Tämä on osa eduskuntavaaliohjelmaani, jota kehitetään interaktiivisesti kotisivuillani.
====
Suomessa laki suhtautuu ankarasti huumeiden käyttöön. Sen seurauksena huumeita yhteenlaskettuna käytetään Suomessa selvästi vähemmän kuin useimmissa muissa Euroopan maissa, mutta huumeista aiheutuvat ongelmat – esimerkiksi huumekuolemat – ovat yhtä yleisiä tai yleisempiä kuin maissa, joissa huumeita käytetään enemmän. Teemmekö jotain väärin? Ankara huumepolitiikka näyttääkin tähtäävän enemmän yleisen mielipiteen miellyttämiseen kuin huumeongelman lieventämiseen.
Meidän pitäisi poistaa huumeiden käytön rangaistavuus ja rangaista vain huumeiden myynnistä ja maahantuonnista ja suurten määrien hallussapidosta. Näin menettelevät melkein kaikki Euroopan maat ja näin menettelee myös Suomi kuntosaleissa yleisesti käytettävien dopingaineiden kohdalla. Käyttö ei ole rangaistavaa mutta myyminen on.
Käytön rangaistavuus tekee huumeiden käyttäjästä kauppiaan rikostoverin ja rajaa hänet huumetrokarin kanssa samalla puolelle järjestäytynyttä yhteiskuntaa vastaan. Tämä on melkoinen palvelus huumekauppiaalle, koska hänellä ei ole riskiä siitä, että asiakas ilmiantaisi hänet eikä oikein ole pelkoa edes siitä, että asiakas todistaisi häntä vastaan oikeudessa. Kun huumeiden käyttäjä on jo rikollinen, hänet on helppo värvätä myyjäksi.
Rangaistuksen pelko estää myös huumeriippuvaista hakeutumaan ajoissa hoitoon. Näistä syistä melkein kaikki Euroopan maat ovat päätyneet siihen, ettei käyttö ole rangaistavaa vaan myynti.
Meillä laki ei tee eroa mietoihin ja vahvoihin huumeisiin, vaan huumekauppiaan rikos on yhtä paha myy hän kannabista tai heroiinia. Muualla tämä ero on tehty, jotta kannabiksesta ei tulisi heroiinikauppiaiden sisäänheittotuote. Koska kannabis ei aiheuta ainakaan vahvaa riippuvuutta, huumekauppias pyrkii myymään kannabiksen ohessa jotain koukuttavampaa. Meillä tulisi tehdä rangaistavuudessa selvä ero mietojen ja vahvojen huumeiden välillä niin kuin muutkin maat ovat tehneet.
Korvaushoitoja on annettava nykyistä selvästi vapaammin. Riippuvuuden kehittänyt asiakas on kultakaivos huumekauppiaalle ja painajainen niille mummoille, joilta huumerahat ryöstetään ja niille vinttikomeroiden omistajille, joiden komerot tyhjennetään huumerahojen hankkimiseksi. On suoranainen lahja huumekauppiaille jättää nämä hoidotta. Vapaamielinen linja opiaattikorvaushoidoissa on yhteiskunnalle kannattavaa, vaikka yksilön kannalta voisi perustella sitä, että lääkkeetöntä hoitoa tulisi priorisoida. Korvaushoitolääkkeitä on katukaupassa ja niitä käytetään huumeenomaisesti, mutta nämä eivät ole peräisin yhteiskunnan tarjoamasta korvaushoidosta.
Päihteenä kannabis on vaarattomampaa kuin alkoholi, mutta en silti (enää) kannata kannabiksen vapauttamista. Emme pysty vaihtamaan alkoholia kannabikseen. Molempien haitat ovat yhteenlaskettuna suuremmat kuin pelkän alkoholin haitat. On kuitenkin varauduttava siihen, että muut maat vapauttavat kannabiksen käytön joko kokonaan tai tosiasiallisesti. Silloin meillä ei ole muuta realistista vaihtoehtoa kuin seurata perässä.
Niinpä:
- Huumeiden käytön rangaistavuus tulee poistaa kuten useimmat Euroopan maat ovat tehneet ja kohdistaa rangaistavuus myyntiin, maahantuontiin ja suurten erien hallussapitoon.
- Huumerikoksissa tulee tehdä ero mietoihin ja vahvoihin huumeisiin ja antaa vahvojen huumeiden myynnistä selvästi kovemmat rangaistukset kuin mietojen huumeiden kaupasta.
- Opiaattikorvaushoitoihin tulee suhtautua liberaalisti muun yhteiskunnan suojelemiseksi huumerikoksilta
- Kannabista ei tule vapauttaa, elleivät muut Euroopan maat tee sitä ensin.
Olen perustellut näitä kannanottoja tarkemmin seuraavissa kirjoituksissa:
Kannattaako hävittyä sotaa jatkaa?
Huumeissa pahinta on rikollisuus
Puhtaasti kansanterveydelliseltä kannalta katsoen olisi ilman muuta edullista vaihtaa “laillinen päihde” alkoholista marihuanaan — käytännössä yksinkertainen toimenpide, Alkon valikoima vain pantaisiin uusiksi. Alkoholi on kuitenkin niin syvällä kultturissamme ettei tällainen mitenkään onnistu. Näin ollen pidän esittämääsi huumepolitiikkaa hyvänä ja terveen järjen mukaisena valintana. Hienoa, että rohkenet pitää näitä tärkeitä asioita esillä ohjelmassasi!
Hienoa! Eivät ole muut eduskuntavaaliehdokkaat juuri uskaltaneet tästä aiheesta puhua — ja jos puhuisivat, tuskin uskaltaisivat olla noin rationaalisia vaan pysyisivät populistis-moralistisella tuomitsemislinjalla. Tosin vähän pelkään, että huomisissa iltapäivälehdissä on taas otsikot tyyliin “Osmo Soininvaara haluaa laillistaa huumeet”…
No jotain sentää yhteiskunta on saavuttanut kessuttelijoiden maailmaan (kessutteli sitten minkäkoosteista savua tahansa keuhkoihinsa), että tupakkatuotteet tullaan kätkemään ensi vuoden alusta ainakin elintarvikeliikkeliikeiden kohdalla tieskiensä alle piiloon.
Saapa nähdä millaisia “kessutuotteita” kohta kauppiaitten tiskin alta on saatavissa, kun tuoteselostettakaan tiskinalustuotteista ei ole saatavilla — ainakaan kuluttajan omaan käyttöön.
Mutta mielestäni kannabis on vakava asia, eikä kannabistakaan tulisi missään mielessä sallia tupakkaan rinnastettavaksi, edes astetta kovemmaksi huumeeksi kuin tupakka.
Hyvä kirjoitus. Kannatan!
Minua kuitenkin kiinnostaisi lähde väitteelle “Molempien haitat ovat yhteenlaskettuna suuremmat kuin pelkän alkoholin haitat.”
Kannabiksesta: Kokonaisuudessa laskettuna mikä olisi haitallisempaa, kallimpaa, moraalittomampaa yhteiskunnallisesti? Tuhlata resursseja, poliisi aikaa ja voimia, oikeus resursseja kontroloimaan ja metsästämään laittomia kotikasvattajia, rauhallisia käyttäjiä tai samoin mutta lailistettuja käyttäjiä joiden perässä ei tarvitse tuhlata resurssweja?
Alkohoolilla ei ole yksinoikeus paihdessa kuten ei ole kirkolla yksinoikeus rakkauteen, huolenpitoon, uskoon jne.
Kysymys ei ole vaihtaa alkoholia kannabikseen vaan lisätä mahdollisuuksia ja vapautta ennen kaikkea. Jos alkohooli on haitallisempaa kysymys olisi laskea sen haitallisuus eikä sulkea pois vaihtoehto joka on huomattavasti haitattomampi.
Kävisikö sellainen huumerippuvaisten hoito, että lääkäri voisi tarvittaessa määrätä heille myös aitoja huumeita huumeklinikan valvonnassa? Tämä söisi huumemarkkinoilta ja siihen liittyvältä rikollisuudelta aika tehokkaasti pohjaa pois.
Kun olin peruspalveluministeri, eräs arvostettu klinikka pyysi minulta lupaa jakaa amfetamiinia AIDS-kuolemaa odottaville potilailleen, jotteivät nämä joutuisi piikittämään itseään puiston penkillä kaveriensa kanssa. Olisin mielelläni luvan antanut, mutta valtuuteni eivät riittäneet.
Huumeiden käytön dekriminalisoinnilla parannettaisiin jo selvästi käyttäjien asemaa. Huumeiden täydellisellä laillistamisella (myös myynti ja tuotanto) olisi vielä lisää positiivisi vaikutuksia:
‑Huumekartellien ja erilaisten myyntiorganisaatioiden väkivaltaisten välienselvittelyiden väheneminen
‑Huumeet saataisiin valtion valvonnan piiriin (esim. myynnin ikärajoja ja aineiden koostumusta voitaisiin valvoa)
‑Verotulojen kasvu. Huumeissa liikkuu niin suuret rahoja, että jos niitä verotettaisiin samoin kuin esim. tupakkaa, saisi rahoilla jo aika monta nistiä hoitoonkin.
‑Huumeiden hinnan romahdus, mikä laskisi käyttäjien alttiutta rahoittaa riippuvuuttaan ryöstelemällä ja varastelemalla.
Tietysti markkinoinnille ja myynnille täytyisi säätää yhtä tiukat pelisäännöt kuin esimerkiksi tupakin ja alkoholin kohdalla. Huumeiden käytön merkittävään lisääntymiseen täydellisenkään laillistamisen myötä en usko. Eri huumausaineiden haitat alkavat nykyään ihmisille olla jo sen verran tuttuja, että siinä vaiheessa kun nuori alkaa kovia aineita kokeilemaan, ei varmasti ole enää paljon väliä onko se laillista vai ei.
Ongelmahan on nimenomaan huumeisiin liittyvä muu rikollisuus kuin huumeet itse. Mitä jos “laillistettaisiin” huumeet siten, että esim. apteekista on mahdollista hakea halvalla varmasti turvallinen huumeannos, mikäli suostuu hoitoon ohjaamiseen ja on saanut siihen lääkäriltä reseptin. Näin saataisiin kitkettyä pois sitä vahingollista huumeiden käyttöön liittyvää rikollisuutta.
Käytännössä siis: valtio veisi huumeiden myyjiltä markkinat.
Asiallista tekstiä. Onneksi joku uskaltaa sanoa asioita ääneen. Rangaistavuus tulisi kyllä ehdottomasti poistaa tai vaikka kokonaan laillistaa ja esim coffee shopit niin saisi valtiokin paljon verorahoja. Mitä hyötyä siitä on kenellekään, kun lyödään “narkkarin” leima otsaan? Ei saa töitä ja sitten mennään sossuun ja poltellaan kotona pilvee tekemättä mitään. Eikö olisi edes parempi että kävisi normaalisti töissä ja polttelisi vapaa-aikana jos huvittaa. Terveisin kasvatuksesta kärähtänyt puutarhuri.
Ansiokas kirjoitus.
Alkoholin poistaminen päihdepaletista ei ole mahdollista jo yksinkertaisesti siitä syystä, että kuka tahansa voi tehdä kiljua kotona, eikä pontikankeittoon tarvita mitään ihmeellistä teknistä osaamista. Sitä kokeiltiin, ei onnistunut sitten millään.
Kannabis on toki kaikkien muidenkin päihteiden tapaan päihdyttävä aine, ja sillä on pitkäaikaisessa ja säännöllisessä käytössä negatiivisia vaikutuksia. Siitä, ovatko nämä muka oikeasti niin suuret, että laittomuutta voidaan perustella, voidaan olla montaa mieltä. Koska kannatan tuliaseiden melko vapaata saatavuutta (toisin kuin Osmo), niin sanoisin, että olisi äärimmäisen tekopyhää olla kannattamatta myös kannabiksen laillisuutta. Asioita voi verrata jo siksikin, että tuliaseita suurin osa ei “tarvitse” sen enempää kuin päihteitäkään.
Kannabiksen ja vielä enemmän erilaisten hallusinogeenien käyttö on joillekin ihan vakavasti otettava harrastus. Se on laiton sellainen, mutta tunnen ihmisiä, ihan yritysjohtajiakin, joilla sellaisia harrastuksia on, tai ainakin on ollut.
Tekstin huumeministeri.pdf linkki ei toimi, pitää olla isolla H:lla:
http://www.soininvaara.fi/Huumeministeri.pdf
Olli, kiitti, korjaan
Viisas kannanotto. Itse esitän vielä hieman radikaalimmankin vaihtoehdon — josko tästä syntyisi keskustelua:
http://kuvainraastaja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/66528-nyt-kun-huumeet-laillistetaan
Mutta kiitos Osmo, ihailtavaa rohkeutta ja suoraselkäisyyttä.
Hyvä ja realistinen kirjoitus. Yksityisen käytön depenalisointi ja erittäin vaarallisten huumausaineiden erottelu (mikä on kyllä jo laissa tehtykin, mutta sitä ei kovinkaan usein etenkään vähäisemmissä myyntitapauksissa sovelleta) on toki vain yksi askel. Merkittävä osa laittomien huumausaineiden aiheuttamista ongelmista aiheutuu käytöstä rankaisemisen sijaan kuitenkin siitä, että ostaja ei voi tietää mitä on saamassa, ja koska rikollisilla on halua kilpailla markkinoista. Tämä ongelma voidaan ratkaista ainoastaan ottamalla päihdekauppa kokonaan valvontaan.
