Junaliikenteen hyvin alkanut nousu uhkaa päättyä, koska Seinäjoki-Oulu rata tulee kärsimään vuosia ratatöistä, kun rataa perusparannetaan. Miksi se kestää vuosia? Eikö maasta löytyisi väkeä tekemään investoinnin nopeammin? Kyse lienee valtion vanhentuneesta budjettitekniikasta. Ei riitä rahaa.
Tässä ei ole kyllä päätä eikä häntää. Sitä varten maassa on pankkeja, ett ä investoinnit voidaan ajoittaa järkevästi. Tuo hitaasti rakentaminen tulee erittäin kalliiksi. Olisi paljon halvempaa rakentaa nopeasti ja maksaa lainasta korkoa.
Arvaus: Ratahallintokeskukselle hakeutuvat ihmiset jotka arvostavat vapaa-aikaansa ja ovat valmiita tinkimään elintasostaan valtion leivissä. Vastaavasti elinkaarimalliprojektit houkuttelevat niitä jotka arvostavat enemmän rahaa. Lopputuloksena moottoriteitä rakennetaan tässä maassa ennätysajassa mutta ratojen peruskorjaus kestää.
Olen ymmärtänyt asian jotenkin niin että julkisen velan ottoa pidetään pahana, josta seuraa että investoinnit ovat pieniä ja vuosittaisia. Tämä selittää innon muuten idioottimaiseen elinkaarirahoitukseen, kun iso investointi annualisoidaan vuosikustannukseksi se onkin yhtä äkkiä täysin järkevä hanke. Moottoritierakentajat ymmärtävät tämän, risteys kerrallaan ja pidemmät pätkät elinkaarimallilla.
Ideaalimaailmassa ymmärrettäisiin normaalien menojen ja investointien ero, ja eritoten se että jälkimmäisiin voi ottaa velkaa. Tässä Suomessa jossa elämme oin helpompaa tehdä raidehankkeet pätkissä.
Koska en ole koskaan peruskorjannut yhtään rataa, haluaisin tietää millainen on kyseessä oleva peruskorjaus. Tuskin kylpyhuoneremonttiin rinnastettava urakka.
Parempi (?) arvaus; rakennusteknisesti erittäin hankala kohde ja käytännössä vain yksi urakoitsija (VR-rata).
Suuri ongelma on myös se, että radalla täytyy liikenteen jatkua koko urakan ajan, erityisesti matkustajaliikenne aikatauluineen aiheuttaa ongelmia. Yksiraiteisella radalla tämä tahditus on todella hankalaa, käytännössä töitä tehdään öisin ja tavaraliikenne joustaa aikatauluissaan. Ongelma on siis perua parin- kolmenkymmenen vuoden takaa; remontti kaksiraiteiseksi olisi pitänyt tehdä silloin, kun raiteilla oli vielä tilaa… mutta silloin ei ollut rahaa/hanke ei ollut kannattava.
Olenko minä ymmärtänyt oikein, että tuon elinkaarirahoituksen ydin on siinä, että sen sijaan, että valtio (joka saa lainaa markkinoilta halvalla) lainaisi rahat projektiin, joku yksityinen yritys (joka joutuu lainaamaan kalliilla korolla) lainaa rahaa markkinoilta ja myy sitten “palvelua” valtiolle? Ja tämä jotenkin kummallisesti on tehokkaampaa kuin valtion rahoittama projekti?
Ja tämä jotenkin kummallisesti on tehokkaampaa kuin valtion rahoittama projekti?
Jostain syystä julkisen sektorin hoitamat projektit menevät aina jollain tavalla ns. käteen. Ei tässä tosin mitään kummallista ole..
Elinkaarimallin ydin ei käytännössä ole rahoitus vaan ajansäästö josta maksetaan (käsittääkseni aika paljon) toimittajalle.
Tehokkuus on suhteellista (raha vs aika) mutta mitään kummallista ei ole siinä että asiat tapahtuvat nopeammin ja joustavammin kun jollekin annetaan ansaintamahdollisuus. Valtion rahojen säästäminen / rahan ansainta yhteiseen kassaan kun ei oikein motivoi ketään.
En vieläkään oikein ymmärrä. Jos valtio kilpailuttaa moottoritien rakentamisen, niin lopputulos on tarkkaan ottaen millä tavalla enemmän altis “käteen menemiseen” kuin elinkaarimalli?
Mistä tuo ajansäästö elinkaarimallissa tulee?
tcrownille: Tiet Suomessa on perinteisesti rakentanut TVH alihankkijoiden avulla. Itse en ole tienrakennuksen asiantuntija, mutta sen perusteella mitä olen KUULLUT vaivaa TVH:ta samat ongelmat kuin muitakin julkisen sektorin toimijoita: kun on kaivinkone ei ole kuorma-autoa, kun on nosturi ei ole nostettavaa jne.. Siitä se “käteen meneminen”
Elinkaarimallin toteutuksissa taas käsittääkseni yksi urakoitsija ottaa vastuun projektista ja rahantulo tälle toimijalle alkaa heti kun tie on valmis. Siitä ajansäästö.
Kyllä se suurin teho, joka elinkaarirahoituksella saadaan irti, johtuu budjettirahoituksen jäykkyydestä. Kun budjettiin varataan jollekin E18-tyyppiselle hankkeelle rahaa, se tapahtuu vuosi kerrallaan (esim. 2010 10Me, 2011 25Me, 2012 25Me…) niin monelle vuodelle, kun hankkeen talousarvio edellyttää.
Jos sitten kohdalle sattuu suurempi tunnelirakennus tai vastaava, johon koko vuoden rahoitusvaltuus meneekin jo maaliskuun lopussa, ei budjettirahoitushankkeella ole rahaa rakentaa loppuvuonna… tämä on kärjistetty esimerkki, mutta suunnilleen noin se voisi mennä. Kun rahoitus tulee yksityislähteestä, on se joustavasti käytössä. Vaikka koko 100Me kerralla, joten rakentaminen voidaan tehdä juuri niin tehokkaasti kuin mahdollista. Samoin, kun sopimuksessa on tarpeeksi voimakas porkkana nopeasta valmistumisesta (bonus, jos hanke valmis ennen laskettua tavoitetta), saattaa se antaa rakennuttajalle voimaa teettää työtä ylitöinä/viikonloppuina tms. Tämä ei edelleenkään ole budjettirahoituksella mahdollista, koska rahoitus katkeaa aina vuodenvaihteessa…
Sinälläänhän optimi olisi, että valtio ottaisi tuon velan, koska sen korkokanta on varmasti pienempi kuin yksityisyrityksen. Toisaalta voisi kuvitella, että yksityinenkin saa lainan melko halvalla, jos panttina on esim. E18 🙂