Kunnanlääkärijärjestelmän perua vastuu terveydenhuollosta on Suomella kunnilla. Vaikka erikoissairaanhoitoa varten on sairaanhoitopiirit, kunta maksaa tästäkin hoitomaksut. Kunta toimii siis erikoissairaanhoidossa tavallaan kuntalaisten vakuutusyhtiönä. Suomen kunnat ovat aivan liian pieniä kantamaan taloudellista vastuuta niin satunnaisesta asiasta kuin terveydenhuolto. Kahdesta pienestä kunnasta toinen selviää terveydenhoidosta pienellä budjetilla ja sillä on silti varaa esimerkiksi kunnolliseen hammashoitoon, toisella paljon isompi budjetti ei riitä oikein mihinkään. Syynä voin olla muutama kallis potilas, joka romuttaa pienen kunnan budjetin perinpohjaisesti. Vaihtelu ei ole vain satunnaista, jolloin se tasoittuisi pitkän ajan kuluessa. Erityisesti syrjäisillä seuduilla geneettinen perimä saattaa altistaa kallishoitoisille perinnöllisille sairauksille.
Kunnat on kyllä pakotettu yhteistyöhön perusterveydenhuollossa siten, että terveyskeskuksen asukaspohjan on oltava vähintään 20 000 asukasta, mutta laskut potilaista menevät edelleen peruskuntiin. Samalla on muodostettu kankeita hallintohimmeleitä, jotka puurouttavat päätöksenteon ja johtavat raha haaskaukseen.
Moni on esittänyt, että erikoissairaanhoito pitäisi siirtää valtion maksettavaksi, terveyskeskuksen ennustettavammista menoista pienetkin kunnat selviävät. Näin ei pidä tehdä missään tapauksessa. Monikanavainen rahoitus on jo nyt terveydenhuoltomme ongelma. Yksi lisäkanava pahentaa vain asiaa. Kunnan ei kannata panostaa perusterveydenhuoltoon vaan lähettää potilaat mahdollisimman herkästi erikoissairaanhoitoon, jos samalla saa vastuun siirretyksi valtiolle. Juuri näin on käynyt Norjassa, joka siirsi erikoissairaanhoidon valtiolle. Kun raja-aitaa perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä pitäisi madaltaa, tuo järjestely tekisi raja-aidasta kivimuurin.
Todettakoon, että yksityinen terveydenhuolto ja erityisesti työterveyshuolto on vähän samassa asemassa suhteessa erikoissairaanhoitoon kuin kunnat Norjassa. Ne voivat lähettää potilaita mielin määrin erikoissairaanhoitoon maksamatta siitä mitään. HYKS:n helsinkiläisistä lähetteistä tulee asiakasmääriin suhteutettuna enemmän yksityissektorilta kuin terveyskeskuksista. Tuskin kuitenkaan työterveyshuollon asiakkaat ovat sairaampia kuin esimerkiksi työttömät.
Terveydenhuolto tulee ottaa kunnilta pois kokonaan ja siirtää maakunnan kokoiselle yksiköllä, siis lähinnä sairaanhoitopiirille, jonka nimi varmaankin muuttuisi sosiaali- ja terveyspiiriski tai vaihtoehtoisesti maakunnaksi. Mukana siirtyisi suuri osa sosiaalihuoltoa, esimerkiksi vanhustenhoito, lastensuojelu, päihdehuolto, mutta ei lasten päivähoitoa, joka tulee säilyttää paikallisesti päätettävänä lähipalveluna. Jatkossa kutsun tätä yksikköä maakunnaksi, mutta se voi tietysti olla myös erillinen kuntien muodostama sairaanhoitopiirin kaltainen organisaatio.
Monikanavaisuudesta aiheutuvien ongelmien poistamiseksi maakunnalle tulee siirtää myös Kelamaksut lääkkeistä, potilaiden kuljetuksesta ja sairauspäivärahoista.
Terveydenhuolto rahoitettaisiin joko antamalla maakunnille verotusoikeus, kuten on tehty Ruotsissa tai jonkinlaisella asukaslukuun ja kunnan maksukykyyn perustulvalla maksulla, kuten on tehty Kainuun maakunnassa. Jos maakunnat saavat verotusoikeuden, kunnallisveron määrä tietysti alenee samalla dramaattisesti. Asukaslukuun perustuva rahoitus veisi kunnilta motivaatio savustaa paljon palveluita tarvitsevat asukkaat naapurikuntien vastuulle.
Terveyskeskuksissa pelätään siirron sairaanhoitopiireihin johtavan erikoissairaanhoidon ylivaltaan. En usko. Tunnen useimmat sairaanhoitopiirien johtajat. He kyllä ymmärtävät toimivan ja korkeatasoisen perusterveydenhuollon merkityksen – jopa kuntapäättäjiä paremmin.
Niinpä:
Terveydenhuolto ja valtaosa sosiaalihuoltoa tulee siirtää kunnilta maakunnille tai sairaanhoitopiireistä muodostettaville sosiaali- ja terveyspiireille. Samalla kelalta siirtyisivät korvaukset lääkekuluista, matkoista ja yksityisestä hoidosta sekä sairauspäivistä. Terveydenhuolto rahoitettaisiin joko antamalla maakunnille verotusoikeus kuten Ruotsissa tai samaan tapaan asukasluvun ja maksukyvyn mukaan kuin Kainuun maakunnassa.
Kun nyt aloit purkaa tuota vyyhteä olisi mielenkiintoista kuulla miten suhtaudut ajatukseen että työterveyshuolto siirrettäisiin kokonaan julkisen sektorin hoidettavaksi ja näin yksityislääkäreitä tukeva subventio poistettaisiin kokonaan. Siinä on minusta järkeä.
tarja
Varmaan toimiva malli…
Yksinkertaisempi ratkaisu olisi palata vanhaan asukaslukuun perustuvaan laskutukseen niin perusterveydenhuollossa kuin erikoissairaahoidossakin – nykyisen suoriteperustaisen laskutuksen sijaan. Byrokratia vähenisi rajusti ja maksuosuudet olisivat vakaita.
Todella hyvä ehdotus.
Terveydenhuolto ei ole mitenkään ”kuntaspesifiä”, se ei ole edes poliittisesti arotettavissa, vaan tiukasti normiohjattu, kuten itse asiassa on moni muukin ”kunnallinen” toimialue.
KELA on kuntien ja sairaanhoitopiirien hallintoon verrattuna monta kertaa tehokkaampi koneisto, joka voisi hyvin huolehtia terveydenhoison taloustoimen pyörittämisestä.
Kannatan Osmon ajatuksia!
Minä en kyllä tuosta ymmärtänyt miksi se pitää siirtää maakunnan kokoisille yksiköille eikä valtiolle?