Olen tässä kiusannut ehdokkaita seuraavalla kysymyksellä aina kun ovat lausuneet julkisesti jotain laittomista huumausaineista. Sinä kylläkin jo ensimmäisenä ilmoitit, että käytöstä rankaiseminen on lopetettava. Itse menisin niin pitkälle, että myös rankaiseminen esimerkiksi hampun kasvatuksesta omassa kodissaan omaan käyttöön on jo perustuslain vuoksi lopetettava.
Perusoikeuksia, kuten oikeuksia henkilökohtaiseen vapauteen ja kotirauhaan rikotaan aina, kun poliisi tulee kyläilemään kotikasvattajan luona ja yleensä ottaa myös kiinni kuulusteluja varten. Perustuslakivaliokunnan mukaan perusoikeuksia voidaan rajoittaa vain siinä tapauksessa, että rajoittamiselle on olemassa jokin yhteiskunnallisesti painava syy, ja että hyväksyttävään tavoitteeseen ei ole mahdollista päästä perusoikeuksia vähemmän rajoittavin keinoin.
Siispä: Mikä sellainen perusoikeuksien rajoittamisen kannalta hyväksyttävä tavoite, johon ei olla päästy muiden oikeuksia suojelevilla laeilla, on saavutettu rankaisemalla yksityisestä päihteiden käytöstä (tai hampun kasvattamisesta omaan käyttöön)?
Muutkin keskustelijat saavat toki vastata, ja se on omasta puolestani jopa suotavaa.
Itsekin kannatin aiemmin kannabiksen myynnin laillistamista. Enää en. Se ei todennäköisesti lisäisi merkittävästi yleisempää päihteiden käyttöä. Mutta se lisäisi ongelmaryhmien, erityisesti teini-ikäisten, päihteidenkäytön arkipäiväistymistä.
Kannabista on paljon alkoholia helpompi ja huomaamattomampaa käyttää arkipäivisin ja esimerkiksi koulussa. Ja vaikka kannabis on yli 25-vuotiaille psyykeltään jo kehittyneille lähes harmiton päihde, niin psyykeltään vielä kehittyviin se voi jättää pysyviä jälkiä.
Se, mitä laillistaisin, on kannabiksen pienimuotoinen (esimerkiksi 2 kasvia kerrallaan) kotiviljely. Sitä raastavaa ja kallista viherpeukalointia ei kukaan järjellinen lähde taloudellisen voiton toivossa tekemään.
Samalla katkaistaisiin kannabista käyttävien vastuullisten aikuisten ja järjestäytyneen rikollisuuden väliset loput vähäisetkin siteet ja vapautettaisiin nämä ihmiset ajattelemaan itsestään tasavertaisina kansalaisina, joiden ei tarvitse pelätä, että karhuryhmä tulee ovesta läpi, koska on asioinut puutarhaliikkeessä.
Osmo on oikeassa siinä, että kannabiksen ja heroiinin myyjiin sovelletaan samoja rikoslain pykäliä(RL 50:1–2). Pykälien mukainen rangaistusasteikko alkaa kuitenkin sakosta ja päättyy kymmenen vuoden vankeusrangaistukseen. Oikeuskäytännössä on pyritty taulukoimaan erilaiset huumausaineet vaarallisuutensa perusteella niin, että rangaistukset olisivat rationaalisessa suhteessa rikoksen vakavuuteen. Niinpä rangaistus sadasta grammasta hasista omaan käyttöön on noin 80 päiväsakkoa ja samasta määrästä myyntiin tarkoitettua heroiinia noin 3 vuotta vankeutta.
Lisäksi pitää muistaa, että esim. muutaman hasisgramman hallussapito eli RL 5:2a:n mukainen käyttörikos johtaa suunnilleen samanlaiseen rangaistukseen kuin punaisia päin käveleminen. Kiinnijäämisriskikin lienee samaa tasoa. Tästä syystä en itse usko, että käytön nimenomaisella dekriminalisoimisella olisi mainittavaa vaikutusta yhtään mihinkään.
“.…(kessutteli sitten minkäkoosteista savua tahansa keuhkoihinsa), että tupakkatuotteet tullaan kätkemään ensi vuoden alusta ainakin elintarvikeliikkeliikeiden kohdalla tieskiensä alle piiloon.
THC on rasvaliukoinen ei vesiliukoinen, joten sen voi saada esim voihin tai öljyyn helposti, ei tarvitse täyttää keuhkot savulla jossa kaikki syöpäläiset ovat. Suurimmat haitat syntyvät polttamisessa, joten jos kannabista nautitaan syömällä tai juomalla, hyvin suuri osa haitoista poistuu tai vähenee huomattavasti.
Pasille: kotikasvattajien kiinnijäämisriski onkin sitten jo hitusen suurempi. Siinä ei paljoa enää naurata, kun duuni lähtee ja leima pysyy otsassa ja papereissa, vaikka rikos on uhriton (toisin kuin silloin, kun laittomia päihteitä hankitaan rikollisilta). Näiden käyttäjien rankaisu tulisi ehdottomasti lopettaa, koska vaikka heitä ei monia olisikaan, yksikin lainsäädännön takia syrjäytynyt ihminen on turha lisäkustannus yhteiskunnalle, kun kyseessä on mitä todennäköisemmin täysin työkykyinen ihminen. Lisäksi hassua (tai kauhistuttavaa) on se, että nykylainsäädännönkin puitteissa rankaisematta jättäminen on täysin mahdollinen ratkaisu. Käytännössä meidän ei edes tarvitsisi muuttaa lainsäädäntöä. Poliisin linjaus olla puuttumatta parin kasvin kasvatuksiin riittäisi.
Terveiset tuulisesta Dublinista!
Olen suurin osin kirjoituksesi kanssa samoilla linjoilla, tosin kaipaisin perusteluja seuraavia vasta-argumentteja vastaan puhuttaessa kannabiksen laillistamisesta:
1) Valvotun myynnin laillistaminen toisi valtiolle verotuloja sekä tekisi huumerikollisuudesta kannattamattomampaa.
2)Poliisin resursseja voitaisiin käyttää järkevämmin kannabiksen laillistamisen jälkeen. (tosin tähän annoitkin jo itseäni tyydyttävän vaihtoehdon kirjoituksessasi)
3) Laillistaminen poistaisi linkin kannabiksen sekä vahvempien huumeiden väliltä, koska päihdettä tavoittelevien ei tarvitsisi olla tekemisissä huumekauppiaiden kanssa.
4) Tutkittu pienempi haitallisuus ja addiktoivuus verrattuna alkoholiin ja nykyinen lainsäädäntö ovat moraalisesti ristiriidassa. Voiko tätä perustella ainoastaan haittojen yhteenlasketulla kasvamisella, vai tulisiko kansalaisten itsemääräämisoikeus asiassa olla tärkeämpi?
Sivuhuomautuksena: niitä harvoja kohtia, joista olin eri mieltä — tosin täysin subjektiivisiin havaintoihin perustuen — en ole samaa mieltä väitteestä, etteikö merkittävä osa kannabiksen käyttäjistä vähentäisi alkoholinkulutustaan vaihtoehtoisen päihteen ollessa saatavilla.
Lisäksi olen elänyt käsityksessä, että kannabiksen laillistaminen eri maissa ei ole merkittävästi lisännyt sen kulutusta. Tästä minulla ei kuitenkaan ole mitään tilastoa, johon viitata, mutta väitteen pitäessä paikkaansa, koko argumentti yhteenlasketuista haitoista murenisi.
5)Lakien tulisi peilata ihmisten yleistä oikeuskäsitystä. Ymmärtääkseni suurin osa suomalaisista kannattaa kannabiksen laillistamista. Mitä mahdollisia haittoja passivoivan ja terveyshaitoiltaan mitättömän päihteen laillistamisessa olisi?
Osmo olet niitä harvoja poliitikkoja joita voi ottaa tosissaan. Et ole mikään lipevä ammatti hymyilijä,kiitos tästä.
Haluan kysyä mitä tällä tarkoitat? “Kannabista ei tule vapauttaa, elleivät muut Euroopan maat tee sitä ensin.”
Koska muut Euroopan maat ovat viimeisen 10 vuotta lieventäneet rangaistuksia.
Tšekissä astui 1.1.2010 voimaan lista henkilökohtaiseen käyttöön dekriminalisoiduista huumeista.
http://fi.wikipedia.org/wiki/P%C3%A4ihdepolitiikka
Suomessa poliisi on ilmoittanut valtamediassa että alle 10 kasvin “mari” viljelmistä ei mennä käräjille vaan samanlainen sakkorangaistus kuin huumausaineen käyttörikoksista.
En ole mitenkään erityisen eri mieltä.
Kuitenkin pitäisi ottaa huomioon, että jos halutaan tehdä oheisrikollisuutta synnyttäville huumemarkkinoille mitään erityistä haittaa, niin pitäisi jotenkin vaikuttaa huumeiden kysyntään. Tarjonnan rajoittaminen passittamalla myyntimiehiä ja salakuljettajia häkkiin ainoastaan nostaa huumeiden hintoja joka puolestaan alentaa kynnystä uusien toimijoiden tunkeutua markkinoille.
Laittomien huumeiden kysyntään taas voi vaikuttaa joko käytön rangaistavuudella tai vaihtoehtoisesti avaamalla markkinat kilpailulle, eli myymällä tavaraa ulos apteekeista tai alkosta.
Käytöstä rankaiseminen ei ole reilua, mutta myynnistä rankaisemisesta ei ole hyötyä.
Käyttörangaistuksen osalta voisi noudattaa kohtuullisuutta, mutta.
En vieläkään usko, että laillistaminen laskisi päihteiden hintoja. Kumpi on halvempaa, virosta tuotu viinapullo, vai alkon tuote?
Miten laillistaminen vähentäisi rikoksia, eikö alkoholistit tee rikoksia?
Kotikasvatuksen laillistaminen toisi myös jonnin verran ongelmia. Onneksi fiksut tajuavat pysyä kaikista päihteistä erossa ja uskaltavat elää omaa elämää kaikilla aisteilla.
Päihteiden käyttö heikentää ajattelua ja reaktiokykyä. Olisiko kiva tietää, että lääkäri, joka leikkaa sinua, on edellisenä iltana pössytellyt? Tai lentäjä? Tai trukkikuski?
Itse vaadin paikoissa missä työskentelen päihteettömyyttä oman ja muiden turvallisuuden takia. Kukaan ei ole vielä todistanut kannabista haitattomaksi tai täysin ongelmattomaksi.
Ja mitä veroihin tulee, uskoisin Osmonkin tietävän, että pelkästään tupakka kuluttaa yhteiskunnan varoja noin miljardin enemmän kuin tuo verotuloja, alkoholi noin 3 miljardia enemmän. Että mitkä verotulot valtiolle?
Subutexin käyttö korvaushoidossa muutti Tampereen 40 heronistin joukon 400 hengen sybutexin tykittäjäksi. Hyvä aie, mutta suoraan suoneen piikitetty subutex on ihan eri asia kuin suun kautta otettu vieroituslääke.
2008 laman seurauksena kannabiksen kotikasvatus on räjätänyt käsiin. Valitettavasti kotikasvattajat ovat kovin vähän kiinnostuneita paloturvallisuudesta ja ennen muuta kasveista leviää ympäristöön karmaiseva katku. Kasvit voisi jättää kasvattamatta ihan suosiolla.
Huumeiden käyttö ja pieni kotiokasvatus on jo nyt käytännössä sallittua — poliisi ei siihen puutu kuin pakosta, muutamaa kasvia ei oiekin des sakoteta — ja sakkkorangaistuksia ei toki makseta, kun siitä ei sen kummempia seurauksia tule. Alan ihmiset tietävät iberaalin linjan — kovin paljoa sitä ei ole onneksi mainostettu.
Oden ehdotukset ovat Suomessa jo arkea. Ihan hyvä niin. Katkaisua eteenkin nuorilla pitäisi nopeuttaa — esimerkiksi muuttamalla sakot ja ehdolliset (pilarangaistusklet) ihan oikeiksi nuorisorangaistuksi, joissa yhdistetään vieroitus ja yhdyskuntapalvelu _nopeasti_.
Huume-rötös-kierteen saaminen poikki yhteiskunnan avulla on vain kovin hidasta.
Samalla kovimpien humerikollisten rangaistuksia on kovennetteta — “ensikertaisten” ulkomaalaisten ehdolliset rangaistusket ovat epäkohta muidenkin kuin persujen mielestä.
Sakkojen muutorangaistuksena yhdyskuntapalvelu olisi saatava myös takaisin. Erityisesti syrjäytymisen pahenemisen estämiseksi. Niin, ja käyttörikos ehdollisessa /yhteiskuntpalvelussa pitäisi tietää seuraamuksia.
Korvaushoidossa ei subutexia tykitetä suoneen vaan otetaan suun kautta valvotusti. Nuo tykittäöjät käyttävät salakuljetettua tai muutenb laittomassa kaupassa olevaa subutexia.
