Kategoria: _

Halpa korko, kiinteistökupla, ja asunnon hinnan verotuki

Euroopan ongel­mat johtu­vat pitkälti kiin­teistöku­plas­ta, jon­ka aiheut­ti halpo­jen euroko­rko­jen työn­tymi­nen Etelä-Euroop­paan. Sitä ajatellen tun­tuu nurinkuriselta, että tau­tia paran­netaan pitämäl­lä korko­ja edelleen hyvin alhaal­la, itse asi­as­sa reaa­liko­rko on jo negati­ivi­nen. Voidaan tietysti tehdä hyvin harhaop­pinen kysymys, onko hal­pa keskus­pankki­ra­ha paras tapa toteut­taa rahapoli­it­tista elvy­tys­tä, mut­ta täl­lä kysymyk­sel­lä joutuu hel­posti harhaopin tielle. Jat­ka lukemista “Hal­pa korko, kiin­teistöku­pla, ja asun­non hin­nan verotuki”

Mitä euroalueella tulisi tehdä?

Seu­raa­va hah­motel­ma on kesämökin teras­sil­la kir­joitet­tu hyvin alus­ta­va hah­motel­ma, jota var­maankin joudun palaut­teen jäl­keen paljonkin muut­ta­maan. Julkaisen raak­ileen, kos­ka olen tuskas­tunut siitä, ettei euroalueen tule­vaisu­ud­es­ta käy­dä Suomes­sa mitään keskustelua, vaan kaik­ki keskustelu tyre­htyy omaan napaan tui­jot­tamiseen. Jonkun on se aloite­ta­va, vaik­ka raak­ileel­la. Jat­ka lukemista “Mitä euroalueel­la tulisi tehdä?”

Myyntiturva mullista asunnonvälityksen

Asun­non­väl­i­tyk­sessä ei juuri ole ollut hin­tak­il­pailua. Väl­i­tys­palkkio on noin neljä pros­ent­tia asun­non myyn­ti­hin­nas­ta. Jotkut pikkuyri­tyk­set ovat joskus yrit­täneet tar­jo­ta halvem­mal­la, mut­ta myyjä ei ole näi­hin luot­tanut. Ajatuk­se­na on ollut, että minkä väl­i­tys­palkkios­sa voit­taa, sen asun­non hin­nas­sa roimasti menet­tää. Jat­ka lukemista “Myyn­ti­tur­va mullista asunnonvälityksen”

Bussiliikenne alistetaan kilpailulle

Matkahuol­lon piiris­sä toimi­vat bus­siy­htiöt ovat ryhtyneet ankaraan tais­toon hal­pa­bus­siy­htiöitä vas­taan, jot­ka loukkaa­vat hei­dän mukaansa näille yhtiöille vuo­teen 2014 myön­net­tyjä reit­tili­iken­teeseen yksi­noikeu­den antavia liiken­nelu­pia. Hal­pa­bus­siy­htiöt kiertävät yksi­noikeuk­sia aja­mal­la vähän eri reit­tiä –eivät esimerkik­si lähde Helsingis­sä lin­ja-autoase­mal­ta. Hal­pa­bus­siy­htiöi­den hin­nat ovat – tai saat­ta­vat olla –mur­to-osa Matkahuol­lon monop­o­lin piiris­sä toimivien yhtiöi­den hinnoista. 

Ei ole kun­ni­ak­si Suomen maineelle vähän kor­rup­toituneena maana se, mis­sä olo­suhteis­sa van­ho­jen bus­siy­htiöi­den yksi­noikeus venytet­ti­in vuo­teen 2014, mut­ta se on nyt joka tapauk­ses­sa koh­ta ohi.  Sil­loin lin­ja-autoli­ikenne mullis­tuu. Jat­ka lukemista “Bus­sili­ikenne alis­te­taan kilpailulle”

Euroopan tulevaisuus ja solidaarisuuden rajat

Oikein mikään hyväksyt­tävä filosofia ei hyväksy ihmisen täy­del­listä itsekkyyt­tä. Ne joil­la on paljon, hei­dän on jotenkin autet­ta­va niitä joil­la on vähän. Mut­ta siis keitä?

Pohjo­is­mai­sis­sa hyv­in­voin­ti­val­tiois­sa lähde­tään itses­tään selvyytenä siitä, että tulo­ja tasa­taan saman val­tion sisäl­lä. Tämä ei ole kuitenkaan kaikille yhtä itses­tään selvää. Rooma­laiska­toliseen kult­tuuri­in ja hyvin mon­een muuhunkin kuu­luu sol­i­daarisu­us oman suvun jäsen­ten kesken. Se tuot­taa monia sel­l­aisia ilmiöitä, joi­ta mei­dän on vaikea ymmärtää. Suku­lais­ten suosimi­nen, nepo­tis­mi, on meil­lä pahek­sut­tavaa, mut­ta monis­sa kult­tuureis­sa men­estyneen ihmisen velvol­lisu­us. Tämä ilmiö paisut­taa mon­en maan hallintoa, kun serkkupo­jallekin pitää jokin vir­ka järkätä. Toisaal­ta vero­jen mak­suhalu ei ole kovin suuri, kos­ka ei miel­letä velvol­lisu­udek­si käyt­tää omia raho­ja heikko-osaisem­pi­en hyväk­si. Katoliseen eti­ikkaan kuu­luu kyl­lä hyvän­tekeväisyys, mut­ta lahjoit­ta­mi­nen on vapaae­htoista eikä avun kohteil­la ole sub­jek­ti­ivista oikeut­ta apu­un. Jat­ka lukemista “Euroopan tule­vaisu­us ja sol­i­daarisu­u­den rajat”

Saako europolitiikasta keskustella?

