Tyhmä vaalijärjestelmä

Helsin­gin yliopis­ton rehtor­in­vaal­ista on tulos­sa tak­ti­ikkapeli. Tar­jol­la on 12 jok­seenkin tasavah­vaa kan­di­daat­tia ja ehdokas X jolle ei kan­nat­ta­jia löy­dy. Tämä ehdokas X tekee tak­tikoin­nista mie­lenki­in­toisen. Vaali toimite­taan kak­si­vai­heise­na enem­mistö­vaali­na. Oma ehdokas pitää saa­da toiselle kier­rokselle ja tälle vas­tus­ta­jak­si joku tarpeek­si huono.

Riit­tävän iso vähem­mistö – esimerkik­si opiske­li­jat – voivat ratkaista vaalin ehdokkaan Y voitok­si jaka­mal­la äänen­sä ehdokkaiden X ja Y kesken saaden aikaan sen, että nämä molem­mat tule­vat toiselle kier­rokselle. Kos­ka ehdokkaal­la X ei ole kan­na­tus­ta, Y voit­taa varmasti.

Pul­mallisek­si asian tekee se, että jotkut muutkin voivat kek­siä saman juo­nen.  Sil­loin ehdokas X voi saa­da ensim­mäisel­lä kier­roksel­la enem­mistön ja tul­lakin valituksi.

Miten Helsin­gin yliopis­to on voin­ut ottaa käyt­töön noin alkeel­lisen vaal­i­ta­van? Eihän nyt ole aivan yhden­tekevää, kuka val­i­taan rehtorik­si. Joko pitäisi nou­dat­taa samaa menet­te­lyä kuin KOK:ssa valit­taes­sa Olympiakaupunkia. Jos yksikään kaupungeista ei saa enem­mistöä, pudote­taan vähiten ääniä saanut ehdokas pois ja jatke­taan näin, kunnes enem­mistö on muodostunut.

Samaan tulok­seen päästään myös, jos val­it­si­joi­ta kehote­taan lait­ta­maan ehdokkaat parem­muusjärjestyk­seen. Ensin vaaliliput jaotel­laan pinoi­hin ensim­mäisen sijan mukaan. Jos kukaan ei saa enem­mistöä, pudote­taan pois vähin­ten ääniä saanut ehdokas ja hänen lip­pun­sa jae­taan toisen sijaan perus­teel­la mui­hin pinoi­hin. Tämän jäl­keen ote­taan taas pienin pino ja jae­taan se tois­t­en (tai kol­man­sien) ään­ten perus­teel­la jäl­jelle jäävi­in pinoi­hin. Näin jatke­taan, kunnes yhdessä pinos­sa on enemmistö.

18 vastausta artikkeliin “Tyhmä vaalijärjestelmä”

  1. Kuka osaa tai ketä kiin­nos­taa lait­taa 12 ehdokas­ta parem­muusjärjestyk­seen. Kuu­lostaa että täl­läkin taval­la voit­ta­jan val­in­ta on silkkaa arpa­peliä jos kaik­ki ovat tasavahvo­ja. Tule­van rehtorin nimeä voisi kysyä Oraakke­lil­ta äänestämisen sijaan. Oraakke­li tietää kaiken.

  2. Osmo ilmeis­es­ti hah­mot­telee siirtoäänivaalitapaa:
    http://fi.wikipedia.org/wiki/Siirto%C3%A4%C3%A4nivaalitapa
    tai parem­min toisel­la kotimaisella:
    http://en.wikipedia.org/wiki/Single_Transferable_Vote

    Tämä olisi mielestäni kan­natet­ta­va vaal­i­ta­pa myös esimerkik­si Eduskun­tavaalei­hin. Mut­ta eihän meil­lä tääl­lä sel­l­ais­es­ta voi keskustel­lakaan, kos­ka uhkana olisi se, että ihmiset pää­sevät äänestämäl­lä vaikut­ta­maan asioihin.

    Kari

  3. Kyl­lä, siir­toäänista on kyse. Vaal­i­ta­pa on yhtä henkeä valit­taes­sa matemaat­tis­es­ti sama kuin olympiakaupunke­ja valit­taes­sa, pudote­taan yksi ehdokas ker­ral­laan, JOS äänestäjät eivät vai­h­da mieltään kier­rosten välissä.

