Päävaihtoehtoja turvata sähkön riittävyys on kaksi.
- Maksetaan varakapasiteetista tavalla tai toisella yhteisesti.
- Hyväksytään se, että sähkön hinta kohoaa ajoittain hyvin korkealle niin, että kapasiteetin ylläpito kannattaa voimaloille, joita käytetään vain muutamia kymmeniä tunteja vuodessa.
Vaihtoehdon yksi mukaisesti toimien ei olisi päästetty voimayhtiöitä lopettamaan lauhdevoimaloita kannattamattomina, vaan niille olisi maksettu kapasiteettimaksua siitä, että ne pitävät voimalat rasvassa ja miehitettyinä niin, että ne voidaan käynnistää suhteellisen lyhyellä varoitusajalla. Tämä kustannus olisi jaettu sähkön käyttäjille esimerkiksi sulakkeen koon suhteessa.
Vaihtoehdon kaksi mukaisesti hyväksytään se, että sähkön hinta voi nousta ajoittain erittäin korkeaksi. Jos käytöstä poistettavaksi aiotun lauhdevoimalan kiinteät kustannukset ovat vuodessa 50 000 €/MW ja muuttuvat kustannukset noin 40 €/MWh, voimalaa kannattaa pitää valmiudessa, jos sähkön markkinahinta hinta ylittää 50 tunnin ajan tuhat euroa tunnissa eli euron kilowattitunti. (Tämä laskelma on hihasta vedetty ja perustuu omiin arvauksiini suuruusluokista. Yritän tällä havainnollistaa periaatetta)
Tässä on tietysti se ongelma, että jos tuo reservikapasiteetti käynnistyy heti, kun hinta ylittää marginaalikustannuksen, hinta ei nouse varakapasiteetin pitäjän kannalta tarpeeksi. Houkutus hinnan manipulointiin jarruttamalla käynnistämistä on ilmeinen, eikä se ihan väärin olisikaan. On tärkeätä, että sähkön hinta nousee, kun kapasiteetin rajat alkavat tulle lähelle, jotta kulutus sopeutuisi tehokkaasti.
Jotta tällainen malli toimisi, kuluttajan tai suurimman osan kuluttajista pitäisi maksaa sähköstään tuntikohtaista hintaa. Silloin sähkön korkea hetkellinen hinta ei ainoastaan houkuttelisi lisää tuotantoa, vaan kannustaisi kuluttajia (teollisuus mukaan luettuna) vähentämään sähkönkulutustaan hetkellisesti sulkemalla tehtaita, panemalla sähkölämmityksen hetkeksi kiinni tai pienemmälle, tai ohjelmoimalla esimerkiksi pakastimet niin, että ne ovat vähän aikaa poissa päältä.
Sähkön hinnan monikymmenkertaistuminen hetkellisesti voi tuntua kohtuuttomalta lisäten kuluttajan kustannuksia liiaksi. Vähemmän se kuitenkin kustannuksia nostaa vuositasolla kuin tuo kapasiteettimaksu. Jos kapasiteettimaksu jaetaan niille megawattitunnille, jolloin varakapasiteetti on käytössä, huikeita summia siitäkin tulee, mutta menetetään kysynnän sopeutuminen korkeaan hintaan. Kustannus jakautuu kuitenkin eri tavalla.
Toisilla on kykyä ja osaamista sopeuttaa sähkönkulutuksensa paremmin hinnan mukaan kuin toisilla. Euron hintainen sähkö voi kirpaista sähköllä lämmittävää mökin mummoa pahasti.
Olen aiemmin pitänyt selviönä, että menemme kapasiteettimaksuun, kunhan sähköpulan uhka alkaa tulla akuutimmaksi, mutta raakuudestaan huolimatta tuo hintasopeutus alkaa tuntua järkevämmältä.
