Kuukausi: syyskuu 2012

Ryhmäpuhe 18.9.2012 valtion talousarvion lähetekeskustelussa

Ohes­sa 18.9.2012 pitämäni Vihreän eduskun­taryh­män ryh­mäpuheen­vuoro val­tion vuo­den 2013 talousarvioe­si­tyk­sen lähetekeskustelus­sa. Olen muokan­nut sen muistin­varais­es­ti kir­joite­tus­ta ver­sios­ta. Eduskun­nan keskustelupöytäkir­jaan saat­taa tul­la hie­man toinen versio.

 

Val­tion bud­jet­ti on suh­dan­tei­ta ajatellen tehty niin hyvin kuin nykytiedoin on mah­dol­lista. Bud­jet­ti on lievästi kiristävä eli vero­ja nos­te­taan ja meno­ja leikataan. Näis­sä olois­sa bud­jetis­sa on vähän ilon­ai­hei­ta ja paljon ikävää. En puu­tu niihin tässä puheessa vaan yritän hah­mot­taa, miten tule­vaisu­udessa bud­jet­te­ja voitaisi­in tehdä iloisem­mis­sa olo­suhteis­sa. Jat­ka lukemista “Ryh­mäpuhe 18.9.2012 val­tion talousarvion lähetekeskustelussa”

Kaupunkisuunnittelulautakunnan lista 18.9.2012

En pääse kok­ouk­seen, kos­ka pidän ryh­mäpuheen­vuoroa eduskun­nas­sa bud­jetista. Mikko menee, ja parem­pi niin, kos­ka hän tun­tee näitä asioi­ta parem­min. Varsinkin kun tuo Her­ne­saaren helikopterikent­tä on jo hävit­ty lau­takun­nan osalta. Esi­tys­lista tässä.

Kuninkaan­tam­men asemakaava

Pöy­dältä. Korvi­i­ni ei ole kan­tau­tunut tästä viikon aikana mitään uut­ta eikä sekään, mik­si tämä pan­ti­in pöydälle

Her­ne­saaren osayleiskaa­van lausun­not ja muistutukset

Yleiskaavaan on tehty joukko pieniä täs­men­nyk­siä, joista laadullis­es­ti merkit­tävin on erään vesialueen muut­ta­mi­nen yleistä vesialueesta kort­telin sisäisek­si. Näin vai­h­tuu mak­sa­ja, mut­ta näin alue ehkä sul­je­taan ulkop­uolisil­ta. Hmmm.

Suuri peri­aat­teelli­nen kiista kos­kee niemen kär­keen kaavail­tua 90 miljoon­aa euroa mak­savaa helikopterikent­tää. Han­ke on jär­jetön jo taloudel­lis­es­ti. Kun­nan toimi­alaan sen rak­en­t­a­mi­nen ei kuu­lu. Yksi­tyis­es­ti rahoitet­tuna se ei toi­mi, kos­ka yhtä helikopter­i­matkus­ta­jaa kohden pääo­makus­tan­nuk­sek­si tulee hel­posti 150 euroa. Huhu­jen mukaan ken­tän talout­ta aio­taan kohen­taa lennoil­la Pietari­in, joi­ta ehkä tuet­taisi­in viisum­i­va­paudel­la. Viisum­i­va­paus on lyhy­taikainen ilo, sil­lä oletet­tavasti viisum­i­va­paus tulee kaikille kulku­muodoille melko pian. Jos ken­tän käyt­tö olen­nais­es­ti lisään­ty­isi, lisään­ty­isi myös sen meluhait­ta. Laskeu­tu­va tai nou­se­va suuri helikopteri pitää infer­naal­ista ään­tä (hallinto­valiokun­ta havain­noi asi­aa viime viikol­la Rajavar­tios­ton vier­aana). Ken­tän sijoit­ta­mi­nen keskelle meri­aluet­ta mak­si­moi äänen eten­e­misen. Jat­ka lukemista “Kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­nan lista 18.9.2012”

Maakaasu, tuuli ja aurinko?

Maakaa­sun hin­ta on Yhdys­val­lois­sa laskenut tasolle, joka öljyn hin­tana vas­taa 12 dol­lar­ia tyn­nyriltä. Tämä merk­it­see ener­giapoli­ti­ikan val­lanku­mous­ta. Yhdys­val­loista on tulos­sa maakaa­sumaa. Maakaa­sua voidaan kul­jet­taa nesteytet­tynä, mut­ta näin siitä tulee paljon kalli­im­paa. Maakaa­sun hin­ta Euroopas­sa on niin korkea, että tuon­ti kannattaa.

