Kunnallisvaalit ovat kuuden viikon kuluttua, 28. lokakuuta. Olen taas ehdolla.
Oma kunnallispoliittinen kiinnostukseni keskittyy kaupunkisuunnitteluun. Kaupunkisuunnittelua koskevaa ajatteluani olen tällä blogilla valottanut runsaasti, joten äänestäjä tietää mitä saa. Tarkoitukseni on, jos työkiireiltäni ehdin, laatia myös oma kunnallispoliittinen ohjelmani, jonka tarkoituksena ei ole antaa vastausta jokaiseen kysymykseen, vaan ottaa esille joitain keskeisiä.
Vahvistusta kaupunkisuunnittelun osaamiseen
Toivon kaupunkisuunnittelun osaamisen vahvistuvan vihreässä valtuustoryhmässä. Siksi toivon ääniä itseni ohella myös Mari Holopaiselle, Otso Kivekkäälle ja Mikko Särelälle. Tämän nelikon on tarkoitus julkaista kaupunkisuunnittelua koskeva pamfletti vaaleihin.
Mari Holopainen on tällä vaalikaudella toiminut vihreiden toisena edustaja kaupunkisuunnittelulautakunnassa, Otso Kivekäs yleisten töiden lautakunnassa ja Mikko Särelä varajäsenenäni kaupunkisuunnittelulautakunnassa. Heidän blogeihinsa pääsee oheisista linkeistä:
Mari Holopainen
Otso Kivekäs
Mikko Särelä
Kannattaa käydä katsomassa myös vihreästä kaupunkiajattelusta kertovaa blogia Ihmisten kaupunki.
Tue taloudellisesti
Vaalikampanja valitettavasti myös maksaa. Olen aikeissa panna omaa rahaani mielestäni melko paljon, mutta pärjääminen kilpailevien puolueiden vaalikampanjoille edellyttää kannattajien rahallista tukea. Siksi toivon nöyrimmästi taloudellista tukea vaalikampanjalleni tai oikeastaan vaalikampanjoillemme. Vihreiden osalta vaalirahoitukseen on yksi keräyslupa ja yksi tili, josta varat ohjataan sille ehdokkaalle tai sille yhdistykselle, jota lahjoittaja haluaa tukea. Alla olevista linkeistä pääsee lahjoittamaan rahaa valitsemansa ehdokkaan kampanjaan. Avautuvan sivun oikeasta yläkulmasta voi vaihtaa tuen kohdetta johonkin muuhun ehdokkaaseen tai vihreään yhdistykseen.
Huomaathan, että vihreät ovat luvanneen julkistaa kaikki 800 euroa tai enemmän lahjoittavat.
Linkit lahjoituksille:
Osmo Soininvaara
Otso Kivekäs
Mikko Särelä
Mari Holopainen
“Soininvaara ei asettunut ehdolle eduskuntavaaleissa 2007 – hän kertoi turhautuneensa politiikan viihteellistymiseen. Kansanedustajauransa jälkeen hän aikoi keskittyä kirjojen kirjoittamiseen ja luennointiin.[3]”
Minusta kansanedustajien ei pitäisi saada olla ehdokkaana kunnallisvaaleissa ja päin vastoin.
Kansanedustajien pitäisi tämä edes tajuta.
Kahdella pallilla istuen kasvaa, kähminnän korruption ja lahjonnan riski.
Demokratia kärsii tästä.
ilpo
Kunnallisvaalit ja eduskuntavaalit ovat eri aikaan.
No en ihan käsitä sitä, miten kahdella pallilla istuessa lahjonnan riski kasvaisi. Paitsi niillä, jotka ovat lahjottavissa. Kärähtämisen riski ehkä kasvaa?
Matti Pyhtilä
Osmolle esittäisin kysymyksen.
