Kirjoitan tätä pyörämatkalla Saksassa ja Rankassa. Uteliaisuuttani ajoin matkan aluksi pari päivää pyöräilyn pääreitiksi nimettyä Tonavan vartta kohti Sveitsiä. Vastaan tuli yhtenä virtana pyöräilijöitä, jotka pakkausten koosta päätellen tekivät pitkää matkaa.
Kovin olivat vastaantulijat iäkkäitä. Nuoremmat eivät olleet pyöräilyä hylänneet, vaan olivat koulussa, opiskelemassa tai töissä. Lomat eivät olleet Saksassa vielä alkaneet. Joka tapauksessa pyörämatkailu sopii myös ikäihmisille. Tätä helpottavat sähköavusteiset fillarit, joita oli todella paljon. Miksi ne eivät ole yleistyneet Suomessa?
Hotellini emäntä kertoi koko hotellin olevan riippuvainen pyörämatkailijoista.
Tonava on täällä lähellä alkulähteitään pieni ja kapea. Paikalliset eivät varmaan täysin oivaltaneet, mitä ilmaisulla Ajatusten Tonava aikanaan tarkoitettiin.
Joesta oli saatu patojen avulla paikoin ihan joen näköinen. Noissa noin kilometrin pituisissa altaissa oli paljon riemukkaita melojia paikallisen matkailuyrittäjän asiakkaina. Suomalaisena ihmettelin, kuinka vähästä ihminen voi iloita, kun ei paremmasta tiedä. Surkeat olivat olosuhteet melomiselle verrattuna siihen, mihin Suomessa on totuttu.
===
Viimeaikoina moni on huolestuneena kysynyt mistä saisi työtä suomalaisille. Sitä ei saa tavaran valmistuksesta, koska teollinen tuotanto automatisoituu nopeasti. Kaikki mikä voidaan tehdä pienellä työvoimalla, muuttuu kilpailun myötä myös halvaksi. Kuluttaja on tyytyväinen, mutta työtä automatisoituva valmistus ei tuota.
Työpaikat jakautuvat suunnilleen samassa suhteessa kuin kulutus. Tähän perussääntöön tuovat poikkeuksen työvoimakustannusten erilaisuus eri puolilla maailmaa sekä lyhytaikaiset voitot innovaatiosta, joiden ansiosta joku on vähän aikaa muita ratkaisevasti edellä – siis niin kuin Nokia kymmenen vuotta sitten.
= = = =
Yhä enemmän kansalaiset panevat rahaa matkailuun, valtavan paljon enemmän kuin vaikkapa paperin ostamiseen. Tästä potista Suomen pitäisi tavoitella paljon suurempaa osaa ja sitä kautta paljon enemmän työpaikkoja.
Jotain meissä on vikana, jos me emme osaa myydä kanoottisafareja, kun jollain pieneen jokeen padotulla altaalla kauppa käy kujin siimaa.
Kanoottiturismi ei ole sitä, että vuokrataan kanootteja turisteille. Se on järjestettyjä melontaretkiä nuotiolla valmistettuine aterioineen. Ulkomaalainen ei uskalla lähteä ilman opasta vaeltamaan kanootin ja merikortin kanssa.
Suomalaisia kesämökkejäkin voisi vuokrata turisteille innokkaammin. Keskieurooppalainen turisti ei halua tehdä lomallaan työtä vaan lomailla. Ei siis hakata halkoja eikä tehdä ruokaa puuhellalla. Hän haluaa, että gatering-palvelu tuo valmiin ruuan hänen eteensä. Onneksi on näin, koska työtä ja rahaa vaativa turisti tuo enemmän kuin omatoiminen.
Pyörämatkailijoilla on paikoin Euroopassa valtava merkitys. Varsinainen Tonavan pyörätie, joka kulkee Itävallasta Mustallemerelle, tuottaa sesonkiaikana päivittäin kymmeniä tuhansia yöpymisiä ja vastaavasti paljon nälkäisiä asiakkaita ravintoloille. Sen taloudellinen merkitys on niin suuri, että paikoin ei ole pystytty päättämään, kumpaa Tonavan rantaa reitti kulkee, kun molemmat rannat haluavat matkailijat itselleen.
Voisiko Suomi olla pyöräilymaa?
Aloitetaan heikkouksista. Meillä on pitkät etäisyydet. Ravintola ei ole ihan heti edessä kun nälkä yllättää, eikä hotellia. Hotellimme ovat myös kalliita.
Liikennesääntömme voivat tuottaa ikävän ellei suorastaan hengenvaarallisen yllätyksen saksalaiselle pyöräilijällä. Saksassa monen maan tavoin on sääntö, ettei pyöräilijää saa ohittaa metriä lähempää. Tätä myös noudatetaan tunnollisesti. Iso rekka voi jäädä pitkäksi aikaa köröttelemään pyöräilijän perään.
Suomessa pyörän saa ohittaa niin lähetä kuin uskaltaa. Sen on vaarallista, sillä pyöräilijä voi horjahtaa sivusuunnassa tuulenpuuskan vuoksi tai väistäessään kuoppaa tai kiveä. Jos on Saksassa tottunut ajamaan huolettomasti, voi käydä huonosti, jos ei ymmärrä sääntöjen erilaisuutta. Jos taas ymmärtää, ajamisesta menee vapautunut nautinto.
= = =
Meillä on myös vahvuuksia, joita emme oikein ymmärrä. Vuosia sitten Pohjois-Ruotsissa pyöräillessäni juttelin hollantilaisen pyöräilijän kanssa. Tämä sanoi, ettei hän ole koskaan elämässään nähnyt tähtitaivasta tai kuullut hiljaisuutta.
Liikenteen valtava määrä kaikkialla häiritsee pyörämatkaisijaa Keski-Euroopassa.
Heikkoutemme takia Suomi ei sovi kaikille pyörämatkailijoille, mutta osakin riittäisi.
Suomi on erään kapean harrastajajoukon kohdemaa. Suosittua on polkea Keski-Euroopasta Baltian ja Suomen kautta Nordkapiin ja palata Norjan tai Ruotsin kautta takaisin. Kuulostaa kovaa kuntoa vaativalta, mutta kolme vuotta sitten tapasin Vilnassa eläkeläispariskunnan, joka oli tällä reitillä.
= = = =
Pitkien etäisyyksien kannalta olennaista on keskittää pyöräturistit muutamalle, hyvin laaditulle reitille. Silloin reitillä voi olla tiheästi kahviloita, ravintoloita, pyöräkorjaamoja ja hotelleja.
Merkittyjä reittejä Suomessa kyllä on. Niitä on aivan liikaa. Siksi ne eivät synnytä pyöräilijöiden tarvitsemia palveluja.
Pyöräilyturismin joukossa on myös suuren lisäarvon tuotteita. Ajetaan isona ryhmänä oppaan kanssa keveillä maantiepyörillä ilman pakkauksia. Matkatavarat kulkevat matkanjärjestäjän pakettiautolla. Päivään sisältyy kaikenlaista näkemistä ja aktiviteettia ja sen kruunaa hyvin ansaittu illallinen kohtuullisine ruokajuomineen. Joku voi pitää tätä elitistisenä, mutta työllistävää se ainakin on.
Soininvaara voisi itse pyöräillä Suomessa sen sijaan, että lentä pyörineen suuret päästöt aiheuttaen Keski-Eurooppaan ihmettelemään, miksei Suomessa ole pyörämatkailua.
Itse ajoin Suomessa viikon lenkin, ja hyvin löytyy niin majoitusta kuin ruokapaikkoja.
Tuollaisen järjestäminen kokeilumielessä voisi olla hauskaa. Alussa ainakin täydellä ylläpidolla ja johdettuna. Katselin, että ainakin yksi itävaltalainen firma tarjoaa pakettia Turun saaristoon.
Voisiko Turku-Pori -välille luoda täyden palvelun pyöräreitin? Pyöräilyn lisäksi nähtävääkin riittäisi ainakin Turussa, Naantalissa, Raumalla ja Porissa. Itse olen pyöräillyt vain Rauma-Pori -välin, jolla yllätyin Vuojoen kartonosta, joka tarjosi upeat puitteet lounaalle – silloin juuri tuli mieleeni tämä, että tälle reitille pitäisi rakentaa eurooppalaisia laajasti houkutteleva reitti- ja palvelukokonaisuus.
”jos taas ymmärtää, niin ajamisesta menee…”
Ajatteleppa mitä tahansa, missä on moottori.
Juuri sai yksi moottoripyöräilijä sakot, kun ohitti onnettomuuspaikkaa kehä kolmosella. Poliisi otti moottoripyöräilijän kiinni kävelemällä. Sakot osmon tuloilla olisi varmaan ollut yli kymppitonnin, vaikka erityisesti sai alennusta juuri talutusnopeudesta johtuen.
