Avainsana: _

Ilkko B. Voipio peruetelee päivän Hesaris­sa per­in­töveros­ta luop­umista sil­lä, että moni per­i­jä on tosi­asi­as­sa työsken­nel­lyt maati­lal­la ja yri­tyk­sessä ja ollut siten kar­tut­ta­mas­sa yri­tyk­sen omaisu­ut­ta. Sik­si siitä on väärin per­iä perintöveroa.

Tuo­ta, tuo­ta…? Eikö siitä pitäisi sil­loin per­iä ansiotuloveroa?

Moni ulko­mainen tarkkail­i­ja sanoo, että suo­ma­lais­ten hyvä luku­taito ja erit­täin hyvä englan­nin taito eivät ole koul­u­laitok­sen tuotet­ta vaan seu­raus­ta siitä, että Suomes­sa ei duba­ta ulko­maisia eloku­via vaan tek­stitetään. Voidak­seen seu­ra­ta, on pakko lukea ja samal­la tulee koko ajan kuulleek­si ulko­maan kieltä. Ital­ias­sa Mar­lon Bran­do puhuu italiaa.

Päätös olla dub­baa­mat­ta eloku­via ei syn­tynyt ope­tus­min­is­ter­iön strate­gia­ryh­mässä vaan aivan säästösy­istä YLE:ssä. Se oli siis taha­ton­ta. Jat­ka lukemista “Vahin­gos­sa tehtyjä ratkaisuja”

Junali­iken­teen hyvin alka­nut nousu uhkaa päät­tyä, kos­ka Seinäjo­ki-Oulu rata tulee kär­simään vuosia ratatöistä, kun rataa perus­paran­netaan.  Mik­si se kestää vuosia? Eikö maas­ta löy­ty­isi väkeä tekemään investoin­nin nopeam­min? Kyse lie­nee val­tion van­hen­tuneesta bud­jet­titekni­ikas­ta. Ei riitä rahaa.

Tässä ei ole kyl­lä päätä eikä hän­tää. Sitä varten maas­sa on pankke­ja, ett ä investoin­nit voidaan ajoit­taa järkevästi. Tuo hitaasti rak­en­t­a­mi­nen tulee erit­täin kalli­ik­si. Olisi paljon halvem­paa rak­en­taa nopeasti ja mak­saa lainas­ta korkoa.

Yle on huo­man­nut, että Kehit­tyvien maakun­tien Suo­mi on rahoit­taes­saan kansane­dus­ta­jae­hdokkai­ta tul­lut rahoit­ta­neek­si myös merkit­täviä kun­ta- ja maakun­tata­son päät­täjiä. Pet­tymyk­sek­seni havaitsin, että he ovat osan­neet lis­ta­ta vain läpi pääs­sei­den kun­takytkök­set. Paljon mie­lenki­in­toisem­paa on, että rahoitet­tu on myös ehdokkai­ta, joil­la ei ole ollut mitään mah­dol­lisu­ut­ta eduskun­taan, mut­ta kun­nal­lista ja maakun­nal­lista val­taa on. Huolel­lisem­paa työsken­te­lyä, YLE.

Uutiset vaali­ra­hoituk­ses­ta ja sen kytken­nöistä kaavoituk­seen käyvät yhä vain herkullisem­mik­si. Jan Vapaavuorel­la ei voisi men­nä parem­min — eikä Vihdin Idea­parkil­la huonom­min. Enää lehdis­tän pitäisi selvit­tää vaali­ra­hoituk­sen yhtey­det tähän per­in­tövero pois per­heyri­tyk­siltä ‑han­kkeeseen.

Muis­taako joku vielä, mik­si Ilk­ka Kan­er­van piti erota?

Edelli­nen keskustelu siir­tyi niin voimakkaasti pääkaupunkiseudun tar­if­fi­jär­jestelmään, että on syytä tehdä siitä oma postauk­sen­sa. Miten tar­if­fit pitäisi seudul­la määrätä?

Liiken­net­tä ajatellen kun­tara­joi­hin perus­tu­va tar­if­fi­jär­jestelmä on hölmö,koska kun­tara­jat ovat niin oudon muo­toisia. Ne ovat kuitenkin varsin perustel­tu­ja mak­sajia ajatellen. Peri­aat­teena on, että jokainen kun­ta mak­saa omien kun­ta­lais­ten­sa alen­nuk­set. Jos tar­if­fi­ra­ja laitet­taisi­in kun­nan sisälle niin, että esimerkik­si Tapi­o­la liitet­täisi­in Helsin­gin tar­if­fi­alueeseen ja muu Espoo pysy­isi omanaan, muual­la Espoos­sa asu­vat kysy­i­sivät oikeutetusti, mik­si he joutu­vat sub­ven­toimaan tapi­o­lalais­ten halvem­pia matko­ja. Jat­ka lukemista “Pääkaupunkiseudun tariffijärjestelmä”

Leik­itään yhä utopi­an rak­en­tamista. Se on hyödytön­tä, mut­ta hauskaa.

