Kategoria: _

Kir­joi­tan tätä pyörä­matkalla Sak­sas­sa ja Rankas­sa. Uteliaisu­ut­tani ajoin matkan aluk­si pari päivää pyöräi­lyn pääre­itik­si nimet­tyä Tona­van vart­ta kohti Sveit­siä. Vas­taan tuli yht­enä vir­tana pyöräil­i­jöitä, jot­ka pakkausten koos­ta päätellen tekivät pitkää matkaa.

Kovin oli­vat vas­taan­tuli­jat iäkkäitä. Nuorem­mat eivät olleet pyöräi­lyä hylän­neet, vaan oli­vat koulus­sa, opiskele­mas­sa tai töis­sä. Lomat eivät olleet Sak­sas­sa vielä alka­neet. Joka tapauk­ses­sa pyörä­matkailu sopii myös ikäih­misille. Tätä helpot­ta­vat sähköavusteiset fil­lar­it, joi­ta oli todel­la paljon. Mik­si ne eivät ole yleistyneet Suomes­sa? Jat­ka lukemista “Matkailul­la olisi Suomes­sa suuria mahdollisuuksia”

Oli luvat­tu järkyt­tävän kuumaa päivää, joten matkaan kan­nat­ti lähteä aikaisin. Tai olisi kan­nat­tanut. Jotenkin aamun Hesarin kanssa viivähti pitkä tovi. Blo­gin huoltamisen jätin kuitenkin myöhempään aikaan.

Kiertelin vähän Hei­del­bergiä nähdäk­seni, muis­tut­taako se enää sitä kaupunkia, jos­sa olin koul­u­laise­na kielikurssil­la. En olisi tun­tenut samak­si kaupungik­si. Van­han kaupun­gin ulkop­uolelle oli raken­net­tu kokon­aan uut­ta ja van­hakaupun­ki oli muut­tunut ihan muuk­si, kun pääkadus­ta oli tehty käve­lykatu niin kuin kaikkial­la Sak­sas­sa on tehty.

Ratikoiden merk­i­tys oli vain koros­tunut. Itse kaupungis­sa ne käyt­täy­tyivät kuin ratikat, mut­ta kaupun­gin ulkop­uolel­la ne muut­tui­v­at paikallisju­niksi. Raideleveys on kuitenkin sama (1000 mm) kuin Helsingissä.

Alun perin min­un piti lähteä kohti Lux­en­bour­gia ajaak­seni kiemurtel­e­van reitin Moselin laak­soa pitkin. Olo oli aika puo­likun­toinen. Reit­ti Lux­em­bourgi­in olisi mäki­nen. Yskäisenä ja kurkkukipuise­na sel­l­aisen polkem­i­nen yli 30 asteen läm­pöti­las­sa olisi hul­lua. Joku viisaampi olisi var­maankin jäänyt Hei­del­bergi­in oloa parantelemaan.

Lähdin Moselin laak­solle  korvikkeek­si polke­maan ylös Neckaria, vaik­ka tiesin, että tämä val­in­ta pakot­taisi min­ut jos­sain vai­heessa tur­vau­tu­maan junaan.

Reit­ti oli aluk­si oikein hyvä. Minus­ta paras pyörä­tien muo­to on pyöräkaista, suomek­si lev­eä pien­nar. Sitä oli  suuri osuus.

Läm­pöti­la nousi ja urheilu­juo­ma alkoi loppua.

Jos­sain vai­heessa pyöräil­i­jät ohjat­ti­in joen toiselle puolelle eril­lisille pyöräre­it­ille. Yli­tys tapah­tui ei sil­taa vaan sulku­pa­toa pitkin. Päätin käy­dä kat­so­mas­sa, onko reit­ti huonoa hiekkati­etä vai hyvää asfalt­tia. Se oli huonoa hiekkati­etä, mut­ta ajoin sitä silti, kos­ka SE KULKI VARJOSSA! Ei 32 astet­ta var­jos­sa ole mikään tap­poläm­pöti­la, kun­han on se varjo.

Lounas­rav­in­to­laani kaik­ki asi­akkaat tuli­vat pyöräl­lä. Osa pyörä­matkalaisia, osa kylän asukkaita.

