Kategoria: _

Osittainen kapasiteettimaksu – hahmotelma kompromissiksi

Viikon huip­pu­pakkaset ja niukasti väl­tet­ty sähköpu­la ovat herät­täneet kysymyk­sen kap­a­siteet­ti­mak­sus­ta sähkön­tuotan­nos­sa. Markki­noil­la mak­se­taan sähköstä vain ener­gias­ta, mut­ta ei kap­a­siteetin ole­mas­sa olosta. (Sähkölaskun kiin­teä osa menee verkkoy­htiölle, ei voimalaitokselle.)

Peri­aat­teessa pörssisähkön hin­ta aset­tuu tasolle, joka vas­taa huonoim­man tai siis muut­tuvil­ta kus­tan­nuk­sil­taan kalleim­man voimalan muut­tuvia kus­tan­nuk­sia. Niin kauan kun kivi­hi­ililauhde­voima oli läh­es aina mar­gin­aalis­sa, sähkön hin­ta pysyi jotenkin järkevänä voiman­tuot­ta­jien kannal­ta, mut­ta nyt ollaan tilanteessa, jos­sa voimalaitok­set eivät saa kiin­teistä kus­tan­nuk­sia peit­e­tyk­si. Toimivia voimalaitok­sia on tämän vuok­si sul­jet­tu ennenaikaises­ti, mut­ta ennen kaikkea kenenkään ei kan­na­ta rak­en­taa uut­ta voimalaitos­ta. Jotkut äärim­mäisen epäit­sekkäät tahot ovat tosin rak­en­ta­mas­sa ydin­voimaa Suomeen. Sähkönku­lut­ta­ja kiit­tää (riip­puu kan­nas­ta ydin­voimaan), mut­ta hirveästi on tulos­sa omis­ta­jille takki­in. Helen Oy rak­en­taa Vuosaa­reen pelkän läm­pökat­ti­lan, kos­ka voimalaitok­sen rak­en­t­a­mi­nen ei kan­na­ta. Tämä on koko maan kannal­ta aivan jär­jetön­tä, mut­ta Helenin kannal­ta ain­oa mahdollisuus.

Jos näin jatke­taan, edessä on talvia, jol­loin sähkön saamista joudu­taan sään­nöstelemään. Tämän kus­tan­nuk­set mätänev­inä hirvipais­teina ja sul­jet­tuina paperite­htaina ja kun­nan­talolle hätä­ma­joitet­tuina van­huksi­na ovat isot. Jotain siis tarvit­sisi tehdä. Jat­ka lukemista “Osit­tainen kap­a­siteet­ti­mak­su – hah­motel­ma kompromissiksi”

Suomen synnä tulevaisuus (9) Matalapalkkaisia on tuettava

Suomes­sa menetet­ti­in vuosien 1995 – 2008 välil­lä 300 000 työ­paikkaa palk­ka-asteikon keskeltä. Ne kor­vau­tu­i­v­at toisaal­ta korkea­palkkaisil­la asiantun­ti­ja-ammateil­la ja toisaal­ta mata­la­palkkatöil­lä. (VATT voisi muuten päivit­tää tämän tutkimuksen!)

Saman­lainen palk­ka-jakau­man polar­isoimi­nen on tapah­tunut kaikissa teol­lisu­us­mais­sa. Työt­tömyysongel­man rin­nal­la on työssäkäyvien köy­hien ongelma.

Olisi tietysti hyvä palaut­taa kansan­talouteen kadon­neet hyvä­palkkaiset duu­nar­i­työt. Odoteltaes­sa sitä, että joku kek­sisi miten tämä voitaisi­in tehdä, on syytä paran­taa pieni­palkkaisten ase­maa ja jopa aika paljon. Mata­lasti koulute­tu­ille sovel­tuvia töitä pitäisi saa­da jopa lisää, kos­ka työt­tömyy­den suuri bulk­ki on kuitenkin mata­lasti koulute­tuis­sa, maa­han­muut­ta­jat mukaan luettuna.

Pieniä palkko­ja vas­taan voidaan toimia sol­i­daarisen palkkapoli­ti­ikan keinoin nos­ta­mal­la pieniä palkko­ja enem­män kuin suuria. Tämä toi­mi sil­loin, kun talous laa­jeni ja syn­tyi alati lisää hyvä­palkkaista työtä. Lisäsi jopa taloudel­lista tehokku­ut­ta tap­paa luo­van tuhon keinoin mata­latuot­toisia työ­paikko­ja niin, että työvoimaa siir­tyi tuot­tavampi­in töi­hin. Jat­ka lukemista “Suomen syn­nä tule­vaisu­us (9) Mata­la­palkkaisia on tuettava”

Suomen synkkä tulevaisuus (8) Sisäisen devalvaation sijaan saksalaiset joustot?