Suomessa pitäisi jakaa liikennelaki tietoa rajalla. Tuo edellä mainittu on yksi esimerkki asiasta, joka on ainoastaan suomessa kiellettyä.
Alpit ovat tuollaisen pyöräilyturismin mekka, olleet jo vuosikymmeniä.
Jos nyt rehellisiä ollaan niin Suomi ei tarjoa pyöräilyturismille mitään mitä ei olisi jo muualla ollut vuosia paljon paremmin toteutettuna. Täällä on liian vähän liian suurella alueella. Ja ilmasto on huono.
Ajoin viime viikonloppuna pyörällä Turun saariston Rengastien, joka lienee markkinoiduimmasta päästä reittejä Suomessa. Tiesin kyllä lähtiessä, että pyörätiet ja pientareet eivät ole Rengastiellä sen kummempia kuin muuallakaan, mutta silti tuli mieleen, että jos tätä näinkin paljon yritetään myydä, niin kannattaisiko vähäsen panostaa infrastruktuuriin. Paraisten keskustan ja Skagsuddenin lauttalaiturin välillä on pitkät pätkät tien vierellä kuoppaista, nyppyläistä, sorapintaista kevyen liikenteen temppuratakinttupolkua, joka tuntuu lähinnä pyöräilijöiden tahalliselta kiusaamiselta. Urheilullisemmat maantiepyöräilijät toki ajoivat tietä pitkin asvaltilla, mutta siellä oli viiden sentin pientareet ja tie sen verran kapea, että hyväkäytöksisetkin autoilijat ohittivat suht läheltä.
Lossit ja lautat tekevät sitten sen, että monilla saarilla autot liikkuvat (ylinopeutta) lyhyinä jonoina. Usein kannattikin jäädä suosiolla sivuun odottamaan, että lauttalastillinen meni kokonaisuudessaan ohi.
Pyörämatkailijoita kyllä oli, useampia joka lautalla ja Houtskär-Iniö välillä tusinan verran, mutta taisivat kaikki olla kotimaisia.
Viitoitus ei muuten Rengastielläkään ole missään ideaalikunnossa, vaikka parempi onkin kuin moni muu vastaava Suomessa. Pienillä saarilla ei kovin kauas voikaan eksyä, mutta esim. Naantalin ja Turun välillä meno on niin sekavaa, että voisi luulla kiertelevänsä suuremmankin metropolin sisääntuloväyliä.
En ma tieda;
Pitaa ajatella huomiseen. Mutta ma
luulen etta ideoita syntyy.
Pitaa ajatella huomiseen;
t. Mikko
Ei se mikaan kapean harrastajajoukon asia ole. Tai jos on, niin kertokoot, ketka ovat niita kapeita harrastajia. Kai niitakin loytyy,
t. Mikko
”Tätä helpottavat sähköavusteiset fillarit, joita oli todella paljon. Miksi ne eivät ole yleistyneet Suomessa?”
Jos sähköavuisteisen pyörän saisi 200 eurolla Prismasta, niin ne kyllä yleistyisivät. Mutta, kun se maksaa 1000-2000 euroa.
”Tämä sanoi, ettei hän ole koskaan elämässään nähnyt tähtitaivasta tai kuullut hiljaisuutta.”
Tässäpä se paradoksi onkin, että jos massat tulevat, niin ei ole talvella tähtitaivasta valosaasteen vuoksi ja hiljaisuutta massojen vuoksi.
Suomi on erikoinen juuri siksi, ettei meillä ole massoja.
Keep on dreaming about it, your lazy citizens only want to be on vacation in the peak tourist season in July/August, they don’t want to serve the tourists. And keep on dreaming about it, your lazy businessmen will not be on-call 24/7 for the even more demanding potential Chinese partners. And don’t even dream about it, your rigid system does not encourage rewards for hard-working or competition among employees. I am done with the utopia of developing tourism business in Finland – Developing tourism requires policy enforcement, you don’t even have a proper Tourism Bureau!
Ehkä pyörämatkasta Suomeen voisi tehdä Veblen tuotteen? Nostetaan hintatasoja roimasti ja kysyntä lisääntyy.
Ruotsissa avattiin juuri Hälsingborg – Göteborg reitti, jossa on melkein kyetty samaan kuin keski-eurooppalaisilla reiteillä. Etelä-Ruotsi on kuitenkin oleellisesti etelämpänä kuin Suomi. Suomessa kausi on kohtuullisen lyhyt. Pelkän pyöräturismin varaan en usko syntyvän palveluja.
Olen ajanut jonkun verran retkiajoa Suomessakin ja lenkkeillyt hyvinkin paljon. Tiestön kunto on surkea. Pääosa maanteistä on ilman piennarta. Ei tarvitse mennä kuin Ruotsiin, niin tieinfra on selkeästi paremmassa kunnossa. Miksi ajaisin Suomessa, kun samaan hintaan saa mielyttävämmän liikenneympäristön muualta? En ole edes ajatellut ajavani retkiajoa Suomessa ehkä Ahvenanmaata lukuunottamatta. Pientareiden puuttumisen lisäksi ongelmia ovat typerät kevyenliikenteenväylät tarpeettomissa paikoissa ja väylien poukkoilu ilman viitoitusta.
Tiestön rapistuminen, missä yksi syyllinen ovat vihreät, koskee pahiten juuri kevyttä liikennettä. Rahaa on kaiken maailman sosiaalihumppaan, mutta ei teihin. Jopa USA:ssa on erikseen liikennemerkki ja sääntö väistämisestä tilanteisiin, joissa ajoradalla liikkuu poikkeuksellisesti myös kevyttä liikennettä! Suomessa se on normi.
Ykkös kohde turismin kannalta on Saariston rengastien leventäminen parilla metrillä niin, että koko tielle tulee kunnolliset pientareet. Jos tavoite on saada turismia, pitää tien leventää ja lopettaa pelleily kevyenliikenteenväylillä.
Luulenpa, että aika moni on nämä kotimaan maisemat nähnyt ja sapuskat maistellut. Vierailla mailla olennainen osa matkustamisen viehätystä on tutun ja turvallisen välttäminen.
Pelkään pahoin, että Suomen asema ja houkuttavuus matkailukohteena on jokseenkin toivoton. Kaikki tuntuu olevan jotenkin surkeata, pientä, vaatimatonta tai epäkiinnostavaa ja vielä kallista, kun samoista rahoista ja matkailijoista kilpailee muun maailman loputon tarjonta.
Helsingissä ainakin käy todella paljon kaupunkituristeja. Helsinkiläisen on vaikea ymmärtää, miksi, mutta meillehän se kaikki on tuttua.
Hah!
Kaikki on paljolti vain omasta asenteesta kiinni, muillakin kuin palvelualalla. Viimeksimainitulla alalla tarvitaan (ihan ensimmäiseksi) tietysti sitä paljon puhuttua palveluasennetta. Meillä on paljon hyvää perusinfraa, mutta sitähän voi myös aina parantaa.
Tuollaisella asenteella, jota edellä esittelit, voi silti olla turha yrittää. Muilla taas on suurelta osin oma kekseliäisyys, äly ja yritteliäisyys ainoana rajana.
Suomestahan löytyy vaikka mitä! Välillä pitää nähdä vain metsä puilta, mutta toisinaan voi myös tutkia, mitä kaikkea näkee, jos vaikka tarkastelun mittakaavaa välillä vaihtaa. Joku turisti voi innostua pitkistä ja laajoista näkymistä, toinen taas jopa yksittäisestä käävästä. Niihin jos vain osaa liittää hyvän tarinan ja markkinoinnin lienee menestys taattu, kunhan asiakastyytyväisyydestä osataan pitää huolta (ja sitä aina tarvittaessa tai ehkä vielä mielummin koko ajan parantaa).
Hyvät korkeus- ja seiväshyppääjätkin voivat lähes kaikkien hyppyjensä jälkeen pyytää kohottamaan rimaa aina vain entistä korkeammalle!
Kannattaa myös muistaa mitä Virenin Lasse teki 1972 kaaduttuaan Olympiakisojen 10 000 metrin loppukilpailussa: ei jäänyt maahan rähmälleen makaamaan ja ehkä kohtaloaan surkuttelemaan, kuin joku toinen, vaan nousi ylös, otti karanneen joukon kiinni, ohitti muut, ja vei lopulta voiton! Siinä on asenteen mallia myös maamme kaikille matkailun ja muiden elinkeinojen piirissä toimiville yrittäjille!