Valtio on liian kaukana kansasta, eikä sillä ole demokraattista aluehallintoa. Ihmisten pitää voida jotenkin vaikuttaa siihen, missä esimerkiksi terveysasema sijaitsee – ja maksaa itse, jos haluavat paljon ja hyvää.
Eikö tuo potilaiden keskitetympiin yksiköihin lähettämisen ongelma ratkeaisi helposti niin, että päätöksen keskitetystä maksamisesta tekisi se keskitetty yksikkö lähettäjän sijaan? Keskitetyllä yksiköllä olisi yhtenäiset kriteerit sille mitkä tapaukset korvataan yhteisestä kassasta. Ei kuntien terveydenhoitoa tästä syystä tarvitse lopettaa.
Jos vastuu siirrettäisiin maakunille, miksi ei saman tien valtiolle? Yhden ylimääräisen byrokratiakerroksen lisäämien väliin ei varmaankaan keventäisi ja selkiyttäisi järjestelmää, varsinkaan jos sille annettaisiin vielä verotusoikeuskin.
Terveydenhoito muodostaa väistämättä useampiportaisen hierarkkisen rakenteen (ainakin jos myös paikallinen terveydenhoito aiotaan säilyttää). Käytännön järjestelyt voivat olla joko kuntien tai valtion tai maakuntien vastuulla. Kuntien vastuussa on hyvänä puolena se, että ihmset saavat hoitaa asiat hyvällä paikallistuntemuksella (ja vastuulla) niin kuin itse haluavat. Jos pieniä yksiköitä aiotaan ylläpitää, ei perusterveydenhoito tulle kuntien hoitamana sen kalliimmaksi kuin keskitetyllä hallinnollakaan.
Kuntien välillä voi olla eroja. Yksi kunta voi käyttää toista kuntaa esimerkkinä pyrkiessään parempaan. Maakunnan tai valtion tasolla voi olla jotain viisautta enemmänkin, mutta ei ole mitään takuita siitä, etteivätkö ne voisi valita juuri niitä tehottomia ja keskusjohdon byrokratiaa kasvattavia ratkaisuja. Seurauksena voisi olla huono järjestelmä ilman kilpailua ja vertailua naapureihin, ja ilman kansalaisten vaikutusmahdollisuutta (kunnallisvaaleissa) siihen kuinka heidän asioitaan hoidetaan.
Osmo ”Valtio on liian kaukana kansasta, eikä sillä ole demokraattista aluehallintoa. Ihmisten pitää voida jotenkin vaikuttaa siihen, missä esimerkiksi terveysasema sijaitsee”
Helsingissähän ihmisillä ei ole mitään mahdollisuuksia vaikuttaa siihen missä terveysasemat sijaitsee. Uusillekaan alueille, joissa asuu paljon lapsiperheitä, ei saada terveysasemaa eikä edes neuvolapalveluja, ja vanhoiltalkin alueilta asemia suljetaan kiihtyvällä tahdilla.
Miten se tilanne paranisi jos maakuntatason demokratia saisi asiasta päättää kun kaupungin päättäjätkään ei siihen kykene?
Vsi onko Osmo taas neuvomassa muita kuin omaa kaupunkiaan?
Jos valtio vastaisi terveyspalveluista, normina olisi se, että pyritään järjestämään ne 20 kilometrin säteellä niin kuin muuallakin maassa.
En voisi olla ehdotuksesta enempää samaa mieltä.
Mikäli maakunnalle annetaan verotusoikeus, sillä pitäisi kait olla myös vaaleilla valittu valtuusto? En näe tätä minään suurena ongelmana byrokratian yms. kannalta (jostain muualta hallintoa on sitten vastaavasti mahdollista keventää), ja maakuntavaalit voisi pitää esim. kunnallisvaalien yhteydessä.
Nämä Oden ajatuksen ovat oikein hyviä. Ainoa pieni mutta on se, että aina maakunnat eivät ole kooltaan tai muodoltaan parhaita mahdollisia yksiköitä. Esimerkiksi vaikka Uudenmaan pitkulaisuus, tai Kuusamon etäisyys Kalajoesta verrattuna vaikka Kajaaniin. Keski-Pohjanmaakin on varmaan liian pieni sote-piriiksi? Nämä ovat kuitenkin pieniä ja helposti korjattavia ongelmia nykytilanteeseen verrattuna.
”Valtio on liian kaukana kansasta, eikä sillä ole demokraattista aluehallintoa. Ihmisten pitää voida jotenkin vaikuttaa siihen, missä esimerkiksi terveysasema sijaitsee – ja maksaa itse, jos haluavat paljon ja hyvää.”
Valtiolla on maanlaajuinen demokratia, kunnilla paikallinen, maakunnilla ei ole vastaavaa (paitsi välillisemmin, ja jossain kokeiluja).
Terveysaseman sijaintiin voisi vaikuttaa parhaiten ja suorimmin paikallisella tasolla. Paikallissairaala voi sijaita naapurikunnassakin. Käytettävän keskussairaalankin voisi itse valita.
Jos Helsingissä on (kuten KariS kirjoitti) ongelmia saada yksiköt sijoitettua tarpeiden mukaan, voisi ajatella demokratian paikallistamista. Jos pääkaupunkiseutu yhdistyy (Helsinki, Espoo, Vantaa jne.), voisi se yhden kunnan sijasta olla myös ”maakunta”, johon kuuluu pienempiä autonomisia yksiköitä (Haaga, Katajanokka jne.).
Jos paikallisille demokratiayksiköille annetaan kiinteä perusrahoitus, ne voisivat käyttää sen paikallisten tarpeiden mukaan optimaalisesti. Myös lisärahoituksen kerääminen paikallisilta asukkailta paikallisverolla on mahdollista, jos asukkaat haluavat tavallista tasoa parempaa palvelua.
Keskusjohdon edustajien intressissä näyttää olevan kuntien lukumäärän pudottaminen sataan. Tyypillisesti yhdistymisissä ainakin osa palveluista pyrkii keskittymään. Myös terveydenhoito voi tehdä niin, ja myös tuo 20 kilometrin säde on joustava, ja voi muuttua moneen kertaan. Pienten kuntien ja kaupunginosien pelko paikallispalveluiden kaikkoamisesta ei ole perusteeton. Ilmeisesti paikallinen toiminta ei useinkaan tule edes kalliimmaksi, vaan tilanne voi olla myös päinvastoin.
Eli, subsidiariteetti ei ole aivan turha keksintö. Keskitetään se mikä on järkevää keskittää (esim. vastuu hengityshalvauspotilaista).
Olen itse pidempään kannattanut vastaavaa mallia, mutta rehellisyyden nimissä en usko sen toteutuvan. Nykyisellään Suomessa on liian paljon kuntien välisiä taloudellisia eroja, jotta Kuntaliitto tai kunnat ylipäänsä voisi hyväksyä rikkaiden kuntien vetoavun naapurin köyhälle kunnalle.