Yritin ostaa urheilu­juo­maa, mut­ta kysymäl­läkään en löytänyt elin­tarvike­li­iket­tä. Kaik­ki käyvät kuulem­ma automar­ketis­sa jos­sain kaupun­gin ulkop­uolel­la. Täytin pul­loni pelkäl­lä vedellä.

Lop­pumatkan ajoin pitäen väk­isin vähän reip­paam­paa vauh­tia. Tästä oli joka tapauk­ses­sa tulos­sa matkan tähän asti lyhin päivä­mat­ka, niin kuin läm­pöti­la huomioon ottaen piti tul­lakin. Hotel­li­in piti men­nä varhain, vaik­ka illan viiletessä toisaal­ta olisi kan­nat­tanut ajaa. Kolumni­ni Savon Sanomi­in oli kesken. Oma vika. En ollut kir­joit­tanut sitä etukä­teen, kos­ka ajat­telin, että jokaiseen pyörä­matkaan liit­tyy sadepäiviä.

Olo oli aika vetelä kun tulin hotel­li­i­ni, pie­neen Gasthausi­in pienessä kylässä. Hotellin pitäjä ihmetteli, miten kukaan voi polkea 34 asteen läm­pöti­las­sa ja kysyi, oletko ajatel­lut ottaa olu­en. Vas­tasin, etten ole mitään muu­ta ajatel­lutkaan viimeiseen kah­teen tuntiin.

Huvikseni mit­tasin ”kuumeen”: 38,2 astet­ta. Läm­pöhal­vauk­seen oli vielä matkaa. Kuole­ma kuulem­ma odot­taa vas­ta 45 asteessa.

Illan mit­taan min­ulle selvisi, että tuo olikin oikeaa kuumet­ta. Kurkkukipuni ja yskäni oli­vat yltyneet oikeasti taudik­si, enkä voin­ut jatkaa polkemista, en ainakaan seu­raa­vana päivänä. Ei se vetelä olo pelkästä hel­teestä johtunut. Voi harmi!

Yöl­lä sain jalkoi­hi­ni kramppe­ja. Ei pidä juo­da hel­teel­lä pelkkää (suo­la­ton­ta) vettä.

63 km.

 

Olin ajatel­lut pitää Stras­bour­gis­sa huolto ja kurkkukivun paran­nus­päivän, mut­ta Bastiljin val­taus sot­ki suun­nitel­mani. Stras­bourg oli sul­jet­tu ja hil­jainen kujin Helsin­ki sun­nun­ta­iaa­mu­na. Ei pyykinpesumahdollisuutta.

Lähdin aja­maan kohti Kahlsruhea. Ran­skan puolel­la näyt­ti kulke­van helpom­pi tie. Kurkkukipu ja yskä vievät voimia, joten val­itsin helpon päiväu­rakan. Kun sen pään ensin löysi, sitä oli hyvin haus­ka ajaa. Alku­matkas­ta lev­eä pyöräkaista (meil­lä san­ot­taisi­in pien­nar). Jat­ka lukemista “Stras­bourg Bietgheim”

Freiburgi­in olisi ollut hyvä tutus­tua teo­reet­tisem­minkin. Joku toinen olisi min­un ase­mas­sani ottanut yhteyt­tä paikallisi­in vihreisi­in ja pyytänyt esit­te­lyä, mut­ta toisaal­ta minä olen loma­l­la. Auto­ton ydinkeskus­ta näyt­ti kuitenkin men­estyk­seltä, maanan­ta­iaamupäivänä väkeä oli kuin pipoa.

Jat­ka lukemista “Freiburg – Strasbourg”

Olin päät­tänyt heit­tää molem­mat puh­jen­neet renkaat men­emään ja ostaa uudet, mut­ta pakko­han ainakin toinen oli paika­ta, kos­ka muuten olisin ollut täysin neu­vo­ton, jos kumi puhkeaa taas. Siinä ensim­mäisenä puh­jen­neessa oli niin pitkä reikä (5mm), ettei sitä kan­nat­tanut paika­ta. Se ei myöskään voin­ut olla seu­raus­ta mis­tään terävästä, kos­ka jos olisi, päällysren­gas olisi myös riekaleina. Ren­gas oli saanut siipeen­sä, kun jyrkässä alamäessä asfalt­ti lop­pui ja töyssy löi van­teille. Ilman­paine! Jat­ka lukemista “Beu­ron — Donaueschingen”

Aamul­la kiertelin Ulmia fil­lar­il­la. Olin ottanut hotelli­ni aivan väärästä paikas­ta. Van­ha kaupun­ki oli tosi hieno!

