Kuukausi: maaliskuu 2010

Miksi teemme toisin: huonot päättäjät

Jan Vapaavuori sanoin Uuden­maan­li­iton laivasem­i­naaris­sa, että kun ympäristömin­is­ter­iö joutuu kumoa­maan osia maakun­takaavoista, nuo kumo­tut osat ovat yleen­sä niitä lisäyk­siä ja muu­tok­sia, joi­ta luot­ta­mus­miehet ovat tehneet virkami­esten laa­timi­in hyvi­in poh­jae­si­tyk­si­in. (Mies ei todel­la mielis­tele mui­ta poliitikkoja)
Valitet­ta­van usein luot­ta­mus­miehet ovat jonkin lyhyt­näköiset yksi­tyisen edun takana yleistä etua vas­taan. Tämän lisäk­si he eivät useinkaan ymmär­rä, kuin­ka suur­ta hait­taa yleiselle edulle he samal­la tekevät.

Viimeistään 1990-luvun lama opet­ti päät­täjille rahapoli­ti­ikan perus­pe­ri­aat­teet, mut­ta yhdyskun­ta­su­un­nit­telun lainalaisuuk­sista ei tiede­tä juuri mitään.

Jokainen on joutunut kuule­maan taksin takapenkil­lä taksinkul­jet­ta­jan sadat­telua siitä, mil­laiset älykääpiöt suun­nit­tel­e­vat liiken­neval­o­jen ohjelmia. Tak­simies osaisi ne parem­min; hänelle olisi aina vihreä valo. On aivan turha selit­tää hänelle, mikä vaikea, ellei mah­do­ton ongel­ma on saa­da vihreä aal­to kulke­maan ruu­tukaavas­sa edes kah­teen suun­taan (etelään ja län­teen, esimerkik­si) puhu­mat­takaan siitä, miten sen saisi kulke­maan neljään suuntaan.

Mon­en päät­täjän näkökul­ma kaupunkisu­un­nit­telu­un vas­taa taksinkul­jet­ta­jan asen­net­ta liiken­neval­oi­hin. Sik­si tehdään niin tolkut­to­mia ratkaisuja.

Tääl­lä Oulus­sa kuulin, että 1970-luvun lop­ulle Espoos­sa arkkite­htik­il­pailun voit­ti puo­lalais­ten arkkite­htien suun­nitel­ma nauhakaupungista sähköju­naradan var­teen. Espoolaiset päät­täjät tuskin ymmär­sivät, minkä rikok­sen he tekivät, kun hylkä­sivät tämän suun­nitel­man ja rak­en­si­vat seka­van autokaupun­gin sopivia maan­omis­ta­jia hyödyt­täen tyystin ilman kokon­aisu­ut­ta hah­mot­tavaa yleiskaavaa.

Suosikki­ni on aja­tus vetää Kehäradal­ta pis­toraide Klaukkalaan, ikään kuin taa­ja­man voisi liit­tää raide­v­erkkoon kuin sähköverkkoon. Minkähän­lainen aikataulu tuol­laiselle pis­toraiteelle tulisi, kun val­taosa matkus­ta­jia on menos­sa kohti lentoase­maa ja Tikkuri­laa? Sen, mik­si nauhakaupun­ki on parem­pi kuin seka­va him­meli tai puumainen rakenne, tulisi kuu­lua jokaisen päät­täjän peruskauraan.

Miksi teemme toisin: maanomistus ja heikot kunnat

Mon­es­sa euroop­palaises­sa kaupungis­sa, esimerkik­si Kööpen­ham­i­nas­sa, on val­lal­la peri­aate, ettei mitään merkit­tävää saa rak­en­taa muualle kuin raide­v­erkon ulot­tuvi­in. Voisiko näin tehdä myös pääkaupunkiseudulla?