Toinen ongelma on esitetty maakuntamalli, jossa kyllä saattaisi korostua eriarvoisuus kun otetaan huomioon, miten erilainen ikäjakauma on eri puolilla maata. Esimerkiksi Lapin alueella tilanne ei oleellisesti muuttuisi nykyisestä enkä usko, että millään tehokkuustoimilla terveydenhuoltoa voitaisiin saada sekä humaaniksi että tehokkaaksi.
Ylipäätään vaalien jälkeen olisi paikallaan arvioida kuntien ja valtion välistä tehtävien jakoa. Nykyisellään valtio asettaa kunnille pakollisia tehtäviä erityisesti säätämällä kansalaisille subjektiivisia oikeuksia, jota varten kunnille ohjataan valtiolta rahaa. Mielestäni subjektiivisten oikeuksien rahoituksen pitäisi tulla suoraan valtiolta, vaikka sitä hallinnoitaisiinkin sitten alueellisesti ja/tai kunnallisesti.
Esimerkiksi mainitut päivähoitomaksut. Tällöin paremman hoitotason takaaminen olisi arvovalinta, johon kunta voisi allokoida niin halutessaan kunnallisverotuksen kautta saamiaan tuloja. Nykyiselläänhän suuri osa kunnista ei kykene tosiasiallisesti kattamaan kuin vain vaaditun minimin, koska valtion maksuosuudella pakollisista palveluista ei voida kattaa lähestulkoonkaan syntyviä kustannuksia. Vaihtoehdoiksi jää vain kunnallisveron nosto tai palvelun pidättäminen minimissään. Muuttamalla tehtävienjakoa mahdollistettaisiin uudemman kerran arvovalintojen tekeminen ihmisiä lähellä, jossa lähidemokratian idean mukaisesti yksilöillä on suurempi mahdollisuus vaikuttaa syntyviin päätöksiin.
Erinomaisen kannatettava ehdotus.
Ei vain liene kovin realistinen, jos olen oikein keskustelua seurannut, malliasi ei kannata yksikään puolue (ei kai edes vihreät?).
Miksi valtaosa poliitikoista haluaa säilyttää sosiaali- ja terveyspalvelut kunnilla?
Onko puolueissa vaan yksinkertaisesti kunnallispolitiikoilla liian suuri valta?
En löytänyt yllä olevasta avauksesta kantaasi työterveyshuoltoon, miksi sen pitäisi olla erillään, kun yhteiskunta siitä kuitenkin valtaosan kustantaa?
Työterveyslääkäreitä on paljon, hyvin paljon. Ala on vetovoimainen. Sillä ei ole päivystysvelvollisuutta, ja määritelmän mukaisesti kirkuvat kakarat ja viimeisillään pihisevät ambulanssimummot ovat rajatut pois.
En tunne yhtäkään vakinaista nuorta terveyskeskuslääkäriä, siis sellaista, joka ei olisi ”koulutuksellisin” pakkokeinoin yhdeksäksi kuukaudeksi kahlittu pöytäänsä. Nuorimmatkin ovat jo yli nelikymppisiä. Yhdeksän kuukauden pakkotyön jälkeen kukaan ei hehku intoa havaittuaan tässä löytäneensä omimman alansa. Kaikilla on kiire kiire pois, esimerkiksi erikoistumaan työterveyshuoltoon. Kun viimeiset dinosaurukset poistuvat, te ja teidän loputtomat ”oikeutenne” olette kusessa, minne kuuluvatkin.
Ehdotusta keskitetystä hallinnosta on kannatettu, koska tämä lisäisi mahdollisuutta yksinkertaisesti määrätä työntekijä Hevonkuusen terveysasemalle. Ajatus on havaittu jo kauan sitten ennen Osmoa. Silloin on ollut vain mielessä työnantajamonopolin vahvistaminen nyt esitetyn sijaan.
Te katsotte liikaa sairaalasarjoja. Todellisuus on toisenlainen.
Ei verotusoikeutta maakunnille, mieluummin se asukasluvun mukainen maksujärjestelmä. Muuten hyvä idea.
pekka kirjoitti: ”Miksi valtaosa poliitikoista haluaa säilyttää sosiaali- ja terveyspalvelut kunnilla?”
En tiedä haluavatko. Vastakysymys: olisiko joitain syitä siirtää vastuu kunnilta pois?
Syitä kuntatason päätöksentekoon:
– meillä on toimiva paikallisdemokratia kuntatasolla
– asiat on hyvä päättää lähellä päätösten kohteita (subsidiariteetti)
– tarvittava kuntien välinen ja maakuntatason yhteistyö voidaan hoitaa hyvin ja joustavasti kuntien yhteistyönä
– muutos maksaa ja sotkee turhaan, jos ei ole tärkeitä syitä muuttaa
– edullisuus? päätöksenteon järkevyys? vähemmän tappelua? tasapuolisuus?
– parempi paikallinen asiantutemus
– …
Syitä siirtymiselle maakuntatason päätöksentekoon:
– edullisuus? päätöksenteon järkevyys? vähemmän tappelua? tasapuolisuus?
– parempi lääketieteellinen asiantuntemus?
– …
Syitä valtiotason päätöksentekoon:
– erikoissairaanhoito joka tapauksessa valtakunnallista
– kustannusten jako pitää keskittää
– edullisuus? päätöksenteon järkevyys? vähemmän tappelua? tasapuolisuus?
– paras lääketieteellinen asiantuntemus
– …
Vähän asian vierestä.
Joskus tuntuu siltä, että onko tosiaankin niin,
että kun joku korkealta lausuu, että tässsä
olisi vitonen teille kaikille. Mutta lausuja
ei näytäkkään kuulijoille, että montako vitosta
lausujalla on kädessään.
Vähän sama asia näissä politiikkaan pyrkivien
kanssa, että lausuvat muutamalla lauseella
(tai jopa kirjojen laajuudessa) mihin pyrkivät,
mutta eivät itsekkään tiedä, miten laki
loppujen lopuksi muotoutuu.
Saattaa käydäkin niin, että muutama hyötyy
uudesta laista, mutta sivuvaikutuksena
saattaa olla sankoin joukoin enemmän,
jotka häviävät uuden lain perusteella.
Pitäisiko politiikkaan pyrkivien omaksua
Jope Ruonansuulta jotain, että kun päälauseessa
jotain lausuu, niin sivulauseessa kertoisi
sen, mikä ei toteudukkaan tietyille joukoilla.
Se on tuo politikka sellaista, että vaan yhteen
suureen joukkoon vaalilupauksia ahdetaan, mutta
vaalilupaukseen kohdistuvista osa-joukoista ei
osata tai ei haluta kertoa yhtään mitään.