Kum­man kova haloo nousi Jan Vapaavuoren puheen­vuoros­ta, jos­sa hän sanoi, että vakuuk­sien vaa­timis­es­ta Espan­jan pankkien pääomit­tamisen yhtey­dessä on Suomelle enem­män hait­taa kuin hyö­tyä. Oliko tässä jotain uut­ta ja yllät­tävää? Saman­laisia lausun­to­ja ovat muutkin esit­täneet. Jokin syy­hän siihen täy­tyy olla, ettei mikään muu maa kat­so aiheel­lisek­si vakuuk­sia vaatia.

Vakuuk­sien vaa­timis­es­ta on main­in­ta hal­li­tu­so­hjel­mas­sa. On selvää, että hal­li­tu­so­hjel­maa muute­taan vain siinä järjestyk­sessä, mis­sä hal­li­tu­so­hjel­maa muute­taan. Mut­ta ei hal­li­tu­so­hjel­ma voi olla sel­l­ainen tabu, että siihen kuu­lu­via asioi­ta ei voisi edes puheen tasol­la kyseenalais­taa. Jat­ka lukemista “Saako europoli­ti­ikas­ta keskustella?”

Maapallon kestokyky, työllisyys ja hyvinvointi

(Kir­joi­tus on julka­istu Hesaris­sa vieraskynä-pal­stal­la. Tästä tek­stistä puut­tuvat toim­i­tuk­sen tekemät muutokset. )

Maa­pal­lon kestokykyä, talout­ta, työtä, hyv­in­voin­tia ja sosi­aal­i­tur­vaa koske­vat tavoit­teet ovat pahasti sol­mus­sa. Maa­pal­lo ei kestä jatku­vaa talouskasvua. Val­tion­talous taas ei kestä kasvun pysähtymistä. Työn­tekoa kan­nat­taisi oikeas­t­aan vähen­tää, kos­ka talouskasvu ei teol­lisu­us­mais­sa tee enää ihmis­ten elämästä parem­paa, mut­ta lisään­tyvä vapaa-aika tek­isi, mut­ta kuka sil­loin mak­saa verot? Rak­en­teelli­nen työt­tömyys kalvaa yhteiskun­nal­lista hyv­in­voin­tia ja uhkaa julkisen talouden tasapainoa.

Tim Jack­son osoit­taa kir­jas­saan Hyv­in­voin­tia ilman kasvua vääjäämät­tömästi, ettei luon­non­va­ro­jen kulu­tuk­seen perus­tu­va talouskasvu voi eikä tule jatku­maan nykyisel­lään. Jos maail­man kaik­ki seit­semän mil­jar­dia asukas­ta eläi­sivät kuin amerikkalaiset, mon­et vält­tämät­tömät luon­non­va­rat kävi­sivät vähi­in muu­ta­mas­sa vuosikymme­nessä eikä tuhoisan ilmas­ton­muu­tok­sen pysäyt­tämisek­si olisi tehtävis­sä mitään. Paine maa­pal­lon kestävyyt­tä kohtaan kas­vaa, kun Aasian väkirikkaat maat saavut­ta­vat teol­lisu­us­maid­en kulu­tus­ta­son. Tilanne vain vaikeu­tuu, jos teol­lisu­us­maid­en elin­ta­so yrit­tää juos­ta edel­lä karku­un. Mon­et ennus­ta­vat, että talouskasvu tulee tör­määmään met­al­lien ja öljyn hin­nan raju­un kasvu­un. Jat­ka lukemista “Maa­pal­lon kestokyky, työl­lisyys ja hyvinvointi”

Pyörämatkan yhteenveto

Vähän käy kateek­si vaikka­pa sveit­siläisiä fil­lari­matkaa­jia. Jos Sveit­sistä läh­tien tekee yli tuhan­nen kilo­metrin pyörä­matkan, valin­nan varaa on vaik­ka kuin­ka paljon: Italia, Riv­iera, Sak­san jok­i­laak­sot, Itä­val­ta, jopa Balkan.

Meil­lä suun­tia on kak­si, ellei tur­vaudu lentokoneeseen: joko laival­la Ruot­si­in tai Balt­ian hal­ki kohti etelää. Ruotsin läpi Tan­skaan olen ker­ran ajanut. Se oli tyl­sää ja mat­ka on todel­la pitkä. Bal­ti­as­sa olen ollut mon­ta ker­taa. Jos halu­aa Viros­ta etelään, on tasan kak­si tapaa päästä Latvi­aan. Via Balti­ka tai Val­gan kaut­ta. Muual­takin rajan yli Schen­gen-aikana var­maankin pääsee, mut­ta sil­loin on tur­vaudut­ta­va pieni­in hiekkatei­hin.  Val­gaan taas pääsee joko Tar­ton tai Vil­jandin kaut­ta, mut­ta matkalla on vaikea löytää majoi­tus­ta. Jat­ka lukemista “Pyörä­matkan yhteenveto”

Bauska – Saulkrasti

Pienessä myötö­tu­u­lessa tasaises­sa maas­tossa alku­mat­ka meni todel­la jou­tu­isas­ti ja pienin fyy­sisin pon­nis­tuksin. Ensim­mäiset 20 kilo­metriä oli­vat kuitenkin oli­vat kuitenkin min­ullekin stres­saa­ia. Ei pien­nar­ta juuri lainkaan ja todel­la kova rekkali­ikenne. Oli seu­rat­tavaa vas­taan tule­vaa liiken­net­tä. Jos vas­taan tuli rek­ka ja takaa kuu­lui rekan ääni, oli järkevää men­nä suo­si­ol­la sivu­un. Tätä väliä on vaikea suositel­la kenellekään. Jat­ka lukemista “Baus­ka – Saulkrasti”