    Irlan­nis­sa tämä tran­fer­able vote on yhdis­tet­ty myös suh­teel­liseen vaali­in, mut­ta se alkaa olla korkeam­paa matem­ati­ikkaa. Siitä tuylee hyvin han­kalaa, jos vaalipi­iristä val­i­taan paljon edus­ta­jia, yli kolmekym­men­tä esimerkiksi. 

    Yksi vai­h­toe­hto olisi, että on äänestet­tävä vain yhden puolueen ehdokkai­ta, mut­ta lis­tan sisäl­lä voisi pan­na ehdokkaat paremmuusjärjestykseen.

  4. Siir­toääni­ta­pa näyt­tää kau­ni­il­ta ja kival­ta, mut­ta se kär­sii mon­es­ta tak­tisen äänestämisen ongel­mas­ta, joka on joil­lakin muil­la pref­er­en­ti­aal­isil­la menetelmil­lä väl­tet­tävis­sä. Yhden voit­ta­jan vaaleis­sa suosikki­ni on edelleen Con­dorcet-menetelmäper­he ja sieltä pisteytet­ty­jen parien menetelmä (ranked pairs). Mon­en voit­ta­jan vaali­in en ole vielä löytänyt itseäni tyy­dyt­tävää menetelmää (tosin Schulzen yleis­tet­ty menetelmä on mon­imutkaisu­ud­estaan huoli­mat­ta lupaava).

  5. “Eihän nyt ole aivan yhden­tekevää, kuka val­i­taan rehtoriksi.”

    No kyl­lä se melkein on. Jos tehtäisi­in vaan niin, että pis­tet­täisi­in yksikier­roksi­nen vaali läjään ja ensim­mäisen kier­roksen voit­ta­ja on rehtori 2 vuot­ta, tulos olisi jos ei nyt opti­maa­li­nen niin ei vält­tämät­tä niin huonokaan. Val­tion laitok­sis­sa on joka tapauk­ses­sa ain­oas­taan pösilöitä duu­nis­sa, joten mitä väliä sil­lä on kuin­ka pösilö sinne val­i­taan 4 vuodek­si töi­hin johta­maan aka­teemis­es­ti älyttömiä?

  6. “Irlan­nis­sa tämä tran­fer­able vote on yhdis­tet­ty myös suh­teel­liseen vaali­in, mut­ta se alkaa olla korkeam­paa matem­ati­ikkaa. Siitä tuylee hyvin han­kalaa, jos vaalipi­iristä val­i­taan paljon edus­ta­jia, yli kolmekym­men­tä esimerkiksi.”

    Alkaa vain olla vähin­täänkin kyseenalaista, onko järkeä ko. jär­jestelmässä ylläpitää puoluei­ta äänesty­se­le­ment­tinä, niiden tarkoi­tushan on viimekädessä kor­ja­ta sitä vikaa, että äänet menevät “hukaan” (on puolueil­la toki muitakin tarkoituk­sia, mut­ta ne eivät liity tähän).

    Mut­ta ei tuo mielestäni silti kohtu­ut­toman vaikeak­si mene, kos­ka lop­putu­los on ymmär­ret­tävä ja selkeä (ja suh­teel­lisen hel­posti tarkastet­tavis­sa), vaik­ka lasken­ta voikin olla työläs.

    Kari

  7. Tiedemies on väärässä. Väite on yhtä väärä kuin se, että Gödelin epätäy­del­lisyys­lauseen takia matem­ati­ikkaa ei kan­nat­taisi harrastaa.

    Jos on kak­si vaal­i­jär­jestelmää, joista ensim­mäi­nen täyt­tää kaik­ki ne hyvälle vaal­i­jär­jestelmälle asetet­ta­vat vaa­timuk­set kuin toinen mut­ta toisin päin ei, niin ei ole ollenkaan turhaa suosia ensimmäistä.

    Sil­loinkin, kun kak­si vaal­i­jär­jestelmää ovat Pare­to-opti­maal­isia, ei ole lainkaan turhaa keskustel­la siitä, kum­man heikkoudet ovat vähem­män merk­i­tyk­sel­lisiä ja vahvu­udet enem­män merk­i­tyk­sel­lisiä juuri kyseisessä tilanteessa.

    (Ja juu, Arrowin teo­reema on min­ulle tuttu.)