Os
”Jos valtio vastaisi terveyspalveluista, normina olisi se, että pyritään järjestämään ne 20 kilometrin säteellä niin kuin muuallakin maassa.”
Käsittääkseni Helsingissä kaikki terveyspalvelut ovat 20 kilometrin säteellä.
”perustuvaan laskutukseen niin perusterveydenhuollossa kuin erikoissairaahoidossakin – nykyisen suoriteperustaisen laskutuksen sijaan. Byrokratia vähenisi rajusti ja maksuosuudet olisivat vakaita.”
Tämä merkitsisi kaiken kustannus-, palvelutaso- ja suoriteseurannan lopettamista eli palattaisin aikaan joloin virkamiehet saivat tehdä töitä jos huvittaa.
Jos suoritemääriä ja kustannuksia seurataan niin ei vaadi suurta byrokratiaa tehdä sähköisiä laskuja.
”Valtio on liian kaukana kansasta, eikä sillä ole demokraattista aluehallintoa. Ihmisten pitää voida jotenkin vaikuttaa siihen, missä esimerkiksi terveysasema sijaitsee – ja maksaa itse, jos haluavat paljon ja hyvää.”
TVL huolehtii teistä vaikka sillä ei olekaan paikallista demokratatisesti valittua ohjausorganisaatiota.
Useimmissa toiminnoissa riittävät valtakunnalliset palvelutasotavoitteet ohjaamaan toimintaa ja silloin kansalaisten saam palvelukin on mahdollisimmman yhdenvertaista
Juho Laatu: Syitä kuntatason päätöksentekoon:
– meillä on toimiva paikallisdemokratia kuntatasolla
– asiat on hyvä päättää lähellä päätösten kohteita (subsidiariteetti)
– tarvittava kuntien välinen ja maakuntatason yhteistyö voidaan hoitaa hyvin ja joustavasti kuntien yhteistyönä
– muutos maksaa ja sotkee turhaan, jos ei ole tärkeitä syitä muuttaa
– edullisuus? päätöksenteon järkevyys? vähemmän tappelua? tasapuolisuus?
– parempi paikallinen asiantuntemus
Kommentteja:
– kuntatasolla toimii kohtalaisesti
– subsidiariteetti tärkeä
– maakuntatason yhteistyö oikeasti kankeaa, peruskuntien ääni ei kuulu
– muutos maksaa, kyllä
– edullisuus? Sairaanhoito on Suomessa edullista, suorastaan halpaa. Tasapuolisuus totetuu kyllä
– paikallinen asiantuntemus? Sillä ei ole roolia sairaanhoidossa eikä alueellisia sairastavuuseroja oteta huomioon suunnittelussa – ja taustalla on ajatus erikoissairaanhoidon miljoonapiireistä.
Valtiollako paras asiantuntemus? Missähän se sijaitsee? Jos saisin sydärin, en valtion viranomaiseen turvautuisi.
Nykymalli on suorastaan järjetön. Eduskunta päättää mitä kuntien pitää ihmisille tuottaa ja maksaa.
Jospas siirrettäisiin tuo tilausvastuu ihmisille ja yksityistetään koko sairaanhoito. Kunnilta pois joka tapauksessa. Maakunta ei ole oikea yksikkö kuitenkaan, vaan sairaanhoitopalveluiden pitää olla valtakunnallisia. Lisäksi voidaan ihan hyvin käyttää Ruotsin ja Venäjän palveluita jos se on kokonaisuuden kannalta järkevää.
Sairaanhoitoon ei liity mitään demokratiatarvetta. Yksikään poliitikko kunnassa ei tule sanomaan miten sappikivet leikataan.
Julkinen sairaanhoito on sairas.
”Helsingissähän ihmisillä ei ole mitään mahdollisuuksia vaikuttaa siihen missä terveysasemat sijaitsee.”
Jos tämä tunne johtuu siitä, että äänekkäimmin oikeuksiaan vaativat hyväosaiset eivät aina saakaan tahtoaan läpi, niin hieno homma.
Terveysasemien sijainti on erinomainen esimerkki asiasta, joka tuntuisi intuitiivisesti kuuluvan ”lähidemokratian” ytimeen, mutta on itse asiassa aivan päin vastainen.
Sijainteja ei pidä valita huutoäänestyksellä vaan tiukalla insinööri-kamreeri -logistiikalla vaikka se onkin kovin epäsuosittua. Hallintovirkamiehet tai luottamushenkilö eivät ole mitään oikeamielisiä messiaita, mutta päätösenteon lähentäminen kansalaisia korostaa aktiivisten etuja, ja tässä nimenomaisessa asiassa niin ei juurikaan pidä tehdä. ”Kaikki mahdollisimman lähelle kovaäänisimpiä hyväosaisia” -huutoäänestyksissä hiljaiset huono-osaiset ovat aina aliedustettuina.
Muutenkin voi mennä vikaan. Koulutetuillakin ihmisillä on usein kummallinen harhakäsitys, että pienille terveysasemille saa paremmin aikoja lääkärille.
Lääkärien määrähän ei riipu asemien lukumäärästä juurikaan. Sanotaan, että meillä on vaikka viisi lääkäriä. Terveysasemia voi olla joko yksi jossa kaikki toimivat, tai sitten viisi kivaa paikallisasemaa, yksi lääkäri kussakin.
Lääkäri ei ole kone, vaan on joskus sairaana. Myöskään lääkärin tarve ei aina tule asiakkaalle ennustettuna, vaan joskus äkillisesti.
Yhdellä asemalla jossa on viisi lääkäriä, lääkäri on yksinkertaisella matematiikalla varmemmin saatavilla silloin kun tarvitaan, kuin silloin jos on viisi asemaa ja jokaisella yksi lääkäri. Ja yhden lääkärin asemalla lääkäri pyörittelee joskus peukaloitaan, vaikka toisella asemalla olisi jonoa.
Jos niin on oikeastikin, että hyvätuloisten alueiden pikkuasemilla saa lääkäriaikoja helpommin, on kyseessä virhe jossa lääkäri ei ole siellä missä pitäisi.
Ja sitten on vielä tila- ja rakennustekniset kysymykset – mahdollisia tiloja on rajallinen määrä joissa yhdessä on hometta ja toisessa ahdasta, yhdelle tulee bussi ja toiselle juna ja kolmannella on iso parkkipaikka, vuokrissa ja omistuksessa eroa jne. jne.
Osmo perustelee riittävän tyhjentävästi, miksi enemmistö kunnistamme on liian pieniä talousyksiköitä hoitamaan terveydenhuollon kustannukset joiden kohtaannossa on merkittäviä satunnaistekijöitä. Kannatan lämpimästi ehdotusta.