Voisitko listata kolme sellaista selkeää poliittista päätöstä, jotka haluaisit erityisesti saada läpi kaupunkisuunnitteluun liittyen lähitulevaisuudessa + esittää syitä sille, miksi näitä uudistuksia ei ole vielä toteutettu, vaikka sinä ja monet muut olette olleet mukana kunnallispolitiikassa aika pitkään?
Tangenttina asiaa nyt sivuten, mistäköhän tämä vihreiden imago-ongelma johtuu? Siis, olen ymmälläni siitä miten voimakkaasti vihreät onnistuvat imemään muiden syytökset suunnilleen kaikessa. Ja miten hyvin tällainen syyttely menee läpi. Rikkidirektiivin lisäksi esimerkiksi kuuluisa p***alaki, jolla ei ollut mitään tekoa vihreiden kanssa, sai verkon väräjämään vihasta juuri vihreitä kohtaan.
Kahdella pallilla istuminen aiheuttaa vastuun hämärtymistä
Sama henkilö itkee kunnanpallilla istuessaan valtion sortotoimia ja Eduskunnassa taas kuntien saamattomuutta.Äänestäjällä on vaikeuksia havaita mitä mieltä hän oikeasti on
Kahdella pallilla istuskelusta ei ole juuri hyötyä kunnalle, kyseessä on pelkkä äänten kalastelu omalle puolueelle.
Osmo on virkistävä poikkeus säännöstä.
Yleisesti yht’aikaisen osallistumisen kunta/Eduskunta-työhön voisi kieltää
Toinen huolestuttava piirre on, että yksityisen sektorin työntekijät yhä harvemmin voivat osallistua politiikkaan.
Yritysten nurja suhtautuminen politiikkaan ei ole vielä tullut hyvin julki, mutta politiikkaa osallistuvaa rivityöntekijää katsotaan karsaasti ja jos puolue on vielä vasemmistoa/vihreää aatetta niin karsastus on tupla
Tämä nyt ei liity suoraan Soininvaaran ehdokkuuksiin, mutta aihepiirin poliittiseen kulttuuriin yleisemmin kyllä:
Timo Soinin ploki: “Edellytän, että puolueen johtohenkilöt ja kansanedustajat sekä näyttävät että ottavat esimerkkiä itsensä likoon laittavasta kenttäväestä. Ehdokkuutta myöten.”
Olen samaa mieltä. Osmonkin toimintaa seuratessa käy hyvin ilmi, kuinka kaikki asiat hoidetaan vain puolittain kun ollaan liian monessa mukana. Asioihin perehtyminen on vaillinaista.
Tämä on hyvä pointti, vihreiden kaupunkisuunnitteluosaaminen kun perustuu enemmän idealismiin kuin konkretiaan niin kolme konkreettista asiaa olisi hyvä esittää (vaikka taidamme tietää, että ne ovat autoilun vastustaminen, autoilun vastustaminen ja autoilun vastustaminen)
Äänten kerääminen tuolle kaupunkisuunnittelua osaavalle ryhmälle on nykyisen vaalitavan puitteissa hankalaa ja vaarallista. Olisko syytä siirtyä sellaisiin vaalilistoihin, jotka sallisivat tuollaiset pienemmät yhteenliittymät puolueen ehdokaslistan sisällä? Näin tuo ryhmä ehdokkaita tukisi toisiaan. Nykymallihan ei takaa mitään suhteellisuutta puolueiden sisäisessä paikkojen jaossa. Pahimmillaan äänten jakautuminen tasaisesti koko ryhmälle voisi jättää kaikki ryhmän jäsenet valitsematta.
Juho Laatu
Pitäisi olla siirtoäänijärjestelmä. Fiksi äänestäjä löytää kyllä tavan jaskaa äänet tasan neljään osaan.
tiedemies:
Rikkidirektiivi ja jätevesiasetus ovat molemmat esimerkkejä ympäristövirkamiesten aikaansaannoksista, joihin poliittinen ohjaus (kulloinenkin ministeri) on vaikuttanut hyvin vähän. Oikein tai väärin ympäristövirkamiesten imago on hyvin lähellä vihreitä ja on luonnollista, että osa kansan tyytymättömyydestä kohdistuu vihreisiin puolueena.
