Kategoria: Oden vaaliohjelma

Tämä on osa eduskun­tavaalio­hjel­maani, jota kehitetään inter­ak­ti­ivis­es­ti koti­sivuil­lani.

====

Suomes­sa laki suh­tau­tuu ankarasti huumei­den käyt­töön. Sen seu­rauk­se­na huumei­ta yhteen­las­ket­tuna käytetään Suomes­sa selvästi vähem­män kuin useim­mis­sa muis­sa Euroopan mais­sa, mut­ta huumeista aiheutu­vat ongel­mat – esimerkik­si huumekuolemat – ovat yhtä yleisiä tai yleisem­piä kuin mais­sa, jois­sa huumei­ta käytetään enem­män. Teem­mekö jotain väärin? Ankara huume­poli­ti­ik­ka näyt­tääkin tähtäävän enem­män yleisen mielip­i­teen miel­lyt­tämiseen kuin huume­on­gel­man lieven­tämiseen. Jat­ka lukemista “Huume­poli­ti­ik­ka tulee uudistaa”

Tämä on osa eduskun­tavaalio­hjel­maani, jota kehitetään inter­ak­ti­ivis­es­ti koti­sivuil­lani.

===

Yleiseen asevelvol­lisu­u­teen liit­tyy Suomes­sa suuria tun­tei­ta ja per­in­teitä. Kuitenkin suureen mies­vahvu­u­teen perus­tu­va huonos­ti varustet­tu armei­ja kuu­luu men­neisyy­teen. Yleistä asevelvol­lisu­ut­ta ylläpitäviä mai­ta on maail­mas­sa aika vähän. Ymmärtääk­seni myös ken­raalit halu­aisi­vat pienen­tää reserviä ja varus­taa sen vas­taavasti parem­min. Jat­ka lukemista “Valikoivaan asevelvollisuuteen”

Tämä on osa eduskun­tavaalio­hjel­maani, jota kehitetään inter­ak­ti­ivis­es­ti koti­sivuil­lani.

=====

Kun­nat muo­dosta­vat Suomes­sa hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nan yti­men. Se toimii suun­nilleen oikein, jos eri kun­nis­sa on rikkai­ta ja köy­hiä, ter­veitä ja sairai­ta suun­nilleen samas­sa suh­teessa. Näin on kaupunkiseuduil­la, jos tarkastel­laan koko seu­tua, mut­ta tämä ei toteudu muut­to­tap­pioalueil­la eikä kun­tien välil­lä kaupunkiseu­tu­jen sisällä.

Haja-asu­tusaluei­den kun­tien ongel­mat on ratkaistu mit­tavil­la val­tiono­suuk­sil­la – jäl­jelle on jäänyt vain pienen kun­takoon aiheut­ta­ma haavoit­tuvu­us. Kaupunkiseu­tu­jen sisäl­lä käy­dään rajua tais­toa hyvistä veron­mak­sajista ja siitä, miten kalli­it, paljon palvelu­ja käyt­tävät asukkaat saataisi­in hääde­tyik­si naa­purikun­ti­in. Keinona tässä on asun­topoli­ti­ik­ka ja esimerkik­si toimeen­tu­lo­tuki­asi­akkaiden kyykyt­tämi­nen lait­toman pitkissä jonois­sa, asun­not­to­muu­songel­man jät­tämi­nen kylmäveris­es­ti hoita­mat­ta ja lak­isääteis­ten vam­mais­palvelu­jen laimin­lyömi­nen. Jat­ka lukemista “Kaupunkiseuduil­la kun­nat yhteen tai vero­tu­soikeus seutuhallinnolle”

Val­tio tukee kun­tien van­hus­ten­hoitoa varsin suurin sum­min. Esimerkik­si 85 vuot­ta täyt­täneestä asukkaas­ta kun­ta saa yli 20 000 euroa vuodessa val­tiono­su­ut­ta. Tuki perus­tuu vain van­huk­sen ikään, ei hänen kun­toon­sa.  Joku elää ter­veenä satavuo­ti­aak­si, toinen joutuu demen­ti­a­hoitoon 62-vuo­ti­aana vuosikausik­si. Laitoshoitoon joutu­va van­hus mak­saa kun­nalle läh­es yhtä paljon kuin opet­ta­jan palkkaami­nen perusk­oulu­un. Sik­si moni van­hus jää huonolle hoidolle. Jat­ka lukemista “Van­huk­set hoidokeista asiakkaiksi”

Vero­tus­ta suun­niteltaes­sa ei pidä tui­jot­taa vain tulon­jako vaan tulee tarkastel­la myös sen vaiku­tus­ta kulut­ta­jien, yri­tys­ten ja työn­tek­i­jöi­den val­in­toi­hin. Suomen talouden rak­en­teel­lisia ongelmia on huono­tuot­toisen työn syr­jäy­tymi­nen työ­markki­noil­ta.  Huono­tuot­toisel­la työl­lä tarkoi­tan työtä, jos­ta kulut­ta­jan ja/tai työ­nan­ta­jan ei kan­na­ta mak­saa kovin paljon. Tämä ongel­ma vaivaa kaikkia europ­pla­iaisa hyv­in­voin­ti­val­tioi­ta. Sen kor­jaamisek­si on esitet­ty ja 20 vuot­ta sit­ten kaiken vero­tuk­sen – sosi­aal­i­tur­va­mak­sut mukaan luet­tuna – pois­tamista min­imi­palkan tasol­ta (Drese, J. and Mal­in­vaud, E. (1994) “Growth and Employ­ment: the Scope of a Euro­pean Ini­tia­tive”, Euro­pean Eco­nom­ic Review, 38, 3/4, April.) Jat­ka lukemista “Pieni­palkkaisen työn veroki­ilaa ei saa korottaa”