Joku kom­men­toi­jista jo kek­sikin, että mitä ideaa on alen­taa palkko­ja koko kansan­taloudessa, jos ongelmia on vain joil­lakin ulko­maankaup­paa käyvil­lä aloil­la tai koti­maisil­la aloil­la, joi­ta hal­vat tuon­ti­tuot­teet uhkaavat.

Voidaan­han tehdä myös kuten Sak­sas­sa: sal­lia paikalliset jous­tot (=palkko­jen alen­tamiset) yri­tyk­sis­sä, jot­ka ovat vaikeuk­sis­sa ja jou­tu­isi­vat muuten vähen­tämään työvoimaa. Sak­sas­sa tähän vai­h­toe­htoon sisäl­tyy erit­täin jyrkkä kiel­to irti­sanoa ketään taloudel­lisil­la tai tuotan­nol­lisil­la syillä.

Tämä ei ole aivan ongelmatonta.

Jär­jeste­ly tur­vaa työl­lisyy­den, mut­ta kun se pois­taa tehokkaasti luon­nol­lista tuhoa, se myös pysäyt­tää tuot­tavu­u­den nousun. Näin on käynyt Sak­sas­sa: hyvä työl­lisyys, heikko tuot­tavu­uske­hi­tys. Kts. lähem­min Samas­ta sähköstä sama hin­ta. Jat­ka lukemista “Suomen synkkä tule­vaisu­us (8) Sisäisen deval­vaa­tion sijaan sak­salaiset joustot?”

Sähkömarkkinoilla on jännää

Sähkönku­lu­tus Suomes­sa ylit­ti 15 000 MW

Suomes­sa tuotan­to on vähän alle 11 000 MW. Koko nor­maali kapå­a­siteet­ti on käytössä. Jopa lauhde­voimaa on 644 MW. Suomeen syötetään sähköä johdot punaise­na Viros­ta, Venäjältä ja Ruot­sista. Suo­mi taas aut­taa vähän Pohjois-Nor­jaa. Hyvin vielä toimii, eikä Fin­grid ole ymmärtääk­seni käyn­nistänyt var­avoimaloitaan, kuten Kel­losaaren kaa­su­tur­bi­inia. Sähkön hin­takin on pysynyt kohtu­ullise­na, alle 100 €/MWh.

Voimajärjestelmän tila

Pohjo­is­maat ja Bal­tia ovat kokon­aisuute­na samaa hin­ta-aluet­ta – siir­toka­p­a­siteet­ti siis riit­tää – pait­si, että Lounais-Nor­jas­sa ja Jyl­lan­ni­is­sa sähkö on olen­nais­es­ti halvem­paa. Siir­toy­hteys jumit­taa siis Nor­jan ja Tan­skan sisäl­lä. Lounas-Nor­jas­ta ei pystytä syöt­tämään tarpeek­si sähköä Osloon vaan sitä myy­dään hal­val­la Hol­lan­ti­in. Jat­ka lukemista “Sähkö­markki­noil­la on jännää”

Suomen synkkä tulevaisuus (7) Sisäinen devalvaatio

Mik­si suo­ma­laiset ovat puoli­toista ker­taa rikkaampia kuin viro­laiset[1], vaik­ka Virossa on paljon enem­män uud­is­tuskykyä niin, että he tekevät melkein kaiken paremmin?

Elinkeinopo­h­ja on meil­lä tietysti parem­pi, mut­ta ei tämä etu kestä kauan. Teol­lisu­us raken­netaan melkein kokon­aan uud­estaan 20 vuodessa. Suo­mi on menet­tänyt tuotan­tokykyään tämän pitkit­tyneen laman aikana, kun van­haa koneis­toa on hylät­ty eikä uuteen ole investoitu.

Kuten edel­li­sis­sä postauk­sis­sa tässä rajas­sa olen toden­nut, olemme menet­täneet paljon vahvuuk­sis­tamme nopeasti.

