdollisimman paljon, josta saadun tulon verran lasketaan yhteisöveroa. Hesarin laskelmien mukaan voitaisiin päästä lähelle nollaa, mutta joku 15% olisi jo aika hyvä.
Nykysysteemi, kehysriihessä arvotusta regressiosta puhumattakaan, kannustaa lähinnä verosuunnitteluun ja pitämään firmat pois pörssistä.
OS kirjoitaa edellä melko viisaasti.
Tällaisissa laskelmissa on kuitenkin paha sisäänrakennettu virhe: Ne perustuvat sellaiseen väärään luuloon, että yrittäjä on Suomen vanki ja kansainvälinen kilpailu ei tänne ulotu.
Varsinkin maamme tulevaisuuden kannalta arvokkaat, korkeata osaamista edustavat kasvu-yritykset toimivat alusta alkaen kansainvälisesti ja kovassa kilpailutilanteessa.
Tällöin pitäisi olla kaikille selvää, että riski-yrittäjien verot pitää olla kilpailukykyistä globaalitasolla, eikä pelkästään EUssa, saati sitten jos niitä vertaillaan suomalaisten eturyhmien kesken.
Käydään kovaa käkätystä yrittäjien muutaman prosentin veronalennuksista, vaikka ongelmamme ovat ilmiselvästi kooltaan kymmenen kertaa suurempia!
Näyttää siltä, että nykyiset verokeskustelijamme pulikoivat vain pienessä kotimaisessa ankkalammikossaan ja traagisesti kieltäytyvät hyväksymästä globalisaation luomaa uutta todellisuutta.
Olisikohan jo aika lopettaa pulikointi ja valjastaa suomalaiset riski-yrittäjät kansainvälisesti kilpailukykyisellä verotuksella hyvinvointimme vetureiksi?
Seppo Korppoo
Suomalainen ja kansainvälinen yrittäjä
Kaipaisin Osmolta kuitenkin vielä vastausta siihen, miksi perheyritystä pitäisi kohdella eri tavoin riippuen siitä, onko se listattu tai listaamaton. Pörssissä on kuitenkin aika monta sellaista yritystä, joissa määräysvalta on jollain tietyllä perheellä, olisikohan noin 30 kappaletta lähellä oikeaa lukemaa.
Pörssiin listautumisen takana on kuitenkin yleensä joitain rahoituksellisia syitä, jotka liittyvät yrityksen kasvuun (mikä lienee lähtökohtaisesti hyvä). Jos verotus näissä tilanteissa kiristyy huomattavasti, perheyritys listautuu vain, jos aikomuksena on myydä firma pois.
Holding-yhtiöiden kohdalla luonnollisesti tilanteen pitäisi olla se, että kokonaisvero yrityksen tuotosta omistajan tilille on sama riippumatta siitä, onko välissä holding-yhtiötä tai ei. Jos verokohtelu muuttuu olennaisesti holding-yhtiön olemassaolon vuoksi, jossain on jotain vikaa verojärjestelmässä.
Kehysriihessä sovitussa on kyllä iso kauneusvirhe, mutta se liittyy nimenomaan tavanomaisten pörssiosakkeiden omistajien verotukseen. Siinä verokanta on jo nyt ihan järjettömän korkea ja nousee edelleen. Jos arvata pitää, tämä pidettiin pikemmin poliittisista kuin fiskaalisista syistä. Ja jos veikataan lisää, porvaripuolueet eivät ajaneet tätä.
Sitä paitsi on varsin turha ajatella, että ison siivun pörssiyhtiöstä omistavan henkilön tai perheen maksamia pääomatuloveroja saataisiin kovin paljon ylöspäin jollain ketjuverotuksen sumplimisella. Lopputuloksena olisi hirvittävä määrä päivitettäviä verosopimuksia ja erittäin tukeva rahavirta veroparatiisien suuntaan. Ei sen holding-yhtiön tarvitse Suomessa olla.
Kateuden kannalta voi olla hyvä tehdä tiukkojakin kiristyksiä. Mutta jos verotuloja halutaan optimoida ja pitää fokus talouden kehittämisessä, paras ratkaisu on selkeä ja läpinäkyvä kohtuullisilla tasaprosenteilla toimiva verojärjestelmä.
= = =
Tässä oma esitykseni:
1. Osingoista 40 % on verotettavaa tuloa riippumatta osinkojen lähteestä.
2. Yritys ei maksa tuloveroa osingoista.
Ehkä, mutta pulikoinnin vastakohta on kyllä tässä tapauksessa uppoaminen.
Yrittäjätoimintaan sisältyy (yleensä) yrittäjäriski, mutta ’rehellinen’ yrittäjä vaatii vastikkeetonta tukea parjaamaltaan brezhneviläiseltä yhteiskunnalta. Ilmeisesti käteistä.
Meillä on jo pitkään verotettu perheyrityksiä rankemmin kuin muita. 🙁 Joiltakin tuntuu (tarkoitushakuisesti) unohtuvan perintöveron osuus. 🙁
Järkevä yrittämisen verotus voidaan toteuttaa karkeasti kahdella tavalla:
– eurooppalaisesti niin, että yrityksen vuosittaista tulosta verotetaan vain kertaalleen tai
– amerikkalaisesti niin, että verotus tapahtuu aina sukupolven vaihtuessa.
Suomalainen, kolmas tapa, jossa verotetaan sekä tulosta (vielä moneen kertaan) että sukupolvenvaihdosta, tekee meistä vähitellen tytäryhtiötalouden. Sen jälkeen loputkin talouteen liittyvät päätökset tehdään jossain muualla kuin Suomessa. Sitä kaiketi halutaan?