Kevennys:
Loistavan Shameless / Hävyttömät tv-sarjan introssa köyhyys ja huumeet nivotaan osuvasti:
“End poverty — cheaper drugs now”
Huumehöröillä perustulon lisääminen edistää enemmän viinan ja pillerieden osatmista kuin ruisleivän hankkimista.
Kannabiksen kasvattamisen kohdalla oikeuskäytäntö hakee vielä uomaansa. Osittain tämä johtuu siitä, että kasvattamisesta saatavan käyttövalmiin päihteen ja kasvatettavana olleiden kasvien sekä kasvatusmenetelmien suhteesta ei ole ollut riittävästi tietoa. Tilanne on kuitenkin näiltä osin vähitellen parantumassa, eikä ikkunalautakasvattajina enää pidetä potentiaalisina diilereinä. Parista kasvista voit nykyään odottaa saavasi 20–30 päiväsakkoa, eli rangaistustaso vastaa ylinopeussakkoja. On sitten kokonaan toinen asia, että työelämässä ja yhteiskunnassa muutoin suhtaudutaan kotikasvatteluun olennaisesti paheksuvammin kuin ylinopeuksiin.
Summa summarum: Osmon kaipaama erottelu lieviin ja vaarallisiin huumausaineisiin on jo toteutettu (hienosyisemmin) oikeuskäytännössä, vaikka pelkkää lakikirjaa lukemalla tätä ei voi havaita.
Osmo mene itse istumaan vankilaan jostain teosta mistä ei ole koitunut haittaa yhteiskunnalle. Miltä se sinusta tuntuisi?
Minä kasvatin itselleni pienen määrän kannabista ja kun jäin siitä toistamiseen kiinni niin minut nyt ollaan tuomitsemassa ehdottomaan vankeuteen.
Elämäni siis on pilalla. Vai kuvitteletko sinä Osmo pikkuinen että minä palkitsen tämän valtion nyt sitten menemällä vankeuden jälkeen töihin ja nuoleskelen teikäläisiä oikein ahkerasti??
Voi kuinka väärässä sinä Osmo pikkuruinen oletkaan. Ikävää 🙁
Osmo jos sinä et voi korvata alkoholia kannabiksella niin miksi et salli sitä silti niille jotka sen ovat tehneet? Oletko katkera vai sadisti?
Tällä hetkellä huumeista valtiolle tulevat tulot ovat pyöreä nolla. Kuluja koituu suoraan mitattavien lisäksi syrjäytymisen, tautien, rikollisuuden jne. muodossa suhteettoman paljon käytön yleisyyteen nähden.
Subutex on juhlapuheista huolimatta periaatteessa ihan yhtä järeä päihde kuin heroiini, erona on kai lähinnä se, ettei siitä tule hengityslamaannusta ja se on siksi turvallisempi.
‘Kumpi on halvempaa, virosta tuotu viinapullo, vai alkon tuote?’ Tatu Chanth
Virosta tuotu viinapullo on laillinen.
‘Miten laillistaminen vähentäisi rikoksia, eikö alkoholistit tee rikoksia?’ Tatu Chanth
Melkein minkä vaan kieltäminen lailla lisää rikoksia, kun ne ihmiset, jotka mieltävät ko. lain pelkäksi simputukseksi, eivät noudata sitä.
Lisäksi esim. alkoholin kieltolaki toi mukanaan runsaasti salakuljetusta yms. järjestäytynyttä rikollisuutta. Joka on siis riippuvainen laeista, jotka luovat sille markkinaraon. Ilmiöön ei tarvita totaalikieltoa; Ruotsin kokemuksen mukaan jo tupakan hinnan nostaminen riittävän korkealle tekee ammattimaisen salakuljetuksen kannattavaksi.
Laiton tila luo aina rikollisuutta. Jos suomalainen prostituoitu ei voi karhuta saataviaan asiakkaalta laillista tietä (tällainen päätös tuli äskettäin oikeudessa), syntyy markkinat vaihtoehtoisille, maksat tai itket ja maksat ‑perintäpalveluille. Joihin voidaan yhdistää turvapalveluita, kun prostituoitujen turvallisuus ei oikeastaan kiinnosta ns. kunnon ihmisiä ja viranomaisia. Sitten voidaan kauhistella paritusta ja mafiaa.
Subutex (tai oikeastaan sen sisältämä buprenorfiini)on erinomainen esimerkki rationaalisen huumepolitiikan vaikeudesta. Sen piti olla lääke, jolla heroiiniriippuvaiset saadaan joko vieroitettua päihteistä kokonaan tai ainakin toimintakykyisiksi kansalaisiksi turvallisella ja edullisella lääkityksellä. Käytännössä subusta tuli vain heroiinin rinnalle uusi laajamittaisesti väärinkäytetty päihde. Subutex on heroiinia turvallisempi ja edullisempi päihde. Sellaisena se on houkutellut käyttäjikseen suuren joukon ihmisiä, jotka tuskin olisivat koskaan aloittaneet heroiinin käyttöä. Pirinarkkarilla on nimittäin jonkunlainen kynnys ryhtyä hepon tykittäjäksi. Se kun on ollut ja on edelleen oikeasti arvaamatonta ja vaarallista puuhaa. Tasalaatuisen apteekkituotteen (väärin)käyttö on turvallisempaa, eikä kynnys siksi ole niin korkea.
Subutexin ongelma on se, että Ranskasta sitä todella saa apteekista. Suomesta ei saa, kuin tiukassa valvonnassa olevat luottopotilaat.
Osmo: En haluais nyt liikaa kritisoida, kun tämä sinun kirjoitus varmaan parasta, mitä kukaan kansanedustaja on ikinä saanut aikaan huumeista, mutta en silti malta olla huomauttamatta:
Onko kannabiksesta käyttämsiestä haittaa? ei ole oikea kysymys.
Onko kannabiksesta käyttämisestä enemmän haittaa kuin hyötyä? on jo parempi kysymys.
Onko kannabiksen kieltolaista enemmän haittaa kuin hyötyä? on oikea kysymys.
Kieltolaista seuraa paljon kustannuksia:
1. Huumeiden valmistus ja jakelu on täysin tehotonta. Valmistajille tulee paljon kustannuksia, kun pitää toimia salaa ja pienimuotoisesti, kuten myös myyjille. Suuri osa näistä kustannuksista kohdistuu kuluttajille, jotka ovat keskimääräistä huonommassa taloudellisessa asemassa. Tämä kustannus osuu siis yhteiskunnan huono-osaisille, eli on regressiivinen.
2. Käyttäjille tulee kustannuksia käytön salaamisesta ja sosiaalisesta stigmasta, joka voi vähentää kannabiksesta saatavaa nautintoa.
3. Kannabiksen kieltolaista seuraa suuria kustannuksia poliisin, oikeuslaitoksen ja vankiloiden kautta ja nämä kustannukset osuvat osaksi kuluttajiin (oikeudenkäynteihin menevä aika ja vankilatuomioihin menetetty aika), mutta suurelta osalta tietysti myyjiin ja veronmaksajiin (oikeudenkäyntien, poliisin ja vankiloiden kustannukset).
4. Kieltolaista seuraa myös kustannuksia kaikille niille kannabiksen potentiaalisille käyttäjille, jotka eivät käytä kannabista koska se on laitonta. Päihteen hyödyt jäävät siis heiltä kokematta.
Kieltolain kumoamisesta on toki siitäkin kustannuksia, kun sellaiset käyttäjäryhmät, jotka kokevat kannabiksen käyttämisestä enemmän haittaa kuin siitä on hyötyä lisäävät kannabiksen käyttöään. Väitän, että tämä lisäys on hyvin marginaalista, jos kannabiksen hinta ei muutu.
Millä perusteella ajattelet, että kieltolain ylläpitämisen kustannukset(/hyödyt) ovat sen kumoamisen kustannuksia(/hyötyjä) suuremmat?
Artturi B
Tämä kirjoitus ei ole ennätyskelpoinen kansanedustajien sarjassa. Olen vasta ehdokas.
“Korvaushoitoja on annettava nykyistä selvästi vapaammin. Korvaushoitolääkkeitä on katukaupassa ja niitä käytetään huumeenomaisesti, mutta nämä eivät ole peräisin yhteiskunnan tarjoamasta korvaushoidosta.”
Mihin Soini perustaa tämän? Oman kokemukseni mukaan korvaushoitoa käytetään hyvin yleisesti väärin. Subua ei lioteta kielen alla vaan vedetään nokkaan, rännitetään ja/tai myydään eteenpäin. Yhteiskunnan tarjoamilla huumeilla lisätään huumeidenkäyttöä! On totta, että subun yliannostukseen ei kuole niin kuin heroiiniin, mutta subukoukusta irrottautuminen on valtavan työn takana.
Tähän samaan ongelmaan kuuluvat myös lääkärit, jotka antavat asiakkaille liukuhihnalta bentsoreseptejä, niin että bentsot myydään eteenpäin ja niitä väärinkäytetään alkoholin kanssa. Sekakäytön seuraukset ovat järkyttävät.
Osmo:
Mä tiedän tottakai, että sä et oo nyt kansanedustaja ja että oot ehdolla.
Mun mielestä tässä yhteydessä pätee kuitenkin, kerran kansanedustaja aina kansanedustaja ja siinäkin porukassa tää saattoi olla ennätys.
Tatu mainitsi ylempänä tupakoinnin kustannuksista yhteiskunnalle. Todetaan nyt, että väitteesi ei pidä paikkaansa: tupakoijat kuolevat nuorempina.
Terveydenhoitojärjestelmälle kaikkein kalliimmiksi tulevat terveet, tupakoimattomat normaalipainoiset ihmiset. He elävät pitempään ja sairastavat pitkään erittäin hoitointensiivisiä tauteja kuten dementia.
Elinikäodote mukaan laskettuna ylipainoinen tupakoiva ihminen tulee terveydenhoitokustannuksiltaan n. 100,000 euroa halvemmaksi kuin terve normipainoinen.
Moni asia on aivan eri tolalla kuin pikaisen ajattelun jälkeen luulisi.
http://www.plosmedicine.org/article/info:doi/10.1371/journal.pmed.0050029
Lurkki: poistetaan nopeusrajoitukset, ei ole sen jälkeen ylinopeuksia. Eihän se ketään tapa, pieni vauhdin lisäys? En minä ole koskaan kolaroinut.
Juhani: lähde on THL:län tuottamasta materiaalista. Tiedätkö paljonko maksaa maksansiirto? Entäs keuhkonsiirto? Yksikään tupakoitsija ei voi vetää niin paljon verollista röökiä, että pystyisi maksamaan sairaslomansa mitä esim. keuhkoahtauman hoito maksaa yhteiskunnalle. Siihen ei riitä 1000 tupakoitsijaakaan.
Kyllä, tarkistan lähteeni. Suosittelen tutustumista keuhkosairauksien hoitoon ja kustannuksiin.
Tatu Canth:
“En vieläkään usko, että laillistaminen laskisi päihteiden hintoja. Kumpi on halvempaa, virosta tuotu viinapullo, vai alkon tuote?
Jopas on outo vertaus. Virosta tuotu laillinen viinapullo on halvempi siksi, että siinä on pienemmät tuotantokustannukset ja pienempi vero kuin suomalaisessa pullossa. Laiton kannabis on kalliimpaa kuin laillinen kannapis siksi, että sen tuotanto- ja levityskustannuksiin sisältyy laittomuuden johdosta suuri riski. Ei ole mitään teoreettista syytä olettaa, että laillinen kannabis olisi kalliimpaa tai saman hintaista kuin laiton. Ellei hintaa sitten pidetä keinotekoisesti ylhäällä.
“Miten laillistaminen vähentäisi rikoksia, eikö alkoholistit tee rikoksia?”
Yksinkertaisimmillaan siten, että yhtäkään tuomiota kannabiksen käytöstä ei enää tulisi. Tai jos myyntikin vapautettaisiin niin ei siitäkään. Lisäksi hinnan lasku saattaisi vähentää rötöstelyn tarvetta joillain, mahdollisesti melko harvoilla yksilöillä. Kieltolaki myös tavallaan rajaa käyttäjiä yhteiskunnan ulkopuolelle ja saattaa siten lisätä rikollisuutta epäsuorasti.
Kannabiksen ei myöskään tiedetä aiheuttavan sen tyyppistä väkivaltarikollisuutta yms., jota alkoholi aiheuttaa.
Tatu — esitin selkeän lähteen, missä vertaillaan terveydenhoitokustannuksia ja sinä olet edelleen eri mieltä. Kyllä tupakoijan terveydenhoitoon kuluu paljon rahaa, mutta vielä enemmän menee ei-tupakoivan. Tuijotat yhtä lukua etkä niiden summaa. Satun tietämään, mitä maksansiirto maksaa. Tiedätkö, kuinka paljon maksaa 65–90v eli 25 vuoden ajan dementoituneen ihmisen hoito?
@Tatu Chanth
Vastaehdotus: lasketaan nopeusrajoitukset kolmeenkymppiin kaikkialla. Liikenteestä tulee tosi, tosi turvallista. Vain sydämetön ihminen, joka ei välitä liikennekuolemista, voi vastustaa tätä.
