Tämä on osa eduskuntavaaliohjelmaani, jota kehitetään interaktiivisesti kotisivuillani.
=====
Kunnat muodostavat Suomessa hyvinvointiyhteiskunnan ytimen. Se toimii suunnilleen oikein, jos eri kunnissa on rikkaita ja köyhiä, terveitä ja sairaita suunnilleen samassa suhteessa. Näin on kaupunkiseuduilla, jos tarkastellaan koko seutua, mutta tämä ei toteudu muuttotappioalueilla eikä kuntien välillä kaupunkiseutujen sisällä.
Haja-asutusalueiden kuntien ongelmat on ratkaistu mittavilla valtionosuuksilla – jäljelle on jäänyt vain pienen kuntakoon aiheuttama haavoittuvuus. Kaupunkiseutujen sisällä käydään rajua taistoa hyvistä veronmaksajista ja siitä, miten kalliit, paljon palveluja käyttävät asukkaat saataisiin häädetyiksi naapurikuntiin. Keinona tässä on asuntopolitiikka ja esimerkiksi toimeentulotukiasiakkaiden kyykyttäminen laittoman pitkissä jonoissa, asunnottomuusongelman jättäminen kylmäverisesti hoitamatta ja lakisääteisten vammaispalvelujen laiminlyöminen.
Kuntien välinen yhteistyö ei voi onnistua – eikä ole onnistunut missään – juuri siksi, että niillä on sovittamattomia eturistiriitoja keskenään. Kaikilla kaupunkiseuduilla ydinkaupungin ulkopuolelle on muodostunut parasiittikuntia, jotka pyrkivät valikoimaan asukkaikseen terveitä ja rikkaita.
Näin eivät pelisäännöt voi olla. On joko yhdistettävä kaupunkiseutujen kunnat niin, että kunta muodostuu työssäkäyntialueesta tai verojen kerääminen ja sosiaali- ja terveydenhuollon menot annetaan yhteiselle seutuhallinnolle. Jos talous on yhteinen, yhteistyökin alkaa sujua. Loput verotuloista seutuhallinto jakaisi peruskunnille asukasluvun suhteessa tai muin perustein.
Tämä onnistuu tuskin vapaaehtoisin toimin.
Tämä mallia voi varioida monin tavoin, mutta en halua mennä yksityiskohtiin, koska olennaista on päättää ensin pääperiaatteesta.
Niinpä:
Kaupunkiseuduilla on joko liitettävä kunnat yhteen niin, että kunta muodostuu työssäkäyntialueesta tai niin, että kaupunkiseuduilla perustetaan työssäköyntialueen kokoinen seutuhallinto, jolle annetaan kunnallisveron veronkanto-oikeus ja joka vastaa sosiaali- ja terveydenhoidon menoista lasten päivähoitoa lukuun ottamatta.
Katso myös
Miten tämä Oden vaaliohjelma suhtautuu Vihreiden vaaliohjelmaan noin yleisesti?
On olemassa teoreettinen mahdollisuus, että Odelle suuntaamani ääni menee jollekin muulle.
Lisätään nyt vielä se että tuo tulee todella kalliiksi, sivuvaikutuksena esimerkiksi asuntojen hinnat nousevat kun niiden rakentamista vaikeutetaan, ja tuollainen jonkun toiseen syliin on tuskin kustannustehokas tapa järjestää vaikkapa vammaispalveluja. Käytännössä tämän maksaa ihan kaikki veroissaan ja muuten, ihan sama missä asuu.
Jälleen kerran: pakkoa, sanktioita, ukaaseja, pakkoa, pakkoa, pakkoa…
Kosmisen oikeudenmukaisuuden tarve on jotenkin käsittämätön ja pelottava.
MIS/OS 7,5
Koko tämä vyyhti on saatu aikaan liiallisella ohjailulla, kepeillä ja porkkanoilla. Yhteiskunnan ei pitäisi sotkeutua muuta kun erityisesti apua tarvitsevien elämään. Vai onko kaikki suomalaiset potilaita?
Jos joku maa on kauhean demokraattinen, voisiko siinä verojen keräämisen hoitaa kunnat, ja sitten kun palvelut on tuotettu, ylijääneet rahat annettaisi valtiolle käytettäväksi?
