Tämä artikkeli on osa henkilökohtaisen vaaliohjelmani laatimista. Tämä artikkeli korvaa samaa aihetta käsitelleen artikkelin ”Tie- ja ratainvestoinnit kuntien vastuulle”, josta tuli niin osuvaa kritiikkiä, että päätin kirjoittaa sen uudestaan.
—
Helsingin seudulle on tulossa seuraavien 25 vuoden aikana runsaat 400 000 uutta asukasta. Se tarkoittaa kahden Tampereen verran uusia asuntoja. Kolmas tampereellinen tarvitaan asumisväljyyden kasvuun, tai niin ainakin kaavaillaan.
Seudulla on tukku rata- ja tiehankkeita odottamassa rahoitusta. Nämä ovat kannattavia tai suorastaan välttämättömiä investointeja, joiden lykkääminen on taloudellisesti järjetöntä, mutta valtiolta tulee rahaa tipoittain. Olisi paljon parempi, että valtio vetäytyisi koko asiasta ja siirtäisi seudun kunnille vuosittain vaikkapa 200 miljoonaa euroa tästä korvauksena ja vastuu liikennehankkeiden rahoituksesta siirrettäisiin kunnille itselleen.
Tästä järjestelystä olisi kaksi hyötyä:
1) Investoinnit ajoittuisivat yhdyskuntarakenteen kehityksen kannalta järkevästi. Uutta yhdyskuntaa rakennettaessa väyläinvestointien osuus kokonaiskustannuksista on 5–10 prosenttia. Nyt häntä heiluttaa koiraa, kun jättimäisiä rakennuskohteita joudutaan lykkäämään noiden pikkurahojen takia.
2) Jos kunnat olisivat itse vastuussa kasvavan asutuksen edellyttämistä tie- ja ratahankkeista, ne vähän miettisivät mihin kaavoittavat ja kuinka paljon. Kirkkonummi mankui vuosia rahaa Jorvaksentien leventämiseen, jotta kunnan olisi mahdollista kaavoittaa muutama tuhat omakotitonttia lisää pellolle. Nyt sitä rakennetaan. Jos Kirkkonummi olisi joutunut rahoittamaan tämän itse, niitä omakotitontteja ei ehkä olisi kaavoitettu lainkaan. Helsinki miettisi Östersundomin kaavaa uudestaan, jos Kehä III:n tukkiminen ei olisi kaupungille ilmaista.
Ehdotukseni koskee tässä vaiheessa Helsingin seutua. Tällainen järjestely on jo toteutettu Kainuun maakunnassa. Paljon suuremmat hyödyt siitä on saatavissa Helsingin seudulla.
Poistin aikanaan peruspalveluministerinä kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon investointiavustukset ja siirsin rahat käyttömenojen valtionosuuksiin. Tämä johti suuren investointiaaltoon, kun valtion rahaa ei kannattanut enää odottaa.
Olisi harkinnanvaraista ulottaa sama menettely koskemaan myös niin sanottuja maakunnallisia hankkeita, jollaisena pidän esimerkiksi Kemijärven radan, Vaasan radan ja Hanko-Hyvinkään ‑radan sähköistämistä. Vastuun siirtäminen näiden rahoituksesta kunnille ja/tai maakunnille tervehdyttäisi päätöksentekoa. Jokavuotinen taisto liikennehankkeista eduskunnan liikennejaostossa on eduskuntatyön masentavia piirteitä. Aika heppoisin perustein joitakin suuriakin hankkeita on rahoitettu. Taloudellisen vastuun siirtäminen näistä hankkeista maakunnille itselleen ei vaikeuttaisi maakuntien taloutta, jos valtio siirtää niille vastaavan määrän rahaa. Ne voivat toteuttaa tällä rahalla liikennehankkeita tai käyttää ne muuhun, jos pitävät sitä muuta tarpeellisempana.
Aidosti valtakunnalliset hankkeet pysyisivät edelleen ainakin pääosin valtion vastuulla. Esimerkiksi E18-tie on valtakunnallinen hanke. Kehä III:n kapasiteetin nosto ei kuitenkaan ole valtakunnallinen hanke, koska kapasiteettiongelmia aiheuttava mitoittava liikenne johtuu Helsingin seudun sisäisestä työmatkaliikenteestä.