Tatu hyvä: et voi verrata päihteiden vaikutuksia toisiinsa. Tupakka ei aiheuta samoja ongelmia kuin alkoholi, alkoholi ei aiheuta samoja ongelmia kuin kahvi, kahvi ei aiheuta samoja ongelmia kuin hamppu ja hamppu ei aiheuta samoja ongelmia kuin tupakka.
Lisäksi, päihteiden laittomuus aiheuttaa suurempia terveysongelmia kuin niiden käyttö. Suosittelen lukemaan raportteja Portugalista, jossa vuonna 2001 dekriminalisoitiin laittomien huumausaineiden käyttö. Kaikki päihteisin liittyvät terveysongelmat ovat ovat vähentyneet.
Onnistuit myös vertaamaan päihteiden käyttöä tekoihin, joilla on selkeästi osoitettavissa oleva uhri. Tulisiko maailmasta turvallisempi paikka, jos kiellettäisiin vaikkapa pullan syöminen? Rikollisia ainakin saataisiin lisää kiinni, ja sehän on tärkeintä, eikös niin?
“Kannabista ei tule vapauttaa, elleivät muut Euroopan maat tee sitä ensin.”
Tässä varmaankin pelätään mahdollista huumeturismia. Mietin, että eikö olisi käytännössä mahdollista sallia myynti vain Suomen kansalaisille. Eli kannabista saisi ostaa laillisesti vain Suomen passilla tai vastaavalla. Tällaisenkin laillistamisen seurauksena kannabista varmaan saisi kadulta hyvin helposti, mutta lisäisikö tämä huumeturismin määrää? Käsittääkseni tietyissä maissa kannabiksen hankkiminen kadulta on naurettavan helppoa, mutta näitä maita ei silti mielletä sellaisiksi huumeturistien kohdemaiksi kuin vaikkapa Alankomaat.
“Molempien haitat ovat yhteenlaskettuna suuremmat kuin pelkän alkoholin haitat.”
Onko todella näin? Mitä itse olen maailmaa seuraillut, olen jäänyt käsitykseen että keskivertokäyttäjä vähentää alkoholinkulutusta kun kannabista on saatavilla. Kannabista ja alkoholia myös harvemmin käytetään suuremmissa määrin yhdessä, koska siitä seuraa fyysinen pahoinvointi ja väsymys. Onkohan aiheesta tutkimuksia?
Minä vastustan ehdotusta.
Minusta se olisi todella turmiollinen.Huumeiden käyttö varmaankin räjähtäisi vapautuksen jälkeen. Se taasen ennen pitkää johtaisi huumekuolemien lisääntymiseen.
Huumetilanne Suomessa 2010 ‑raportista:
“Huumausaineiden ongelmakäyttäjät ovat usein hyvin syrjäytyneitä. Vuonna
2009 huumehoidon asiakkaista 65 % oli työttömiä ja 12 % asunnottomia.”
Onkohan työttömyys ja/tai asunnottomuus huumeidenkäytön seuraus?
Alkoholiveron laskemisen seurauksena alkoholikuolemien määrä lisääntyi huomattavasti:
http://archive.med.helsinki.fi/newspage.asp?route=1.730.6027.6104
“Alkoholiveron alennus merkitsi alkoholiin liittyvien äkillisten kuolemien määrän lisääntymistä kahdeksalla tapauksella viikossa maaliskuusta 2004 lähtien. Vuoteen 2003 verrattuna lisäys oli 17 prosenttia.”
“Vuositasolla lisäyksen määräksi arvioitiin 420 kuolemaa.”
Lopputulema: Ehkäpä meille on lopulta hyväksi se ettei päihteitä kovin paljon vapauteta. Ei ainakaan nopeassa aikataulussa.
Kannabiksen laillistamisella on selviä taloudellisia hyötyjä. Kaikkihan sen ymmärtävät, että silloin voidaan kerätä verotuloja. Kannabiksella on myös yksi kiistämätön suuri hyöty — siitä tulee hyvä olo suurimmalle osalle väestöstä. Laillistamisella on kuitenkin suuri merkitys vähemmistölle, jota väestöstä on ehkä 5–10 %. Heille kannabiksesta tulee erittäin hyvä olo, jotain, mille ei pärjää alkoholi, amfetamiini eikä kokaiini. Minä kuulun tähän vähemmistöön.
Minulle kysymys kannabiksesta ei ole vain siinä, saanko minä käyttää kannabista laillisesti — minähän pystyn käyttämään haluamani määrät kannabista. Kyse on siitä, että minun on puolustettava myös kaltaisiani — rakastettava lähimmäistäni — siksi kannabiksen laillistaminen on minulle ei vain uskonnolliseen kysymykseen verrattavissa oleva, vaan todella uskonnollinen kysymys.
Huumekauppiaiden demonisointi on Osmo — anteeksi vaan — populistista. Minä en tarvitse kauppiaita silloin, jos kasvatan itse kannabista. Lomamatkalla ostan kannabista kyllä mielelläni, enkä ole silloin kauppiaan uhri, enkä todellakaan osallistuisi mihinkään ilmiantoon edes rangaistuksen itseäni uhatessa. Tiedät varmasti itsekin, että on olemassa myös huumekauppiaita, muitakin kuin kannabiskauppiaita — vaikkakin pääasiassa nimenomaisesti kannabiskauppiaita — jotka tekevät työtään ideologisista syistä. Minäkään en olisi koskaan tutustunut kannabikseen ilman huumekauppiaita. Minä toimin laillistamispuolella — kauppiaat toimivat käytännön asioissa — näitähän ei voi yhdistää, koska molemmat toiminnat kärsisivät.
Minulle kannabis ei ole alkoholin korvike. Jos en käytä kannabista, en käytä juurikaan alkoholia ja kannabiksen käytön yhteydessä en käytä alkoholia lainkaan. Kannabista käytettyäni minä en mene sekaisin, vaan kykenen loogiseen päättelyyn siinä missä muulloinkin. Vaikka ratkomaan differentiaaliyhtälöitä ( siinä en tosin ole kovin kummoinen, mutta omaa alaani on enemmän algebra ja struktuureita ja operaatoita pystyn käsittelemään siinä missä muulloinkin — en silti ole matemaatikko). Minulla ei kannabiksen käytöstä kärsi myöskään motoriikka, eikä hienomotoriikka. Eikä myöskään lyhyt- eikä pitkäkestoinen muisti. Myös fyysinen kuntoni on paitsi ikäisekseni, niin myös yleisesti ottaen erinomainen ja testattu myös työkykytesteissä. Olen 43-vuotias ja tämän vuoden puolella viimeksi käytettyäni kolme viikkoa kannabista huomattavia määriä päivittäin, minua epäiltiin alle kolmekymmentä vuotiaaksi.
Edellä mainitsemani ei ehkä kuitenkaan hirveästi sinua ihmetytä — enhän suinkaan ole ainoa laatuani. Minä ja kaltaiseni vanhemmat miehet ja naiset tulevat kyllä toimeen kieltolain aikanakin ja saavat kannabista käyttöönsä suhteellisen vaarattomasti. Kun kaikki muut kilvan huolehtivat siitä, että nuoret eivät vain saisi käyttöönsä kannabista, niin minua taas huolettaa eniten se, että nuoret täysi-ikäiset — kaltaiseni, jotka kuuluvat vähemmistöön, jolle kannabiksella on erittäin suuri positiivinen vaikutus — eivät pääse käyttämään kannabista elämättä jatkuvasti lainvalvojien pelossa.
Minulle tuo huumekauppiaiden demonisointi kuulostaa siltä kuin sanoisit homoseksuaalille: ” Ei homoja tule rangaista, hehän ovat vain uhreja. Mutta homoseksuaaliseen tekoon yllyttäviä tulee rangaista. Jos me nyt jätämme rankaisematta homoja, niin he voivat sitten ilmiantaa näihin tekoihin yllyttäneitä tahoja, homodiskojen pitäjiä ja homopornon tuottajia …” Homopornon tuottajat varmasti ansaitsevat myös toiminnallaan, kuten myös vaikkapa DTM:n pitäjät. Viisikymmentä vuotta sitten tämän kaltainen ajattelu oli yhtä liberaalia kuin sinun ajattelusi nykyään. 1971 homoseksuaalisuus poistettiin rikoslaista ja kymmenen vuotta myöhemmin se poistettiin sairauksien joukosta. Ehkä minulla on siis toivoa, että kaltaisiani ei kymmenen vuoden kuluttua pidetä rikollisina ja kahdenkymmenen vuoden kuluttua sairaana, vaikka syrjiminen on jo siinä pisteessä, että varmasti tulee vielä neljänkymmenen vuoden kuluttua olemaan eheytystä vaativia tahoja.
Kannabiksen käytöstä saattaa seurata joillekin joitakin terveyshaittoja — lääketieteen ja farmakologian ja toksikologian oppikirjojen mukaan ne ovat kuitenkin vähäisiä. Jotkut tahot esittävät uusien, vahvempien lajikkeiden tuovan uusia haittoja, mutta kukinnosta ollaan aina saatu yksinkertaisesti siivilöimällä vahvempaa — THC ei muutu miksikään satoisampien lajikkeiden myötä, joka olisi oikea termi. Henkilökohtaisesti en ole tuntenut yhtään moniongelmaista kannabista ainoana päihteenä käyttävää (itseni luen tähän ryhmään, vaikka joskus harvoin käytän alkoholia ja olen joskus kokeillut kokaiinia ja amfetamiinia), vaikka olen tuntenut moniongelmaisia, jotka eivät käytä mitään päihteitä. En yritä väittää, että kannabis suojelisi ongelmilta, mutta moniongelmaiset kannabiksen käyttäjät ovat ongelmansa hankkineet muualta. Pelkkä alkoholi aiheuttaa runsaasti käytettynä niin paljon yksistään elimellisiä vaurioita, että kannabiksen ei ole järkevää väittää lisäävän siinä mittakaavassa mitään ongelmia.
On olemassa ongelmaisia ihmisiä, jotka saavat lohtua kannabiksesta ja jättävät sitten ongelmiaan ratkomatta, mutta ei varmasti ole mitään takeita siitä, että he ratkaisisivat ongelmansa ilman kannabista. Kannabis on kuitenkin yksi niistä harvoista päihteistä, joihin ihmiset yleensä yksinkertaisesti kyllästyvät. Jopa minä ja kaltaiseni. Kaikelle on määränsä. Minulle kannabiksen käytön lopettaminen ei ole aiheuttanut parin kuukauden päivittäisen käytön jälkeen ( iltaisin arkisin työpäivien jälkeen ja viikonloppuisin pidempiä päiviä) tai kolme viikkoa aamusta iltaan, mitään vieroitusoireita — ei edes yhtä unetonta yötä, vaikka unettomia öitä minulla on joskus muuten ollutkin. Itse asiassa minulla on usein jopa kuukausia jatkunut parempi olo pitkään jatkuneen kannabiksen käytön jälkeen. Olen varmasti vähemmistöön kuuluva kannabiksen suhteen ja kyse on todennäköisesti ainakin osittain genotyypistä, mutta senhän kerroinkin jo aiemmin.
Kannabiksen laillistaminen todennäköisesti ja lähes varmasti kasvattaisi Suomessa myös kannabiksen kulutusta. Se lisäisi varmasti silloin myös kannabiksesta koituvaa hyvää oloa, jota ei kenenkään tulisi väheksyä. Ihminen, jolla on hyvä olo, ei halua tehdä myöskään toiselle pahaa — tämähän on tilastollinen sääntö, eikä deterministinen, joten se ei toimi kaikissa yksittäistapauksissa.
Kannabiksen kulutuksen kasvu olisi talouden lakien mukaan osittain pois muusta kulutuksesta ja kannabiksen tuotanto on aikalailla ekologista verrattuna vaikkapa kulutuselektroniikan, kosmetiikan tai lihan tuotantoon, joten vaikutuksen olisi syytä olettaa olevan ympäristöystävällinen. Se osa taas, joka ei olisi pois muusta kulutuksesta, kasvattaisi taloutta, joten sitäkään ei voisi kai hirveän huonona asiana pitää.
Ehkä en onnistunut käännyttämään sinua takaisin laillistamisen tielle tai ketään muutakaan, mutta loppuun minun on sanottava, että te voitte päästä minusta eroon, mutta ette kaikista kaltaisistani. Me olemme joukossanne, vaikka tuomitsisitte meidät kaikki kuolemaan kiinni saadessanne. Olemme vähemmistö, mutta me olemme ja tulemme olemaan.
Juha Uusitalon puheenvuoro oli hyvä.
Vuonna 1971 kannabiksen vapauttamisesta keskusteltiin kovasti. Suomen Sosialidemokraatin arkkiannerilainen pakinoitsija Simppa totesi jotensakin seuraavasti: “Minä olen yrittänyt tätä keskustelua seurata ja jonkinlaisen yhteenvedon mielessäni koonnut. Ei hashis mikään välttämättömyys ole,(mutta ei niin hirveän paha asiakaan tms.) mutta eikö voisi sen tehdä saman kuin viinankin kanssa. Tehdään siitä valtion monopoli ja myydän Alkossa niin tulot tästä joidenkin hmisten heikkoudesta tulisivat koko yhteiskunnan hyväksi.” (muistinvarainen lainaus)
Joku voisi ihan kiinnostuksen vuoksi etisä tämän pakinan käsiinsä. Olen kirjoittanut tämän aikaisemminkin.