Osmo, olet tosiaan valottanut näkemyksiäsi blogimerkinnöissä. Kannanottosi Suomen kuvalehden kysymyksiin olisi kuitenkin kiva saada koottuina. Juttu on SK tutki: näistä palveluista suomalaiset ovat huolissaan: http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/sk-tutki-naista-palveluista-suomalaiset-ovat-huolissaan
Edelleen Suomen kuvalehdessä on kaksi toisilleen vastakkaista näkemystä pääkaupunkiseudun kuntien yhdistämisestä. Ymmärtääkseni kannatat Aura Sallan kantaa Pääkaupunkiseudusta yksi kunta: vähemmän byrokratiaa, enemmän kilpailukykyä
http://suomenkuvalehti.fi/blogit/eri-mielta/paakaupunkiseudusta-yksi-kunta-vahemman-byrokratiaa-enemman-kilpailukykya
Bo-Erik Ekström on sangen vakuuttavasti toista mieltä (Mitä tulisi Suur-Helsingistä? Maan valtavin konserni, jota on mahdoton johtaa):
Ekströmillä on uudenlainen näkemys liitoksiin:
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/mita-tulisi-suur-helsingista-maan-valtavin-konserni-jota-on-mahdoton-johtaa
Siirtoäänjärjestelmä on yksi hyvä tapa, mutta sitä pitää vähän virittää, jotta se sopii Suomen runsaasti ehdokkaita tarjoavaan vaalijärjestelmään. Helpoin tapa on rajoittaa siirtoäänten käyttö puolueen sisälle vaikkapa niin, että äänestäjä voi kirjoittaa lappuunsa viisi vihreiden numeroa paremmuusjärjestykseen, mutta ääni tukee vihreää puoluetta, vaikka kaikki viisi jäisivät valitsematta.
Kättä päälle siitä, että laitetaan vihreät tukemaan tällaista uudistusta sekä kunnallis- että eduskuntavaaleissa?
Todettakoon että samaa ongelmaa on muillakin puolueilla, eli siis puolueen syyksi tai ansioiksi lasketuilla asioilla on vaihtelevasti mitään tekemistä puolueen varsinaisen toiminnan kanssa. Se mikä minua tässä asiassa ihmetyttää on että miksi siitä todellisuudesta kirjoitetaan niin vähän, kun se on yleensä vielä huomattavasti paljon mielenkiintoisempaa kuin ne mielikuvat?
Minä annan muutaman roposen Osmolle, vaikka kyseessä onkin (poliitikkoja lukuunottamatta) laiton joukkorahoitus 🙂
Osittain vaalituessani on kysymys tämän blogin “tilausmaksusta”. Luen tätä päivittäin ja olen valmis maksamaan siitä pikkaisen.
Lisäksi pidän monista Osmon avauksista sekä hänen liberaalista maailmankuvasta.
Ode. Johdinautojen tyrmäämisesi muistetaan varsinkin täällä Töölössä ja Etelä-Helsingissä. Te Vihreät tulette kärsimään jättitappiot näissä kuntavaaleissa. Sadon korjaavat Kokoomus ja Persut, vaikka ei heistäkään oikeasti pidetä. Mutta Te Vihreät olette vain papereilla vihreitä — käytännön teoissa ruskeita.
Oma arvioni on, että tulette menettämään noin 50000 — 60000 ääntä.
Miten johdinautojen poistuminen liittyy vihreisiin? Silloin kun niistä luovuttiin vihreät olivat kovin pieni puolue.
Niitä on selvitetty moneen otteeseen, viimeksi HSL teki niistä kattavan selvityksen, mutta ei vaikuttanut toteuttamiskelpoiselta. Hybridin ja kondensaattoreilla toimivat sähköbussit (ladataan induktion avulla joka pysäkillä) tulevaty peittämään tämän tarpeen. Johdinbusseista ei joukkoliikenteen piirissä puhuta enää oikein missään, vaikka ihan sympaattisia ne ovat siellä, missä niitä vielä on.