Oikea tapa rahoittaa uuden asutuksen vaatimat infrainvestoinnit Helsingin seudulla on rakennusmaamaksu, jolla maanomistajat rahoittaisivat ne investoinnit, joita heidän mailleen rakentaminen aiheuttaa. Asumisen hintaa se ei nostaisi, maanomistajan maastaan saamaa hintaa kylläkin laskisi. Muina rahoituskeinoina voisivat tulevaisuudessa olla myös tienkäyttömaksut.
Niinpä:
Vastuu Helsingin seudun tie- ja raide-investoinneista siirretään seudun kunnille. Valtio maksaa tästä vuosittaisen kiinteän korvauksen. Samalla kehitetään lainsäädäntöä siten, että kunnat voivat periä investointien vaatimat rahat rakennusmaamaksuina ja mahdollisesti tienkäyttömaksuina.
Miten esittämässäsi mallissa rahoitetaan nykyisten alueiden joukkoliikenteen rakennemuutokset? Helsingin seudullahan olisi ilmeinen tarve rakentaa esimerkiksi uusia raitioteitä esimerkiksi Raide-Jokerille ja ainakin jatkaa raitiotiet sen tasalle asti. Nämä alueet ovat pitkälti jo rakennettuja.
Turussa olen tutkinut samaa ongelmaa ja pääpointti on siinä, että maankäyttömaksuilla tai rakennusmaamaksuilla voitaisiin kattaa raitiotiet uuden alueen osalta. Sen sijaan olevilla alueilla, joilla olisi kipeä tarve rakentaa raitiotie, maankäyttömaksu ei ole ratkaisu. Esimerkiksi Varissuon asukkailta ei voi periä maankäyttömaksua.
Maankäyttömaksut eivät todennäköisesti riitä jos jollekin alueelle halutaan metro tai maanalainen paikallisjuna.
Ranskassa nk. Versement Transport — työnantajamaksu joukkoliikenteen järjestämisessä ja USA:ssa korvamerkityt arvonlisäverot ovat olleet kaupunkien joukkoliikennehankkeiden keskeinen rahoitusmuoto. Ranskan valtio on pitkälti vetäytynyt kaupunkijoukkoliikenteen rahoituksesta, koska Versement Transport toimii paremmin.
Ja tottahan eduskuntataehdokas taas puhuu. Totta on sekä investointien välttämättömyys, että valtion rahapula.
Totta lienee myös se, että eläkerahojamme sijoitetaan kasvavassa määrin Kreikan, Irlannin yms tarvitsijoiden lainoitukseen tai muuhun tukeen. Kun sitten nämä valittavat korko- ja kuoletuskulujen ylittävän maksukykynsä Hallitus (KEPU, KOKOOMUS, VIHREÄT ja RUOTSALAISET) ovat valmiita ehdottamaan lainojen takaisinmaksujen lykkäämista ja korkojen alentamista. Hyvä peruste on siinä, että muuten saattavat eläkerahastot menettää osan sijoituksistaan. Jos luvatut summat eivät riitä, hallitus on valmis kasvattamaan summia eli Suomen vastuita.
Totta on myöskin se, että Suomea johtavien talousmiesten, poliitikkojen ja muiden mahtajien toimesta hylättiin epärealistisena Soinin ehdotus eläkevarojen sijoittamiseen infraan, esimerkiksi kyseisiin kohteisiin. Sitä ei voi edes harkita. Varmaa on, että kohta joku ehdottaa näiden tarvittavien investointien rahoitukseen bisnesperusteista yksityistä
rahoitusta.Elinkaarimallia. Ja sitä tullaan varmasti pitämään päättävissä piireissä mielenkiintoisena ehkä jopa erinomaisena ehdotuksena.