Silloin muuten alkoholin kultus oli alle puolet nykyisestä. Ja kyllä viinan kirot näkyivät, mutta eivät näin selvinä.
Reidar kirjoitti: “Huumeiden käyttö varmaankin räjähtäisi vapautuksen jälkeen”
Käytön rangaistavuuden poistaminen voi tosiaan lisätä käyttöä. OS mainitsi kyllä senkin mahdollisuuden, että tämä mahdollistaa entistä helpommin myyjien käräyttämisen.
Ehdotin aiemmassa kommentissani, että huumeriippuvaisille voisi antaa huumeita lääkärin määräyksestä huumeklinikoilla (OS puhui vain helposta korvaushoidosta). Jos halutaan, tätä voisi täydentää määräämällä laittomien huumeiden osto (huumekauppiailta) rangaistavaksi. Näin ainakin tuo laiton kanava olisi tiukasti sanktioitu. Käyttö lääkkeenä lääkärin ohjauksessa olisi siis laillista.
On periaatteessa mahdollista, että jotkut tarkoituksellisesti hankkiutuisivat huumeriippuvaisiksi, jotta pääsisivät lääkärin määräämään huumehoitoon. Mutta tuskin tuollainen tautidiagnoosi ja siihen liittyvä valvottu huumeiden piikittäminen olisi niin houkuttelevaa, että se toisi uusia käyttäjiä.
Todennäköisesti huumevälittäjien tarjoamat ilmaiset aloitusannokset houkuttelevat paljon tehokkaammin uusia käyttäjiä kuin lääkkeeksi määrätyt huumeet. Siksi uskon, että tuo ehdottamani malli pudottaisi uusien narkomaanien määrän oleellisesti nykyistä vähäisemmäksi. (Vanhojen narkomaanien määrä voisi pysyä nykyisenä, koska he eivät enää kuolisi yliannostuksiin ja likaisiin neuloihin.)
Juho Laatu
Suomessa jaettiin sodan jälkeen heroiinia sodan oloissa heroiinikoukkuun jääneille sotilaille, eikä tästä syntynyt mitään moraalista paheksuntaa. Silloin ei turvallisempia vaihtoehtoja ollut. Jopa heroiinin kanssa pystyy elämään melko normaalia elämää, kunhan on annostelun suhteen pidättyväinen eikä piikitä.
Toistaiseksi rangaistuksilla — niiden ankaruudella tai ylipäätään olemassaololla — ei ole havaittu yhteyttä käyttäjämääriin. Ainoa väestötasolla vaikuttava tekijä taitaakin olla yleinen mielipide.
Rangaistusten poistamisella saattaisi toki olla välillinen vaikutus mielipiteiden muuttumiselle, mutta siitäkään ei ole ainakaan missään muussa maassa havaittu näyttöä. Mielipiteet kannabista kohtaan muuttuvat jatkuvasti suopeammiksi lakimuutosten puutteesta huolimatta, ja mielipiteet ns. kovia huumeita kohtaan ovat pysyneet samoina.
Harva nytkään käy apteekista ostamassa päihdyttäviä lääkkeitä, vaikka niitä saa sieltä ihan ilman reseptiä.
OS: “Suomessa jaettiin sodan jälkeen heroiinia sodan oloissa heroiinikoukkuun jääneille sotilaille, eikä tästä syntynyt mitään moraalista paheksuntaa”
Tuo sodan jälkeinen tila käy siis hyvästä esimerkistä. Ehdotuksillani yritän ohjata nuo nykyiset koukkuun jääneet pois syrjäkujilta, rikollisesta toiminnasta ja hengenvaarasta järjestäytyneen terveydenhoidon piiriin. Ja tietenkin rikollisilta huumemarkkinoilta pohja pois.
Kirjoitin: “Ehdotuksillani yritän ohjata nuo nykyiset koukkuun jääneet pois syrjäkujilta…”
Tämä ei tarkoita, etteikö OS:n alkupeäisenkin ehdotuksen tarkoitus olisi ollut juuri ja täsmälleen sama.
“Huumerikoksissa tulee tehdä ero mietoihin ja vahvoihin huumeisiin ja antaa vahvojen huumeiden myynnistä selvästi kovemmat rangaistukset kuin mietojen huumeiden kaupasta.”
Toteutuu pääosin jo tällä hetkellä. Törkeän huumausainerikoksen yhtenä kvalifiointiperusteena on se, että rikoksen kohteena erittäin vaarallinen huumausaine. Myös aineen laatu otetaan aina rangaistusharkinnassa huomioon. Esim. fentanyylin myymisestä heiluu häkki jo varsin pienistäkin määristä ja tuomioon vaikuttaa myös se onko vaikkapa myyty amfetamiini ollut pitoisuudeltaan 20- vai 40-prosenttista yms.
Osmo,
Hyvä kirjoitus mutta minusta inhimillisyys hieman unohtuu. Korvaushoito on verrattavissa avustettuun, hitaaseen eutanasiaan. Huumeongelman taustalla joskus olevat syyt — lapsuustraumat, hyväksikäyttö, koulukiusaaminen, yksinäisyys — ovat huumeongelmaisen niin halutessa selvitettävissä ja korjattavissa. Tämä edellyttää lääkkeetöntä hoitoa, johon sisältyy kuntoutusta kuten ryhmäterapiaa. Jos narkomaani haluaa (läheskään kaikki eivät halua) irti huumeista — korvaushoito on vain laillistettua huumeiden käyttöä — eikö hänelle pitäisi antaa tähän mahdollisuus? Voisitko Osmo kertoa näkemyksesi tähän.
Erotuomari
Miksi luulet heroiinikoukkuun jääneille heroinisteille jaetun heroiinia? Noin 25 prosentille heroiinin käyttäjistä on mahdotonta päästä eroon opiaateista. Nikotiinin osalta luku muuten on samaa luokkaa. Heidän jättämisensä ilman hoitoa merkitsisi pikaista kuolemantuomiota ja altistaisi koko yhteiskunnan rikollisuudelle, jota huumerahojen hankkiminen vaatii.
Huumepolitiikassakin paras tieto on joidenkin mukaan itse käyttäjillä vastoin asiantuntijoiden näkemyksiä.
Juha Uusitalon kirjoitus tarjoaa hyvän pohjan ajatusharjoitukselle: Muuttuuko jokin jos sana “kannabis”, korvataan esimerkiksi sanalla “amfetamiini”, “heroiini”, “ekstaasi” tai “kokaiini”?
Ja jos muuttuu, niin miksi?
Omien havaintojeni perusteella ongelmakäyttäjien ongelmien perimmäisenä syynä eivät yleensä ole laittomat päihteet. Sen sijaan ne kyllä toimivat huonon kierteen vauhdittajina ja syventäjinä. Juha Uusitalon kaltainen ongelmaton käyttäjä voi käytännössä käyttää mitä tahansa päihdettä hyvin pienin riskein. Kiinnijäänti on epätodennäköistä ja kiinnijäämistilanteessakin seuraamuksena on poliiisin kirjoittama nimellinen sakko käyttörikoksesta.
Laittomien päihteiden täydellisestä laillistamisesta seuraisi tietysti huumausainerikollisuuden loppuminen, mutta oman arvaukseni mukaan muu rikollisuus ei vähentyisi mitenkään dramaattisesti. Osa omaisuusrikoksista tehdään tietysti huumausaineiden käytön rahoittamiseksi, mutta oma näppituntumani sanoo, että osuus ei ole kovin korkea. Eikä se rikoksen poluille lähtenyt jättäisi sitä kohdalleen sopivasti osuvaa pyörää varastamatta, vaikka kaikkia päihteitä olisi saatavissa samoin kuin alkoholia nykyään.
Aikoinaan iski aivan helvetillinen hammaskipu keskellä perjantai yötä. Ei ollut työttömänä rahaa mennä päivystävälle hammaslääkärille. Kotoani löysin buranaa — sitä millä ei tosi kovaa hammassärkyä lievitetä — olikohan burana 400 mg.
Launataina menin päivystävälle suureen sairaalaan pyytämään hammaskivulleni lievittävää lääkitystä. Sairaanhoitaja tiskiltä olisikin tarjonnut 400 mg buranaa, mutta kerroin, että olen jo yhden levyn noita syönyt, että hammaskipu ei lähde useillakaan, jo syödyillä burana 400 mg:lla.
Mutta eipä vastaanotto edes 600 tai 800 mg:n buranaa antanut, koska heidän kertomansa mukaan, tätä särkylääkettä voi käyttää väärin. Lisäksi sanoivat, että kun olen jo levyllisen burana 400 mg kapseleita syönyt, niin eivät voi antaa yliannostuksen vaarassa minulle niitä oikeita buranoita, millä kipu vähäksi aikaa hellittää.
Väittivät vielä päälle, että 2 Burana 400 mg-tablettia vastaa yhtä 800 mg:n tablettia. Voin vakuuttaa, että ei vastaa. Pillereiden koostumukset eivät vastaa toisiaan. Vahvemmassa on tulehduksen poistoaineita — heikomassa ei.
Onneksi naapurin lääkekaapista löytyi burana 800 mg:n tabletti, jonka avulla kipu hellitti — vähäksi aikaa.
Mutta kun buranassa (400 — 800 mg:n annoksissa) ei mielestäni ole mitään sellaisia aineita, että niitä joku viitsisi huumeriippuvuuteensä syödä.
Mutta pitäähän kansalaista kiusata kipujensa äärellä pienilläkin pikkumaisuuksilla.
Tavallinen teknikko. Kyllä se Burana on samaa tulehduskipulääkettä olivat pillerin minkä kokoisia tahansa.
Mutta älä osta koskaan Buranaa. Osta sama lääke samasta tehtaasta pakattuna Ibusaliksi niin saat sen halvemmalla.
Huomioitavaa on mielestäni se, että nykyinen laki ei ole perustuslain hengen kanssa samalla linjalla. Ei toki Lex Soininvaarakaan, eli eipäs siinä.
Mutta kuitenkin mielestäni asian kuuluisi juuri mennä perustuslaillisen hengen mukaan. Laillista olisi syytä olla pistää päänuppi sekaisin haluamallaan tavalla, vaikka pyörimällä rinnettä alas (se taisikin olla laillisten listala jo). Mutta mikäli päihtynyt henkilö tekee itseaiheutetun päihtymisen alaisena jonkin toiseen ihmiseen, elävään olentoon, toisen omistukseen tai yhteiskunnan omistukseen kuuluvaa asiaa kohtaan laissa määrätyn rikoksen, pitäisi päihtymystilan olla tuomiota annettaessa raskauttava tekijä.
Mielipiteitä?
Osmo:
Suomessa heroiini on marginaalihuume amfetamiiniin verrattuna. Amfetamiinin käyttäjille ei ole korvaushoitoa.
Koetin kysyä, mikset halua auttaa huumeiden käyttäjiä toipumaan oikeasti? Puhut ainoastaan siitä, että tuetaan narkomaanien itsetuhoa, sillä erotuksella että otetaan bisnes pois rikollisilta? Mikset puhu lääkkeettömistä hoidoista? Entä jos narkomaani haluaa lopettaa huumeiden käytön? Etkö näe, että jos annat hänelle lääkärin toimesta subutexia tai metadonia, hän jatkaa huumeiden käyttämistä mutta “diileri” on vain eri, rikollisen sijaan yhteiskunta?
Nyt puhut vähän ristiin. Jos opiaatit ovat marginaaliryhmä, jolla ei ole merkitystä, miten opiaattikorvaushoito sitten voi olla niin merkityksellistä. Eihän sitä amfetamiinikoukkuun jääneille anneta.
Osmo
Puhuin heroiinista, joka on marginaalihuume Suomessa. Opiaatit ovat merkityksellisiä väärinkäyttäjille juuri esim. subutexin takia — korvaushoitohuumetta siis väärinkäytetään ja myydään kaduilla.
Olen jo kahdesti koettanut kysyä kantaasi, miten haluat auttaa narkomaaneja jotka haluavat oikeasti eroon huumeista eivätkä vain siirtyä huumekauppiaan myymästä huumeesta yhteiskunnan tarjoamaan huumeeseen. Miten suhtaudut esim. Kiskon lääkkeettömän huumeklinikan lakkaustusuhkaan?
Totta kai pitää olla mahdollisuus lääkkeettömään hoitoon — erityisesti kun siis 75 % opiaattien väärinkäyttäjistä voi vapautua riippuvuudestaan. Kiskon klinikan tilastoja en tunne. Se on kallista hoitoa, mutta tiedossani ei ole tilastoja hoidon tuloksellisuudesta. Tällaisiin asioihin pyrin ottamaan kantaa faktojen perusteella, eikä niitä minulla ole.
Tuota noin. Jos jäätetään se jeesustelu ja mietitään, mikä on pienimmän hässäkän ja tuskan tie.
Ei kukaan pakota korvaushoitoon. Kyllä sen voi lopettaa ihan samalla tavalla kuin muunkin, jos vaan nimittäin onnistuu.
Muistakaa nyt, että opiaatit olivat ennen aivan vapaasti myytäviä. Hienostorouvillakin oli jatkuvasti yskää, johon piti nauttia oopiumiteetä. Maailma ei kaatunut.