Koska Vihreä puolue ei irtisanoudu noista, niin se kannattaa niitä. Ja jos kerran Satu Hassi julkisesti riemuitsee rikkidirektiivistä, niin tottakai se menee vihreiden piikkiin.
Osmon kompetenssi kaupunkisuunnittelun saralla tunnetaan. Hohtoa himmentää kuitenkin nämä adjutanttivalinnat, erityisesti tämä Mikko Särelä.
Särelä pääsi / joutui ensimmäisen kerran viime toukokuussa Ks-lautakuntaan päättämään merkittävästä kaavasta, Meri-Rastilan länsirannannasta. Särelä kyllä vastusti rantametsään rakentamista, mutta kun se ei onnistunut, hän veti esiin oman ehdotuksensa. Hänen mielestään Vuotie pitäisi siirtää sillaksi metroradan päälle, näin vapautuisi rakennusmaata. Siis rakentaa 1.5 kilometriä pitkä betonisilta, uusia kaikki rampit ja risteykset! Holopainen, samoin kun Modig (vas) komppasivat.
Vuotien nykyinen liikennejärjestelmä on erinomainen. Poikittaisliikenne, myös kevyt, toimii mainiosti, siltoja on sopivasti. Liikennejärjestelmä rakennettiin n. 15 vuotta sitten, millään matematiikalla sitä ei kuoleta sataan vuoteen.
Radan pohjoispuolella, aivan metroaseman kupeessa olisi ollut joutomaata, asuntovaunualue, jonne mahtuisi 1000 asukasta.
Eikä tässä vielä kaikki. Särelä ehdottaa myös koko itäväylän siirtämistä sillalle metroradan päälle Itäkeskuksen ja Herttoniemen välillä! (Kts. bloginsa ”kehittämisajatuksia itä-Helsingistä”, maaliskuu 2012).
Suunnittelu on helppoa avaruudesta katsottuna, topografiaa tai muuta ei tarvitse ottaa huomioon. Kutsuisin tällaista Google-earth-kaavoitukseksi , maalaillaan vain erilaisia lämpäreitä ja vyöhykkeitä rakentamispaikaksi.
Valtuutetulta tulisi kuitenkin edellyttää luottamuksen lisäksi jonkinlaista suhteellisuudentajua, kustannustietoisuuskin olisi eduksi.
Ennen vanhaan raatiin valittiin kaupungin ”vanhempia valtiomiehiä”, joilla oli perspektiiviä ja kokemusta kaupungin rakentamisesta.
Vuosaarelaisille tärkeämpää olisi saada parin sadan metrin pituinen kevyen liikenteen silta Vartiokylänlahden ylitse, nykyinen kapea silta rekkoineen on pelottava.
Rakennusmaan hinnaksi tuolla Vuosaaren ratkaisulla tulisi noin 8oo euroa kerrosneliöltä. Kotalaisen paljon, mutta ei järkyttävästi. Jotkin ajatukset voivat aluksi tuntua aivan pöhköiltä, mutta tarkemmin tarkasteluna toimivat.
Ja vaikka eivät toimisikaan, valtuustoon kaivataan ihmisiä jotka eivät pelkää esittää uusia ajatuksia silläkin uhalla että ne tarkemmassa tarkastelussa osoittautuvat toteuttamiskelvottomiksi. Kritiikki on loppumaton luonnovara, ja suhteellisuudentaju vain excel-harjoitus.
Kohtuullisuuden nimissä on hyvä huomauttaa, että kannatan myös sen metroaseman pohjoispuolella olevan asuntovaunualueen kaavoittamista. Ei Helsingin asuntopula tähän lopu, vaan asuntokaavoitusta tarvitaan paljon lisää. Olen tämän myös useasti sanonut julkisesti.