Itse en pidä amerikan menosta tässä tapauksessa, vaikka se mahdollistaakin rikastumisen useammille. Eurooppalainen verotuskin voidaan toteuttaa monella tavalla ja parhaaksi kaiketi on osoittautunut se, että verotus tapahtuu vasta voittoja kotiutettaessa. On toivottavaa maan kannalta, että veropolitiikkaa ohjaa lopulta jokin muu kuin suunnaton kateus.
Viherinssi:
Eikä niitä verosopimuksia saa muutettua ihan ilmoitusasiana (vaikka kotimainen poliittinen paine olisi millainen). Hyvin todennäköisesti verospimusten toiset osapuolet kieltäytyisivät muutoksista.
Koko sotku johtuu pelkästään Suomeen synnytetystä kummallisesta sekasotkusta, jossa osaa yrityksiä verotetaan 26 ja osaa 44% prosentin osinkoverokannalla.
Jos kaikien yhtiöiden osingoilla olisi sama verokanta (kuten melkein kaikkialla muualla maailmassa on), ei 10% säännöllä syntyisi mitään verorälssejä. Antti Herlin saisi nostettua holdingyhtiöstään koneen osinkotuloa ihan samalla verokannalla, kuin Paavo Piensijoittaja suoraan omistetusta osakkeesta.
Äskeisestä postauksesta unohtui, että eilisissä uutisissa Pörssisäätiön tj kertoi, että 10% ketjuverotussääntö perustuu EU/ETA-lainsäädääntöön (en ehtinyt tarkastaa onko tämä totta, mutta kuulostaa uskottavalta), joten hallitus ei saa sotkuaan siivottua kumoamalla 10% sääntöä Suomen lainsäädännöstä.
yritystoiminnan verotuksessa on koitettava ymmärtää myös yrittäjäriskiä. Varakaskin yritys voi nopeasti köyhtyä esim. pieleen menneen rakennusprojektin takia, jolloin yrityksen pääomat voivat sulaa hetkessä.
Verotuksella on kannustettava yhtiön taseiden vahvistamiseen siten, että tase kestää kohtuulliset pieleenmenot. Samanaikaisesti on pystyttävä pitämään suomen kokonaisverorasitus kilpailukykyisenä ettei kannata muuttaa joko yritystä tai veronsaajaa ruotsiin, viroon tai vaikka englantiin.
Esimerkikisi Ruotsissa asuvan suomalaisen perheyrittäjän vero on 20% vaikka siellä yleinen osinkoverokanta on 30% Eli jos suomessa toimivan yhtiön vero on 20% tulee ruotsissa asuvalle suomalaisen perheyrityksen omistajalle kokonaisverorasitukseksi 40% kun ei perheyrityksen omistajalle kokonaisveroaste olisi 50%. Ko. kevennys tehtiin jotta saatiin omistajia muuttamaan takaisin lontoosta.
Ruotsin tasoa ei saa missään tapauksessa ylittää. Nykyinen verotus on suomessa asuvalle ja ruotsissa asuvalle suomalaisen perheyrityksen omistajalle lähes sama. Jos ei osata määritellä perheyritystä olisi ehkä luettava ruotsin määritelmä harvainyhtiöstä (tyypillisesti perheyhtiöstä) joka on siellä erillisvorosäännön kohteena.
HAllituksen ehdottama nykyinen muutos kannustaisi muuttamaan tai asumaan suomessa!
Suuromistajien holding yhtiöiden verokohtelusta on tehty liian suuri numero. Suuromistaja tarvitsee vain ´kohtuullisen´ määrän rahaa omaan käyttöönsä, loput kannattaa jättää holdingyhtiöön sijoitettavaksi uudelleen. Katsokaapa paljonko ´suuromistaja´ on maksanut veroa osingoistaan ja paljonko hänen holdingyhtiönsä on osinkoja saanut. Hämmästytte kuinka vähän suhteessa ( toki paljon rahassa) siirretään henkilökohtaiseen omaisuuteen. Holding yhtiöiden rahat sijoitetaan uudelleen ja ne jäävät yhteiskuntaan.
Kateus on veroja kehitettäessä vaarallinen tauti. Katsottava kokonaisuutta eikä yksittäisten ihmisten tuloja. Ruotsissa kateus johti varakkaiden maastamuuttoon. Meillä ei siihen olisi varaa.
Voitko täsmentää?
Eli laskettaisiinko osinkotulosta o maksettava vero v kaavalla v=x*0.4*o, jossa x on pääomatuloveroprosentti (0.30 tai 0.32)? Tällöin kai yrityksen tuloksesta t omistajalle lankeava kokonaisvero olisi yhteisövero + osinkovero, eli 20% yhteisöverolla ja 30% pääomatuloverolla saataisiin veroksi 0.2*t+0.3*0.4*(1-0.2)*t=0.296*t.
Kuulostaa kohtuullisen järkevältä, jos tuota tarkoitat. Tästä taitaa tosin seurata, että pienten listaamattomien yritysten verotus kiristyisi. Eikö tämän rinnalle tarvittaisi kuitenkin tuo Osmon ehdottama palkinto esim. 60000 euron vuosittaiseen rajaan asti? Muuten yritystoiminnan kannusteet kyllä katoavat.
Viherinssi taisi sanoa, että yritys ei maksa tuloveroa osingosta – tarkoittanee, että osinko on verotuúksessa vähennyskelpoine. Silloin veroksi tulee 12 %, mikä on aika vähän. Jos yritys maksaisi tuloveron myös siitä voitosta, joka jaetaan osinkoina ulos, tuloveroksi tulisi tuo noin 30 %. Juuri tuota järjestelyä ehdotin.