  8. Voin olla väärässä, mut­ten niin väärässä kuin annat ymmärtää.

    Ongel­mana on se, että vaal­i­jär­jestelmien men­nessä mon­imutkaisem­mik­si syn­tyy aina vaan enem­män ja toisaal­ta vaikeam­min ymmär­ret­täviä tak­tikoin­timah­dol­lisuuk­sia. Tavanomainen suh­teelli­nen vaal­i­ta­pa on jo sinän­sä useimpi­en ihmis­ten mielestä liian monimutkainen. 

    Siir­toääni­jär­jeste­ly ei ole paljon mon­imutkaisem­pi, mut­ta yhdis­tet­tynä suh­teel­liseen vaal­i­ta­paan on sel­l­ainen, ettei kukaan pysty laske­maan sitä käsin. Vaik­ka ne ovat minus­takin teo­reet­tis­es­ti mie­lenki­in­toisia, demokra­ti­aan kuu­luu myös se, että päätök­sen­teko on läpinäkyvää. Jos jär­jestelmän ymmärtämisek­si vaa­di­taan tutk­in­to matem­ati­ikas­ta, sitä ei voi pitää enää läpinäkyvänä, eikä siten oikeas­t­aan edes demokraattisena. 

    Tämä suo­ras­taan ker­jää esit­tämään kysymys­parin: 1. Voiko jär­jestelmää pitää demokraat­tise­na, jos suurin osa äänestäjistä ei ymmär­rä vaal­i­ta­paa ja 2. onko mitään järkeä antaa äänioikeut­ta yksilölle, joka ei ymmär­rä vaalitapaa?

    Toinen näistä on ilkeä, mut­ta ei kohtu­u­ton. Ymmär­rystä vail­la suoritet­tu äänestämi­nen sisältää paljon kohi­naa. Moni haukkuu anglosak­sista enem­mistö­vaal­i­ta­paa, mut­ta sil­lä on hyvätkin puolensa.

  9. Siir­toääni­jär­jestelmä yhdis­tet­tynä suh­teel­liseen vaali­in on kyl­lä aika han­kala. Minus­ta siir­toään­tä voisi kuitenkin käyt­tää myös eduskun­tavaaleis­sa ja kun­nal­lis­vaaleis­sa lis­tan sisäl­lä. Kun puolueet ovat hyvin het­ero­geenisia, on merkit­tävää, minkä lin­jan kan­nat­ta­jia tulee val­i­tuk­si puolueen sisältä. Nykyi­nen tapa — ote­taan eniten ääniä saa­neet — on varsin pöhkö. Tämä kävi ilmi joitakin vaale­ja sit­ten Helsingis­sä, jos­sa Sauli Niin­istö imuroi läh­es kaik­ki “puoluelin­jan” äänet itselleen ja sain muis­taak­seni noin 30 000 ään­tä. Näistä äänistä 18 000 meni “hukkaan”, kos­ka yhteen paikkaan vaik­ka oma­l­la listal­la riit­ti 12 000 ään­tä. Hänen äänil­lään pääsi sit­ten läpi täysin vas­takkaista lin­jaa ajanei­ta. Siir­toääni olisi ohjan­nut yli­jäämä-äänet oikein. 

    Aja­tus, että vaaleis­sa luovut­taisi­in kokon­aan puolueista on vähän naiivi.Politiikka on joukkueurheilua ja tulee sel­l­aise­na pysymään, toivoak­seni. Mut­ta se onkin sit­ten jo pitem­pi juttu.

  10. Miten olisi rehelli­nen enem­mistö­vaal­i­jär­jestelmä Suomessa.
    Mon­tako vaalipi­ir­iä pysty­isit Osmo piirtämään Helsingis­sä siten, että vihreä ehdokas tulisi var­muudel­la valituksi?

  11. Osmon ehdo­tus on jo paljon järkeväpi, siis se, että siir­toääni toimisi puolueen sisäl­lä. Sen ymmärtäi­sivät kaik­ki, jot­ka oikeasti nyt ymmärtävät suh­teel­lisenkin tavan: ääni menee ensin puolueelle, sit­ten ehdokkaalle. Siir­toääni­jär­jestelmässä illu­u­sio mah­dol­lisu­ud­es­ta vaikut­taa läpi­men­nei­den järjestyk­seen on ainakin suurem­pi ja vaiku­tus puoluei­den keskinäisi­in suhteisi­in yksikäsit­teinen (kun ääni menee vain yhdelle puolueelle).

