Heidelberg – Neckarnuz

Heidelberg
Sääli, että olin vahin­gos­sa sulkenut nauhoituk­sen. Oikea reit­ti kul­ki tietysti tietä mukaillen.Tämä reit­ti on kuvana haus­ka. Ihan selvin päin se on pol­jet­tu. 60 kilo­metrin kiemurtelu vei min­ut vain 30 kilo­metrin päähän Heidelbergistä.

Oli luvat­tu järkyt­tävän kuumaa päivää, joten matkaan kan­nat­ti lähteä aikaisin. Tai olisi kan­nat­tanut. Jotenkin aamun Hesarin kanssa viivähti pitkä tovi. Blo­gin huoltamisen jätin kuitenkin myöhempään aikaan.

P1000725
Hei­del­ber­gin pääkatu vasikut­ti jotenkin slum­mi­u­tuneelta ver­rat­tuna mieliku­vaani 60-luvul­ta. Sil­loin opiske­li­jat har­joit­ti­vat kal­jak­il­pailu­ja. Yksi olut joka kapakas­sa. Kyse ei ollut nopeuskil­pailus­ta vaan siitä, kuka pääsee pisim­mälle. Nyt amatöörikin pää­sisi läpi.

Kiertelin vähän Hei­del­bergiä nähdäk­seni, muis­tut­taako se enää sitä kaupunkia, jos­sa olin koul­u­laise­na kielikurssil­la. En olisi tun­tenut samak­si kaupungik­si. Van­han kaupun­gin ulkop­uolelle oli raken­net­tu kokon­aan uut­ta ja van­hakaupun­ki oli muut­tunut ihan muuk­si, kun pääkadus­ta oli tehty käve­lykatu niin kuin kaikkial­la Sak­sas­sa on tehty.

Ratikoiden merk­i­tys oli vain koros­tunut. Itse kaupungis­sa ne käyt­täy­tyivät kuin ratikat, mut­ta kaupun­gin ulkop­uolel­la ne muut­tui­v­at paikallisju­niksi. Raideleveys on kuitenkin sama (1000 mm) kuin Helsingissä.

P1000727
Tämä alkoi jo muis­tut­taa mieliku­vaamme Sak­san jokilaaksoista

Alun perin min­un piti lähteä kohti Lux­en­bour­gia ajaak­seni kiemurtel­e­van reitin Moselin laak­soa pitkin. Olo oli aika puo­likun­toinen. Reit­ti Lux­em­bourgi­in olisi mäki­nen. Yskäisenä ja kurkkukipuise­na sel­l­aisen polkem­i­nen yli 30 asteen läm­pöti­las­sa olisi hul­lua. Joku viisaampi olisi var­maankin jäänyt Hei­del­bergi­in oloa parantelemaan.

Lähdin Moselin laak­solle  korvikkeek­si polke­maan ylös Neckaria, vaik­ka tiesin, että tämä val­in­ta pakot­taisi min­ut jos­sain vai­heessa tur­vau­tu­maan junaan.

Reit­ti oli aluk­si oikein hyvä. Minus­ta paras pyörä­tien muo­to on pyöräkaista, suomek­si lev­eä pien­nar. Sitä oli  suuri osuus.

Läm­pöti­la nousi ja urheilu­juo­ma alkoi loppua.

Jos­sain vai­heessa pyöräil­i­jät ohjat­ti­in joen toiselle puolelle eril­lisille pyöräre­it­ille. Yli­tys tapah­tui ei sil­taa vaan sulku­pa­toa pitkin. Päätin käy­dä kat­so­mas­sa, onko reit­ti huonoa hiekkati­etä vai hyvää asfalt­tia. Se oli huonoa hiekkati­etä, mut­ta ajoin sitä silti, kos­ka SE KULKI VARJOSSA! Ei 32 astet­ta var­jos­sa ole mikään tap­poläm­pöti­la, kun­han on se varjo.

P1000728_1
Tämä olisi hyvä reit­ti meloa kanootilla

Lounas­rav­in­to­laani kaik­ki asi­akkaat tuli­vat pyöräl­lä. Osa pyörä­matkalaisia, osa kylän asukkaita.