”On järkevää ja kohtuullista verottaa yritystoiminnassaan onnistuneen yrittäjän tuloja lievemmin kuin samoihin tuloihin yltävää palkansaajaa, koska epäonnistuessaan yrittäjän osa on palkansaajaa huonompi. Jos onnistujan osa on sama kuin palkansaajan ja epäonnistujan huonompi, kannattaa ryhtyä palkansaajaksi. ” (Ode)
Mutta… eikös se onnistuneen osa olisi sama kuin palkansaajan vain jos pääomaverotus olisi 100% palkkatulon ylittävästä osasta? Kyllähän yrittäjällä on aina mahdollisuus onnistuessaan päästä ihan erilaisiin tuloihin kuin palkansaajalla, riippumatta veroprosenteista.
En nyt sinänsä vastusta yrittäjyyteen kannustamista, mutta kyllä sitäkin voi tehdä liikaa. Isossa ylikansallisessa yhtiössä yksi kykenevä ihminen voi nostaa tuhannen muun tuottavuutta tai erikoistua tekemään juuri sitä, missä on parhaimmillaan. Yrittäjä saa olla tyytyväinen, jos firmassa on kymmenenkin työntekijää, joiden tuotokseen vaikuttaa ja jos yrittäjä ei halua luottaa sokkona muihin, alkaa häneltä kyllä valua aikaa kaikenmaailman sivupoluille, kuten rekrytointiin, markkinointiin, juridiikkaan jne.
Näköjään kirjoitin pekistä osingoista, mikä on helppo tulkita tarkoitukseni vastaisesti. Tarkoitin nimenomaan yrityksen toisesta yrityksestä saamaa osinkoa. Maksetusta osingosta pitää toki maksaa tuloverot. NukkuMatti siis tulkitsi minut oikein.
Tässä olisi siis se etu, että yrityksillä ei olisi lainkaan pääomatuloveroa, jolloin omistuksensa saisi ketjuttaa kyllä holdingyhtiön kautta, mutta mitään ihmeellistä veroetua siitä ei saisi.
Holdingyhtiöihin ei pidä verotuksella kannustaa, mutta ei niitä kannata verotuksella kaataakaan. Holdingyhtiöillä on aika suuri potentiaali muuttua bisnisenkeleiksi tai muuten talouden katalyyteiksi. Niissä on rahaa siihen, ja niitä pyörittävät tyypillisesti varsin yritteliäät yksilöt. Lisäksi perheyritykset voivat käyttää holdingyhtiöitä päätöksenteon selkiyttämiseen.
Mutta jos nyt tulkitsen Oden ylläolevaa lausuntoa oikein, niin erona kehysriiheen on pörssiosakkeiden ei-suuromistajien verotus ja verotettavan tulon osuus (25 % -> 40 %).
Jotenkin tuntuisi, että tuosta suunnasta löytyisi poliittisestikin hyväksyttävissä oleva ratkaisu. Kokoomukselle se kelpaisi pitkin hampain (koska yrittäjillä verorasitus osin kasvaisi), mutta vaihtoehdot voivat olla huonompia. Vasemmistolle se kelpaa, koska veroprosentti nousee selvästi. Kaikki ottavat sitten mielellään kunnian piensijoittajan olon parantamisesta.
Tällä hetkellä yrittäjä saa tietyillä reunaehdoilla (riittävän suuri pääoma) ottaa osinkoja 24,5 %:n kokonaisverotuksella. Ehdotukseni nostaisi tuota 5 %-yksikköä, mikä lisäisi osalla yrityksistä verorasitusta. Toisaalta pääomavaatimusten poistaminen poistaisi sitä verorasitusta nimenomaan yrityksen alkuvaiheessa, kun pääomaa ei ole ehtinyt kertyä.
Muutos olisi lopulta pienehkö ja koskisi varsin rajattua joukkoa yrittäjiä. Vähän aikaa sitten tehty yksinkertaisesti verotetun osingon rajan pudottaminen 90 000 eurosta 60 000 euroon oli paljon suurempi muutos.
Kultaan sijoittaminen on yksinkertaista ja tuotot ja tappiot sekä verot ovat kaikille samat.
Elikkä takaisin kultakantaan! noin niin kuin kuvainnollisesti.
Mihin muuhun kuin veronkiertoon tavitaan sen miljoona eri sijoitusmahdollisuutta.
Ehdotus on kelvoton, koska vero on aivan liian korkea verrattuna kilpailijoihin. Osmo, hiukan realistisempia ehdotuksia kiitos. 😉
Kolmenkymmenen prosentin pääomatulon kokonaisverotus ei ole mitenkään korkea kansainvälisessä vertailussa.
Koko verotus voisi yksinkertaistua ajattelemalla kaikkia myös ulkolaisia samalla tavalla.
tämä tarkoittaisi sitä että verotus tapahtuisi lähdeverotyypisesti, yritys pidättäisi osingosta menevän veron kuten ulkomaille menevästä verosta tai palkkatulosta. Jotta ´verovapaita osinkoja´ ei syntyisi täytyisi ko lähdevero kirjata saajan verokirjaan kuten palkka poliittisista syistä.
kyseessä olisi omistajan kannalta viron malli, mutta yhtiön kannalta suomen malli. Loppujenlopuksi kyse on siitä halutaanko voittoa verottaa heti vai vasta sitten kun se jaetaan ulos.
tämä varmaankin oli pöydällä päätöstä tehtäessä mutta toisin päätettiin.
Nyt olisi tärkeää nopeasti saada asia pois pöydältä jotta yritykset voisivat tehdä työtään ilman reunaehtojen miettimstä.
Itse en pidä perintöverotusta mitenkään suurena ongelmana. Kyllä yhteisöveron lasku on aina tehokkaampaa kuin perintöverotuksen laskeminen.
En ymmärrä miksi pörssiosakkeiden tai asunnon perijöitä pitäisi kupata enemmän kuin listaamattoman yrityksen osakkeiden perijöitä.
Kymmenes käsky: “Älä tavoittele lähimmäisesi puolisoa, työntekijöitä, karjaa äläkä mitään, mikä hänelle kuuluu.”