Nim­imerk­ki tpyy­lu­o­ma kir­joit­ti edel­lisessä ketjus­sa, että Viikkiläiset eivät olisi eri­tyisen iloisia, jos metro­mat­ka Vuosaares­ta keskus­taan hin­noiteltaisi­in muut­tuvien kus­tan­nuk­sen mukaan (taitaisi olla noin 50 senttiä/matka) mut­ta bus­si­mat­ka Viik­istä keskus­taan mak­saisi neljä ker­taa enemmän.

Ei se olisikaan oikein, kos­ka kaik­ki helsinkiläiset ovat osal­lis­tuneet metron rahoituk­seen. Jat­ka lukemista “Kenen pitää mak­saa raiteet”

Vasem­mis­toli­iton puheen­jo­hta­ja Mart­ti Korho­nen esit­tää, että bus­seille pitää palaut­taa polt­toain­evero, kos­ka men­ove­den kohon­nut hin­ta nos­taa bus­siy­htiöi­den kus­tan­nuk­sia, mikä lisää painei­ta nos­taa lipun­hin­to­ja ja suosii näin yksityisautoilua.

Ei ole aivan yksinker­tainen asia, paljonko yhteiskun­nan yleen­sä kan­nat­taa tukea joukkoli­iken­net­tä, kos­ka sekin on liikku­vu­u­den tukemista, mut­ta esitet­ty tukimuo­to  (polt­toaineen hin­ta) on kyl­lä pöhkö, mut­ta niin on perustelukin. Jos polt­toaineen hin­ta nousee 20 sen­til­lä litral­ta, miten tästä seu­raa, että henkilöau­ton käyt­tö suh­teessa joukkoli­iken­teeseen tulee kan­nat­tavam­mak­si? Sil­loin­han joukkoli­iken­teessä tulee matkus­ta­jaa kohden kulua enem­män polt­toainet­ta kuin henkilöau­tol­la ajet­taes­sa. Jos näin on, sil­loin on kai ekol­o­gisem­paa käyt­tää sitä autoa.

Helsin­gin yliopis­ton rehtor­in­vaal­ista on tulos­sa tak­ti­ikkapeli. Tar­jol­la on 12 jok­seenkin tasavah­vaa kan­di­daat­tia ja ehdokas X jolle ei kan­nat­ta­jia löy­dy. Tämä ehdokas X tekee tak­tikoin­nista mie­lenki­in­toisen. Vaali toimite­taan kak­si­vai­heise­na enem­mistö­vaali­na. Oma ehdokas pitää saa­da toiselle kier­rokselle ja tälle vas­tus­ta­jak­si joku tarpeek­si huono.

Riit­tävän iso vähem­mistö – esimerkik­si opiske­li­jat – voivat ratkaista vaalin ehdokkaan Y voitok­si jaka­mal­la äänen­sä ehdokkaiden X ja Y kesken saaden aikaan sen, että nämä molem­mat tule­vat toiselle kier­rokselle. Kos­ka ehdokkaal­la X ei ole kan­na­tus­ta, Y voit­taa var­masti. Jat­ka lukemista “Tyh­mä vaalijärjestelmä”

Aloi­tan uudel­la artikke­lil­la, kos­ka edelli­nen ketju venähti kovin pitkäksi.

Kysymys suh­teel­lis­es­ta köy­hyy­destä liit­tyy siihen, mil­lä indek­sil­lä perus­tur­vaa pitäisi korot­taa, hin­tain­dek­sil­lä, palkkain­dek­sil­lä tai jol­lain niiden välimuodol­la. Jos sitä kor­jataan palkkain­dek­sil­lä (ansio­ta­soin­dek­si) perus­tur­van varas­sa elävien elin­ta­so seu­raa yleistä elin­ta­son nousua. Jos sitä kor­jataan kulut­ta­jahin­tain­dek­sil­lä, hei­dän tulo­jen­sa ostovoima pysyy peri­aat­teessa ennal­laan, mut­ta he eivät saa mitään kor­vaus­ta yleis­es­tä elin­ta­son nousus­ta. Vuodes­ta 1990 perus­tur­va on jäänyt jäl­keen noin 30 % elin­ta­sos­ta, mut­ta on peri­aat­teessa säi­lyt­tänyt ostovoimansa. Jat­ka lukemista “Suh­teel­liset hin­nat ja absolu­ut­ti­nen köyhyys”