Virastosta olen saanut kuulla, että alueen kaavoittamista käsitellään yleiskaavatyön yhteydessä ja samalla tutkitaan korvaavien paikkojen järjestämistä.
Oletkohan laskenut mukaan 15 vuotta sitten rakennetun liikennejärjestelmän korot ja kuoletukset. Uusi järjestelmä maksaisi enemmän kuin nykyinen. Eihän kaupunkirakentamista voi panna uusiksi aina kun uusi it-sukupolvi saapuu kaupunkiin.
Vuotien kanjonista voi ajatella myös niin päin, että se tuo avaruutta kaupunkimaisemaan. Sen voi, jo nimenkin perusteella, nähdä kaupungin läpi virtaavana jokena, kuten Thames tai Tonava. Eihän kukaan ehdota jokien kattamista Lontoossa tai Prahassakaan, kunhan poikittaisliikenne toimii. ”Vuojoen” ylitse on siltoja sopivin välein sekä auto- että kevyelle liikenteelle. Rastilankallion korttelin ”waterfront” on ehyt ja miehekäs. Vuotien ”joella” tosin lipuu proomujen sijaan autoja ja metrojunia, sillalta katsottuna ihan mielenkiintoisia nekin.
Kanjoniin mahdollisesti rakennettavat talot sijaitsisivat kuopassa ilman merinäköalaa. Alavilla mailla olisi hallanvaara (suomenkielen kaunein lause). Palataan näihin metron kattamisiin noin kymmenen vaalikauden jälkeen, sitten kun maata ei enää valmisteta.
Seppo Honkanen.
Mietipä tuota ajatustasi niiden uhrattujen investointien laskemisesta mukaan.
Vai että Vuotie on joki! Kiinnostava näkökanta. Ehkä kaupungin tulisi käyttää tätä markkinoinnissaan paremmin, eihän näitä Helsingin suuriakaan “jokia” näe turistioppaissa.
Mutta asiaan: Ei kai kukaan järkevä ihminen ehdottaisi että niitä taloja rakennettaisiin sinne Vuotien kanjoniin, vaan ne tehtäisiin “kannelle” maan pintatasoon. Entistä Vuotietä voidaan käyttää vaikka pysäköintitilana tai maanalaisena karavaanihotellina. Silloin vapautuu yhä enemmän maanpäällistä rakennusmaata.
No onhan Vuosaaressa kuulemma kanavakin, jota kylläkin maantieteen oppikirjassa nimitettäisiin vuonontyngäksi. Sinänsä absurdi idea rakentaa saareen lisää merenrantaa. Grynderit kuulemma vaativat saadakseen slumminsa kaupaksi ja kaupunkihan maksoi.
Rakentaisit siis Vuotien päälle reilun kilometrin pituisen ja sata metriä leveän kannen. Alle metro, kannelle autot ja asuntoja. No, ihmisiähän ne autoilijatkin ovat eivätkä maamyyriä ( tai kontiaisia nykyiseltä nimeltään). Metrovaunut kai pitäisi siinä tapauksessa maalata keltaiseksi ja kutsua niitä sukellusveneiksi.
Mutta aikuisten oikeasti. Kaikenlainen teiden siirtely metroradan päälle tuhlaisi sen vetovoiman, joka itämetrolla on, merinäköalan ja auringonpaisteen. Se on osa päivittäisen työmatkan laatua. Espoolaisilla ei tällaista ylellisyyttä tule olemaan, he kun rakentavat metronsa 30 vuotta myöhässä.
Aiheetta enempään.
Valssia Vuotie Kaunoinen odotellessa.