Mitä se on: ”Kovalla riskinotolla kasaan saatua omaisuutta pitää verottaa oikeudenmukaisesti (= kevyesti)”.
Tämä on väärin: ”Suomessa saa vaurastua vain lottoamalla tai ajamalla lujaa autolla.”
Suomalainen sananlasku: Mitä isot edellä (= suuryhtiöt investoivat ja työllistävät pääasiassa ulkomailla), sitä pienet perässä (= PK-yritykset ovat jo aloittaneet ulosliputuksen).
Ja sitten vielä: ”Kateus vie kalatkin vedestä.”
Seppo Korppoo
Yrittäjä, jonka mielestä Suomen ankkalammikossa ei kohta kannata kalastaa ollenkaan
Ode:
Ei ehkä nimellisenä, mutta jos katsotaan mukaan kaikki lievennykset (osinkojen alempi verokanta, pitkään omistettujen osakkeiden myyntivoiton alempi kanta) Suomen pääomaverotus on erittäin kireää.
Esimerkiksi Yhdysvalloissa on osinkojen ja ”long term capital gains (=yli vuoden omistettu)” verokannat ovat useimmille tavallisille veronmaksajille (ylintä tuloluokkaa lukuunottamatta) 15%.
Ok. Tuo ehdotuksesi voisi oikeastaan ollakin aika hyvä. Kuulostaa pitkälti samalta kuin Osmon ehdotus, mutta huomioisi myös pörssiyhtiöiden pienomistajat ja poistaisi eron listaamattoman ja listatun yhtiön verotuksen välillä.
Vähävaraisten yritysten omistajat voisivat kai edelleen käytännössä nostaa osan osingoista ansiotulona, jolloin saavat kokonaisveroasteen alle tuon ehdottamasi 29,6%, mikä olisi tietysti reilua. Eli siinäkin suhteessa tämä olisi ilmeisesti parempi kuin hallituksen suunnitelma, josta Pauli Vahtera on löytänyt lisää vähälle uutisoinnille jääneitä ongelmia:
http://blogit.iltalehti.fi/pauli-vahtera/
Palkinto yrittäjäriskistä ja yrityksen menestymisestä tulisi siis mallissasi lopulta siten, että isoissakaan osingoissa kokonaisveroaste ei lopulta nouse yli pääomatuloveroprosentin. Varakkaiden listattujen ja listaamattomien yritysten kannalta malli on edelleen edullinen, jos pääomavaatimus (max 8% nettovarallisuudesta) alhaisesti verotettujen osinkojen määrälle poistuu. Kuitenkaan niin edullinen tämä malli ei ole varakkaiden yritysten omistajille kuin hallituksen omituiset suunnitelmat.
Kuulostaa siis ihan hyvältä. Vielä kun tähän Viherinssin malliin yhdistettäisiin aukoton pörssiyhtiöiden osinkojen verotus siten, että myös säätiöt ja ulkomaiset omistajat maksaisivat saman veron kuin suomalainen piensijoittaja yksityishenkilönä (Rothoviuksen malli: http://www.kauppalehti.fi/etusivu/osakesaastajien+rothoviukselta+radikaali+veroehdotus/201304392507?sort=true).
Osmo ja Viherinssi,
Todella varakkaiden yritysten kohdalla ehdottamissanne malleissa on kuitenkin iso ero, joka johtuu siitä, että Osmon mallissa on mukana pääomavaatimus eli vaatimus siitä, että pääomatuloveroprosentilla verotettua osinkoa saa jakaa enintään 4% (tai kutakuinkin markkinakoron verran) yrityksen varallisuudesta. Sikäli kuin ymmärsin niin Viherinssi ehdottaisi tämän poistamista kokonaan, mikä ei mielestäni ole hyvä asia.
Mielestäni Osmon malli on parempi, mutta sen voi toteuttaa toki suurin piirtein käyttäen tuota Viherinssin ajatusta siitä, että kaikista yhteisöveron alaisen tulon osingoista 40% on pääomaveroprosentilla verotettavaa pääomatuloa. Tähän pitää kuitenkin lisätä tuo vaatimus, että osinkoja saa jakaa vuosittain vain ns. normaalituoton verran nettovarallisuudesta, jotta voidaan estää vuosikymmeniä tai vuosisatoja kerätyn varallisuuden nopea tyhjentäminen liian edullisesti varakkaimmista yhtiöistä.
Tarkoitin toki, että edullisesti (eli pääomatuloveroprosentilla tai sitä vähäisemmin) verotettuja osinkoja saisi jakaa enintää tietyn verran. Enemmänkin voisi tietysti jakaa, mutta niissä kokonaisveroaste (aiemmin peritty yhteisövero + osinkovero jaettaessa) nousisi yli pääomatuloveroasteen (30% tai 32%) lähemmäksi vastaavien ansiotulojen veroasteita kuten nykyäänkin.
Sipilän ehdotus ei auta muuten kuin yksityisinä henkilöinä pääomasijoituksia tekevien bisnesenkeleiden kohdalla. Holding-yhtiö saa jo vähentää tappiot voitosta ja edellisten vuosien tappiot jäävät seuraavien vuosien aikana vähennettäväksi.
Osakesäästäjien Rothroviuksella on radikaali ehdotus osinkoveroksi. Ehdotuksen perustelut on syytä lukea, vaikkei ehdotusta kannattaisikaan:
Pääomavaatimuksen poistaminen ei itse asiassa vaikuttaisi käytännössä sitä eikä tätä varakkaimpien firmojen suurten omistajien osalta. Jos osinkotuloa tulee kymmenen miljoonaa vuodessa, yksityishenkilö voi ihan hyvin jättää sen holdingyhtiöönsä ja ottaa sieltä vain muutaman satatuhatta henkilökohtaiseen kulutukseensa. Aivan sama, onko raja 2 %, 4 %, 8 % vai 100 %.