No ei pelkästään näin surkeata. Sää on mitä on, mutta alle 20 asteen lämpötila ei sinänsä pyöräilyä haittaa.
Suomi ei varmaan pysty matkapyöräilyn kultamaaksi, mutta ainutlaatuisisen kiinnostavia seutuja löytyy mm. Kymijoen ja Saimaan vesialueilla ja niiden ympäristössä kuten myös saaristossa. Retkipyöräilyn kultamaaksi Suomi mielestäni kelpaa.
Suomen matkailun ongelmana ovat nämä meidän neljä vuodenaikaamme ja korkea kustannustasomme. Suurehkojen asutuskeskusten ulkopuolella on vain harvoja paikkoja, jonne kannattaa matkailijoiden palveluja pystyttää, sillä niissä kustannukset juoksevat kako ajan, mutta maksavia asiakkaita käy vain sesonkiaikoina.
Kyllä tänen väkeä mahtuu. Meillä on mainioita maatilamajoituskohteita, m.
Jos olisit mennyt Milanon kautta niin maailmannäyttely Expo 2015:ssa olisi kannattanut poiketa vaikka puurakentamisen vuoksi. Ruokakin on teemana.
Suomi ei osallistu. Viro on mukana ”home of Skype” maana, joka hakee matkailijoita ainakin poiikkeamaan. Ei kuulemma ollut kuin 5 milj eura heidän panoksensa. Venäjäkin edistää siellä niin elintarvkevientiään kuin imagoaan.
TeamFinland TEM:ssä ilmiesesti tehtiin perinteisen paperin, sellun ja metalliteollisuduen vientiä varten. Ihan hyvä niin. Tulokset ovat vähän onnettomat. Eikä 2011 varmaan arvattu venäläisten turistien tulvan hyytyvän ja että leintarvikkeita pitäisi viedä ehkä muuallekin kuin Venäjälle. Tolkku olisi auttanut, taisi vain mennä liian hyvin ilman omaa tekemistä.
Kuluttajille, matkailijoille, kansalaisille, ihmisille suunnattua markkinointia on, sekavana soppana. Toimijat ovat varsin pieniä yrityksiä ja ilmeiesti sellaisena ne halutaan myös pitää. Kunnat markkinoivat itseään, kun ensin ihmiset pitäisi saada edes maahan.
Ryanairia ja halplentoyhtiöitä kiinnostaa matkustajavirta. Sekin vaatisi rakentamista molempiin suuntiin. Jos Saksassa pyöräillessä palvelut pelaavat, sää suosii ja maisemat ovat hyvät niin ilman muuta siellä liikutaan.
Turismi tuo rahaa ja synnyttää palveluita paikallisillekin. Tosin Suomessa turista ja maahanmuuttajaa ei ihan erota toisistaan, joten…
Lyhyesti: jotain juutta lähtä ja ideaa olisi keksittävä kuluttajapuolella maabrädin osalta ja tuotteistuksessa.
Helsinki on kyllä hieno kaupunki turistin näkökulmasta, meren ja saariston yhdistelmä valitettavasti toimii vain muutaman viikon täydellä teholla. Vaikea kuvitella että marraskuinen pimeä yö vetäisi väkeä, mutta oikein valitut kohteet ja hyvä tarina varmasti toimisivat ankeimpinakin päivinä. Tarinastahan se lähtee, ja hyvistä kertojista
Ainoat kaupungit, joissa on turismilla todella merkitystä tässä maassa ovat Lappeenranta ja Imatra.
Olen käynyt Helsingissä kaupunkituristina, siis Pohjois-Suomesta käsin. On hienot museot, paikoitellen kivaa arkkitehtuuria, luontokohteita lähellä kaupunkia. Ennen kaikkea on toimiva joukkoliikenne, joten matkailijan on helppo liikkua kaupungilla.
Pyöräilyturismista voisi saada tuloja maaseudulle. Suomessa maalla asuu edelleen paljon ihmisiä, jotka voisivat majoittaa matkailijoita. Tuleeko byrokratia esteeksi? On myös ongelma, että valtaväylien ulkopuolella suomalainen maaseutu tai ”luonto” on monesti ihan kauhean näköistä, hakkuuaukkoa tai ojitettua suota, joka on jätetty 50 vuodeksi oman onnensa nojaan. Kuka sellaista haluaa nähdä?
Esim. Eteläisellä Saimaalla on jokainen, siis jokainen lomapaikka kuollut kokonaan ja lakkautettu. Joka ikinen.
Jokainen, joka näitä paikkoja niiden olemassa olon ajan kolusi ymmärtää varmasti sen, miksi näin kävi.
Suomessa todellakin on mahdollisuuksia kehittyä retkeilykohteena. Se, että kesällä ei ole turkasen kuumaa ei haittaa pyöräilyä lainkaan, on jopa etu. Silloin kun muualla paistutaan, meillä on sopiva lämpötila pyöräilyyn. Tiedän, jopa erään eläkeläisen eteläisestä Euroopasta, joka tulee Suomen viileyteen hoitamaan nivelkipuja (tässäkin mahdollisuus terveysturismille).
Mihin perustuu ajatus Suomen hotelleiden kalleudesta? 90e löytyy helposti huone kahdelle kera aamiaisen. Kyllä sen hinnan joutuu vastaavan tasoisesta majoituksesta muuallakin maksamaan. Onko kyse siitä, että Suomesta puuttuu majatalotyyppinen majoitus?
Viime kesänä Rastilassa, Helsingissä, toimiva kajakkivuokraamo- ja melontaretkien järjestäjä kertoi, että he ovat etsineet kajakkivuokraamolle sopivaa tonttia Espoosta, läheltä Helsingin rajaa, mutta kaupungilta ei ole löytynyt sopivaa tonttia. Myöskään Helsingillä ei kai ole vuokraamolle sopivaa tonttia. Harmi, koska melonta Helsingin saaristossa on upeaa ja kajakkivuokraamo on saanut tosi hyviä arvioita esimerkiksi TripAdvisorissa.
Viime kesänä tämä kuulosti siltä, että Helsingillä tai Espoolla ei ollut ymmärrystä siitä, miten melonta voisi edistää matkailua, mutta onneksi tänä kesänä sain lukea, että kajakkivuokraamo on löytänyt uuden suuremman tontin Rastilasta.
Loppujen lopuksi aika harva haluaa viettää kesälomansa maassa, jossa sataa koko ajan ja kesälläkin joutuu käyttämään pipoa.
Ilmastonmuutosta odotellessa.
499 näkyy olevan halvimmat Suomessa. Mutta ihan oikeasti, pitäisikö sähköpyörien olla jotain kertakäyttötuotteita, joiden akut hyytyvät ensimmäisinä kesäkuukausina?
Yksi Suomen pyöräilyn ongelmista on juuri tuo että ostetaan halvimpia mahdollisia markettiromuja, jotka ajetaan loppuun eikä viitsitä huoltaa, kun varaosat ja huolto maksavat sitten helposti jopa satasia. Varsinkaan kun ei osata huoltaa itse.
Omistan kaksi n. 1000-2000e pyörää, toisella olen ajanut yli viisi vuotta, ja käyttänyt sen varaosiinkin varmaan 500e. Mutta sillä onkin ajettu toistakymmentä tuhatta kilometriä ympäri vuoden.
Prisma-pyörien halvat osat eivät vain kestä kovin pitkään. Kokemusta on. Vaikka uskon että esim. Shimano osaa optimoida ja tuottaa tehokkaasti pyöränosia, jossain vain menee se raja että sen halvempaa ei kannata ostaa. Polkupyörissä alle 500 hintaluokassa mennään aina halpoihin kompromisseihin, ilman sähkömoottoreitakin.
Minusta on parempi ostaa yksi 1000e pyörä kerran 5 vuodessa, kuin 200e pyörä joka vuosi.
Spot on!
And when there are calls to remove some of the days off DURING THE WORKING WEEK, the unions call for a strike.
The national idea of the ”hard-working Finn” is a joke.
Suomalainen ravintolakulttuuri alkaa olla jo menetetty ja sitä myöden turismi. ABC, kebab, kiinalainen ja muu vastaava jäte kaaattaa 90% tarjonnasta kuplan ulkopuolella. Ravintolapäivä kertoo millaista meillä voisi olla, jos poliitikot ei olisi tuhonnut maatamme tältäkin osin.