Ihan asiaa, mutta vähän vinosti. Kai Helsinkikin voidaan laskea monella tavala “parasiittikuntien” joukkoon. Eivät köyhät aina riistä rikkaita, vaan joskus tilanne voi olla toisinkin päin.
Kuntien liittämisillä ja seutuhallinnoilla, eli aiempaa isommilla hallintoyksiköillä voidaan poistaa joitain naapurikuntien välisiä ristiriitoja, mutta samat ristiriidat jäävät edelleen niiden ulkorajoille.
Ehkä olisi syytä myös, tai oikeastaan ensisijaisesti korjata ne vinoumat säännöissä, jotka ajavat kunnat toistensa kilpailijoiksi. Olet itsekin ehdotellut esimerkiksi vanhusten hoitoon tarvittavien rahojen jakamista aiempaa reilummin. Tämän tyyliset ratkaisut voisivat aidommin poistaa epätervettä kilpailua hallintoyksiköiden väliltä.
Suurissa hallintoyksiköissä voidaan menettää myös joitain keskeisiä paikallisdemokratian arvoja (kuten päätöksenteko lähellä asukkaita ja mahdollisuus tehdä omia ratkaisuja).
Ja ehdotetut pakkoliitokset eivät kuulosta oikein muodikkailta. Nyt muodissa on enemmänkin “ei missään nimessä pakolla, mutta kuntien määrä neljäsosaan joka tapauksessa” :-).
Näiden veronkanto ja verojenjako organisaatioiden lisääminen, vähentäminen tai muuttaminen ei poista itse ongelmaa: tehotonta palveluiden tuottamista.
Aloita vaaliohjelma siitä, miten huippumoderni osaamisyhteikunta, joka Suomi ainakin poliitikkojen juhlapuheissa on, kykenee tuottamaan nykyisen tasoiset palvelut tulevina vuosina pienemmillä resursseilla ja halvemmalla. Laaditaan malli jossa kuntarajoilla ei ole merkitystä. Hyödynnetään teknologiaa, sitä Nokialandian osaamista jonka varassa yksityinen yritystoimintakin tehostaa toimintaansa jatkuvasti. Tuotteistetaan myös terveyspalvelut ja myydään sitä osaamista maailmanlaajuiseti, terveyspalvelukonseptien viennillä rahoitetaan osa palveluistamme ilman verovaroja.
Helsingin kaupungilla on yksinkin resursseja ryhtyä edelläkävijäksi, ja kun se onnistuu tehostamaan julkiset palvelut helppokäyttöisiksi ja edullisiksi, muiden on pakko seurata. Joko liittymällä osaksi Helsinkiä tai tekemällä omille palveluilleen saman tehostamisen.
Kari S
Miten voit kerätä verot kunnille, jos kuntarajoilla ei ole merkitystä?
Asia ei muutenkaan ole noin. Jos jokin kunta päättää kaavoittaa alueensa niin, että alle 400 neliön asunnot ovat kiellettyjä, on aika ymmärrettävää, että sillä on aika vähän toimeentulotukimenoja ja paljon verotuloja.
Catliina:
Päinvastoin kuin nykytilanteessa jossa valtio pakottaa kunnat tarjoamaan palveluita? Tuota voi toki vastustaa, mutta sitten pitää poistaa ne velvoitteet. Jos niitä velvotteita on niin sitten tulee taas pitää huoli siitä että niitä myös noudatetaan, eikä esimerkiksi työnnetä niille muille kunnille. Minä en ymmärrä mistä poliittisesta katsantokannasta tästä voi olla eri mieltä kun kysymys ei ole politiikasta vaan ihan hallinnon perusasioista. Onko Suomessa karnevalista puoluetta?
Yksinkertainen ja nykyistä reilumpi malli verojen keruuseen voisi olla sellainen, että valtio kerää kaikki verot, ja antaa niitä sitten kunnille tarpeen mukaan — sopiva määrä per koululainen, per hoidettava hengityshalvauspotilas, per pakollinen virkamies jne. Kunnilla voisi olla myös oma verotusoikeus, mutta sillä katettaisiin vain kuntien omat erikoisuudet, kuten uudet uimahallit ja muut asukkaiden haluamat poikkeukset perusmalliin. Kaikki ne asiat, jotka kansalaisille pitää tarjota samalla tavalla, rahoitettaisiin pääsääntöisesti valtion keräämillä veroilla.