Pääomavaatimuksella on eniten merkitystä hyvin tuottaville yrityksille, joiden oma pääoma ei ole kovin suuri, ja jonka ei tarvitse olla kovin suuri. Uudehkoilla yrityksillä (joissa yleensä riskikin on suuri) puhutaan tästä tilanteesta, samoin sellaisilla aloilla, joilla tuotantoinvestointien ja varastojen arvo on pieni verrattuna liiketoimintaan (=palvelut, luovat alat). Joten jos tarkoituksena oli kannustaa näiden pk-sektorin kasvavien yritysten yrittäjiä, pääomavaatimus osuu heidän henkilökohtaiseen kukkaroonsa eniten.
Euromääräisissä rajoissa taas on se kirous, että ne luovat yritykselle paineita maksaa aina maksimimäärä, jos vain mahdollista. On verotuksellisesti aivan eri asia maksaa tänä vuonna 60 000 euroa ja ensi vuonna 60 000 euroa kuin jättää epävarman ajan vuoksi tänä vuonna maksamatta ja maksaa 120 000 euroa ensi vuonna.
Isommista ja varakkaammista yhtiöistä omistajat harvemmin kuppaavat vuosisatoja kerättyä omaisuutta pois kovin nopeasti, koska siihen ei ole tarvetta (poislukien perintöverot joissain tilanteissa). Rahaa on omassa taskussa muutenkin riittävästi, eikä sitä siellä tarvitse olla kuin henkilökohtaiseen kulutukseen. Siinä vaiheessa yhtiön arvo ja jatkuvuus ovat tärkeämpiä asioita kuin oma kukkaro.
Lisäksi isommilla rahasummilla erilainen verosuunnittelu onnistuu kohtuullisen helposti nykymaailmassa. Toki siitä rahasta pitää maksaa verot Suomen valtiolle, jos se otetaan Suomessa yksityiseen käyttöön. Mutta jos tähän ei ole tarvetta (kuten varakkaimpien kohdalla käy), niin eipä siitä sitten makseta Suomeen mitään.
Valitettavasti käytännön vaihtoehdot isojen osinkojen kohdalla ovat sellaisia, että niistä voi ottaa pienen siivun tai jättää ottamatta ison siivun.
”Nykyisinhän kansainväliset suuryritykset maksavat voitoistaan veroja keskimäärin vain 5%.”
(Satu Hassi, http://www.satuhassi.net/2013/kypros-ja-veroparatiisit-2/ )
Voidaanko Suomessa toimivien suuryritysten veronkierrolle tehdä mitään, vai odotellaanko että EU ehkä joskus puuttuu asiaan?
Ehdotuksia siitä, miten suoraan suomalaisten (verotettujen) mainosmedioiden kilpailijat, Facebook ja Google, pistetään maksamaan veroa Suomeen?
Matti Haavikko:
Suuryritysten kohdalla kyse on lähes poikkeuksesta (laillisesta) verosuunnittelusta (aniharvoin rikoksesta, eli veronkierrosta).
Siihen yksittäisen valtion (tai edes EU:n) on äärimmäisen vaikeaa puuttua.
Ainoa toimiva keino olisi laaja kansainvälinen yhteistyö, mutta moisen kehittyminen näyttää hyvin epätodennäköiseltä.
Kansainvälisesti vertaillen suomalaisten suuryritysten verosuunnittelu ei ole läheskään yhtä agressiivista kuin vaikkapa Googlen, Microsoftin tai Applen.
Pitkästäaikaa ja yllättäen Kepun ehdotus siitä, että pieni määrä pörssiyhtiöistä saatavia osinkotuloja olisi luonnolliselle henkilölle veropvapaita on aivan toivottava. (Joo, joo, lisää epätasa-arvoa ja suosii rikkaita…)
Perusidea 20%,n yritysverokannasta on oikein hyvä. Iso käsi! Vähentää monia ongelmia tuplaverotuksessa. Vasemmistoliito ei oikein ymmärrä, että yritysei pysty maksamaan osinkoa, ellei se tuota jotain tulosta ja vapaata omaa pääomaa.
Yritystukien vähentämisessä taas kummallista on jättää rakenteita säilytträvät tuet ja poistaa tekesin kehitysriskiä pienentäviä rahoitusvälineitä.
Jokainen yrityskauppa kannattaa tehdä velkarahoituksella, jonka korot ovat verotuksessa vähennyskelpoiset kokonaan. Tällöin yrityskappoja kannattaa tehdä ja käyttää velkavipua, vaikka lisäarvoa ei synnykään. Fortumin kannattaa myydä keskijänniteverkkonsa toiselle omistajalle, vaikka yhtään enempää verkko ei absoluuttista rahaa tuottaisikaan – edut vivusta ovat vain suuret.
Soininvaara yritti vähän kovistella Kataista kyselytunnilla, huomasin. Katainen ei tainnut oikein tykätä. Vastaus ei kestänty ihan minuuttia vaan pari sekunttia.
Jos viitsisit vähän opiskella taustoja, niin ymmärtäisit miksi. Siinä mielessä olet oikeassa, että pääomaverotuksemme on kokonaisuudessaan täysin kestämättömässä tilassa.
Media on keskittynyt vertaamaan pääomaverotuksen eriarvoisuutta Suomessa, kun oleellisempaa on ymmärtää asemamme Euroopassa. Emme voi pitkään jatkaa nykyisellä tasolla. Tai voimme kyllä, mutta pääomat ja sitä myöten työpaikat karkaavat muualle Eurooppaan.
Se lienee tarkoitus niillä, joiden agendan ainoa voima on sammumaton kateellisuus. Viimeinen sammuttaa valot!