Kanoottiturismi:
”Kanoottiturismi ei ole sitä, että vuokrataan kanootteja turisteille. Se on järjestettyjä melontaretkiä nuotiolla valmistettuine aterioineen. ”
Suomessa on aika turha etsiä melontaseuraa. Meitä melojia on erittäin vähän. Se on sellaista trangian kanssa liikkumista. Kajakkeja saa vuokralle 7 eurolla tai ilmaiseksi, jos kysyy oikeasta paikasta. Minäkin olen usein heittänyt kajakkeja tarvitsevalle. Täysin järjestetylle melontaretkelle pääsee alle kympillä, jolloin se nuotiokin sisältyy hintaan. Tulijoita ei montaa ole. Ruokaa ei voi myydä, sillä viranomainen estää sen, kuten grillaamisen ja tandor uunitkin. Pitäisi olla joku osuuskauppa hakemassa lupia, jotta olisi riittävät hartiat takana.
Melontakaupatkin toimivat harrastuspohjalta. Kun soittaa kauppiaalle ja sopii milloin tulee paikalle, niin kauppias avaa kaupan.
Myy turistille melontaa? Se, joka tulee tänne melomaan ei halua ostaa mitään. Suomessa meloessa ei tarvitse nähdä ketään ja se on se merkittävä asia.
Veneilyturismi:
Venäläiset ovat löytäneet Saimaan. Monessa kohteessa voi puolet veneilijöistä olla Pietarista. Myös esim. Helsinkiläisiä on paljon enemmän, mitä aiemmin. Kehuvat sisäveden kulttuuria leppoisaksi. Harvemmin kukaan tulee huutamaan, jos lippu on vielä 21:05 salossa, kuten Helsingissä. Sisävesillä veneilijät on samaa porukkaa.
Mutta ainut kunta, joka sietää veneilijöitä sisämaassa on Puumala. Veneilijä tarvitsee vähintään laiturin, paskahuussin, saunan, kaupan ja huoltoaseman. Puumala on ainut paikka, joka tarjoaa veneilijälle nämä asiat. Puumalassa on moni muukin asia järjestetty erinomaisesti. Puumala on ihmeen liberaali paikka ahdasmielisessä suomessa.
Veneily kokonaisuudessaan on kuoleva ala. Uusia veneilijöitä ei tule, sillä nuoria ei lasketa vesille. 90- luvulla nuorison telttaporukoita oli kaikkialla, nyt en ole muutamaan vuoteen nähnyt ensimmäistäkään. Nuoria tuskin tullaan missään vaiheessa enää vesille päästämäänkään. Veneilyn ikäraja ja ajokortittomuus tuntuu olevan jokin ihmeellinen jäänne, jota ei ole vielä vain tajuttu kieltää.
Telttakin on todella harvinainen näky. 90- luvulla kun oli parkissa suurella saimaalla näkyi nuotioita rannoilla todella paljon. Nykyisin on harvinaista nähdä nuotiota missään. Kaikki pienet veneet ovat kadonneet. Isot jenkkiveneet jäivät laituriin polttoaineen verouudistuksen myötä. Retkiveneitä ja purjeveneitä on suunnilleen saman verran, mitä aiemmin. Joitakin veneilijöitä tiedän, jotka ovat poistaneet veneensä jo rekisteristä, sillä hallitus on antamassa lopullista kuoliniskua touhulle laittamalla kaikki vesillä liikkuvat vehkeet verolle. Ökyveneiden määrä on kasvanut paljon. 5 miljoonan vene Lappeenrannassa on jokapäiväinen näky.
Suomalaiset ajetaan ulos suomesta. Veneily tuskin on mahdollista suomessa suomalaiselle enää kymmenen vuoden päästä
Tuttuni hankki ensin halvan tsingtsantsong-sähköpyörän. Huomattuaan, että a) hänellä on sähköpyärälle käyttöä ja b) hän saa uuden Crescentin edullisesti syksyn alennusmyynnistä, hän hankki ualentamattomana 1600e maksavan pyörän ja on tyytyväinen.
Itse taidan hankkia sähvöpyärän vuoden kuluttua. Nyt harrastan hyvin vain lyhyitä kuntoilukierroksia.
nimim. K. Klenkka
Suomen kesässä ei ole mitään vikaa!
Ei pidä uskoa virheellisiin uutisiin. YLE sentään korjasi aika pikaisesti uutisensa (17.7.2015), joka väitti, että ”Ilmatieteen laitoksen mukaan Suomessa sataa heinäkuussa keskimäärin 70-80 mm vuorokaudessa”, jolloin koko kuukauden sademäärä olisi täällä lähes kaksi ja puoli metriä!
Kaiken lisäksi suhtautuminen säähän ja lämpötilaan on paljolti asennekysymys. Hyvä myyntimieshän myy turisteille myös kesäpipot, totta kai, jos turisti sellaista tarvitsee, pitää hänen sellainen myös saada ostaa …
Joko Suomen matkailun edistämiskeskuksen markkinoijat ovat liikkeellä Kaliforniassa ja muilla kuivuuden pahiten vaivaamilla seuduilla? Tämän kesän (ja miksei aiempienkin) näkymien perusteella Suomea voisi myydä heille, jotka kuivuudesta kärsivät, vaikkapa ”vehreänä paratiisina”!
Juuri tällä hetkellä Suomen viileä kesä olisi hyvä matkailuvaltti Keski- ja Etelä-Euroopassa. Oman kokemukseni mukaan, jos minun pitää valita pyöräily 36:n tai 16 asteen lämpötilassa, valitsen 16 asteen lämpötilan.
Neljä vuodenaikaamme ovat rikkaus, jollaista kaikilla mailla ei ole. Massaturismin maaksi Suomesta ei liene, eikä se taida olla edes kovin toivottavaa, kun matkailuvalttinamme on myös väljyys sekä luonnonrauha ja hiljaisuus.
Olisi kuitenkin kiinnostavaa tietää, millaisella matkailijamäärällä (per vuosi), ja miten, alan yritykset pärjäisivät edes ”nollilla”? Se tietäen ja vaikka määrä edellytyksenä vähintään tuplaten, voisi alkaa kehitystyö asteittain kohti parempaa. Viimeksimainitussa tarvitaan tosin myös yhteisiä ponnistuksia.
Maatilojen kannattaa panostaa aurinkovoimaan: heillä on jo olemassa sopivaa maata, pääomakustannuksiksi jää useimmiten vain laitteiston investointi ja myös sähkön ulosmyyntiä varten ei tarvita (välttämättä) lisäinvestointeja.
Minä väitän, että uusiutuvan energiantuotanto on maaseudun tulevaisuus. Lisäksi totean, että kuinkahan moni maaseudun asukki oikeasti tahtoo muuntautua turistin palvelijaksi? Saman kysymyksen voi perustellusti kysyä saamelaiselta ja lappilaiselta.
Etelästä käsin kerrotaan, että mitä syrjäseutujen ihmisten pitäisi tehdä ja usein esitetään matkailua.
Suomen ei pidä pyrkiä joksikin halvaksi kehitysmaaksi, jossa matkailu kukoistaa ja valuutta on halpaa.
Suomen pitää pyrkiä maailman kehittyneimmäksi maaksi. Suomen pitää erikoistua tuottamaan laatua pitkälle automatisoiduissa tehtaissa, jotka pyörivät uusiutuvalla energialla.
Maaseudulla on halpaa maata ja valmista infrastruktuuria, ja sinne niitä uusia ja moderneja tehtaita kannattaakin perustaa.
Tulevaisuuden ammatti voi olla eräänlainen ”tehtaan operaattori”, joka hallinnoi tehtaan ”työntekijöitä”, eli robotteja ja automaatiota. Näitä laitteita joutuu myös huoltamaan, siinäpä taas uusi ammatti. Eivät nämä työt tule vaatimaan mitään 5 viiden vuoden di tutkintoa.
Nythän Suomessa on mm. verkkokauppoja maaseudulla, mutta ei mikään estä maajussia rakennuttamasta itselleen ”modulaarista” tehdasta, jota ”vuokrata” yrityksille, jotka haluavat valmistaa jotain tuotetta. Siis maajussi ei itse suunnittelisi uutta tuotetta, vaan hänen tuotteensa olisi se tehdas!
En joka tapauksessa usko, että matkailulla olisi Suomessa suuria mahdollisuuksia. Suomesta puuttuvat sellaiset vetonaulat, joita turistimassat himoitsevat. Rauha ja hiljaisuus ei kestä massoja.
Lauri,
Jos tehdas on puhdfas robotti, se ei tuo maaseudulle yhtään työpåaikkaa, mutta tuottaa turhia logisdtisia kustannuksia. Jos se tuo työpaikkoja, se haluaa ympärilleen toimivat työmarkkinat, siis paljon ihmisiä. Uusiutuva eneria, siis sähkö, siirttyy vaivattomammin kuin ne tuotteet.