“Miten voit kerätä verot kunnille, jos kuntarajoilla ei ole merkitystä?
Asia ei muutenkaan ole noin. Joskin kunta päättää kaavoittaa alueensa niin, että alle 400 neliön asunnot ovat kiellettyjä, on aika ymmärrettävää, että sillä on aika vähän toimeentulotukimenoja ja paljon verotuloja.”
Pointti oli siinä, että ei pohdita ensimmäisenä miten veroja kerätään tai miten niitä jaetaan, vaan etsitään keinot miten palvelut tehdään niin tehokkaasti, että rahaa menee vähemmän, kerättiinpä tai jaettiinpa se minkä organisaation kautta tahansa. Jos Helsinki luo ensimmäisenä ylivertaisesti kustannustehokkaimman järjestelmän, on muiden tultava perässä. Valtiovalta voi auttaa innovaatio porkkanoilla kustannustehokkuuden löytämistä, puuttumatta itse palveluihin tai kuntarakenteeseen.
Nykyisen tietoyhteiskunnan oloissa voidaan vaikkapa terveysasema tehdä täysin virtuaaliseksi, tiloja ei tarvita ollenkaan vaan lääkäri/hoitaja voi työskennellä liikkuvana yksikkönä ja kulkea asiakkaiden (siis potilaiden) luona sen sijaa että istuu omassa huoneessaan jonne vanhukset raahautuu rollaattoreineen.
Pienissä yrityksissä kutsutyöterveyslääkärit on jo totta, ja siellä konsulttina on euro, siis ratkaisu on perinteistä (työ)terveysasemaa halvempi. Samaa konseptia voisi kehittää julkiselle puolelle.
Mites tämmönen: Kunnallisverotus oikeus jaetaan asumis ja työpaikka kuntien välillä? Esim. Antero asuu Klaukkalassa mutta käy työssä ja harrastamassa Hesassa; Antero voisi maksaa vaikka 40% Hesaan ja 60% Klaukkalaan. Työtön maksaa sitten vaan kotikuntaan.
Nykyistä kuntien verotulojen tasauksen määrää pitäisi laskea siitä 92% tasolta vaikka 85% tasolle. Nykyinen rahanjako vain kannustaa niitä Lipposen sanoin “maailmanlopun kuntia” elämään kuin pellossa, kun valtio kuitenkin maksaa.
Samoin kuntien lakisääteisiä velvotteita pitäisi heikentää, kun ei niihin nykyäänkään ole varaa.
Suomen velkaantuminen täytyy pysäyttää kaikin keinoin. Minusta se tarkoittaa myös sitä että aluepoliittisia virkoja sekä maataloustukia leikataan, Suomeen syntyy sitten väkisinkin periferiaa ja autioituvia syrjäkyliä joita ei enää kannata tekohengittää. Jos kylä ei ole aidosti elinkelpoinen, se ei sitten ole.
Lakiin voisi myös kirjata että valtion palkkaa nauttivat virkamiehet eivät saa nostaa lisäksi maataloustukea.
Jälleen kerran näkyy ajatus, että lääkäripalvelut tarkoittavat sitä, että on olemassa lääkäri, jonka vastaanoton ovesta potilas itse kävelee sisään neuvottelemaan asiasta x.
Eivät tarkoita. Tämä on pelkkä oheistuote.
Kannatan lämpimästi sitä, että kaikki jotka itse pystyvät kävelemään, kävelevät sinne yksityispuolelle.
Kaikkein yksinkertaisin ja oikeudenmukaisin tapa olisi supistaa kunnat seremonia- ja lupatoimistoiksi ja lopettaa kaikki julkinen palvelutuotanto. Halutut palvelut tarjottaisiin sitten kansalaisille erilaisina julkisina vakuutuksina ja palveluseteleinä (esim. kela-kortilla voisi maksaa lääkärimaksut, tarhasetelillä lasten päivähoidon jne.)