Minun mielestäni tämän hetken yritysverotuksen selvästi suurin ongelma on, että niitä maksavat vain ne, joilla ei ole osaamista tai varaa maksaa verojuristille. Suurten kansainvälisten yritysten veroprosentti on pieni yksinumeroinen luku, kun täällä keskustellaan vakavalla naamalla siitä onko oikea ja kohtuullinen veroprosentti suomalaiselle yritykselle 20, 30 vai 40.
Ja kukaan ei tunnu edes olevan huolissaan tällaisesta kilpailun vääristämisestä!
Tapanani ei ole esittää ajatuksia näin pienellä pohdiskelulla, mutta mitä tapahtuisi jos luovuttaisiin yhteisöverosta kokonaan, mutta sen sijaan ”laajennettaisiin” arvonlisävero koskemaan kaikkien (osake)yhtiöiden kaikkia rahavirtoja (omia tai vieraita pääomia lukuunottamatta)?
Siis jos yritys saa rahaa sisään, on se sitten myyntituloja tai toisen yhtiön osinkoja tai vaikka lainan korkoa, joutuu se maksamaan ”arvonlisäveron” tuosta. Mutta se samanaikaisesti voisi vähentää ne ”arvonlisäverot” mitä sen ulosmaksamista kassavirroista joudutaan maksamaan. Lisäksi erityisesti pitäisi asettaa palkan sivukulut tuon ”arvonlisäveron” tasalle, ja nuo voisi vähentää ”arvonlisäverosta”.
Ainakin näin pikaisesti ajateltuna tuo olisi neutraali sen suhteen missä kohtaa omistusketjua voitto tuloutetaan, enkä keksi miten suuryritysten verojuristit tuon pääsisivät periaatteessa kiertämään. (käytännössä toki lähes varmasti tuollaiseenkin malliin verojuristin mentäviä porsaanreikiä rakennettaisiin)
Toki tässä mallissa voittoa tekevät yritykset voittavat nykytilanteeseen verrattuna, mutta en nyt äkkkiä keksi miksi yrityksiä pitäisi erityisesti palkita siitä että ne eivät tee (verottajan mielestä) voittoa. Ja jos tämä pienentää verotuloja kun yhteisövero lopetetaan, korotetaan tämän ”arvonlisäveron” verokantaa.
Onko? Oletko ihan varma, että noin korkea verokanta on mitenkään kilpailukykyinen?? Täällä heitetään prosentteja sinne ja tänne ilman mitään ymmärrystä kokonaisuudesta. Kokonaisuus ei ole Suomen rajojen sisällä.
Kalle on siinä oikeassa, että emme voi jatkaa nykyistä menoa. Valojen sammuttaminen olisi hyvä alku.
Pääministerille voisi lähettää sellaiset terveiset, että kyllä sen tuotteen tai työn myymiseen tarvitaan sitä kysyntää. Siis markkinataloudessa, ei ehkä jos antaa kaverin firman kupata julkista kassaa. Hassua sinänsä, että nytkin joidenkin tuotteilla on kysyntää ja kasvua, mutta toiset itkevät verotusta ja välttelevät peiliä. Käykö siis skeida kaupaksi paremmin, jos verotusta lasketaan? Epäilen.
Itse ihmettelen tätä lahjan antoa eräille suvuille, jotka ovat maksaneet eräiden poliittista toimintaa vuosikaudet ja nostaneet miljoonia yritystukia, ja kierrättäneet harjoittelijoita itselle ilmaisena työvoimana. Mitä kasvua tapahtuu, jos annetaan enemmän verotonta sellaisille, joilla on jo tarpeeksi laajenemiseen? Ei mitään, ja koska kotimaan markkinat ovat pienet, eikä kysyntä kasva nopeasti, niin heidän laajeneminen on vain muilta pois. Tämä siis tietyillä aloilla. Eivät tarvitsisi enää palkintoa markkinoiden viemisestä suhmuroimalla poliitikkojen kanssa.
Mahtavaa vielä sekin, että lakimiehet suunnittelivat omalle possulleen rakosen, josta voi repiä rahaa ohi verottajan. Kannattaako tällaisia valtion todellakin kouluttaa?
Meidän ”oma poika” Bengt Holmström MIT:ssä on käytännössä koko uransa tutkinut perheyrityksiä ja perheyritykset ovat mielenkiintoinen poikkeus yrityskentässä joka haastaa ainakin osittain koko kansantaloustieteen teorian. Perheyritykset ensinnäkin pärjää jonkin verran paremmin kuin normaalit yritykset. Perheyritykset OVAT selkeästi ”kotiseudullisiia” ja monesti niiden identiteetti kumpuaa jostain maantieteellisestä sijainnista. Perheyritykset eivät lisäksi ole aina edes kovin pieniä, tjeu Ahlström, Wihuri jne.
Eli joo, perusteet perheyritysten suosimiseen valtion kannalta on ainakin teoriassa olemassa, mutta on sitten eri asia muuttuuko normaaleja yrityksiä ”perheyrityksiksi” jos niitä aletaan suosia.
Sillä ei ole mitään merkitystä, mikä kansainvälisen yrityksen veroprosentti Suomessa on. Jos ylimääräistä rahaa kertyy, se lähetetään verottomana konserniavustuksena ihan mihin halutaan.
Esimerkki: Mehiläinen, vero 400.000 euroa, Suomen johtajan bonus 5.000.000 euroa (suunnilleen).
Ja huolissaan ollaan, mutta mitäs teet?
Oden osinkoverouudistuksen kakkospykälä on erittäin kiinnostava. Siis ajatus siitä, että yrityksen tuottama arvonlisäys olisi verohelpotuksen perustana eikä yrityksen nettovarallisuus. Olen itse yrittäjänä pohtinut tällaista mahdollisuutta jo vuosia mutten ole missään törmännyt siihen tätä ennen. Jos todella tahdotaan saada yritykset työllistämään ihmisiä, tämä olisi siihen aivan äärettömän paljon tehokkaampi tapa kuin nettovarallisuuteen perustuva ”kannustaminen”.