Minulla on sukulaisia maaseudulla, jotka ovat 90-luvulta lähtien yrittäneet sivutoimista maatilamatkailua. Lisäksi tunnen ”eräoppaita” ja sivutoimisia kanoottiyrittäjiä joille mm. kajakkivaellusten järjestäminen on lähinnä harrastustoimintaa, jolla ei kateta edes kustannuksia.
Asiakkaita ei juurikaan ole, eikä voi kauheasti investoida kun ei ole juurikaan tuloja, eikä ole edes potentiaalisia asiakkaita näköpiirissä.
Olen pyöräillyt Suomessa suunnilleen kaikki etelä-Suomen pääpyöräilyreitit ja lapissakin pari kertaa. Suomen leirintäalue-, mökki- ja maatilamatkailuverkosto on kyllä melko kattava, ja lisäksi tietoa löytyy netistä, toisin kuin etelä-Euroopassa jossa olen myös pyöräillyt.
Mutta Espanjassa ja Italiassa pyöräillessä on voinut luottaa siihen että suunnilleen joka kylästä löytyy B&B paikka, tai jos se on täynnä niin naapurin isännälle mahtuu vieraaksi. Ruotsissa (jossa olen myös pyöräillyt) on vandrarhem-verkosto ja toki B&B paikkoja myös.
Suomessa tuntuu että kaikenlaista pyöräilijää kiinnostavaa on 5-10x vähemmän kuin Ruotsissa, ja 50x vähemmän kuin Italiassa.
Lienet tosissasi.
1. Suomalaisen työn kalleus haittaa ratkaisevasti myös matkailualaa. Mitä kalliimpaa työ (eläkemaksut, verotus, sairaspoissaolot, perhevapaat jnejne), sitä vähemmän matkailussakin (palveluala!) työpaikkoja. Tähän ei ay-liikkeen ansiosta ole tulossa korjausta.
2. Resurssien hajaantuminen ympäri laajaa maatamme. Jokainen kunta ajaa omaa etuaan ja pienillä hajautuneilla resursseilla ei synny riittävän kiinnostavaa, ja etäisyydet ovat suuret. Jos kaikki Suomen matkailuhankkeet olisi toteutettu vaikka Uudenmaan alueella, niin silloin osien summa ja vetovoima olisi nykyistä suurempi.
Esimerkki. Jos Korkeasaari, Treen delfinaario, Ähtärin eläinpuisto, Muumimaailma ja muut olisivat kaikki samassa paikassa tai edes samassa maakunnassa, niin vetovoima nousisi potenssiin.
3. Kaikki nähtävä ja koettava on jokseenkin vaatimatonta. Rakennukset, maisemat, maastonmuodot, hotellit, museot, ravintolat… Muualta maailmasta saa rahalleen enemmän vastinetta.
Esimerkki. Sibelius monumentti on edelleen yksi keskeinen nähtävyys Helsingissä.
4. Kansa pääosin tuppisuista ja epäsosiaalista, palvelualalle sopimatonta. Nuoremmat sukupolvet ja maahanmuuttajat ehkä hitaasti korjaavat tätä ongelmaa.
5. Ilmasto. Varmaa on vain epävarma oli kyse kesästä tai talvesta.
Suuren kaupungin kyljessä kiinteistömarkkinoilla on korkeampi hintataso, sähkönsiirtokustannukset ovat korkeammat ja niin edelleen.
Maatilalla sijaitseva tehdas taas voi tuottaa sähköä ja lämpöä esimerkiksi juuri aurinkovoimalla, mutta lisäksi maalämmöllä.
Moni asia järjestyy helpommalla vaivalla, kuin suuressa kaupungissa.
Logistiset kustannukset kasvavat, mutta jos markkina-alueena on koko maailma, niin onko sillä sijainnilla silloin merkitystä logistiikan kannalta, kun asiakas voi tulla mistä päin maailmaa tahansa?
Uskaltaisin kuitenkin väittää, että logistiikan hinta tulee tulevaisuudessa laskemaan entistä suurempien kuljetusvälineiden vuoksi, mutta myös energian hinnan laskiessa.
Tuotantohan on keskittynyt kaupunkeihin siksi, että siellä on ollut tarvittavaa työvoimaa. Mutta, kun ei enää tarvita työvoimaa, niin miksi rakentaa tehdas kaupunkiin?
Osmo,
Mielenkiintoinen ajatus. Ainoa huoli minulla on pyöräturistien halukkuus matkustaa reitin alkupisteeseen. Suomi on kaukana ja helppoa junayhteyttä keskeisestä Euroopasta ei ole. Onko pyöräturistien valmis lentämään tai matkustamaan Itämerta seuraillen Suomeen pyörän kanssa? Olet itsekin todennut että pyörän kuljettaminen ei ole helppoa.
Toki meillä olisi heinäkuuhun rajoittuvan oman lomakautemme puolesta iso mahdollisuus tarjota kapasiteettia elokuussa muualta tuleville edulliseen hintaan. Jos kauden kiinteät kulut katetaan heinäkuun myynnillä, tuottaa elokuu hyvän katteen.
Matkailuun ja moneen muuhunkin asiaan liittyen, Suomessa on onnistuttu säännöksillä ehkäisemään ja kuihduttamaan kaikki mikä on keski-Euroopassa mielenkiintoista.
Olisi hienoa jos Suomessakin voisi ajaa kylään, jossa omaperäinen majatalo valmistaa ruokaa, itse tehtyä sahtia ja myy kylän kotiviiniäkin. Ja naapurista saisi leipomosta oikeasti hyvää leipää ja itse tehtyä juustoa.
Mutta suomalaiset pienpanimot eivät saa myydä tai markkinoida tuotteitaan. Ruokaa ei saa valmistaa ilman asianmukaisia tiloja, puhumattakaan pienleipomoista. Juustoista tai riistan myynnistä puhumattakaan.
Säännöllisesti saa lukea mediasta kuinka se- ja se on kiellettyä ja jotain ei voi tehdä. Tai pitää lakkauttaa kun joku viranomainen on jotain mieltä. Kuitenkin sama asia toimii hyvin naapurissa Ruotsissa, puhumattakaan Italiasta. Ilmeisesti EU-säädökset koskevat vain Suomea, ja aina tiukimman mukaan.
Olen käynyt panimossa joka ei saa myydä tuotteitaan, olen käynyt viinitilalla joka saa myydä viiniä muttei likööriä. Olen käynyt strutsitilalla joka ei saa myydä strutsiensa lihaa, muuten kuin muualla käsiteltyinä säilykkeinä.
Maaseudun pelastus, tai ainakin matkailijoita kiinnostavien palvelujen yleistymisen edellytys, olisi perustulo, turhien säännösten purkaminen ja pienten tulojen vero/byrokratiavapaus.
Mutta toki täällä voidaan ajaa jatkossakin Prisma-pyörillä ABC-asemilta toisille, ja ihailla kuihtuvaa maaseutua.
Joo, mutta kun persaukisella suomalaisella ei ole varaa edes siihen 499 euron pyörään.
Saaristoreitti ja ehkä myös järvisuomi tarjoavat vettä muodossa, jota ei keski-eurooppalaisilla reiteillä näe. Saaristo on ehdottomasti pyöräilyn kannalta ykkönen. Siis koko saaristo Hangosta Tukholmaan, Ahvenanmaa mukaan lukien.
Tuo pitää paikkansa. Kausi on selvästi lyhyempi kuin Etelä-Ruotsissa puhumattakaan Tanskasta ja siitä etelään.
Tuo on muuttumassa nopeasti. Olen lenkkeillyt fillarilla pääkaupunkiseudulla aktiivisesti toistakymmentä vuotta. Vastaantulevat pyörät ovat tuona aikana muuttuneet huimasti näinkin lyhyessä ajassa.
Automaattinen tehdas kannattaa tietysti rakentaa suureen valtamerilaivaan kansainvälisille merialueille. Suomessa kannattaa prosessoida lähinnä puuta ja biomassaa.
Suomen nykyinen aurinkosähkötuotanto on n. 10MWh? Raahen paperivoimala kuluttaa n. 2TWh. Fennovoiman voimala tuottaisi n. 6-9TWh vuodessa. Koko Saksan aurinkosähkötuotanto on n. 10TWh.
Aurinkosähkö kannattaa pienissä pistekohteissa, joissa on akku valmiina. Käytännössä sähköautojen latauspisteissä.
Olen minäkin ollut köyhyysrajan alapuolella elävä opiskelija, ostin silloin 100€ käytetyn polkupyörän. Asia muuttuu kun menee töihin ja alkaa pohtia elämää keskituloisena usean vuoden tähtäimellä. Työmatka bussilla tai omalla autolla maksaa n. 3e päivässä. Hyvä pyörä maksaa itsensä nopeasti takaisin.