Joudun korjaamaan aikaisempaa kommenttiani — huumausaineiden laillistamisesta huolimatta huumausainerikollisuus ei tietenkään katoaisi. Onhan meillä edelleen rikoslaissa kokonainen luku alkoholirikoksista, vaikka itse päihde on laillinen. Ainoa tapa kokonaan erottaa rikokset ja huumeet olisi, että kaikkia huumeita jaettaisiin kaikille halukkaille ilmaiseksi. Sitä ei liene vielä kokeiltu missään.
Osmon alkuperäisessä kirjoituksessa näyttää muuten olevan naivilta haiskatava ajatus asiakkaista, jotka rangaistuksen pelossa liittoutuvat huumekauppiaiden kanssa ja mm. kieltäytyvät todistamasta oikeudenkäynnissä. Todellisuudessa ainakin tavallisimpien huumeiden myyntiorganisaatiossa on vähintään kolme porrasta ennen (pelkkää) käyttäjää: Maahantuoja (tuhannet grammat/tabletit) — tukkukauppias (sadat grammat/tabletit)- vähittäiskauppias (kymmenet grammat/tabletit) — asiakas (yksittäiset grammat/tabletit). Tässä ketjussa toisista lavertelu päättyy tyypillisesti tukkukauppiaaseen. Maahantuontiportaassa alkaa olla sen verran karua porukkaa, että heidän asiakkaillaan suut pysyvät supussa. Yksittäisten tablettien ostajat kyllä paljastavat myyjänsä nykyäänkin.
Catilina:
Onnistuu joissakin tapauksessa, mutta vaatii potilaalta omaa halua. Koko omaksuttu elämäntapa on muutettava. Muutos ei onnistu keltään ihan itse vaan tarvitaan ulkopuolista tukea. Tämä harmillisesti tarkoittaa rahan menoa. Mutta jos (alle) 30-vuotias saadaan vuoden kuntoutuksella tuottavaksi yhteiskunnan jäseneksi, eiköhän investointi kannata — verrattuna siihen, että hän jatkaisi päihteiden käyttöä kuolemaansa asti (neljä-viiskymppiseksi), kuormittaen koko ajan poliisia, vankiloita, terveydenhuoltoa, …, ja aiheuttaen monille läheisille tuskaa ja avuttomuuden tunnetta.
Osmo:
Nostan hattua vastaukselle. Lähinnä koetin viestittää, että älä unohda lääkkeetöntä hoitoa jos (ja toivottavasti kun) vaikutat näiden asioiden parissa jatkossa.
Taas kerran vihreät ja soininvaara etujoukoissa “ennustaja eukkoina” luovat uhkakuvia miten muuta maat hyväksyvät jatkossa vapaamman huumeiden käytön politiikan.
Sehän on sama, uin hyvälksyy samalla niiden tuomien rikosten ja toisia kansalaisai kohtaan tapahtuvat vääryydet!
On asioita joita EI PIDÄ HYVÄKSYÄ MISSÄÄN OLOSUHTEISSA! Huumeet ja niiden käyttö on yksi niistä.
Tehdään Venäjän kanssa sopimus huumerikollisten, joiksi pitää luokitella myös käyttäjät vankeihoidosta Siperiassa.
Näin se vain on, että kansaansa pitää suojella, eikä siinä kannata hissutella.
Kuopiossa avattiin uudistettu vankilalaitos, yksi vangin vuorokausi maksaa meille veronmaksajille 200 euroa/vuorokausi.
Olen valmis hyväksymään sotaveteraanien, vanhusten ja lasten hoitoon vähintään samanverran vuorokudessa maksamistamieni verojen kautta, mutta en yhtään euroa, korostan sanaa yhtään, rikollisten hyysäämiseen — varsinkaan huumerikollisten.
Motto: “Tänään hyväksytty myönnytys huumeissa, on kestämätön paikka esimerkiksi 10 vuoden päästä!”
Eräs äiti sanoi huumeriippuvaisen tyttärensä kohdalla olevan parhaan ratkaisun hänen kuolemansa, yhdyn häneen monen tuntemani vastaavan henkilön kohdalla.
Yhteiskunta joutuu ratkaisemaan ennemmin tai myöhemmin tämän asian — uskokoon tämän ken haluaa, tai olkoon uskomatta!
Liiallinen liberalismi vie asiat väärille uomille.
Näillä ajatuksilla on kanssaihmisten hyvinvoinnista kysymys, ei oman itsekkään egon tuomaa omahyväisyyttä, tai ihmisvihaa.
Piripäille ei tarvita mitään korvaushoitoa. Amfetamiiniä vedetään ymmärtääkseni joko siksi, että on tylsää, tai siksi, että on vedetty hitaita (bentsoja, opiaatteja, viinaa, whatever) niin paljon, ettei muuten päästä liikkeelle. Katkolla olevat piripäät ovat ymmärtääkseni lähinnä masentuneita, väsyneitä, haluttomia, ja nälkäisiä.
Opiaattiriippuvainen ripuloi, kouristelee, oksentaa, jne. oireet muistuttavat jotain järeämmänpuoleista influenssaa tms. Aineen himo ja suoranainen tarve ovat jotain ihan muuta kuin piripäillä.
Opiaatteja piikittävä narkomaani on sekaisin olleessaan aivan horroksessa ja makaa lähinnä sohvalla, ei huolehdi hygieniasta tai oikeastaan mistään muustakaan. Subutexin korvaushoidossa (oikein) nauttiva potilas lähinnä saa lievityksen oireisiin, mutta ei todellakaan mene mihinkään narkoosiin. Eri asia on tietty se, kun buprenorfiini piikitetään suoneen.
Korvaushoidon rooli on lähinnä siinä, kun potilas on muuten jossain avohoidossa ja pyrkii vaikka työelämään. Annoksen pudottaminen on ainakin minun tuntemallani muutamalla ihmisellä sujunut ihan OK, ilman sen pahempia ongelmia, ja tunnen pari ihmistä, jotka ovat päässeet (toistaiseksi) täysin eroon. Toinen korvaushoidon kautta, toinen “kylmänä kalkkunana”, tosin ei ekalla yrityksellä.
On jotenkin ihan älytöntä käyttää dehumanisoivaa kieltä ihmisistä ja erityisesti täysin demonisoivaa kieltä niistä aineista. Ei se aine ole se ongelma, vaan se, paketti, jossa elämä pyörii vain sen ympärillä, paljonko kamaa ja millä aikataululla saa. Jos ei ole korvaushoitoa, niin täytyy hoitaa koko paketti kerralla kuntoon: Elämään joku sisältö sen sohvalla pupillit nuppineulan terän kokoisena makoilun sijaan, ja eroon aineesta niin, että ajatuksiin mahtuu muutakin kuin se, miten hankkia lisää “palaa”.
Korvaushoito helpottaa siinä, että klinikalla käynti vie sen puoli tuntia päivästä, ja lopun päivää voi miettiä sitä muuta sisältöä, kun tietää, että seuraavana päivänäkään ei tarvitse miettiä aineen saantia. Kun ihminen on ehtinyt hankkia jotain muuta sisältöä siihen elämäänsä siinä välissä, niin sitten voi miettiä siitä aineesta eroon pääsemistä.
Tämä on kaunis teoria, mutta käytännössä homma pragaa siinä, että korvaushoidossa istuja sitten pelaa pleikkarilla laskee tapettien raitoja päivät. Mutta parempi ja ennenkaikkea halvempi vaihtoehto sekin on yhteiskunnalle kuin se kaveri, joka piikittää ja rullaa mummoja.
Aikoinaan huumekatkolla oli tavallinen näky, että opiaattiriippuvainen tuli katkolle terveyttä uhkuen rullaluistimilla. Katkojaksoja soviteltiin usein työkiireitten mukaan. Eivät kaikki ole mitään rock bottom porukkaa, vaikka sitäkin tuli myöhemmin nähtyä.
Olen nähnyt sen Suomen surkeimman pohjan. Sitä alemmas ei voi päästä, ja siitäkin porukasta n. 80% osasi käyttäytyä suhteellisen asiallisesti.
‘Eräs äiti sanoi huumeriippuvaisen tyttärensä kohdalla olevan parhaan ratkaisun hänen kuolemansa, yhdyn häneen monen tuntemani vastaavan henkilön kohdalla.’ (Late Landelta)
Tulkitenko kantasi oikein, jos luen sen niin, että sääli on sairautta, elinkelvoton elämä (Lebensunwertiges Leben) on syytäkin lopettaa?
Onko niin, että kommentointi voidaan vetää yhteen suunnilleen näin:
Alkuperäisen kirjoituksen päättävästä neljästä ponnesta kolme on jo toteutunut käytännössä. Ongelmana on edelleen korvaushoidon (ja vieroituksen) järjestäminen.
Osmon vaatiman uudistuksen toteuttaminen ei siten näyttäisi vaativan mitään muuta kuin lisää resursseja (rahaa) hoitopuolelle.
Käyttö on edelleen rangaistavaa ja kannabiksen myynnistä voi saada kahdeksan vuotta vankeutta. Silloin on tietysti myyty aika paljon, mutta jos tuollainen kakku odottaa, voi saman tien laajentaa valikoimansa koviin huumeisiin.
Kannabis on mielestäni jossain määrin sivuseikka. Mutta puututaan nyt siihen silti.
Jos otetaan sellainen äärimmäisen radikaali näkemys, että kannabiksen käyttäjällä ja hänen lähipiirillään kuuluisi olla jotain ihmisoikeuksia tai muuta vastaavaa hömpötystä, niin muutama aika tärkeä asia nousee esille.
Käyttörikoksesta kiinni jäämisen vakavin seuraamus on se, että poliisi pitää käyttörikosta riittävänä syynä epäillä vakavampaa rikosta, ja näin ollen suorittaa kotietsintä. Ensiksikin, vaikkei kotona olisi mitään laitonta, poliisit saattavat sotkea asunnon ja jopa rikkoa tavaroita ilman että asukkaalla on mitään mahdollisuutta puolustautua tai vaatia korvausta (syyttäjät pelaavat samaa peliä poliisien kanssa ja poliisin tarvitsee suunnilleen tappaa joku, jotta asiaa tutkittaisiin), ja koska poliisit yleensä tulevat aika näyttävästi pihalle ja asuntoon, naapurisopuun saattaa syntyä voimakkaitakin repeämiä pelkästään ihmisten ennakkoluulojen vuoksi. Toisekseen, jos asunnosta löytyy esimerkiksi muutama hamppukasvi, omaan käyttöön, tuomiot eivät vielä varsinaisesti nouse suuriksi. Sen sijaan kaikenlaiset ulkoisvaikutukset voivat nousta paljon ankarammiksi kuin varsinaiset rangaistukset. Paikkakunnasta riippuen esimerkiksi lapsia saatetaan ottaa huostaan, tieto rikoksesta saattaa päätyä kiinni jääneen työpaikalle (jolloin töihin ei monessa tapauksessa ole enää asiaa), opiskelupaikka saatetaan peruuttaa, ja moneen ammattiin on mahdotonta työllistyä koko loppuelämän aikana.
Lainsäädäntö ja viranomaiskäytäntö rohkaisevat juurikin ostamaan kannabistuotteita rikollisilta markkinoilta pienimuotoisen kotitarvetuotannon sijaan. Tämä on takaperoista jopa huumesodan kannattajien omista lähtökohdista, mutta näin se vain on.
Ainoa tapa ratkaista tämä ongelma on yksiselitteisesti laillistaa kannabiksen kotitarvekasvatus omaan ja lähipiirin käyttöön, samaan tapaan kuin mietojen alkoholijuomien valmistus on sallittua. Ja huumausaineen käyttörikos on poistettava rikoslaista kokonaan.
Perustelu sille, miksi uskon, että poliisin tekemisiä painetaan villaisella useammin kuin ei:
http://fifi.voima.fi/voima-artikkeli/2010/numero‑9/virkavaltaa-mielivaltaa
Kannabiksen välittämisestä myymisestä voi toki saada saman 10 vuoden maksimirangaistuksen kuin muistakin laittomista päihteistä. Myydyn määrän pitää silloin tosin liikkua sadoissa kiloissa. On myös mahdollista hankkia itselleen noin 13 vuoden vankeusrangaistus useammalla törkeällä kannabisrikoksella. Onko tosiaan niin, että haluat olennaisesti lieventää rangaistuksia myös tässä tonni-kategoriassa?
Jo tällä hetkellä laajamittaisempi huumausainerikollisuus kietoutuu säännönmukaisesti yhteen laillisen liiketoiminnan kanssa (tosin siihenkin liittyy usein mm. verorikoksia). Oletko vilpittömästi siinä uskossa, että kannabikseen liittyvän rangaistusuhan lieventäminen/poistaminen irrottaisi sen muusta rikollisuudesta ja erityisesti muusta huumausainerikollisuudesta? Itse en usko siihen vähääkään.
Ja jotta arkitodellisuus ei unohtuisi: Kun huumausaineet ja lainkäyttö kohtaavat ei kysymys ole kannabiksesta, vaan amfetamiinista, ekstaasista tai buprenorfiinista. Näillä aineilla hankittavat tuntemukset lienevät sellaisia, ettei niitä kannabiksen käytöllä saavuteta, olipa se kuinka laillista tahansa. Siksi pelkkää kannabista koskevat lainsäädäntöratkaisut ovat lainkäytön ja uskoakseni myös huumausaineisiin liittyvien ongelmien kannalta marginaalista puuhastelua.