Arvonlisäykseen perustuvaa verotusta voi optimoida palveluiden ostojen avulla, esim.
ostamalla aliurakointia.
Kyllä ihmisillä, jotka pystyvät työllistämään tosia, pitää olla mahdollisuus vaurastua. Näin menestystä luodaan. Rajana pitää olla tietenkin, että työntekijöillä on mahdollisuus hyvään elämään.
Jos vain sijoittamalla johonkin rikastuu. Meidän peli on pelattu. Luulisin, että maailmankin käy näin.
On, tietysti, päivänselvää että kansainvälisten ja kaikkien yritysten veronkierto saataisiin kuriin jos oikeasti haluttaisiin. Tarvittavat lainsäädänölliset liikkeet olisivat vaan sellaisia että Brysselissä voisi hävettää. Ja sehän ei käy.
Yritysverotukseen yksinkertainen malli olisi palkkatuloverotuksen sovellus kannustuskorjauksella: Kaikkea yritystoiminnasta tai bisnesenkeli toiminnasta saatua voittoa verotettaissin kevyesti esim. n. 100k€/vuosi saakka. (8k€/kk ON kannuste) Ylimenevää osaa kuten palkkatuloja. Epäoikeudenmukaisuus = kohtuuttomuus, ei kannustuksen tarvitse olla miljoonia.
Juuri näin, mutta suomalaiselle pk-yritykselle sillä on väliä. Tämän vuoksi aloin ensin ajattelemaan, että verotetaan kaikkia yrityksestä ulospäin meneviä kassavirtoja samalla tavalla, riippumatta siitä onko kyseessä konserniavustus, osino vai vaikka palkka. Tässä vaiheessa ongelmaksi(?) jää, että yrityksen sisään jätetystä voitosta ei makseta veroa. Joten ajattelin, että maksetaan se sama vero myös niistä kassavirroista, mitä ei makseta ulos. Tässä vaiheessa totesin, että minulla on käsissäni jotain, joka muistuttaa kovin paljon arvonlisäveroa. Todettakoon, että ainakin arvopaperi- ja kiinteistökauppa vaatii vähän pohdintaa tässä mallissa.
Tuon esityksen ongelmakohtana ovat ainakin kansainvälisen verotuksen ongelmat. Yritysten saamista osinkotuloista merkittävä osa tulee ulkomailta. Ja vielä isompi osa tulee, jos sitä kautta voi säästää veroja. Siksi pelkkä kotimainen katsantokanta ei riitä. Sekä siitä, jos ulkomailta tulevat osingot olisivat yrityksille verovapaita että jos ne eivät sitä olisi, voisi seurata monenlaisia ongelmia. Jokainen verotukseen luotava vähennysmalli on sellainen, joka on potentiaalinen veronkierron kohde. Yhdestä maasta kannattaa jakaa osinkoa, toisesta vastaanottaa, yhdessä kirjauttaa tappioita, toisessa voittoa jne. Palkkaamalla muutaman huippuverosuunnittelijan voi eri maiden verotusten porsaanreikiä yhtä aikaa hyödyntämällä säästää paljon. Siksi tällaiset mallit ovat haastavia.
Arvonlisäykseen pohjaavan verotuksen ongelma on siinä, että arvonlisäys pohjautuu myytyjen ja maksettujen arvojen summien eroon. Mitään todellista olennaista lisää ei välissä tarvitse syntyä, jotta arvonlisäystä voisi tapahta. Eli jos esim. ostan intiassa tuotettuja tuotteita ja palveluita alihankintana kulut huomioiden 100 000 eurolla, ja myyn ne edelleen vaikka etelä-amerikkaan juuri tällaista tuotepakettia tarvitsevalle 500 000 eurolla, on syntynyt 400 000 euroa arvonlisää. Loppuasiakas maksaa tästä arvonlisäveroa ostajamaan verokannan mukaan. Mutta jos nämä välissä toimineelle yritykselle syntyneet tulot tulouttaa suomalaiseen verotukseen, tulisiko tässä tapauksessa siis saada alempi yhteisövero, vai mikä on ajatus? Eli siis mitä veroa saisi alemmaksi arvonlisäyksen määrän kautta? (Esimerkki oli tietoisesti valittu sellaiseksi, että työllistävä vaikutus Suomessa on pieni, vaikka arvonlisäys olisikin mukavan kokoinen)
niin
Jos myyt jäätä Grönlannista Saudi-Arabiaan, kyllä siitä syntyy todellinen arvonlisäys.
Jo vain – mutta miksi arvonlisäys olisi verotuksen perusta. Oikeudenmukaista olisi (mielestäni) verottaa vain ja ainoastaan tulosta.
Toisaalta jos ajatellaan valtion tulopohjaa ja hyvinvointivaltion rippeiden säilyttämistä, tarkoituksenmukaista olisi verottaa (hyvin pienellä prosentilla) liikevaihtoa, jolloin verosuunnittelu olisi erittäin vaikeaa.
Kansainvälinen toiminta tuo joka tapauksessa ongelmakohtia.
Yritysten välisessä osinkojen maksussa (saajana yritys) lähtökohta on joka tapauksessa verottomuus, koska lähtökohtaisesti yhteisövero on jo kertaalleen maksettu. Tähän kuitenkin säädetty joitakin poikkeuksia liittyen kansainväliseen toimintaan ja listatun yrityksen listaamattomalle maksamiin osinkoihin.
Ehdotuksessani pointti juuri oli se, että näitä poikkeuksia karsittaisiin. Aina sinne veroparatiisin kokoinen porsaanreikä jää, mutta sen hyödyntämismotivaatio pienenee, jos systeemi on yksinkertainen ja kohtuullinen. Holdingyhtiön käytön ei pitäisi vaikuttaa verotukseen lainkaan.