Voisiko kaikkitietävä kansanedustajaehdokas selittää sen, miksi Soinin ehdotusta ei voi ottaa pöydälle edes harkittavaksi. Onko jossain varattu varmat ja taatut sijoitukset yksityiselle sektorille, kun taas epävarmat sijoitukset (eläkerahat) jätetään yhteisistä varoista katettaviksi? Onko ehdotuksen tekijän nimellä ratkaiseva merkitys?
Itse asiassa vihreissäkin pohdittiin kesällä rautateiden rakentamista elinkaarimallilla eläkeyhtiöiden rahoin. Siitä luovuttiin, koska se ei olisi kannattanut sen paremmin valtiolle kuin eläkeyhtiöillekään. Eläkeyhtiöiden tuotto aatimus on viisi prosentia reaalikorkoa, eli noin seitsemän prosenttia nimelliskorkoa. Soinin ehdotus tarkoittaa kytännössä sitä, että eläkeyhtiöt lainaavat valtiolle rahaaa ja valtio rakentaa raiteita ja teitä. Valtio saa rahaa kahden prosentin nimelliskorolla. Soinin esittämä malli on korkea ajatellen kolme kertaa kalliimpi. Siksi me luovuimme siitä.
Sen sijaan olisi kyllä järkevää lainata rahaa sitä Pohjanmaan rataa varten ja tehdä se kerralla kuntoon.
Joo ja yksi isompi juttu: Tämä ehkä pistäisi myös miettimään että minne korpeen sitä rakennetaan, kun lähempääkin löytyy maata. Näin siksi että ehkä keskimäärin: “yhdyskuntaa rakennettaessa väyläinvestointien osuus kokonaiskustannuksista on 5–10 prosenttia”, mutta kun etäisyydet kasvaa niin noi osuudet kasvaa rajusti. Suuruusluokan hahmottamiseksi: 5 kilometriä ratikkaa maksaa noin 20 miljonaa euroa ja 5 kilometriä ihan normaalia pääkatua ehkä 50 miljoonaa, 25 kilometriä nopeaa junarataa maksaa yli miljardin ja 25 kilometriä motari jotain kaksi miljardia.
Yksityiskohtana, Pisaran tyyppinen hanke on vähän hankala kuntakohtaisesti. Kustannukset on täysin Helsingin alueella, hyödyt radanvarsilla. HSL:n laskutusmallilla tuo muutetaan vuosikorvaukseksi missä maksetaan koko rataverkosta ja kustannukset jaetaan sen mukaan paljonko kunkin kunnan alueelta nousee kyytin kunkin kunnan matkustajia nousee kyytiin, tosin Espoo ja Vantaa ei ole tähän vielä suostunut, mutta tuo on se ainoa järkevä malli eli eiköhän siihen päädytä. Tämän takia pitäisikin tehdä se jako niin että kaupunkiradat eli ne mitä lähijunat ajaa siirretään kunnille ja valtakunnallinen rata ml. sen rakentaminen jää valtiolle.
Laaksonen, ei se pointti ole se että kaikki rahoitettaisiin maanarvon nousulla, se on yksi keino muiden joukossa. Vaan se että liikenneraha tulisi könttänä kaupungille joka sitten käyttää sen miten parhaiten näkee. Esimerkiksi Turussa jos tuo otettaisiin käyttöön niin kaikki olisi samaa väylärahaa, mites nyt?
Ajatuksessa on myös poliittisrealistinen bonus ettei karvalakkilähettiläs joudu työttämäksi. Nyt hän ajaa juuri sitä valtakunnallisesti, jollei peräti globaalisti, elintärkeää kärrypolkuaan. Jatkossa voisi keskittyä siihen kuinka paljon hänen kaupunkinsa ja seutunsa osuus on kokonaisrahoituksesta eikä sörkkiä yksittäisiä paikallishankkeita.
PT:
No mistä luulet olevan kysymys siinä että kokoomuksen Kataja riensi kannattamaan ajatusta? Käytännössä tuo eläkeyhtiöiden osallistuminen menisi nimenomaan niin että on elinkaarirahoitus, ilman ansaintalogiikka ikävästi häiritseviä elinkaarivastuista tietenkin, ja sitten siihen voi sijoittaa eläkeyhtiöt muiden joukossa. Takaisinmaksu tulee valtion budjetista pitkällä sopimuksella, eli sen riski on ihan sama kuin valtionlainan, jonka korko on noin 2% kuten Ode kirjoittaa. Ja tuolle rahalla saa vaikka sen 5% reaalituoton, mikä on kieltämättä ihan kiva 3% riskitön tuotto.