Paljon olisi tilaa raitei­den var­sil­la nytkin, mut­ta pian maa lop­puisi kesken. Sit­ten pitää rak­en­taa lisää raitei­ta, mikä tietysti mak­saa. Pääkaupunkiseudun rak­en­t­a­mi­nen mak­saa joka tapauk­ses­sa, 13000 asun­toa vuodessa, a’ 200 000 euroa on 26 mil­jar­dia kymme­nessä vuodessa. Tämän rin­nal­la raiteet tuli­si­vat halvoik­si. Oma epävi­ralli­nen arvioni on noin 100 €/asuinneliö. Ver­rat­tuna keskus­tan pysäköin­nin hin­taan, 599 €/asuinneliö, raiteet tule­vat halvoik­si. Jotain mak­saisi myös se tiev­erkko, joka tarvi­taan, jos rak­en­t­a­mi­nen perus­tu­isi pelkki­in autoi­hin. Kos­ka ase­man läheisyys lisää asun­non hin­taa enem­män kuin 100 €/neliö, maan­omis­ta­jien kan­nat­taisi rak­en­taa raiteet vaik­ka omil­la rahoil­laan. Jat­ka lukemista “Mik­si teemme toisin: maan­omis­tus ja heikot kunnat”

Pakolaisista valtaosa on leireillä Afrikassa

Kovin moni näyt­tää vaa­ti­van, että pako­laiset tulee asut­taa naa­puri­mai­hin; siis  vaikka­pa kuusi miljoon­aa pietar­i­laista Suomeen, jos tarvet­ta ilmenisi.

Har­va näyt­tää ymmärtävän, että juuri niin val­taosin tapah­tuu. Afrikan kri­isialueil­ta pak­enevista ihmi­sistä ylivoimainen enem­mistö on asutet­tu kehi­tys­mai­hin ja vain pieni hitunen Euroop­paan. Wikipedi­an mukaan rutiköy­hässä Jemenis­sä on 700 000 soma­lia, Hesarista tosin muis­tan luvun 1,5 miljoon­aa, mut­ta en pysty tätä täältä Oulus­ta ver­i­fioimaan. Jat­ka lukemista “Pako­lai­sista val­taosa on leireil­lä Afrikassa”

Mediamaksu ja tuottavuusohjelma

On tärkeätä, että YLE pysyy poli­itikoista riip­pumat­tomana. Sik­si YLEä ei voi rahoit­taa verora­hoin vaan sen rahoituk­sen tulee olla itsenäi­nen – siis itsenäi­nen kuten kuole­maa tekevä TV-lupa­mak­su tai kaikille koti­talouk­sille pakolli­nen tuloista riip­puma­ton mediamaksu.

Onko­han se nyt noin? Bud­jet­ti­ra­hoituk­ses­sa on toki se vika, että kun MOT-ohjel­ma julkaisee taas jotain peräti type­r­ää ja kaiken lisäk­si raivos­tut­tavaa, loukatut poli­itikot kosta­vat ja pienen­tävät rahoi­tus­ta. Ikään kuin ne eivät voisi alen­taa lupa­mak­sua.  Toki jälkim­mäisessä tar­tun­tak­it­ka on suurem­pi kuin edel­lisessä. Entä, jos lakkaut­taisi poli­it­tis­es­ti val­i­tun hallintoneuvoston?

Jos media­mak­sus­ta tehdään muuten tasasu­uri pait­si, että kaik­ista köy­him­mät vapaute­taan siihen, pelkkä mak­sun hallinnoin­ti tulee työl­listämään sato­ja ihmisiä. Yliopis­to­jen laitok­set ovat var­maan motivoituneet kar­si­maan tyypin sieltä, toisen täältä pär­jätäk­seen val­tion tuot­tavu­u­so­hjel­mas­sa vain havaitak­seen, että näin vapau­tuneet resurssit suun­nataan media­mak­sun hallinnoin­ti­in. Jat­ka lukemista “Media­mak­su ja tuottavuusohjelma”

Miksi teemme toisin: kunnan kasvun rahoitus

Suomes­sa ei ole new city –lain­säädän­töä, jon­ka turvin val­tio perus­taisi uuden kaupun­gin ja huole­htisi sen perus­in­vestoin­neista ennen uuden kun­nan perus­tamista.  Uusi asukas mak­saa kun­nalle yli 10 000 euroa investoin­teina infra­struk­tu­uri­in ja palvelu­verkkoon. Sik­si mil­lään kun­nal­la ei ole varaa kas­vaa liian nopeasti. Van­taan enti­nen kaupung­in­jo­hta­ja Erk­ki Ranta­la ker­toi min­ulle ker­ran, että hän oli antanut määräyk­sen rajoit­taa Van­taan kasvun 1,4 pros­ent­ti­in (voi olla, että muis­tan väärin, pros­ent­ti saat­toi olla 1,5) kos­ka kun­nal­la ei ole varaa nopeam­paa asukaslu­vun lasku­un. Tämä selit­tää, mik­si Helsin­gin seudun asu­tus hajaan­tuu pitkin kehyskun­tien savipel­to­ja. Jat­ka lukemista “Mik­si teemme toisin: kun­nan kasvun rahoitus”

Kaupunkisuunnittelulautakunnan lista 25.3.2010

Vasti­neet ja muis­tu­tus Heikin­laak­son  pohjoisosan marketkaavasta

Alue on van­han Por­voon­tien var­rel­la Helsin­gin ja Van­taan rajal­la. Kau­pat Van­taan puolel­la, pysäköin­ti Helsin­gin puolel­la. Asukasjär­jestöt ovat huolestuneet liiken­teen haitoista.