En siis väitä, että esittämäni malli olisi täydellinen. Väitteeni oli vain se, että se olisi parempi ja tasapuolisempi kuin mikään näistä kummajaiskompromisseista. Tämä viimeinen nyt on jo niin monimutkainen sähläys, ettei siitä oikein viitsi sanoa mitään.
Ehkä. Syntyy (1) tuote, jolla on markkina-arvoa jokin määrä Saudi-Arabiassa, (2) ehkä jonkin verran hävikkiä jään siirtoon liittyen sekä (3) syntyy polttoaine- ja muita kuluja. Arvonlisäystä tapahtuu taloudellisesti, jos myyntihinta ylittää kaikki kulut.
Todellisen arvonlisäyksen arviointi muilla kriteereillä sen sijaan on todella vaikeata tuossa tapauksessa. Siinä joutuu vertaamaan jääpalan arvoa esim. 10 litraan polttoainetta, joka kuljetuksesta on mennyt. Siksi muilla kuin taloudellisilla kriteereillä ei pysty helposti sanomaan, onko ”todellista” arvonlisäystä tapahtunut. Arvonlisäys ei tarkoita välttämättä työllistämisen kannalta mitään. Huomattava arvonlisä voi tarkoittaa käytännössä sitä, että joku on myynyt kiskurihinnalla siihen nähden, mitä on itse vastaavasta asiasta maksanut. Siitä palkitaan jo nyt sitä kautta, että näin voi saada firmaan voittoa.
Eikös tämä arvonlisän alempi verotus toteudu yksinkertaisimmin juuri niin kuin hallitus on nyt tekemässä, eli yhteisöveroa alentamalla? Jos taas tavoitteena on työllistämisestä palkitseminen, silloin voisi verotuksen sitoa työllistämismääriin tai työllisten määrän muutokseen (periaatteella, että jos on työllistänyt lisää, saisi vaikkapa osinkoja nostaa alemmalla verolla, jos olisi vähentänyt työvoimaa, vero nousisi tms.). En siis ymmärtänyt toteamusta arvonlisäyksen osalta:
”Jos on tarkoitus palkita yrittäjää työllistämisestä, eikö häntä pitäisi palkita yrityksessä tapahtuneesta arvonlisäyksestä eikä pääoman sitomisesta yrityksen tilille.”
Työllistäminen kun on aika lailla eri asia kuin arvonlisä. Yksi työntekijäkin voi saada vaikka miljoonia arvonlisää aikaan. Joku meklari voi saada miljoonia arvonlisää aikaan muutamassa minuutissa. Mutta ei se silti välttämättä monia työllistä. Arvonlisää tulee, jos myy kalliimmalla kuin ostaa. Jos työllistämistä halutaan edistää, arvonlisäpohjainen kannuste ei välttämättä ole toimivin. Arvoahan tulee sitä enemmän lisää, mitä vähemmän on työntekijöitä työvoima- ja tilakustannuksineen arvonlisäyksen tiellä… eli arvonlisäyksen maksimoimiseksi kannattaisi vähentää vähiten arvonlisäystä tuottava työvoima, ja siirtää tukitoiminnot yms. firman ulkopuolelle arvonlisäyslukemia heikentämästä…
Onko hallituksessa harkittu Viron veromallin ottamista käyttöön yritys- ja osinkoverotuksessa? Se olisi ensinnäkin yksinkertainen ja toiseksi sillä saataisiin myös ulkomaiset omistajat osallistumaan infrastrukstturin rahoittamiseen tasavertaisesti suomalaisten rinnalla.
Virossahan verotettaan vain yrityksestä ulos maksettavaa tulosta, yrityksen taseeseen jätettävää tulosta ei veroteta ollenkaan. Sitten osingonsaajia ei veroteta osinkotuloista ollenkaan, ainoastaan myyntivoittoja verotetaan. VATTin tutkijan kolumnissa esitettiin epäilyjä tuon yritykseen jätettävän verottamattoman voitto-osuuden vaikutuksesta kansantalouteen. Suomessa voitasiiin Viron mallia muokata siten, että myös tätä voitto-osuutta verotettasiin, mutta pienemmällä verokannalla kuin ulos maksettavvaa voitto-osuutta. Mitan olisi siis vaikka seuraavat prosentit: yhteisövero koko tuloksesta 15 %, ulos maksettavasta tuloksesta lisävero 17 %, osigonsaajia ei verotettaisi. Näin kokonaisveroaste olisi sama kuin muista pääomatuloista, mutta veron tuotto verosaajille olisi hyvä nykyistä laajemman veropohjan ansiosta.
Inhorealistinen vastaus: Siksi, että tuossa tapauksessa suurin osa sijoittajista joutuisi maksamaan paljon enemmän veroa kuin nyt. Tämä tekisi suomalaisista firmoista huonosti houkuttelevia sijoituskohteita, ja esimerkiksi eläkevakuutusfirmat joutuisivat nykyistä syvempään pulaan.
Suurin osa osingoista menee kuitenkin aivan muualle kuin suomalaisille yksityishenkilöille, joiden verotuksesta tässä väännetään.
Äkkiseltään voisi ajatella, että jään kuskaaminen Etelämantereelta Saudi-Arabiaan olisi n. ziljoona kertaa kannattavampaa kuin Grönlannista.
Mitähän jos VM:n verosimulaattori Kessuun pyöräytettäisiin, että ALV alaraja nostettaisiin 8500 eurosta EU:n keskiarvon tasolle eli 20 000 euroon.
Miljardiluokan yhteisöveron alennus ei tuo muuta kuin voittojen kotiuttammista. ALV-alarajan nosto poistaisi harmaata taloutta ja veron kiertoa, lisäisi yritteliäisyyttä ja työllisyyttä ja kasvattaisi bruttokansantuoteetta.