Se nyt on ihan päivänselvä asia että väylien tilankäyttö tulee minimoida ihan vaan siksi että se nyt on tyhmää haaskata maata. Semminkin kun se maa on keskeisellä paikalla, kuten metroaseman vieressä. Tuon tekemiseen on nippu keinoja alkaen siitä että haistatetaan pitkät tieinsinöörien kaistageometrisille vaatimuksille (ihan kivoja maaseudulla) aina siihen että ruvetaan tekemään eritasoratkaisuja tavalla tai toisella. Se mitä kannattaa tehdä taloudellisesti on ihan laskentatekninen harjoitus, josta voi olla eri mieltä lukujen eikä adjektiivien kanssa. Se että jotain ei ole kuoletettu on harvinaisen huono argumentti, pitäisikö esim. Pasilan ratapiha jättää rakentamatta koska kaikkia sinne tehtyjä investointeja ei ole kuolettu?
Kaupunkikuvalliset näkökohdat on toinen juttu, mutta minä en nyt panisi esimerkiksi maisemille liikennevälineistä kovin suurta painoarvoa, vaikkeivat nekään toki yhdentekevä asia ole.
Viimeiset 50 vuotta Helsinkiin(kin) on kaavoitettu kaupunkia joka sekä määrällisesti, toiminnalisesti, liikenteellisesti, esteettisesti että taloudellisesti on suoraan sanottuna keskimäärin surkeaa. Tätä taustaa vasten perusteluna että näin on ennenkin tehty on lähtökohtaisesti hyvä syy tehdä täsmälleen päinvastoin.
Minustakin olisi näin vaalien alla paikallaan pyytää jonkinlaista “tämän olen jo tehnyt” ‑listaa. Ajatuksesi tunnemme blogin kautta, mutta miten olet niitä käytännössä jalostanut toteutukseen asti tähän mennessä? Kyllä vaalien alla täytyy saada kehua itseään ja aikaansaannoksiaan vähän!
Kiitos hyvästa vastauksesta. Hyväkään vastaus ei aina riitä, kuten ei mm. tällä kerralla.
Puhuin edellä kesän 2011 “tyrmäämisestä”, en vuoden 1974 lakkautuksesta, jolloin edes nk. vihreää liikettä ei ollut olemassa.
Omissa blogeissasi silmin nähden olit mukana “tyrmäämässä” HSL:n erittäin huolellisesti tehtyä trollikkaselvitystä. Selvitys ei ollut täydellinen — pahin epäkohta oli se, että johdinautolinjastoksi esitettiin linjaryhmää, jonka osien päivittyminen muunlaisiksi oli yksiselitteisesti näköpiirissä. Osa linjoista oli jopa päällekkäisiä raitioverkon kanssa. HSL pyysikin jäsenkunniltaan lausuntoa mm. siinä tarkoituksessa, millaisin muutoksin johdinautojärjestelmä mahdollisesti olisi toteutettavissa. Teillä olisi ollut mahdollisuus esittää esimerkiksi runkolinjoihin tai raskaan raideliikenteen syöttöliikenteeseen perustuvaa johdinautoverkkoa väkisin väännetyn linjastoehdotuksen korvikkeeksi. Mutta Te halusitte sen kummemitta asiaperusteluitta vain sivuuttaa koko asian.
Kondensaattoribussit eivät vuosiin tai vuosikymmeniin tule olemaan kilpailukykyinen vaihtoehto johdinautoille. Hybiridibussit taas ovat sähköavusteisia dieselbusseja — eivät siis dieselavusteisia sähköbusseja.
Johdinautoihin panostetaan voimakkaasti siellä, missä joukkoliikenteen kulkumuoto-osuus halutaan oikeasti korkealle tasolle. Uusia johdinautolinjoja on perustettu tai rakenteilla mm. Zürichiin ja Lyoniin, jotka ovat Helsingin kokoisisia ja joissa on Helsinkiä jopa laajempi raideliikenneverkosto.
Teillä Vihreillä olisi nyt erinomainen tilaisuus nostaa Helsinki oikeasti Euroopan parhaaksi joukkoliikennekaupungiksi. Sellaiseksi tullaan oikeilla teoilla — ei toistamalla joidenkin kondensaattoriteollisuuden myyntimiesten suuria lupauksia, joiden toteutumisesta ei ole mitään takeita.