Tilan­nekat­saus Jenka-hankkeesta 

Val­takun­nal­lis­es­ti on valmis­tel­tu jär­jestelmää, jos­sa liiken­neval­o­ja läh­estyvä bus­si kään­tää val­ot itselleen vihreik­si. Täl­laiset jär­jestelmät säästävät löpöä paljon ver­rat­tuna mon­een muuhun energiansäästövaihtoehtoon.

Aloiteau­tomaat­ti Antti Vuore­lan aloite Tasanko­tien muut­tamis­es­ta pihakaduksi

Ei onnis­tu, kos­ka mm. pyörätie kadun var­res­sa pitäisi pois­taa ja kokoo­jakadul­la pitäisi kieltää läpi­a­joli­ikenne. Val­tu­ute­tun aloiteoikeus on tärkeä oikeus, jota tulisi käyt­tää harkiten.

Aika help­po lista,.

Tiedämme mitä pitää tehdä, mutta miksi teemme toisin?

Min­ut on pyy­det­ty Oulu­un kaupunki­tutkimussem­i­naari­in puhu­maan kaupunkiseu­tu­jen tule­vaisu­ud­es­ta. Päätin paloitel­la puheen­vuoroni kir­joi­tus­sar­jak­si tälle blogille.

Silmi­in­pistävää on, että tuol­lai­sis­sa sem­i­naareis­sa ollaan varsin yksimielisiä siitä, mitä pitäisi tehdä, mut­ta kuitenkin kehi­tys menee aivan eri suun­taan. Toki merkit­täviä mielipi­de-ero­ja toiv­ot­tavas­ta kehi­tyk­ses­tä on, mut­ta asiantun­ti­joiden mielip­i­teet ovat häm­mästyt­tävän lähel­lä toisi­aan, kun niitä ver­taa siihen, kuin­ka kaukana käytän­tö on niistä kaik­ista. Jok­seenkin kaik­ki puolta­vat yhdyskun­tarak­en­teen eheyt­tämistä, mut­ta se vain hajautuu.

Minä näen kehi­tyk­sen vinou­tu­miseen viisi syytä

1) Kun­tarakenne ja siitä johtu­va osaoptimointi

2) Kun­nan kasvun rahoitus

3) Maan­omis­tus ja heikot kunnat

4) Huonot päät­täjät ja yhdyskun­ta­su­un­nit­telu­pe­ri­aat­tei­den tuntemattomuus

5) Liian kaava­mainen suh­tau­tu­mi­nen liiken­teeseen, vaik­ka markki­nat johtaisi­vat parem­paan tulokseen.

Kun kaupunkiseu­tu koos­t­uu keskenään kil­paile­vista kun­nista, ne pyrkivät kaik­ki suun­nit­tele­maan omaa kun­taansa itsekkäästi omista lähtöko­hdis­taan käsin. Tämä osaop­ti­moin­ti johtaa karkeisi­in virheisi­in, kun ajatel­laan kaupunki­raken­net­ta kokon­aisuute­na. Suurim­mat virheet on tehty pääkaupunkiseudul­la, mut­ta kil­pailukykyä ajatellen pääkaupunkiseudul­la on ollut tähän varaa. Heikom­min kil­pailuedel­ly­tyk­sen varustet­tu­jen kaupunkien on pakko toimia viisaam­min, ja mon­et niistä ovat sen pakon edessa oppineetkin.