Paras mahdollisuus on kuitenkin näiden yhdistelmä. Normaalista kysynnän vaihtelusta johtuva ajoittainen ja normaaliin vuodenkiertoon kuuluva sähkön niukkuus kannattaisi varmaankin hoitaa hintamekanismilla ja jostain vauriosta johtuva yllättävä niukkuus rakentamiskustannuksiltaan halvalla mutta juuri halpojen investointikulujensa vuoksi käyttökuluillaan kalliilla varavoimaloilla – sellaisilla kuin se Kellosaaren kaasuturbiini Ruoholahdessa, joka on ollut siellä neljännesvuosisadan ilman, että sitä on oikeastaan tarvittu kertaakaan.
Eräänlainen yhdistelmä on sekin, että kapasiteetin olemassaolosta maksetaan, mutta tätä maksua peritään takaisin voimaloilta euroa/megawattituntimuotoisena käyttömaksuna, jos voimala käynnistetään. Silloin hinta nousisi tarpeeksi niin, että kapasiteettimaksun maksajataho (Fingrid) pääsisi omilleen, sähkön käyttäjien kannattaisi vähentää kulutusta eikä kapasiteetin käyttöasteessa mennä koskaan aivan äärirajoille.
Vaihtoehto 3 on se, että lakkautetaan uusiutuvan voiman tukiaiset ja läiskäistään vastaavankokoiset lisäverot fossiiliselle tuotannolle.
Voisiko ensin korjata edes sen kaikkein vahingollisimman insentiivin:
Korvataan syöttötariffit suorilla investointituilla. Syöttötariffi on todella käsittämätön viritys. On vaikea keksiä juuri tuon huonompaa kannustinjärjestelmää.
Julkiset investoinnit siirtoverkkoon ovat myös perusteltuja. Mitä laajempi, kapasiteetiltaan vahvempi, ja monipuolisempi markkina-alue, sitä paremmin löydetään toisaalta ne sähköntuottajat silloin kun sähkö on kallista ja toisaalta ne kuluttajat silloin kun sähkö on halpaa.
Kaiken järjen mukaan täysin satunnaista tehoa verkkon tarjoavien täytyy osallistua kustannuksiin siinä missä satunnaisesti tehoa tarvitsevienkin. Tasaisesti tuottavien tai kuluttavien taakan pitäisi kaiken järjen mukaan olla pienempi, sillä heidän toimintaan on helppo varautua.
Puhutaan huippuvoimaloista, joita käytetään kovalla pakkasella ja huolloissa korvaamaan muuta kapasiteettia. Insinöörit on kyllä homman jo hoitaneet. Norjasta on ostettu oikeudet tietyn volyymin omaavan megawatti-sähkön käyttöön tarpeen mukaan. Maiden välisillä kaapeleilla asia hoidettiin silloin, kun Suomeen ei saanut lisätä omaa sähköntuotannon volyymiä.
Yksi lisävaihtoehto on, että rakennetaan lisää erittäin hyvin toimivaa säätövoimaa erityisesti tuulivoiman tueksi. Eli vesivoimaa. Samaan pakettiin lisätään pari uutta siirtokaapelia Ruotsista ja Norjasta kytkettynä sikäläiseen vesivoimaan. Joku tolkku siinä pitää olla, mitä Fortum saa estää rakentamasta.
Fiksusti toimien tuulivoiman rakentajalta pitäisi edellyttää korvamerkityn säätövoiman joko rakentamista tai sen kapasiteetin varaamista. Kun ne tuulettomat pakkaspäivät eivät ole mahdottomia tulevaisuudessakaan.
Osmon uhkakuva ei voi koskaan toteutua, sillä markkinat korjaavat. Jokaisella meillä on mahdollisuus polkea sähköä kotioloissa alle kymmenen sentin hintaan. Jos hinta pomppaisi kovilla pakkasilla vaikka 25 senttiin, niin en ostaisi sähköä vaan myisin sitä
”Maksetaan varakapasiteetista tavalla tai toisella yhteisesti.”
Eli maksetaan yhteisesti siitä, että maksetaan yhteisesti syöttötariffia. Jumankekka, ikiliikkuja.