Tämä poistaisi täysin pelon “paikallisdemokratian” kaventumisesta palveluiden tuotannossa — tässä mallissa kun jokainen voisi itse valita sen juuri itselleen sopivan palvelun tarjoajan ja palvelun tason.
Osmo kysyi:
“Kari S
Miten voit kerätä verot kunnille, jos kuntarajoilla ei ole merkitystä?”
Ihan hyvin voi. Veroa voidaan ajatella kertyvän kartalla olevaan “pisteeseen”: verovelvollisen osoite, yrityksen toimipiste,kiinteistö. Kolmanteen ulottuvuuteen voi ajatella veron määrän, esim. euron kolikoiden muodostaman tornin.
Nyt paikalle tallustaa verokarhu ja pyyhkäisee pylväästä osan valtion fiskaalimenoihin. Loput kolikot se heittää ilmaan, jotka varisevat tasaisesti harvenevana mattona kartalle.
Tämän jälkeen “magnetisoidaan” verovaroja kuluttava yksikkö, esim. koulu, terveyskeskus , juna-asema jne. Ne imevät kartalta määrärahansa “kolikoina”.
Näin esim. länsi-Helsinkiläinen maksaisi ison osan veroistaan Espooseen ja voisi huoletta käydä Espoon puolella käyttämässä palveluita.
Ennemmin kysyisin kysymyksen: Minkä ihmeen vuoksi valtio ylläpitää vaarivainaan aikuisia hallintorakenteita? Jalostuneemmat toimintatavat kelpaavat valtaeliitille vain silloin, kun ne työllistävät byrokraatteja.
Minä en kannata ajatustasi.
Liian suuri kunta vie päätöksenteon niin kauas ihmisestä että sittenhän olisi jo ihan sama siirtää toiminnot valtakunnalliselle toimijalle. Valtiolle tai jollekin muulle.
Itse palvelupaletti pitäisi perata lävitse. Kuntien vastuulla oleva palvelutuotanto, josta Eduskunta on päättänyt, alkaa olla niin laaja paketti että jopa Helsinki tekee syömävelkaa nousukautenakin. Eipä siinä taida kuntien yhdistämiset paljoa auttaa.
Ja aika vähän täällä on rikkaiden kuntia, joita nimität kermankuorijoiksi. Sitäpaitsi se rikas maksaa todennäköisesti pääomaveroja valtiolle eikä kuntaveroja kunnalle. Eiköhän kuntanäkökulmasta paras asukas ole ihan normaali työssäkäyvä ihminen.
Osmon malli vaikuttaa sosiaali- ja terveyspalvelutuotannon teknokraatin päiväunelta. Kovin avoimeksi jää miten tässä mallissa demokratian kävisi.
Ihmiset haluavat vaikuttaa ennen muuta lähiympäristönsä laatuun ja palveluihin. Sen takia päiväkotien ja koulujen vanhempainillat ja johtokunnat ovat täynnä innokkaita osallistujia. Siksi kaupunginosa- ja omakotiyhdistyksiä perustetaan ja kaikenlaiset rakennetun lähiympäristön muutoksia vastustavat nimby-listat keräävät nimiä.
Osmon mallissa poliittinen päätöksenteko vietäisiin pk-seudulla yli miljoonan asukkaan metropolivaltuustoon tai seutuhallinnolle, joka olisi ihmisten kannalta sama asia.
Päätöksentekoa pitäisi saada lähemmäksi ihmisiä eikä kauemmaksi. Kerroppa Osmo miten tämän ratkaisisit, niin voisit saada ääneni, jos asuisin Helsingissä 🙂
Nykyinen kaupunkiseutujen sisäinen epätasapaino heijastuu lisäksi myös voimakkaasti esim. liikenneinfraan tehtäviin investointeihin: työssäkäyntialueen työmatkaliikenne suuntautuu voimakkaasti keskuskuntaan, mutta kehyskunnat eivät riittävästi tue seudullista joukkoliikennettä.
Tämä johtaa yksityisautoilun kasvuun, joka pakottaa keskuskunnan investoimaan oman alueensa liikenneinfraan tarpeettomasti.
Suomen perustuslaissa säädetään kansalaisten yhdenvertaisuudesta.