Pyöräi­lyn edis­tämi­nen on lähin­nä kun­tien asia, mut­ta val­ti­ol­ta tarvit­taisi­in muu­tos liiken­nemerkki­ase­tuk­seen niin, että olisi käytössä myös vapaae­htoisen pyörä­tien merk­ki. Itä­val­las­sa se on tehty jalka­käytävän merk­istä, jos­sa on lisäk­ilpenä ”Pyöräi­ly sal­lit­tu”. Jat­ka lukemista “Vapaae­htoinen pyörätie”

Tämä artikke­li on osa henkilöko­htaisen vaalio­hjel­mani laa­timista. Tämä artikke­li kor­vaa samaa aihet­ta käsitelleen artikke­lin ”Tie- ja ratain­vestoin­nit kun­tien vas­tu­ulle”, jos­ta tuli niin osu­vaa kri­ti­ikkiä, että päätin kir­joit­taa sen uudestaan.

—

Helsin­gin seudulle on tulos­sa seu­raavien 25 vuo­den aikana run­saat 400 000 uut­ta asukas­ta. Se tarkoit­taa kah­den Tam­pereen ver­ran uusia asun­to­ja. Kol­mas tam­pereelli­nen tarvi­taan asum­isväljyy­den kasvu­un, tai niin ainakin kaavail­laan. Jat­ka lukemista “Vas­tuu Helsin­gin seudun tie- ja raidein­vestoin­neista seudun kunnille”

Rautatieli­iken­teen oikea hin­noit­telu on ollut pitkään kansan­talousti­eteil­i­jöi­den pään­vai­va. Syynä on se, että rautatieli­ikenne on läh­es aina luon­nolli­nen monop­o­li ja että sen kus­tan­nus­rakenne on han­kala. Pääosa kus­tan­nuk­sista on kiin­teitä – mak­sua siitä, että ratay­hteys on ole­mas­sa ja että juna kul­kee – ja pieni osa muut­tuvia eli mak­sua siitä, että junas­sa on matkus­ta­jia tai näitä on peräti niin paljon, että junaan on liitet­tävä vaunu lisää. Jat­ka lukemista “Rautatei­den kap­a­siteetista mak­si­maa­li­nen hyöty”

Val­tio­varain­valiokun­nan sil­tarumpu­jaos­to (liiken­ne­jaos­to) on eduskun­nan masen­tavin elin. Eri­lais­ten maakun­nal­lis­ten liit­tou­tu­mien avul­la siir­rel­lään tier­a­ho­ja omaan vaalipi­iri­in.  Aika hep­poisin perustein joitakin suuri­akin han­kkei­ta on rahoitet­tu. Vaik­ka raho­ja jaet­taisi­in sivistyneesti ja objek­ti­ivis­es­ti asiantun­te­muk­sen perus­teel­la, jär­jestelmä ei ole hyvä. Yleen­säkään en pidä mankumisorganisaatioista.

Olisi paljon parem­pi siirtää val­tion nyt liiken­nein­fraan käyt­tämät investoin­ti­ra­hat kunnille/maakunnille ilman kor­vamerk­in­tää ja jät­tää infran rahoit­ta­mi­nen kunnalliselle/maakunnalliselle tasolle.  Rahat voitaisi­in jakaa joko asukaslu­vun tai vai­h­toe­htois­es­ti asukaslu­vun ja väestön lisäyk­sen perus­teel­la, sil­lä toki kas­va­va väkimäärä edel­lyt­tää investoin­te­ja. Jat­ka lukemista “Tie ja ratain­vestoin­nit kun­tien vastuulle”

Kun­nan­lääkäri­jär­jestelmän perua vas­tuu ter­vey­den­huol­losta on Suomel­la kun­nil­la. Vaik­ka erikois­sairaan­hoitoa varten on sairaan­hoitopi­ir­it, kun­ta mak­saa tästäkin hoit­o­mak­sut. Kun­ta toimii siis erikois­sairaan­hoi­dos­sa taval­laan kun­ta­lais­ten vaku­u­tusy­htiönä. Suomen kun­nat ovat aivan liian pieniä kan­ta­maan taloudel­lista vas­tu­u­ta niin sat­un­nais­es­ta asi­as­ta kuin ter­vey­den­huolto. Kahdes­ta pien­estä kun­nas­ta toinen selviää ter­vey­den­hoi­dos­ta pienel­lä bud­jetil­la ja sil­lä on silti varaa esimerkik­si kun­nol­liseen ham­mashoitoon, toisel­la paljon isom­pi bud­jet­ti ei riitä oikein mihinkään. Syynä voin olla muu­ta­ma kallis poti­las, joka romut­taa pienen kun­nan bud­jetin per­in­po­h­jais­es­ti. Vai­htelu ei ole vain sat­un­naista, jol­loin se tasoit­tuisi pitkän ajan kulues­sa. Eri­tyis­es­ti syr­jäisil­lä seuduil­la geneet­ti­nen per­imä saat­taa altistaa kall­ishoitoisille perin­nöl­lisille sairauk­sille. Jat­ka lukemista “Ter­vey­den­huolto pois kunnilta”