Todellakin ensimmäinen asia joka olisi tehtävä, on poistaa järjetön syöttötariffisysteemi.
Kuka sen on alun perin keksinyt?
Tuulivoiman tuottajahan vastaa suomalaisessa järjestelmässä säätösähköstään ja varavoimastaan. Se mistä se ei vastaa on tunnin sisäinen vaihtelu, josta saadaan kustannus (taajuussäätö) aiheuttajalle paremmin menemällä varttitunnin markkinaan.
Sama luonnollisesti muille tuotantomuodoille li OL3:lle täysi kustannus taajuusaktivoituvan ja nopean häiriöreservin lisäyksistä.
Itse aiheeseen. Ongelmana on tosiaan se että vaikka pörssihinta vaihtelee, niin käyttäjähinta ei vaihtele samalla lailla, niin energiaperustaisen siirtohinnan kuin energiaperustaisten verojen vuoksi.
Yhtenä mahdollisena ratkaisuna jälkimmäiseen olisi sähköveron kiinnittäminen kertoimella tunnittaiseen pörssihintaan. Esim. ylempi sähkövero olisi 40% pörssihinnasta. 15 €/ MWh tunnille se olisi 6 €/ MWh ja 50 €/MWh tunnille 20 €/MWh.
Ihan helppoa ei tuommoisen muutoksen tekeminen olisi, mutta kulutuskäyrän muuttamiseen sillä voisi olla isokin vaikutus. Halvan sähkön aikaan lämpöpumppujen käyttö alue- ja kaukolämmityksessä kasvaisi hidastaen sähkön hinnan laskua.
OS:”Jotta tällainen malli toimisi, kuluttajan, tai suurimman osan kuluttajista, pitäisi maksaa sähköstään tuntikohtaista hintaa. Silloin sähkön korkea hetkellinen hinta ei ainoastaan houkuttelisi lisää tuotantoa vaan kannustaisi kuluttajia (teollisuus mukaan luettuna) vähentämään sähkönkulutustaan hetkellisestyi sulkemalla tehtaita, panemalla sähkölämmityksen hetkeksi kiinni tai pienemmälle tai ohjelmoimalla esimerkiksi pakastimet niin, että ne ovat vähän aikaa poissa päältä.”
Tämä on se järkevin polku, teollisuus toimii jo näin. (No eivät ne tehtaita sulje, mutta jos mahdollista, energiasyöpöt toimenpiteet ajoitetaan ennakoidun sähkön hinnan mukaan.)
Yksityisellä puolella on ongelmana se, että älyn tai kauko-ohjauksen lisääminen kiinteistöjen vanhoihin johdotusratkaisuhin ja sähkönjakokeskuksiin on mahdollista, muttei mitenkään halpaa. Uusissakin keskuksissa ja johdotuksissa asia on vähän niin ja näin. Pikainen stadardisointi olisi paikallaan.
Kiinteistöjen lämpökapasiteettia kannattaa todellakin käyttää hyväksi, sillä suurin osa sähkön huippuhinnoista on voimassa korkeintaan muutamia tunteja. Valojen olisi kuitenkin syytä silloinkin palaa.
OS:”Sähkön hinnan monikymmenkertaistuminen hetkellisesti voi tuntua kohtuuttomalta lisäten kuluttajan kustannuksia liiaksi.”
Onneksi tämä on jo ratkaistu: Voit ostaa pienellä lisämaksulla vakuutuksen, ettei sinun sähkösi hinta nouse sovitun rajan yli.
Suomessa on paljon dieselkäyttöisiä varavoimalaitoksia sairaaloissa ja muissakin paikoissa. Ajoittain niitä käynnistellään testauksen vuoksi, mutta muuten niitä ei käytetä kuin silloin, kun sähköt katkeaa kohteesta. Eli niiden valjastamisesta voitaisiin saada hieman lisää kapasiteettia.