Samaan aikaan toisaalla julkisten sosiaali-ja terveyspalvelujen järjestämisvastuu on hajautettu n. 300 hyvinkin erilaiseen kuntaan. Näin on de facto varmistettu se, ettei kansalaisten yhdenvertaisuus näiltäkään osin voi toteutua. Sekä se, että tästä ei kukaan joudu koskaan vastuuseen.
The curious task of economics is to demonstrate to men how little they really know about what they imagine they can design.
F.A. Hayek, The Fatal Conceit
Arto, olet ymmärtänyt asian väärin. 😉
“…sosiaali-ja terveyspalvelujen järjestämisvastuu on hajautettu n. 300 hyvinkin erilaiseen kuntaan. Näin on de facto varmistettu se, ettei kansalaisten yhdenvertaisuus näiltäkään osin voi toteutua…”
Suomessa kukin saa muuttaa juuri sinne missä haluaa asua, joten yhdenvertaisuus toteutuu. Voit valita kunnan, jossa osataan käyttää rahat fiksusti tai siten valita sellaisen, joka törsää holtittomasti. Ensinmainitussa on pitkän päälle paremmat palvelut.
Päin vastoin kuin Ode väittää, ei tasa-arvo toteudu tekemällä kaikkien olot yhtä huonoiksi. Verotusoikeus tulee olla kunnalla, mutta kunnan tulee olla järkevän kokoinen. Tehokkaimmat kunnat ovat 10 000 — 40 000 asukkaan yksiköitä. Tuosta voi helposti laskea, miten Helsinki täytyy jakaa tulevaisuudessa.
#
Tämä mallia voi varioida monin tavoin, mutta en halua mennä yksityiskohtiin, koska olennaista on päättää ensin pääperiaatteesta.
#
Kyllä kyllä. Noinhan se menee, että ensin luodaan pääperiaatteet ja sitten periaate laaditaan laiksi.
Mutta kun lain laadinta onkin muiden käsissä kuin periaatteen laatijan, niin millaiseen lopputulokseen lopulta päädytään. Tuo lain laadinta lopullisessa muodossaan kun on se, mihin tulisi kiinnittää erityistä huomiota. Ja kun se tiedetään, että lainlaatijat ovat näkymättömiä ja mauttomia tahoja, niin ei olisi mikään ihme, että alkuperäinen valkoinen ajatus muuttuukin valmiin lain myötä mustaksi.
Ei riitä se, että ideoidaan ja muutetaan maailmaa teoriassa, vaan lopullinen toteutus lain muodossa vasta sanelee lopputuloksen laadun.
Missä tää porukka kulkee? Ihmiset haluavat sitä sun tätä: Vain kolmasosa tietää. ketkä ovat hallituksessa. Mitä helkkarin tietämystä ihmisillä on myöskään oman kuntansa asioista? Hyvä, jos tietävät terveyskeskuksen sijainnin.
Tuntuu, ettei mikään kiinnosta, ennenkuin itse tarvitsee. Jos tämmöseltä porukalta kyselee jotain kuntaliitoksista/yms, niin mutua tulee. Niitä vaikuttamaan haluavia on todella vähän ja nehän istuvat kaiketi valtuustoissa. Siellähän ne päättävät mun puolesta. Paa tää porukka sitten äänestään esim. liitoksesta ja paikalliset lehdet yms kertovat kaikki asiaan liittyvät faktat, niin lopputulos on mitä tahansa.“Musta on ihan kiva olla esim. vantaalainen/hesalainen”. Tähän vielä jotain osakuntavaltuustoa tai jotain, niin en kyllä käsitä, missä oikein mennään. Ainahan on perehtyneitä, jotka tietävät, haluavat vaikuttaa jne, mutta heitä on pirun vähän. Heillekö tää homma sitten kaatuu?
#
Ei riitä se, että ideoidaan ja muutetaan maailmaa teoriassa, vaan lopullinen toteutus lain muodossa vasta sanelee lopputuloksen laadun.
#
Eikä riitä yo. mainittukkaan. Vaan lait tulevat vasta voimaan, kun ylimmät oikeusasteet ovat lakia tulkinneeet ja tuominneet.