Olin tul­lut Ulmi­in, kos­ka täältä läh­tee kohti Baselia pääpyöräre­it­ti. Piti kokea, mitä se tarkoittaa.

Reit­ti lähti seu­raa­maan pien­tä paikallista jokea, jon­ka nimeä yritin etsiä, kunnes totesin, että sehän on siis Tona­va. Me kaik­ki olemme syn­tyessämme pieniä ja kas­vamme sit­ten suurik­si. Myös joet. Jat­ka lukemista “Ulm- Riedlingen”

Fen­novoiman uusi suuromis­ta­ja Migrid Solar­na on ilmi­selvä bul­vaani, mut­ta täl­laiset jär­jeste­lyt anta­mat­ta mah­dol­lisu­u­den olla julkises­ti tajua­mat­ta asiaa.

Onko sil­lä väliä? Migrid Solar­nan kanssakaan Rosatom ei saa enem­mistöase­maa Fennovoimassa.

Ongel­ma on taloudelli­nen ja kos­kee muiden osakkaiden riske­jä. En ole lukenut Fen­novoiman yhtiöjärjestys­tä, mut­ta tietääk­seni se on Mankala-yhtiö. Näi­den yhtiöi­den osakkaiden ris­ki ei rajoitu niiden yhtiöön sijoit­ta­maan pääo­maan. Omis­ta­vat sitoutu­vat osta­maan yhtiön tuot­ta­maa sähköä omakus­tan­nush­in­taan osakkuuk­sien­sa suh­teessa. Tähän sisäl­tyy paljon suurem­pi ris­ki. Samas­ta syys­tä varsi­nainen sijoi­tus yhtiöön on riskitön, olet­taen, että yhtiökump­pan­it selviävät velvoit­teis­taan. Se ei tosin tuo­ta mitään eikä voi tuot­taa, kos­ka Mankala-yhtiö ei voi tehdä voit­toa. Jat­ka lukemista “Fen­novoiman muiden osakkaiden ris­ki kasvaa”

Helen Oy:n hal­li­tus (jon­ka vara­puheen­jo­hta­ja olen) esit­teli tänään julk­isu­u­teen suun­nitelmia Helsin­gin ener­giahuol­lon tule­vaisu­ud­es­ta tilanteessa, jos­sa kaupung­in­val­tu­us­ton on edel­lyt­tänyt hiilid­iok­sidipäästö­jen vähen­tämistä ja uusi­u­tu­vien ener­gialähtei­den osu­u­den kasvattamista.

Helen hal­li­tus pitää parhaana tapana päästä val­tu­us­ton aset­tami­in tavoit­teisi­in biopolt­toainei­ta käyt­tävän läm­pökeskuk­sen rak­en­tamista Vuosaa­reen ja mah­dol­lis­es­ti toisen rak­en­tamista muualle Helsin­gin alueelle. Samal­la nykyiset öljyä käyt­tävät läm­pökeskuk­set muutet­taisi­in pellettikäyttöisiksi.

Sähkön ja läm­mön yhteis­tuotan­nos­ta luovutaan

Ehdo­tuk­ses­sa luovu­taan Vuosaari C ‑laitok­sen nimis­sä kulke­va suuri monipolt­toainevoimalaitos Vuosaa­reen ja tehdään pelkästään läm­pöä tuot­ta­va kat­ti­la. En olisi kuvitel­lut, että kuu­na päivänä voisin olla hyväksymässä luop­umista ener­giaa säästävästä yhteis­tuotan­nos­ta. Tilanne sähkö­markki­noil­la nyt vain on sel­l­ainen, ettei kenenkään kan­na­ta investoi­da sähköntuotantokapasiteettiin.

Jat­ka lukemista “Huomioi­ta Helenin suunnitelmista”