Kyynistä? Liikennerahoituksen seuraaminen aiheuttaa tuollaista asennetta.
Osmo:
Ei se nyt ihan noin yksinkertaista ole. Esimerkiksi Ilmarisen salkusta korkosijoituksia on 41,1%, joiden tuotto 2010 oli 2,0%.
Et voi vertailla eläkeyhtiöiden keskimääräistä tuottovaatimusta (joka on pitkän ajan keskiarvo ja jossa on mukana yli 40% osakkeita ja n. 10% kiinteistöjä) Suomen valtion tällä hetkellä (alhaisten korkojen aikaan) maksamaan korkoon.
Ja ei Suomen valtio uutta pitkäaikaista lainaa saa kahden prosentin korolla. 10 vuoden lainan korko tänään on 3,55%.
Lähteitä:
Ilmarisen sijoitusten tunnusluvut:
http://www.ilmarinen.fi/Production/fi/ilmarinen/04_sijoitukset/02_sijoitusten_tunnusluvut/index.jsp
Suomen valtion sarjaobligaatioiden korot:
http://www.kauppalehti.fi/5/i/porssi/korot/#sarjaobligaatiot
Sijoittaminen Suomeen olisi viisasta. Eivätkö monet sijoutustappiot johdu juuri siitä, että sijoitetaan kaukomaille tuntemattomaan kohteeseen. Varsinkin rahastosijoituksessa rahastoosi voidaan siirtää roskalainoja ilman että tiedätkään. Jos sijoitat vaikka suomalaiseen yritykseen, voit käydä katsomassa, onko se olemassa. Pelkään vähän noita eläkesäätiöiden asiantuntijoita, jos vaikka tavoittelevat tuottoja liian suurella riskillä.
Eläkeyhtiöiden tärkeimmät vakuudet ovat tulevat palkkatulot, jotka siis sijoittuvat Suomeen. Niinpä riskien hajauttamisen takia sijoitusomaisuuden kannattaisi oikeastaan kiertää Suomi kaukaa.
Päätöksen tekoon pitäisi tuoda selvemmin taseajattelu, eli uudishankkeista päätettäessä päätettäisiim myös ylläpidosta ja vanhan infran saneerauksesta. Esim. niin, että lain tasolla määrättäisiin laittamaan tietyllä kertoimella suhteessa uusinvestointeihin määrärahaa vanhojen saneeraukseen. Näin päättäjät joutuisivat tiedostamaan ylläpito- ja elinkaarikustanukset, jotka ovat maallikkopäättäjille täysin käsittämättömiä. Nyt tehdään lepsuja päätöksiä uusien alueiden rakentamisesta uusien veronmaksajien toivossa tiedostamatta, että 30v horisontilla tarvitaan toinen mokoma ylläpitoon ja saneeraukseen, vaikka kiinteistökannan arvo on romahtanut.
Järkevämpää olisi kannustaa porkkanasäkillä purkutonteille rakentavia. Porkkanat voisi kerätä haittaamalla uusien kaavatonttien rakentamista.
Saisiko veronmaksaja jotenkin paremman vastineen maksamilleen veroille jos radat maksetaan valtion budjetin sijaan kuntien budjeteista?
Vai onko idea vaan koettaa rahastaa entistä enemmän asuntojen hinnassa, sillä kaikki nuo kaavoitusmaksut tai rakennusmaamaksut kyllä satavarmasti menevät asuntojen hintaan. Vai luuletko jostain löytyvän sellaisen maanomistajan joka rahoittaisi ne investoinnit alentamalla maan hintaa, kuten väität. Edes Helsingin kaupunki ei sellaista tee, usko pois.