Sitä johdinautoselvitystä yritettiin kääntää jos mihinkin asentoon, mutta ellei joukkoliikenteen määrärahoja olisi samalla korotettu, johdintauten käyttöönotto olisi heikentänyt joukkoliikennettä. Runkolinjoille ne sopivat huonosti, koska bussien on vaikea ohittaa toisiaan, jos ne ovat narussa kiinni. Mahdotonta se ei ole, mutta hankalaa ja hidfasta.
No esimerkiksi ns. ratikkapuolue nimenomaan oli sitä mieltä että Jokeri 2 ja siihen liittyen metron sekä junien liityntälinjasto on ihan passelia trollikkaympäristöä. Tälle ei vaan ollut virkamieskunnassa kannatusta, kyllä ton tapainenkin linjasto selvitettiin, ja nän siitä yksinkertaisesta syystä että toi tulisi aika kalliiksi. En oikein osaa moittia, taloudellisesti trollikassa yhdistyy bussin ja ratikan huonot puolet, pienehköt yksiköt ja hintavahko erikoiskalusto. Suurin osa liikenneasioista on pohjimmiltaan rahasta kiinni, tai siitä että sitä lasketaan väärin.
Kaupsussa on 5 — 4 kok-dem enemmistö ja 6–3 jos RKP lasketaan mukaan. Jos nykymenosta ei tykkää niin vaaleissa voi vaikuttaa äänestämällä joitain muita puolueita, ja niiltä kantsii sitten kysyä mitä he haluaisivat tehdä.
Kyllä niitä aikaansaannoksia on paljon. Joutuu kuitenkin kertomaan, mistä kaikesta kehityksestä on noin ylipäänsä iloinen, koska kaikki päätöksen on tehty enemmistöllä, joten yksittäinen ryhmä ei oikein voi ottaa kunniaa mistään.
Muuten voisin kyllä äänestää Osmoa, niin kuin itse asiassa olen aiemmin tehnytkin, mutta valitettavasti nykyisessä äänestysjärjestelmässä se johtaisi vain siihen, että äänelläni vain ratsastaisi valintaa lähemmäksi joku sellainen ehdokas, jota en missään nimessä haluaisi tulevan valituksi.
Äänestä vasikka Mikko Särelää, Otso Kivekästä tai Mari Holopaista
Ole sitten siitä harvinainen poliitikko, että kehu samalla kilpailevan puolueen edustajatkin. Kai tavoitteiden toteutuminen on tärkeämpää kuin se, että joku väärä tyyppi saa siitä kunniaa?
Kandeeks haukkua potentiaalista äänestäjää vasikaksi?
Ei muuten kande haukkua persujakaan. Haalit vain ääniä heille, mutta yhtään et omille tuo.
Ei nyt sentään, Osmo hyvä. Johdinautoja käytetään suurella menestyksellä nimenomaan runkolinjoilla mm. Zürichissä, Lyonissa ja Salzburgissa. Runkolinjoilla jos millä bussien (tai trolleyvaunujen) ohittamistarve on vähäistä verrattuna muihin bussilinjoihin. Ilmeisesti väärinkäsityksesi on perua joistakin Jokeri I:een liittyvistä keskusteluista, joissa ihan aiheesta esille nousi pitkän ja ylikuormittuneen linjan ketjuuntuminen. Sitäkin on nyttemmin lähdetty ratkomaan toimenpiteillä, joilla nimenomaan estetään ohittamistarve — vaikka dieseleillä tullaan jatkamaan aina Raide-Jokerin tuloon saakka.
Seuraamme tarkoin Osmon ja muiden Vihreiden toimia sähköbussikehityshankkeissa. Vaalit lähestyvät ja lanka (ei onneksi ajolanka) palaa. Olen itse Vihreitä äänestänyt yhtäjaksoisesti 1992 alkaen. On suuri riski siihen, että dramaattinen kurssinmuutos toteutuu.