  12. “Aja­tus, että vaaleis­sa luovut­taisi­in kokon­aan puolueista on vähän naiivi.”

    En minä esit­tänytkään, että puolueista luovut­taisi­in, ain­oas­taan sitä, että niitä ei käytet­täisi ään­telnlasken­nas­sa. Tämä on vähän eri asia. Ainakin itse olen kokenut puolueet ongel­mallisik­si, kos­ka kan­nat­ta­mani ehdokkat kuu­lu­vat hyvin moni­in eri puolueisi­in, eikä oma ajat­te­lu­ta­pani nou­da­ta niitä rajo­ja, jot­ka puolueet ovat määritelleet.

    Kari

  13. No, nyt vaali on pidet­ty, ja ratkaisu meni äärim­mäisen tiukalle: Thomas Wil­helms­son voit­ti toisen kier­roksen äänin 62–59 Mat­ti Tikkasen, saat­u­aan ensim­mäisel­lä kier­roksel­la vähem­män ääniä. Onko kel­lään tar­jo­ta aka­teemisia arvauk­sia siitä, olisiko tulos muut­tunut, jos käytet­ty vaal­i­ta­pa olisi ollut joku muu?

  14. Kai­jana­holle:

    Se, kenelle tuo on ongel­ma on myös hyvä kysymys.
    Voidaan lähteä myös siitä, että vaaleil­la on tarkoi­tus muo­dostaa toim­intakykyi­nen hal­li­tus ja jos eri­lais­ten etu­ryh­mien tas­a­puo­li­nen edus­tus on ongel­ma, perustet­takoon toinen kammari.

  15. Kaikil­la vaal­i­tavoil­la on ongel­mansa. En varsi­nais­es­ti kan­na­ta enem­mistö­vaalia, juuri maini­tus­ta syys­tä, mut­ta sen muut hyödyt ovat kiis­tat­tomat: Se takaa, että jär­jestelmä on ymmär­ret­tävä ja se mah­dol­lis­taa alueel­lis­es­ti suh­teel­lisen edustuksen. 

    Amerikkalaistyyp­pinen enem­mistö­vaali on itseasi­as­sa suh­teel­lisen vaal­i­ta­van eri­ty­istapaus, kun vaalipi­irin koko on 1.

  16. Jur­ban, se on aika suuri ongel­ma sille äänioikeuten­sa käytän­nössä menet­tävälle vähem­mistölle. Tun­nen esim. Yhdys­val­loista poli­it­tis­es­ti akti­ivisen ja poli­it­tis­es­ti erit­täin valve­lu­tuneen ihmisen, joka ei äänestä kos­ka vaal­i­ta­van vuok­si hänen kan­nat­ta­mal­laan ns. kol­man­nel­la puolueel­la ei ole mitään men­estymisen mah­dol­lisuuk­sia. Enkä nyt puhu lainkaan etu­ryh­mien edus­tuk­ses­ta vaan poli­it­ti­sista puolueista ja niiden kannattajajoukoista.

    (Speku­loin­pa muuten että jos Yhdys­val­toi­hin tulisi suh­teelli­nen vaal­i­ta­pa, demokraat­tien ja repub­likaanien yhteen­las­ket­tu kan­na­tus rom­ah­taisi, kun muiden puoluei­den val­it­semis­es­ta tulisi vaal­is­trate­gises­sa mielessä järkevää.)

    Minus­ta ei ole mitenkään posi­ti­ivista, että toimi­va hal­li­tus saadaan aikaan sulke­mal­la merkit­tävä vähem­mistö par­la­mentin ja siten lojaalin oppo­si­tion ulkopuolelle.

    Toisaal­ta on siinä sekin puoli, että yhden edus­ta­jan vaalipi­ireis­sä on vah­va kytkös vaalipi­irin äänestäjäkun­nan ja läpi­men­neen edus­ta­jan välil­lä. Toinen esimerk­ki amerikkalais­es­ta tut­tava­pi­iristäni pitää aivan mah­dot­tomana ajatuk­se­na use­an voit­ta­jan vaalipi­ire­jä kos­ka hän ei sit­ten tietäisi kuka hänen edus­ta­jansa par­la­men­tis­sa on!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.