Ja lisään mielipiteen, että päinvastaisesti kuin monen fiilispohjalta varmaankin tuntuu, on päätösvastuuta myös sijaintikysymyksissä syytä siirtää pikemminkin nykyistä kauemmas kuntalaisista.
Kannatettava idea. Miksei saman tien järjestetä kaikkea paikallishallintoa maakuntatasoiseksi siten, että maakunnilla kuntien sijaan on verotusoikeus ja verorahat jaetaan maakunnan kuntiin pääluvun ja mahdollisesti joidenkin ikäkertoimien mukaan (paljon lapsia= päivähoitoa ja kouluja; paljon vanhuksia = vanhuspalveluja). Kunnallishallintoa voisi vastaavasti keventää ja karsia.
Nythän ylikunnallisten palvelujen tuottamiseksi valtaa siirtyy epädemokraattisiin keskittymiin eli erilaisille kuntayhtymille ym., joiden hallitusten toimintaan ja kokoonpanoon äänestäjä/kuntalainen ei pysty vaikuttamaan kuin välillisesti. Maakuntahallinto tämän sijaan ratkaisi tämän.
Malli siirtäisi yli puolet kuntien kuluista maakunnille. Vähenisikö tynkäkuntien byrokratia, kun maakuntiin kasataan uutta hallintoa? Epäilen.
Pitäisin parempana erityissairaanhoidon siirtoa valtiolle. Kaikista toimenpiteistä laskutettaisiin lähettäjää, jolloin kunnille (ja yksityisklikoille) olisi halvempaa hoitaa potilaat mahdollisimman hyvin itse. Näin kaikki lähipalvelut pysyisivät kuntien vastuulla, mutta toisaalta valtio voisi muokata nykyistä sairaalarakennetta tehokkaammaksi.
Nämä samat ajatukset esitteli laajasti perusteltuina Kimmo Leppo jo viime keväänä. Julkaisu löytyy Kalevi Sorsa -säätiön sivuilta nimellä ”Kansan terveys on tahdon asia”.
juge: ”Lisäksi voidaan ihan hyvin käyttää Ruotsin ja Venäjän palveluita jos se on kokonaisuuden kannalta järkevää.”
Sen kun menet vaan sieltä hakemaan…
Keskustelussa näyttää olevan voitolla kanta, että sairaanhoito pois kunnilta – kunnat vain maksaisivat siitä. Demokratiaako?
No Lapissa ja Meänmaalla näin tehdään jo rutiinisti.
”Jos valtio vastaisi terveyspalveluista, normina olisi se, että pyritään järjestämään ne 20 kilometrin säteellä niin kuin muuallakin maassa.”
Siis hieman kärjistäen Helsingin Eirasta saattaisi joutua lähtemään Tikkurilaan terveyskeskukseen, vai mitä tuo tarkoittaa?
Helsingin kaupunki ei kykene tuottamaan terveyskeskuspalveluja siellä missä on niiden käyttäjät, terveysasemat ovat siellä minne ne on joskus satuttu rakentamaan. Miten uusi maakuntahallinto tuota tilannetta parantaisi, sitä kyselin.
Itse ajatus terveydenhuollon siirtämisestä kokonaan valtion vastuulle on hyvä. Mutta aivan turha siihen on mitään uutta hallintoporrasta rakentaa väliin. Kyllä ihan normaalilla lainsäädännöllä saadaan varmistettua, että terveysasemia löytyy riittävästi ja juuri sieltä missä on palveluiden käyttäjiä, ei se enää uutta byrokratiaa vaadi.
Minun mielestäni tässä pitää erottaa terveydenhuollon rahoitus sen toteutuksesta. Minun mielestäni ei ole syytä rahoittaa terveydenuolotoa sen enempää kunnallisella kuin maakunnallisella tasolla, mutta toteutuksesta kyllä pitäisi valuttaa vastuuta valtiolta alaspäin. Eli valtio voi antaa ohjeeksi, että maakuntaan mahtuu yksi keskussairaala, päättäkää keskenänne missä sitä pidetään.
Itseasiassa minun mielestäni yhteiskunnalla ei pitäisi perusterveydenhuollossa olla juuri mitään muuta kuin rahoittajan rooli jonkunlaisten terveystilien kautta. Ehkä lisäksi jonkun minimipalvelutason takaaminen siellä missä markkinat eivät noita peruspalveluja tuota. Mutta tämä taitaa olla idealistista haihattelua jolla ei ole toteutumisen mahdollisuuksia ainakaan minun elinaikanani.
Tuohon taas ei tarvita yhteiskuntaa ollenkaan. Yhteiskunnan tehtävä on tarjota riittävän hyvä terveydenhuolto tasapuolisesti kaikille. Jos joku haluaa hoitaa flunssansa aromikylpylässä, niin hoitakoon, mutta ei siihen tarvita kuntaa väliin.
trown,
Tuollainen malli, jossa yhteiskunta toimii sairausvakuutusyhtiönä ja palvelut ostetaan yksitysiltä, johtaisi järjettömän suuriin kustannuksiin. Bakuutusyhtiöt kokeilivat tätä lapsilla 1980-luvulla. Hyvin pian lapsivakuutuksen hinta jouduttiin nostamaan 20-kertaiseksi, koska kenestä tahansa löytyy tutkittavaa, kun piikki on auki.
Raimo K
Meinaatko että Pietarin sairaaloille ei suomalainen raha kelpaa? Jos jokaisella on vakuutus niin kai ne palvelut voi ostaa vaikka Bangkokista, josta muuten suomalaiset ostavat jatkuvasti enemmän ja enemmän sairaalapalvelua.
VTV:n tuore raportti terveydenhoidon tietotekniikkahankkeiden kustannuksista on käsittämätöntä luettavaa. Sada miljoonan kustannuksia eikä 21 vuoden yrittämisenkään jälkeen ole saatu sähköistä reseptiä kuntoon.
Kunnasta jos muuttaa toiseen kuntaa, niin tietoja siirretään systeemeistä toiseen vielä käsipelillä.
Varmasti löytyy, ellei Suomesta niin toisesta (Pohjois)maasta järjestelmiä, jotka skaalautuvat kattamaan eri suuruiset toimintayksiköt kuten seudullinen tai valtakunnallinen.
Osmon ehdotus edellyttää tietojärjestelmäuudistustusta, joka toisi satojen miljoonien vuosisäästöt. Samalla voidaan kuopata toimimattomat ja henkilökunnan sietokyvyn rajoilla olevat atk-järjestelmät.
”Jospas siirrettäisiin tuo tilausvastuu ihmisille ja yksityistetään koko sairaanhoito.”
Tuossa kävisi niin kuin autokatsatuksessa, lääkäripalvelut siirtyisivät satojen kilometrien päähän.