Jo aiemmin kertomistani syistä pelkän käytön ja muutamien käyttöannosten hallussapito ei de facto ole rangaistavaa ja harvoissa kiinnijääntitapauksissakin määrättävät seuraamukset ovat merkityksettömiä. Symbolista arvoa rangaistavuudella voi tietenkin olla noiden Tapio Peltosen kirjoituksessa mainittujen “ulkoisvaikutusten” vuoksi. Minusta näyttää kuitenkin siltä, että (a) tietosi nykytilanteesta ovat hataralla pohjalla ja (b) haluat lähteä korjaamaan jotain, mikä ei ole rikki: Lievien ja vaarallisten huumausaineiden sekä käytön ja levittämisen välille on jo tehty jyrkkä ero.
Pasi
Muissa maissa on haluttu eriyttää markkinat sillä, että kannabiksen kauppaamisesta tulevat rangaistukset ovat olennaisesti lievempiä, jolloin kannabiskauppiaan ei kannata myydä kovia huumeita. Jos meillä pelkästä kannabiksesta pystyy hankkimaan maksimirangaistuksen, riski ei lisäänny lainkaan siitä, että myy heroiinia tai amfetamiinia. Ehkä ne kaikki muut maat ovat väärässä ja me yksin oikeassa.
Ja onko jossain oikeasti sellainen valtio, jossa hasistonnin myynnistä ei saa useamman vuoden vankeusrangaistusta?
Muutoinkin menee jo aika hapettomaksi teoretisoinniksi. En ole KOSKAAN kuullut kerrottava saati tavannut todellista lihaa ja verta olevaa huumekauppiasta, joka olisi noilla Osmon mainitsemilla perusteilla laajentanut toimintaansa kannabiksesta koviin huumeisiin. Ja vielä kerran: ensikertalainen selviää ehdollisella vankeudella vaikka myisi nelisen kiloa hasista. Heroiinin kohdalla raja menee noin 50 grammassa. Kai se nyt toikin jotain riskikalkyylissä painaisi, jos kauppias siltä pohjalta liiketoimintaansa pohtisi.
Nykyinen käytäntö voitaisiin tietysti kirjata lakiinkin. Samoin voitaisiin pahoinpitelyt ja niistä tuomittavat rangaistukset porrastaan lakitekstissä lyönti lyönniltä ja potku potkulta nousevaksi asteikoksi. Suomessa on kuitenkin lähdetty siitä, että pahoinpitelyt ja huumausainerikokset on jaettu vain kolmeen eri tunnusmerkistöön (lievä/käyttö‑, “tavallinen”, törkeä), jotka kattavat asteikon sakosta — 10 v. vankeuteen. Väljät asteikot vaatii tietenkin sen, että lainkäyttäjällä on tietoa, taitoa ja tervettä harkintaa.
Pasi
Suomessa myynti lasketaan yhteen eri kerroilta tuomiota annettaessa ja hasistonni voi syntyä vaikka viidestätuhannesta kahdensadan gramman erästä. Jos Alankomaissa laskettaisiin vaikka kahden vuoden ajalta coffeeshopin myynti yhteen, niin suosituimmista paikoista tulisi tonni kannabista ja ehkä useampikin. Suomessa ylitettiin 10 vuoden rangaistus erittäin törkeänä huumerikoksena yhdistämällä myynti vuosilta 2002–2007 ja päätekijöinä tuomituista kaksi sai 13 vuotta vankeutta. Yhteensä kahdeksan ihmistä tuomittiin yli viiden vuoden vapausrangaistukseen. Myytyä hasista oli yhteensä noin kaksi tonnia. Tässä tapauksessa oli mukana myös kokaiinia, mutta se ei tuomioita mitenkään erityisesti ratkaissut, vaikka vaa’assa painoikin.
Alankomaissa voi tuon viiden vuoden aikana myydä lisenssillä coffee-shopissa useampia tonneja kannabista. Myöskään esimerkiksi Espanjassa, Portugalissa, Sveitsissä tai Britanniassa tuomioita ei jaella samalla logiikalla kuin Suomessa.
Alankomaissa tuskin saisi edes viiden tonnin hasiserän myynnistä kolmeatoista vuotta vankeutta. Tämä on toki vain arvaus.
Asetit, Pasi, aiemmin minun edellisestä kirjoituksestani ajatusharjoituksen, mikä muuttuisi ja miksi, jos kannabiksen tilalle sijoitettaisiin kokaiini, amfetamiini tai heroiini.
Valitsen heroiinin, koska se on helpointa. Heroiini on hengenvaarallinen käyttää, pieni lipsahdus käyttömäärässä huonolla hetkellä vie hengen. Heroiini on kallista käyttää jopa lähellä tuotantoa. Heroiini aiheuttaa erittäin voimakkaita fyysisiä vieroitusoireita. Lue kirjoitukseni uudelleen ja huomaat sen muuttuvan täysin.
Rangaistus on aina tarkoituksellista pahan tekoa ihmiselle. Oletko Pasi aivan varma, että haluat tämän pahan tekemisen jatkuvan, jos et kerran koe kannabista vaaralliseksi? Etkö tukiessasi tätä pahan tekemistä osallistu siihen itsekin? Uskon kuitenkin, että olet tänne kirjoittaessasi ollut hyvässä uskossa ja tarkoituksesi on hyvä ja uskon jopa, että vaikka et heti tämän luettuasi ajattelisi asiasta toisin, etkä edes yhden yön nukuttuasi,
niin asian hauduttua ajatuksesi kääntyy toisinpäin.
Kiitos teille molemmille, Ossi ja Pasi, sekä muille, jotka ovat tätä lukeneet siitä, että uhraatte aikaanne ja ajatuksianne meille, joita pidetään rikollisina ja sairaina Suomen laissa.
Näistä kumpikaan ei todellakaan pidä paikkaansa.
Kannabiksen kasvatus on mitä luultavimmin ollut viime vuosina lievässä nousussa, samoin kannabiksen käyttö. Sen sijaan takavarikoitujen kannabiskasvien määrä on suorastaan räjähtänyt käsiin, johtuen juuri mainitsemastani seikasta. Poliisin kynnys tehdä kotietsintöjä on alentunut huomattavasti viimeisten muutaman vuoden aikana. Samalla kaiken ylhäältä tulleen ohjeistuksen vastaisesti poliisi on nostanut prioriteettilistalla hyvin korkealle juuri kannabiksen kotikasvatuksen hillitsemisen, mikä näkyy mm. Viherpeukku ‑jutusta.
Syy tälle priorisoinnille, joka ei siis ole lähtenyt liikkeelle sisäministeriöstä, vaan poliisista itsestään, on se, että kannabiksen kasvattajat ovat poliisin kannalta ideaalisia rikollisia. Rikos on vakava (huumausainerikos, maksimirangaistus 2 vuotta vankeutta) ja rikosken “selvittäminen” on äärimmäisen yksinkertaista. Näyttää hyvältä tilastoissa, käytännössä jokainen tällainen tapaus “selvitetään”, joten tähän panostaminen nostaa ylipäätään rikosten selvittämisprosenttia.
Myös näitä oheisseuraamuksia on tiukennettu. Esimerkiksi ajokortti otetaan herkästi pois jopa pelkästä käyttörikoksesta kiinni jääneeltä, ja hän joutuu käymään virtsatesteissä usean kuukauden ajan todistaakseen, ettei hänellä ole päihdeongelmaa, saadakseen korttinsa takaisin. Ja tämä siis ILMAN sitä, että missään vaiheessa olisi edes epäilty hänen ajaneen päihtyneenä.
Kannabiksen käyttäjän oikeusturva on muuten paljon parempi silloin, kun häntä epäillään ajoneuvon kuljettamisesta päihtyneenä. Silloin varmistusnäyte otetaan verikokeena (verestä käyttö näkyy paljon lyhyemmän aikaa kuin virtsasta) ja vaikka tuomio tulisi, häntä ei tuomita erikseen käyttörikoksesta.
Myös oppilaitosten säännöksiä huumausainerikoksista tuomittujen sisäänotossa on tiukennettu, ja monilla työnantajilla on joko käytössä “vapaaehtoiset” huumetestit uusille työntekijöille tai ainakin kova hinku ottaa tällaiset käyttöön. Ja tosiaan, kannabiksen aktiivisempi käyttö saattaa näkyä virtsassa kuukausia käytön (ja kaikkien päihdyttävien vaikutusten) lakkaamisen jälkeen, ja satunnaisempikin käyttö voi näkyä pari viikkoa viimeisen käyttökerran jälkeen.
Ottaen huomioon, että kannabiksen käyttäjistä suurin osa on juuri satunnaiskäyttäjiä, joilla ei ole minkäänlaista interventiota vaativaa päihdeongelmaa, yhteiskunnan suhtautumisen ankaruus on ylimitoitettua. Vertailukohtana alkoholiongelmaisuuteenkin suhtaudutaan paljon sallivammin kuin kannabiksen satunnaiseen käyttöön.
Mitään merkkejä siitä, että yhteiskunnassa, edes ylemmillä tasoilla käytännön poliisityöstä ja oikeuslaitoksen toiminnasta puhumattakaan, olisi viime vuosina pyritty aiempaa selkeämmin erottamaan kovat huumeet miedoista rikosoikeudellisen kohtelun suhteen, ei ole nähtävissä. Pikemminkin on näkynyt halua tuomita mietojenkin huumeiden käyttö aiempaa jyrkemmin ja alentaa poliisin puuttumiskynnystä, esimerkiksi juuri tuon Lex Kukkaruukun kohdalla. Murhan valmistelun yritys ei muuten ole rikos, huumausainerikoksen valmistelun yritys on.
Tässä kovat vs. miedot huumeet ‑jaottelussakin tilanne on vähän hassu, esimerkiksi MDMA rinnastetaan amfetamiiniin, vaikka edellinen vaikutuksiltaan ja erityisesti riippuvuuspotentiaaliltaan on jälkimmäistä paljon lievempi. Toisaalta tämä on ymmärrettävää, sillä useinkaan ne, jotka päättävät rangaistuskäytännöistä, eivät koe suurta halua perehtyä laittomien aineiden todellisiin vaikutuksiin.
Itse päihteiden haittavaikutukset ovat hyvin pitkälti sidoksissa niiden käyttökulttuureihin. Gamma (eli GHB, gammahydroksivoihappo) oli käsittääkseni 1990-luvulla pienten piirien bilehuume, ja käyttäjillä oli hyvin tiedossa se, että sen käyttö yhdessä alkoholin tai muiden keskushermostoa lamaavien päihteiden kanssa on hengenvaarallista. Oikeastaan vasta GHB:n kieltämisen jälkeen alkoi esiintyä ensinnäkin GHB:n lähtöaineen GBL:n (joka on selvästi haitallisempi ainakin ruoansulatuselimistölle) käyttöä sellaisenaan ja juuri tätä yhteiskäyttöä alkoholin kanssa, mistä sitten aiheutui myös kuolemantapauksia. Kyseessä oli kulttuurimuutos, vanhat GHB-käyttäjät olivat “aikuistuneet” ja lopettaneet käytön, ja nuorempi polvi oli löytänyt mielestään uuden hienon aineen, alkoholin kaltaisen päihteen, josta ei tule krapula. Vanhan ja uuden käyttäjäkunnan välillä ei käsittääkseni ollut merkittäviä yhtymäkohtia.
Kuten sanoin, kannabis ei mielestäni ole lopultakaan mikään kovin tärkeä asia. Kannabispolitiikassamme on silti kyse tarpeettomasta resurssien käytöstä sinänsä viattomien ihmisten elämän tuhoamiseen, mitä ei humaaneista lähtökohdista voi pitää kovin tarkoituksenmukaisena.
Poteroista ampumisen ja keskustelun ero lienee siinä, että jälkimmäisessä osallistujat ovat valmiita arvioimaan omia kantojaan uudestaan. Siksi lienee paikallaan todeta, että keskustelu on lisännyt ymmärrystäni ainakin yhdessä kohdassa. Olen useamman kerran toistanut, että kannabiskysymys on marginaalinen. Tämä pitääkin paikkansa, kun katsotaan asiaa esim. tuomioistuimissa käsiteltävien asioiden näkökulmasta. Tämä näkökulma on ilmeisesti liian suppea. Jos on niin, että kannabiksen käytön ja kotikasvatuksen rangaistavuus sellaisenaan (so. pelkkänä uhkana) nakertaa koko sääntelyn uskottavuutta ja legitimiteettiä, ei kysymys enää olekaan merkityksetön.
Lonkalta heitettynä arvelisin, että pienten kannabismäärien hallussapidon ja pienimuotoisen kotikasvatuksen (2–3 kasvia) dekriminalisoimisella saatettaisiin päästä nykyistä parempaan lopputulokseen: Käyttäjät saisivat haluamansa laillisesti ja kannabiksella liiketoimintaa harjoittavilta kuivuisi yksi rahahana.
Omat ongelmansa olisi tietysti tuossakin vaihtoehdossa, mutta kokonaisuus voisi hyvinkin jäädä plussan puolelle. Sen sijaan en näe mitään järkiperusteita olennaisesti lieventää suhtautumista kannabikseen niissä tapauksissa, joissa erien liikutteluun tarvitaan trukkia.