Ker­tauk­se­na edel­li­sistä postauk­sista. Suh­teelli­nen ase­mamme on heiken­tynyt, koska

  • Vaik­ka met­sä-sek­tori on edelleen tärkeä, se ei koskaan enää palaa siihen roooli­in, joka sil­lä oli vielä 1980-luvulla.
  • Nokia-klus­teri. joka toi meille val­tavasti vau­raut­ta 1990 laman jäl­keen, katosi yhtä nopeasti kuin nousi. Muut ovat saavut­ta­neet meitä alan osaamises­sa ja men­neet roimasti ohi (Etelä-Korea)
  • Vahvuute­namme ollut osaa­va ja hyvin koulutet­tu keskilu­ok­ka on menet­tänyt merk­i­tys­tään, kos­ka keskilu­okan työt katoa­vat teol­lisu­us­maista. Olemme hyviä asiois­sa, jois­sa robot­it ovat vielä parempia.
  • Päätök­sen­tekokykymme on kadon­nut eikä keskinäi­nen luot­ta­muk­sem­mekaan ole tasol­la, jol­la se oli ennen
  • Kun rau­dan tuot­tamis­es­ta on siir­ryt­ty sisäl­lön tuot­tamiseen, pienen kielialueen rasit­teet korostuvat.

Kun van­hat vahvu­utemme ovat men­neet, mei­dän on näyrryt­tävä elämään sil­lä kulu­tus­ta­sol­la, johon iskukykyään menet­tänyt kansan­taloutemme pystyy. Joudume sietämään, että ero esimerkik­si Viroon piene­nee ja Ruot­si­in kas­vaa. Jat­ka lukemista “Suomen synkkä tule­vaisu­us (7) Sisäi­nen devalvaatio”

Suomen synkkä tulevaisuus (2) Metsätalouden merkitys vähenee

Met­sän merk­i­tys oli Suomen taloudel­liselle nousulle val­ta­van suuri. Yleen­sä suuret luon­non­va­rat eivät tee kan­soista rikkai­ta, kos­ka ne rikas­tut­ta­vat vain pien­tä omis­ta­ja­joukkoa, joka elää ylel­lis­es­ti köy­hyy­den ympäröim­inä. Nor­jan öljy tekee tässä poikkeuk­sen, kos­ka öljy­varat ovat val­tion omis­tuk­ses­sa ja kaik­ki nor­jalaiset hyö­tyvät sitä matali­na veroina suh­teessa hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nan anteliaisu­u­teen. Venäjän öljy­varat ovat sään­nöstä vain osit­tainen poikkeus.

Suomen vihreä kul­ta rikas­tut­ti koko maa­ta, kos­ka puun saami­nen tehtaisi­in oli niin työlästä. Kun pui­ta kaadet­ti­in jus­teer­il­la ja kul­jetet­ti­in hevospeleil­lä, met­sä­talouden tuot­ta­ma raha valui koko kansan­talouteen. Sen merk­i­tys ei rajoit­tunut satoi­hin tuhan­si­in met­sämiehi­in. Hei­dän ostovoimansa piti yllä kaup­po­ja, koulu­ja ja niin edelleen.

Kaik­ki tiedämme, mitä euka­lyp­tus­sel­lu ja sanomale­hti­pa­perin laske­va kulu­tus on met­sä­taloudelle merkin­nyt. Vielä suurem­pi muu­tos on tapah­tunut puun kor­ju­us­sa. Koneel­lis­tu­misen ansios­ta yksi met­suri kor­jaa nyt yli kym­menker­tais­es­ti sen määrän puu­ta kuin vielä 60 vuot­ta sit­ten. Jat­ka lukemista “Suomen synkkä tule­vaisu­us (2) Met­sä­talouden merk­i­tys vähenee”

Onko arava-vuokratalojen politiikka epäonnistunut torjumaan segregaatiota?

Essi Eero­la ja Tuuk­ka Saari­maa ovat julkaisseet VATT:n julka­is­usar­jas­sa tutkimuk­sen sosi­aalisen asun­to­tuotan­non vaikut­tavu­ud­es­ta (Who Ben­e­fits from Pub­lic Hous­ing?, VATT work­ing papers 68). Tutkimuk­sen voi lada­ta itselleen tästä. Se on voimakas puheen­vuoro nou­datet­tua poli­ti­ikkaa vas­taan. Niin ainakin minä sen tulkitsen.

Vai­h­toe­htona sille, että tehdään eril­lisiä halpo­ja asun­to­ja pien­i­t­u­loisille, on tukea pien­i­t­u­loisia asun­totuen kaut­ta. Kyse on siis siitä, kohdis­te­taanko tuki seini­in vai asukkaisiin.