Tietysti kunta voi kaavoittaa tehokkaampia tontteja, ja sitä kautta kompensoida rakennusmaamaksuja, tai miksi niitä nimitetäänkin.
Esim Östersundomin älyttömän kallis joukkoliikenne, siis se metron jatke, voitaisiin kustantaan kokonaan tuplaamalla Helsingin kaupungin omistamilleen mailleen kaavoitettavien tonttien tehokkuus. Siis nyt kaavaillun 50 000 asukkaan sijaan kaavoitettaisiin 100 000 asukkaan alue samalle pinta-alalle
Mitäs jos ehdottaisit tuota Östersundomin metroa tuolla ajattelemallasi rakennusmaamaksulla maksettavaksi.
Ihmetyttää taas blogi-isännän into olla rakentavinaan rautateitä pitkin poikin maakuntia, kun tosipaikan tullen haluaa suojella ratavarsien pellot asuinkäytöltä.
Hetkinen, missä?
KariS kysyy:
Saisi, varsinkin tieinvestoinnessa missä valtionosuudet ovat suuret. Liikennehankkeet esitetään, varsinkin julkisuudessa, usein niin että mitään vaihtoehtoja ei ole. Todellisuudessa vaihtoehtoja on lukemattomia, ja sen minkälaisia väyliä ylipäänsä tarvitaan määrää kaavoitus. Joka on käytännössä kunnan vastuulla. Kun kunta sitten saa 0 — 100% valtionrahoitusta eri vaihtoehtoihin melko mielivaltaisin perustein niin kyllä tuo tuottaa keskimäärin kalliimpia ratkaisuja, eli enemmän rahanmenoa veronmaksajille ja/tai huonompia väyliä. Yleisesti ottaen, on hyvin vaikea nähdä miten se että yksi päättää ja toinen maksaa olisi hyvä asia.
Ksl 3.3.
antti, se Porvoon moottoritien pohjoispuolelle suunnitelu omakotitaloalue on noin 1 — 2,5 kilometrin päässä metroradasta tai paremmin asemista kun se metro myötäilee Uuden Porvoontien linjaa, ja välissä on moottoritie. Tuolla logiikalla Pakilakin on radanvarressa.
tpyyluoma: en nyt ymmärtänyt mitä koetat sanoa. Yleensähän tiehankkeet maksaa valtio ja katujen tekemisen kunnat. Tuo jako on pääsääntöisesti selkeä ja toimiva. Ongelmia tuovat kotiseudulleen vöenväkisin hankkeita junailevat poliitikot
Valtio maksaa radat, poikkeuksena Metro. Ja se poikkeus on hyvä esimerkki siitä, miten rahaa syydetään hukkaan kun osapuolia on useita. Östersundomiin väännetän väenväkisin metroa vaikkei tuleva asukaspohja riitä tekemään siitä kustannustehokasta. Kun kulut saadaan sopivasti pilkottua alueen kuntien ja valtion kesken, niin poliitikot kuin virkamiehetkään eivät vaivaudu edes kunnolla tutkimaan muita vaihtoehtoja. Perustetaan Itämetro Oy ja sille avoin piikki veronmaksajan kukkarolle, siinä se poliitikon vastuu.
Hakamäentie on toinen onneton esimerkki useamman osapuolen hankkeesta. Helsingin kaupunki vauhditti hanketta menemällä kolmanneksen osuudella rahoittamaan tien parannusta. Vauhditus onnistui, toteutus ei. Tie on tukossa molemmista päistään, ja tien läpimenoaika on jopa pidempi kuin ennen remonttia. Kukaan ei ottanut kokonaisvastuuta, perustettiin yhteinen rakennuttajayhtiö, suunnittelu jätettiin toteuttajalle joka ei tietenkän huomioinut tien vaikutuksia liittyvään katuverkkoon. Jopa joukkoliikenne tökkii tuolla pätkällä.
Täällä meilläpäin oltaisiin hyvin iloisia jos olisikin 1–1.5 km kävelymatka metroasemalle. Vähän pidempiä matkoja kuljetaan nyt ihan liityntäliikenteen bussilla.