”Paras mahdollisuus on kuitenkin näiden yhdistelmä. Normaalista kysynnän vaihtelusta johtuva ajoittainen ja normaaliin vuodenkiertoon kuuluva sähkön niukkuus kannattaisi varmaankin hoitaa hintamekanismilla ja jostain vauriosta johtuva yllättävä niukkuus rakentamiskustannuksiltaan halvalla mutta juuri halpojen investointikulujensa vuoksi käyttökuluillaan kalliilla varavoimaloilla – sellaisilla kuin se Kellosaaren kaasuturbiini Ruoholahdessa, joka on ollut siellä neljännesvuosisadan ilman, että sitä on oikeastaan tarvittu kertaakaa
On se kurjaa, kun kalliit paloauot ovat niin vähällä käytöllä.
Kyllä riskien hinnoittelua tuntevana osaan ymmärtää syöttötariffijärjestelmän hyviä puolia. Kun hintariski poistuu ja hintaa voidaan käsitellä kiinteänä, on pienemmänkin firman helppo rakentaa tuulivoimaa.
Energiabisneksessä iso ongelma on suurten yhtiöiden valta ja ei liene mikään yllätys, että Fortum haluaa korvata syöttötariffit investointituilla.
Tätä aiempi investointitukijärjestelmä ei tuottanut juurikaan investointeja tuulivoimaan. Investointituilla on ollut myös tapana olla sitä suurempia, mitä kalliimpi investointi. Tästäkin nokkelampi löytää ehkä jonkun vian (vinkki: osta kaverilta).
Ihmeen moni tuntuu esittävän ratkaisuksi sitä, että Suomi lopettaa tuulivoiman syöttötariffin.
Valitettavasti se ei ratkaise pohjoismaisen sähköjärjestelmän ongelmia millään tavalla, koska Suomen syöttötariffi ei ole näitä ongelmia aiheuttanutkaan. Itse asiassa jos kaikkien muiden Pohjoismaiden tukijärjestelmät suhteessa kokonaiskulutukseen olisivat yhtä pieniä kuin Suomen syöttötariffijärjestelmä, emme edes koskaan olisi joutuneet tähän tilanteeseen.
Suomessa on tuettua tuulivoimaa vuonna 2015 noin 2 TWh, ja samaan aikaan Ruotsissa karkeasti 15 TWh ja Tanskassa saman verran. Samaan aikaan Saksa on tukkinut ennen pohjoismaisen sähkön vientiin käytetyn siirtoverkkonsa tuulivoimalla, ja vienti on vähentynyt paljon. Vaikka Suomen kaikki tuulivoimalat pysäytettäisiin, pohjoismaisten sähkömarkkinoiden alhaisten hintojen ongelma olisi siis entisellään.
Toisin sanottuna ongelmamme on ylikansallinen, joten ei siihen pidä etsiä ratkaisuakaan vain omien rajojemme sisältä.
Mitä varavoiman tarpeeseen tulee, merkittävin varavoiman tarpeen kasvu Suomen sähköjärjestelmään viime aikoina on aiheutunut Olkiluoto 3:n mahdottoman suuresta koosta. Kuitenkaan näitä varavoiman lisäämiskustannuksia ei laitettu vain tuon voimalan omistajien kontolle, vaan ne jaettiin kaikkien sähkönkäyttäjien harmiksi. Ei ole siis reilua, jos jonkun muun tuotantomuodon kanssa toimittaisiin toisella tavalla, vaikka se olisikin ideologisesti miellyttävää uusiutuvan energian vastustajille.
Sähkö on sen verran välttämättömyystuote, että kannattaa varautua katkoksiin ja hinnan nousuihin
Kuten edellisessä kohdassa esitin kannattaa pistää pääkeskukseen kytkin , joka vaihtaa varavoimalle kun sähkö on poikki tai hinta nousee,
Toiminnon voi automatisoida, joten ei sitä tarvi vahtia eikä poissaolokaan ole este systeemin toiminnalle.