Opiskelijoilla on varaa, mutta tarkoitinkin mm. eläkeläisiä ja työttömiä. Opiskelijahan saa pelkästään opintolainaa 4800e/a.
Ajatus Suomesta matkailumaana on kyllä täysin seinästä reväisty. Ei kyllä yllätä, että poliitikko ihmettelee miksei täällä oikein irtoa.
Perusta Osmo sellainen kiva taverna jossa grillataan kokonainen porsas pihassa ja juodaan omaa kotikaljaa palan painikkeeksi jonnekin kehäkolmosen ulkopuolelle. Kerro sitten monenko virkamiehen vittuilua tarvitsi kuunnella ennen kuin kustannuslaskelma kaatoi koko projektin.
Myönnetään, Suomi ei sovi matkailumaaksi suomalaisille seiväsmatkalaisille.
Pitkien etäisyyksien vuoksi ”tarina” pitää Suomessa olla enemmän valmiiksi pureskeltu ja juonittu? Sinänsähän ei paljon mitään tarvitakaan, että vuorokauden viihtyy yhdessä sijainnissa. Suvantokohdat hoidetaan suomalaisella viekkaudella ja oveluudella. Hyvääaavistamattomat asiakkaat imetään kuiviin marraksen pimeässä ja pelottavassa eksotiikassa. Nordic noir on bicycle tours.
Mitäs ongelmaa tässä sitten on, senkun lähdet polkemaan? Sitä ei ole (vielä) kielletty.
Suomessa on runsaasti virkamiehiä, jotka väittävät, että jokin asia perustuu EU-määräykseen, mutta josta EU:ssa ei olla kuultukaan.
Tämän voi helposti havaita vierailemalla jossakin EU-maassa, esim. Saksassa (josta juuri tulin, en tosin polku- vaan moottoripyörällä), Etelä-Eurooppaan ei tarvitse tämän vuoksi mennä.
Alkoholipolitiikka on sitten kokonaan oma lukunsa, mutta siinäkin Saksa olisi oiva tutustumiskohde.
Eipä hänelle kannata tarjota matkailupalvelujakaan. Eikä muitakaan. Persaukiset eivät ole erityisen hyvä kohderyhmä.
Varsin automaattinen tehdas oli Nokialla Salossa ja pärjäsi hyvin – ei Nokia siihen kaatunut.
Ja mikähän olisi ratkaisusi raaka-aineiden kuljettamisessa ’kansainvälisille merialueille’ sille puuta ja biomassaa prosessoivalle tehtaalle? Ja pitäähän ne tuotteetkin pois saada.
Pakko kyllä ihmetellä tätä ranteet auki -pessimismiä Suomen potentiaalista matkailumaana.
Hyvin tuore esimerkki: Olin viime viikonloppuna Verlassa juurikin tuollaisella Osmon ideoimalla kajakkimatkalla. Kuinka moni esimerkiksi tämän blogin lukijoista tietää, että Verlan vanha pahvitehdas on UNESCO:n suojelukohde ja museo? Tai että Verlan ympäri kulkee noin 25-kilometrin silmukkainen joki- ja järvireitti, jonka varrella on viisi kajakilla laskettavaa koskea ja upean vaihtelevat maisemat? En minäkään, ennen tätä reissua.
Itse kajakkireissu oli kerrassaan ikimuistoinen ja myös Verlan tehdaskierros oli aidosti mielenkiintoinen kokemus. Paikassa on hienoa historian havinaa ja kierroksella kuuli hienoja tarinoita tehdasyhteisöstä. Tehtaan pihalle oli syntynyt jos mitäkin kauppatoimintaa, mm. marjaviinien maistelukauppa ja luomuruoan kauppa. Ilma oli kajakointiin täydellinen +16 ja pilvinen. Melonta on vaativaa hommaa ja järvellä auringonpaiste olisi lähinnä haitaksi. Ei kaikkiin turistiaktiaktiviteetteihin sovi pilvetön taivas ja Ibiza-lämpötilat.
Seureessamme oli kaksi yhdysvaltalaista, jotka molemmat ihmettelivät miten olimme käytännössä ainoat melojat vesillä ja miten halvalla saimme kajakit käyttöömme (45€ per naama kaikilla varusteilla, tuonti ja nouto haluamaamme paikkaan). Kertoivat, että yksinään meidän vetämämme reitti olisi Italiassa tai Saksassa todellinen lypsylehmä ja todennäköisesti ruuhkaksi asti koko ajan täynnä. Kajakit vuokrannut yrittäjä kertoi, että tällä alueella näitä reittejä pystyisi piirtämään kymmeniä, vähän suuremmalla harpilla jopa satoja. Verla on reilun puolentoista tunnin ajomatkan päässä Helsingistä. Junalla pääsee Kouvolaan, josta pääsee puolessa tunnissa Verlaan.
Potentiaali turismille pelkästään Verlan alueella olisi valtava, jos joku vain järjestäisi tämän kaiken vähän kootummin ja turistille helpommin/luotettavammin.
Hotelleja ei ole, ehkä ratkaisu on AirBNB? oletko Osma lukenut tästä kotien vuokraustavasta?
Eipä se rajoitu matkailuelinkeinoon, vaan sitä on joka puolella, erityisesti EK:ssa.
Suomalaisen yrittämisen perusongelma.
On siinä turistien houkuttelemisessa kumminkin iso ero Suomen ja K-Euroopan välillä.
K-Euroopassa on tunnin ajomatkan säteellä aika paljon asiakkaita ja tänne ne pitää ensin lennättää ja sitten vielä sulloa pariksi tunniksi autoon. Eli K-Euroopassa on varmasti paljon helpompaa lähteä pienestä ja sitten laajentaa, kun täällä pitäisi heti homma saada kerralla isolle vaihteelle jotta saadaan houkuteltua turisteja ulkomaita myöten. Kun ei se turismi kummmiskaan paikallisten ostovoimalla pyöri.
Ei siinä ole mitään pessimismiä, kyllä ne teollisuudessa osaavat laskea.
Kun ulkomaiset toiminnot tuottavat paremmin, mitä ihmeen järkeä on investoida kotimaiseen toimintaan?
Tuossa on käppyrä, jossa on ainakin osaselitys kotimaisten investointien nihkeyteen:
https://pbs.twimg.com/media/CGW_gYDWsAAG6-c.png
Jos muualla saa paremman tuoton, miksi ei investoisi sinne muualle?
Älä kerro tästä politikoille tai ne tekee kaikkensa lopettaakseen sellaisen toiminnan.
MaRa on laittanut työ- ja elinkeinoministeriölle lainsäädäntöaloitteen omista lähtökohdistaan turvaamaan sitä, että suomen tilanne ei koskaan muuttuisi majoitustilanteen suhteen ja kaikki paikat, joissa ei ole mahdollista pyörittää Cumulusta tai muuta ketjuhotellia tulisi kieltää ja tehdä mahdottomiksi. Tällä hetkellä asuntoja välitetään huoneistonvuokrauslain turvin, mutta raja on erittäin harmaa ja asuntoja välittävät ovat saaneet toistuvasti kutsuja raastupaan ja poliisin voi olettaa tulevan milloin tahansa tyhjentämään taloa.
Suomalaiset ovat saaneet asiat sovittua, mutta Venäläistaustaisia suomalaisia, jotka uskovat lakiin ja oikeuteen tuomitaan jatkuvasti. Siis ihan tälläisestä normaalista tavasta, jota kaikki me suomalaisetkin harrastamme eli majoitumme tuttujen ja tutuntuttujen kämpissä ympäri maailmaa ja ostelemme / vaihtelemme osuuksia eri asunnoista.
Kts. esim. tämän jutun alareunan linkkilista:
http://www.esaimaa.fi/Online/2014/12/01/Majoitusbisnestä%20vai%20huoneenvuokrausta%20Etelä-Karjalassa%20ollut%20luvattomia%20hotelleja%20ennenkin/2014118284986/4
Esim. http://www.holidayclubresorts.com/fi/etusivu/uutiset/pohjoismaiden-suurin-matkailuhanke-holiday-club-saimaa/
Kahden tunnin ajomatkan säteellä noin 10 miljoonaa ihmistä. Ei tarvitse lentää.
Isot kyllä porskuttaa ja laajentaa koko ajan. 400 miljoonaa meni rikki alueelle tehtyinä matkailuinvestointeina Lappeenrannan puolella ja Imatran puolella on laitettu likoon myös merkittävä pino euroja. Koko ajan rakennetaan lisää. Tuo jutun kompleksi valmistui aikataulussaan ja ympärille on tullut sen jälkeen paljon uutta. Eikä pidä väheksyä alueella ollutta vanhaa rakennuskantaakaan.