Karis, Helsingissä ja Pääkaupunkiseudulla valtio maksaa keskimäärin noin 50% motareista (vaihtelee hankekohtaisesti), junaradoista osuus on noin 70% (Kehärata), metrosta 30% (paitsi Vuosaaressa jossa taisi olla jotain 10%), pikaratikkaan (Jokeri) oletetan saatavan sama 30%, ja ihan normaali ratikkaan on tähän saakka saanut 0% paitsi että nyt Laajasalon ratikkaan nyt haluttaisiin se 30%.
Hakamäentie eli Pasilanväylä on ihan hyvä esimerkki. Tukkonen se on joka tapauksessa, ruuhkat ei tienrakentamisella vaan lopu, mutta toimisi vähän paremmin jos olisi tunneli länsipäässä Turunväylälle ja Itäpaässä Lahdenväylällä. Jotta tuossa olisi vaan taloudellisesti mitään järkeä niin pitäisi vastaavasti rakentaa Turunväylän alkuun ja Kustaa Vaasankadun loppuun liikennekäytöstä vapautuvalla maalle. Kaavoituksesta vastaa ja rahat saa Helsingin kaupunki, hankkeen taas maksaa pitkälti (n. 70% jos samalla tavalla kuin Hakamäente) valtio jolla ei ole tuohon rahaa.
Voisi tietenkin myös miettiä että pitäisikö panostaa Pasilan tason poikittaiseen joukkoliikenteesen. Nyt ajetaan busseilla, voisi niitäkin kehittää. Ratikka taas olisi hyvin luonteva Kalasatama — Meilahti välillä, miksei pikaratikkakin jos mennään pidemmälle. Kaupungin vaan pitäisi sitten vaan maksaa tuo käytännössä kokonaan itse, eli kieltämättä kirstunvartijan kannalta moottoritie on houkuttavampi.
antti, 1 — 1,5 km kävelymatka on linnuntietä noin 0,7 — 1 km. Liityntäbussi toki pääsee jostain Taka-Lanbdosta vaikka Tikkurilaan, Mellunmäkeen tai Itäkeskukseen siinä kuin Östersundomiin.
KariS, vielä noin lyhyesti, nimenomaan se että on monta päättäjää ja maksajaa johtaa siihen että se sinun peräänkuuluttamasi kokonaisuus on hukassa.
Se pohjoisen asuntoalue (Östersundom) on aivan kiinni Heliradassa, joka on suunniteltu sinne kansallispuistoon moottoritien ja voimalinja- sekamelskan viereen. Mitenköhän melu vaikuttaa Östersundomin rakentamiseen, Malmin kaikki lentokoneet ja helikopetterit lentää siitä yli matalalla, välillä on kuin Pearl Harbourin hyökkäyksessä.
Onko muuten varmaa että raideliikenne tyydyttää tulevaisuuden ihmistä? Aasikyydilläkin oli enemmän valinnanvaraa. määränpään suhteen.
Mauno
VR on ilmoittanut, ettei se suunnittele Helirataa vuosikymmeniin ja jos suunnittelee, ilmeisesti pohjoisempaa. Totta kai, jos yhteys ilmestyy, kaavoitetaan uudestaan, mutta pelkkää ratavarausta pitkin ei pääse töihin.
Ai VR on sanonut niin, kaavassa se epämääräiselle alueelle tehty varaus kuitenkin on. Viikko sitten jossain lehdessä sitä itärataa taas tuotiin esiin varsin välttämättömänä. Sitäpaitsi lähiliikenteen lisäksi, isot pojat ovat olleet rakentamassa siihen sitä pika pika yhteyttä Pietariin.
Tällaiset ratavaraukset ja muut, lamauttaa kivasti suunnittelua ja metropoli ym rakentamista, tästä on kärsitty Sipoossa Heli-varausten varrella vuosikymmeniä. Tavallinen riistäjä-pienviljelijä joutuu ottamaan kaavat tosissaan, ja aina rajoittavana tekijänä. Virkamiehet ja poliitikot sidoshenkilöineen taasen voivat kurkistaa kaavojen taakse ja ottaa hyödyn irti niistä viivoista.