Tapio Peltoselle:
Meillä ei ole oikeuskäytännössä mitään jakoa koviin ja mietoihin huumeisiin, vaan jokainen markkinoille tuleva aine pyritään suhteuttamaan järkevällä tavalla vanhoihin ja vakiintuneisiin huumeisiin. Uuden aineen ilmaantuessa ei turvauduta pelkkään stetson-menetelmään, vaan asiasta hankitaan lääketieteelliset asiantuntijalausunnot sieltä, mistä kuvitellaan parhaan tiedon löytyvän.
Huumausainerikoksissa noudatettavat ohjeelliset rangaistustaulukot eivät ole mitään vapaamuurarikokouksen pöytäkirjoja, vaan kaikille avoimia dokumentteja (esim. http://www.oikeus.fi/uploads/roevng_1.pdf)
On tietenkin hyvä, jos taulukoiden mahdolliset epäjohdonmukaisuudet saadaan oikaistua julkisen keskustelun avulla.
Takavarikoitujen kannabis-kasvien lukumäärä on sikäli huono mittari, että siinä 1000 viiden kasvin takavarikkoa näyttää samalta kuin 50 sadan kasvin takavarikkoa.
Viherpeukku-episodia en tunne kuin tiedotusvälineiden kautta, mutta pieleenhän se taisi mennä. Se taidettiin myös käräjäoikeuden tuomiossa peittelemättä sanoa.
Mitäpä jos kannabis olisin laillista, sillä olisi 23 prosentin arvonlisävero ja alkholia vastaava vero ja sitä saisi myydä ensialkuun vain julkisissa anniskelupaikoissa.
Alkoholin anniskelua on perusteltu sillä, että se tuo käytön pois neljän seinän sisältä ja yhteiskunnallisen kontrollin piiriin, myös vero.
Kannabiksen julkibössäily olisi hyvä vaihtoehto kriminaalille bössäilylle ja varmasti söisi pohjan kannabisrikollisuudelta lieveilmiöineen.
Ehkäpä tie kovien aineisiin tyssäisi, kun kannabiksen käyttö on irti kriminaaleista piireistä.
En ymmärrä perusteita sille miksi haluatte pitää rangasitavana aikuisten kannabiksen käytöä. Se mitä suustani menee sisälle ja se mitä sieltä tulee ulos, niin kauan kun se ei aiheuta haittaa muille kanssaihmisille, ei pitäisi mielestäni olla rangaistava lainmukaan, koska sellaisessa käytössä ei ole eniksikään uhria.
Jos kasvatan kannabista ja käytän sitä lääkkenä tai huvikäyttönä, ei siinä ole uhria! Länsimaisen lain perusteena on rangaista toiselle aiheutetusta vahingosta.…
Se että “katselette” mitä muut EUn maat tekevät on aran poliitikon ele, ei missään nimessä dynaamisen ja realistin!
En usko siihen että mikään ihmisen tekemä laki pystyy poistamaan ihmisten tietoisuudesta niin tunnettua evoluution kanssa-kasvia kuin cannabis. Mielipteesi huumeista ja erityisesti kannabiksesta on hyvin konservatiivinen ja mielestäni peilaa äärioikeistolaista “hallitsevat ja hallittavat”-linjaa.
Mielestäni Suomen tulisi laittaa amerikkalaisten aloittaneen maailman laajuisen huumeiden vastaiseen taisteluun allokoidut rahat nuorten objektiiviseen valistukseen ko. luonnon yrtistä.
Olemme osa luontoa emme sen hallitsijoita!
Subutekxin korvaushoidosta pillereitä virtaa laittomille markkinoille, sillä ein ole resursseja vahtia
kannabiksen käytöstä vähäinen käyttörike ei ylitä mittään tutkintaknnystä. Kotiokasvatuklsessa pieniä sakkoja saa kolömen kasvin jälkeen…
Lainsäädännön _enimmäisrangasitukset_ ovat täysin huomiottajääneitä pykäliä. Ehdottoman vakeusragnaistusken saaminen kannabiksesta edellyttää heinäpaalien kokoisen määrän pitkäaikaista tukkukauppaa.
talouden lakien mukaan toki kannabiskauppias laajentaa valikoimaansa mahdollisimman paljon, mielellään design huumeisiin ja GBH:n jotta tulovirta säilyisi — ilman seuraamuksia.
Tapio Peltonen puhuu järkeä ja nostaa esille juuri niitä kysymyksiä, jotka kannabiksen käytön tai vähäisen kotikasvatuksen rangaistavuudessa ovat olennaisimpia. Virallisen rangaistuksen taso on sivuseikka — paljon tärkeämpää olisi palauttaa näille ihmisille ihmisarvo ja kansalaisoikeudet, joita poliisi ei tällä hetkellä kunnioita. Vähäisistä kannabisrikkeistä pitäisi tästä syystä tehdä epäkiinnostavia poliisin kannalta. Dekriminalisointi olisi helpoin tapa.
Yleinen suhtautuminen kannabikseen näyttäisi maassamme olevan edelleen aivan hysteeristä aineen todellisiin haittoihin verrattuna. Arvaan, että poliisilla on osuutta siihenkin asiaan. Kyllähän näiden rikollisten ylimitoitettua jahtaamista täytyy jotenkin oikeuttaa, joten aineen ja sen käyttäjien mustamaalaaminen on ymmärrettävää, joskin käyttäjien ihmisoikeuksien kannalta kyseenalaista. Muistan mm. omilta kouluajoiltani videon, jolla poliisimiekkonen kuvaili seikkaperäisesti aineen kauhistavia (pääosin keksittyjä) vaikutuksia ihmiseen ja yhteiskuntaan.
Peltosen laittaman linkin takaa löytyy tarinoita, joiden kaltaisiin olen itsekin toisinaan törmännyt. Onneksi omalle kohdalleni ei tällaisia ole sattunut (no enpä ole toisaalta poliisin kanssa juuri ollut tekemisissäkään), mutta kun tuttavapiiriin kuuluu ihmisiä laidasta laitaan, niin tuokin puoli elämästä on tullut havaittua olemassaolevaksi. Suuret kiitokset Mikko Niskasaarelle, joka tekstin mukaan on valmistelemassa aiheesta kirjaa. Josko se sitten vihdoin saisi ansaitsemaansa huomiota.
Gamma on hyvä esimerkki aineesta, jonka kohdalla helvetti repesi, niin sanotusti, kun se kiellettiin. Ennen kieltoa sitä käytettiin Tampereella jonkun verran. Pari kertaa kävi niin, että sai sammuneita roudailla klubeilta ulos virkoilemaan ja sensellaista, mutta kyseessä oli yleensä sama tyyppi. (Jonka kaikki jotka tiesivät mistä aineesta on kyse tunsivat ja tiesivät tyyliin koko maassa etunimeltä…)
Kun joku sekakäyttäjä jossain varsinaissuomessa sitten kuoli, ilmeisesti käytettyään alkoholia, rauhoittavia, ja GHB:tä yhdessä, media teki siitä “tappavan” huumeen, ja se kiellettiin.
Yleistyminen olisi varmaan tapahtunut joka tapauksessa, mutta turvallisen käyttökulttuurin muodostumista ei jääty odottelemaan, vaan aine yksinkertaisesti kiellettiin. Suurin osa ongelmista tuli käsittääkseni vasta kiellon jälkeen. Tämä on tapa, jolla yhteiskuntamme reagoi päihteisiin; kiellon perusteeksi riittää se, että aine on päihdyttävä, mitään käsitystä turvallisuudesta tms, ei koskaan pääse muodostumaan, koska yhteiskunnassamme vallitsee tietynlainen konsensus siitä, että päihteet ovat yleisestiottaen jotain, mikä pitää kieltää.
Alkoholin kohdallakin asia on osapuilleen näin. Alkoholiahan ei saisi esimerkiksi myydä tai luovuttaa päihtyneelle. Kaikessa julkisessa puheessa alkoholista puhutaan ikäänkuin sen käyttö ei tähtäisi päihtymykseen. Itsekin jeesustelen oman viininjuontini kanssa, että “en juo päihtyäkseni”, mutta se on aika epärehellistä. Vaikka juon vain lasillisen tai korkeintaan kaksi niin, etten koskaan päihdy merkittävästi, niin aika iso osa siitä nautinnosta on se lämmittävä ja hivenen päihdyttävä vaikutus joka aineella on.
Pointtina on, että minusta koko kulttuurissamme on eräänlainen vinouma, kun lainsäädännön lähtökohta ei edes ole ihmisten suojeleminen myrkyiltä tms. vaan ihmisten päihtymykstilan rajoittaminen. Useimmat ihmiset, jotka päihteitä haluavat kieltää ja pitää kiellettyinä, eivät edes tiedä, mitä he ovat kieltämässä. Suurin osa lainsäätäjistä ei ole edes kokeillut kannabista ja “rohkeimmat” yksilöt myöntävät joskus vähän maistaneensa.
Tuttavani sattui ottamaan huikan tarjotusta pullosta — jossa oli gammaa. Seuraavaksi löysikin sitten istensä onneksi sairaalasta vatsahuuhtelusta. Millä logiikalla “keiltäminen” aiheuttaa vatsahuuheluiden yleistymisen? Pikemminkin gammaan rankaisemattomuus kohtuullisen nopeasti antoi viestin, että juuri tätä kannattaa tehdä, myydä ja käyttää.
Naaputrina ollut “kotikasvattaja” saatustti ensiksi koko rappukäytävän — ei siinä mitään huumekoiraa tarvita — ja siinä sivussa aiheutti kaikea muuta pientä.
Mitä ihmisoikeuksia huumeidenkäyttäjät ovat menettäneet? Ainakaan al´koholia kohtuuk’äyttävällä naapurilla EI todellkaan ole mitään oikeuskia, muuta kuin kässiä hajuista ja odottaa tulipaloa?
Jos ihmisetn sekaisin ja humalassaolo on tuettava ja kansalaispalkkaa edellyttävä hanke, kannattaisi se sanoa suoraan.
Niin, poliisin näkökulmasta pieni kotikasvatus on todellakin nykyisin täysin epäkiinnostavaa. Huumepolitiikkaa ei Suomessa voi enää saada sallivammaksi paitsi alkamalla tarjoamaan kamaa virkavallan toimesta.
Väite että käyttäjä on trokarin kumppani, on poliittista propagandaa. Lahjuksia ottava ja talousrikollisuuden tutkintaa jarruttava poliitikko on se järjestäytyneen huumekaupan paras kumppani. Moni poliitikko ei tajua sitä yksinkertaista seikkaa, että huumekauppaan liittyvä raha aiheuttaa väkivaltaa ja korruptiota, ei aine. Ja käyttäjän kriminalisointi on huumekaupan voittojen perusta. Suomen poliisi ja KRP antoivat 4.4. lausunnon, jonka mukaan poliitikkojen vaalirajasotkujen tutkinta on vienyt talousrikollisuuden tutkimisen resurssit. Eli maamme pankit ja muut rahalaitokset ovat olleet appo avoimina huumekaupan rahanpesulle jo vuosia. Viime vuonna uutisoitiin, että Napolin alueen järjestäytynyt rikollisuus, joka vastaa suurimmasta osasta Euroopassa myytävästä kokaiinista, pesi miljardi euroa Suomessa olevissa yrityksissä. Suomen viranomaiset ja poliitikot ovat tämän ilmiön edessä yhtä pelottavia kuin istuva ankka.
Ehkä vakuuttavin avaus ikinä:
http://www.globalcommissionondrugs.org/Report
Toivottavasti aiheuttaa keskustelua täälläkin
Tämä kannabiksen kieltolaki tekee tavallisista yhteiskunnan jäsenistä B‑luokan kansalaisia. Minä ja useat akateemisissa ammateissa olevat ihmiset tiedämme totuuden tämän päihteen osalta, mutta emme uskalla avata suutamme arvomme menetyksen pelossa.
Pidän röyhkeänä politiikkaa, jossa kannabiksen vastustamisesta puhuvat kaikkein eniten ihmiset, jotka tietävät siitä kaikkein vähiten. Tämä vastustus on suorastaan uskonnollisen vakaumuksen luokkaa, jossa sanotaan kuten uskotaan, mutta kiivastutaan, jos pitäisi perustella asiaa tarkemmin.
Olen polttanut kannabista yli vuosikymmenen ja niin ovat useat ystävänikin, joista osa on tunnettuja lääkäreitä. Kaikki me olemme yhtä mieltä siitä, että kannabis on päihde ja siihen tulisi myös suhtautua sillä tavoin. Kaikki me olemme myös sitä mieltä, että kannabiksen kieltolaki on yksi suurimmista huijauksista. Ei ole oikeasti olemassa järkeviä syitä jatkaa kieltolakia, ei ole missään vaiheessa ollut. Jos kannabis olisi valtava uhka ihmiskunnalle, niin miksi kuitenkin kelpuutamme joukkoomme käyttäjiä kuten Richard Branson (Virgin), Carl Sagan (Nasa), Barack Obama, Steve Jobs, ja loputon määrä ihmisiä, jotka ovat olleet merkittävissä määrin tekemisissä tieteen tai taiteen parissa.
Miksi tämä leima pitää lyödä kunnollisten ihmisten otsaan?