Koska mikään ei ole niin turhaa, kuin vieraalle tehty työ. Minun pappani opetti minulle tämän asian ja vaikka se usein vaikuttaa olevan vieras ajatus tässä maassa, niin totta se on. Niin köyhä en halua koskaan olla, että omistaisin vain rahaa. Ja jos omistukset valuu liian kauas arjesta, niin ne ovat vain ja ainoastaan sitä.
Minua itseäni ei ainakaan kiinnosta pätkääkään, mitä rahoillani voisi tehdä vaikka Jenkeissä. Minua kiinnostaa se, mitä minä voin tehdä sillä itselleni, perheelleni, kunnalleni ja maalleni.
Jos palataan polkupyöräturismiin:
Tässä ollaan aika marginaalissa, jos lähdetään suunnittelemaan jotain palveluita pyöräilijöille. Turun ympäristössä en ole koskaan törmännyt merkittävään määrään pyöräilijöitä ja ainut paikka, jossa niitä näkee merkittävissä määrin on Nuijamaan ja Sveton raja-asemat.
Kauniina kesäpäivänä Nuijamaalla voi olla joka kymmenen auton katolla fillari tai pari, huonompanakin päivänä niitä näkee jatkuvasti. Kun kaakkoon tulee noin 10 miljoonaa venäläistä vuodessa, niin veikkaisin kesän kuukausina pyöriä tulevan jotakin kymmeniä tuhansia / kk. Veikkaan, että nämä autoilla suomeen tulevat pyöräilijät pitävät sisällään yli 95% suomeen suuntautuvasta polkupyöräturismista. Lentokentällä tai laivalla näkee pyöräilijöitä todella harvoin.
Mitä se tarkoittaa, kun polkupyöräturistit tulevat maahan autoilla? Se tarkoittaa sitä, että pyöräilijät eivät ole pyöräilemässä matkaa A -> B, vaan käyttävät pyörää liikkuakseen siinä ympäristössä, jonka ovat ottaneen tukikohdakseen. Ja kun näitä paikkoja ei ole keskitetysti missään, niin tuollainen porukka leviää aika laajalle suomeen.
Sveton yli pyöräillään, mutta pyöräilijät menevät lähinnä ostoksille. Svetosta Imatralle ostamaan elintarvikkeita ja Imatralta Svetoon ostamaan tupakkaa ja elintarvikkeita. Eri asiat ovat halpoja Suomessa ja Venäjällä. Svetoon mennään myös syömään ja juomaan. Jos raja vetäisi autoilla yhtä lujaa kun pyörillä, niin pyöräilemään jäisi vain ravintolareissuille menijät.
Imatra -> Savonlinna, Imatra -> Puumala ovat reitit, joissa pyöriä oikeasti näkee. Ei niitä ole Turun saaristossa paljon näkynyt. Taas perustan näkemykseni omiin havaintoihin. Itse olen Turun saaristossa pyörinyt ainoastaan kauniina kesäpäivinä, ja lähinnä ajellut ns. rengasreittiä. Voi olla että olen liikenteessä väärään aikaan ja väärässä paikassa ja pyöräilijät ovat piiloutuneet saaristossa jonnekin muualle.
Missä kehittäisit pyöräilyturismia? Esim. Haminaan menevä museotie. Palvelu alkupään infotaululle: ajamme autosi Haminaan valmiiksi, jotta te voitte pyöräillä. Missä se euro luuraa? No ei missään. Siksi sellaista palvelua ei ole. Voisiko se olla? Tuskin, sillä omaa autoa ja tavaroita ei anneta toisen käsiin vieraassa maassa.
Yksistään pyöräilyyn panostaminen ei kannata suomessa yhtään missään. Kuten ei esim. melomiseenkaan. Tai kelkkasafareihin. Tai moottoripyörävuokraukseen. Tai purjevenevuokraukseen. Jokainen edellä mainittu on suomessa kannattamatonta tai varta vasten kannattamattomaksi säänneltyä..
Miten saisi esim. moottoripyörän vuokrauksen kannattamaan? Lakia voisi ehkä kiertää siten, että myisi pyörän vuokraajalle ja ostaisi sen takaisin vuokra ajan päätyttyä. Meidän purjevene on ollut vuokralla Helsingissä ja voin todeta, että millään ei saa viranomaistoiminnan aiheuttamia kuluja katettua ainakaan, jos omalle työlle laskee palkkaa.
Se pitää hyväksyä, että Suomessa on vähän turisteja ja äärimmäisyyteen asti säännellyt, valvotut ja rajoitetut markkinat. Polkupyöräilijöiden tuomat lisäeurot ovat tervetulleita joka paikassa, mutta polkupyöräilijöiden on tultava muiden joukkoon. Ainakin Suomalaiselle polkupyöräilijälle on usein hankalaa tulla saman nuotion äärelle muiden kanssa, mutta pelkästään polkupyöräilijöille suunnattuja palveluita ei ole eikä tule.
Itse olen pyöräillyt mm. Gardajärven ja Balatonin rannoilla. Helppoa ja vaivatonta. Verrataan Suomeen. Esim. vuoden kylä: Partakoski. Partakoski voittaa selkeästi. Ongelma on vain se, että Partakoskelta seuraavaan Partakoskeen on pirun pitkä matka.
Itse olen tehnyt muutaman kerran kaupunkikierroksia Tampereella täällä vierailleille ja niistä on tykätty kovasti: kun ulkopaikkakuntalainen ei oikein osaa kulkea täällä tai tiedä missä on hienoja reittejä pelkästään sopivasti valittu kävelyreitti riittää, kun voi samalla itse kertoa missä mennään ja vastailla kysymyksiin jos osaa – jotenkin koen että tämmöisessä paikallisten harrastelijoiden avustamissa kierroksissa voisi olla potentiaalia tämmöisessä maassa, jossa turisti ei välttämättä oikein tiedä mistä pitäisi alkaa etsiä.
Matkailijalle haastehan on, että kaupunki ja luonto elää jatkuvasti – talvella aurinkoisella kelillä on järkevintä lähteä vaikka järven jäälle, jos siis jäät kestävät – tai hiihtämään jos on latuja, laskettelemaan mikäli rinteet on kunnossa, metsään hilloja poimimaan jos ne ovat kypsiä tai sienestämään, jos on satoa – mistä turisti sen tietää? Tai kuinka moni osaa suoraan mennä vaikka Pyynikin näkötornille tilaamaan munkkeja tahi etsiytyä vaikka Rajaportin saunalle, Pispalan harjulle, mustamakkara-kioskille tai avantoon, tai mennä katsomaan pesäpalloa tai talvella jääkiekkoa – monet asioita joita ei etelästä tulevat ole koskaan nähneet eivätkä osaa etsiä. Lavatanssit, juhannuskokko, mato-onginta tai revontulet tai vaikka pilkkiminen tai ravustus ovat kiinni siitä sattuuko olemaan juuri nyt mahdollisuus niiden näkemiseen ja kokemiseen. Voisipa joku olla tyytyväinen vaikkapa hirvipeijaisista tai poroerottelun näkemisestä.
Melkein kuka tahansa suomalainen pystyisi neuvomaan ulkomaalta tulevaa useiden meille tuttujen ja arkipäiväisten elämysten pariin tai näyttää mitä omassa kaupungissa on juuri sillä hetkellä mahdollista tehdä – moni paikalliselle melko itsestäänselvä asia voi olla ulkomaan elävälle täysin vieras ja eksoottinen kokemus.
Eiväthän ne osaa laskea!
Hyvä esimerkki on Turun telakka: eipä löytynyt suomalaisia sijoittajia, kun Suomessa ei mikään kannata – mutta löytyipä saksalainen yritys, joka osaa laskea ja telakalla menee hyvin.
Ko. käyrä kertoo pikemminkin suomalaisten yritysjohtajien ammattitaidottomuudesta. Onneksi on joitakin poikkeuksia.
”Seureessamme oli kaksi yhdysvaltalaista, jotka molemmat ihmettelivät miten olimme käytännössä ainoat melojat vesillä ja miten halvalla saimme kajakit käyttöömme (45€ per naama kaikilla varusteilla, tuonti ja nouto haluamaamme paikkaan). Kertoivat, että yksinään meidän vetämämme reitti olisi Italiassa tai Saksassa todellinen lypsylehmä ja todennäköisesti ruuhkaksi asti koko ajan täynnä. Kajakit vuokrannut yrittäjä kertoi, että tällä alueella näitä reittejä pystyisi piirtämään kymmeniä, vähän suuremmalla harpilla jopa satoja. Verla on reilun puolentoista tunnin ajomatkan päässä Helsingistä. Junalla pääsee Kouvolaan, josta pääsee puolessa tunnissa Verlaan. ”
Tptta. On edullista. Mutat kun pohjan muodostasa kotimainen kysyntä-. perushoitajalle 45 euroa on jo iso raha. -(Perushoitjatuttuni harrastaa melontaa. omlal kanootillaan tosin ysyävättärensä kanssa.)