Yksityinen tomiii vain jos volyymit ovat riittävän suuria.
Yksi keino on alentaa vaatimustasoa ja kouluttaa runsaasti lääkäreitä , silloin yrittäjiä riittää syrjäseuduillekin.
Olen nyt parin vuoden aikana vertaillut yksityistä ja julkista ja suunta on , että meillä on huono ja kallis julkinen hoito ja pääosa ihmisistä käyttää yksityisiä palveluita eli ne jotka ovat töissä ja jotka ovat hyvässä työmarkkina-asemassa käyttävät yksityistä.
Sairaat, työttömät, vanhukset, lapset käyttävät julkista.
Kun työrasitus on suuri julkisella ja reurssit rajoiettuja niin lääkärit väsyvät ja siirtyvät pois ensin pahimmista yksiköistä, myöhemmin myös paremmista
uollainen malli, jossa yhteiskunta toimii sairausvakuutusyhtiönä ja palvelut ostetaan yksitysiltä, johtaisi järjettömän suuriin kustannuksiin.
USA:ssa on päädytty tähän, Saksassa ja Ranskassa syteemi toimii kohtuullisemmin, mutta siellä kontrolloidaan kuluja tarkemmin ja suuret yksityiset toimijat eivät kykene sanelemaan ehtoja
Kyllä. Sen vuoksi esitänkin jonkunnäköistä terveystilimallia, jossa käytännössä ihmiset pakotetaan itse kantamaan merkittävä osa alkupään kustannuksista, ja valtio vakuuttaa vain katastrofit. Singaporessa tällainen järjestelmä on toiminut hyvin.
Raimo K,
AIka samasta näkökulmasta katselen.
”Tasapuolisuus totetuu kyllä”
Paitsi että nykyään rikkaat ajavat jonojen ohi ja köyhät jonottavat. Tilanne on muuttunut.
”paikallinen asiantuntemus?”
Taisin tarkoittaa tällä myös esim. sitä, että silloin kun jokin asia menee pieleen, riittää soittaa tutulle valtuutetulle tai terveyspuolen johtajalle, ja tilanne hoidetaan kuntoon jos voidaan.
”Valtiollako paras asiantuntemus?”
Ajattelin vain esimerkiksi sydänkirurgiaa yms. Hallinnossa on omat ongelmansa kaikilla tasoilla.
(Yleisin argumenttihan kaikessa keskittämisessä on halvemmat kustannukset. Tämä voi päteä suurenevissa tehtaissa, mutta ei todellakaan yleispätevästi hallinnossa. Ja vanhainkodin tyyppisillä palvelualoilla palvelu voi samalla oleellisesti huonontua.)
Tuli vielä mieleen muutamia syitä terveydenhoidon siirtämiseksi pois kunnilta.
– pienten kuntien asukkaat eivät kuitenkaan ymmärrä miten hommat pitää hoitaa
– pienten kuntien asukkaat kannattavat kepua, ja kepu lypsää valtiota aina
– keskittämisellä päästään suuriin keskitettyihin tasa-arvoisiin laitoksiin, pois yksityisestä terveydenhoidosta
– keskittämisellä mahdollistetaan parempi yksityinen terveysbusiness (kunnat liian pieniä tähän)
– eri kuntien erilaiset käytännöt pitäisi poistaa (vain yhdenmukaistaminen on reilua)
– aikanaan pienistä kunnista pitää kuitenkin siirtää pois kannattamattomat palvelut, ehkä suurin osa ihmisistäkin
– keskittäminen antaa vallan asiantuntijoiden käsiin (pois paikallispoliitikoilta ja asiaa ymmärtämättömiltä kansalaisilta)
Tunnustaako joku? Onko muita tunnustettavaksi kelpaavia argumentteja? 🙂
tcrown:
Lisäisin sanojen toiminut ja hyvin väliin jonkun näistä: älyttömän, maagisen, erittäin, ennennäkemättömän, uskomattoman, jumalaisen jne.
juge: ”Meinaatko että Pietarin sairaaloille ei suomalainen raha kelpaa?”
En meinaa. Siitä vaan rahaa viemään…
Juho Laatu: ”Raimo K,
AIka samasta näkökulmasta katselen.
“Tasapuolisuus totetuu kyllä”
Paitsi että nykyään rikkaat ajavat jonojen ohi ja köyhät jonottavat. Tilanne on muuttunut.”
– kommentti: Eipä ole muuttunut, näin on aina ollut ja on ollut myös sosialisoidussa sairaanhodossa.
Juho Laatu: “paikallinen asiantuntemus?”
Taisin tarkoittaa tällä myös esim. sitä, että silloin kun jokin asia menee pieleen, riittää soittaa tutulle valtuutetulle tai terveyspuolen johtajalle, ja tilanne hoidetaan kuntoon jos voidaan.”
– kommentti: valtuutetun tai johtajan sijaan kääntyisin kyllä ammattihenkilön puoleen.
Juho Laatu: “Valtiollako paras asiantuntemus?”
Ajattelin vain esimerkiksi sydänkirurgiaa yms. Hallinnossa on omat ongelmansa kaikilla tasoilla.”
– kommentti: ja missähän ne valtion sydänkirurgit ovat? Hallinnossa.
Catilina: ”No Lapissa ja Meänmaalla näin tehdään jo rutiinisti.”
Lapissa? Ei kai Lapissa ole eri laki kuin (muussa) Suomessa?
Luottamusta herättävinkään yksityinen lääkäriasema ei selviä aivan yksinkertaisesta yleistilanlaskumummosta joka vaan jostain ilmestyy siihen.
Teillä ei ole selvästikään yhtään mitään käsitystä siitä, mistä se työmäärä sitten lopulta koostuu.
Catilina: ”Luottamusta herättävinkään yksityinen lääkäriasema ei selviä aivan yksinkertaisesta yleistilanlaskumummosta joka vaan jostain ilmestyy siihen.”
Tuskin sellainen yksinkertainen mummo yksityiselle lääkäriasemalle ilmestyykään.
Keskustelukaan ei ole ihan niin yksinkertaista – tasoja on todellisuudessa paljonkin enemmän kuin perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito.
Toki yleislääkäritasoisesta avosairaanhoidosta selviää hyvin esim. virolainen FIE perhelääkäri (tai tanskalainen vastaava) tai yksityinen lääkäriasema, mutta entä sitten? Hetikö keskussairaalaan?
Ja tämä ajatus, että vanhuksia ei enää hoideta terveyskeskuksen vuodeosastolla, vaan vanhustenhuollossa – kuulostaa järkevältä, mutta edellyttää muutakin kuin nimikyltin vaihtamisen.
Raimo K kirjoitti: ”kommentti: ja missähän ne valtion sydänkirurgit ovat? Hallinnossa.”