Yksi ske­naar­i­oista on, että kivi­hi­ileen poh­jau­tu­va sähkön­tuotan­to tulee kor­vau­tu­maan maakaa­sul­la sekä tuuli- ja aurinkoen­er­gial­la. Molem­pia, maakaa­su­voimaa ja tuuli- ja aurinkovoimaa raken­netaan niin paljon, että teho riit­tää yksin koko kulu­tuk­seen. Kun sää on pil­vi­nen ja tyyni, sähkö tuote­taan maakaa­sul­la ja kun tuulee ja aurinko pais­taa, maakaa­su­voimalat sul­je­taan. Kivi­hi­ileen tai ydin­voimaan ver­rat­tuna maakaa­su­voimaloiden hyvänä puole­na on investoin­nin pienu­us. Sik­si maakaa­su sovel­tuu hyvin tuuli- ja aurinkoen­er­gian kump­paniksi . Kivi­hi­ileen ver­rat­tuna hiilid­iok­sidipäästöt aleni­si­vat ehkä kol­man­nek­seen tai jopa alle.

Pysyvä ratkaisu tämä ei ole, kos­ka joskus ne maakaa­su­varatkin lop­pu­vat, mut­ta aurinkoen­er­gian laa­jamit­taista läpimur­toa odoteltaes­sa kelpo vaihtoehto.

Olen ehdolla kunnallisvaaleissa ja tarvitsen tukea

Kun­nal­lis­vaalit ovat kuu­den viikon kulut­tua, 28. lokaku­u­ta. Olen taas ehdolla.

Oma kun­nal­lispoli­it­ti­nen kiin­nos­tuk­seni keskit­tyy kaupunkisu­un­nit­telu­un. Kaupunkisu­un­nit­telua koske­vaa ajat­telu­ani olen täl­lä blogilla val­ot­tanut run­saasti, joten äänestäjä tietää mitä saa. Tarkoituk­seni on, jos työki­ireiltäni ehdin, laa­tia myös oma kun­nal­lispoli­it­ti­nen ohjel­mani, jon­ka tarkoituk­se­na ei ole antaa vas­taus­ta jokaiseen kysymyk­seen, vaan ottaa esille joitain keskeisiä. Jat­ka lukemista “Olen ehdol­la kun­nal­lis­vaaleis­sa ja tarvit­sen tukea”

Hassin direktiiviehdotus aikaisti eteläisen Euroopan velvoitteita

Julk­isu­udessa ja täl­läkin blogilla on valitet­tu sitä, että rikkidi­rek­ti­ivi kohtelee Itämeren mai­ta ankaram­min kuin Välimeren mai­ta. Tästä on syytet­ty direk­ti­ivilu­on­nok­sen esitel­lyt­tä Satu Has­sia. Asia on Has­sin osalta täysin päin­vas­toin. Has­si poikke­si IMO-sopimuk­ses­ta Välimeren osalta aikaistaen sopimuk­sen mukaista 0,5 pros­entin velvoitet­ta Välimerel­lä vuodes­ta 2025 vuo­teen 2020. Jat­ka lukemista “Has­sin direk­ti­iviehdo­tus aikaisti eteläisen Euroopan velvoitteita”

Mitä yritysveron tilalle?

Minus­ta alkaa näyt­tää siltä, että yri­tys­ten verot­ta­mi­nen niiden voitos­ta alkaa olla tien­sä päässä. Lasse Arvela (VM) näyt­tää ole­van samaa mieltä. Yri­tysveros­ta pitäisi sopia kan­sain­välis­es­ti tai koko veropo­h­ja karkaa parati­i­sei­hin. Ruot­si alen­taa nyt 22 pros­ent­ti­in ja vuoren­var­masti Suo­mi seu­raa perässä.

Nyt esitetään verokikkailun estämistä sil­lä, että kon­sernin sisäisiä korko­ja ei saa enää vähen­tää rajat­ta. Tätä on niin help­po kiertää, ettei se anna kek­si­jälleen edes onnis­tu­misen iloa. Aina­han sen velan ja koron voi kier­rät­tää kon­sernin ulkop­uolisen bul­vaanin kaut­ta: tytäry­htiö on velkaa pankille ja emoy­htiö tekee saman­su­u­ruisen tal­letuk­sen ja jok­seenkin samal­la korol­la pankki­in, nyt esimerkik­si. Jat­ka lukemista “Mitä yri­tysveron tilalle?”

Asuntoluento, osa 13/13: Miksi tehdään huonoja päätöksiä?

On ole­mas­sa mon­ta teo­ri­aa hyvästä kaupunki­rak­en­teesta. Ne poikkea­vat toi­sis­taan paljon, mut­ta yhteistä niille on, että ne ovat kaik­ki parem­pia kuin todel­lisu­us. Onnis­tuneen kaupunki­rak­en­teen esteet ovat muual­la kuin ammat­ti­lais­ten osaamises­sa. Vika on juris­teis­sa ja talouden pelisäännöissä.