Melkein kaikissa kaupungeis­sa tilanne on johtanut vas­takkainaset­telu­un keskuskaupun­gin ja ympäristökun­tien välil­lä.  Kil­pailu hyvistä veron­mak­sajista panee keskuskaupun­gin kaavoit­ta­maan maa­ta haaskaavaa omako­ti­a­sum­ista paikkoi­hin, joi­hin tulisi ehdot­tomasti kaavoit­taa ker­rostalo­ja. Kil­pailu yhteisövero­tu­loista taas johtaa työ­paikko­jen ripot­telu­un pitkin savipel­to­ja paikkoi­hin, joi­hin joukkoli­iken­net­tä ei ole eikä tule. Räikeim­min keskuskaupun­gin ja ympäryskun­tien vas­takkainaset­telu näkyy Turus­sa ja Vaasas­sa. Molem­mat seudut ovat men­estyneet huonom­min kuin niiden yliopis­to- ja ran­nikkokaupunkeina pitäisi. Vaasa alkaa jäädä jopa Seinäjoen jalkoihin.

Kaupunkiseudun vetovoimaisu­u­den paran­t­a­mi­nen on herät­tänyt ajatuk­sen strate­gi­sista kun­tali­itok­sista, jot­ta osaop­ti­moin­ti vihel­let­täisi­in ker­ral­la poik­ki. Itse selvit­te­len täl­laista liitos­ta lah­den seudul­la. Oulus­sa on juuri valmis­tunut esi­tys suures­ta kuntaliitoksesta.

Tähän men­nään aikanaan kaikkial­la, mut­ta sitä ennen ehditään tehdä suuria virheitä.

Fillarilla Nizzaan, pokkaripainos

Pyörä­matkas­tani Helsingistä Niz­za­an ker­to­va kir­ja Fil­lar­il­la Niz­za­an on taas saatavil­la, nyt tosin pokkari­pain­ok­se­na. Sitä saa kir­jakaupoista ja Kus­tan­nu­sosakey­htiö Teos Oy:n  verkkokau­pas­ta. Myös klikkaa­mal­la ylä­palk­ista kohtaa JULKAISUT pääsee osta­maan kir­jaa ja mui­ta kirjojani.

Mitä korjaisin ulkomaalaispolitiikassa

Kun edel­lisessä ketjus­sa niin moni tun­tuu tietävän, mitä ajat­te­len nyt ulko­maalais­poli­ti­ikas­ta ja mitä olen ajatel­lut siitä aiem­min, ker­taan tässä lyhyesti, mitä olen ollut siitä mieltä jo pitkään. Minusta

a)      Suomen pitäisi kan­taa suurem­pi vas­tuu eri­lais­ten vain­o­jen kohteek­si joutunei­den aut­tamis­es­ta eli antaa tur­va­paikkaoikeus selvästi nyky­istä use­am­malle tur­va­paikkakri­teer­it täyttävälle;

b)       Human­i­taarisen maa­han­muu­ton väylää ei saisi käyt­tää väärin ” siten, ettei tarkoituk­se­na ei edes ole saa­da tur­va­paikkaa vaan olla vain mah­dol­lisim­man kauan tur­va­paikan hakijana;

c)       Suomen pitäisi suh­tau­tua nyky­istä selvästi myön­teisem­min siihen, että maa­han tulee korkeam­man elin­ta­son perässä ihmisiä, jot­ka halu­a­vat tänne töihin.

Näistä kri­teereistä ei toteudu mikään. Jat­ka lukemista “Mitä kor­jaisin ulkomaalaispolitiikassa”

HS-raati ja maahanmuutto

HS-raadin kysymys kuu­lui, onko oikein säädel­lä maa­han­muut­toa talousti­lanteen mukaan. Näin vastasin:

2) Ei
Human­i­taari­nen maa­han­muut­to ei ole talouskysymys.

Ongel­mana on, että kun työperäi­nen maa­han­muut­to EU:n
ulkop­uolelta on vah­vasti rajoitet­tua, muut­topaine purkautuu
human­i­taarisen väylän väärinkäyt­tönä. Olisi paljon parempi,
jos kaikil­la maa­han pyrk­i­jöil­lä olisi EU-kansalaisen
oikeudet mut­ta vain ne. Maa­han saa tul­la töi­hin, jos pystyy
elät­tämään itsen­sä ja per­heen­sä työl­lä, mutta
sosi­aal­i­tur­van piiri­in pääsee vas­ta, kun on ollut riittävän
kauan ansio­työssä. Täl­löin muut­to köy­hem­mistä maista olisi
ter­veem­mäl­lä poh­jal­la kuin nyt. On has­sua, että työhaluinen
ei saa tul­la tänne töi­hin, mut­ta hän pääsee tänne kyllä
tulon­si­ir­to­jen varaan.