Sydänkirurgit lienevät pääosin Helsingissä. Valtio voi käyttää heidän asiantuntemustaan ja kotrolloida heidän taitojensa käyttöä valtakunnallisesti, jos niin haluaa.
Suomessa yksityisellä sektorilla on n 2200 yksityisen lääkärin tomipaikkaa, yksityisellä lääkärillä käytiin n 4 miljona kertaa ja yksityisillä klinikoilla oli töissä n 2500 lääkäriä
eli jokaista lääkäriä kohti oli 1600 käyntiä
Julkisella sektorilla lääkärikäyntejä oli 8,2 miljonaa ,terkkareita on n 500 ja lääkäreitä n 3000
eli käyntejä per lääkäri 2700
Eli julkisella tehdään liki tuplamäärä käyntejä per lääkäri yksityiseen verrattuna.
Yksityine lääkäriasema verkosto on myös kattavampi määrällisesti, mutta tuskin alueellisesti
Nämä maakuntamallit ovat heränneet tasaisin väliajoin eloon – ja kuolleet, ehkäpä aiheesta. Meillä joka tapauksessa kuntien määrä tulee laskemaan yksinkertaisesti siitä syystä, että ei ole enää ihmisiä. Sitten on muutama pieni kunta, jotka nimenomaisesti haluavat maksaa pienuudestaan. Kunnat ovat erikois- ja perusterveydenhuollon liitosten kautta käytännössä ja fuusioituneet toimintojen osalta, ja riskintasausmekanismikin meillä jo on valtionosuusjärjestelmän muodossa, jota saadaan paremmin ennakoivaksi ottamalla huomioon aiempi sairastavuus. Lääkekorvausten osalta kela:n purkaminen voi myös olla turhaa, koska kela omaa hyvän kokonaiskäsityksen lääkemarkkinoista, eikä tuota tietotaitoa kannata heittää viemäriin.
Teillä ei oikein taida olla käsitystä siitä, mihin pienikin terveysasema pystyy.
En oikein usko, että tanskalainenkaan perhelääkäri käy kotona asentamassa tippaletkua ja annostelemassa i.v. Zinaceffia.
Ne mummot nimittäin ilmestyvät kannettuina. Silmänurkasta vaan näkee ambulanssin kaartavan pihaan, kun kaikki paikat ovat jo täynnä ja kolmekin hommaa samaan aikaan menossa.
Teillä on kai mielikuva siitä, että lujan kädenpuristuksen kera marssitaan vastaanottohuoneeseen pohtimaan lääkkeiden X, Y ja Z suhteellisia etuja ja mahdollista tarvetta ylipäätänsäkään.
Todellisuus on toisenlainen.
Helpompien tapausten valuminen saattaa vääristää näitä julkisen sektorin ”tehokkuus”ongelmia. Laitetaan yksityiselle samat vaatimukset kuin julkiselle eli mummot, huumehörhöt, päivystys yms. ja katsotaan, kuka on oikeasti tehokkain.
Minä en tiedä mihin lakiin tai laittomuuteen mikäkin perustuu, mutta jos joku päivystys on Tromssassa tai Luulajassa, niin sinne viedään. Murmanskista en tiedä.
”Helpompien tapausten valuminen saattaa vääristää näitä julkisen sektorin “tehokkuus”ongelmia. Laitetaan yksityiselle samat vaatimukset kuin julkiselle eli mummot, huumehörhöt, päivystys yms. ja katsotaan, kuka on oikeasti tehokkain.”
Stakesin tilastojen mukaan yksityiselle tehdään 1600 käyntiä vuodessa.
Julkisella sektorilla käyntejä on n 2700-
Kyseessä ovat siis aidot lääkärissäkäynnit.
Tämän mukaan julkinen on tehokkaampi
Yhdeksän kuukauden pakkotyön jälkeen kukaan ei hehku intoa havaittuaan tässä löytäneensä omimman alansa.
Tunnen pari lääkäriä, viimeisen vuosikymmenen aikana valmistuneita, ja kaikki ovat sanoneet saman. Terveyskeskuksen pakkotyön jälkeen jokainen on todennut, että puolikkaalla (tai alle) terveyskeskuksen palkasta muutaman vuoden erikoistuminen on houkuttelevampaa.
Tähän olen kuullut myös jonkinlaisen moraalisen kannanoton, että minkä takia lääkäriksi valmistuvilla ei ole tarpeeksi korkeaa ”moraalia”, että he jäisivät julkiselle, ja erityisesti terveyskeskukseen yleislääkäriksi. Kun rahakaan ei riitä houkuttelemaan, niin voisiko sittenkin ajatella, että työoloissa olisi jotain parantamisen varaa.
Jos monikanavaisuus ja perusyksikön (kunnan) pienuudesta mahdollisesti aiheutuva heikko kantokyky on ongelma, niin onko uuden hallinnollisen välitason luominen se paras ratkaisu?
Miksi ei – vaikka pakolla – määrätä minikoot kunnille: väestön osalta (esim. min. 15 000) JA pinta-alan osalta (esim. min. 250 km2).
Keskustapuolue on näköjään samalla linjalla Osmon kanssa terveydenhuollon järjestämisessä. Tämänpäiväisen Hesarin mukaan Kepu esittää sosiaali- ja terveystoimen (ja toisen asteen koulutuksen) siirtämistä maakuntien hoidettavaksi.
Kokoomus ja demarit kannattavat kunnallisen järjestelmää, mutta rajusti isompaa kuntakokoa.
Persut esittävät erikoissairaanhoidon siirtämistä valtion rahoitettavaksi.
Ainoa puolue, jonka kantaa sosiaali- ja terveystoimen järjestämiseen ei ainakaan pikaisella vaaliohjelman selaamisella löydä, on Vihreät 🙂
Tosin ne kyllä vastustavat kuntaliitoksia aina kun jotain konkreettista esitetään.
”Tosin ne kyllä vastustavat kuntaliitoksia aina kun jotain konkreettista esitetään.”
Viittaako tämä paikallisiin poliitikkoihin? Heillä on tietenkin aivan eri intressit kuin abstraktilta valtakunnalliselta politikoinnin tasolta asiaa katsovilla puoluetovereilla. Paikallisten tarpeiden ja valtakunnallisten teorioiden välillä voi siis olla iso ero. Voi hyvin päteä demareissa ja kokoomuksessa.
Vakuutusperusteisen hoidon kalleudella ja turmiollisuudella on aivan turha pelotella: Lähes koko muu Eurooppa hoitaa terveydenhuoltonsa universaalilla sairausvakuutuksella ja yksityislääkärien palveluilla. Esimerkkina Hollanti. Yksityisten vakuutusyhtiöiden vakuutusjärjestelmä, jota kontrolloidaan voimakkaasti. Jos olet vähävarainen, valtio kustantaa vakuutuksen. Saa valita lääkärinsä, jonoja ei ole, menestynyt kansainvälisissä vertailuissa viime vuosina sijoille 1 tai 2.