Seinien tukemista puo­lus­te­taan viral­lis­es­ti sil­lä, että näin voidaan ohja­ta sosi­aal­ista asun­to­tuotan­toa myös parem­mille alueille. Asun­totuen mukana pien­i­t­u­loiset pyrk­i­sivät asumaan sinne, mis­sä asum­i­nen on halv­in­ta ja tulok­se­na olisi seg­re­gaa­tio ja slum­mit. Tosi­asi­as­sa luulen, että tähän poli­ti­ikkaan on alun perin päädyt­ty aivan muista syistä, joista alem­pana tässä artikkelissa.

Tutkimuk­sen mukaan juuri tätä tavoitet­ta sosi­aa­li­nen asun­to­tuotan­to ei ole toteut­tanut lainkaan, vaan on saat­tanut jopa edis­tää segregaatiota.

Hyvä­tu­loiset asu­vat hyvä­tu­loisil­la alueil­la myös ara­va-kan­nas­sa Jat­ka lukemista “Onko ara­va-vuokrat­alo­jen poli­ti­ik­ka epäon­nis­tunut tor­ju­maan segregaatiota?”

Työlliset ovat työttömiä tärkeämpiä

Palvelu­alan työn­tek­i­jöi­den ammat­ti­jär­jestö PAM on ilmoit­tanut valvo­vansa silmä kovana, että kaup­po­jen auki­oloaiko­jen piden­tymis­es­tä koitu­vat lisä­tun­nit annetaan vak­i­tu­isille, osa-aikatyötä tekeville sen sijaan, että palkat­taisi­in työt­tömiä. Tätä ei ole osat­tu julk­isu­udessa pahek­sua enkä pahek­su minäkään, kos­ka laki on PAM:in puolel­la ja kos­ka kau­pan osa-aikaiset työn­tek­i­jät ovat varsin matalapalkkaisia.

Olisi perusteltavis­sa myös se kan­ta, että olisi vielä tärkeäm­pää kokon­aan työt­tömien päästä kiin­ni edes osa-aikaiseen työhön. Itses­tään selvyytenä ote­taan se, että jo työssä ole­vien etu sivu­ut­taa työt­tömän edun. Jat­ka lukemista “Työl­liset ovat työt­tömiä tärkeämpiä”

Miten turvata sähkön riittävyys (3/3) Mitä tehdä ilmaisella sähköllä?

Sähkön hin­nan vai­hdel­lessa rajusti jakau­mal­la on myös toinen pää. Ajoit­tain sähkön hin­ta menee nol­laan ja on men­nyt jopa negati­ivisek­si. Kan­nat­taisi kek­siä käyt­tö­tarkoituk­sia sähkölle, joka ei mak­sa mitään tai melkein ei mitään. Se ei sil­loin oikeasti mak­sa mitään, kos­ka vai­h­toe­htona on veden juok­sut­ta­mi­nen ohi tur­bi­inien vesivoimaloissa.

Mieleen tulee vedyn valmis­t­a­mi­nen polt­toaineek­si tai muut sähkön avul­la valmis­tet­ta­vat syn­teet­tisen polt­toaineet. Jat­ka lukemista “Miten tur­va­ta sähkön riit­tävyys (3/3) Mitä tehdä ilmaisel­la sähköllä?”

Miten turvata sähkön riittävyys (2/3) Ratkaisuvaihtoehtoja

Pää­vai­h­toe­hto­ja tur­va­ta sähkön riit­tävyys on kaksi.

  • Mak­se­taan varaka­p­a­siteetista taval­la tai toisel­la yhteisesti.
  • Hyväksytään se, että sähkön hin­ta kohoaa ajoit­tain hyvin korkealle niin, että kap­a­siteetin ylläpi­to kan­nat­taa voimaloille, joi­ta käytetään vain muu­tamia kym­meniä tun­te­ja vuodessa.

Vai­h­toe­hdon yksi mukaises­ti toimien ei olisi päästet­ty voimay­htiöitä lopet­ta­maan lauhde­voimaloi­ta kan­nat­ta­mat­tom­i­na, vaan niille olisi mak­set­tu kap­a­siteet­ti­mak­sua siitä, että ne pitävät voimalat ras­vas­sa ja miehitet­ty­inä niin, että ne voidaan käyn­nistää suh­teel­lisen lyhyel­lä varoi­tusa­jal­la. Tämä kus­tan­nus olisi jaet­tu sähkön käyt­täjille esimerkik­si sulak­keen koon suh­teessa. Jat­ka lukemista “Miten tur­va­ta sähkön riit­tävyys (2/3) Ratkaisuvaihtoehtoja”