Generattoreissakin on valinnanvaraa ja sen voi pistää käymään biopolttoaineilla , esim rypsi-rapsiöljyllätai uusioöljyillä:Tai kaasulla
Jos verkkosähköstä ja sen hinnasta tehdään epävarma tuote niin silloin käynnistyy varustelukilpa ja jokainen talo hankkii talokohtaisen sähköntuotannon eikä näissä ratkaisuissa saastettomuus ole päämotiivi.
Sama koskee yrityselämää:Jos sähkö katkeilee niin teollisuus siirtyy sinne missä ei katkeile ja toimistot hankkivat omat energianlähteensä eikä näille talokohtaisille asetata samanlaisia saastevaatimuksia kuin keskitetylle tuotannolle
Yhteiskunta on rakennettu tietoliikenteen varaan eikä sekään toimi ilman sähköä
Suuret asemat on varustettu varavoimalla,mutta pienemmät ja mobiiliasemat on varustettu akuilla .Mutta vaatimukset ovat aika miedot ja niinpä akku kestää vain 3 tuntia
Osa asemista etenkin kaupungeissa on seinäsähkön varassa tai osa kapasteetista on seinäsähkössä
Se merkitsee, että kun sähkökatko tulee niin liikenne puuroutuu ja koko yhteiskunta pysähtyy sähkökatkoksen alueella.
Viestintä perustuu sen jälkeen savumerkkeihin ja kirjekyyhkyihin
Esimerkiksi sulakekoko on huono tapa veloittaa kapasiteetista, se ei kerro yhtään paljon sähköä käytetään, huipuissakaan.
Nykyään kun siirrytty tuntikohtaiseen laskutukseen, kannattaisi sitä hyödyntää myös perusmaksun määrittelyssä.
Hyvä tapa laskuttaa perusmaksu olisi esimerkiksi 24. suurin vuosittainen tuntikulutus korkean kulutuksen talviaikana, jonka perusteella sitten laskutettaisiin perusmaksut koko vuodelta. Silloin asiakkailla olisi myös taloudellisessa intressissä rajoittaa kulutushuippuja.
Tanskassa tuulella tuotetaan jo lähes 40% sähköstä. Samaan aikaan siellä on hyvin vähän vesivoimaa. Silti sähköä riittää, ja myös maan talous kasvaa, toisin kuin täällä perussuomessa.
Muutamaa tuulimyllyä on turha syyttää täkäläisistä ongelmista. Tuotannon mukaan joustava kulutus ja sen mahdollistavat älykkäät sähköverkot sen sijaan ovat täällä vielä lapsen kengissä. Ne tarjoavat huikean mahdollisuuden energian käytön optimointiin ja järkeistämiseen.
Ei maksimaalisen kuvitellun kysynnän mukaan rakennetussa kapasiteetissa eikä sen muutaman kymmenen tunnin vuosittaisessa käytössä ole mitään mieltä. Laitetaan pakkasella päälle villatakki varavoimalan sijaan.
Se, että käyttää harhaanjohtavia argumentteja ei anna kovin hyvää kuvaa kenestäkään, edes Koti-isästä.
Faktisesti Tanskassa ei ole vesivoimaa. Tähän on kuitenkin syytä lisätä, että efektiivisesti Tanska käyttää Norjan vesivoimakapasiteettia säätövoimana.
Miksi se ilmeinen ratkaisu puuttuu? Lopetetaan kaikki tuki tältä tuuli-hölmöilyltä ja palataan markkinaehtoiseen sähköntuotantoon. Sähkön hinta hieman nousee, mutta kokonaiskustannus ottaen huomioon verotus kansalaisille laskee.
Helppoa ja halpaa. Pakkoko sitä päätä on kiveen hakata
Sähkön eli energian varastoinnin teknologiasta on tulossa iso bisnes. Olis suotavaa, että Suomessakin asiaan herättäisiin ihan vientituotteeksi asti. Kun tuota insinööriväkekeäkin kouluista pukkaa ulos suuret määrät…
Aikapieni osa niistä valmistujista perusfysiikan osajia on. Sähkön varastointi on niin alkutekijöissä, ettei siihen kannata ainakaan vuosikymmeneen satsata, ellei ole todella syvät taskut.