P1000731
Taa­jamia oli reitin var­rel­la har­vas­sa, mut­ta ne oli­vat sitä kauniimpia.

Yritin ostaa urheilu­juo­maa, mut­ta kysymäl­läkään en löytänyt elin­tarvike­li­iket­tä. Kaik­ki käyvät kuulem­ma automar­ketis­sa jos­sain kaupun­gin ulkop­uolel­la. Täytin pul­loni pelkäl­lä vedellä.

Lop­pumatkan ajoin pitäen väk­isin vähän reip­paam­paa vauh­tia. Tästä oli joka tapauk­ses­sa tulos­sa matkan tähän asti lyhin päivä­mat­ka, niin kuin läm­pöti­la huomioon ottaen piti tul­lakin. Hotel­li­in piti men­nä varhain, vaik­ka illan viiletessä toisaal­ta olisi kan­nat­tanut ajaa. Kolumni­ni Savon Sanomi­in oli kesken. Oma vika. En ollut kir­joit­tanut sitä etukä­teen, kos­ka ajat­telin, että jokaiseen pyörä­matkaan liit­tyy sadepäiviä.

Olo oli aika vetelä kun tulin hotel­li­i­ni, pie­neen Gasthausi­in pienessä kylässä. Hotellin pitäjä ihmetteli, miten kukaan voi polkea 34 asteen läm­pöti­las­sa ja kysyi, oletko ajatel­lut ottaa olu­en. Vas­tasin, etten ole mitään muu­ta ajatel­lutkaan viimeiseen kah­teen tuntiin.

Huvikseni mit­tasin ”kuumeen”: 38,2 astet­ta. Läm­pöhal­vauk­seen oli vielä matkaa. Kuole­ma kuulem­ma odot­taa vas­ta 45 asteessa.

P1000734
Olin kyh­lään sisään ajaes­sani bon­gan­nut mar­ketin ja ajat­telin, että sieltä urheilu­juo­maa. Juo­maa oli tar­jol­la, mut­ta ei varsi­naista urheilu­juo­maa. Yksikkökoko viinille oli kori. Pul­lon­palau­tus­ta ei ollut, mut­ta automaat­ti korin palau­tuk­selle toi­mi hyvin.

Illan mit­taan min­ulle selvisi, että tuo olikin oikeaa kuumet­ta. Kurkkukipuni ja yskäni oli­vat yltyneet oikeasti taudik­si, enkä voin­ut jatkaa polkemista, en ainakaan seu­raa­vana päivänä. Ei se vetelä olo pelkästä hel­teestä johtunut. Voi harmi!

Yöl­lä sain jalkoi­hi­ni kramppe­ja. Ei pidä juo­da hel­teel­lä pelkkää (suo­la­ton­ta) vettä.

63 km.

 

Yksi ajatus artikkelista “Heidelberg – Neckarnuz”

  1. Baden-Würt­tem­berg on kyl­lä nimeno­maan raideli­iken­teen näkökul­mas­ta mie­lenki­in­toisimpia paikko­ja maail­mas­sa. Karl­sruhen, Freibur­gin, Stuttgartin ja Mannheimin kaupunkiseuduil­la on kaikissa mie­lenki­in­toisia esimerkke­jä raideli­iken­teen ratkaisuista. 

    Rhein-Neckar on kaupunkiseu­tu­na mie­lenki­in­toinen esimerk­ki euroop­palaisit­tain keskikokois­es­ta, mut­ta taval­laan varsin monikeskuk­sis­es­ta kaupunkialueesta, jos­sa Mannheimin ja Hei­del­ber­gin välil­lä ratikat kulke­vat parhaimil­laan läh­es maaseu­tu­maisess­sa ympäristössä. En tiedä pystyykö tuos­ta jär­jestelmästä ammen­ta­maan miten paljon oppia Suomeen, mut­ta se kuvas­taa osaltaan sitä, että hyvin toteutet­tu­ja kevyen raideli­iken­teen lin­jo­ja voidaan rak­en­taa varsin mon­en­laisi­in ympäristöihin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.