Asiallinen kirjoitus. Nämä parasiittikunnat ovat myös ympäristön kannalta ongelmallisia edistäessään usein energiasyöppöä elämäntapaa. Pelkona on, että jossain vaiheessa vingutaan tukien ja toimien perään, kun ei ole varaa enää kahteen katumaasturiin ja 200 neliön lämmittämiseen/viilentämiseen.
MIVa, joo. Olen antanut itselleni kertoa että kaupunginosavaltuustoja, olisiko ollut peräti Vihreiden vaatimuksesta, on Helsingissä kokeiltu. Halukkaita ei vain oikein ollut.
En ylipäänsä ymmärrä sitä rutinaa että Helsingissä olisi yksittäiselle kaupunkilaisella jotenkin huonot vaikutusmahdollisuudet. Luottamusmiehet järjestäen vastaa yhteydenottoihin ihan asiallisesti, vaikka tuota kuitenkin tehdään harrastuspohjalta. Virkamiehet on minun kokemuksen mukaan myös osaavia ja avuliaita, sanoisin jopa niin että vaikuttavat iloisilta kun joku on heidän hommistaan kiinnostunut. Tietolähteenä kaupungin nettisivut on esimerkiksi mihinkä tahansa yritykseen verrattuna kokonaisuutena erittäin hyvät. Muutkin luottamusmiehet kuin Ode myös blogaa lautakuntiensa asioista.
Ok, kun joukkoliikenteen järjestäminen on seudullinen asia ja seutuvero progressiivinen.
Pohdiskelin tätä asiaa taannoin mielessäni. Lahden kuntaliitoksessa Ode ehdotti suunnilleen nykyisten kuntien paikalle tulevia “kaupunginosavaltuustoja”. Idea kuulosti hyvältä. Haluaisin kuitenkin viedä asiaa vielä pitemmälle.
Jos mietitään, mistä kuntarajat ovat peräisin, voidaan niiden olemassaolo jo kyseenalaistaa. Toisekseen ne monesti aiheuttavat ongelmia, varsinkin rajaseuduille.
Paras ratkaisu olisi luopua kokonaan kuntakäsitteestä ja siirtyä hallinnoimaan taajamia. Taajamista löytyy helpohkosti kokonaisuuksia, joita kehittämällä palveluita päästään parantamaan ja ylläpitämään. Sen sijaan maaseutu noiden taajamien välissä olisi ilman kunnan statusta tai rajoja. Maaseudun asukkaat voisivat hakea palvelut sieltä, mistä ne parhaiten saavat, mennä lähimpään kouluun rajoista välittämättä jne. Ehkä jonkinlaisia maaseutuhallintoja pitäisi olla niiden asioiden hoitoon.
Samassa yhteydessä muodostuisi taajamille selkeähköt ja erityisesti luonnolliset rajat joita ei ehkä voisi noin vain laajentaa holtittomasti. Kaavoitusta hoidettaisiin koko seutukokonaisuuden puitteissa ja taajamien sisäiset asiat hoidettaisiin paikallisesti. Terveydenhuolto, koulut ja muut lakisääteiset palvelut rahoitettaisiin suoraan valtiolta ja niitä hoidettaisiin isomman kokonaisuuden näkökulmasta — toki näitä paikallishallintoja kunnioittaen. Joukkoliikenne olisi koko seudun yhteisen agendan alla.
Jokainen taajama saisi käyttöönsä budjettia, jonka se saa itse käyttää haluamiinsa asioihin. Näin vältettäisiin näivettymisen vaaraa monin paikoin.
Maan hinta nousisi muodostettavilla taajamaseuduilla, mutta ylilyöntejä voitaisiin välttää lakisääteisellä pakkolunastusoikeudella ja hintakatoilla tms. Kehityksen pysäyttäminen hintakeinottelulla ei voi tulla kyseeseen.
Kuntakeskukset eivät siis häviäisi sinänsä mihinkään, mutta niiden ei tarvitsisi hoitaa enää ympäröivän maaseutualueen asioita keinotekoisten rajojen puitteissa. Mikään ei estäisi toisaalta maaseutukylän kehittymistä uudeksi taajamaksi ajan saatossa.
Mallissa on varmasti paljon kysymysmerkkejä, mutta tahtotilan tulisi olla poistaa keinotekoiset elämää hankaloittavat rajat.
Kommentteja?