Mitenkähän kauan Suomessa hakataan päätä samaan puuhun..
JV
Keski-Euroopassa terveydenhoito maksaa PALJON enemmän kuin Suomessa.
pekka: http://www.vihreat.fi/node/5025
OS: ”Keski-Euroopassa terveydenhoito maksaa PALJON enemmän kuin Suomessa”
Mutta voit kuitenkin valita mitä itse ostat ja maksat, eikö?
Mulle on ihan sama jos umpisuolen leikkaaminen maksaa 4x nykyisen hinnan jos jätän ostamatta ja maksamatta epätoivoiset syöpähoidot, joista ne kustannukset tulevat ja vieläpä ilman mitään hyötyä.
Minä ainakin ottaisin vakuutuksen, jossa maksaisin perussetin mutta maksasyöpään tulisi vain kipulääkkeitä. Todennäköisesti eläisin ihan yhtä pitkään mutta maksaisin paljon vähemmän kuin nyt.
juge
Keski-Euroopan maissa on pakollinen terveysvakuutus, Ei sitä voi valita, se on otettava.
Teidän lääkärissäkäyntinne ovat pinatsia, tajutkaa jo.
Minne Hollannissa amppari kippaa kaupan ovelle kuupanneen monisairaan vanhuksen?
Entä sitten kun todetaan, että kuukauden hoidon jälkeen hän ei enää ”pärjää kotona”?
Millainen polku Hollannissa on?
Hmmm… Miksipä ei…
Kaikki terveet saavat vapaasti valita hoitopaikkansa ja lääkärissäkäyntinsä yhteiskunnan piikkiin viisi kertaa vuodessa, kunhan vaan eivät mene terkkariin. Tämän jälkeen, ja NYHA-luokan kasvaessa ja GFS:n laskiessa valinnanvara pienenee tasaisesti.
Panisikohan se miettimään, kannattaako paukkuja uhrata juuri tähän viikon kestäneeseen bronkiittiin?
Jep. Suomessa 2800 dollaria per capita, Hollannissa 3500 dollaria per capita. Suomen kulut selittyvät hoitohenkilökunnan alhaisemmalla palkkatasolla ja ennenkaikkea sillä, että hoitoa säännöstellään pitämällä potilaita jonossa. Lisäksi Suomen terveydenhuolto on euroopan epätasa-arvoisin. Muualla kaikki pääsevät universaalin vakuutusturvan turvin vapaalle yksityislääkärille, Suomessa vain ne, joilla on sen verran ylimääräistä rahaa.
Kansahan on lähes kaikissa kyselyissä vastaanut maksavansa mielellään lisää veroja, jos palvelut paranevat. Miksei sitten tehdä niin? Nykyinen linja perustuu selkeästi ideologiaan eikä järkeen.
Suomen Keski-Euroopan maita alemmat terveydenhuoltokustannyukset eivät tyhjene palkkatasoeroihin.
JV:
>Kansahan on lähes kaikissa kyselyissä vastaanut
>maksavansa mielellään lisää veroja, jos palvelut
>paranevat. Miksei sitten tehdä niin?
Kansa yleensä vastaa kyselyissä niin, että Niiden Muiden (esim. rikkaiden, suurituloisten, saastuttajien, lorvijoiden jne) pitäisi mielellään maksaa enemmän veroja.
Jos joku haluaa *itse* maksaa enemmän veroja, niin valtion pitäisi kyllä kyetä lähettämään tilinumero samantien jo nyt.
Lääkkeiden matalammat omavastuut selittävät Keski-Euroopan hoitojärjestelmien meihin verrattuna kalliimmasta hinnasta sen minkä hoitohenkilöstön palkkaerot eivät.
ecco, eivät selitä
Minun on hyvin vaikea kuvitella, että missään olisi piikki rajattoman auki.
http://www.justlanded.com/english/Netherlands/Netherlands-Guide/Health/Healthcare
En kyllä kutsuisi halvaksi…
”The fees for the basic health insurance package are annually determined by the health insurance companies and are normally approximately €95 per month.”
”If you are required to purchase health insurance and are earning a salary, you will also pay a supplementary contribution from your income (rated 6.5% up to the first €30,000 of earnings; 4.4% for self-employed individuals).”
Osa kommenteista kuulostaa aika sanoisinko tutuille…” Imperialistien terveydenhuollossa köyhät kipataan katuojaan ja mummot kuolevat nälkään, vain MEIDÄN systeemimme pystyy tuottamaan kaikille tasa-arvoiset ja hyvät palvelut”..vaan kun ei näköjään pysty.
Viime vuosina tehdyissä tutkimuksissa
nämä muun Euroopan vakuutuspohjaiset järjestelmät kepittävät Pohjoismaat (paitsi Tanskan) aivan mennen tullen tasa-arvossa, hoidon tasossa ja saatavuudessa. Kalliimpia ovat kyllä. Pitäisikö nyt kuitenkin laajentaa vähän perspektiiviä…Ja Osmo, ei verojenkaan maksua voi valita, ne on vaan maksettava, ei juurikaan eroa pakollisesta terveysvakuutuksesta.
Vain utelias…
Onko vakkareitten joukossa ns. ”vapaita kirjoittajia”, joiden kommenttien ei tarvitse odottaa moderointia?
Muuten ei ole oikein järkeä näkemässäni.
Tieten ottaisin moisen statuksen ilolla vastaan ja varmasti sitä maamme eduksi käyttäisin parhaan taitoni mukaan.
Ei ole vapaita kirjoittajia. WordPress tarjoaa kirjoituksen moderoitavaksi tuoreimmasta alken, minkä seurauksena uudemmat tulevat ensin ja vanhemmat sittän.
Niitä ei ole paikallinen Kokoomus ollut heti valtaanpäästyään leikkaamassa. Se, ettei lääkäreitä tahdo enää saada julkiselle puolelle, kertoo noiden Stakesin numeroiden valossa järjettömästä resurssipulasta. Silti höylä käy.
Kumma tosiaan, että julkiselle löytyy kansalaisten (rahallinenkin) tuki, mutta kansan nk. edustajat vastustavat tätä mandaattia. Taitavat käydä yksityisillä.
Myönnän sivistymättömyyteni, mutta viitsisikö joku vähän avata tätä kommenttia.
Nimimerkki eggo (ei ecco) oli sanonut, että Keski-Euroopan maiden noin puolitoistakertaiset terveydenhoitomenot suomalaiseen verrattuna selittyisivät henkilökunnan palkkaeroilla. Tämäkin on tutkittu. Eivät selity.