”Kuinka moni esimerkiksi tämän blogin lukijoista tietää, että Verlan vanha pahvitehdas on UNESCO:n suojelukohde ja museo?”
Tavoite olisi käydä (lähes?) jokaisessa maailmanperintö kohteessa tämän elämän aikana. Aika paljon on tullut käytyä katsomassakin. Monet kohteista ovat olleet sellaisia, että pitää ihmetellä syitä sille, miksi ne ovat listalla. Luontokohteet ovat olleet keskimäärin kiinnostavampia, mitä muut.
Itse aloitin koluamaan kohteita siten, että kävin aina katsomassa paikat, joita sivusin edes jollain tavalla muutaman sadan kilometrin etäisyydellä. Aina on aikaa sen verran, että pistäytyy.
Ensimmäinen varta vasten maailmanperintökohteita katsomaan tehty matka kiersi lähiympäristössä. Hieman tuntui nololta, kun esim. Itä-Afrikan kaikki kohteet oli koluttu ja lähistöllä oli monia näkemättä. Reitti meni Petäjävesi, Merenkurkku, Luulaja, Ruotsin lappi, Vega, Røros, Gayrange, Urnes stave, Bryggen, Rjukan ja Tanum. 11 kohdetta putkeen.
Suomen ja Norjan kohteet on kaikki käyty. Ruotsissa joutuu vielä tekemään yhden lenkin, samoin Tanskassa. Baltian maat on käyty läpi. Venäjän viimeisimmät kohteet ovat olleet kovasti mietinnässä. Sitä tuli hieman kiirehdittyä tuon Venäjän kanssa, kun ei tiedä, mihin se kehittyy. Osa Venäjän kohteista on helppoja päiväkohteita, osa taas vaatii aika paljon pään raapimista. Viimeisistä Venäjän kohteista etenkin Putoranan laakiolle meneminen vaikuttaa hankalalta johtuen mm. alueen ydinohjusvarustelusta ja järkevästi saavutettavissa olevien kaupunkien sulkemisesta ulkomaalaisille.
Eniten kiehtoisi tällä hetkellä mennä katsomaan, kuinka jäävuoret vyöryvät mereen Grönlantilla, mutta sekin on hankalasti järjestettävissä tässä vaiheessa.
Tampereen seudulla saa kajakkiyksiköitä 20€ päivä jos noutaa ja palauttaa itse. Tukholmassa oli muistaakseni kalliimpaa (Tukholma saaristoineen on upea melontakohde).
Olen käynty Verlassa ja melonut siellä suunnalla Kymijoella, melonut myös Haminan lähellä, Karjalassa, Savossa, Lapissa ja Nauvossa. Nauvon satamasta saa vuokrattua kajakkeja. Hämeessäkin olen melonut useilla joilla. Tarjontaa siis on, kysyntää ei vain ole.
Olen myös pyöräillyt saariston rengasreitin ja kymmenet muut reitit Suomessa, sekä suunnilleen kaikissa länsi-Euroopan maissa.
Toki Suomessa on kaikkea kivaa, mutta pointtini oli se että pelkästään Ruotsissa sitä samaa on pyöräilijä/melojalle 5-10x enemmän ja paremmin. Mälaren-Tukholman saaristo on aivan upeaa seutua historian ja palvelujen puolesta. On sielläkin unesco-kohteita ja vanhoja ja vielä vanhempia tehtaita. Lisäksi siellä ollaan turismin ja pyöräilyn kehityksessä 10-20 vuotta Suomea edellä.
Suomen ongelma on se ettei tänne pääse Saksasta autolla, ja euroopan lennot Suomeen ovat suhteettoman kalliita.
Mitä olen vuosia seurannut ja kiroillut hallitusta, niin siellä on lisäksi onnistuttu tekemään kymmenittäin katastrofaalisia päätöksiä Suomen talouden kannalta. Tai vain jätetty tekemättä.
Ilmeisesti nyt pikkuhiljaa täälläkin sallitaan esim. Segwayt, joilla turistit ovat ajelleet Virossa ja Tukholmassa jo vuosikausia. Ravintoloiden alkoholin alv% pitäisi laskea ravintolaruoan tasolle. Pienpanimoille ja -tislaamoille tulisi sallia paikallinen ulosmyyntioikeus. Jne jne.
Kesä-heinäkuussa tehtävän työn voisi määritellä sellaiseksi ettei se vaikuta työttömyyskorvauksiin tai opintotukeen. Ehkä olisi paremmin varaa pitää ravintoloita yms. turistikohteita auki tilapäisellä työvoimalla.
Tässä on harrastettu sen verran paljon itseruoskintaa, että lienee syytä katsoa säätilastoja Wikipediasta: Vuorokauden keskilämötilat Tukholma / Helsinki
maalis 1,5/ – 1,9
huhti 7,0 / 4,1
syys 13,6 / 6,9
loka 7,6 / 5,6
vuosi 8,0 / 5,3
Tukholmasa kevät alkaa noin kuukautta aiemmin kuin Hesassa ja kesä päättyy kuukautta myöhemmin. Samaa totesi Helja Wuolijoki muistelmissaan verratessaan syntymäkaupinkisa Valgan ja Helsingin ilmastoa.
Tämä ei voi olla vaikuttamatta matkailun houkuttavuuteen. ”Maantieteelle ette mahda mitään, ette emmekä me.” (Stalin)
Kehitystä:
Ruotsi + 8 %
Tanska + 7 %
Norja + 6,6 %
Suomi – 2,8 %
http://hs13.snstatic.fi/webkuva/taysi/300/1438311294515?ts=245
Suomessa pitää melkein itse tiskata astiat ravintolassa käynnin päätteeksi. Asiakkaille vittuillaan ja pienikin pyyntö on kuin mitä suurin loukkaus arvoisalle asiakaspalvelijalle aka ammattiloukkaantujalle.
Ihan turha kuvitella, että tässä maassa turismi kukostaisi.
Esson baari kertoi, että Imatra iski 13 kohteeseen, esaimaa kertoo, että noin kymmenen jäi kiinni tälläkertaa maailman suurimmasta ja kamalimmasta rikoksesta eli vieraanvaraisuudesta.
http://www.esaimaa.fi/Online/2015/08/24/Majatalon%20is%C3%A4nt%C3%A4%20tuli%20Chicagosta%20Imatralle/2015519458172/4
Tässäkin sellainen hyvin tyypillinen tarina. Jenkkipoika tulee suomeen tekemään etätöitä ja yrittää saada vieraita tupaan. Eikun lentolippu kouraan ja passitus kotiin. Mamut saa aina paskaa käteen
Esimerkiksi Kalevala Village Kaisaniemeen, mitä T. Nurmio päivälehdessä (HS) tänään ehdotti ei ideana vaikuta lainkaan hassummalta. Monia muitakin erilaisia, elinkelpoisiksi luokiteltavia ideoita tarvittaisiin maahamme vain paljon paljon enemmän.
Tuollaiset asiat, ja niihin liitettävät palvelut pitää miettiä ja kehittää hyvin toimiviksi erityisesti asiakkaan, eli turistin kannalta. Valitettavasti Suomessa ei aina ymmärretä näkökulmaa asiakkaan kannalta, mikä on pitkän päälle koko alan elinehto. Hyvin toimivat käytännöt pitää oppia vaikka sitten muilta, jos ei niitä itse alunperin osaa.
Kotimaan matkailu tulisi mahdolliseksi sillä, että b&b ym. toiminnan säätelystä luovuttaisiin. Nyt niitä ei sallita ja viimeisin keino kieltää matkailu on rakennuksen kaavamerkintä.
Veikkaisin, että 99% suomalaisista b&b paikoista menisi kiinni, jos niistä valitettaisiin, sillä kaava ei salli majoitustoimintaa.
Vaikka kaikki luvat olisi kunnossa, niin vielä löytyi viranomainen, jota voi hyödyntää kieltämisessä. Ihmettelen, jos Itä-Suomen ratsioiden takana ei ole jonkin hotelli alan toimija, sillä paikkoja suljetaan järjestelmällisesti.
Byrokratian purkutalkoilla voisi saada aikaan matkalua, mutta taitaa olla suuremmat voimat vastustamassa.