Järkevä kaupunki­rakenne ei toteudu markki­nae­htois­es­ti. Teo­ri­as­sa syn­ty­isi, jos pelaisimme markki­nae­htoista kaavoitus­peliä lop­ut­toman pitkään ja jos parem­paan tas­apain­oon voisi päästä kumoa­mal­la kitkat­tomasti ja kus­tan­nuk­sit­ta aiem­mat teot. Mis­sä on saatu aikaan hyvää kaupunkia, julkisen val­lan ote on ollut vah­va. Meil­lä on mon­ta vinout­tavaa tek­i­jää, joiden vuok­si kehi­tys ei oikeas­t­aan voi men­nä kuin vikaan. Jat­ka lukemista “Asun­tolu­en­to, osa 13/13: Mik­si tehdään huono­ja päätöksiä?”

Asuntoluento, osa 12: ovatko arvot muuttumassa urbaaneimmiksi?

Suh­teelli­nen hin­taero keskus­ta-asumisen ja lähiöis­sä asumisen välil­lä on kas­vanut ja eri­tyis­es­ti se on kas­vanut keskus­ta-asumisen ja kehyskun­tien välil­lä. Myös pien­talo­tont­tien hin­nat ovat laske­neet. Osoit­tako tämä, että elämä­nar­vot ovat muut­tuneet urbaaneim­mik­si? Tai että asumisen laatu keskus­tois­sa on parantunut.

Jos halu­aa, havain­non voi mitätöidä huo­maut­ta­mal­la, että korot ovat his­to­ri­al­lisen alhaal­la, jol­loin hin­taeron vaiku­tus vuo­tu­isi­in asumiskus­tan­nuk­si­in on alen­tunut. Edelleen vau­raus on kas­vanut, jol­loin on ylipään­sä mah­dol­lista mak­saa huip­puhin­to­ja keskus­tas­sa asumis­es­ta. Jat­ka lukemista “Asun­tolu­en­to, osa 12: ovatko arvot muut­tumas­sa urbaaneimmiksi?”

Asuntoluento, osa 11: Missä ihmiset haluavat asua?

Eri ihmiset halu­a­vat asua vähän eri­lai­sis­sa paikois­sa, onnek­si, kos­ka kaik­ki eivät voi asua samas­sa paikassa.

Hyvässä kaupungis­sa on eri­laisia asuinaluei­ta. Helsin­gin sosi­aalisen sekoit­tamisen peri­aate peit­tää aika-ajoin alleen mon­imuo­toisu­u­den hyveen. Erik Allardt sanoi joskus, että erään­lainen ghet­tois­tu­mi­nen on hyväk­si, kun­han ei tule eril­lisiä kur­jal­is­ton slum­me­ja. Asukkaiden yhteiselämästä tulee paljon parem­paa, kun henkises­ti saman­laiset asu­vat tois­t­en­sa naa­pureina. Helsingis­sä on suurin piirtein samal­la sosi­aalisel­la statuk­sel­la aluei­ta, jois­sa äänestetään kokoomus­ta ja aluei­ta, jois­sa äänestetään vihre­itä. Näi­den pakot­ta­mi­nen tois­t­en­sa sekaan ei tuot­taisi mitään hyvää. Jat­ka lukemista “Asun­tolu­en­to, osa 11: Mis­sä ihmiset halu­a­vat asua?”

Asuntoluento osa 10: saako kaupungissa asua?

Jos Man­ner­heim­intie tai Meche­linkatu raken­net­taisi­in nyt, niiden molem­mille puo­lille tulisi jät­tää liki sadan metrin asumiselta rauhoitet­tu vyöhyke, kos­ka ketään ei voi pan­na asumaan niin vihe­liäisi­in oloi­hin, joi­ta liiken­teen vaivaamil­la alueil­la asum­i­nen merk­it­sisi. Liiken­teen hai­tat laske­vat asun­to­jen hin­to­ja noiden katu­jen var­sil­la, mut­ta hyvin halut­tu­ja ne silti ovat.

Lon­toos­sa lähiön (kaupungi­nosan) sisään­tu­lotie on alueen pääkatu, jon­ka var­rel­la ovat kau­pat ja kapakat. Meil­lä lähiöt kään­tävät selkän­sä pääväylälleen. Lähiörak­en­tamisen ihanteet val­oisu­ud­es­ta ja ter­veel­lisyy­destä kir­jat­ti­in aikanaan laki­in ja ulotet­ti­in saman tien koske­maan kaikkea rak­en­tamista. Kaupunkia ei saa enää rak­en­taa, on raken­net­ta­va vain lähiöitä myös keskus­toi­hin. Esimerkik­si Eliel Saarisen tien var­teen ei saa rak­en­taa mitään, kos­ka muu­ta­man ker­ran tun­nis­sa ohi aja­va Jok­eri-bus­si tekee elämästä muuten sietämät­tömän. Muuten Eliel Saarisen tiestä tehtäisi­in tien sijas­ta katu. Jat­ka lukemista “Asun­tolu­en­to osa 10: saako kaupungis­sa asua?”